Kauppa ja Kehitys 17.3.2008 Marikki Stocchetti
Luentorunko 17.3. Tausta: kehityspolitiikka ja kehitystavoitteet Näkemyksiä kaupan ja kehitystavoitteiden välisestä suhteesta: WTO EU Kauppa ja kehitys aloitteita: WTO/OECD/EU: Aid for Trade - tauko- Kauppa EU:n kehityspolitiikassa, kehityspoliittinen johdonmukaisuus ja Kaikkea paitsi aseita aloite (EBA) - Kysymyksiä ja keskustelua
Kauppa ja kehitys osana kehityspolitiikkaa Mitä tarkoitetaan kehityspolitiikalla? Tietyn poliittisen organisaation (esim. valtion tai ylikansallisen toimijan, kuten EU) virallisesti hyväksymä toimijoiden, keinojen, toimien sekä tavoitteiden kokonaisuus tietyn hallinnonalan, tässä yhteydessä kehityspolitiikan, (yleis)päämäärien edistämiseksi (-Stocchetti) Keinot: Kehitysyhteistyö ts. kehitysapu, sisältäen mm. taloudellisen yhteistyön ml. kauppaan liittyvän avun Yleispäämäärä: esim. köyhyyden poistaminen ja YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen sekä kestävä kehitys kehitysmaiden asteittainen integroiminen maailmantalouteen Integroiminen samanaikaisesti sekä keino että päämäärä
Kauppa ja kehitys osana kehityspolitiikkaa Kehityspolitiikka nähdään yleensä osana tietyn poliittisen järjestelmän ulkosuhteita Esim. Suomen kehityspolitiikka on osa Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa Esim. EU:n kehityspolitiikka on osa sen ulkosuhteita, jotka muodostuvat puolestaan: Yhteisestä kauppapolitiikasta Ns. komission toimivallan aluetta. EU:lla on yksi yhteinen kauppapolitiikka, yhteisö edustaa jäsenmaitaan ja toimii sekä neuvottelu- että sopimusosapuolena, myös ns. kehityspoliittisissa kauppasopimuksissa (Esim. EU-AKT EPA-sopimukset ja muut alueelliset vapaakauppasopimukset); Kehityspolitiikasta Ns. jaetun toimivallan aluetta jäsenmaiden ja komission välillä. EU:lla on sekä yksi yhteinen kehityspolitiikka että jäsenmaiden omat kehityspolitiikat, joiden tulisi olla linjassa Yhteisön kehityspolitiikan kanssa. ( 1+27=1 ) Ulko-ja turvallisuuspolitiikasta Ns. jäsenmaiden toimivallan aluetta. Päätöksentekovalta jäsenmailla, jäsenmaiden hallitusten välinen koordinaatio Maastrichtin sopimus 1992
Kauppa ja kehitys osana kehityspolitiikkaa Kehityspolitiikan toiminnan pääasiallinen kohde on poliittisen järjestelmän (valtion tai ylikansallisen toimijan) ulkopuolella Kehityspolitiikalla pyritään vaikuttamaan: Köyhimpien maiden yhteiskunnalliseen muutokseen kohti haluttua, yleispäämäärän mukaista suuntaa (esim. köyhyyden poistaminen, kestävä kehitys) Sekä tietyssä määrin myös poliittisen järjestelmän omaan toimintaan, jottei köyhimpien maiden toivotunlainen yhteiskunnallinen muutos vaarantuisi Ajatus ns. kehityspoliittisesta johdonmukaisuudesta (policy coherence for development, PCD)
Kehityspoliittinen johdonmukaisuus Periaate osaksi kehitysyhteistyösanastoa 1990-luvun alussa OECD:n kehitysapukomitean DACin kautta. Periaate mukana EU:n 1992 Maastrichtin sopimuksessa ja EU:n vuoden 2005 kehityspoliittisessa julkilausumassa Vakiintunut osaksi kehityspoliittista puhetapaa viime vuosina Korostuu kansalaisjärjestöjen toiminnassa, nykyisin myös kehityspolitiikan tutkimuksen kohteena Kehityspoliittisen johdonmukaisuuden periaatteen mukaan tietyn poliittisen järjestelmän politiikka-alojen: tavoitteet, strategiat, mekanismit, aikomukset ja motiivit ovat yhdenmukaisia toistensa kanssa tai eivät ainakaan ole ristiriidassa keskenään. (OECD 1996) Esim. kauppapolitiikan ja maatalouspolitiikan tulisi olla yhtenevät kehityspolitiikan tavoitteiden ja toiminnan kanssa. Johdonmukaisuuden toteutuminen riippuu pitkälti kauppapolitiikan, maatalouspolitiikan ja kehityspolitiikan sisällöstä
Kauppa ja kehitys osana kehityspolitiikkaa Kuten mikä tahansa politiikka-ala, myös kehityspolitiikka on erilaisten, keskenään kilpailevien näkemysten ja niitä ohjaavien aatteiden kenttää Sidottu vallassaoleviin toimijoihinsa Esim. kansalliset parlamentit, ministeriöt, kansalaisjärjestöt, muut intressiryhmät ja yritykset Esim. ylikansalliset toimijat EU:n neuvosto, komissio, parlamentti, kv. kansalaisjärjestöt, intressiryhmät ja ylikansalliset yritykset, YK, WB ja IMF sekä WTO Sekä näkemyksiin toiminnan historiallisesta kontekstista Yleinen maailmanpoliittinen tilanne Tieteellinen tutkimus, esimerkiksi käsitykset köyhyyden syistä, naisen asemasta kehityksessä tai talouskasvun ehdoista Kenellä on valta määrittää kehityspolitiikan sisältö?
Kauppa ja kehitys osana kehityspolitiikkaa Kehityspolitiikan sisältö: käsitykset toiminnan kontekstista, keinoista ja päämääristä ovat neuvottelun kohteena eri tasoilla Kansallinen taso (teollistunut maa, kehityspolitiikan muotoilija ja toteuttaja) Ylikansallinen taso (EU, kehityspolitiikan muotoilija ja toteuttaja) Globaalitaso (yhteiset kehitystavoitteet, kuten kestävä kehitys tai vuosituhattavoitteet, WTO) Kohdetaso ns. köyhä maa (omat kansalliset kehitysstrategiat, kansainvälisten toimijoiden luomat kehitysstrategiat köyhälle maalle) Kenen tulisi tehdä mitä, milloin ja miksi? Kehityspolitiikan toteuttaminen: Kehityspoliittisen ohjelman toteuttamisen suunnittelu, toimeenpano, hallinnointi ja arviointi
Maailmanlaajuisia kehitystavoitteita Kestävä kehitys 1987- Ns. Brundtlandin komission raportti Yhteinen tulevaisuutemme YK:n Ympäristö ja Kehitys huippukokous Rio de Janeirossa 1992 YK:n Kestävän Kehityksen huippukokous Johannesburgissa 2002 WTO:n Dohan kehityskierros 2001- YK:n Vuosituhattavoitteet 2000-2015
Kestävä kehitys Brundtlandin komission (1983-1987) tehtävänä muotoilla Globaalin muutoksen agenda ohjaamaan toimintaa niin teollistuneissa kuin kehitysmaissakin. Yhteinen tulevaisuutemme -raportti (1987) ja sen peruskysymys: Monet nykyisistä (1987) kehityssuuntauksista jättävät yhä kasvavan määrän ihmisiä köyhyyteen, kun ne samalla tuhoavat ympäristöä. Miten kehitys voi palvella ensi vuosisadan maailmaa, jossa asuu kaksinkertainen määrä väestöä, joka kuitenkin on riippuvainen samasta rajallisesta ympäristöstä? Peruslähtökohta: Köyhyys on planeettamme pahin ympäristöongelma, jota pitää yllä kansainvälinen epätasa-arvoisuus
Kestävä kehitys Brundtlandin määritelmä Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuuden tyydyttää omat tarpeensa Kestävä kehitys pitää sisällään kaksi keskeistä käsitettä: Tarpeet ja Rajat: Maailman köyhien perustarpeet, joita tulisi priorisoida ( needs versus wants ) sekä Luonnon asettamat rajat nykyisten ja tulevien tarpeiden tyydyttämiselle Teknologia ja sosiaaliset innovaatiot rajojen laajentajina
Kestävä kehitys, talouskasvu ja kauppa Brundtlandin visio (1987) Epätasa-arvo köyhyysongelma taustalla: Viittaukset mm. kv. talousjärjestelmään sekä kehitysmaiden velkaongelmaan Brundtlandin visio: Talouskasvun elvyttäminen erityisesti kehitysmaissa ekosysteemin ehdoilla Edellyttäen kasvun laadullista muutosta: vähemmän raaka-aineita ja energiaa kuluttavaa ja vaikutukseltaan oikeudenmukaisempaa talouskasvua Talouskasvun edellytyksenä köyhissä maissa: vientihyödykkeiden maailmanmarkkinahintojen nousu & vakaus, protektionismista luopuminen teollistuneissa maissa sekä markkinoille pääsy, velkaongelman ratkaiseminen sekä pääomien saatavuuden turvaaminen
Kestävä kehitys, talouskasvu ja kauppa Brundtlandin visio (1987) Ruokaturva ja kv. kauppa (Teho)maatalouteen liittyvien ympäristöongelmien selvittäminen Pohjoisen maataloustukien lakkauttaminen ja maataloustuotteiden markkinoiden avaaminen Pienviljelijöiden aseman parantaminen Kv. Kaupan sääntöjen muuttaminen pienviljelijöitä tukeviksi Ruuan saatavuuden turvaaminen Maareformit
Kestävä kehitys ja poliittinen päätöksenteko Brundtlandin komissio kritisoi perinteistä sektorikohtaista ja lokeroitunutta tapaa tehdä kansallista ja kansainvälistä politiikkaa Maailmantalous- ja ekologinen järjestelmä ovat lukkiutuneet toisiinsa, koska tämä tosiasia ei tule muuttumaan, instituutioiden, politiikka-alojen ja politiikan tekemisen on muututtava Brundtland: on integroitava eri sektoreiden päätöksenteko, erityisesti ympäristö- (ja kehitys)kysymykset on otettava mukaan talouspoliittisessa päätöksenteossa
Kestävän kehityksen ulottuvuudet Kestävän kehityksen ulottuvuudet: kestävyyteen päästään huomioimalla samanaikaisesti kehityksen sosiaalinen, ympäristöön liittyvä ja taloudellinen ulottuvuus Esim. EU:n kehityspolitiikka perustuu muodollisesti tähän ajatukseen Brundtland oli hyvin optimistinen monenkeskinen kansainvälisen yhteistyön suhteen Usko poliittiseen tahtoon ja neuvottelujen voimaan Kestävän kehityksen konkretisoimiseksi esimerkiksi YK:n huippukokouksissa. Kuitenkin ulottuvuuksien integrointi on yhä hyvin puutteellista, pikemminkin pyritään edistämään aina yhtä kestävän kehityksen puolta kerrallaan
YK:n vuosituhattavoitteet 2000-2015 Sitoumukset ja rajapyykit: TAVOITE nro 1: Puolittaa maailmanlaajuinen äärimmäinen köyhyys vuoteen 2015 mennessä Köyhyysrajana alle 1$/päivä Maailmanpankin vuoden 1985 määritelmän mukaisesti Nälkäänäkevien määrän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä vuoden 1990 tasosta Sitovat YK:n jäsenmaita (189 allekirjoittanutta), YK:n järjestöjä sekä kv. rahoituslaitoksia (WB & IMF) TAVOITE nro 8 sisältää viittauksen WTO:n neuvotteluihin
Köyhyyden puolittamistavoitteen toteutuminen Äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten osuus on pudonnut 1/3:sta alle 1/5 osaan maailmanväestöstä 1990-2004 välisenä aikana, jos suuntaus jatkuu vuoteen 2015 asti tavoitteessa onnistuttaneen suurimmassa osassa maailmaa Tavoitteessa onnistuttu Itä-Aasiassa, Etelä-Aasiassa huomattavaa edistystä Latinalainen Amerikka ja Lähi-Itä/Pohjois-Afrikka: tavoitteen saavuttaminen mahdollisuuksien rajoissa Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa köyhyys lisääntyy ja tavoite on karkaamassa käsistä (OECD 2006, 172) Köyhyyden vähentyminen ei ole kaventanut epätasaista tulonjakoa, epätasa-arvo on itse asiassa lisääntynyt, samoin nälkäänäkevien osuudet eivätkä talouskasvun hyödyt ole jakaantuneet tasaisesti (The Millennium Development Goals Report 2007)
Vuosituhattavoitteet ja WTO Tavoite 8 Globaalin kumppanuuden luominen kehitykselle Viittaus WTO:n Dohan julistukseen Globaalin kumppanuuden tehtävänä varmistaa, että globalisaatiosta tulisi kaikkia hyödyttävä voima Dohan kierroksen toteutuminen köyhiä maita hyödyttäen olisi ollut tärkeää, kierroksen pitkittyminen ilman kehitysmaiden etujen mukaista sopimusta merkitsee tärkeän mahdollisuuden hukkaamista Markkinoiden avaaminen kehitysmaiden vientituotteille on tärkeää, mutta se ei yksin riitä. (The Millennium Developent Goals Report 2007)
Vuosituhattavoitteet ja WTO: markkinoiden avaamisen riittämättömyys: Vastavuoroisen markkinoiden avaamisen ongelmat teollistuneiden ja kehitysmaiden välillä esim. Tekstiilien osalta negatiivisia seurauksia vuoden 2005 jälkeen esim. Aasian ja Latinalaisen Amerikan keskituloisissa kehitysmaissa sekä Afrikan vähiten kehittyneissä tekstiilientuottajamaissa. Ns. Tarjontapuolen ongelmat (ns. supply side constrains): Vaikka vähiten kehittyneille maille olisinkin rajoittamaton pääsy pohjoisen markkinoille kilpailukykyistä tarjottavaa ei ole riittävästi Lisäksi markkinoille pääsyä käytännössä rajoittaa teollisuusmaiden aloitteesta asetetut tarjonnan hallinnollistekniset rajoitukset: kuten alkuperäsäännökset laatuvaatimukset jne. YK: Vastauksena WTO:n ns. Kauppaa tukevan avun (Aid for Trade) ja teknisen yhteistyön lisääminen markkinoiden avaamisen rinnalle (The Millennium Goals Report 2007)
WTO ja Kestävä kehitys (Sampson 2005) WTO:n näkemys sen kauppasopimusten ja kestävän kehityksen suhteesta: Kv. Kauppa, kauppapolitiikka ja kestävän kehitys ovat linkittyneet monin tavoin ja menevät päällekkäin kaupan volyymin kasvun ja kauppasopimusten laajentumisen vuoksi Tarvitaan tarkkaa tasapainottelua kestävän kehityksen taloudellisen kehityksen, sosiaalisen kehityksen ja ympäristön suojeluun liittyvien pilareiden välillä Taloudelliseen kehitykseen liittyen WTO pyrkii nostamaan ihmisten elintasoa ja varmistamaan täystyöllisyyden sekä reaalitulojen tasaisen kasvun maailmankaupan kasvun ja tuotannon laajentumisen kautta. (WTO:n pääjohtaja Pascal Lamy 2005)
WTO ja Kestävä kehitys (Pascal Lamyn mukaan) Kestävä kehitys on WTO:n virallinen tavoite WTO:n on huomioitava luonnonsuojelutarpeet suhteessa jäsenmaiden taloudellisen kehityksen eri asteisiin WTO:n vastuulla on luoda mahdollisuudet luonnonvarojen optimaaliselle käytölle kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti Tätä virallisen tavoitteen tärkeyttä korostaa WTO:n sopimusten kytkökset kestävän kehityksen ydinkysymyksiin (palvelut, investoinnit, maataloustuet, tekijänoikeudet, terveysnormit ja kauppariitojen ratkaisu), joiden välistä suhdetta on selvitettävä Kyseessä ei kuitenkaan ole WTO-sopimusten ja kestävän kehityksen yhteentörmäys, vaan suhde joka voi ja jonka pitääkin tukea toinen toistaan
WTO ja Kestävä kehitys WTO:n logiikka: Kaupan vapauttaminen hyödykkeiden ja palvelujen osalta monenkeskisin reiluin säännöin ja menettelyin vapauttaa markkinat (valtion) säätelystä (markkinoille pääsy, kotimarkkinoiden avaaminen), mikä tukee resurssien (myös luonnonvarojen) optimaalista käyttöä ja siten: Tuotannon ja tulojen kasvua Taloudellista kehitystä sekä vakaata talouskasvua, joka on kestävän kehityksen edellytys Edellyttää köyhien maiden tarpeiden huomioimista Dohan kehitysagenda mukaisesti sekä sisäpoliittisia muutoksia kehitysmaissa, jotta vientikauppavetoisesta kehitysstrategiasta voitaisiin hyötyä Paljon on vielä tehtävä, jotta tällaiseen tilanteeseen päästäisiin, WTO:n on opittava virheistään mutta sen perustehtävä eli toiminta reilujen kaupansääntöjen ja kaupan avaamisen puolesta ei muutu. Pascal Lamy
Aid for Trade (AfT) aloite Kauppaa tukeva apu tai Kauppa-apu Taustalla vuoden 2005 WTO:n viimeisin ministerikokous Hong Kongissa, jossa WTO:n jäsenmaat hyväksyivät Aid for Trade aloitteen, mutta kauppaan avun historia on huomattavasti pidempi Tarve köyhien maiden kaupankäyntikyvyn kehittämiseen yhtä vanha kuin Pohjoisen ja Etelän välinen kehitysyhteistyökin, mutta erityisesti 1990-luvulta alkaen Uruguayin kierros ja WTO:n perustaminen Alkuperäinen AfT-suunnitelma Maailmanpankin ja IMF:n muotoilema: Kehitysapu tulisi kohdentaa köyhienmaiden tarjontakapasiteetin kehittämiseen ja kaupan vapauttamisesta koituvien kustannusten (ns. adjustment costs) tasoittamiseen (esim. tullien poistamisesta koituvien verotulojen korvaamiseen valtion budjetissa).
Aid for Trade (AfT) aloite Toimijat ja tavoitteet kauppa-avun takana WTO, OECD, EU, G8-ryhmän rikkaat teollisuusmaat sekä Maailmanpankki ja IMF AfT-aloite yhdistettiin Dohan Kehityskierroksen Agendaan G8-huippukokouksessa heinäkuussa 2005 Iso-Britannian (Gordon Brownin) aloitteesta AfT:n tarkoituksena WTO:n mukaan: 1) auttaa kehitysmaita, erityisesti vähiten kehittyneitä maita, rakentamaan tarjontakapasiteettia ja kauppaa liittyvää infrastruktuuria, jota ne tarvitsevat toimeenpannakseen ja hyötyäkseen WTO:n sopimuksista Lisäksi AfT:llä itseisarvoa köyhien maiden kaupankäynnin laajentamisessa WTO:sta riippumatta AfT-aloitetta ei kuitenkaan pitäisi nähdä korvikkeena Dohan kierroksen köyhiä maita hyödyttäville neuvottelutavoitteille (esim. markkinoille pääsy) tai neuvottelujen loppuunsaattamiselle
Aid for Trade (AfT) aloite Mitä se sisältää? Kauppaa tukevan avun kokonaisvolyymi 2002-2005 n. 21 miljardia US dollaria vuodessa Summan suuruutta selittää se, että siihen on laskettu mukaan kaikki kaupankäyntiin liittyvä apu, joka on nimetty uudelleen AfT-avuksi. WTO:n AfT Task force huolehtii aloitteen yleishallinnosta, OECD/WTO kauppa-avun toteutumisen tarkkailusta Päällekkäisyyksiä kahdenvälisten kehitysyhteistyösopimusten AfT-aloitetta edeltäneen kauppaan liittyvän avun kanssa, mikä näkyy myös päällekkäisessä rahoituksessa. Jakaantuu temaattisesti kuuteen laajaan ns. AfT pilariin: 1) Kauppapolitiikka ja säännöt: Sisältää tuen köyhien maiden osallistumiselle WTO:n neuvotteluihin, esim. kauppaneuvottelijoiden koulutusta, apua analysoida eri neuvotteluvaihtoehtoja ja -asemia sekä niiden mahdollisia vaikutuksia, tukea kansallisten kauppastrategioiden muodostamiselle sekä apua sopimusten täytäntöönpanossa WTO:n sääntöjen mukaisesti Muodostaa määrällisesti pienimmän osan Aft-rahoituksesta n.3% myönnetystä kokonaisvolyymista Rahoitusinto hiipunut Dohan kierroksen alkuinnostuksen jälkeen
Aid for Trade (AfT) aloite Mitä se sisältää? 2) Kaupan kehittäminen Sisältää: yksityisen sektorin kehityshankkeita, esim. yritysten osallistumismahdollisuuksien parantaminen sekä suotuisan business-ilmapiirin luominen ml. yksityisen sektorin tukipalvelut osana kehitysyhteistyötä, palvelujen kaupan tuki, ns. julkisen ja yksityisen sektorin (ns. publicprivet partnership) kumppanuuden tukeminen, internetkaupan kehittäminen, yritystoiminnan rahoittaminen, markkina-analyysit ja markkinoiden kehittäminen 3) Kauppaan liittyvä infrastruktuuri Sisältää: fyysisen infrastruktuurin: esim. tie-, satama, rautatiehankkeet, varastointi ja kuljetus, tiedonvälitys ja energia (sähkö ja vesi) Yli puolet Adf-avusta kohdentuu tälle alasektorille n. 54%, suuri osuus selittyy hankkeiden laajuudella
Aid for Trade (AfT) aloite Mitä se sisältää? 4) Tuotantokapasiteetin rakentaminen: Sisältää kauppa-avun eri tuotantosektoreilla: pankki- ja rahoituspalvelut, yritystoiminta, maatalous, metsäsektori, kalastus, teollisuus, kaivostoiminta ja turismi Maatalous (n.50%) ja kaivostoiminta suurimmat edunsaajasektorit 5) Kauppaan liittyvä sopeuttaminen Uusi AfT-aloitteen mukana tuoma kohta, tosin päällekkäisyyksiä esim. rakennesopeutusohjelmien kanssa. Tarkoituksena tukea kehitysmaita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotka auttavat niitä hyötymään kaupan vapauttamisesta esim. talouden monipuolistaminen, tuotantotapojen muutoksen tukeminen ja valtion verotulojen pienenemisen kompensointi. 6) Muut kauppaan liittyvät tarpeet: toistaiseksi täsmentämätön kategoria
Kauppa-avun antajat ja sen kohdentuminen Keneltä kauppa-apua? Maailmanpankin ja alueellisten kehityspankkien sektoriohjelmista, EU:n komissiolta sekä yksittäisiltä EU mailta (Saksa, Ranska ja Alankomaat) ja muilta OECD-mailta (Japani, USA ja Australia) Suomella huomattava rooli kauppa-avun edistämisessä vuoden 2006 EU-puheenjohtakaudella EU:n yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto kokoontui kauppa- ja kehitysministerineuvoston kokouksena marraskuussa 2006 EU:n Aft-Strategia, lupaus lisäavusta sekä alueellisesta painotuksesta EU-AKT vapaakauppasopimusten tueksi Kauppa-apu kohdentuu pääasiassa: Aasia 51% (suuret infrastruktuuriprojektit), Afrikka 30%, Lat- Am ja Karibia 7%, Eurooppa 5% ja Oseania 1% Alemman keskitulon kehitysmaat saavat 36% ja vähiten kehittyneet maat 25% kauppa-apuvaroista Kohdentuuko kauppa-apu tarkoituksenmukaisesti?
Olettamuksia kauppa-avun takana: Kauppa-avulla lujitetaan köyhän maan vapaaehtoista sitoutumista kaupan vapauttamiseen ja WTO:n toimintaan ilman ns. ehdollistamista. Kauppa-avun saaminen ei saisi olla kytköksissä WTOsopimusten tai alueellisten vapaakauppasopimusten hyväksymiseen. Kehitysavun antajamaat sitoutuvat puolestaan kehitysavun määrän lisäämiseen siten, ettei lupaukset kauppa-avun lisäämisestä ole poissa muilta apusektoreilta. Kauppa-avun tulisi siis olla aidosti uutta kehitysapua uusin resurssein, ei vanhan avun kierrätystä eri nimellä kuten nyt. Dohan kehityskierroksen lupaukset toteutuvat köyhiä maita hyödyttävästi. Teollistuneet maat suostuvat köyhien maiden vaateisiin meneillä olevissa neuvotteluissa. Kaupan vapauttamisesta koituvat kustannukset ovat pitkällä aikavälillä pienemmät kuin köyhälle maalle koituvat hyödyt. - Milloin siirtymäkustannukset kääntyvät voitoiksi?
Kaupan rooli kehitystavoitteissa Tiivistäen: WTO:lla järjestönä sekä EU:lla ja OECD-mailla samansuuntainen näkemys yhtäältä vapaakaupan ja vientivetoisen kehitysstrategian oletetuista hyödyistä Reunaehtoina teollistuneiden maiden/eu:n sisäiset edut esim. maatalouteen liittyen Kaupalla ns. Kehitysulottuvuus, jolla viitataan kaupan positiivisiin vaikutuksiin talouskasvun lisääjänä. Lisääntynyt talouskasvu toimii puolestaan perustana köyhän maan yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle kehitykselle, mikä puolestaan tukee kv. kehitystavoitteiden saavuttamista
Kaupan rooli kehitystavoitteissa Maailmanpankin politiikkamuutos 1980- ja 1990 luvun alkupuolen rakennesopeutusohjelmista kansallisiin kehitysstrategioihin 1999-(Poverty Reduction Strategies, PRS): Capable State -ajattelu Kansallisten kehityssuunnitelmien tärkeys, julkisten investointien merkitys esimerkiksi koulutukseen ja terveyden huoltoon sekä yksityisen sektorin kehittäminen. Ns. Pro poor growth ns. köyhiä hyödyttävä kasvu yksityisen sektorin johdolla: talouskasvun malli, joka vahvistaa köyhien naisten ja miesten mahdollisuuksia osallistua talouskasvun tuottamiseen ja kasvusta hyötymiseen Ns. laajapohjainen, työvoimavaltainen kasvu Valtion rooli on tarjota laajapohjaisen kasvun edellytyksiä, kuten koulutusta ja perusterveydenhuoltoa
Kaupan rooli kehitystavoitteissa Kv. Kaupan lähtökohdat ovat kuitenkin muotoutuneet teollistuneiden maiden ehdoilla, ei köyhien maiden kehitystarpeesta Ei vaadita kv. sääntöjen radikaalia muuttamista, vaan lisätään köyhien maiden osallistumisvalmiuksia nykyisissä kauppajärjestelyissä, joita samanaikaisesti kehitetään köyhien maiden etuja paremmin huomioiviksi Ei myöskään aloitteita, jotka haastaisivat vastavuoroisen kaupan vapauttamisen logiikan kaikkia köyhiä maita koskien koko WTO-tasolla Poikkeuksena vähiten kehittyneiden maiden erityiskohtelu tämän logiikan sisällä UNCTAD 2006, Kysymys WTO:n kehitysosaamisesta
Kaupan vapauttaminen (kehitys)poliittisena kysymyksenä Tukeeko kaupan vapauttaminen sitä yhteiskunnallisen muutoksen suuntaa, johon köyhä maa itse haluaa pyrkiä perustuen demokraattisella päätöksenteolla tehtyyn valintaan? Onko köyhän maan haluama yhteiskunnallisen muutoksen suunta yhtenevä avunantajien kehityspolitiikan keinojen ja tavoitteiden kanssa? Entä onko avunantajatahon kehityspolitiikan muotoilu tapahtunut demokraattisesti?
Kaupan vastavuoroisen vapauttamisen oletettuja negatiivisia vaikutuksia 1) Tuontitullien laskeminen tai poistaminen vaikuttavat valtion verotuloja vähentävästi, mikä merkitsee julkisen sektorin voimavarojen pienenemistä: Koulutuksen, terveydenhuollon tai julkisten investointien esim. infrastruktuurihankkeiden toteuttaminen vaikeutuu (vrt. kehityspoliittiset tavoitteet) 2) Köyhien ja rikkaiden maiden tuottajien keskinäinen kilpailu-asetelma köyhien maiden sisämarkkinoilla: Maaseudun pienviljelijöiden asema vaikeutuu, teollisuus- ja palvelusektoreiden kehitys hidastuu 3) Kaupan vastavuoroisen vapauttamisen suhde köyhyyden vähentämistavoitteiseen ja kestävään kehitykseen on ongelmallinen: Paineet kohdistuvat luonnonvarojen ja halvan työvoiman entistä tehokkaampaan hyödyntämiseen, ellei tätä muuten esim. sitovin ympäristösopimuksin tai työvoimastandartein estetä.
*** Tauko 15 min *** Trade Justice kampanjan kuvituskilpailun voittajan Gerard Gerainin näkemys WTO:n sopimuksista ja köyhyydestä
EU:n kehityspolitiikan mittasuhteita EU (ja sen jäsenmaat) on merkittävin kehitysavun antajataho maailmassa: EU:n osuus 56% koko maailman virallisesta kehitysavusta (Official Development Aid, ODA) 47 miljardia vuonna 2006, joista Euroopan Yhteisön apua (Komissio hallinnoi) 9,8 miljardia EU:n komissio läsnä yli 160 kohdemaassa, maantieteellisesti ja teemaattisesti laajin kehityspoliittinen kokonaisuus Historiallisesti pisin kehityspoliittinen tausta Rooman sopimus 1957- Monen köyhän maan tärkein kauppakumppani 40% EU:n tuonnista tulee kehitysmaista (ei kuitenkaan LDC-maista, vaan esim. Aasian kehittyneistä valtioista) EU:n rooli erityisesti WTO:ssa sekä YK:ssa ja Kansainvälisissä rahoituslaitoksissa (WB & IMF)
EU:n kehityspolitiikan perusta Euroopan Unionin perustamissopimus Eli ns. Maastrichtin sopimus, voimassa vuodesta 1993 Määrittää kehityspolitiikan oikeusperustan ja sen päätavoitteet: Köyhyyden vähentäminen; Kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen erityisesti vähiten kehittyneissä maissa; Kehitysmaiden vähittäinen integroiminen maailmantalouteen ja Demokratia, oikeusvaltioperiaate ja hyvä hallinto sekä ihmisoikeudet
EU:n kehityspolitiikan asema Ns. 4 C:n Periaatteet: Complementarity = Täydentävyys Euroopan Komission ja jäsenmaiden toiminnan tulee täydentää toisiaan (Maastrichtin sopimus) Co-ordination = Koordinaatio Euroopan Komission ja jäsenmaiden kehitysyhteistyön tulee olla keskenään koordinoitua (Maastrichtin sopimus) Coherence = Johdonmukaisuus Kaikkien EU:n politiikka-alojen, joilla on todennäköisiä vaikutuksia kehitysmaihin, tulee ottaa huomioon kehityspolitiikan tavoitteet (Maastrichtin sopimus) Consistency = Yhtenäisyys EU:n ulkosuhteisiin kuuluvan toiminnan (kauppapolitiikan, kehityspolitiikan ja yhteisen ulko- ja turvallisuus politiikan) yhtenäisyys (Amsterdamin sopimus 1997)
EU:n kehityspolitiikan sisältö Perustuu Euroopan komission, Euroopan parlamentin sekä EU-jäsenmaiden yhteiseen kehityspoliittiseen julkilausumaan vuodelta 2005 Euroopan konsensus (The European Consensus on Development) Määrittelee kehityspolitiikan tavoitteet ja keinot kaikkia kehitysmaita koskien Päätavoitteena köyhyyden vähentäminen osana kestävää kehitystä ml. vuosituhattavoitteiden saavuttaminen Keinoina kehitysavun lisääminen & sen tehostaminen sekä kehityspoliittinen johdonmukaisuus, jossa kauppapolitiikalla merkittävä positiivinen rooli
EU:n näkemys kehityspoliittisesta johdonmukaisuudesta Taustalla oletus siitä, ettei kehitystavoitteiden (erityisesti vuosituhattavoitteiden) saavuttaminen ole mahdollista yksin kehitysavulla. Useat EU:n politiikka-alat vaikuttavat kehityspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen joko saavuttamista edistävästi tai estävästi. EU:n itselleen määrittämänä tehtävänä on positiivisten vaikutusten maksimointi ja negatiivisten vaikutusten minimointi.
EU:n näkemys kehityspoliittisesta johdonmukaisuudesta Euroopan konsensus julkilausuman kohta täydentää Maastrichtin sopimuksen johdonmukaisuusartiklaa Me vahvistamme sitoumuksemme politiikkajohdonmukaisuuden edistämiseen, perustuen siihen, että EU huomioi kehitysyhteistyön tavoitteet kaikilla politiikka-aloilla, jotka todennäköisesti vaikuttavat kehitysmaihin, ja varmistaa, että nämä politiikka-alat tukevat kehitysyhteistyön tavoitteita (kappale 9). Kehityspoliittinen johdonmukaisuus muodostaa EU:n komission mukaan oleellisen lisäkontribuution vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi
EU:n näkemys kehityspoliittisesta johdonmukaisuudesta Kehityspoliittisen johdonmukaisuuden edistäminen tapahtuu 12 pääsektorilla, joilla EU:n toiminnalla on todettu olevan oleellista vaikutusta kehitysmaiden vuosituhattavoitteiden saavuttamismahdollisuuksiin: Ml. kauppa, ympäristö, ilmastonmuutos, turvallisuus, maatalous, kalastus, globalisaation sosiaaliset ulottuvuudet, työllisyys ja kunnon työ, siirtolaisuus, tutkimus ja innovaatiot, tietoyhteiskunta sekä kuljetus ja energia.
Kaupan rooli kehityspoliittisessa johdonmukaisuudessa Milloin EU:n toiminta itse asiassa edistää kehityspolitiikan tavoitteiden saavuttamista? Euroopan Parlamentin, köyhien kehitysyhteistyömaiden sekä kansalaisjärjestöjen näkemykset poikkeavat huomattavasti Komission näkemyksen kanssa Komissiolla hyvin positiivinen näkemys EU:n toiminnasta Rakennetaan synergioita eri politiikka-alojen välille Parannetaan johdonmukaisuusmekanismeja
Kaupan rooli kehityspoliittisessa johdonmukaisuudessa Euroopan konsensus -julkilausuman mukaan: EU tukee nopeaa, kunnianhimoista ja köyhien aseman parantamiseen tähtäävää Dohan kehityskierroksen ja EU-AKTmaiden talouskumppanuussopimusten loppuun saattamista. Kehitysmaiden tulee uudistaa kauppapolitiikkaansa (vapaakauppasopimusten mukaisesti) EU antaa lisää apua kauppakapasiteetin tukemiseen LDC-maille EU jatkaa työtään markkinoidensa avaamiseksi kehitysmaiden vientituotteiden osalta. Tätä tuetaan avoimella, reilulla, tasa-arvoisella, sääntöperusteisella, monenkeskisellä kaupan järjestelmällä, joka huomioi heikompien valtioiden intressit ja huolenaiheet. Maatalouden markkinoita vääristävien tukien huomattavat vähennykset ja köyhien maaseudun kehittäminen - EU:n kehityspolitiikka johdonmukainen kauppapolitiikan tavoitteiden kanssa, mutta onko se sitä myös köyhyyden ja epätasa-arvoisuuden poistamisen kannalta?
EU:n toimet kehitysmaiden kaupankäynnin tukemiseksi Aid for Trade, kauppa-apu Nähdään kehityspoliittiseen johdonmukaisuuteen liittyvänä toimena, vaikka se liittyy ensisijaisesti kehitysavun lisäämiseen, ei kauppapoliittisen toiminnan muuttamiseen. Markkinoiden avaaminen kaikkien vähiten kehittyneiden maiden vientituotteille ilman tulleja tai kiintiöitä: Kaikkea paitsi aseita, Everything but Arms, EBA aloite helmikuussa 2001 Hyötyjinä 48 silloin LDC-maiksi luokiteltua valtiota Sisältää 919 hyödykettä, pois lukien aseet ja ammukset
Kaikkea paitsi aseita -aloite EBA-aloite ei kuitenkaan ulottunut heti historiallisesti sensitiivisiksi luokiteltuihin, EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) piiriin kuuluviin hyödykkeisiin, kuten Banaanit (2002-2006) sekä riisi ja sokeri (-2009) Ongelmana pitkät siirtymäajat ja hintatakuun puuttuminen Yksipuolinen aloite EU:lta, ei sopimus LDCmaiden kanssa Mahdollistaa yksipuolisen etujen lakkauttamisen Sekä etujen tarkastamisen, mikäli tuonti LDC-maista kasvaisi yllättäen (25%)
Kaikkea paitsi aseita -aloite LDC-maiden välisen kilpailun lisääntyminen, entisten Euroopan siirtomaihin kuuluvien LDC-maiden aseman suhteellinen heikentyminen, toisaalta AKT-maiden ryhmän mureneminen Alkuperäsäännökset ja laatuvaatimukset yhä rajoitteina Pelko EBA-väärinkäytöksistä, tuotteiden kierrättämisestä LDC-maiden kautta EU:n markkinoille Kilpailun lisääntymisen kautta hinnat laskevat, toisaalta tuotantoa ei juurikaan voida enää nykyisten resurssien valossa lisätä. Kuka hyötyy? LDC-tuottajat, välittäjät vai EU-kuluttajat? LDC-maiden retorinen vastaehdotus EU:lle: Voitaisiinko Kaikkea paitsi aseita aloitetta tulkita myös niin, että EU itse lopettaisi aseviennin köyhiin maihin?
Seuraavalla kerralla 31.3. Yhteenvetoluento Marikki: Mahdollisia ristiriitoja kaupan ja kehityksen välisessä suhteessa WTO:n säännöt ja EU-AKT -maiden taloudellisen kehitysyhteistyön muutos (GSP, GSP+ ja EPA-sopimukset) Jari: Kauppa osana Kaakkois-Aasian menestystarinoita Pienryhmätyöskentelyn ohjeistaminen
Suositeltavaa lukemistoa UN Millennium Development Goals, Progress Review 2007 http://mdgs.un.org/unsd/mdg/resources/ Static/Products/Progress2007/UNSD_MDG _Report_2007e.pdf Selvitys Suomen valtion kehitysmaatuonnista 2007:http://formin.finland.fi/public/downl oad.aspx?id=20030&guid={279b64db- 14AC-4DA2-B6B0-C2F40CA58037}
Suositeltavaa lukemistoa OECD/WTO Aid for Trade at a Glance 2007 1st Global Review http://www.oecd.org Brolén, Kirsi, Kent Wilska and Max von Bondsdorff (toim.) Aid for Trade: from policies to practices, The cases of Mozambique, Tanzania, Vietnam and Zambia (UM:n tilaustutkimus, tilattavissa ilmaiseksi ministeriöistä)
Suositeltavaa lukemistoa OECD The Development Dimension sarja: Trade, Agriculture and Development Policies Working Together (2006) Sampson, Gary (2005) WTO and Sustainable Development, United Nations University Press, European Commission, DG Development (2006) Compendium on Development Cooperation Strategies.