Etelä-Suomi Päätös Nro 83/2010/3 Dnro ESAVI/264/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 17.12.2010 ASIA HAKIJA Iso Rapanevan turvetuotantoa koskeva ympäristölupa, Isojoki Kauhanummi Oy Kulmalanperä 214 61910 NUMMIJÄRVI VIRANOMAISIA KOSKEVA MERKINTÄ Ympäristölupavirastot on lakkautettu 31.12.2009. Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 4 :n mukaan ympäristölupavirastoissa vireillä olevat asiat, jotka aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) nojalla kuuluvat aluehallintovirastolle, siirtyivät 1.1.2010 vastaavalle alueellisesti toimivaltaiselle aluehallintovirastolle. Tämän asian käsittelyä on jatkanut Etelä-Suomen aluehallintovirasto, koska asia on kuulutettu Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa ennen 1.1.2010. Ympäristönsuojelulain mukaisena valvontaviranomaisena toimii elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. HAKEMUS Kauhanummi Oy on 1.8.2007 Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa Iso Rapanevan 76,4 ha:n suuruisen uuden alueen turvetuotantoon Isojoen kunnassa. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 ha. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 020 636 1040 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE Helsingin toimipaikka Asemapäällikönkatu 14, 00520 Helsinki PL 115, 00231 Helsinki fax 09 726 0233 ymparistoluvat.etela@avi.fi
2 HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Toimintaa koskevat luvat ja alueen kaavoitustilanne Toiminta Hankealueella ei ole aiempaa lupaa. Hakija omistaa hanketta varten tarvittavan alueen. Isojoen valuma-aluetta (37) koskee Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan suunnittelumääräys IV. Määräyksen mukaan turvetuotannon suunnittelussa on huomioitava vesistövaikutukset siten, että kokonaiskuormitusta pyritään vähentämään. Maakuntakaavan mukaan turvetuotantoon tulee kaava-alueella ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole valtakunnallisesti tai seudullisesti merkittäviä. Yleiskuvaus toiminnasta Iso Rapanevan tuotantoalueen pinta-ala on 76,4 ha. Lisäksi on varastoalueita 0,8 ha, yksi laskeutusallas 0,4 ha ja pintavalutuskenttä noin 3 ha. Hankealueen kokonaispinta-ala on noin 81 ha. Alueelta tuotetaan jyrsinturvetta ympäristön hoitoon ja energiakäyttöön. Heikommin maatuneet turpeet sopivat mm. eläinten kuivikkeiksi, kasvuturpeeksi, lietteiden imeytykseen ja maan parannukseen. Maatuneet turpeet sopivat polttoaineeksi lähiseudun kiinteistöihin ja lämpölaitoksiin. Turpeen nostoon käytetään sekä mekaanista vaunua että imuvaunua. Tuotannon arvioidaan kestävän 25 vuotta. Vuosittainen turpeen tuotantomäärä on noin 35 000 m 3 ja koko tuotantomäärä yhteensä noin 875 000 suokuutiometriä. Jälkikäyttömuotona voi tulla kyseeseen metsä- tai maatalous kuten ruokohelpin viljely. Osa pohjasta voidaan soistaa uudelleen tai allastaa lintujärveksi. Myös muita vaihtoehtoja tutkitaan ja yksilöidympi suunnitelma toimitetaan hyväksyttäväksi lähempänä tuotannon lopettamisen ajankohtaa. Vesienkäsittely ja päästöt vesistöön Tuotantoalueen vedet johdetaan sarkaojissa lietetaskujen ja päisteputkipidättimien kautta laskeutusaltaaseen, joka varustetaan virtausta säätelevällä mittapadolla. Lisäksi kuivatusvedet johdetaan noin 3 ha:n suuruiselle pintavalutuskentälle, jonka pinta-ala on 3,95 % tuotantoalueen pintaalasta. Arvio Iso Rapanevan tuotantoalueen aiheuttamasta vuosittaisesta sulan maan ajan (1.5. 31.10.) kuormituksesta (kg) on seuraava:
3 Pöly, melu ja liikenne Varastointi ja jätteet Kiintoaine Kok.P Kok.N 300 2,6 76 Ojituksen jälkeisenä vuonna vuosivalunta on keskivaluntaan verrattuna noin kaksinkertainen ja seuraavana vuonna noin kolmanneksen normaalia, mutta se tasoittuu myöhemmin. Turvekuljetuksista käyttöpaikoille syntyy lähinnä vetokaluston aiheuttamia melu- ja pakokaasuhaittoja. Meluarvot jäävät ohjearvon (VNp 29.10.1992/993) alapuolelle. Tuotannosta mahdollisesti syntyvän melun voimakkuuteen voidaan vaikuttaa pitämällä koneet ja äänenvaimentimet kunnossa. Turpeen jatkokuljetus tapahtuu metsäautotietä pitkin Vesijärven kylätielle ja edelleen Isojoki-Karvian yleiselle kantatielle. Tuotantoalueella ei varastoida poltto- ja voiteluaineita. Tuotantokauden aikana varastoalueella on farmarisäiliö, jossa on valuma-allas. Syntyvät jätteet kuljetetaan hakijan hallitilan säilytysastioihin. Yhteenlaskettu kevyen polttoaineen kulutus tuotantokauden aikana on noin 6 000 l. Lisäksi käytetään voiteluöljyjä noin 60 l ja muita voiteluaineita 20 kg. Polttoöljy varastoidaan irrallisessa ja siirrettävässä farmarisäiliössä varikkoalueella osoitetussa paikassa, josta aineet eivät pääse leviämään vesistöön tai pohjaveteen vahinkotapauksissa. Tuotantoalueella varastossa säilytettävän polttoaineen määrä on enintään 3 000 l. Varastoaumat suojataan tuotantokauden päättyessä muovilla. Suojamuovin vuotuinen tarve on noin 0,25 tonnia. Hakija toimittaa jäteöljyn, muut ongelmajätteet ja sekajätteen yrityksen huoltokiinteistölle, jonne on järjestetty asianmukaiset säiliöt. Sekajätteen noutaa kunnallinen jätteenkerääjä viikoittain ja jäteöljyt toimitetaan erikseen niille tarkoitettuihin vastaanottopisteisiin. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa on selvitetty kantojen, kivien, mineraalimaiden ja laskeutusaltaiden lietteen määrä, käyttö ja ympäristövaikutukset. Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön Tuotantoalueen nykytila Iso Rapaneva sijaitsee moreenimaiden rajaamassa suoaltaassa. Alueella ei ole aiemmin ollut turvetuotantoa. Suon kokonaispinta-ala on 310 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 225 ha ja yli kaksi metriä syvää aluetta 140 ha. Alue on osittain ojitettu. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme
Asutus ja maankäyttö ja silmäkeneva, muutoin saraneva ja lyhytkorsineva. Saravaltaisia turpeita on noin 64 % ja rahkavaltaisia 36 %. Iso Rapanevan pohjoisosat soveltuvat polttoturvetuotantoon. Iso Rapanevalla on turvetta 7,61 miljoonaa kuutiometriä, josta heikosti maatunutta on 44 % ja paremmin maatunutta 56 %. Suon pohjamaalajina on moreeni ja hiekka. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,5 m, josta heikosti maatuneen osuus on 1,1 m. Iso Rapanevan keskiosissa heikosti maatuneen turpeen paksuus on 2 3 m ja paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus 1,4 m. Turpeen paksuus on suurimmillaan 5 m. Iso Rapanevan vuoden 2008 elokuussa tehdyn kasvillisuus- ja linnustoselvityksen mukaan Iso Rapaneva on karu, pääosin luonnontilaisena säilynyt konsentrinen keidasräme, jonka eteläosissa on lisäksi aapasuomaisia osia. Suon kasvillisuus ja linnusto edustavat tyypillistä kohosoiden lajistoa. Uhanalaisia kasvilajeja ei löytynyt hankealueelta eikä sen lähiympäristöstä. Iso Rapanevalla pesii hyvin tyypillistä keidassoiden lajistoa. Kahlaajista alueella pesii ainakin kapustarintoja, liroja ja metsävikloja. Varsinaisella hankealueella ei todennäköisesti pesi Suomessa uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja, mutta silmälläpidettävän pensastaskun esiintymisalue jäi selvityksessä epävarmaksi. Turvetuotantoalue sijaitsee Villamon kylässä Isojoen kunnassa noin 8 km sen keskustasta länteen. Suo sijaitsee moreenimaiden rajaamassa suoaltaassa rajoittuen toisiin soihin ja lännessä Sikasaloon. Noin 300 m:n etäisyydellä turvetuotantoalueesta lounaaseen sijaitsevaa Porin Kennel-Kerho ry:n omistamaa vapaa-ajan kiinteistöä Salo RN:o 5:13 käytetään erittäin satunnaisesti ja vähäisesti. Lähin vakituinen asutus sijaitsee noin 1,6 km:n etäisyydellä tuotantoalueesta kaakkoon. Turvetuotannosta ei arvioida aiheutuvan ympäristölle kovin mainittavaa haittaa pölystä, melusta eikä pakokaasuista. Tuotantoalueen lähistöllä harjoitetaan myös viljelyä ja metsätaloutta. Suojelukohteet ja pohjavesialueet Iso Rapanevan lähiympäristössä ei ole luonnonsuojelu-, pohjavesi- eikä virkistysalueita. Purkuvesistö eli Kärjenjoki laskee Natura-alueelle Lapväärtinjokeen (Lapväärtinjokilaakso FI0800111). 4
5 Vesistö ja vedenlaatu Iso Rapaneva sijaitsee Lapväärtinjoen vesistöalueeseen (37) kuuluvalla Kärjenjoen valuma-alueella (37.06) ja edelleen Siironjoen keskiosan alueella (37.063). Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan metsäojia pitkin Hanhiojan kautta Siirronjokeen ja edelleen Kärjenjokeen, joka on Lapväärtin-Isojoen suurin sivuhaara. Joen valuma-alueen suuruus on 267 km 2. Lapväärtin-Isojoki saa alkunsa Länsi-Suomen korkeimmalta kohdalta 231 m merenpinnan yläpuolelta Lauhavuoren kansallispuistosta. Joki on 75 km pitkä. Se virtaa Siikaisten, Teuvan, Kauhajoen, Isojoen, Karijoen ja Kristiinankaupungin alueella. Kristiinankaupungissa jokea kutsutaan Lapväärtinjoeksi ja Isojoen kunnassa Isojoeksi. Isojoen valuma-alueen pintaala on 1 098 km 2, josta peltojen osuus on 13,7 %. Yläjuoksulla joki on hyvin kapea ja paikoittain puromainen. Alimmalta osaltaan joki on ruopattu ja pengerretty. Valuma-alueen suurin järvi on Isojoen kunnassa sijaitseva 48 ha:n suuruinen Kangasjärvi. Lapväärtin-Isojoki on pohjavesivaikutteinen, minkä vuoksi sen vedenlaatu ja virtaamat ovat tasaisempia kuin muissa Länsi-Suomen virtavesistöissä yleensä. Muutamaa pohjapatoa ja Peruksen voimalaitospatoa lukuun ottamatta jokea ei ole padottu. Lapväärtin-Isojoen vesi on rehevää, ajoittain hapanta ja paikoitellen hyvin kiintoainepitoista. Lapväärtin-Isojoessa esiintyy taimen (merivaelluksen tekevä meritaimen ja paikallinen purotaimen), harjus, hauki, särki, seipi, säyne, vimpa, lahna, pasuri, salakka, kolmipiikki, kymmenpiikki, made, ahven, kiiski, kivisimppu, kivinilkka, kivennuoliainen, törö, kuore, kirjolohi, vaellussiika, kampela ja ankerias. Vimpaa, suutaria, kivinilkkaa, kuoretta, kampelaa ja ankeriasta tavataan lähinnä jokisuunalueen merestä. Isojoen pääuomassa meritaimen on yleinen ja sen on havaittu nousevan myös Heikkilän- ja Karijokeen. Isojoen meritaimenkanta on valtakunnallisesti hyvin arvokas. Lapväärtin- Isojoessa esiintyy myös jokihelmisimpukkaa eli raakkua. Joki kuuluu ns. Project Aqua -vesistöihin. Se on myös suojeltu koskiensuojelulain nojalla vesistörakentamiselta ja jokialue sisältyy Natura 2000 -alueisiin meritaimen- ja raakkukantojen vuoksi. Lisäksi joessa on nahkiaista, pikkunahkiaista ja rapua. Kärjenjoen lasketut virtaamat (m 3 /s) ovat seuraavat: Keskialivirtaama (MNQ) 0,53 Keskivirtaama (MQ) 3,5 Keskiylivirtaama (MHQ) 23,6
Kärjenjokea on voimakkaasti perattu tulvasuojelutarpeeseen, mutta sen alapuolella on edelleen tulvaherkkiä alueita. Kärjenjoen vesi on tavallisesti tummempaa ja happamampaa kuin pääuomassa ja heikentää Isojoen vedenlaatua. Kärjenjoen fosforikuormitus on noin 3 300 kg/vuosi ja typpikuormitus 69 000 kg/vuosi. Luonnonhuuhtoumaosuus on typen osalta 53 % ja fosforin osalta 38 %. Maatalous (41 %) on selvästi suurin kuormittaja Kärjenjoella. Vuoden 1991 sähkökoekalastuksissa Kärjenjoesta ei saatu purotaimenia eikä myöskään Kärjenjokeen laskevista puroista. Vuoden 1981 sähkökoekalastuksissa saatiin toisesta pisteestä yksi ja toisesta kaksi taimenta. Kärjenluomassa on sähkökoekalastettu vuonna 1985 eikä saaliiksi saatu purotaimenia. Kärjenjoessa meritaimen on harvinainen. Lapväärtin-Isojoen osavaluma-alueista turvetuotantoa on eniten Siironjoen valuma-alueella. Turvetuotannon osuus typpikuormituksesta on 7 % ja fosforikuormituksesta 5 %. Iso Rapanevan välittömässä läheisyydessä samaa purkuvesistöä kuormittavat haja-asutus sekä maa- ja metsätalous. Vapo Oy:llä on tuotannossa yhteensä 255,5 ha:n suuruiset Helmiäiskeidas ja Tempakankeidas (Länsi- Suomen ympäristölupaviraston päätös nro 150/2006/4, 17.11.2006). Ne sijaitsevat noin 5 6 km linnuntietä Iso Rapanevasta itä kaakkoon. Alueet sijaitsevat myös Kärjenjoen vesistöalueella ja tarkemmin Siironjoen yläosan valuma-alueella. Ympäristölupaviraston 31.10.2001 antaman päätöksen nro 51/2001/2 mukaan Siironjoen keskiosan valuma-alueella sijaitsevalta Sulkonkeitaalta saa ottaa turvetta 36 ha:n suuruiselta alueelta. Aluehallintovirastossa on vireillä samaa vesistöä kuormittavien Housukeitaan (55,5 ha) ja Kotokeitaan (81,1 ha) turvetuotantoalueiden lupahakemukset. Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelmaan vuoteen 2015 liitetyn Isojoen-Teuvanjoen vesistöalueiden toimenpideohjelman mukaan Isojoen ekologinen tila on hyvä. Lapväärtin-Isojoen ekologinen tila on tyydyttävä. Joen fosforikuormitus on suurimmalta osaltaan peräisin maataloudesta. Kärjenjoen-Siironjoen ekologinen tila on asiantuntija-arvion perusteella välttävä. Tilaan vaikuttavia tekijöitä ovat hajakuormituksesta peräisin olevat ravinteet ja maaperän happamuus. Jokiuomaa on vuosisatojen aikana myös toistuvasti perattu. Kärjenjoen tilan saavuttaminen edellyttäisi jokiveden keskimääräisen fosforipitoisuuden olevan tasolla 35 µg/l (nyt 50 µg/l) ja pitkän ajan ph-minimin olevan yli 5,6 (nyt 4,5). Hyvän tilan saavuttamiseksi tarvitaan jatkoaikaa vuoteen 2021 saakka. Arvio turvetuotannon ravinnekuormituksen vähentämistavoitteista vuoteen 2015 mennessä on 50 % fosforia ja 25 % typpeä. Turvetuotannossa pintavalutuksella ja kasvillisuuskentillä voidaan periaatteessa vähentää ravinne- ja kiintoainekuormitusta tavoitteiden mukaisesti (50 %), jos myös perustoimenpiteet (sarkaojarakenteet, laskeutusaltaat) ovat kunnossa kaikilla alueen turvetuotantoalueilla. Pintavalutuksen ja kasvillisuuskenttien edellyttämää kaltevuutta ja tilaa ei kuitenkaan ole käytettävissä kaikilla alueilla ja kemiallinen käsittely voi olla paikoitellen tar- 6
peen. Lapväärtin-Isojoen hyvän tilan saavuttaminen edellyttää kalojen vaelluksen turvaamista pääuomassa ja lisääntymisalueiden kunnostamista. Vesienhoitosuunnitelman mukaan toimenpideohjelmissa esitettyjen toimenpiteiden johdosta Lapväärtin-Isojoen kokonaisfosforipitoisuus vähenee pitoisuudesta 50 µg/l pitoisuuteen 40 µg/l ja pääasiallinen ekologisen tilan luokka muuttuu tyydyttävästä hyväksi. Vuonna 2015 tilatavoite saavutetaan 63-prosenttisesti. Vaikutukset vesistöön ja sen käyttöön Iso Rapanevan turvetuotantoalueen kanssa samaan aikaan vireillä olevien Kotokeitaan (55,5 ha), Helmiäiskeitaan ja Tempakankeitaan tuotantoalueiden (yhteensä 255,5 ha) kuivatusvesien aiheuttamat haittaainepitoisuuksien nettolisäykset alapuolisessa vesistössä keskivirtaamatilanteessa on hakemusasiakirjoissa arvioitu seuraaviksi: 7 Vesistö/ Vaihe Valumaalue km 2 Keskivirtaama m 3 /s Kiintoaine mg/l Kokonaisfosfori µg/l Kokonaistyppi µg/l Siironjoen yläosan valuma-alue 91,04 1,24 - Kuntoonpanovaihe 0,061 1,0 27 - Tuotantovaihe 0,04 0,7 18 Siironjoen keskiosan valuma-alue 144,65 1,95 - Kuntoonpanovaihe 0,05 1,0 24 - Tuotantovaihe 0,04 0,7 18 Siironjoessa edellä arvioitujen pitoisuuslisäysten arvioidaan peittyvän veden laadun luontaiseen vaihteluun eikä turvetuotannosta arvioida aiheutuvan haitallisia muutoksia Siironjoen rapu- ja taimenkantaan, koska valtaosa kuormituksesta tulee muista lähteistä. Iso Rapanevan tuotantoalueen pinta-ala on neljäsosa edellä mainittujen tuotantoalueiden yhteispinta-alasta. Siten ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien nettolisäykset Siironjoessa ovat enintään neljäsosan edellä arvioiduista. Tuotantovaiheessa fosforipitoisuus kasvaisi siten keskivirtaamatilanteessa noin 0,25 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 4-5 µg/l sekä kiintoaine 1 mg/l. Hanke ei heikennä vesistön kalataloudellisia olosuhteita. Ympäristöriskit Turvetuotantoalueella on kuusi palokaivoa. Alueilla on käytössä tuulipussi ja tuulimittari. Kovan tuulen aikana työskentelyä pyritään välttämään. Tuotantoalueesta laaditaan palosuojelusuunnitelma, jossa on tiedot paloturvallisuuden hoidosta, palokalustosta, tuotantoalueen kartta ja mm. tukikohdan koordinaattipisteet. Työkoneissa on hätäilmoitustarrat. Tuotantoalueen toiminta vakuutetaan ympäristövahinkovakuutuslain mukaisesti.
8 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Hakija on esittänyt suoritettavaksi käyttö-, päästö- ja vesistövaikutustarkkailua. Tuotantoalueen syrjäisestä sijainnista johtuen hakija ei ole esittänyt suoritettavaksi erillistä pöly- ja melutarkkailua. Korvaukset Hakijan mukaan hankkeesta ei aiheudu korvattavaa haittaa. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakemuksesta tiedottaminen Hakija on 15.8.2008 toimittanut Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon selvityksen muista saman purkuvesistön kuormittajista sekä Isojoen kasvillisuus- ja linnustoselvityksen. Hakija on kuulutusmenettelyn jälkeen 24.11.2008 toimittanut ympäristölupavirastoon Iso Rapanevan tuotantoalueelta kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman. Hakija on 13.8.2009 toimittanut ympäristölupavirastoon Iso Rapanevan perhosselvityksen ja 10.9.2009 Iso Rapanevan liito-oravaselvityksen. Hakija on 29.6.2010 toimittanut Etelä-Suomen aluehallintovirastoon vuoden 2010 keväällä tehdyn linnusto- ja liito-oravaselvityksen täydennyksen. Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa ja Isojoen kunnassa 2.9. 2.10.2008 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu 3.9.2008 Suupohjan Sanomat -nimisessä lehdessä. Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Länsi-Suomen ympäristökeskukselta, Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskukselta, Isojoen kunnalta ja Isojoen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. Ympäristölupavirasto on 7.10.2009 pyytänyt Länsi-Suomen ympäristökeskukselta lausunnon hakijan perhos- ja liito-oravaselvityksen johdosta. Asian käsittelyä jatkanut aluehallintovirasto on 30.6.2010 pyytänyt Etelä- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta lausunnon hakijan toimittaman linnusto- ja liitooravaselvityksen täydennyksen johdosta. Lausunnot 1) Länsi-Suomen ympäristökeskus on 16.10.2008 ympäristölupavirastoon toimittamassaan lausunnossa huomauttanut, että linnustoselvitys on tehty liian myöhään kesällä. Hyönteiskartoitus puuttuu kokonaan ja reunaalueiden liito-oravakartoitus puuttuu. Luonnonsuojelua koskeva hyönteiskartoitus, reuna-alueita koskeva liito-oravaselvitys ja oikeaan aikaan tehty linnustoselvitys on tehtävä ennen kuin hakemus voidaan ratkaista.
9 Muistutukset ja mielipiteet Suunnitelman mukainen pintavalutuskenttä on pinta-alaltaan riittävä. Esitetyt vesienkäsittelyrakenteet ovat parasta käyttökelpoista menetelmää, mikäli pintavalutuskenttään johdetaan kuivatusvedet ympärivuotisesti. Hertta-karttaohjelman mukaan lämmitettäviä rakennuksia sijaitsee myös tiloilla Rapaneva ja Mikkola noin 400 m tuotantoalueesta etelälounaaseen. Tuotanto tulee keskeyttää kovilla koillis- tai pohjoistuulilla. Siirrettävät polttoainesäiliöt on pidettävä tiiviillä ja kantavalla alustalla niin, ettei mahdollisen vuodon sattuessa polttoainetta pääse ojiin eikä maaperään. Tuotantoalueelta tulevat jätteet on toimitettava kunnallisen jätehuoltomääräysten mukaisesti niille varattuihin vastaanottopisteisiin. 2) Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskus on vastustanut luvan myöntämistä hankkeelle. Esitetyt vesienkäsittelymenetelmät eivät vastaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan tasoa. Pintavalutuskentän pinta-alan tulisi olla yli 4 ha, tuotantoala edellyttäisi vähintään kahta laskeutusallasta ja kokoojaojien tulisi olla erillään pintavalutuskentästä sekä virtaamansäätöpadoilla varustettuja. Hakemuksen tiedot alapuolisten vesistöjen vedenlaadusta ja kalastosta ovat puutteelliset, minkä vuoksi ei hankkeen kalataloudellisia vaikutuksia eikä luvan edellytyksiä voida luotettavasti arvioida edes vesienkäsittelysuunnitelman vastatessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan tasoa. 3) Isojoen kunnanhallituksella ei ole ollut huomautettavaa hakemuksen johdosta. 4) Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry on vastustanut luvan myöntämistä hankkeelle mm. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan Isojoen-Lapväärtinjoen valuma-aluetta koskevan suunnittelumääräyksen IV ja maakuntakaavan turvetuotantoon ensisijaisesti otettavia alueita koskevan suosituksen perusteella. Hanke ei tue EU-vesipuitedirektiivissä esitettyjen tavoitteiden saavuttamista. Alueellisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty Isojoen- Lapväärtinjoen kuormituksen alentamistarpeeksi noin 30 % ravinnekuormituksesta. Tavoitteena on jokialueen hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Joki kuuluu Länsi-Suomen ympäristökeskuksen toimialueella sijaitseviin jokiin, joissa hyväksi luokiteltu tavoitetila voidaan saavuttaa. Isojoki-Lapväärtinjoki on alueellisesti ja myös valtakunnallisesti erittäin merkittävä jokialue sen monipuolisen ekologian vuoksi. Jokialueeseen kohdistuvia haitallisia toimia pitää rajoittaa ja haittavaikutuksia minimoida. Isojoen-Lapväärtinjoen valuma-alue on myös Natura-verkostoon kuuluva vesistö, jonka kuormitusta ei tule lisätä nykyisestään. Jokialue kuuluu myös kansainväliseen Project Aqua -hankkeeseen.
Suomen ympäristökeskuksen laatimassa Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa Iso Rapanevan luontotyyppien mukaiset suotyypit on arvioitu eteläisen Suomen osalta monilta osin vaarantuneiksi ja silmälläpidettäviksi suotyypeiksi. Hanhioja on alaosaltaan mutkitteleva luonnonuoma tai senkaltainen pienvesi, jonka eläimistöstä ja vedenlaadusta olisi pitänyt olla kattava selvitys hakemusasiakirjoissa. Hanhiojan valuma-alueella ei ole turvetuotantoa. Tuotantoalueen kuivatusvedet tulisi puhdistaa pintavalutuskentän avulla ympärivuotisesti. Hakemuksen tiedot hankkeen vaikutusalueen ja alapuolisen vesistön kalastosta ja vesistön tilasta ovat erittäin puutteelliset. Luontoselvityksessä on huomattavia puutteita ja hyönteisselvitys (erityisesti perhoset) puuttuu. Uhanalaislajistoa saattaa olla myös matelijoissa, lepakoissa, nisäkkäissä ym., joita ei ole selvitetty lainkaan. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma ei sisältynyt hakemukseen. Kaikkia hankealueen rajakiinteistöjä ei ole kuultu puutteellisten tai puuttuvien tietojen vuoksi. Lisäksi alapuolisen Hanhiojan varrella olevien kiinteistöjen omistajia tulisi kuulla. 5) AA (Nevainmaa RN:o 6:38, Vesijärvi, Isojoki) on todennut, että hankealueen ja naapurikiinteistön välissä tulisi olla varoalue tulipalon, tulvien, saasteiden yms. varalta. Muistuttaja on huolissaan pintavalutuskentän sijoittamisesta muistuttajan metsän kupeeseen. Rankkasateiden aikaan kokoojaoja tulvii yli työntäen käsittelemättömän veden muistuttajan metsään ja veden paine kentällä synnyttää lähteitä ja hetteiköitä muistuttajan metsään. Metsän tuottoisimmat kuviot ovat pintavalutuskentässä tai kokoojaojassa kiinni. Etäisyyden metsään tulisi olla vähintään 100 m. Luonnollisin purkukanava pohjoiseen olisi jo valmista ojalinjaa pitkin sitä hieman peraten. Pohjoisessa valmiiksi kaivetut sarkaojat toimisivat tehokkaana lisäkapasiteettina ja vesi valuisi suolta talousmetsään ilman pumppaamista. Pintavalutuskentän paras sijainti olisi Saunamäen pohjois- /koillispuolella oleva isohko viemärioja. 10 Hakijan vastine Hakija on todennut Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 1) lausunnosta ja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:n 4) muistutuksesta, että Iso Rapanevan linnusto- ja kasvillisuusselvitys tehtiin 10.8.2008 suoritetun maastokäynnin perusteella ja toimitettiin ympäristölupavirastoon. Maastoselvitysten perusteella ei ollut tarkoituksenmukaista laskea alueella pesiviä parimääriä, koska kartoitus tehtiin pesimäkauden ulkopuolella. Havainnot kuvaavat lajin esiintymistä suolla. Lisätietoa suolla esiintyvästä tai pesivästä lajistosta saatiin paikalliselta luontoharrastajalta. Havaintojen perusteella Iso Rapanevalla todetaan pesivän hyvin tyypillistä keidassoiden lajistoa. Kahlaajista alueella pesii ainakin kapustarintoja, liroja ja metsävikloja. Isokuovin pesintä alueella on varmistamaton, mutta
suolla on merkitystä ainakin lajin muutonaikaisena levähdysalueena. Maastoselvityksen alussa tehtiin hiukan epävarmaksi jäänyt havainto mehiläishaukasta. Metsäkirvinen lienee suolla hyvin tavallinen, mutta niittykirvisistä saatiin yksittäinen havainto vain suon aapasuomaiselta osalta. Kohteella oli maastokäynnin aikana runsaasti kurjen jälkiä, joten laji käyttää suota ainakin ravinnonhankintaan. Keväällä suon keskustan tulvivissa kuljuissa levähtää sinisorsia ja taveja. Maastokäynnin aikana havaittiin yksi taviyksilö ja on todennäköistä, että laji pesii alueella. Maastokäynnillä suon keskusta-alueelta lähti maasta yhteensä kuuden yksilön riekkoparvi ja hankealueen ulkopuolisen saaren laidalla havaittiin kaksi metsokoirasta. Paikallisen riistanhoitoyhdistyksen edustajan mukaan alueella on hirvenmetsästyksen lisäksi merkitystä jänisten ja kanalintujen metsästysalueena. Riekkoa tuskin metsästetään kannan pienuus huomioon ottaen. Hakija on todennut Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen 2) lausunnosta, että hankkeen vesiensuojelutekniikka on normaalitasoa parempi. Pintavalutuskentän koko on määritysten mukaisesti 3,8 % tuotantopinta-alasta. Suunnitelmapiirroksesta on jäänyt erehdyksessä pois laskeutusallas, joka lupahakemuksen mukaan on kohteelle suunniteltu. Tarvittaessa tuotantoalueelle voidaan rakentaa toinenkin laskeutusallas. Laskeutusallas varustetaan virtausta säätelevällä mittapadolla ja tyhjennetään vuosittain lietteestä kuivaan ja mahdollisimman vähävetiseen aikaan. Hakija on ilmoittanut mitoituksessa käytettävät hydrauliset suureet laskeutusaltaan koosta. Kalaston tiedot perustuvat vuonna 1997 julkaistuun aineistoon. Yksityinen turvetuottaja ei voi tehdä kalataloudellisia tutkimuksia/sähkökalastuksia. Tiedot perustuvat julkaistuihin raportteihin. Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskus on tutkinut kalastoa yli 10 vuotta sitten. Hanhiojassa ja Kärjenjoessa ei ole kyse merkittävästä kalastosta. Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen lausunnon mukaan kaksi ruokakuntaa on ilmoittanut saaneensa saaliiksi ahvenia, haukia ja mateita, joten merkittävistä kala- tai rapulajeista ja saalista ei ole kyse eikä tärkeästä talous- tai virkistyskalastuksesta. Hakija on todennut AA:n 5) muistutuksesta, että pintavalutuskentän avulla vedet imeytyvät maaperään eikä kyseessä ole vesiallas. Tuotantoalueen sarkaojien ja päisteputkien pitäminen avoimena estää kuivatusvesien tulvimista. Pintavalutuskentän siirtäminen tuotantoalueen pohjoisosaan ei ole vesien luontaisen kulkusuunnan vuoksi mahdollista. Hakija on toistanut ympäristöriskien osalta suunnitelmassa esitetyn. Hakijan 13.8. ja 10.9.2009 toimittamat luontoselvitysten täydennykset Hakijan kuulutusmenettelyn jälkeen 13.8.2009 ympäristölupavirastoon toimittamassa Iso Rapanevan perhosselvityksessä tehtiin vuoden 2009 touko-kesäkuussa havaintoja yhteensä 137 lajista, joista pääasiallisesti suolla tavattavia oli 22. Vanhempia havaintoja alueelta ei ole tiedossa. 11
Alueelta löytyi variksenmarjapussikoi, jolla ei ole toistaiseksi mitään suojelustatusta ja joka on luokiteltava lähinnä puutteellisesti tunnetuksi. Toukkia on maailmassa löydetty vain neljä. Variksenmarjoista löydettiin runsaasti syömäjälkiä ja Iso Rapanevan puuttoman alueen reunoilta pääosin pohjoisen-idän välisistä ilmansuunnista löytyi kuusi koirasta. Iso Rapanevalta tavattiin uhanalaisia lajeja. Alueen eteläpäästä löytyi useita luumittarin yksilöitä. Luumittari on valtakunnallisesti silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen. Kirjojäytäjäkoi on valtakunnallisesti vaarantunut ja Iso Rapaneva on Länsi-Suomen ainoa tunnettu lajin esiintymisalue. Laji viihtyy Pohjanmaalla muusta Suomesta poiketen suoalueilla. Iso Rapanevan eteläpäässä lajia oli runsas esiintymä. Kanervapussikoi on valtakunnallisesti vaarantunut. Kymmenkunta lajin toukkapussia löytyi avonevan koilliskulmasta ja yksi aikuinen saatiin haavilla. Kihokkisulkanen on valtakunnallisesti silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen. Lajia löytyi poikkeuksellisen runsas esiintymä varsinkin avonevan eteläpäässä, mutta myös pohjoispäässä tehtiin havainto. Suoaamukääriäinen on valtakunnallisesti silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen. Lajia havaittiin useita yksilöitä ympäri nevaa. Sitä löytyy ainoastaan muutamalta suolta Etelä- Pohjanmaalla. Alueella havaittuja muita huomionarvoisia lajeja olivat muurainhopeatäplä, tarhatöyhtökoi, kalliosukkulakoi ja hammashitukoi. Suo on perhoslajistoltaan edustava kokonaisuus, varsinkin kirjojäytäjäkoi ja kihokkisulkanen ovat myös valtakunnallisesti harvinaisia perhosia. Pari uhanalaista suolajia, joita etsittiin ja joita on löydetty maakunnan soilta, jäivät havaitsematta. Vuoden 2009 kesä sisälsi pitkän lähes sateettoman jakson, jonka seurauksena Iso Rapanevakin kuivui melkoisesti keskiosia lukuun ottamatta. Tämän vuoksi nevan ojitus ja jopa aluetta kiertävien vanhojen ojien aukaisu hävittäisivät alueelta lajeja, joista ensimmäisinä luumittarin. Iso Rapanevalta löytyi yksi tieteelle vielä kuvaamaton pikkuperhoslaji (Coleophora sirella sp.nr.). Rauhoitettua tummaverkkoperhosta ei alueelta havaittu. Laji elää kosteilla niityillä ja lähin havainto on Isojoen Suojoelta vuodelta 2006. Hakijan kuulutusmenettelyn jälkeen 10.9.2009 ympäristölupavirastoon toimittaman Iso Rapanevan liito-oravaselvityksen maastotutkinta tehtiin 4.9.2009. Liito-oravien kartoitus suoritetaan tavallisesti keväisin tai alkukesällä, koska myöhemmin liito-oravien papanoiden väri muuttuu ja niiden havaitseminen kasvillisuuden seasta on hankalaa. Selvityksen painopiste oli lajille sopivien biotooppien tunnistamisessa ja kartoittamisessa. Kartoituksen yhteydessä havaittiin useita kohteita, jotka soveltuvat liito-oravan elinpiiriksi. Alueella on runsaasti myös lajille hyvin heikosti tai vain kohtalaisesti soveltuvia kohteita. Alueella mahdollisesti pesivän liito-oravan esiintyminen tulisi selvittää lajin kannalta parhailla kohteilla, jos alueella suunnitellaan toimenpiteitä. Alueen mahdollinen turvetuotanto ei sinänsä 12
todennäköisesti uhkaa alueella mahdollisesti pesivän liito-oravan säilymistä, eivätkä reunaojitukset olennaisesti muuta jo ojitettujen kohteiden tilaa. Ympäristölupavirastoon 13.8.2009 toimitetun perhosselvityksen ja 10.9.2009 toimitetun liitooravaselvityksen johdosta annettu lausunto Hakijan vastine lausunnon johdosta 6) Länsi-Suomen ympäristökeskus on todennut selvityksiin antamassaan lausunnossa, että vuoden 2008 linnustokartoitus on tehty varsinaisen pesimäajan ulkopuolella, minkä vuoksi tuloksia on pidettävä vain suuntaaantavina. Asianmukainen linnustokartoitus alueelta puuttuu edelleen eikä hakemusasiakirjoja voida tältä osin pitää riittävinä. Kesällä 2009 tehdyn perhosselvityksen mukaan Iso Rapanevan suolla tavataan useita valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia ja harvinaisia perhosia ja suo on muutoinkin perhoslajistoltaan edustava kokonaisuus. Liito-oravaselvitystä ei ole tehty lajin asuin- ja ruokailupaikkojen kartoittamisen kannalta sopivimpaan aikaan. Selvitys antaa kuitenkin kohtalaisen hyvän kuvan suon reuna-alueiden soveltuvuudesta lajin elinpiiriksi. Selvityksen yhteenvedossa esitetään, että tarkempi selvitys liito-oravan esiintymisestä tehdään tarvittaessa, jos lajin kannalta tärkeille alueille suunnitellaan toimenpiteitä (esim. teiden rakentaminen). Lupaharkinnassa on tiedossa olevien erityisten luonnonarvojen lisäksi otettava huomioon myös vahvistetun maakuntakaavan turpeenottoa koskevat suunnittelumääräykset. Määräysten mukaan vesistön kokonaiskuormitusta tulee vähentää. Maakuntakaavoituksen pohjana olleen vesistövaikutusselvityksen mukaan Isojoen valuma-alueelle ei tule perustaa uusia turvetuotantoalueita. Harkinnassa on myös huomioitava valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, vesipolitiikan puitedirektiivin vesiensuojelutavoitteet, suoalueen vaarantuneet ja silmälläpidettävät luontotyypit sekä alapuolisen vesistön arvot (Natura-vesistö, Project Aqua -vesistö). Ympäristökeskus ei ole puoltanut luvan myöntämistä hankkeelle. Hakemusta on täydennettävä asianmukaisella linnusto- ja liitooravaselvityksellä. Hakemussuunnitelman perusteella teiden rakentaminen sijoittuisi ainakin potentiaalisten liito-oravakohteiden alueille. Selvitys on tehtävä sopivaan aikaan kevättalvella/keväällä. Selvityksessä on tarkasteltava erityisesti sitä, voivatko toimenpiteet heikentää mahdollisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Mikäli hanke heikentää liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikkoja, on sille haettava luonnonsuojelulain 49 :n 3 momentin mukaista poikkeuslupaa Länsi-Suomen ympäristökeskukselta. Hakija on 29.1.2010 aluehallintovirastoon toimittamassaan vastineessa todennut, että Iso Rapanevan tuotantoalueella vesienkäsittely on normaalia tehokkaampaa. Turvetuotantoalueen vedet johdetaan sarkaojissa lietetaskujen, päisteputkipidättimien ja virtaamansäätöpatojen kautta laskeu- 13
tusaltaseen, josta vedet menevät erillisen pintavalutuskentän kautta alapuoliseen vesistöön. Tuotantoalueella tullaan käyttämään ympäristöpäiväkirjaa, josta selviää mm. vesiensuojelurakenteiden hoito ja kunto. Kuormituksen vaikutukset alapuolisten vesistöjen veden laatuun, virkistyskäyttöön ja kalastoon ovat vähäiset. Hankealueelta ei aiheudu ympäristöön korvausvelvollisuuden perustavia pöly- ja meluvaikutuksia. Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa, ei aiheuta muutoksia ympäristön luonnonolosuhteissa eikä huononna paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Turve on kotimainen energialähde ja soveltuu käytettäväksi muiden biopolttoaineiden kuten mm. ruokohelpin tai kierrätyspolttoaineiden kanssa. Turvetuotanto ja turpeen käyttö luovat lähes yhtä paljon työpaikkoja maaseudulla ja taajamissa. Iso Rapanevan luontoarvoselvitys elokuussa 2008 oli hyvin suuntaa antava. Vastineen oheen on liitetty luontoarvoselvityksestä ote linnuston osalta. Kauhanummi Oy selvitti alueen linnustoa lisäksi tiira-järjestelmästä jonka mukaan alueella tiedetään esiintyvän mm. riekko, metso, pensastasku ja mehiläishaukka kuten elokuun 2008 luontoarvoselvityksessä todettiin. Hakija on valmis teettämään luontoarvoselvityksen linnustosta ja suon reuna-alueiden soveltuvuudesta liito-oravalle. Hakijan 29.6.2010 toimittamat luontoselvitysten täydennykset Hakija on 29.6.2010 toimittanut Etelä-Suomen aluehallintovirastoon vuoden 2010 touko-kesäkuussa tehdyn linnusto- ja liito-oravaselvityksen täydennyksen. Linnustoselvityksen mukaan laskenta-alueen pesimälinnusto koostui 14 lajista. Kokonaisparimäärä oli 38. Runsaslukuisimmat lajit olivat metsäkirvinen (13 paria) ja liro (5 paria). Alueen lajisto koostui sekä metsä- että suolajeista ja kahlaajavalikoima (kuusi lajia) oli varsin monipuolinen. Paikallisesti merkittävin laji oli riekko, jonka pesimäalueen eteläraja Suomessa on jokseenkin Suupohjan eteläosien ja Pohjois-Satakunnan korkeudella. Iso Rapanevan lintutiheys oli eteläpohjalaisille soille tyypillinen. Iso Rapanevalla ei tavattu vesilintu- tai kahlaajakerääntymiä. Suo soveltuu teerien soidinpaikaksi, mutta vuoden 2010 laskennoissa havaittiin vain muutamia soivia koiraita. Elokuussa 2008 Iso Rapanevalta löydettiin myös tavi, joka todennäköisesti pesi alueella. Lisäksi selvitysalueen rajauksen ulkopuolella nähtiin kaksi metsokoirasta sekä mehiläishaukka. Iso Rapanevan pesimälinnustossa ei ole erityisesti suojeltavia tai luonnonsuojeluasetuksella valtakunnallisesti uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja. Useimmat suolla pesivät lajit ovat kuitenkin luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Suomalaisissa tai kansainvälisissä suojeluluokituksissa mainittuja lajeja ovat telkkä, kurki, liro, kapustarinta, kuovi, teeri ja leppälintu. Suojeluluokitusten perusteella arvioituna Iso Rapanevan alueen merkittävimmät pesimälajit ovat kapustarinta (kolme paria) ja liro (viisi paria). Kapusta- 14
rinta on Pohjanmaalla luonnontilaisten soiden peruslintu, jonka parimäärät vaihtelevat 10 140 ha:n suuruisilla soilla useimmin 1 5:n välillä. Liro on varsinkin märillä soilla melko tavallinen, mutta pesivänä yleensä kapustarintaa vähälukuisempi. Suojeluluokitusten ulkopuolelle jäävistä lajeista riekko on viime vuosikymmeninä taantunut voimakkaasti levinneisyysalueensa eteläosassa ja Iso Rapanevan kahden parin kantaa on tästä syystä pidettävä merkittävänä. Iso Rapanevaan rajoittuvat liito-oravabiotoopit on kartoitettu syyskuussa 2009. Useasta soveliaasta kohteesta huolimatta liito-oravien esiintymisestä ei havaittu merkkejä. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen kehotuksesta selvitystä täydennettiin 10.5.2010 tehdyllä inventoinnilla, jossa etsittiin muun muassa liito-oravan ulosteita. Inventoinnista vastanneen Turo Tuomikosken lausunto on seuraava: Liito-oravaselvityksessä suon reunametsistä ei löytynyt liito-oravan papanoita. Pakkulasalon metsä on kuitenkin liito-oravalle sopiva ympäristö. Myös hankealueen itäreunan metsissä on sopivaa metsää liito-oravalle. Turpeennostosta ei aiheutune merkittävää haittaa liito-oraville, vaikka niitä reunametsiin myöhemmin ilmestyisikin. Pakkulasalon puusto on kelvollinen liito-oravareviiriksi, eikä sitä tulisi turvetuotannon vuoksi kaataa. Mahdollinen kulkuyhteys suon keskellä olevan saarekkeen kautta saattaa liitooravan pedoille alttiiksi, koska suomännyt ovat paikoin hyvin matalia. Aluehallintovirastoon 29.6.2010 toimitettujen linnusto- ja liito-oravaselvityksen täydennyksen johdosta annettu lausunto Hakijan vastine lausunnon johdosta 7) Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on todennut, että Pikkusalon metsä on biotooppina sopivaa liito-oravan esiintymiselle. Tehdyn lisäselvityksen ja aiempien perhosselvitysten perusteella Iso Rapanevaa on pidettävä luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta arvokkaana luonnontilaisena suona. Lisäksi lupaharkinnassa on otettava tiedossa olevien, erityisten luonnonarvojen lisäksi huomioon myös vahvistetun maakuntakaavan turpeenottoa koskevat suunnittelumääräykset. Määräysten mukaan vesistön kokonaiskuormitusta tulee vähentää. Maakuntakaavoituksen pohjana olleen vesistövaikutusselvityksen mukaan Isojoen valuma-alueelle ei tule perustaa uusia turvetuotantoalueita. Harkinnassa on myös huomioitava valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, vesipolitiikan puitedirektiivin vesiensuojelutavoitteet, suoalueen vaarantuneet ja silmälläpidettävät luontotyypit sekä alapuolisen vesistön arvot (Natura-vesistö, Project Aquavesistö). Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on ilmoittanut, ettei se puolla turvetuotantohankkeen toteuttamista Iso Rapanevalla. Hakija on 6.9.2010 aluehallintovirastoon toimittamassaan vastineessa todennut, että hävinneistä ja uhanalaisista linnuista olevassa listassa ei ole 15
mainittu riekkoa ja että riekon metsästys on sallittu Suomessa lukuun ottamatta Sallaa. Iso Rapanevan pesimälinnustossa ei ole erityisesti suojeltavia tai luonnonsuojeluasetuksella valtakunnallisesti uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja. Useimmat suolla pesivät lajit ovat kuitenkin luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Suomalaisissa tai kansainvälisissä suojeluluokituksissa mainittuja lajeja ovat telkkä, kurki, liro, kapustarinta, kuovi, teeri ja leppälintu. Hakija on vastineessaan selostanut tarkemmin riekon elinympäristöä, levinneisyyttä ja metsästystä. Liito-orava on luokiteltu vaarantuneeksi nisäkkääksi, mutta kyseisellä alueella ei liito-oravaa tavattu. Vaikka kohde olisi liito-oravalle suotava elinympäristö, liito-oravaa ei välttämättä alueella esiinny. Turvetuotannosta tuskin aiheutuisi merkittävää haittaa liito-oraville, vaikka niitä reunametsiin myöhemmin ilmestyisikin. Hakija on selostanut Lapväärtin Isojoen vesistötietoja. Hakija on todennut, että Iso Rapanevasta jää luonnontilaiseksi yli 70 % kokonaispinta-alasta. Luontoarvoselvityksessä mitään kovin arvokasta tai uhanalaista lajia ei löytynyt ja löytyneille lajeille jää vielä runsaasti elintilaa ja elinmahdollisuuksia. 16 MERKINNÄT Etelä-Suomen aluehallintovirasto on tänään antamallaan päätöksellä nro 85/2010/3 jättänyt sikseen Vapo Oy:n hakemuksen Housukeitaan turvetuotannosta Isojoen kunnassa, koska hakija on 5.10.2010 peruuttanut hakemuksensa. ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Etelä-Suomen aluehallintovirasto on tänään antamallaan päätöksellä nro 84/2010/3 myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Kotokeitaan turvetuotantoon 55,5 ha:n suuruisella alueella Isojoen kunnassa. Tätä asiaa ratkaistaessa on ollut edellä mainittuihin päätöksiin liittyvien asiakirjojen lisäksi esillä Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antama Helmiäiskeitaan-Tempakankeitaan turvetuotantoa koskeva lupapäätös nro 150/2006/4 ja sen perusteena olleet asiakirjat sekä Sulkonkeitaan turvetuotantoa koskeva Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 31.10.2001 antama päätös nro 51/2001/2. Ympäristöluparatkaisu Aluehallintovirasto myöntää Kauhanummi Oy:lle ympäristöluvan Iso Rapanevan turvetuotantoon Isojoen kunnassa Lapväärtinjoen vesistöalueella hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee. Tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on noin 76 ha.
17 Lupamääräykset Päästöt vesiin Päästöt ilmaan ja melu 1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä 5 olevan kartan mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Hanhiojaan. 2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksen liitteenä 4 olevan suunnitelmapiirustuksen, mittakaava 1: 5 000, mukaisesti ympärivuotisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen ja pintavalutuskentän sekä lisäksi vähintään kahden laskeutusaltaan avulla. Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaisia. Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin. Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset. 3. Vesienkäsittelyrakenteet on toteutettava ja otettava käyttöön ennen tuotantokenttien kuntoonpanon aloittamista ja ne on esitettävä ennen käyttöönottoa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi ja saatettava tiedoksi Isojoen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Vesienkäsittelyrakenteisiin saa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa. 4. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti. Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa. Laskeutusaltaista, lietesyvennyksistä ja ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön. 5. Tuotanto ja turpeen varastointi on tehtävä ja ajoitettava siten, että tuotantoalueelta leviää mahdollisimman vähän turvepölyä ympäristöön. Koneiden ja laitteiden on oltava mahdollisimman vähän turvepölyä aiheutta-
Varastointi ja jätteet via. Aumoja ei saa sijoittaa alle 400 metrin etäisyydelle asuinrakennuksista. Kuljetuksiin käytettävät ajoneuvot on kuormattava siten, ettei kuorma pölyä häiritsevästi. 6. Alueen kuntoonpanotyöt, turvetuotanto ja varastointi on järjestettävä siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän melua. 7. Tuotantoa on harjoitettava siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei jätteestä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteet on lajiteltava Isojoen kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Jätteet on toimitettava hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi toimijalle, jolla on oikeus vastaanottaa kyseistä jätettä. Ongelmajätteitä toimitettaessa on laadittava siirtoasiakirja. Jätteet on pakattava tiiviiseen ja jätteen vaaraominaisuuksilla merkittyyn pakkaukseen. Luvan saajan on muutoinkin järjestettävä jätehuolto ja jätteen kuljetus asianmukaisesti. Luvan saajan on noudatettava hakemukseen sisältyvää kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa (Liite 4). Jätehuoltosuunnitelmaa on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava viiden vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Arvioinnista on ilmoitettava Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. 8. Voiteluaineet ja jäteöljy on säilytettävä katetussa tilassa, jossa on tiivisalustainen reunallinen suojarakenne. Polttoainesäiliöiden on oltava tiiviillä alustalla siten, ettei polttoainetta säilytyksen tai tankkauksen aikana pääse maaperään tai ojiin. Paikallaan pysyvien polttoainesäiliöiden on oltava kaksivaippaisia tai valuma-altaalla varustettuja. Polttoainesäiliöissä on oltava ylitäytönestin. Häiriö- ja poikkeustilanteet 9. Luvan saajalla tulee olla valmiudet tuotantoalueella tapahtuvien konevaurioiden tai onnettomuuksien aiheuttamien ympäristövahinkojen torjuntaan. 10 Toiminnan häiriötilanteista ja niiden aikaisista poikkeuksellisista vesien johtamisjärjestelyistä on viipymättä ilmoitettava Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Isojoen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä järjestettävä niiden edellyttämä tarkkailu. Häiriö- ja poikkeustilanteiden syyt on välittömästi selvitettävä. Havaitut viat on korjattava ja häiriötekijät poistettava viipymättä. 18
19 Tarkkailut 11. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava tämän päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti. Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta. 12. Luvan saajan on tarkkailtava toiminnan vaikutuksia vesistön tilaan Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla sekä kalataloudellisia vaikutuksia Pohjanmaan elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotukset vesistövaikutustarkkailusuunnitelmaksi on toimitettava Etelä- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja kalataloustarkkailusuunnitelmaksi Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kolmen kuukauden kuluessa lupapäätöksen tultua lainvoimaiseksi. Vesistötarkkailun vuosiraportit on toimitettava Etelä-Pohjanmaan elinkeinoliikenne- ja ympäristökeskukselle ja kalataloustarkkailun vuosiraportit Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä molempien vuosiraportit Isojoen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Lisäksi kalataloustarkkailun tulokset on toimitettava Kristiinankaupungin-Isojoen kalastusalueelle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät. Kunnossapitovelvoitteet Kalatalousmaksu 13. Luvan saajan on osallistuttava laskuojien kunnossapitoon siltä osin kuin kunnostustarve johtuu turvetuotantoalueen vesien johtamisesta. 14. Luvan saajan on maksettava vuosittain tammikuun aikana 500 euroa kalatalousmaksua Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle käytettäväksi vesistöön johdettavien päästöjen vaikutusalueen kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan haitan ehkäisemiseen. Ensimmäinen maksu on suoritettava kuukauden kuluessa kuntoonpanon aloittamisesta siltä vuodelta, jona kuntoonpano aloitetaan. Toiminnan lopettaminen ja jälkihoito 15. Lupakauden aikana tuotannosta poistettavat alueet on vuosittain ilmoitettava Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.
Tuotannosta poistettujen alueiden vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden kautta siihen asti, kunnes alueet ovat kasvipeitteisiä, kuitenkin vähintään kahden vuoden ajan, tai ne on siirretty pysyvästi muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ennen vesienkäsittelyn lopettamista. Tämän jälkeen tuotannosta poistettujen alueiden vedet voidaan ohjata vesienkäsittelyn ohi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Mikäli turvetuotanto päättyy lupakauden aikana, tuotannon lopettamisesta on ilmoitettava etukäteen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tuotannon lopettamisen jälkeen hankealue on siistittävä ja tarpeettomat rakenteet poistettava. Vesienkäsittelyä ja päästö- ja vaikutustarkkailua on jatkettava kahden vuoden ajan tai kunnes tuotantoalue on siirretty muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja jälkihoitovaiheen tarkkailun tuloksista ennen vesienkäsittelyn lopettamista. Turvetuotantoalueen ympäristölupapäätös ja siinä luvan saajalle määrätyt velvoitteet lakkaavat olemasta voimassa, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on todennut jälkihoitotoimet tehdyiksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tarvittaessa antaa toiminnan lopettamiseen ja jälkihoitoon liittyviä tarkentavia määräyksiä. 20 Luvan voimassaolo Lupa on voimassa toistaiseksi. Lupamääräysten tarkistaminen Tarvittaessa aluehallintovirasto voi ympäristönsuojelulain 58 ja 59 :ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä muuttaa lupaa tai valvontaviranomaisen aloitteesta peruuttaa luvan. Luvan saajan on viimeistään 31.11.2020 jätettävä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Mikäli hakemusta ei tehdä määräajassa, aluehallintovirasto voi määrätä luvan raukeamaan. Hakemukseen on liitettävä selvitykset tuotannon aiheuttamista melu- ja pölyhaitoista ja niiden vähentämistarpeista ja -mahdollisuuksista, vesienkäsittelyn tehokkuudesta, vesiin joutuvien päästöjen määrästä sekä vesien johtamisen vaikutuksista purkuvesistöön, sen kalastoon ja käyttöön, mahdollisuuksista tehostaa vesienkäsittelyä sekä arvio aiheutuneista ennakoimattomista vahingoista. Hakemukseen on myös liitettävä selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja muut ympäristönsuojeluasetuksen 9 11 :n mukaiset selvitykset tarpeellisilta osin.