Gammelbackan puistometsän ja keskuspuiston hoitosuunnitelma

PORVOON KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO Käyttö- ja hoitosuunnitelmaan liittyvä esiselvitys Gammelbackan puistometsän ja keskuspuiston hoitosuunnitelma Inka Lappalainen ja Tuomo Launonen Aalto-yliopisto Kulttuurimaiseman hoito ja suojelu, studiokurssi 2013 Porvoon kaupunki Kaupunkisuunnittelu

Sisällys Johdanto 2 Suunnittelualue 4 2.1 Suunnittelualueen rajaus ja sijainti 5 2.2 Maisemarakenne 6 2.3 Gammelbackan historia 8 2.4 Alueen luonto 20 2.5 Alueen virkistyskäyttö ja sosiaalinen merkitys 22 Suunnittelualueen arvot 26 3.1 Arvot 27 3.2 Arvojen priorisointi 29 Hoitosuunnitelma 32 4.1 Nykytilanne 33 4.2 Hoitosuunnitelma 35 4.3 Valaistus 43 4.4 Reitit 45 4.5 Osa-alue: keskuspuisto 47 4.6 Osa-alue: seurakuntakeskuksen ympäristö 49 4.7 Osa-alue: puistometsä 51 4.8 Osa-alue: lehtokorpi 53 4.9 Osa-alue: virkistysmetsä 55 4.10 Osa-alue: pysäköintialue 57 Lähteet 59 Liite 1: Maiseman rakentamisen toimenpiteet 61 Liite 2: Suunnittelualueella tehdyt havainnot 63 1

2 1 Johdanto Tämän työn tarkoitus on esittää suunnitelma Porvoon Gammelbackan puistometsän ja keskuspuiston hoitotoimenpiteistä. Työ ei ole varsinainen hoitosuunnitelma vaan kurssityö, jota voidaan kuitenkin käyttää varsinaisen hoitosuunnitelman laatimisen apuna. Suunnitelma perustuu suunnitelman ohella tehtyyn kulttuurihistorialliseen selvitykseen sekä aikaisemmin tehtyyn Gammelbackan sosiaalisten arvojen kartoitukseen sekä alueelta laadittuihin luontoselvityksiin: Itä-Uudenmaan maakunnallisesti arvokkaiden luonnonympäristöjen kartoitukseen sekä Porvoon kansallisen kaupunkipuiston luontoselvityksiin. Hoitosuunnitelman laatimisen lähtökohtana on Porvoon kansallinen kaupunkipuisto, joka perustettiin vuonna 2010. Maankäyttö- ja rakennuslain pykälän 70 mukaan kansallisen kaupunkipuiston alueelta tulee laatia hoito- ja käyttösuunnitelma. Porvoon kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluu suunnittelualueelta Gammelbackan puistometsä. Gammelbackan keskuspuisto sen sijaan jäi kaupunkipuiston ulkopuolelle. Se on otettu kuitenkin suunnitteluun mukaan, koska keskuspuistossa on piilevää potentiaalia, joka voidaan saada hoidolla esille. Alueella on monia arvoja: Gammelbackan kartanon jäänteet näkyvät yhä maastossa, metsässä kasvaa edustavaa lehtokorpea ja viheralueiden virkistyksellinen merkitys asukkaille on huomattava. Kehittämisessä otettiin huomioon jokaisen osa-alueen merkittävin arvo paikan henkeä silmällä pitäen. Keskuspuistossa korostettiin sen historiallisia ja maisemallisia arvoja, jotka ovat jääneet alueen kehittymisessä sivuun. Selvitysten perusteella laadittujen arvotarkastelujen jälkeen on selvää, että viheralueet ovat Gammelbackan ehdoton vahvuus. Tavoitteeksi suunnittelussa muodostuikin alueen identiteetin ja vetovoiman vahvistaminen keskuspuistoa ja puistometsää kehittämällä. Työ laadittiin Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen kulttuurimaiseman hoito ja suojelu -kurssilla. Tekijöitä ovat maisema-arkkitehtuurin ylioppilaat Inka Lappalainen ja Tuomo Launonen. Kurssityötä ohjasivat Porvoon kaupungin kaavoittajat ja maisema-arkkitehdit Anne Rihtniemi-Rauh ja Emilia Saatsi. Palautetta ja ohjausta antoivat myös muut asiantuntijat, kuten metsätalousinsinööri Tommi Laakkonen, vastaava puutarhuri Inkeri Tarkiainen, ympäristönsuojelupäällikkö Jukka Palmgren ja kulttuurituottaja Sari Hilska Porvoon kaupungilta sekä Porvoon museosta rakennustutkija Juha Vuorinen sekä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta Henrik Wager.

3

2 Suunnittelualue 4

2.1 Suunnittelualueen rajaus ja sijainti Gammelbacka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Porvoon keskustasta. Lähiössä on lukuisia palveluita kuten kouluja, ostoskeskus, kirjasto, monitoimitalo sekä seurakuntatalo. Asuinrakennukset ovat pääasiassa joko kerrostaloja tai rivitaloja. Lähiö rakennettiin 1970-luvulla Gammelbackan kartanon maille. Kartano oli ollut aikoinaan yksi pitäjän suurimmista tiloista, jonka maihin kuului muun muassa laajat peltolaaksot sen itä- ja eteläpuolella sekä Sikosaari (V. M. von Born 1895). Nykypäivänä kartanosta on jäljellä enää jäänteet. Sen päärakennus paloi vuonna 1974 ja muut kartanon pihapiirin rakennukset on purettu. Kartanon merkit ovat kuitenkin yhä luettavissa maisemassa, ja se on jättänyt oman jälkensä alueen viheralueille, esimerkiksi Gammelbackan puistometsään, jossa on yhä puistometsän piirteitä. Suunnittelualue käsittää nämä historiallisesti kerrostuneet viheralueet. Siihen kuuluu Gammelbackan keskuspuisto ja sen metsän pohjoisosa sekä muita kartanoon liittyneitä alueita, kuten sen lähipellolle rakennettu pysäköintialue, jota kutsutaan siellä aikaisemmin kasvaneiden kuusien takia myös Kuusiaidan pysäköintialueeksi. Puistometsän eteläosaa käsitellään toisissa suunnittelutöissä joko osana Pepotin laaksoa tai Hamarin rantaa. Gammelbackan piirteiden ja arvojen analyyseissä on käsitelty laajempaa aluetta, jotta paikasta saatiin kokonaisvaltainen kuva. Analyysialueen ja suunnittelualueen rajaus 1:60 000 2 1 3 Gammelbackan puistometsä Gammelbackan keskuspuisto Kuusiaidan pysäköintialue Suunnittelualueen osa-alueet 1:20 000 1. Ostoskeskus 2. Peipon koulu 3. Seurakuntakeskus 5

2.2 Maisemarakenne Alueen maisemarakenne muodostuu laajoista savilaaksoista sekä niistä kohoavista moreeni- ja kallioselänteistä. Laaksot ovat hyvin tasaiset, eivätkä ne juurikaan kumpuile. Vaihtelua tuovat pienet moreenimäet, jotka näkyivät viljelymaisemassa metsäsaarekkeina ja talojen pihapiireinä. Gammelbackan lähiö on rakentunut laajaa savilaaksoa halkovalle kaakko-luodesuuntaiselle selänteelle, mutta on levinnyt myös laakson reunoille. Selänne on pääasiassa moreenia, mutta lakialueilla kallioperä tulee pintaan ja on voimakkaasti näkyvissä erityisesti meren rannalla, missä se on korkeimmillaan: 41,5 metrissä. Avoin kalliojyrkänne, Tornberget, ulottuu aivan meren rantaan. Maiseman tilallisuus ei vastaa enää täysin sen rakennetta. Metsäiseen selänteeseen kuuluu myös vetinen laakso, jossa kasvaa lehtokorpea. Puoliavoimia pihapiirejä muodostavaa asutusta sijaitsee selänteillä sekä selänteiden ja laaksojen vaihettumisvyöhykkeillä, mutta myös laaksojen reunoilla. Laaksojen koko onkin pienentynyt ja muoto on muuttunut jonkin verran esimerkiksi sata vuotta sitten vallinneesta tilanteesta. Entinen viljelyalue, Gammelbackan keskuspuisto on myös menettänyt avoimuuttaan. Keskuspuisto on menettänyt avoimuuttaan. Erityisesti vastikään syntyneet metsäaukot kasvavat tiheinä ja sulkeutuneina. Tärkeitä tilan rajoja muodostuu alueille, joissa avoin laakso ja jyrkkä rinne kohtaavat. Merkittävä tilan raja on muun muassa Tornbergetin korkean kalliojyrkänteen ja meren välillä sekä Gammelbackan läpi virtaavan puron, Storängsbäckenin, kulkiessa kahden selänteen välisessä kapeassa laaksossa. 6

Maisema-analyysi 1:9000 7

2.3 Gammelbackan historia Vaikka Gammelbackan asuinalue on vain muutaman vuosikymmenen ikäinen, on alueella pitkä ja mielenkiintoinen historia. Menneen kartanon vaiheet ulottuvat satojen vuosien päähän, ja sen omistajiin on kuulunut paitsi paikallishistoriassa myös kansallisessa historiassa merkittäviä hahmoja. Historia Gammelbackassa on kerrostunutta: kartanonmaiden jäänteiden lisäksi kulttuurihistoriallista merkitystä on myös kerrostalolähiöllä, joka on arvotettu maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. (Ockenström 2007, s.88.) Esihistoriasta Gammelbackan ja Pepotin kartanoihin Gammelbackan puistometsän rannasta, Tornbergetin kalliosta lounaaseen sijaitsee useita kiviröykkiöitä, joista osa on ajoitettu pronssikaudelle. Enemmistö röykkiöistä on kuitenkin ajoittamattomia, eikä niiden tarkoituksesta ole tietoa. Osan on arveltu voivan liittyvän varhaiseen viljelyyn. (Muinaisjäännösrekisteri.) Varhaisimmat maininnat Gammelbackasta ovat 1500-luvulta, jolloin sen isäntänä oli Porvoon lääninvouti Nils Persson. Kartanon kuuluisiin omistajiin on kuulunut muun muassa Sprengtportenin perhe. Majuri Magnus Wilhelm Sprengtporten osti Gammelbackan kartanon vuonna 1732. Kun majuri kuoli, kartano päätyi hänen pojalleen Göran Magnukselle, joka yhdisti sen omistamaansa viereiseen Pepotin säteritilaan. Göran Magnus on merkittävä hahmo Suomen historiassa, sillä hän oli Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri Venäjän vallan alla. Hänen veljensä on sen sijaan jäänyt historiankirjoituksiin osallisuudestaan kuningas Kustaa III:n vallankaappaukseen vuonna 1772. Kuningas vierailikin Gammelbackassa vuonna 1775. (Gammelbacka, erään kartanon vaiheita 1983, s.30.) Kiviröykkiöt ovat löydettävissä maastossa, sillä niiden ympäristöstä on raivattu puustoa. 8

Kartanon kulta-aika Gammelbackan kartano siirtyi 1800-luvulla von Born -suvun haltuun, kun maaherra Samuel Fredrik von Born osti sen vuosisadan alussa. Hänen jälkeensä kartanon omistajuus siirtyi hänen pojalleen, vapaaherra Johan August von Born. Vapaaherran kuoltua kartanon peri hänen poikansa ja lopulta leskensä, vapaaherratar Fanny von Born, joka oli kartanonrouvana yli puoli vuosisataa. (Gammelbacka, erään kartanon vaiheita1983, s.32.) Sekä maaherra että hänen poikansa vapaaherra von Born uudistivat kartanoa ja sen maita paljon. Kartanon päärakennus sai uuden, arkkitehti C. L. Engelin suunnitteleman empire-tyylisen ulkomuodon ja sisätilat 1840-luvulla. Myös puistoon rakennettiin empire-rakennuksia, kuten kaksi huvimajaa. Uusista rakennuksista varmuudella Engelin suunnittelema oli kivinavetta, joka valmistui 1830-luvulla. (Gammelbacka, erään kartanon vaiheita 1983, s.44.) Navetan ja päärakennuksen välillä oli laaja hyötypuutarha, jossa oli muun muassa viiniviljelys ja kasvihuone (Rihtniemi-Rauh 2009, s.3). Maaherra von Bornin aikana kartanon puistoa laajennettiin paljon. Myös hänen poikansa vapaa-herra J. A. von Born toteutti monia uudistuksia puistossa 1850-luvulla perittyään kartanon. Puisto laajeni etelään, kun hän rakennutti Tornbergetin rantakalliolle luotisuoran tien ja sen huipulle näköalatornin. Jyrkkää nousua kalliolle helpottivat uudet puuportaat. Hän rakennettu myös joutsenlammen, joka tehtiin vuonna 1854. (Gammelbacka, erään kartanon vaiheita 1983, s. 44.) Näkymät Tornbergetiltä ovat yhä näyttävät. Joutsenlampi nykypäivänä Gammelbacka oli 1800-luvun loppuun mennessä yksi pitäjän suurimmista kartanoista, sillä sitä oltiin parin sadan vuoden sisällä laajennettu muun muassa Eestinmäen rälssitilalla, Pepotin säterillä ja Emäsalon tilalla (Gammelbacka, erään kartanon vaiheita 1983, s.41). 1860-luvulla peltoja salaojitettiin tiiliputkilla, mikä oli miltei tuntematon käytäntö Suomessa (Rihtniemi-Rauh 2009, s.3). Vanhat jalopuut muistuttavat puistometsästä 9

Kartta Gammelbackan kartanon alueesta V. M. von Bornin teoksesta Beskrifning och historia om Gammelbacka egendom i Borgå socken vuodelta 1895. 10

1900-luvun muutoksia ja uusi asuinalue Vapaaherratar von Bornin jälkeen kartanolla oli kirjava joukko omistajia. Vuonna 1926 Gammelbacka siirtyi Eklö in suvun hallintaan, eikä päärakennuksessa pääasiassa asuttu ollenkaan. 1940-1950-luvuilla siellä kuitenkin majaili venäläisiä emigrantteja. Kartano ei ollut samanlainen suvun kiinnekohta kuin von Bornien aikana, ja se myytiikin vuonna 1964 Rakennuskunta Hakalle ja Porvoon maalaiskunnalle. (Gammelbacka, erään kartanon vaiheita 1983, s.46) Vuoden 1960 peruskartasta näkee kartanosta pohjoiseen rakennetut omakotitalot. Ne sijaitsevat Gammelbackan kartanon ja Porvoon välisen tien molemmin puolin kahta peltolaaksoa erottavalla metsäisellä selänteellä. Voimakas rakentaminen alkoi kuitenkin vasta 1960-luvulla, kun Nesteen Sköldvikin öljynjalostamo toi alueelle uutta työvoimaa (Ockenström 2007, s.88). Gammelbackan kerrostalot rakennettiin pääasiassa 1970-luvun alussa. Lähiön suunnittelun pohjana käytettiin Alvar Aallon laatimaa kaavaluonnosta vuodelta 1970. Alueella näkyy ajalleen tyypillisen funktionalismin piirteitä: talot seisovat erillään toisistaan umpikortteleiden sijaan, ja autoliikenne sekä pysäköinti on sijoitettu kerrostalopihojen ulkopuolella. Tavoitteena oli luoda terveellistä asuinympäristöä, jossa sai olla lähellä luontoa. Gammelbackan kerrostalolähiö on arvotettu maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. (Ockenström 2007, s.88.) Lisärakentamiselle on paineita. Asukkaat ovat kuitenkin halunneet suojella metsää, ja rakentaminen on ohjattu alueen itäosaan entiselle pellolle. (Rihtniemi-Rauh 2009, s.1). Nykyinen yleiskaava sallisi rakentamista kuitenkin myös metsän länsipuolelle, olemassa olevan rivitaloalueen eteläiseksi jatkeeksi. Kaavan mukaan Pepotin peltoihin kuuluvalle alueelle saisi rakentaa joko pientalovaltaisen asuinalueen tai siirtolapuutarha-alueen. Lisää rakentamista voitaisiin yleiskaavan mukaan sijoittaa myös Gammelbackan vanhan koulun ja torpan kupeeseen, jolloin olemassa oleva pientaloalue laajenisi muutamalla rakennuksella puistometsään. Ote Porvoon kaupungin keskeisten alueiden osayleiskaavasta, joka tuli voimaan vuonna 2006. Merkinnät, joilla osoitetaan metsän itäpuolelle kaavoitettu pientalovaltainen asuinalue tai siirtolapuutarha-alue sekä yleiskaavan mukaan laajennettavissa oleva pientaloalue, on tehty erikseen. 1:20 000 1980-luvulla alueella toteutettiin niin sanottu lähiöparannus. Aluetta pyrittiin kehittämään muun muassa muuttamalla pihajärjestelyjä, parantamalla talojen julkisivuja ja korjaamalla sisätiloja. (Ockenström 2007, s.88.) Alueen muuttumisen näkee helposti vuonna 1974 laaditusta peruskartasta, jonka päälle on painettu uusia rakennuksia ja teitä vuonna 1988. 14 vuoden aikana pellolle rakentui Gammelbackan itäinen rivitaloalue ja keskustaa täydennettiin koululla ja palvelukeskuksella. 11

Vasen ylhäällä: ote Senaatin kartastosta vuodelta 1873 Oikea ylhäällä: ote pitäjänkartasta vuodelta 1937 Vasen alhaalla: ote peruskartasta vuodelta 1960 Oikea alhaalla: ote peruskartasta vuodelta 1974, päällepainatus vuodelta 1988 1:20 000 12

Historian merkkejä Kun Gammelbackan lähiön rakentaminen aloitettiin 1970-luvulla, asuintalot sijoitettiin pääasiassa alueen metsäisille selänteille. Keskusta rakennettiin alavalle savimaalle, joka oli ennen viljelyksessä. Aluetta on myöhemmin täydennetty erityisesti rivitaloilla, jotka rakennettiin 1980- ja 1990-luvuilla pelloille. Tämä johtui siitä, että asukkaat arvostivat metsää, eivätkä halunneet että sitä raivattaisiin asutuksen edeltä (Rihtniemi-Rauh 2009, s.1). Peltoakin on kuitenkin säilynyt. Rakentumattomat entiset viljelyalueet ovat säilyneet avoimina lukuun ottamatta keskustan puistoa, joka on luonteeltaan puoliavoin. Alueen vanhimpia asuintaloja ovat Hamarin rannassa, metsän länsipuolella ja Gammelbackan pohjoisessa osassa sijaitsevat pientalot. Ne näkyvät jo vuoden 1960 peruskartassa. Gammelbackan kartanon pihapiiriin kuuluneita rakennuksia ei ole enää jäljellä. Päärakennus paloi vuonna 1974, ja navetta purettiin osissa, ensin puuosat 1970-luvulla ja lopulta kiviperustukset 1990-luvulla. Jäljellä on vanha ruotsinkielinen kansakoulu Småskolan eli Småskis, joka siirtyi paikalleen Hamarin kylästä vuonna 1919. (Gammelbackan hävinnyt kartano -reitti. Porvoon kaupungin www-sivut. 21.11.2013) Metsän eteläosan torppaa ei ole jäljellä, mutta sen pihapiiriä niitetään. (Rihtniemi-Rauh 2009, s.2) Alueella sijaitsi myös toinen kartanon torppa, jota on myöhemmin laajennettu. Rakennusten aikakaudet 1:20 000 Rakennukset on ajoitettu vuoden 1873 senaatin kartan, vuoden 1937 pitäjänkartan,vuoden 1960 peruskartan sekä vuoden 1974 ja sen vuonna 1988 tehdyn päällepainatuksen perusteella. T M P T ennen vuotta 1873 rakennettu torppa ennen vuotta 1873 rakennettu, sittemmin purettu mylly Gammelbackan kartanon pihapiiri vuoden 1873 senaatin kartan mukaan ennen vuotta 1873 rakennettu, sittemmin purettu torppa vuonna 1873-1937 rakennettu rakennus vuonna 1937-1960 rakennettu rakennus vuonna 1960-1974 rakennettu rakennus vuonna 1974-1988 rakennettu rakennus vuoden 1988 jälkeen rakennettu rakennus maakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö 13

Maankäytön muutos 1:9000 entinen metsä entinen pelto entinen kartanon puisto nykyinen puisto 14

Vasemmalla rakennuksia eri ajoilta: Ylhäällä vanha ruotsinkielinen kansakoulu Keskellä 1970-luvulla valmistunutta kerrostalolähiötä, joka on maakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Alhaalla uusinta rivitaloaluetta, joka sijaitsee Gammelbackan metsästä länteen Oikealla historian merkkejä: Ylhäällä talvisodan aikainen pommikuoppa Toiseksi ylimpänä keskuspuiston iäkäs lehmuskuja Toiseksi alimpana näkymä seurakuntakeskukselle Alimpana näkymä kartanolle samasta paikasta, noin vuodelta 1900. Porvoon museo. 15

Vanha tie Porvoon kaupunkiin Kartanon edustan pelto on säilynyt viheralueena, muttei ole enää avointa maisematilaa Näkymälinja Porvoon kaupungista tulevalta tieltä kartanon päärakennukselle on säilynyt, sillä seurakuntatalo on rakennettu sen tilalle. Lehmuskujanne, porttikivet ja osa vanhasta tielinjauksesta on säilynyt. Vanha myllyn paikka Kartanon pihapiirin rakennukset on purettu, mutta pihapiiri on jätetty avoimeksi, uusia rakennuksia on rakennettu vanhojen paikalle ja pihassa 1800-luvulla kasvanut tammikujanne on istutettu uudestaan 1800-luvulla rakennettu lampi Torpan pihapiiriä ja osaa entisestä niittyä pidetään avoimena niittämällä, muuten se on metsittynyt Paikalla kasvaa vielä vanhoja tammia ja koivuja kujanteissa avoimena pidetty niitty metsittynyt niitty Alueella on jäljelle jääneitä vanhoja jalopuita ja muita puistopuita Jerusalemsberg Småskolan vuodelta 1919 on säilynyt Hollbergin torppaan on tehty paljon muutoksia kartanon puiston rajaus senaatin kartan mukaan säilynyt historiallinen tie- tai polkulinjaus kadonnut tai osittain hävinnyt historiallinen tie- tai polkulinjaus jäljelle jääneitä kartanon puistometsään kuuluneita puita Uimaranta sijaitsee samalla paikalla kuin 100 vuotta sitten Kartanonpuistoon kuulunut Tornbergetin näköalapaikka ja sinne johtanut luotisuora tie on säilynyt melko hyvin Historian merkkejä 1:8000 16

Kivinavetasta ei ole jäljellä enää muuta kuin osa kivijalkaa. Kuva kivinavetasta on otettu lännestä päin. Museovirasto. Kartano ja seurakuntakeskus kuvattuna puistometsän puolelta. Yläkuva HUF:in kokoelmasta. Oikealla: Hollbergin torppaa on laajennettu ja muutettu paljon. Yläkuva: Porvoon museo. 17

Kartanon rakennuksia ei ole enää olemassa, mutta uusien rakennusten sijoittelussa on hyödynnetty vanhan pihapiirin sommitelmaa. Päärakennuksen tilalla (1) on nykyään seurakuntakeskus. Päätalon ja talousrakennukset yhdistävä tammikujanne on palautettu. Sen viereen, asuintalon (4) ja kasvihuoneen (9) paikalle, on rakennettu päiväkoti. 18

Vasemmalla: Gammelbackan keskusta rakennettiin kartanon edustan pelloille. Yläkuva: Porvoon museo. Nykypäivän rakennukset ja tiet vuoden 1873 kartan päällä 1:15 000 19

2.4 Alueen luonto Suunnittelualueen virkistysmetsät ovat suurimmaksi osaksi n. 80 vuotiaista tasaikäisrakenteista kuusikkoa, jonka ekologinen arvo on vähäinen. Tuulen kaatamat ja muuten kuolleet puut kerätään pois, joten lahopuuta on vähän. Kuusien varjostuksen takia aluskasvillisuus on vähäistä. Samalla kenttäkerroksesta on tullut kulutukselle altista lukuisten polkujen risteillessä pitkin poikin metsää. Tosin metsän luontainen uudistuminen on jo nyt alkanut, kun kirjanpainaja on iskenyt kuusiin ja metsään on alkanut muodostumaan aukkoja. Metsää on viimeksi yritetty uudistaa 90-luvulla, jolloin se kohtasi suurta vastusta asukkailta. Sen sijaan aluetta metsää vain harvennettiin hellävaroin (Rihtniemi-Rauh 2009). Sosiaalisten arvojen kyselyssä nykyiseen metsänhoitoon oltiin tyytyväisiä. Toisaalta vastaajista jopa 83 olivat täysin samaa mieltä seuraavan väittämän kanssa "Eri-ikäiset puut, vaihteleva puiden tiheys ja vaihteleva aluskasvillisuus rikastuttavat Gammelbackan metsää." Tämä on ristiriidassa nykyisen metsän tasaikäisrakenteisuuden kanssa. Toisaalta täysin hoita mattomat metsiköt tuntuivat päinvastoin suuresta osasta osal listujia epäsiisteil tä. Ihmiset yleensä arvostavat vanhan, valoisan ja elinvoimaisen nä köisiä metsiä (Rosqvist 2010 s.21[karjalainen 2002] ). Maastokävelyn tuloksissa ilmeni että luonnollisuus, metsäntuntu ja salaperäisyys olivat Gammelbackan metsän ominaisuuksista tärkeimmät. Toisaalta tiivistä ja sulkeutunutta metsää eivät ihmiset pitäneet kyselyssä erittäin tärkeänä ominaisuutena joka on osittain ristiriidassa maastokävelyn tulosten kanssa. (Rosqvist 2010.) Ekologiset arvot Suunnittelualueelta on tehty kaksi luontoselvitystä: Itä-Uudenmaanliiton kartoituksessa maakunnallisesti arvokkaista luontoympäristöistä ja Porvoon kansallisen kaupunkipuiston luontoselvityksessä. Jälkimmäisessä puistometsää arvioitiin Metso-luokituksen avulla. 20

Itä-Uudenmaan liiton tekemässä kartoituksessa Gammelbackan metsä on luokiteltu maakunnalli sesti merkittäväksi luonnonympäristöksi. Ekologisilta arvoiltaan alueen arvokkaimmat osat ovat lehtoalueet, lahopuusto ja kolopuut, lehtokorvet ja karta nopuiston jäänteet. (MALU 2010, s.80.) Porvoon kansallisen kaupunkipuiston luontoselvityksessä (2010-2011 s.12) puistometsä on lahopuiden ja jalopuiden suuren määrän takia arvokas Metso-luokituksen alue. Lehdossa kasvaa monipuolisesti vanhoja jalopuita, kuten tammea, puisto- ja metsälehmusta, järeitä lehtikuusia, siperianpihtaa ja pähkinäpensasta. Niistä suurin osa on istutettu alueelle. Kartoituksen mukaan (MALU 2010 s.83) muun muassa metsälehmukset, vaahterat, tammet ja pähkinäpensaat lisääntyvät alueella luontaisesti. (Kartalla kohta 3) Ote Porvoon kansallisen kaupunkipuiston luontoselvityksestä vuodelta 2010-2011 Lehdon itäpuolella on ojitettu arvokas rehevä lehtomainen korpi, jossa on runsaasti vanhaa kuusta ja monipuolista lahopuuta. Vanhan kuusen ja lahopuun määrä tekee siitä Metso-luokituksen mukaisen alueen. Kartoitus (MALU 2010 s.83) mainitsee, että korpi on ennallistamiskelpoinen ja tulisi jättää luonnontilaiseksi. (kohta 11) Luontoselvityksen (2010-2011 s.13) mukaan korven pohjoispuolella on metsäkuvio, joka on suurimmaksi n. 100 vuotiasta kuusikkoa. Kuvio täyttää Metso edustavuusluokka I:n arvolehdon kriteerit iän ja lahopuuston perusteella. (kohta 10) Kulttuurikasvistoa kasvaa alueella muistona kartanon puistosta ja puutarhasta: jätti- ja röyhytatar, ukkomansikka, piparjuuri ja tarhaomenapuu, mahdollisesti myös isotuomipihlajaa. (MALU 2010 s.13.) Keskuspuiston alueen ekologiset arvot ovat erityisesti lehmuskujanteiden vanhoissa puissa. 21

22 Gammelbackan metsän käyttäjille tehtiin vuonna 2010 kyselytutkimus ja maastokävely, jossa kartoitettiin paikallisten mielipiteitä alueen lähimetsästä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä sosiaalisia arvoja Gammelbackan puistometsällä on ja miten niitä voisi vahvistaa. Lisäksi kartoitettiin, miten metsää käytetään, mitä pidetään arvokkaana ja mitä mahdollisia puutteita ja ongelmia alueella on. Myös käyttäjien metsänhoidolliset mieltymykset tutkittiin. Kyselyn tarkoitus on toimia käyttö- ja hoitosuunnitelman pohjana. (Rosqvist 2010.) Reitit ja toiminnot Kartoituksen mukaan Gammelbackan metsään mennään tarkkailemaan ja nauttimaan luonnosta. Vastauksissa vain puolelle vastaajista metsään tulemiselle liittyvät liikuntaan. Luontokokemukset nousivat kyselyssä erityisen tärkeiksi. Vastaajat kokivat että alueelle on hyvät yhteydet kaikkialta. Useimmat mainitsivat tulevansa paikalle lähialueilta pyörillä. Ihmiset pitivät metsämäisiä reittejä hyvinä ja poikkesivat niille tarvittaessa. Kartoituksessa myös kysyttiin parannuksia Gammebackan alueen toimintoihin. Ihmiset vastasivat erityisen myönteisesti valaistuksen parantamiseen, istumapaik kojen lisäämiseen, alueen luontoa ja historiaa koskevan tiedon lisäämiseen ja liikuntarajoit teisille soveltuvien reittien luomiseen. Kielteisesti suhtauduttiin leikkipaikkoihin, vesipisteisiin, kahvilaan, koirapuistoon, urheiluvälineiden vuokraus mahdollisuuteen sekä liikuntatelineisiin. Grillipaikkaan suhtauduttiin neutraalisti eikä vesipisteet ja urheiluvälineiden vuokraaminen suhtauduttu täysin kielteisesti. Yleisesti ihmiset eivät tahtoneet sijoittaa alueelle rakenteita jotka häiritsivät alueen luontomaista luonnetta. Ongelmaksi saattaa nousta miten alueesta saataisiin suositumpi virkistyspaikka ilman, että urheilupaikkojen palvelu tasoa ei nosteta ja laajenneta. Tässä tärkeää on palveluiden sijoittaminen siten, etteivät ne häiritse liikaa alueen luontoa. Vastauksista ilmeni tarve myös valaistulle, talvikunnossa pidettävälle pääreitille. Vastaajien mielestä reitti ei saisi olla kuitenkaan liian tiemäinen. Nykyisin talvisin joudutaan kulkemaan latuja pitkin, joka aiheuttaa ristiriitoja hiihtäjien kanssa. Valaistus Ihmisten toiveissa nousi esille etenkin valaistuksen parantaminen. Valo vaikuttaa ihmisen liikkumiseen, viihtymiseen, turvallisuuden tunteeseen ja vetovoimaan paikkaa kohtaan(saastamoinen 2013 s.45 [UNVER, 2009]). Saastamoisen mukaan (2013 s.45) etenkin lähiöt kuten Gammelbacka kaipaavat valon tuomaa positiivista vaikutusta. Voimakkaasti valaistut kohteet vetävät meitä puoleensa, ja ihminen rauhoittuu kävellessään kohti valaistua aluetta (Saastamoinen 2013 s.45 [Moyerin 1992]). Valaistus parantaa tilallisuuden kokemista jolloin pysymme rauhallisempina ja ihmisellä on parempi turvallisuuden tunne. Saastamoinen mainitsee myös että valaistuksen avulla voidaan korostaa alueen tärkeitä kohteita kirkkaalla valaistuksella ja nämä kohteet voidaan yhdistää yhtenäisellä heikommalla valaistuksella, jolloin tilan hahmottaminen on vaikeaa. Tila tuntuu rauhalliselta ja turvalliselta, kun pystymme havaitsemaan sen reunat ja mittasuhteet. [Moyerin 1992.] Valaistuksella onkin positiivisia vaikutuksia rikollisuuden ennaltaehkäisyyn (Saastamoinen 2013 s.45 [UNVER, 2009]). Paikan henki Kysyttäessä alueen lempipaikkoja eteenkin rantaväylä ja sen viereinen Törnbergin mäkialue nousivat esiin suosikkeina. Pohjoisen puoleisista alueista vain metsäselänne oli suosituin jääden kuitenkin paljon jälkeen merenranta alueiden suosiosta. Kartanon vanha puistometsä ei ollut monen lempipaikka, vaikka moni koki sen mysteeriseksi. Kyselystä selvisi että kaikki vastaajista eivät tienneet paikan historiallisesta merkityksestä. Vasta valmiiksi annetuista vastauksissa kartanopuiston historiallinen merkitys nousi 2.5 Alueen virkistyskäyttö ja sosiaalinen merkitys

esiin. Historiallista ominaisuuksista vanhat lehtipuut nousivat 85 osuudellaan suosituimmaksi ominaisuudeksi. Toisaalta vain 60 koki kartanopuiston jäänteet erittäin tärkeiksi, vaikka todellisuudessa lehtipuut ovat vanhan kartanopuiston jäänteitä. Tietoisuus kartanopuistosta on melko huono, mikä johtuu kartanon rakennuksien sekä pihapiirin täydellisestä katoamisesta. Kartoituksen osana järjestetyllä kävelyretkellä tuli ilmi, että ihmiset olivat erityisen kiinnostuneita vanhojen kartanorakennusten sijainneista. Niiden parempi merkitseminen saattaisi parantaa ihmisten tietoisuutta alueen historiasta. Enemmistö asukkaista kannatti kyselyssä historiaa koskevan tiedon lisäämiseen opasteilla. Toiseksi suosituimmaksi ominaisuudeksi nousivat alueen äänimaisemat kuten rauhallisuus, hiljaisuus ja linnun laulu. Äänimaisemallahan on todettu olevan suuri yhteys ihmisen hyvinvointiin ja rauhallinen paikka laskee esimerkiksi sydäntautien esiintyvyyttä (Heinonen-Guzejev 2009). Hiljaisuuden säilymiseen liittyen kyselyssä pidettiin myös eritäin tärkeänä alueen laajuutta ja yhtenäisyyttä. Tutkitusti yksi toimivan viheralueen tärkeimmistä ominaisuuksista on laaja yhtenäinen metsäalue joka säilyttää metsän tunteen sekä biohabitaattien yhteydet. Myös metsän vaihtelevaisuutta pidettiin tärkeänä. Yllättäen vähemmistö ihmisistä piti tiivistä ja sulkeutunutta metsää erittäin tärkeänä. Myös toisissa tutkimuksissa on todettu ihmisten arvostavan vanhoja, valoisia ja elinvoimaisen nä köisiä metsiä (Rosqvist 2010 s.21[karjalainen 2002]). Avoimuuden lisääminen lisää myös turvallisuuden tunnetta, kun näkyvyys paranee. Ongelmat Otteita Gammelbackan metsän sosiaalisten arvojen kartoituksesta. Yllä kyselyn vastaajien lempipaikat ja alla pelottaviksi tai epämiellyttäviksi koetut paikat. 23

24 Kartoituksessa joutsenlampi herätti ristiriitaisia tunteita. Useat pitivät sitä rauhoittavana ja kauniina, mutta toisaalta siihen suhtauduttiin epäsiistinä ja pelottavana paikkana, jonka vesi oli likaista. Itse asiassa lampea pidettiin alueen pelottavimpana paikkana, koska siellä viettää aikaansa ihmisiä, jotka rikkovat ja töhrivät paikkoja ja tekevät laittomia nuotioita. Huomionarvoista on, että myös keskuspuisto mainittiin myös pelottavana paikkana, vaikka se ei kuulunut tutkittavaan alueeseen. Monet toivoivat puron ympäristön siivoamista. Saastamoisen (2013, s.24) mukaan vesielementin esille nostaminen ja sen uudestaan avaaminen korostaisi ja parantaisi paikan henkeä [Holmes, 2012]. Valaistuksen avulla paikan identiteettiä ja turvallisuutta voidaan parantaa (Saastamoinen 2013 s.45 [UNVER, 2009]). Mopolla ajamista metsäpoluilla mainittiin ongelmallisena, joka häiritsee virkistysalueen rauhaa. Monet vastaajista kokivat myös metsän kuusivaltaisuuden ongelmana. Yhteenveto Puistometsän sosiaalisten arvojen kartoituksen mukaan metsän sosiaalinen arvo syntyy sen virkistyskäytöstä ja etenkin luontokokemuksesta. Alueella on myös huomattavaa opetuksellista merkitystä monipuolisuutensa ja useiden lähistöllä sijaitsevien koulujen takia. Kyselytutkimuksessa ongelmalliseksi alueiksi miellettiin puronvarren puisto ja läheinen joutsenlampi. Sosiaaliset ongelmat puistossa liitetään etenkin alkoholin käyttöön, ilkivaltaan ja roskaamiseen. Toisaalta historiallista Gammelbackan kartanopuistoa pidettiin mysteerisenä paikkana jossa ihmiset viihtyivät. Kartoituksen mukaan ristiriita nousee siitä, miten historiallista puistoa saadaan palautettua tuhoamatta sen mystistä metsämäisyyttä. Toisaalta myös toiminnallisuuden ja turvallisuuden parantaminen vaatisi valaistuksen ja avoimuuden lisäämistä, joka on ristiriidassa alueen metsäisyyden tunteen kanssa. Keskuspuistosssa arvoristiriitoja on vähemmän, koska se on valmiiksi puistomaista. Puiston avoimuuden ja valaistuksen lisääminen parantaa alueen turvallisuutta. Puron ympäristöhän oli aikaisemmin peltoa ja niittyä, joten avoimuuden lisääminen vain vahvistaa paikan henkeä. Puron esiinnostaminen laaksossa vahvistaa myös sen identiteettiä. Erityisen tärkeää on paikan vetovoiman kasvattaminen myös ulkopuolisille. Valotaide, näkymien avaaminen, historiallisen kartanopuiston kunnostaminen ja liikuntapaikkojen parantaminen nostaa paikan arvostusta ja houkuttelee ulkopuolisia. Porvoossa Gammelbackaa pidetään yleisesti ongelmalähiönä, vaikka monet sen asukkaat pitävät sitä miellyttävänä paikkana asua. Paikan sosiaalisen arvon nostaminen on erityisen tärkeää, koska se vähentää alueen eriytymistä. Pyrkimys alueen parantamiseen ei voi lähteä ulkopuolelta, vaan asukkaiden mielipiteitä pitää kuunnella erityisen tarkasti. Silloin kun ihmiset osallistuvat oman alueensa kehittämiseen, he ottavat siitä enemmän vastuuta, minkä seurauksena he huolehtivat sen kunnosta ja siisteydestä (Rinkinen 2009 s.64).

25

3 Suunnittelualueen arvot 26

3.1 Arvot Maisemalliset arvot Alueella on paljon jo vuosisatoja viljeltyjä savilaaksoja, jotka ovat säilyttäneet avoimen tilallisuutensa. Esimerkiksi Gammelbackan kartanon maihin kuulunut Pepotin laakso on yhä peltoa. Osa entisestä viljelymaasta, kuten Gammelbackan keskuspuisto, on säilynyt puoliavoimena puistona. Maisemallista arvoa on myös Tornbergetin rantakalliolla, joka on paitsi näkymäpaikka myös maamerkki mereltä päin katsottaessa. Historialliset arvot Gammelbackan keskuspuistossa ja puistometsässä on yhä nähtävillä merkkejä historiasta. Kartanon pihapiirin rakennusten paikkoja on käytetty hyväksi uusien rakennusten sijoittelussa. Puistometsässä on jäänteitä kartanonpuiston kasvillisuudesta ja reiteistä. Eteläisen metsän avoimena pidetyt tai metsittyneet niityt kuuluivat ennen kartanon torpalle. Ekologiset arvot Metsässä on useita Metso-luokituksen I- tai II-luokkaan kuuluvia tai piakkoin sellaisiksi kehittyviä metsäalueita. Metsän pohjoisosassa erityisesti vanhat lahopuut, kuten puistometsän jalopuut ja lehtokorven kuuset, ovat arvokkaita. Etelässä sekä avoimena pidetyt niityt että metsittyneet niityt ovat ekologisilta arvoiltaan merkittävät. Lisäksi Tornbergetin rantakalliolla ja puron lintupensaikolla on luontoarvoja. Virkistykselliset arvot Analyysialueella on monipuoliset virkistysmahdollisuudet. Keskuspuistossa sijaitsee Peipon koulun liikuntakenttä, minkä lisäksi alueella on muutama pelikenttä. Gammelbackan kartanon entisessä puutarhassa on leikkipuisto, joka palvelee viereistä päiväkotia. Puistometsässä sijaitsee lähiön lähivirkistysreitti. Metsässä on myös valaistu hiihtoreitti, joka palvelee koko Porvoota ja on yhteydessä laajempaan reitistöön. Karttaan on merkitty sosiaalisten arvojen kartoituksessa esiin tulleet lempipaikat (sininen väri) ja pelottaviksi koetut paikat (musta väri). Ylhäältä alas: maisemalliset arvot historialliset arvot ekologiset arvot virkistykselliset arvot 1:30 000 27

Arvosynteesi 1:10 000 1. 2. 3. 4. 5. Alueet, joilla on useampia arvoja: (suunnittelualueeseen kuuluvat osa-alueet on lihavoitu) 1. Pepotin pelto ja puro Arvojen ristiriita: lintupensaikko rajaa näkymiä pellolle. 2. Keskuspuisto Arvojen harmonia: puiston avoimemman luonteen palauttaminen sopisi myös sen historiallisiin arvoihin 3. Puistometsän pohjoisosa Arvojen harmonia: vanhat, osittain jo lahonneet puuyksilöt ovat sekä ekologisesti että historiallisesti arvokkaita. Arvojen ristiriita: lehtokorpi on ekologisesti arvokas muttei kuulunut maisemapuistoon 4. Torpan niityt Arvojen ristiriita: metsittyneet niityt kasvavat ekologisesti melko arvokasta lehtometsää 5. Tornbergetin rantakallio Arvojen ristiriita: ulkoilu kuluttaa herkkää kalliokasvillisuutta Arvojen harmonia: kallion pitäminen avoimena tukee sen historiallisia, virkistyksellisiä ja maisemallisia arvoja 28

3.2 Arvojen priorisointi Suunnittelualueen arvot ovat osittain ristiriidassa ja osittain ne tukevat toisiaan. Koska arvoja käytetään hoitosuunnitelman lähtökohtana, on niiden priorisointi tärkeää. Arvojen ensisijaisuuden määrittelyssä otettiin huomioon alueiden edustavuus, alueellinen harvinaisuus, merkitys identiteetin kannalta ja yhteensopivuus toiminnallisuuden kanssa. Keskuspuistossa tärkeimmät arvot ovat maisemalliset ja historialliset arvot. Arvot ovat harmoniassa, sillä sekä maisemallisten että historiallisten ominaisuuksien korostamiseen kuuluu alueen avoimen luonteen palauttaminen. Puistometsässä taas arvot ovat osittain ristiriidassa ja osittain ne tukevat toisiaan. Vanhat, osittain lahot jalopuut ovat sekä merkkejä entisen kartanon puistosta että tärkeitä lahoeliöiden elinympäristöjä. Toisaalta alueella sijaitseva lehtokorpi ei kuulunut alkuperäiseen puistosuunnitelmaan, mutta on ekologisesti hyvin arvokas. Arvokonsepti esittää alueiden kehittämiseen valitut arvot viitteellisesti. Keskuspuiston on nauhamainen kokonaisuus, jonka eri osissa korostetaan niiden maisemallista luonnetta. Historialliset arvot ovat säilyneet parhaiten Gammelbackassa pohjois-eteläsuuntaisella akselilla, johon kuului ennen kartanoon johtava tie, päärakennus, puisto, lampi sekä Tornbergetille johtava tie. Lehtokorvessa suosittavaksi ominaisuudeksi on valittu sen luontoarvot, sillä se on kasvillisuudeltaan hyvin edustavaa lehtokorpea. Loppua puistometsän pohjoisosasta kehitetään sen virkistyksellisten arvojen pohjalta sosiaalisten arvojen kartoituksen perusteella. 29

Arvokonsepti 1:6000 Ensisijainen arvo maisemallinen arvo historiallinen arvo ekologinen arvo virkistyksellinen arvo 30

31

4 Hoitosuunnitelma 32

4.1 Nykytilanne 33

A A Nykybiotoopit 1:5000 34

4.2 Hoitosuunnitelma METSÄN TUNTU LÄHIÖN VETOVOIMAISUUDEN JA IDENTITEETTITEKIJÖIDEN LISÄÄMINEN VALAISTUS VESI LIMITTYMINEN KORVEN ENNALLIS- TAMINEN AVOIMUUS TILALLISUUS PAIKAN ARVOJEN VAHVISTAMINEN HISTORIALLISET ARVOT SOSIAALISET ARVOT MAISEMALLISET ARVOT EKOLOGISET ARVOT Hoitosuunnitelman tavoitteet Gammelbackan puistometsässä ja keskuspuistossa on moninaisia arvoja, jotka tukeutuvat alueen historiaan ja sinne syntyneisiin ekologisiin arvoihin. Lisäksi ne ovat hyvin rakkaita alueen asukkaille, sillä esimerkiksi puistometsän säilyttämisen puolesta on taisteltu. Gammelbackan kehittämisessä sen viheralueet ovatkin avainasemassa. Hoitosuunnitelman lähtökohtana on Gammelbackan identiteetin vahvistaminen sekä sen vetovoiman ja miellyttävyyden lisääminen. Keinona on paikan hengen vahvistaminen suunnittelualueen eri osa-alueilla. Paikan henkeä kehitetään ensisijaisiksi valittujen arvojen pohjalta. Ne merkitsevät sitä, mikä joka alueelle on kaikista ominaisinta ja arvokkainta. Keinot paikan hengen saavuttamisessa ovat moninaiset. Tilallisuutta pyritään jäsentämään sekä puistometsässä että keskuspuistossa. Keskuspuistossa avoimuuden lisääminen ja toisaalta tilojen reunojen selkeyttäminen vahvistaa alueen maisemallisia arvoja ja palauttaa historiallista tilarakennetta. Puistometsässä pyritään luomaan tilojen sarja, joka muistuttaa alueella aikoinaan sijainneesta kartanonpuistosta. Lisäksi tilallisuuden jäsentämisellä saadaan puistometsä ja keskuspuisto limittymään toisiinsa paremmin. Gammelbackaan kartanolle tuleminen oli ennen ajallinen ja tilallinen kokemus, joka palautetaan hoitosuunnitelmassa. Kartanon kulta-aikana kartanolle tultaessa saavuttiin ensin avoimelle peltoaukealle, jolta avautui näkymä kartanon päärakennukselle. Rakennuksen edestä noustiin kartanon puistoon, joka vaihettui ensin maisemapuistoon, sitten puistometsään ja lopulta metsään. Alueen identiteetin vahvistamisessa on tärkeää myös vesielementti. Keskuslaaksossa virtaava puro on tällä hetkellä huomaamaton ja monotoninen. Silläkin on ollut kuitenkin monia vaiheita historian aikana, ja hoitosuunnitelmassa pyritään palauttamaan sen entistä, näyttävämpää luonnetta. Puro oli aikoinaan 35

Periaateleikkaus puistometsästä 1:150 polku kasvillisuus leikataan lyhyeksi 0,5 metriä molemmin puolin polkua polun viereen tehdään 0,5-15 metriä leveitä aukkoja, joihin jätetään vanhoja, komeita puuyksilöitä tai istutetaan ryhmiin tai yksittäin jalopuiden tai muiden puistopuiden taimia aukot pidetään avoimina niittämällä pari kertaa vuodessa padottu, ja kartanon edustan niityt tulvivat keväisin. Tulvaniityn palauttaminen ja tulva-altaiden luominen on hoitosuunnitelman mukaisesti mahdollista, sillä puron virtaama on yhä runsas. Historiallisten ja maisemallisten arvojen lisäksi korostetaan ekologisia arvoja siellä, missä ne ovat vahvimmat. Lehtokorpea kehitetään luonnonmukaisena alueena. Puistometsässä on yleisenä tavoitteena metsäntunnun säilyttäminen, sillä asukkaat arvostavat sitä nimenomaan sen ominaisuuden takia. Hoitosuunnitelmalla pyritään myös ratkomaan sosiaalisia ongelmia. Levottomaksi koettua aluetta voidaan rauhoittaa huolella suunnitellulla valaistuksella sekä yleisen avoimuuden lisäämisellä. 36

37

B B Suunnitellut biotoopit 1:5000 38

Suunnitelman yhtenä tavoitteena oli alueen tilallisuuden jäsentäminen. Kuten leikkauksista näkyy, purolaaksoa avataan poistamalla puustoa. Seurakuntakeskuksen eteläpuolella alkavaa puistometsää avataan. Metsään avataan erikokoisia aukeita, jotka muodostavat mielenkiintoisen, tilallisen sarjan puistometsän poluilla kulkeville. Puistometsän ja keskuspuiston tilallisuuden suunnittelussa on otettu huomioon maiseman maamerkit ja tärkeät tilalliset porttiaiheet sekä merkittävät näkymät. 39 Oikealla sivulla vasemmalla: Gammelbackan puistometsää vuodelta 2013. Oikealla sivulla oikealla: Gammelbackan puistometsää vuodelta 1900. Porvoon museo puro seurakuntakeskus puro seurakuntakeskus

Leikkaus A-A nykyinen tilanne 1:1000 Leikkaus B-B suunniteltu tilanne 1:1000 40

Havainnekuva 1:5000 41

säilytettävä tilan raja tilallinen porttiaihe tärkeä näkymä poistettava tilan raja uusi, matala puuaita avattava näkymä uusi tilan raja olemassa oleva puurivi 42

4.3 Valaistus Gammelbackan puistometsän ja keskuspuiston alue on tällä hetkellä huonosti valaistu. Valaisemattomuus tekee alueiden iltakäytön mahdottomaksi ja vähentää huomattavasti aikaa, jolloin viheralueista voi talvi- tai syysaikaan nauttia. Lisäksi valaisemattomat viheralueet vaikuttavat alueesta yleisesti syntyvään turvallisuuden tunteeseen, sillä synkkä lähimetsä ja varjoinen puisto vaikuttavat synkiltä. Koska viheralueet tyhjenevät käyttäjistä pimeän aikaan, ne vapautuvat epätoivotulle ja häiritsevälle toiminnalle. Helsingin rakennusviraston teettämän tutkimuksen mukaan valaistuksella on tärkeä osa turvallisuuden tunteen luomisessa. Oikeanlaisella valaistuksella pelottavaksi koetut alueet voidaan muuttaa vähemmän pelottaviksi ja jopa viihtyisiksi. (Schakir et al 2013.) Tutkimuksessa tultiin valaistusmallinnusten, haastattelujen ja Internet-kyselyiden pohjalta tulokseen, että turvallisuuden tunne on vahvin, jos reitin lisäksi on valaistu sen ympäristöä. Laaja ja tasainen valaistus ei kuitenkaan lisää viihtyisyyttä. Kaikista suosituin valaisemistapa olikin laaja ja tasainen, jossa tiettyjä yksityiskohtia kohdevalaistaan. Tutkimuksessa käsiteltiin kahta puistoaluetta, Helsingin Alppipuistoa ja Keskuspuistoa. Yksityiskohtia korostava, laaja ja tasainen valaistus valittiin sekä kaupunkimetsässä että puistomaisemmassa Alppipuistossa parhaaksi vaihtoehdoksi. (Schakir et al 2013.) Tutkimukseen kuului myös parhaaksi valittujen valaistusvaihtoehtojen toteuttaminen. Valaistuksen parantamisen jälkeen tehdyistä haastatteluista selviää, että muutoksilla saatiin parannettua puistojen viihtyisyyttä. Niillä onnistuttiin jopa muuttamaan aikaisemmin pelottaviksi koettuja asioita positiivisiksi kokemuksiksi: Alppipuiston kalliojyrkänteet, jotka nähtiin aiemmin epämääräisinä hahmoina pimeässä, muuttuivat valaistuksen myötä hienoiksi luonnonmonumenteiksi. (Schakir et al 2013.) Valaistuksella korostetaan tilallisia porttiaiheita ja muita tärkeitä kiinnekohtia, jotka r ytmittävät puistossa kulkemista. Kuvassa on jyrkkä kallioseinä, joka merkitsee dramaattisesti siirtymisen avoimestä purolaaksosta keskuspuiston koillisosan jylhään metsikköön. Tutkimuksen perusteella Gammelbackankin viheralueilla tulisi suosia laajaa ja tasaista valaistusta. Lisäksi puistometsässä ja keskuspuistossa on useita näyttäviä yksityiskohtia, jotka saataisiin kohdevalaistuksella mielenkiintoisiksi ja jopa viihtyvyyttä lisääviksi. Tärkeimpien reittien valaiseminen lisäisi turvallisuuden tunnetta ja saisi asukkaat käyttämään viheralueita myös ilta-aikaan. Viheralueiden virkistyskäyttö myös pimeällä parantaisi alueen mainetta ja lisäisi sen rauhallisuutta. 43

Valaistuskaavio 1:5000 44

4.4 Reitit Gammelbackan metsä on suosittu ulkoilupaikka lähiasukkaille. Alueen läpi kulkee myös paikallinen virkistysreitti ja hiihtoreitti, joten alueelle tullaan myös kauempaa. Reitistössä on kuitenkin myös parantamisen varaa. Metsästä puuttuu talvikunnossa pidettävä, jalankulkijoille tarkoitettu reitti. Reitistöä vaivaa myös sekavuus. Monet metsäpolut risteilevät maastossa kuluttaen metsänpohjaa laajalta alueelta. Erityisesti metsän lounaisosassa polkujen ympäristö on kulunut pahasti. Lisäksi yhteydet Gammelbackan keskuspuiston ja puistometsän välillä on huono. Reitistön kehittämisessä lähtökohtana onkin reitistön selkeyttäminen ja reittien välisen hierarkian korostaminen. Luoteiskulmaan rakennetaan kunnon reitti, joka vie kulutusta metsäpoluilta. Niiden reunoille sijoitetaan myös lahopuuta kulun ohjaamiseksi. Keskuspuistossa ja puistometsässä valaistaan talvikunnossapidettävät reitit. nykyinen reitti nykyinen metsäpolku nykyinen valaistu reitti nykyinen valaistava reitti uusi reitti uusi valaistava reitti Yhteyksiä keskuspuiston ja puistometsän välillä parannetaan. Olennaisessa osassa parantamisessa on historiallisten reittien palauttaminen. Puistometsässä historiallisille reiteille pyritään luomaan mielenkiintoinen tilojen sarja. Se tehdään raivaamalla reittien varrelle erikokoisia aukkoja, joihin jätetään tai istutetaan maisemapuita. 45

Reittikartta 1:5000 46

4.5 Osa-alue: keskuspuisto Arvot ja nykytilanne Purolaakson puisto sijaitsee keskeisellä paikalla Gammelbackan keskustassa. Gammelbackan kartanon aikoihin sen läpi kulki kartanoon johtava tie, ja se oli tärkeä osa kartanon päärakennukselle tieltä aukeavaa näkymää. Nykyään se on puoliavointa puistoa, eikä sen entinen avoin luonne ole enää helposti havaittavissa. Osa asukkaista kokee puiston hieman turvattomana paikkana. Tavoitteet Keskuspuistossa suunnittelun tavoitteena on purolaakson tilallisuuden ja maisemarakenteen korostaminen tilarakennetta jäsentämällä ja näkymiä avaamalla. Sen vetovoimaisuutta lisätään puiston läpi kulkevan puron uoman monipuolistamisella ja esiintuomisella. Lisäksi puistossa käyvien turvallisuuden tunnetta ja viihtyisyyttä parannetaan valaistuksella. Toimenpiteet Suunnitelman mukaan tilarakennetta jäsennetään poistamalla puustoa purolaaksosta mutta jättämällä sitä reunoille ja tilaa jakaviin puuryhmiin. Kerrostalojen luoteispuolelle jäävää kuusikkoa avataan, ja sitä kasvatetaan jatkossa sekametsikkönä. Urheilukentän itäpuolen pysäköintialueen ja puron väliin jäävä koivikko kaadetaan, mutta kentän viereen jätetään puita. Purouomaa luonnonmukaistetaan kaivamalla siihen tulva-altaita ja loiventamalla sen rantaa. Puron varrelle perustetaan pari kertaa vuodessa leikattava niitty. Puiston miellyttävyyttä parannetaan poistamalla koulun edessä oleva pieni pysäköintialue ja uusimalla kaksi paikkaan sopimatonta siltaa. Puistoa jakava korkea kuusiaita uusitaan ja jatketaan nykyisen pysäköintipaikan päälle, ja jatkossa sitä pidetään matalana niin, ettei se rajoita näkymiä. Yläkuva: ote nykybiotoopeista Alakuva: ote suunnitelmasta 1:12 000 47

loivennettava puron ranta, johon kylvetään niittykasvien siemeniä alue, jolta poistetaan puut maisemallisesti arvokkaita yksilöitä lukuun ottamatta muokattava puronuoma, jota laajennetaan osittain ja jolta poistetaan vesakko muu toimenpidealue lehmuskujanne, olemassa oleva puu ja istutettava taimi tammikujanne, olemassa oleva puu ja istutettava taimi istutettava kuusirivi valaistava käytävä Ote toimenpidekartasta 1:3000 Alla tunnelmakuva puistosta toimenpiteiden jälkeen Viereisellä sivulla alkuperäinen kuva 48

4.6 Osa-alue: seurakuntakeskuksen ympäristö Arvot ja nykytilanne Seurakuntakeskuksen ympäristö sijaitsee Gammelbackan keskuspuiston ja puistometsän välissä. Gammelbackan kartanon päärakennus sijaitsi nykyisen seurakuntakeskuksen paikalla, minkä ympärillä sijaitsi puutarha. Seurakuntakeskuksen pohjoispuolen rinne toimi arvokkaan näkymän päätteenä saavuttaessa Porvoosta lehmuskujannetta pitkin. Alueen läpi kuljettua saavuttiin kartanonpuistoon. Nykyään alue on puolisulkeutunutta puistoa ja eikä sen entinen luonne kartanon piha-alueena ole enää helposti havaittavissa. Tavoitteet Seurakuntakeskuksen ympäristön suunnittelun tavoitteena on purolaakson puiston ja puistometsän limittyminen toisiinsa. Toimenpiteet Suunnitelman mukaan historialliset puistopolut rakennetaan uudestaan. Huonokuntoisen pihtarivin tilalle istutetaan pihtakujanne ja puistomaista piha-aluetta laajennetaan etelään. Seurakuntakeskuksen pohjoispuolen rinne siistitään ja puiden vesat poistetaan. Alueella oleva kartanon puutarhan historiallinen kasvillisuus pitää säilyttää. Maaperässä on mahdollisesti puutarhan alkuperäisiä siemeniä, joten maaperän vaihtamista pitää välttää. Yläkuva: ote nykybiotoopeista Alakuva: ote suunnitelmasta 1:12 000 Seurakuntakeskuksen ympäristössä on säilynyt arvokasta, alkuperäistä kasvilajistoa. 49

loivennettava puron ranta, johon kylvetään niittykasvien siemeniä alue, jolta poistetaan puut maisemallisesti arvokkaita yksilöitä lukuun ottamatta muokattava puronuoma, jota laajennetaan osittain ja jolta poistetaan vesakko muu toimenpidealue lehmuskujanne, olemassa oleva puu ja istutettava taimi tammikujanne, olemassa oleva puu ja istutettava taimi Ote toimenpidekartasta 1:3000 istutettava pihtakujanne rakennettava käytävä Seurakuntakeskuksen pohjoispuolelta kulkenut polku on yhä havaittavissa maastossa. 50

4.7 Osa-alue: puistometsä Arvot ja nykytilanne Puistometsä sijaitsee Gammelbackan keskuspuiston eteläpuolella. Alueella sijaitsi Gammelbackan vanha kartanonpuisto. Puistometsässä näkee vieläkin vanhan puiston jälkiä, kuten arvokkaita ja suuria, ryhmiin istutettuja puistopuita ja kujanteita. Alueella reunoilla on vanhaa tasaikäisrakenteista kuusta. Porvoon kansallisen kaupunkipuiston luontoselvityksessä puistometsä on lahopuiden ja jalopuiden suuren määrän takia arvokas Metso-luokituksen I-alue. Tavoitteet Suunnitelmassa tavoitteena on puistometsän avoimuuden ja puistomaisuuden lisääminen sekä tilojen sarjan tuominen metsän tilarakenteeseen. Lisäksi puulajiston omaa luonnetta ja kirjoa pyritään säilyttämään ja kehittämään maksimoimalla vanhojen puuyksilöiden elinikä ja istuttamalla uusia taimia sekä laajentamalla jalopuuvaltaisen puistometsän osuutta metsässä. Toimenpiteet Ennen toimenpiteitä puistometsän kasvillisuudesta pitää tehdä kartoitus. Jalopuuvaltaista metsää laajennetaan poistamalla kuusia maisemallisesti arvokkaimpia lukuun ottamatta ja jos siitä ei synny liian isoja aukkoja. Samalla 0-15 metrin etäisyydellä poluista poistetaan puita ja pensaita maisemallisesti arvokkaimpia lukuun ottamatta. Aukot pidetään avoimena niittämällä ne kaksi kertaa vuodessa. Aukkoihin istutetaan puistometsässä kasvavia jalopuu- ja puistopuulajeja pieniin ryhmiin. Alueelle ei saa tuoda multaa vaan kuoppien tasoittamiseen pitää käyttää soraa, jotta maaperässä mahdollisesti säilyneet alkuperäiset siemenet pystyvät itämään. Avataan osittainen näkymä Jerusalemsbergetin metsäaukiolta lammelle. Jatkossa lahopuu jätetään metsään niin, ettei se häiritse kulkua. Hoidossa suositaan jalopuita ja muita alueilla kasvaneita puistopuita, ja kuuset poistetaan alikasvillisuudesta. Päiväkodin vierestä kulkevan reitin varrelle puistometsän reunaan tehdään porttiaihe Yläkuva: ote nykybiotoopeista Alakuva: ote suunnitelmasta 1:12 000 kahdesta istutettavasta lehtikuusesta. Lampi ruopataan, kun sen pohjalle on kertynyt paljon eloperäistä aihetta, jotta sen vesi pysyy puhtaana. Puistometsän itäosassa oleva kosteikkoalue hoidetaan tervaleppävaltaisena. Korven pohjoispuolella sijaitseva puistometsäaluetta hoidetaan jalopuuvaltaisena. 51

alue, jolta poistetaan puut maisemallisesti arvokkaita yksilöitä lukuun ottamatta muu toimenpidealue lehmuskujanne, olemassa oleva puu ja istutettava taimi istutettava pihtakujanne rakennettava käytävä valaistava käytävä Ote toimenpidekartasta 1:4000 Alla tunnelmakuva puistometsän aukosta Kuusikkoa kehitetään jalopuuvaltaisemmaksi Oikealla alkuperäinen kuva 52