Alueellinen suunnitelma UUSIMAA, ITÄ-UUSIMAA, PÄIJÄT- JA KANTA-HÄME Eteva kuntayhtymä, alueella toimivia sairaanhoitopiirejä ja kuntia Alueelliset kehittämiskohteet jäsentyvät hankekokonaisuuden kahden kehittämisteeman, palvelurakenteiden kehittämisen ja palveluohjauksen ja -suunnittelun kehittämisen, alle. Kehittämistyö, jonka tavoitteena on luoda sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön toimintamalli kehitysvammaisten henkilöiden psykiatrisen sairauksien ja ongelmien hoitamiseen, on jatkoa aikaisemmalle, Hothat-projektissa aloitetulle haasteellisten asiakkaiden palveluiden kehittämiselle. Valmisteluvaiheessa kehittämiskumppanuuksista on neuvoteltu mm. alueen sairaanhoitopiirien kanssa ja alustavasti alueen perusterveydenhuollon kanssa. Tavoite: 1. Yhteistyö erikoissairaanhoidon kanssa vaativien asiakasryhmien terveydenhuollon palveluiden varmistamiseksi. Tausta: Kehitysvammahuollon ylläpitämiseksi tarkoitettu erityishuoltopiirijärjestelmä siirtyy historiaan osana sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lainsäädännön voimaan tuloa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu säädetään perustasolle ja tietyin osin erityistasolle. Kehitysvammahuollon osalta järjestämisvastuu tulee jakautumaan samoin; pääosin perustasolle ja eräiden tehtävien osalta erityistasolle, erityisvastuualueille. Terveydenhuoltolaki tulee säätämään Suomen asukkaiden terveydenhuollosta. Samalla on nähtävissä, että kehitysvammahuollon erillisestä terveydenhuollosta on tullut aika luopua. Se tulee ajankohtaiseksi myös alan sisäisen kehityksen vuoksi; laitoshoito tulee supistumaan entisestään. Vuonna 2015 on koko maassa noin 500 laitoshoitopaikka. Jäljelle jäävien laitosten terveydenhuolto ollakseen ajanmukaista tulee toteuttaa osana yleisen terveydenhuoltojärjestelmän toimintaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön tarve on kehitysvammaisten palvelujen järjestämisessä jatkossa erittäin konkreettinen kysymys. Arjen toiminnan tasolla se edellyttää saumattomia yhteistyökäytänteitä. Esimerkiksi vammaispalvelut (sosiaalihuolto) huolehtivat asumisen tukemisesta ja arjessa tarvittavan muun avun ja tuen saatavuudesta ja jatkuvuudesta. Terveydenhuolto, tarvittaessa erikoissairaanhoito, tuo arkiseen kontekstiin tarvittavan hoidon. Yhdessä sosiaalihuollon ja opetuksen kanssa luodaan kuntoutuksen käytännöt. Taustalla on myös terveydenhuollon kehityskuva: erilaisten laitosten käyttö vähenee entisestään ja sairaaloissa käydään useimmiten vain poliklinikoilla tai videoyhteyden avulla. Erilaiset lyhytkestoiset hoidot ja kotioloissa sovellettavat hoidot lisääntyvät. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat kehitysvammaisilla henkilöillä tavallisia: niiden esiintyvyys kehitysvammaisilla on ei-kehitysvammaisiin verrattuna vähintään 2 3 -
kertainen. Kehitysvammaisuuteen liittyvät ymmärryskyvyn ja kommunikaation rajoitukset sekä ajattelun ja käyttäytymisen erityispiirteet vaikeuttavat merkittävästi kehitysvammaisen psykiatrista arviointia. Hoidon suunnittelu ja toteutus vaatii yhteistyötä kehitysvammaisen henkilön perheen tai muun lähipiirin sekä muiden terveydenhuollon ja sosiaalitoimen asiantuntijoiden ja viranomaisten kesken. 1 Edellä mainituista syistä kehitysvammaisten psykiatrinen hoito on syytä keskittää kehitysvammaisuuteen perehtyneille työryhmille, joilla on oltava mahdollisuus konsultaatiotukeen ja jatkuvaan täydennyskoulutukseen. Myös kehitysvammaisten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden arviointi- ja hoitomenetelmien kehittyminen edellyttää kehitysvammaisten erityisongelmiin suunnattua tieteellistä tutkimustoimintaa eri aloilla. Tämä tutkimustoiminta on tarkoituksenmukaista toteuttaa kehitysvammaisten psykiatrisesta hoidosta vastaavien yksiköiden yhteydessä. Toimenpiteet: 1. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön toimintamallin (käyvän palvelumallin) luominen kehitysvammaisten henkilöiden psykiatristen sairauksien ja ongelmien hoitamiseen. 2. Yhteistyön perustan luominen ja pilottikumppaneiden sitouttaminen 3. Uuden toimintamallin mukaisen palveluketjun pilotointi: Toimintamallin kokeilu käytännössä, pulmakohtien tunnistaminen ja ratkaisujen etsiminen. Keskeisiä kysymyksiä ovat: a. Hoidon ja muun palvelutarpeen arviointi (lähettäminen, jatkaminen): missä arvioidaan ja kuka arvioi? Kriteerit, arviointimenetelmät ja hoidon toteuttajan määrittely akuutissa tilanteessa/kiireettömässä hoidossa. > Asiakkaan tahdon selvittäminen: Miten selvitetään asiakkaan tahto hoidon tarpeesta ja hänen elämänsä rakenteista ja tukijärjestelmistä? > Miten määritellään omaisen oikeus määrätä asiakkaan hoidon tarpeesta? > Tahdosta riippumaton hoito. > Miten ylläpidetään perusterveydenhuollon osaamista ensivaiheen käsittelyn, arvioinnin ja seurannan tuottajana? b. Miten luodaan yhteinen asiakaskuva asiakkaan ja tukiverkoston vuorovaikutuksen perustaksi, sekä miten tämän perusteella laaditaan yhteinen prosessihypoteesi, ja miten sitä arvioidaan ja tarkistetaan? > Miten rakennetaan asiakkaan hoidon perusteena oleva diagnostiikka; millä menettelytavoilla, kenen toimesta? Tähän pohjautuva hoitopolku sekä hoidon ja kuntoutuksen menettelytavat. > Miten verkoston osat saavat ajantasaisen tiedon asiakkaan tilanteesta sähköisesti, ja miten se rakennetaan verkoston vuorovaikutusvälineeksi? > Miten siirretään havainnollinen asiakastieto vaihtoehtona asiakkaan siirtämiselle (videojärjestelmä)? 1 Lähde: Koskentausta T. (2008). Kehitysvammaisten psyykkiset oireet selvitettävä moniammatillisesti. Suomen Lääkärilehti 63 (3533-3541).
> Miten ja kenen toimesta luodaan, kuvataan ja ylläpidetään käypähoidon menettelyjä (esim. autismi, asperger, mielialahäiriöt, psykoottiset häiriöt, etenevät aivosairaudet, haastava käyttäytyminen)? > Miten luodaan konsultointijärjestelmä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen kesken? > Miten järjestelmän auditointi järjestetään (vaikuttavuus, tuottavuus)? 4. Yhteistyömalli yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja 2. asteen koulutusorganisaatioiden kanssa. Vaikutukset: 1. Palvelun näkökulma: Palveluketju toimii, työnjako eri toimijoiden kesken on selkeä, vastuista on sovittu; kehitysvammapsykiatrian yksikön syntyminen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä, sairaalahoidon tarve. 2. Käyttäjän näkökulma: Kehitysvammaiset henkilöt saavat tarpeiden mukaista, moniammatillista apua mielenterveyden ongelmiinsa, häiriöt tunnistetaan ajoissa ja häiriöitä osataan hoitaa hyvinvointi lisääntyy. 3. Yhteiskunnalliset vaikutukset: Laitoshoito vähenee, vammaisten henkilöiden tasavertaisuus lisääntyy, terveydenhuollon palvelut samaa reittiä kuin muillekin kansalaisille (peruspalveluista lähete, ei sidoksissa vammaispalveluun); ajanmukainen erikoissairaanhoito on myös vammaisten henkilöiden ulottuvilla. Tavoite: 1. Palvelutarpeen arvioinnin kokonaisprosessin kehittäminen Palveluintegraattoritoimintamallin avulla. Tausta: Suomalainen kehitysvammahuolto on luotsattava 2010-luvulla uuteen maailmaan, uusiin toimintakehyksiin, jotka rakentuvat ympäröivän yhteiskunnan ja toimialan sisäisistä muutoksista. Vammaispolitiikka rakentuu YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen ja sitä toimeenpanevien eurooppalaisten ja kansallisten linjausten pohjalle punaisena lankanaan ihmis- ja perusoikeudet. Ne ovat vahva ja vakava perusta kaikille vammaisten asemaa koskeville ratkaisuille. Suomalaisen vammaispolitiikan 2010-luvun ohjeistoksi on valmistumassa vammaispoliittinen ohjelma. Vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki yhdistetään vuonna 2009 voimaan tulleiden Vammaispalvelulain muutosten loogisena jatkona. Henkilökohtaisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevat, ihmis- ja perusoikeuksien mukaiset uudet säädökset tulevat voimaan. Palvelusuunnittelun kehittämistarpeen taustalla on vammaispalveluita koskeva lainsäädännön uudistuminen, se merkitsee mm. asiakkaan oikeuksien vahvistumista. Palvelusuunnittelussa asiakas tulee ymmärtää kumppanina, ja keskeistä on asiakkaan oman äänen ja arjen perspektiivien huomioiminen sekä osallisuuden varmistaminen. Valtaistavasti orientoitunut palveluohjaus lisää asiakkaan itsemääräämistä ja valinnanvapautta. Lisäksi palvelusuunnittelussa on keskeistä asiakasprosessin sujuvuus ja verkostoyhteistyö. Toimintamallin luominen ja prosessin kuvaaminen on välttämätön perusta palvelusuunnittelun toimivuudelle.
Palvelun tarvitsijat ja käyttäjät elävät hajallaan, heitä on hyvin vähän (promilleluokkaa) suhteessa muuhun väestöön ja asiakasryhminä he jakautuvat vielä pienemmiksi osaryhmiksi. Suuria väestöryhmiä koskeva palvelujen laajamittainen järjestäminen ja tuotanto eivät kaikissa tilanteissa palvele tai se edellyttää huomattavia räätälöintejä. Yleisten palvelujen valikoimissa ei ylipäätään ole tarpeisiin soveltuvia ratkaisuja. Palvelun organisointiin ja tuottamiseen liittyy asiakasryhmän pienuuden tai/ja palvelulta tarvittavan osaamisen vuoksi erityisiä vaatimuksia. Sopivan palvelun tai muun ratkaisun tarjonta edellyttää kysynnän kokoamista laajalta alueelta. Haaste kasvaa, kun tarjontakin tulee hajauttaa, jotta palvelu tai muu ratkaisu olisi vaikuttavaa ja tuloksellista. Vaikuttavien ja tehokkaiden palvelu- ja muiden ratkaisujen kehittyminen edellyttää palvelutarpeen osaavaa arviointia, joka ei perustu asiakkaiden sovittamiseen valmiisiin, annettuihin ratkaisuihin, vaan päinvastoin. Palvelujen hallittu hankinta niitä tarvitsevien tarpeisiin, edellyttää sekä tarpeiden että palvelutuotannon hyvää tuntemusta. Palvelujen pitkäjännitteinen ja kestävä rahoitus mahdollistuu, kun kenttä tunnetaan yhtä kuntaa laajemmin. Tällöin myös vaihteluihin ja muutoksiin varautuminen ja reagointi on helpompaa. Toimenpiteet: 1. Palveluintegraattori-toimintamallin luominen ja toimintaprosessin kuvaaminen. Palveluintegraattorin tehtäviä ovat: - Toimintapolitiikan ja -linjojen luonti yhdessä omistajan, tilaajien kanssa asiakastarpeiden tuntemuksen ja lainsäädännöllisten, arvoihin liittyvien sekä taloudellisten reunaehtojen perustalta - Palvelutarvearviointi yhdessä asiakkaan ja tilaajan kanssa - Ratkaisuvaihtoehtojen etsiminen (palvelut ja muut ratkaisut, kombinaatiot) - Palvelukapasiteetin kehittäminen (oma tuotanto, ostopalveluverkosto, yhdistelmät) - Palveluohjaus ja ratkaisujen sekä palvelujen välitys - Standardit / laatu - Prosessia avustava ja tehostava teknologia - Laskutus, raportointi ja muut tukitoimet 2. Palvelusuunnittelun kumppaneiden välisen toimivan yhteistyön luominen: eri näkökulmien huomioiminen (taulukko 2) ja tukea tarvitsevan henkilön kuulemisen varmistaminen. 3. Palveluohjauksen kokonaisprosessin kehittäminen pilottikunnissa: > Tavoitteena palveluohjauksen kehittäminen omaksi palvelumuodoksi sekä asiakaslähtöisyyden korostaminen. > Kokonaisprosessin toteutus, arviointi, seuranta, palautteen hyödyntäminen. > Palvelutarpeen arvioinnin käytännöistä sopiminen ja pilotointi: menetelmien testaus, arviointi, kehittäminen (mm. RAI); asiakaslähtöisen työskentelyotteen varmistaminen (YKS). Vaikutukset 1. Palvelun näkökulma: Palveluintegraattorin tehtävä on kirkastunut ja roolit ja työnjaot ovat selkeät; palvelut vastaavat vammaisen henkilön ja hänen perheensä tarpeita; ratkaisuvaihtoehtoja hyödynnetään monipuolisesti (ratkaisut voivat olla muutakin kuin palveluita).
2. Käyttäjän näkökulma: Palvelutarpeen arviointi tuottaa sellaista tietoa, jonka pohjalta palveluiden järjestäjä voi tehdä ratkaisunsa vammaisen henkilön tarvitsemista palveluista; vammainen henkilö ja hänen perheensä tulevat kuulluiksi ja he ovat osallisia palvelusuunnitteluprosessissa; Asiakkaan yksilöllisyyden huomioivat palvelutarpeen arvioinnin menettelytavat ovat löytyneet. 3. Yhteiskunnalliset vaikutukset: Uusi vammaisalaa koskeva lainsäädäntö toteutuu palvelurakenteessa; tuottavuus kuntasektorilla lisääntyy päällekkäisen työn vähentyessä; palveluiden vaikuttavuus paranee toimivat palvelutarpeen arvioinnin seurauksena. Näkökulma Kansalainen, jolla on vamma, ja siitä seuraava avun ja tuen tarve sekä oma sosiaalinen yhteisö Kunta, jolla on palveluiden järjestämis- ja rahoitusvastuu sekä verrattavana ja priorisoitavana lukuisia erilaisia ja samankaltaisia asiakastilanteita Palvelutarpeen arvioinnissa mukana asiantuntijoita, joilla on käsitys siitä, mikä olisi kansalaiselle hyväksi Palvelujen tuottaja tai muu toteuttaja ja sen henkilöstö huomioiden myös omat rajoitteensa? TAULUKKO 2. Palvelusuunnittelussa huomioitavia näkökulmia Haaste Miten henkilö tulee varmasti kuulluksi ja saa ratkaisut hyödynnettyä oman hyvinvointinsa rakentamisessa? Sopimusohjauksen ja siinä kumppanuusajattelun kehittäminen. Kykeneekö kunta näkemään riittävän pitkälle ja avarasti, ylittämään hetken sidokset ja kuitenkin pysymään "raameissaan? Osaavatko asiantuntijat oikeasti nähdä mikä olisi hyväksi ja osaavatko tarjota jotakin sellaista, joka on oikean suuntainen askel eteenpäin? Osaako palvelun tuottaja organisoida toimintansa a:n tarpeiden mukaisiksi b:n luomassa kehyksessä
Osakokonaisuuden menot ja rahoitus (euroa) (1.3.2010 31.10.2012) Vuosi Vuosi Vuosi Yhteensä 2 010 2 011 2 012 Henkilöstömenot, joista 29 700 71 280 59 400 160 380 Projektiin palkattava henkilöstö 29 700 71 280 59 400 160 380 Työpanoksen siirto kunnalta* Palvelujen ostot yhteensä, josta 8 200 9 238 9 332 26 770 Toimisto-, pankki- ja asiantuntijapalvelut 6 000 6 000 6 000 18 000 Painatukset ja ilmoitukset 280 140 420 Majoitus- ja ravitsemuspalvelut 200 250 250 700 Matkustus- ja kuljetuspalvelut 1 000 2 000 2 000 5 000 Koulutus- ja kulttuuripalvelut 100 200 200 500 Muut palvelujen ostot 620 788 742 2 150 Aineet, tarvikkeet ja tavarat 2 700 590 500 3 790 Vuokrat 3 500 8 580 7 000 19 080 Investointimenot yhteensä, josta 0 0 0 0 Aineettomat hyödykkeet Koneet ja kalusto Muut investointimenot Muut menot 0 Menot yhteensä = Kokonaiskustannukset 44 100 89 688 76 232 210 020 - Valtionavustukseen oikeuttamattomat kustannukset - Tulorahoitus - Muu kuin julkinen rahoitus Valtionavustukseen oikeuttavat 44 100 89 688 76 232 210 020 kustannukset Kunnan/kuntayhtymän oma 11 025 22 422 19 058 52 505 rahoitusosuus Muu julkinen rahoitus Haettava valtionavustus 33 075 67 266 57 174 157 515