SIIKAJOEN VESISTÖALUEELLA

Vastaanottaja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Asiakirjatyyppi Raportti Päivämäärä 26.9.2014 Viite 1510007427 TOIMENPITEET TULVARISKIEN VÄHENTÄMISEKSI SIIKAJOEN VESISTÖALUEELLA

1 Tarkastus 23.09.2014 Päivämäärä 26.09.2014 Laatija Piia Sassi-Päkkilä Tarkastaja Jaana Hakola Hyväksyjä Veli-Pekka Latvala, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Kuvaus Toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi Siikajoen vesistöalueella Viite 1510007427

2 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 3 2. TULVARISKIN EHKÄISY... 4 2.1 TULVAVAARA- JA TULVARISKIKARTAT... 4 2.2 MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU... 5 2.3 TULVAN SAARTAMIEN KOHTEIDEN KARTOITUS JA KULKUYHTEYDEN JÄRJESTÄMINEN... 5 2.4 KOHTEIDEN TULVAHAAVOITTUVUUDEN VÄHENTÄMINEN... 6 3. TULVASUOJELUTOIMENPITEET... 7 3.1 VEDEN PIDÄTTÄMINEN VALUMA-ALUEELLA... 7 3.2 TULVASUOJELURAKENTEET... 7 3.3 MUUT AIKAISEMMIN ESILLÄ OLLEET TULVASUOJELUTOIMENPITEET... 7 3.4 TULVAVAHINKOJEN VÄHENTÄMINEN... 8 3.5 VESISTÖN SÄÄNNÖSTELY... 8 4. VALMIUSTOIMET... 9 4.1 HAVAINNOINNIN JA ENNUSTEIDEN PARANTAMINEN... 9 4.1.1 Maakosteuden seuranta... 9 4.1.2 Mankilan vedenkorkeusasteikko... 10 4.1.3 Koskikunnostuskohteiden seuranta... 10 4.2 TULVAENNUSTEET JA VAROITUKSET... 10 4.2.1 Tulvavaaratiedote... 10 4.2.2 Tulvakeskus... 10 4.2.3 Kunnan kriisiviestintä ja paperitiedote... 11 4.2.4 ELY-keskuksen tiedottaminen... 11 4.3 TULVAVIESTINTÄ... 11 4.4 PELASTUSSUUNNITELMAT JA TULVANTORJUNTASUUNNITELMAT... 11 4.5 TIETOISUUS JA TOIMINTAVALMIUS... 11 4.5.1 ELY-keskuksen tulvaorganisaatio... 11 4.5.2 Asukkaiden oma varautuminen... 12 5. TOIMINTA TULVATILANTEESSA... 13 5.1 TILAPÄINEN TULVASUOJELU... 13 5.2 HYYDE- JA JÄÄPATOJEN POISTO JA TORJUNTA... 13 5.3 EVAKUOINTI... 13 6. JÄLKITOIMENPITEET... 14

3 1. JOHDANTO Siikajoen vesistöalueella ei ole nimetty merkittäviä tulvariskialueita, mutta ELY-keskus tunnisti vuoden 2011 tulvariskien alustavassa arvioinnissa neljä taajama-aluetta (Revonlahti, Ruukki, Rantsila ja Piippola) muiksi tulvariskialueiksi. Kevättulvan aiheuttamia vahinkoja pystytään ehkäisemään varastoimalla sulamis- ja sadevedet Uljuan tekoaltaaseen. Kevätaikainen tulva ei yleensä aiheuta rakennusvahinkoja, mutta esimerkiksi Mankilan alueella tulva kastelee laajoja peltoalueita sekä katkaisee useita tieyhteyksiä. Edellisten lisäksi ilmastonmuutos ja etenkin vuonna 2012 sattunut kesätulva käynnistivät Siikajoen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämisselvitys hankkeen. Hankkeeseen ovat osallistuneet mm. Siikajoenvarren kunnat (Siikajoki, Siikalatva ja Pyhäntä), Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä Suomen ympäristökeskus. Ramboll Finland Oy toimii hankkeessa konsulttina ja tiedon kokoajana. Hankkeen tarkoituksena on selvittää nykyiset tulvariskit, varautua äkillisiin, voimakkaisiin tulvatilanteisiin ja pitkäaikaisiin virtaamamuutoksiin sekä parantaa Siikajokivarren asukkaiden ja elinkeinonharjoittajien turvallisuutta. Siikajoen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämisselvityksen laatiminen on pitänyt sisällään useita asiakokonaisuuksia: Uljuan säännöstelykäytännön muuttamisen tarkastelun, yksityiskohtaisten tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatimisen välille Pöyryn voimalaitos - Kestilä, tulvanpidätysmahdollisuuksien selvittämisen vesistöalueella, vanhojen tulvasuojelusuunnitelmien läpikäynnin, vuoden 2012 kesätulvasta aiheutuneiden vahinkojen arvioinnin ja toiminnan silloisessa tulvatilanteessa, esiintyneiden jääpatopaikkojen kartoituksen, tulvavaroitusten ja tiedottamisen parannusmahdollisuuksien selvittämisen, maankäytön yleisluonteisen ohjeistuksen sekä kuntakyselyn Iso- Lamujärven kehittämistarpeista. Tässä raportissa on yhteenvetona työn tuloksena selvinneet parhaat toimenpiteet, joilla tulvavaaraa ja tulvariskiä voidaan merkittävästi vähentää.

4 2. TULVARISKIN EHKÄISY Valtakunnalliseen tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Siikajoen vesistöalueen alustava tulvariskien arviointi on tehty 31.3.2011. Siikajoen vesistöalueella ei ole nimetty merkittäviä tulvariskialueita, mutta ELY-keskus tunnisti alustavassa arvioinnissa neljä taajama-aluetta muiksi tulvariskialueiksi: Revonlahti, Ruukki, Rantsila ja Piippola. Riskillä tarkoitetaan yleisesti vahingon tai vaaran uhkaa. Korkea riski syntyy silloin, kun tulvan todennäköisyys on suuri ja alueella on haavoittuvia kohteita, esim. tiheää asutusta, julkisia rakennuksia tai teollisuuslaitoksia. Tulvavaaran suuruuteen vaikuttavat tyypillisesti tulvaveden syvyys ja virtausnopeus. Haavoittuvuus puolestaan tarkoittaa kohteiden alttiutta tulvavahingoille ja kohteiden mahdollisia tuhoja. Tulvariskien vähentämisellä tarkoitetaan sellaisia ennakkoon toteuttavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vähentää mahdollisia tulvavahinkoja, alueen vahinkopotentiaalia sekä estää tulvariskin kasvua. 2.1 Tulvavaara- ja tulvariskikartat Karkeasti ottaen tulvariskikartoilla esitetään henkilöille, taloudelle, ympäristölle, tärkeille toiminnoille ja vaikeasti evakuoitaville kohteille aiheutuvia riskejä. Riskit tulkitaan käytännössä usein tulvasta aiheutuvien vahinkojen kautta. Vahingot voidaan luokitella esimerkiksi sen mukaan, aiheutuvatko ne kohteen suorasta kosketuksesta tulvaveden kanssa (omaisuus vahingot) vai tulvan seurauksena muusta syystä, kuten tuotantokatkon takia tai liikenneyhteyksien poikkimenon vuoksi. Vahingot myös voivat olla aineellisia tai aineettomia. Tulvariskikartat laaditaan tulvavaarakarttojen pohjalta lisäämällä uusina karttakerroksina tietoa alueen haavoittuvuudesta, mm. väestöstä (alueen asukkaiden viitteellinen määrä), elinkeinoista ja vaarallisista tai suojeltavista kohteista. Tuloksena syntyvä kartta antaa käsityksen alueen tulvariskistä. Tulvariskikarttojen laatimisessa käytetään vesienhoidon suunnittelun välinekehityksessä tuotettuja aineistoja ja apuvälineitä, kuten vesipuitedirektiivin suojelualuerekisteriin kuuluvat Natura-alueet, uimavedet ja vedenottamot. Toisin kuin tulvariskien alustavassa arvioinnissa, tulvariskikartoituksessa on hyödynnetty tarkempaa paikkatietoaineistoa ja eri toimijoiden omia tietoresursseja. Tulvariskikohteista on kysytty tietoa mm. kunnista, rakennusvalvonnasta, vesi- ja jätevesilaitoksilta ja sähköyhtiöltä. Siikajoen alueelta on laadittu yksityiskohtaiset tulvavaarakartat välille Pöyryn voimalaitos Kestilä. Tulvavaarakartta kuvaa veden alle jäävät alueet ja vesisyvyyden sekä vallitsevan vedenkorkeuden tietyllä tulvan todennäköisyydellä. Tulvavaarakartat on laadittu kevättulvan toistuvuuksilla 1/20, 1/50, 1/100, 1/250 ja 1/1000 vuodessa toistuva tulva. Lisäksi tulvavaarakartat on laadittu samoille toistuvuuksille avovesikaudelle (ajanjakso1.6.-20.11.), mutta toistuvuudet on esitetty kevättulvan toistuvuuksina 1/2, 1/3, 1/5, 1/10 ja 1/15 vuodessa toistuva tulva. Eli kerran 20 vuodessa toistuva kesätulva vastaa kerran kahdessa vuodessa toistuvaa kevättulvaa ja kerran 1000 vuodessa toistuva kesätulva vastaa kerran 15 vuodessa toistuvaa kevättulvaa. Tulvavaarakartat löytyvät mm. Tulvakarttapalvelusta: http://tulvakartat.ymparisto.fi. Tulvariskikartoilla esitetään tulvan peittävyyden ja vesisyvyyden lisäksi mm. tulvavaara-alueen asukkaiden määrä, tulvan alle jäävä tiestö sekä erilaiset tulvasta mahdollisesti kärsivät erityiskohteet, kuten vaikeasti evakuoitavat rakennukset (sairaalat, vanhainkodit, koulut), infrastruktuuri, ympäristöä pilaavat toiminnot, suojelualueet ja kulttuuriperintö. Riskikohteiden päivitys on jatkuvaa. Tulvariskikarttoja käyttävät tulva-asioiden parissa työskentelevät toimijat, kuten operatiivisen tulvantorjunnan ammattilaiset, pelastus- ja kaavoitusviranomaiset, tulvariskien hallinnan suunnittelijat sekä kuntien viranomaiset ja luottamushenkilöt. Tulvariskikartat voivat lisätä myös kansalaisten yleistä tulvariskitietoisuutta.

5 2.2 Maankäytön suunnittelu Tulvariskien syntymistä voidaan ennaltaehkäistä erityisesti maankäytön suunnittelun avulla: huomioimalla tulvariskialueet rakennuspaikan valinnassa ja pienentämällä myös tulvariskialueella tapahtuvan rakentamisen herkkyyttä tulvan aiheuttamille vahingoille. Keinoina tähän ovat esimerkiksi kaavoitus, rakentamismääräykset sekä suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista. Maankäytön suunnittelulla voidaan ohjata toimintoja tulva-alueella ja tällä vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Tulvat ovat luonnollinen ilmiö ja ihmisille niistä aiheutuu sitä enemmän vahinkoja, mitä tiheämmin vesistöalueen tulvaherkät alueet on rakennettu. Siksi maankäytön suunnittelu on keskeinen keino tulvariskien vähentämisessä. Uljuan tekojärven säännöstelyllä on osittain pystytty helpottamaan tilannetta tulvaongelmien osalta. Tekojärven säännöstelykäyttö ei kuitenkaan kokonaan poistanut tulvavahinkojen uhkaa. Ranta-alueille rakennettaessa on rakenteiden sijoitus suunniteltava siten, että vältetään tulvista aiheutuvat vahingot. Viime kädessä kuntien rakennuslupia hoitavien viranomaisten tehtävänä on huolehtia siitä, ettei rakenteita sijoiteta liian alas. Rankkasateista aiheutuvia tulvia voidaan vähentää pintavesien imeyttämisellä, käsittelyllä ja varastoinnilla. Myös kunnallistekniikan suunnittelussa (liikenneyhteydet, puhdas- ja jätevesijärjestelmät, sähkönjakelu jne.) tulvat on huomioitava. Kaikki valuma-alueella tehtävät toiminnot vaikuttavat osaltaan valuntaan ja sitä kautta tulviin. Siikajoen alueella merkittäviä maankäyttömuotoja ovat maa- ja metsätalous sekä turvetuotanto. Muutoksia maankäyttömuodoissa ja niiden vaikutusta alueen vesitalouteen tulisi tarkastella aina tapauskohtaisesti. Asukkaan vastuulla on suojella itseään ja omaisuuttaan omilla toimillaan. Jokaisen velvollisuutena on ilmoittaa tulvasta tai sen uhasta vaarassa oleville, tehdä hätäilmoitus ja ryhtyä kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin. Etukäteen on syytä selvittää miten tulvat ovat alueella ennen käyttäytyneet tai miten tulvaveden oletetaan tulvatilanteessa leviävän. Apuna voi käyttää alueelta laadittuja tulvavaarakarttoja. Lisäksi olisi tärkeää suunnitella etukäteen miten suojaa omaisuuttaan tulvatilanteessa. 2.3 Tulvan saartamien kohteiden kartoitus ja kulkuyhteyden järjestäminen Tulvavaara- ja tulvariskikartoituksen yhteydessä ELY-keskuksen Liikenne-vastuualueelle sekä Siikajoen ja Siikalatvan kunnille on toimitettu kartta-aineisto, jossa näkyvät kerran 100 vuodessa toistuvalla tulvalla saarroksiin jäävät maa-alueet (kuva 1, esimerkkinä Mankilan alue). Karttoihin on lisäksi poimittu RHR (rakennus- ja huoneisto)- sekä Vahti (Valvonta ja kuormitustieto)- rekisterien sisältämät asuinrakennukset ja eläinsuojat. Näiden tietojen pohjalta kunnat ja ELY-keskus ryhtyvät priorisoimaan korotettavia tieosuuksia ja mahdollisten kiertoteiden järjestämistä alueelle. Tarkoituksena on turvata liikenneyhteydet asuttuihin kohteisiin jotakin kautta, vaikka kiertoteitse. Lisäksi kuntiin ja ELY-keskukselle on toimitettu paikallisen edustajan kartoittamat, pahimmat tiekohdat, joissa tulva huuhtoo säännöllisesti tiealueen yli ja vie tiemateriaalia mennessään. Tiestön toimenpideselityksessä määritellään ja priorisoidaan toimenpiteet liikenneväylille, jotta liikenteen kulku turvataan myös tulvatilanteessa: 1. kiireellisyysluokan toimenpiteet: hälytysajoneuvoliikenne pääsee asuinkiinteistöille ja maatiloille 2. kiireellisyysluokan toimenpiteet: maanteiden liikenne toimii kerran 20 vuodessa toistuvan tulvan aikana 3. kiireellisyysluokan toimenpiteet: kaikki tarvittavat toimenpiteet on tehty, jotta maantiet ovat liikennöitävissä kerran 100 vuodessa toistuvan tulvan aikana.

6 Kuva 1. Kerran 100 vuodessa toistuvalla tulvalla saarroksiin jäävät alueet Mankilan alueella. 2.4 Kohteiden tulvahaavoittuvuuden vähentäminen Tulvariskien vähentämiseksi tulee parantaa ohjeita ja tiedottamista omatoimiseen varautumiseen liittyen, esimerkiksi haavoittuvan irtaimiston siirtäminen korkeammalle tulvan uhatessa, ja edistää vedenkestävien materiaalien käyttöä tulvavaara-alueilla. Alueella voidaan myös edistää tilapäisien tulvasuojausmenetelmien käyttöä ja lisätä tietoa niiden käyttämisestä.

7 3. TULVASUOJELUTOIMENPITEET Tulvasuojelutoimenpiteillä tarkoitetaan sellaisten pysyvien rakenteiden suunnittelua ja rakentamista, joiden tarkoituksena on estää tai vähentää tulvista aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Pääasiallisia keinoja ovat jokien ja purojen perkaukset, rantojen pengerrykset ja vesistöjen säännöstelytoimenpiteet. Tulvasuojelussa myös muut ympäristönäkökohdat ovat nousseet esille ja nykyisin kiinnitetään erityistä huomiota vesistökunnostukseen, maisemanhoitoon, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistökuormituksen vähentämiseen. Pyrkimyksenä on noudattaa luonnonmukaisen tulvasuojelun periaatteita mahdollisimman pitkälle. Luonnonmukaisessa tulvasuojelussa pyritään veden pidättämiseen jo valuma-alueella. Tämä on mahdollista etenkin säilyttämällä vanhoja ja luomalla uusia tulva-alueita, muodostamalla erillisiä tulvauomia ja tekemällä pengerryksiä mahdollisimman kauas uomasta. 3.1 Veden pidättäminen valuma-alueella Mahdollisia kuiva-altaiden paikkoja tai tulvavesien tilapäiseen varastointiin soveltuvia, esimerkiksi aikoinaan alaslaskettuja järviä, ei Siikajoen vesistöalueella ole. Soveltuvien kuiva-altaiden tulisi sijaita lähellä tulva-aluetta, jolloin niitä voitaisiin hyödyntää tehokkaasti tulvan uhatessa. Tulevaisuuden metsäojituksissa tulisi miettiä mahdollisuutta pidättää tulvavesiä metsäalueilla ja metsäojissa. Varttunut puusto ei normaalisti kärsi lyhytaikaisesta tai ajoittaisesta tulvasta. Keväällä joitakin viikkoja tai noin kuukauden kestävä vesipeite ei vielä häiritse puustoa, vaan samalla tapahtuva ravinnelisäys voi jopa parantaa niiden kasvua. Pidempään jatkuva tulva, joka kestää keväästä yhtäjaksoisesti kesä-heinäkuuhun, heikentää havupuiden kasvua ja voi jopa tuhota puustoa. Metsäojien patoaminen olisi järkevintä kohdistaa johonkin suurempaan kokoojaojaan, jolloin patoja olisi vain yksi ja takana laajempi valuma-alue. Mahdollisesti myös tällä hetkellä turvetuotannossa olevia alueita voidaan tulevaisuudessa hyödyntää kosteikkoina ja tilapäisinä vesivarastoaltaina. Tuotantoalueiden varastokapasiteetti on kuitenkin verraten pieni verrattuna esimerkiksi Uljuan tekoaltaan kapasiteettiin. Turvetuotantoalueiden jälkikäytöstä vastaa aina maanomistaja. Siikajoen alueella tuotantoalueen pohjia on perinteisesti otettu viljelyyn tai metsitetty. 3.2 Tulvasuojelurakenteet Siikajoella tulva ei merkittävässä määrin uhkaa asutusta tai rakennuksia. Kiinteitä tulvasuojelurakenteita, kuten tulvapenkereitä tai tulvaseiniä ei todennäköisesti ole tarvetta suunnitella kuin mahdollisesti yksittäisille kohteille. Tilapäisiä tulvasuojauksia voidaan tarpeen mukaan rakentaa. 3.3 Muut aikaisemmin esillä olleet tulvasuojelutoimenpiteet Aikaisemmin ruoppauksia on Siikajoella tehty, mutta tämän selvityksen puitteissa uusia ruoppauksia ei katsottu kustannustehokkaaksi ratkaisuksi tulvien poistamiseen. Esillä on ollut myös Mankilan alueen ohittava tulvauoma, mutta tämäkin investointi on todettu kannattamattomaksi jo aikaisemmin. Tekoaltaita tai järvien säännöstelyä on ollut aikaisemmin suunnitteilla mm. Leuvanallas, Revonlahden allas, Paavolan tekoallas, Mustaojan tekoallas, Kurran- ja Järvitalonjärven säännöstely ja Uljuan altaan laajennus. Kaikki allashankkeet ovat kariutuneet yleiseen vastustukseen sekä merkittäviin ympäristövaikutuksiin. Tämän selvityksen yhteydessä lisäksi todettiin, että mahdollisen uuden tekoaltaan suunnittelu ja toteutus olisi hyvin pitkällinen prosessi, eikä tällä saavuteta tulvasuojeluhyötyä Mankilan alueelle lähitulevaisuudessa. Mankilan kohdalla Siikajoen rantatörmät ovat korkeita, mutta jokeen laskevien kuivatusuomien kautta vesi pääsee pelloille. Alueen pengerrysmahdollisuuksia on tutkittu vuonna 1986. Koska penkereillä estetään veden varastoituminen pelloille tai alaville alueille, joen virtaama kasvaa ja vesipinta vastaavasti nousee. Pengerryksestä aiheutuva virtaaman lisäys nostaisi vesipintoja alapuolisella jokiosuudella. Tulvasuojelun kannalta hanke on todettu kannattamattomaksi.

8 3.4 Tulvavahinkojen vähentäminen Tulvan uhatessa irtainta omaisuutta voidaan siirtää pois tulva-alueilta. Kiinteälle omaisuudelle voidaan rakentaa tilapäisiä suojauksia (suojamuovi, maapenger, hiekkasäkit jne.). Oulu-Koillismaan ja Jokilaaksojen pelastuslaitokset sekä ELY-keskus ovat julkaisseet lisäksi pientalon tulvaturvallisuusoppaan. 3.5 Vesistön säännöstely Tulvantorjunta Siikajoen vesistöalueella toimii pääsääntöisesti hyvin. Kevättulvan aiheuttamia vahinkoja pystytään ehkäisemään varastoimalla sulamis- ja sadevedet Uljuan tekoaltaaseen. Kevätaikainen tulva ei yleensä aiheuta rakennusvahinkoja, mutta esimerkiksi Mankilan alueella tulva kastelee laajoja peltoalueita sekä katkaisee useita tieyhteyksiä. Kesäaikana Uljuan tekoaltaan säännöstelyllä pystytään pienentämään tulvavirtaamia melko tehokkaasti, mutta pitkään jatkuvat voimakkaat sateet voivat täyttää tekoaltaan nopeasti ja aiheuttaa vahinkoja maataloudelle ja myös rakennuksille etenkin, jos maaperän vesivarastot ovat täynnä. Tällainen tulva esiintyi elokuussa 2012. Suomen ympäristökeskus on selvittänyt mahdollisuuksia parantaa Uljuan altaan käyttöä tulvantorjunnassa nykyisten lupaehtojen mukaisissa rajoissa kesä-, syksy- ja talvikauden tulvissa. Näissä selvityksissä on myös otettu huomioon ilmastonmuutoksen vaikutus Siikajoen valuma-alueella vuoteen 2039 asti. Uljuan altaan säännöstelyvaihtoehdosta tarkasteltiin kolmea erilaista säännöstelykäytäntöä. Kaikissa vaihtoehdoissa oli huomioituna ilmastonmuutoksen vaikutus virtaamiin. Eri vaihtoehdoissa säännöstelyssä oli eroa toukokuu-joulukuu välillä. Välillä tammikuu-huhtikuu kaikkien vaihtoehtojen säännöstely oli samanlaista. Tammikuu-huhtikuu välin säännöstelyä toteutettiin mallivertailuissa siten, että sulamiskauden loputtua altaan vedenkorkeus saatiin kunkin säännöstelyvaihtoehdon toukokuun tasolle. Tällöin useissa tapauksissa allasta ei voitu laskea mallin simuloinneissa lupaehtojen mukaiselle tasolle +73,50 m (N43) välillä 15.3. 15.4. Kolme tarkasteltua säännöstelyvaihtoehtoa olivat: Nykyinen säännöstely, jossa allas pyritään pitämään tasolla +78,20 m (N43) toukokuu-joulukuu välisenä aikana Alempitaso, jossa allas pyritään pitämään tasolla +77,40 m toukokuu-joulukuu välisenä aikana Mukautuvataso, jossa allasta pidetään pääsääntöisesti tasolla +78,20m, mutta allas lasketaan tasolle +77,40 kun maavesivarasto on riittävän täynnä, eli maankosteus on suuri. Mukautuvassa säännöstelyssä allas lasketaan alemmalle tasolle, kun maankosteus on riittävän suuri. Riittävä maankosteus taso ylittyy silloin, kun koko Uljuan yläpuolisen valuma-alueen maavesivaraston arvo ylittää arvon 120 mm. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa maavesivaraston vajaus on alle 45 mm tai täyttöaste yli 73 %. Maavesivaraston arvot lasketaan vesistömallissa ja ne ovat mukana myös mallin operatiivisissa ennusteissa. Maavesivaraston arvo on sadesummaa parempi tapa arvioida maaperän kykyä imeä vettä. Sadesumma ei ota huomioon eri vuodenaikojen hyvinkin erisuuruista haihduntaa maaperästä. Maavesivarasto ottaa tämän seikan automaattisesti huomioon, joten sen arvo on suoraan verrannollinen sadannan ja haihdunnan erotukseen. Pitämällä Uljuan allasta tasolla +77,40 m tai käyttämällä mukautuvaa säännöstelyä, saadaan tulvia pienennettyä Mankilassa ja Harjunnivassa. Säännöstely vaihtoehtojen +77,40 ja mukautuvataso välillä ei ole tulvantorjunnassa eroa. Molemmilla vaihtoehdoilla saadaan pienennettyä virtaamia Harjunnivassa merkittävästi (n. 50 m 3 /s) tulvan huipun aikana. Mankilassa tulva-ala pienenee suurilla tulvilla 500 1000 ha. Altaan pitäminen tasolla +77,40 (alempi taso) on helppo toteuttaa käytännössä. Mukautuva säännöstely tuo saman tulvantorjunta hyödyn, mutta samalla lisää sää- ja hydrologisten ennusteiden tarkkuuden vaikutusta tulvantorjunnan päätöksentekoon. Yksiselitteinen altaan pitäminen tasolla +77,40 m (N43) ei anna tilaa tulkinnoille ja pienentää ennusteiden epävarmuuden vaikutusta tulvatorjunnan päätöksentekoon. Mukautuvan säännöstelyn käyttö on perusteltua, mikäli se merkittävästi vähentää säännöstelyn haittavaikutuksia ekologiaan tai virkistyskäyttöön Siikajoessa ja Uljuan altaassa.

9 4. VALMIUSTOIMET Valmiustoimilla tarkoitetaan menetelmiä, toimenpiteitä ja varallaolojärjestelmiä, joilla pyritään edistämään tulviin varautumista ja siten vähentämään mahdollisen tulvan aiheuttamia vahinkoja. Myös tulvatilannetoiminnan suunnittelu ja harjoittelu kuuluvat valmiustoimiin. Valmiustoimet sisältävät muun muassa tulvaennusteet, varoitusjärjestelmät, ennakkotiedottamisen, pelastussuunnitelmat, tulvantorjunnan harjoitukset ja omatoimisen varautumisen edistämisen. Tiedotustoimintaa tarvitaan tietojen välittämiseksi tiedotusvälineille, tulvauhka-alueen asukkaille ja tulvaonnettomuuden kohdanneille. Tietoa tarvitaan tulvatilanteen kehittymisestä ja toimista sen torjumiseksi. Näiden tietojen on oltava oikeita ja täsmällisiä sekä aina ajanmukaisia. Tulvantorjuntaa hoidettaessa on myös välttämätöntä, että tulvantorjuntaorganisaation ja tiedotusvälineiden välillä vallitsee luottamuksellinen yhteistyö. Tulvavaaran tiedostaminen sekä tiedottaminen uhkaavasta tilanteesta ennakkoon auttaa asukkaita varautumaan tulvaan ja siihen liittyvään omaisuuden suojaamiseen ja siirtämiseen sekä evakuointeihin. Tällä voi olla suuren tulvan sattuessa merkittävä vaikutus vahinkojen määrään. Tulvatiedotteiden ja niihin liittyvien ennusteiden laatimisesta vastaa kukin alueellinen ympäristökeskus omalla toimialueellansa. Tulvatiedottamisen aloittamisajankohdasta päätetään järjestäytymispalaverissa, jossa hyväksytään tiedotussuunnitelma. Tiedottamista varten laaditaan tarvittavat jakelulistat, jotka päivitetään järjestäytymisen yhteydessä. Tiedottaminen tapahtuu sovitun mukaisesti sähköpostilla ja internetissä. 4.1 Havainnoinnin ja ennusteiden parantaminen Suomen ympäristökeskuksella on käytössä koko Suomen kattava vesistömallijärjestelmä, jolla ennustetaan mm. vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia, pohjaveden korkeuksia ja varoitetaan tulvista. Järjestelmä hyödyntää ympäristöhallinnon hydrologista havaintoverkkoa, Ilmatieteen laitoksen säähavaintoja ja -ennusteita, säätutkan sadetietoja sekä satelliittien lumen peittävyys- ja vesiarvotietoja. Siikajoella mallin vedenkorkeuden ennustepaikat ovat Iso Lamujärvi, Vähä Lamujärvi, Kortteinen, Uljua ja Mankilan tulva-alue. Virtaaman ennustepaikkoina toimivat Harjunniva ja Lamujoen Jylhänranta. Mallilla ennustetaan tulvahuipun ajoittuminen ja suuruus. Ennusteita laadittaessa mallien lähtötietoina ovat Ilmatieteen laitokselta valtakunnallisilta havaintoasemilta saatavat reaaliaikaiset lämpötila- ja sadehavainnot sekä vastaaviin paikkoihin laaditut 10 vuorokauden sääennusteet. Mallin laskentatarkkuutta on parannettu käyttämällä reaaliaikaisia virtaama- ja vedenkorkeustietoja. Näiden ennusteiden perustella säännöstelyä toteutetaan Siikajoen vesistössä. Mitä kauemmas ennusteet ulottuvat, sitä suurempaa on niihin liittyvä epävarmuus. 4.1.1 Maakosteuden seuranta Vesistömallissa maakosteus on laskennallinen suure, mutta todellisilla havainnoilla laskentaa voitaisiin täydentää ja tarkastaa. Siikajoen alueella Ruukissa on hiekkamaalla sijaitseva maakosteudenmittausasema. Yhdessä pisteessä mitattu maakosteus ei kuitenkaan edusta koko suurta valuma-aluetta. Toinen maakosteuden mittausasema voitaisiin perustaa Uljuan valuma-alueelle, mutta edelleenkin on ongelmana edustavan maaperän valinta. Lisäksi maakosteusaseman ja mallin välisen korrelaation tutkiminen veisi todennäköisesti useita vuosia.

10 4.1.2 Mankilan vedenkorkeusasteikko Mankilan tulva-aluetta lähin käytössä oleva vesipinnan ja virtaaman mittausasema on Harjuniva, jossa virtaamahavainnot aloitettiin jo vuonna 1958. Havaintopaikka sijaitsee herkästi tulvivien Mankilan ja Paavolan tulva-alueiden välissä, noin 8 km Mankilan järven alapuolella. Paikallisten asukkaiden mielestä Harjunivan asteikko reagoi Mankilan tulviin liian hitaasti. Mankilassa on aikaisemmin (v. 1935 1974) ollut mittausasema. Mankilan siltaan on perustettu vuoden 2014 alussa mitta-asteikko. Asteikko toimii lähinnä Siikajoen Mankilan alueen vedenkorkeuden havainnoinnin yleisöasteikkona, koska siinä ei ole jatkuvatoimista havainnointia. Mikäli ELY-keskukselta ollaan tekemässä havainnointia Siikajoen alueella, myös Mankilan asteikon lukema kirjataan ja siirretään järjestelmiin. Tulevaisuudessa Mankilan lukemia saadaan kuitenkin verrattua esimerkiksi Harjunivan lukemiin ja jonkinlainen korrelaatio lukemien välille pystytään selvittämään. Tulva-aikaisista vedenkorkeuslukemista voidaan myös tarkastaa tulvavaarakartoitukseen tehtyä HEC-RAS-mallia ja kesäaikaisen kasvillisuuden vaikutusta uoman karkeuskertoimiin ja sitä kautta vedenkorkeuksiin. 4.1.3 Koskikunnostuskohteiden seuranta Siikajoella tehtyjen koskikunnostusten vaikutusta vedenkorkeuksiin seurataan. Lupamääräysten mukaisesti Autionkosken kunnostusten mahdollista padottavaa vaikutusta seurataan mittauksilla kunnostuskohteen yläpuolella ja tarkoitus on tehdä mittausten valmistuttua myös mallinnus. Muita kohteita Mankilassa tarkkaillaan kevyemmin. Tarkkailuissa tarvitaan vedenkorkeushavaintoja sekä pienten että suurten virtaamien ajalta, jotta päätelmiä mahdollisesta vaikutuksesta vesikorkeuteen voidaan tehdä. Mikäli koskikunnostusten havaitaan nostavan vesikorkeuksia, voidaan kunnostettuja kohteita korjata. 4.2 Tulvaennusteet ja varoitukset 4.2.1 Tulvavaaratiedote Suomen ympäristökeskus (SYKE) toimittaa tulvavaaratiedotteensa sähköpostilla suoraan Siikajoen alueen kuntiin. Sähköposti voidaan toimittaa myös alueen asukkaille ja elinkeinonharjoittajille, kunnissa kerättyjen sähköpostilistojen mukaisesti. Kunnan maaseutuasiamiehellä on viljelijöiden osoiteja muut yhteystiedot (sähköposti, puhelin). Esimerkiksi tukihakemuksia tehtäessä voidaan yhteystiedot tarkastaa ja päivittää. Maaseutuasiamiehillä on oikeus tiedottaa viljelijöitä, mikäli tulva uhkaa. Suomen ympäristökeskus tiedottaa ajankohtaisesta vesitilanteesta omilla internet-sivuiltaan. Internet-sivujen ymmärrettävyyteen on kiinnitetty huomioita ja varoituksista kerrottaan varoitusmerkein ja tekstein. Tulvavaroituksia voidaan tarvittaessa antaa Ylen sääennusteiden yhteydessä tai paikallislehdissä ja radiossa. 4.2.2 Tulvakeskus Tulvakeskus on Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyöverkosto, joka toimii tiiviissä yhteistyössä mm. ELY-keskusten ja pelastuslaitosten kanssa. Tulvakeskus ennustaa ja varoittaa tulvista sekä ylläpitää niihin liittyvää jatkuvaa tilannekuvaa. Tulvakeskus tarjoaa palveluita alueellisille viranomaisille sekä tulva-alueiden asukkaille ja toiminnanharjoittajille. Palveluista löytyvät vesistötulvat (varoitukset, vesitilanne ja ennusteet, vesistöennusteet vesistöittäin ja tulvakartat), Rankkasadetulva (varoitukset) sekä Merivesitulvat (varoitukset, meriveden korkeusennuste ja tulvakartat). Tulvakeskuksen internet-sivuilta löytyvät siis samat asia kuin SYKEn sivustoilta, mutta tänne kaikki tulva-asiat on koottu yhdelle sivulle ja on siten ehkä helpommin löydettävissä. Tulvakeskus löytyy internetistä (suora linkki): http://ilmatieteenlaitos.fi/tulvakeskus.

11 4.2.3 Kunnan kriisiviestintä ja paperitiedote Siikalatvan kunta on ottanut käyttöön tiedotteen (kriisiviestintä), joka ilmestyy tarvittaessa kunnan internet-kotisivujen päälle. Tarpeen vaatiessa myös tätä tiedotusmuotoa voidaan käyttää varoittamaan tulvasta. Kunnassa kolmella henkilöllä on valmius ottaa internet-sivu viestintäkäyttöön. Siikalatvan kunnalla on mahdollisuus myös toimittaa paperitiedote tulvavaarasta joka kotiin (ovelta ovelle) vuorokauden sisällä. 4.2.4 ELY-keskuksen tiedottaminen Juoksutusten lisääntyessä Siikajoen vanhassa uomassa, on uoman varren asukkaita tiedotettu puhelimitse. Lisäksi ELY-keskus tiedottaa vesitilanteesta paikallislehtiin (Kaleva ja Siikajokilaakso) sekä paikallisradio Pookiin. 4.3 Tulvaviestintä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimesta on avattu vuoden 2014 alussa tulva-aiheinen Twittertili. Twitter on yhteisö- ja mikroblogipalvelu, jonka käyttäjät pystyvät lähettämään ja lukemaan toistensa päivityksiä internetissä. Tekstipohjaiset viestit eli twiitit (suomennos), voivat sisältää korkeintaan 140 merkkiä. Käyttäjien on mahdollista lähettää ja vastaanottaa päivityksiä Twitterverkkosivuston kautta, tekstiviesteinä, RSS-syötteenä tai erilaisten sovellusten kautta. Palvelun käyttö internetissä on maksutonta. Twitter-tili on perustettu tiedottamista varten ja sitä voi seurata joko tunnuksilla tai ilman tunnuksia. Twitter-tili löytyy internet-osoitteesta (suora linkki): https://twitter.com/poptulvat 4.4 Pelastussuunnitelmat ja tulvantorjuntasuunnitelmat Keväisin järjestetään tarpeen mukaan ennen tulvakauden alkamista neuvottelutilaisuuksia viranomaisten välillä varautumisesta tulvatilanteeseen. Tilaisuuksissa informoidaan lumi- ja vesitilanteesta sekä esitetään ennusteita tulevan tulvan ajankohdasta ja suuruusluokasta. Lisäksi käydään läpi viranomaisten väliset yhteystiedot ja tulvantorjunnan organisoituminen. Siikajoen alueella on järjestetty pelastusharjoituksia, joissa Uljuan patomurtumaskenaario on ollut mukana. Viimeisin harjoitus on järjestetty muutama vuosi sitten. Uljuan padosta on lisäksi laadittu vahingonvaaraselvitys vuonna 2003. 4.5 Tietoisuus ja toimintavalmius 4.5.1 ELY-keskuksen tulvaorganisaatio Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen on luotu erillinen tulvaorganisaatio. Organisaation vastuualueina ovat viranomaistyö ja tiedottaminen, säännöstelyjen ohjaus ja tulvaennusteet sekä operatiivinen tulvantorjunta, jonka käytännöntyötä hoitavat myös mm. koneurakoitsijat eri vesistöalueilta. Organisaatiossa on sovittu varallaolomääräyksistä ja käytännöistä sekä varahenkilöjärjestelyistä. Organisaatio tarkastetaan vähintään vuosittain.

12 4.5.2 Asukkaiden oma varautuminen Asukkaan vastuulla on suojella itseään ja omaisuuttaan omilla toimillaan. Jokaisen velvollisuutena on ilmoittaa tulvasta tai sen uhasta vaarassa oleville, tehdä hätäilmoitus ja ryhtyä kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin. Etukäteen on syytä selvittää miten tulvat ovat alueella ennen käyttäytyneet tai miten tulvaveden oletetaan tulvatilanteessa leviävän. Apuna voi käyttää alueelta laadittuja tulvavaara- ja tulvariskikarttoja. Olisi tärkeää suunnitella etukäteen miten suojaa omaisuuttaan tulvatilanteessa. Tulvariskiä ja -vahinkoja voidaan pienentää edistämällä kiinteistönomistajien omatoimista varautumista. Tiedostamalla veden nousun vaikutukset omalle kiinteistölle ja kulkuyhteyksille, voidaan rakennuskohtaisiin suojauksiin paremmin varautua. Kiinteistön osalta mietittävänä voi olla esimerkiksi väliaikaisen pengerrakenteen toteuttamiseen tarvittavat materiaalit, viemäröinnin varustaminen takaiskuventtiilein tai muilla vastaavilla rakenteilla. Tulvan takia saarroksiin jäävien eläinsuojien tapauksessa mietittäviä asioita ovat mm. rehun varastointi tulva-ajalle ja maidon kuljetus. Tulvavahinkojen torjuminen tilapäisillä rakenteilla edellyttää riittävän tiiviin ja tarpeeksi korkean rakenteen pystyttämistä. Vedenpitävyys on usein varmistettava erillisellä muovikalvolla tai muulla vastaavalla vesieristeellä. Lisäksi rakenteen tulee kestää vedenpaineen aiheuttama rasitus kaatumatta, liukumatta ja murtumatta. Maavallin rakentaminen suojattavan kohteen ympärille vaatii sopivaa kalustoa ja valliin soveltuvaa maa-ainesta. Hiekkasäkkivallit ovat toinen vaihtoehto. Tässä muovi- tai juuttisäkit täytetään hiekalla ja säkeistä rakennetaan valli suojattavan kohteen ympärille. Valli voidaan vielä tiivistää muovilla. Myös erilaisia kaupallisia sovelluksia mm. suurhiekkasäkkejä, tulvaseiniä, vesi- ja ilmatäytteisiä suojavalleja on saatavilla, mutta maaseudulla maamateriaalia on todennäköisesti käytettävissä helposti. (Suhonen ja Rantakokko 2006)

13 5. TOIMINTA TULVATILANTEESSA 5.1 Tilapäinen tulvasuojelu Tilapäisiä tulvasuojelurakenteita käytetään sekä yksityisten että julkisten rakennusten tai rakennelmien suojaamiseksi. Niitä käytetään viranomaisten toimesta (vesistöalueen kunnat, Jokilaaksojen pelastuslaitos ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus), mutta myös yksityiset kiinteistöjen omistajat voivat suojata omaisuuttaan tilapäisillä tulvasuojelun rakenteilla. Toimenpiteillä voidaan vähentää tulvavahinkoja ja estää veden leviämistä rakennuksiin sisälle. Tilapäisten tulvasuojelurakenteiden käyttöä voidaan kehittää. Kehitystyö sisältää esim. ohjeistuksen lisäämistä ja selkeyttämistä, materiaalien saatavuuden varmistamista, menetelmien kehittämistä nykyistä kestävämmäksi ja menetelmien testaamista. 5.2 Hyyde- ja jääpatojen poisto ja torjunta Jääpatotulvissa on vaikea ennustaa padon paikkaa ja tulvavesikorkeutta. Siikajoella jääpadot eivät ole viime vuosien aikana olleet ongelma, eikä jääpatoja ole tarvinnut purkaa tai räjäyttää viimeisen viiden vuoden aikana. Yleensä Uljuan altaan ja Rantsilan välinen jokiosuus on ollut sula jäiden lähdön aikaan, mikä vähentää jääpatoriskiä alempana jokiosuudella. Jääpatojen syntyminen riippuu kuitenkin keväästä ja jääpatotulvien riski on suuri, mikäli jäät eivät ehdi kunnolla ohentua ja haurastua ennen liikkeellelähtöä. Jääpatotulvat ovat uhkana lähinnä entisen Ruukin kunnan alueella. Anttilan suvannon jäät sahataan tarvittaessa syntyvien vahinkojen estämiseksi. Toinen ongelmallinen jääpatopaikka on Liskonmutka Ruukissa. Myös Pöyrynkosken ylä- ja alapuolella on jääpatoja esiintynyt sekä Ruukinkosken alapuolella, jolloin vesi on uhannut Yrityspuiston ja Kreivinsaaren rakennuksia. Siikajoella Tuomisaaren yläpuolella, Kaijankoskella ja kirkonkylän kohdalla on myös esiintynyt jääpatoja. Muita vanhoja jääpatopaikkoja ovat Paavolan Hemminkoski, Rantsilan Hyttikoski ja Revonlahden Kirkkosuvanto. Suppo- eli hyydepatoja on aiemmin esiintynyt Sipolassa, Pöyrynkosken ylä- ja alapuolella sekä Lamujoella välillä Iso Lamujärvi-Kortteinen, Leskelässä Erkinkoskella ja Myllymäenkosken alapuolella. Tammikuun alkupuolella 2014 hyydepatoja esiintyi Siikajoella Korpraalinkoskessa, Revonlahden alapuolisessa uomassa, Rantsilassa Pappilanmutkassa ja Kurunkanavan kohdalla Porkanrannassa sekä Siikajoen vanhassa uomassa Uljuan altaan kohdalla. Missään kohteissa ei kuitenkaan aiheutunut rakennuksille vahinkoja eikä suppopatojen purkutöihin tarvinnut ryhtyä. Nykyisin jää- ja hyydepatojen poisto tapahtuu pääosin kaivinkoneella, mutta niitä voidaan myös räjäyttää. 5.3 Evakuointi Vaikka Siikajoen alueella tulva ei uhkaa asuinrakennuksia, on aikaisempien tulvien yhteydessä esiintynyt ongelmia mm. kotisairaanhoidon järjestämisessä tulva-alueille liikenneyhteyksien mennessä poikki. Tällaisiin tilanteisiin voidaan varautua siirtämällä kotihoidon päivittäisiä palveluja tarvitsevia kuntalaisia jo etukäteen palvelukeskuksiin.

14 6. JÄLKITOIMENPITEET Jälkitoimenpiteet ovat tulvatilanteen jälkeen tehtäviä, vahingoista toipumiseen ja varautumisen parantamiseen tähtääviä toimia. Jälkitoimenpiteillä pyritään varmistamaan, että tulvasta kärsinyt alue ja sen asukkaat toipuvat sekä henkisistä että fyysisistä vahingoista ja pystyvät jatkamaan elämäänsä mahdollisimman normaalisti. Tarvittaessa myös ympäristön pilaantumisen estäminen kuuluu jälkitoimenpiteisiin. Tulvatilanteen jälkeen on myös tärkeää arvioida toiminta tulvatilanteessa ja tarvittaessa parantaa sitä tai tulviin varautumista alueella mahdollisen ennen mahdollista seuraavaa tulvaa. Jälkitoimenpiteitä ovat mm. kriisiapu ja vapaaehtoistoiminnan edistäminen, jälkitoimien tiedotus, todettujen tulvavahinkojen arviointi ja vahingonkorvaus, tulvan jälkeinen siivous ja jälleen rakennustoiminta. Vuoden 2014 alusta alkaen vesistötulvista aiheutuvia rakennus- ja irtaimistovahinkoja ei enää korvata valtion varoista, vaan vahinkovakuutuksista muiden omaisuusvahinkojen tapaan. Korvaussuojan saa hankkimalla tulvavahingot kattavan vakuutuksen, joka sisältyy nykyisellään jo useimpiin koti-, kiinteistö- tai maatilavakuutuksiin. Korvauskäytännön muutos vaatii aktiivista ja ennakoivaa tiedottamista, jotta tieto saatavilla olevista tulvavakuutuksista välittyisi tulvariskialueen asukkaille. Usein toistuvia tai jokavuotisia tulvia ei korvata jatkossakaan. Kaikki vakuutusyhtiöt pitävät poikkeuksellisena vedenpinnan nousuna vedenkorkeutta, jonka esiintymistodennäköisyys on 50 vuotta tai harvemmin. Hallitus on antanut eduskunnalle talousarvioesitykseen liittyvän esityksen satovahinkojen korvaamisesta annetun lain muuttamisesta. Esityksen tavoitteena on jatkaa lain voimassaoloa kahdella vuodella siten, että sitä sovelletaan vielä vuosien 2014 ja 2015 satovahinkojen korvaamiseen. Tämän jälkeen on tarkoitus siirtyä myös satovahinkokorvauksissa vakuutuksiin perustuvaan korvausjärjestelmään. Lähteet: Suhonen Ville ja Rantakokko Kari. 2006. Tilapäiset tulvasuojelurakenteet. Selvitys tarjolla olevista vaihtoehdoista. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 2/2006. Helsinki. ISBN 952-11-2318-4 (PDF). 35 s.