Taide, tutkimus, rii. Metodologia 2012
Miksi ja mitä taiteellinen tutkimus? Ei taiteen tutkimusta eikä taiteilijan tekemää tutkimusta = taiteilijan, tutkijan ja maallikon välisen eron krii.stä tutkimista ja tapahtuman rakentamista Nykytaide krii.sen, vaihtoehtoisen Betoisuuden lähteenä???
Mikä on taideteos? 1 Taideteos pyrkii ainutkertaisuuteen, uniikkiin, ei toistecavaan tapahtumaan; Bede toistecavuuteen. 2. TavoiCeena suoritus, jota ei voida erocaa tekijän/tekijöiden persoonasta. Tekemisissä nykytyön, esimerkiksi palvelusten, keskeisten luonteenpiirteiden kanssa. 3. Tapahtuma, eivät tapahtuman tulokset tai sen edellytykset, on olennaista: tapahtuma rikkoo välinsä kausalitee.en kanssa; se on risteys, poikkeama suhteessa lakeihin, epävakaa Bla, joka avaa uuden mahdollisuuksien kentän. 4. Nyt- hetki, Walter Benjaminin Jetztzeit on taideteoksen aikamuoto. Tämä hetki sijoicuu historian ulkopuolelle; se on vapauden ja subjekbivisuuden hetki (Weber), joka on samall historian ydin, tekee historiaa; muutenhistoria jäisi vain steriiliksi toinen toistaan seuraavien ja toisistaan riippuvaisten tapahtumien ketjuksi.
Nykytaide Ei jätä jälkeensä teosta/työtä, jota voisi kulucaa ja josta voisi nau.a rauhassa ja ihailla etäältä. Tämä tekee teoksen myynnistä ja sen arvon määricelemistä vertaamalla sitä muihin teoksiin (taide)markkinoilla vaikeaa. Tässä mielessä nykytaiteessa on tutkicu yhteismitallisuuden ongelmaa. Se on nykyään koko yhteiskunnan ongelma (esimerkiksi työsuoritusten osalta, muca myös erilaisten tasa- arvopolibikan muotojen kriisinä naiset/miehet, kansalaiset/maahanmuucajat).
IntegraaBo Jos teosta ei voida välicää tai myydä, niin sen tekemisessä on oltava mukana ja läsnä. Yleisö (massat) menecävät näin roolinsa asiakkaana / kulucujana ja muucuu massasta osaksi tapahtuman/ teoksen tuocamista. Pyrkimällä eloon tuocajan, tekijän ja kulucajan tai passiivisen vastaanocajan rooleista taiteessa on tutkicu yhtä keskeistä nykytuotannon elemen.ä: kulu1ajan, asiakkaan integroimista osaksi tuotantoa MuCa myös: asiakkaan/kulucajan tekemän ilmaisen työn anastamista (IKEA, terveys ja hyvinvoinbpalveluiden uudistaminen jne.: tutkicava, asiakas, sairas/hoivacava on itse osa palvelun tuotantoa eikä passiivinen asiakas).
Integroinnin ongelma Mitä ovat tavat, joilla tutkicavat/ katsoja/asiakas integroidaan osaksi tapahtumaa/teoksen tuotantoa? Tutkimuksen/ Esityksen toimivuus, siis se, ecä se vetää katsojan osalliseksi, edellycää siltä suhdeca ihmisten konkree.seen olemassaoloon, heidän elämänmuotoihinsa. Ilman tätä suhdeca ei mikään esitys toimi, vaan jää tyhjäksi kirjaimeksi, kuten silloin kun puheenjohtaja avaa kokouksen eikä kukaan kuuntele tai kun vaikka kaikkine juhlallisine muodollisuuksineen julistecu avioliico saa Blaisuudessa läsnäolijat vain kohaucamaan olkapäitään tai vaivautumaan. Tutkimuksen/ Esityksen on jaecava tapoja ja odotuksia riicäväsb kyetäkseen rakentaman eräänlaisen normaaliblan, johon varsinainen normaali tai konvenbonaalinen elämä voi tukeutua. Samalla on vältecävä, ecä tämä esityksen konvenbonaalisuus hajoaa kokonaan jokapäiväisyyteen ja arkielämään. Tutkimuksen on sanocava jotain uuca : Se on kyecävä luomaan sekä yhteys arkisiin elämänmuotoihin ecä supistamaan ja hallitsemaan niiden monimuotoisuuca ja hajanaisuuca.
Rii. Rii. sulacaa yhteen kaksi ulocuvuuca: olemassa olevan, hajanaisen, satunnaisen todellisuuden ja pysyvän järjestyksen. Kun riibllä tai rituaalilla siunataan esimerkiksi avioliico, niin kahlitaan maailman satunnaisuus, jatkuva muutos ja konbngenssi ja pyhitetään, siis tehdään koskemacomiksi ne konvenbot, jotka on toimitecu. Rii. ei pelkästään toteuta toimituksessaan/esityksessään jotain asiaa vetoamalla konvenboon tai tapaan, vaan se myös luo alustavat edellytykset sille, ecä jossakin yhteiskunnassa voi olla sitovia konvenboita. Tutkimuksen/esityksen toimivuus, se, ecä esityksestä tulee tapahtuma, taideteos, edellycää rii.ä/rituaalia.
nykyään on nimenomaan löydecävä hiljaisuuden aukkoja, päästävä todella irb - kaikilla tasoilla - tämäntyyppisestä sosiaalisesta paineesta, joka pakocaa meidät puhumaan, joka pakocaa meidät sanomaan mielipiteemme (Gilles Deleuze, Cours sur le cinema, Vincennes, 4. toukokuuta 1982). (Pourparlers, Ed. Minuit, 1990, p. 177) : ongelmalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ecä ihmiset ilmaisevat itseään, vaan heidän on huolehdicava hiljaisuuden ja yksinäisyyden tyhjiöistä, joista lähtemällä heillä lopultakin jotain sanocavaa. TukahduCamisen voimat eivät enää estä ihmisiä ilmaisemasta itseään, päinvastoin, ne pakocavat ilmaisemaan itseään.
IrB hoivavallasta! Nykyinen vallan imperabivi on sanomaan pakocaminen, puhumaan pakocaminen, äidillinen huoli siitä, ecä jokainen pääsee sanomaan ja osallistumaan. On sanocava totuus, Beto täytyy paljastaa, on olemassa totuus itsestä, minä ja minän todelliset ja yksilölliset halut, todellinen syyllisyys ja ecä on löydecävissä todellinen toiminnan lähde ja syy (subjekb). Tämän kangastuksen, subjekbn, yhtenäisen ja toisista riippumacoman tekijän modernit valtatekniikat luovat ja sen hävicäminen on taiteen asia ja tutkimuksen tehtävä. Tämä hävitys, tämä barbaria on samalla vapauden rakentamista ja elämän voimien vapaucamista totuuden yleispätevyydestä.