VIESTI 1/2012 TERVEYDENHUOLLON HENKILÖKUNNALLE Teemana Hengellisyys hoitotyössä SISÄLLYS 3 Pääkirjoitus Kaija Toivanen SISÄLLYS 4 Hengellisyys hoitotyössä Hengellisyys hoitotyössä palvelemista potilaan ehdoilla Aune Flinck 7 Kommenttipuheenvuorot Mikään inhimillinen ei saa olla lääkärille vierasta Marja-Liisa Portaankorva Mietteitä kuoleman äärellä Sisko Saarenpää 10 Näkökulma Sairaanhoitajan kutsumus Florence Nightingalen ajattelussa III Kaija Toivanen, Leena Huttunen, Tarja Huttunen, Anna Liisa Janatuinen, Eija Tyyskä 14 Kynttilänliekin tanssi Riitta Sointu 16 SSKS ry:n uutisia 18 Kirjanurkka 20 Meiltä ja muualta Ensimmäistä kertaa Afrikassa Anneli Huttunen Julkaisija Suomen Sairaanhoitajain Kristillinen Seura ry. SSKS Kannen kuva: Kaija Toivanen Heijastus 2 VIESTI 1/12
Näkökulma (Osa III) Sairaanhoitajan kutsumus Florence Nightingalen ajattelussa Osa 3 Johdanto Florence Nightingalen (Sairaanhoidosta 1964) hoitamisen filosofiassa yksi keskeinen teema on näkemys sairaanhoitajan kutsumuksesta, joka muodostaa pohjan hänen ajattelulleen hoitotyöstä. Tässä artikkelissa esitämme Stephen Toulminin argumentaatioanalyysin (The Uses of Argument 2006) ja sisällönanalyysin avulla löytämämme kuvauksen siitä. Nightingalen kuvaamassa sairaanhoitajan kutsumuksessa ovat löydettävissä kaikki Toulminin esittelemät argumentin elementit: väite (C), perustelut (D), takeet (W), tuet (B), varaus (Q) ja vastaväitteiden ennakkoon kumoaminen (R). Argumentin taustalta on löydettävissä ääneen lausumaton perusoletus: sairaanhoitajan tulee olla hyvä sairaanhoitaja. Nightingale vastustaa oman aikansa yleistä käsitystä, jonka mukaan hyväksi sairaanhoitajaksi tulemiseen ei tarvita muuta kuin pettymys rakkaudessa, päämäärän puute, yleinen ikävystyminen tai kykenemättömyys muuhun (R) (Notes on Nursing s. 133). Kutsumus on Nightingalen kielessä vocation tai calling. Edellistä hän käyttää puhuessaan sairaanhoitajanunnien kutsumuksesta (emt. 135). Maallisen sairaan- 10 VIESTI 1/12
hoitajan kutsumus on hänen kielessään the nurse-calling (emt. 22). Nightingale ilmeisesti ajattelee, että hänen esittelemänsä sairaanhoitajan kutsumus ei ole ainoa mahdollinen. Näkemystään selittäessään hän käyttää ilmaisua tällainen kutsumus (Sairaanhoidosta s. 149, 150), joka implisiittisesti sisältää ajatuksen, että muunkinlaista kutsumusta voi olla olemassa. Tämän voi nähdä Nightingalen argumentin varaukseksi (Q), joka kertoo, että hänen argumentaationsa koskee vain sairaanhoitajan kutsumusta sellaisena kuin hän sen käsittää. Sairaanhoitaja, joka ei tunne tällaista kutsumusta, ei koskaan voi oppia erottamaan potilaansa kellon ääntä muiden kellojen äänestä. [...] Tällainen sairaanhoitaja ei koskaan tiedä, valvooko vai nukkuuko hänen potilaansa. Hän herättää potilaan kysyäkseen, tarvitseeko tämä jotakin, mutta jättää hänet huolenpitoa vaille hänen ollessaan hereillä. Hän lämmittää huoneen tulikuumaksi, kun potilas yöllä on kuumeinen, ja jättää sen kylmilleen, kun potilaan aamulla on kylmä. [ ] Hän ei koskaan kajoa mihinkään aiheuttamatta kolinaa tai kaatamatta jotakin kumoon. [ ] Hän ottaa toiseen käteen kupin ja teevadin ja kohentaa toisella valkeata. Luonnollisesti tapahtuu onnettomuus. [ ] Ja kumartuessaan keräämään mitä maahan on pudonnut, sairaanhoitaja kopauttaa päällään potilasta (tositapaus). [ ] On sattunut, että potilas on kylmänä, ennekuin sairaanhoitaja huomaa hänen kuolleen eikä sairaanhoitaja kuitenkaan nuku [ ] ja aivan tavallista on, että sairaanhoitaja ei aavista potilaan kuolevan, ellei tämä itse ilmoita sitä hänelle. (150-151) Sairaanhoitajan kutsumus Florence Nightingalen väite (C) sairaanhoitajan kutsumuksesta voidaan ilmaista seuraavasti: Kun sairaanhoitaja tuntee tällaista kutsumusta, hän tekee työnsä tyydyttääkseen omaa ylevää käsitystään siitä, mikä on oikein ja parasta Florence Nightingale sai lempinimen The Lady with the Lamp Krimin sodan aikana 1850-luvulla. Sittemmin on lampusta tullut sairaanhoitajien tunnus. VIESTI 1/12 11
(149 150). Potilaan etu on tärkein ja vasta toisella sijalla on ajatus siitä, mitä hänen tehtäviinsä kuuluu (30). Nightingale perustelee (D) väitettään sillä, että vain hänen kuvaamaansa kutsumusta toteuttava sairaanhoitaja voi olla hyvä sairaanhoitaja tai tulla hyväksi sairaanhoitajaksi (166). Perusteluun liittyy kolme tekijää, jotka ovat (1) innostus ja mielenkiinto, (2) potilaan tarkkaaminen ja (3) vastuussa oleminen. Hän voi kyllä erehtyä, mutta hän on kuitenkin tulossa hyväksi sairaanhoitajaksi. Sellainen sairaanhoitaja sitä vastoin, joka ei koskaan tarkkaa potilaansa kasvoja eikä koskaan odota näkevänsä mitään muutoksia niissä enempää kuin jos hänellä olisi hoidossaan hienoa kiinalaista porsliinia ei ole tulossa miksikään. Hänestä ei koskaan tule sairaanhoitajaa. (147) (1) Innostus ja mielenkiinto Kutsumustaan täyttävä sairaanhoitaja on hyvä sairaanhoitaja tai tulee hyväksi sairaanhoitajaksi, koska hän on innostunut työstään ja tuntee mielenkiintoa potilastaan kohtaan (149)(D). Hän tietää, miltä potilaasta tuntuu ja mitä potilas tarvitsee (153); hän kykenee tulkitsemaan jokaisen muutoksen potilaan kasvoissa, äänessä ja asennoissa, eikä potilaan tarvitse vaivautua sanomaan, mitä hän tuntee (147)(W). Sairasta ihmistä on hoidettava hyvin ja huolellisesti (12, 26), sillä Jumalan kallis lahja, ihmiselämä, uskotaan usein kirjaimellisesti sairaanhoitajan käsiin (154)(B). Ellei sairaanhoitaja omaksi tyydytyksekseen huolehdi potilaastaan, eivät mitkään käskyt voi tehdä häntä kykeneväksi siihen (149)(R). Kutsumustaan täyttävä sairaanhoitaja tarkastaa kaikki lääkepullot, jotka hänelle annetaan potilasta varten, haistelee jokaista, ellei tämä vielä häntä tyydytä, maistaakin jokaista [ ]näin [hän]voi päästä kohtalokkaan erehdyksen perille. Mutta, ellei hän tee tätä omaksi tyydytyksekseen, ei ole syytä kehottaa häntä siihen, sillä voitte olla varmat siitä, ettei hänen haistamisestaan ja maistamisestaan ole mitään hyötyä. (150) (2) Potilaan tarkkaaminen Kutsumustaan täyttävä sairaanhoitaja on hyvä sairaanhoitaja tai tulee hyväksi sairaanhoitajaksi, koska hän tarkkaa potilasta, tekee huomioita ja oppii kokemuksesta (148 149) (D). Hän on järkevä, tarkka ja nopea huomioiden tekijä (154). Hän pitää potilasta tarkasti silmällä ja seuloo omia huomioitaan (153); hän osaa sairaanhoidon aakkoset: tietää, mitä sairas ihminen on, tietää, miten häntä on kohdeltava ja tietää, että potilas on sairas ihminen eikä eläin (148 149)(W). Sairasta ihmistä on hoidettava hyvin ja huolellisesti (12, 26), sillä Jumalan kallis lahja, ihmiselämä, uskotaan usein kirjai- 12 VIESTI 1/12
mellisesti sairaanhoitajan käsiin (154)(B). Ainoastaan huomioiden teko antaa kokemusta (148)(R). Hyvä sairaanhoitaja kysyy tuskin milloinkaan potilaalta mitään ei, miltä hänestä tuntuu eikä mitä hän haluaa. Mutta hän ei pidä selviönä enempää itselleen kuin muille, että tietää, miltä potilaasta tuntuu tai mitä hän tarvitsee pitämättä potilasta tarkkaan silmällä ja seulomatta omia huomioitaan. (153) (3) Vastuussa oleminen Kutsumustaan täyttävä sairaanhoitaja on hyvä sairaanhoitaja tai tulee hyväksi sairaanhoitajaksi, koska hän on vastuussa sairaista ja tehtävistä (51 57)(D). Hän tietää, mitä vastuu merkitsee, kuka on vastuussa ja miten vastuunalainen tehtävä on suoritettava (56); hän tekee itse työnsä hyvin ja huolehtii siitä, että myös muut tekevät samoin (56 57); hän on enemmän kuin altis ja tottelevainen (151); hän noudattaa määräyksiä järkevästi, mikä on kaiken kurin todellinen tarkoitus (57) (älykäs totteleminen, 152)(W). Vain tällainen sairaanhoitaja kykenee täyttämään sairaanhoitajan vaatimukset ja häneen voidaan luottaa (153)(B). Mitä ei voi muuttaa, siihen on alistuttava, on pahin ja vaarallisin sairaanhoitajalle konsanaan laadittu ohje. Kärsivällisyys ja alistuminen hänessä ovat vain toisia nimityksiä huolimattomuudelle ja välinpitämättömyydelle halveksittavia hänen omalta kannaltaan ja rikollisia potilaan kannalta (109)(R). Kuitenkin kuulemme usein sanottavan, että sairaanhoitajan tarvitsee olla vain altis ja tottelevainen. Tämä määrittely sopisi yhtä hyvin ovenvartijaan. Se soveltuisi hevoseenkin. Se ei kelpaisi poliisille. Ajatelkaa, miten paljon on sellaisia naisia, joissa ei ole mitään luotettavaa ei älyä, ei silmiä, korvia eikä käsiä. He tosin kyllä valvovat potilaan vieressä koko yön, mutta tästä ei ole mitään hyötyä potilaalle eikä heidän huomioistaan lääkärille. (151) Pohdinta Artikkelisarjaa seurannut tarkkaavainen lukija voi huomata, että analyysintekomme on ollut prosessi. Ajattelumme on ollut muutoksessa ja elänyt jotkin asiat on eri artikkeleissa esitetty vähän eri tavoin. Analyysimme on nostanut Florence Nightingalen käsityksen sairaanhoitajan kutsumuksesta esiin rikkaampana ja monipuolisempana kuin se aikaisemmin on nähty. Toivomme, että työmme herättäisi keskustelua. Voidaanko perustellusti väittää, että kutsumus vaikkapa Nightingalen kutsumus on vanhanaikainen? Onko sairaanhoitajien työn lähtökohdaksi tullut kutsumuksen sijaan esimerkiksi itsensä toteuttaminen? Ja mitä tämä merkitsee? Onko niin, että toteuttaessani itseäni sairaanhoitajana tärkeintä on minä itse, mutta sairaanhoitajan kutsumusta täyttäessäni keskeisellä sijalla on potilas? Tätä artikkelisarjan osaa ovat olleet työstämässä iisalmelaisessa Hoitotieteen keskustelupiirissä Kaija Toivanen (sh, TtM, FT) Leena Huttunen (esh, SHO, TtM) Tarja Huttunen (esh, TtM) Anna Liisa Janatuinen (esh, THM) Eija Tyyskä (sh, YtM-opiskelija) Viesti-lehti on käytettävissä keskustelun foorumina, mielipidekirjoituksia ja kannanottoja julkaistaan mielellään. VIESTI 2/11 13