Tekijä: Nimeke: Julkaisussa: Juvonen, Tuula Normatiivisen hyvät harhat Hetero-olettamuksesta moninaisuuteen: lesbot, homot, bi- ja transihmiset sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaina / Lehtonen, Jukka & Nissinen, Jussi & Socada, Marja, toim. Helsinki : Edita, 1997, ss. 11-17 Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla. Aineistoa ei saa kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Aineiston verkko-osoitteeseen saa viitata vapaasti. Aineistoa saa selata verkossa, mutta sitä ei saa tallentaa pysyvästi omalle tietokoneelle. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimusta varten tulostaa omaan käyttöön muutamia kappaleita. Artikkelit ovat PDF-tiedostomuodossa. Sen lukemiseen tarvitaan Adobe Acrobat Reader-ohjelma. Mikäli ohjelmaa ei ole jo asennettu, sen saa ilmaiseksi osoitteesta http://www.adobe.com/products/acrobat/readstep.html Tampereen yliopiston kirjasto, 2002 http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/
Tuula Juvonen NORMATIIVISEN HYVÄN HARHAT Tässä artikkelissa käsittelen homoseksuaalisuuden määrittelemisen tapoja ja niihin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Tavoitteenani on auttaa heteroseksuaalisia sosiaalialan tai terveydenhuollon ammattilaisia tunnistamaan arvojensa taustaoletuksia ja niiden vaikutuksia sekä homoseksuaalisten ihmisten elämään että omiin (homo)seksuaalisuuteen liittyviin asenteisiinsa. Artikkelin lopussa tuon esiin työntekijän vahvaan ammatillisuuteen perustuvia myönteisiä vaikutuksia homoseksuaalisten ihmisten kanssa tehtävään asiakasja hoitotyöhön. HOMOSEKSUAALISUUDEN SYYT "Mistä homoseksuaalisuus johtuu?" on yksi homoseksuaalisuuteen tavallisimmin liitetyistä kysymyksistä, johon on etsitty vastausta jo yli sadan vuoden ajan. Tänä aikana eri tieteenalojen edustajat ovat löytäneet homoseksuaalisuudelle hyvinkin erilaisia selityksiä, eivätkä samankaan tieteenalan edustajat ole yksimielisiä oikeasta vastauksesta. 1 Lääketieteessä on harrastettu selitysmalleja, joiden mukaan homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus. Tähän liittyen homoseksuaalisuuden syylle on tieteenalan kehittyessä etsitty pätevää selitystä yhä uusista suunnista. Vuosisadan vaihteen perinnöllistä rappeutumista painottavista selityksistä siirryttiin etsimään vastausta hormonaalisista häiriöistä 1910-luvulta lähtien, kun kiinnostus hormonien merkityksestä ihmisen seksuaalisuudelle lisääntyi. Aivotutkijat puolestaan olivat vakuuttuneita siitä, että homoseksuaalisuus aiheutui homoseksuaalisten ihmisten aivojen poikkeavasta rakenteesta, ja viimeisimpänä alana geenitutkimus uskoo pystyvänsä paikantamaan "homogeenin". Psykologiassa puolestaan on kehitetty synnynnäisen homoseksuaalisuuden rinnalle selitysmalleja, joiden avulla homoseksuaalisuus voidaan esittää hankittuna ominaisuutena. Homoseksuaalisuus aiheutuu selittäjän koulukunnasta riippuen joko esimerkiksi varhaislapsuuden leimaavista kokemuksista tai myöhemmällä iällä opitusta käyttäytymisestä. 2 Yhteistä sekä lääketieteellisille että psykologisille selityksille on se, että ne eivät toimi kovinkaan hyvin. Huolimatta lääketieteen kehityksestä lopullinen vastaus homoseksuaalisuuden syystä tuntuu pakenevan yhä kauemmaksi. Myös psykologisten selitysten avulla voidaan selittää vain yksittäisten henkilöiden homoseksuaalisuutta, kun taas toisiin tapauksiin selitykset eivät tunnu lainkaan sopivan. Vaikka vastaukset ovat aina l l
jääneet epätyydyttäviksi, vanhentuneet teoriat vaikuttavat silti sitkeästi käsityksiimme ja uskomuksiimme homoseksuaalisuuden syistä. Mutta voisivatko tutkimuksen ongelmat aiheutua siitä, että itse kysymys on asetettu väärin? Ratkaisun avaimet voisivat olla käsissämme, jos syiden sijasta etsisimme vastausta kysymykseen "Mistä johtuu se, että homoseksuaalisuudelle etsitään syytä?". SELITYSTEN TAUSTAOLETUKSET Homoseksuaalisuuden syiden etsimisen taustalla elää voimakas ajatus siitä, että kaikkien ihmisten tulisi olla heteroseksuaalisia, koska kulttuurissamme heteroseksuaalisuutta pidetään "luonnollisena" tapana järjestää elämä ja sen ihmis- ja seksuaalisuhteet. Ongelmallista tässä ajattelutavassa on se, että siinä ei huomata tehdä eroa biologian, eli lajin lisääntymisen, ja sosiaalisen, eli seksuaalisuhteiden järjestämisen välille. Vaikka biologisen ja sosiaalisen välinen ero on aina ollut olemassa, se on nykyisin entistä selvemmin tunnistettavissa. Raskauden ehkäisy ja sukupuolitautien pelko saa useimmat heteroseksuaalit harrastamaan pääsääntöisesti seksiä, jossa lisääntyminen on mahdotonta. Tällöin on ilmeistä, että heteroseksuaalistakaan seksiä ei harrasteta lisääntymisen vuoksi vaan "luonnottomista" syistä eli mielihyvän vuoksi. Toisaalta lisääntyminen ei edellytä heteroseksuaalista parittelua, kun hedelmöittäminen voidaan tehdä myös "luonnottomasti" keinosiementäen tai koeputkessa. 3 Lajin jatkamisen ei tarvitse määritellä seksuaalisuhteiden järjestämisen tapaa. Elämme täällä lisääntymisen seurauksena, mutta käyttäytymistämme ja valintojamme ohjaavat ensisijaisesti sosiaaliset arvot ja tavat. Tämä koskee erityisesti seksuaalisuutta, jota ei ole mielekästä typistää pelkkään lajin jatkamiseen. Siitä huolimatta meidän on vaikeaa mieltää homoseksuaalisuutta sosiaaliseksi ilmiöksi, jolle ei ole löydettävissä "luonnollista" selitystä. Keskustelu homoseksuaalisuudesta pysähtyykin toistuvasti harhaiseen käsitykseen seksuaalisuuden ja nimenomaan heteroseksuaalisuuden "luonnollisuudesta". Siihen vedoten heteroseksuaalisuus esitetään ei-heteroseksuaalisuutta normaalimpana ja parempana tapana järjestää ihmisten välisiä suhteita. Kysymys homoseksuaalisuuden syistä sisältää korostuneesti oletuksen, jonka mukaan homoseksuaalisuutta voisi ja tulisi käsitellä yksilön esineellistettynä piirteenä, jota voi ja täytyy tutkia, mitata ja hoitaa. Tällaisen ajattelutavan yleisyys ei tee siitä eettisesti kestävää. ERIARVOISTAMISEN SEURAUKSET Kun homoseksuaaleja ei nähdä kanssaihmisinä vaan eriarvoistettuina "toisina", käsitys heteroseksuaalisesta paremmuudesta sallii ei-heteroseksuaalisten ihmisten nöyryyttämisen, syyllistämisen ja leimaamisen esimerkiksi sairaiksi, rikollisiksi tai syntisiksia leimaamisen kun homoseksuaalit on leimattu poikkeaviksi, heteroseksuaalit voivat oil 2
keutetusti hoitaa homoseksuaalisuutta pois. Kysymykseen homoseksuaalisuuden syistä liittyy aina ajatus homoseksuaalisuuden poistamisesta. Tämä näkyy tarkasteltaessa historiallisesti lääketieteellisen, oikeustieteellisen ja uskonnollisen ajattelun kehittymistä. Historian kuluessa homoseksuaalit ovat joutuneet kulkemaan tieteen eturintamassa eräänlaisina koe-eläiminä. Kun lääketiede 1800-luvulla nojasi käsityksiin erilaisten ruumiinjäsenten oikeasta koosta ja tehtävistä, homoseksuaalisilta naisilta leikattiin pois klitoris. Hormonitutkijat puolestaan poistivat 1910-luvulle tultaessa naisilta testosteronia tuottavat lisämunuaiset. Homoseksuaalien miesten "homoseksuaaliset kivekset" saatettiin korvata "heteroseksuaalisilla kiveksillä" tai heidät kastroitiin kokonaan. Hormonihoidot olivat myös tavallinen "parannuskeino". 4 Aivotutkijat ovat tehneet homoseksuaaleille miehille lobotomialeikkauksia vielä tämän vuosisadan puolessa välissä. Aivokirurgian ja geenitutkimuksen kehittyminen antaisi olettaa, että seuraavaksi voisivat olla vuorossa aivotumakkeiden täsmähoito tai geenikirurgia. Myös psykiatria ja psykologia ovat yrittäneet kitkeä potilaistaan homoseksuaalisuuden. Lääkehoidon ja psykoterapian lisäksi homoseksuaalisille naisille ja miehille on annettu sähköshokkeja ja heihin on sovellettu aversioterapiaa. Siinä heille näytetään seksuaalisesti kiihottavia kuvia omaa sukupuoltaan esittävistä henkilöistä sen jälkeen, kun heille on annettu oksettavia aineita. Sen lisäksi, että useimmat homoseksuaalisuuden "hoitoon" käytetyistä menetelmistä ovat epäinhimillisiä, ne eivät ole voineet "parantaa" homoseksuaalisten ihmisten tunteita. 5 Sen sijaan "hoidot" ovat aiheuttaneet inhimillisiä kärsimyksiä. Suomessa homoseksuaalisuus on poistettu Lääkintöhallituksen hyväksymästä tautiluokituksesta vuonna 1981. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että terveydenhuollossa homoseksuaalisuutta ei tule kohdella sairautena. Sairaudeksi määrittelyn lisäksi homoseksuaaliset teot ovat olleet Suomessa kriminalisoituja. Tämä on johtanut homoseksuaalien tuomioihin ja vankiloihin sulkemiseen myös silloin, kun kyseessä on ollut kahden toisiaan haluavan aikuisen keskinäisen seksuaalisuuden toteuttaminen. Suomessa tämä oli mahdollista aina vuoteen 1971 asti, jolloin homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin. Vuonna 1995 meillä astui voimaan ns. syrjintäsuojalaki, jossa kriminalisoidaan sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä esimerkiksi työpaikoilla. 6 Vaikka homoseksuaalisuus ei ole Suomessa sen paremmin rikos kuin sairauskaan, jotkut uskonnolliset ryhmät pitävät homoseksuaalisuutta edelleen syntinä ja sairautena. Heidän tuomitseva asenteensa voi johtaa sellaiseen henkisesti vammauttavaan asenneilmapiiriin, joka pakottaa homoseksuaalisen ihmisen kieltämään itsensä. Leimaamisen, syyllistämisen ja nöyryyttämisen pelosta aiheutuvaa itsensä ja omien tunteidensa kieltämistä ei kuitenkaan voi pitää homoseksuaalisuudesta "parantumisena". 7 Kun homoseksuaaleja pidetään heteroseksuaaleista poikkeavina ja vähempiarvoisina, heihin on helppo kohdistaa myös fyysistä väkivaltaa. Yhdysvalloissa puhutaan nykyisin viharikoksesta kun tarkoitetaan rikosta, jonka tekijä perustelee tekoaan sillä, että hän oletti uhrin olevan homoseksuaalin. Homoja ja lesboja hakataan myös Suomessa. Jos "homogeeni" todella löydettäisiin, se tarjoaisi teoriassa mahdollisuuden homoseksuaalisten sikiöiden seulontaan ja abortointiin, varsinkin jos homoseksuaalisuuteen liittyvät arvostukset muuttuisivat jälleen konservatiivisempaan suuntaan. l 3
ERILAISUUDEN PELKO Voidaankin väittää, että homoseksuaalisuus "aiheutuu" ennen kaikkea itseään heteroseksuaalisina pitävien ihmisten tarpeesta vetää rajaa itsensä ja muiden välille. 8 Omasta epävarmuudesta nouseva rajanvetämisen tarve on sinänsä ymmärrettävää. Kaikki meistä joutuvat jossain elämänsä vaiheessa kohtaamaan oman itsestäänselvyytenä pitämänsä seksuaalisuuden haurauden tavatessaan ihmisiä, jotka määrittelevät itsensä toisin. "Voisinko minäkin olla yksi heistä?" voi tuntua pelottavalta tai houkuttelevalta mahdollisuudelta. Silloin vaikkapa vain uskomuksiin perustuva tieto siitä, mistä erilaisuus johtuu, voi auttaa sijoittamaan itseään suhteessa tähän ryhmään ja siten se ainakin hetkellisesti vapauttaa epävarmuudesta. Rajanveto edellyttää eron tekemistä yhtäältä heterojen ja toisaalta homojen ja lesbojen välillä. Sukupuolisen suuntautumisen eron merkiksi tarvitaan näkyvä ja nimettävissä oleva erilaisuus, kuten vaikkapa naisen miesmäisyys tai miehen naismaisuus. Tällöin tosin helposti unohtuu se, että myös jotkut heteronaiset tai homomiehet ovat maskuliinisia, samoin kuin jotkut heteromiehet tai lesbot ovat naisellisia. Satunnaisen erilaisuuden leimaaminen homoseksuaalisuudeksi johtaa siihen, että useimmat pyrkivät tuon leiman pelossa olemaan keskenään mahdollisimman samanlaisia. Se puolestaan rajoittaa kaikkien ihmisten vapautta tuoda itsessään esiin monenlaisia piirteitä. Epävarmuuden torjumiseksi kysymys homoseksuaalien määrästä voi samoin olla monelle tärkeä tieto. Kuitenkin tutkimustulokset homoseksuaalien määrästä vaihtelevat vähintäänkin yhtä paljon kuin teoriat homoseksuaalisuuden syistä. Tavallisimmin luvut liikkuvat yhden ja kolmenkymmenenviiden prosentin välillä. Vaihtelua selittää osittain käytetyt tutkimusmenetelmät, esitetyt kysymykset ja tutkimuksen tekemisen ajankohta. Kysymykseen homoseksuaalisuuden syistä, näkyvyydestä ja homoseksuaalien määrästä on sisäänrakennettuna erilaisuuteen liittyvä eriarvoistamisen ansa. Jos lähtökohtana on se, että kysyjä määrittelee itsensä normaaliksi ja muut poikkeaviksi, näyttävät kysymykset syistä ja määristä antavan luvan toisia eriarvoistavaan ja tuomitsevaan kohteluun. Omista peloista kumpuava halu kieltää homoseksuaalien ihmisten ihmisarvo tai homoseksuaalisten tunteiden ja tekojen olemassaolo johtaa tilanteeseen, joka itsessään tuottaa ongelmia. 9 TEKEMÄLLÄ TEHTY VAIHTOEHDOTTOMUUS Jos pelko oman heteroseksuaalisuuden horjuvuudesta käännetään lesbojen ja homojen kannettavaksi, heille myös sälytetään yksisuuntainen muutosvaatimus, hinnalla millä hyvänsä. Jos näin tehdään, on myös tunnustettava se, että homoseksuaalin kärsimykset yksilötasolla eivät, aiheudu hänen homoseksuaalisuudestaan sinänsä. Selitys niihin löytyy ajattelutavasta, jonka mukaan heteroseksuaalisuus on muita parempi tapa järjestää seksuaalisuhteita ja homoseksuaalit ovat siksi heteroseksuaaleja huonompia ihmisiä. 14
Koska nämä "luonnollisuudella" perustellut asenteet ovat yleisiä ja ne näyttävät olevan niin "luonnollisia", ne on helppo hyväksyä kyseenalaistamatta. Lisäksi ne antavat mahdollisuuden vapautua omaan seksuaalisuuteen liittyvästä epävarmuudesta ja ehdottomuudessaan kieltävät muutoksen mahdollisuuden. Ne myös näennäisesti vapauttavat yksilön tekoihinsa liittyvästä vastuusta ja syyllisyydestä. Jos heteroseksuaalisuuden "luonnollisuutta" kuitenkin pysähtyy hetkeksi tarkastelemaan kriittisesti, se alkaa näyttää vähemmän vakuuttavalta. Koska heteroseksuaalisuus on yhteiskuntamme kyseenalaistamaton oletusarvo, se on myös ainoa elämäntapa, jota mainostetaan päivittäin lehdissä, radiossa ja televisiossa. Tämä jatkuva heteromelu 10 hiljentää muut vaihtoehdot ja tekee ne näkymättömiksi samalla kun se saa heteroseksuaalisuuden näyttämään ainoalta "luonnolliselta" elämäntavalta. Ajatus siitä, että homoseksuaalisuus on poikkeavaa ja homoseksuaalit epänormaaleja, johtaa eräänlaiseen valikoivaan sokeuteen. Jos heteroseksuaaleilla ei ole omakohtaisia kokemuksia homoseksuaalisuudesta tai homoseksuaaleista ihmisistä, lääketieteen historiasta tutut stereotyyppiset ja negatiiviset käsitykset homoseksuaaleista "kärsivinä perversseinä" estävät heitä näkemästä ja tunnistamasta tavallisten lesbojen ja homojen olemassaoloa, heidän arkista elämäänsä ja onnellisia ihmissuhteitaan. Samalla heteroseksuaalien on vaikea suhtautua kriittisesti heteroseksuaalisissa suhteissa esiintyviin ongelmiin. Jos heteroseksuaalisuutta pidetään itseisarvoisesti hyvänä ja normaalina, puuttuminen heteroseksuaaliseen häirintään, hyväksikäyttöön ja väkivaltaan on vaikeaa. Esimerkiksi sellaisia lakeja on ollut työlästä saada säädetyksi, joissa olisi kielletty työpaikoilla tapahtuva seksuaalinen ahdistelu tai raiskaus avioliitossa. Jos kyseessä on homoseksuaalinen käyttäytyminen, vastaavat ilmiöt sen sijaan tuomitaan välittömästi ja jyrkästi. Heteromelu vaikuttaa myös siihen, kuinka lapsia kasvatetaan. Lapset elävät pääsääntöisesti heteroseksuaalisissa kodeissa. Jos nuori osoittaa ei-heteroseksuaalisia taipumuksia, häntä voidaan, kiusata tai painostaa heteroseksuaalisuuteen. Lisäksi oletetaan, että hän vartuttuaan perustaa oman heteroseksuaalisen perheen. Heteroseksuaalisuus on myös ainoa elämäntapa, jonka ympärille meillä järjestetään julkisia juhlamenoja. Voi vain ihmetellä, miksi ihmisten ohjaileminen heteroseksuaalisuuteen on ylipäänsä välttämätöntä, jos heteroseksuaalisuus kerran on "luonnollista". Yksi selitys voisi olla se, että heteroseksuaalinen kumppaninvalinta ei ole ihmiselle ainoa tai itsestään selvästi ensisijainen mahdollisuus. Lisääntymiseen tähtäävä seksi on ennen ollut välttämätöntä lajin jatkumiselle, mutta lisääntyminen ei ole sama asia kuin kumppanin valinta tai seksin harjoittaminen mielihyvän vuoksi. Näissä suhteissa heteroseksuaalisuudelle löytyy vaihtoehtoja. Seksuaalisuuden monimuotoisuuden tunnustamisen tai muiden ihmisten toisenlaisten elämänvalintojen näkemisen ei tarvitse olla uhka omalle elämälle. Se, että joku on homoseksuaali ei tarkoita sitä, että muut eivät voisi olla heteroseksuaaleja, ja päin vastoin. Vaihtoehtojen olemassaolo on rikkaus, josta me kaikki voimme ammentaa uutta valinnoillemme. l 5
AMMATILLINEN ASENNE Ihmistyössä on tärkeää säilyttää ammatillinen asenne suhteessa asiakkaisiin ja potilaisiin. 11 Tärkeä osa ammatillisuutta on kyky nousta kulloisenkin tilanteen ja siihen liittyvien omien ennakkoluulojensa yläpuolelle. Kun asiaa on katsonut ikään kuin toisesta näkökulmasta, on aika toimia sen suhteen positiivisesti ja rakentavasti. Homoseksuaalisuuteen liittyen mahdollinen oivallus voisi liittyä siihen, että heteroseksuaalisuus ei ole sen luonnollisempi kuin homoseksuaalisuuskaan, ja että näiden keskinäinen eriarvoistaminen on tarpeetonta. Tämä ei tarkoita sitä, että asiakkaan tai potilaan sukupuolinen suuntautuminen olisi yhdentekevä asia, joka voitaisiin unohtaa. Päin vastoin kyse on siitä, että hänen mahdollinen seksuaalinen erilaisuutensa on otettava jatkuvasti ja tietoisesti huomioon olemassaolevana ja sallittuna vaihtoehtona. Jos emme tiedä - tai edes välitä tietää - mistä homoseksuaalisuus johtuu tai kuinka paljon homoseksuaaleja on tai miltä heidän pitäisi näyttää, jokainen kohtaamamme henkilö voisi olla homoseksuaali. Toinen hyvälle ammatilliselle ihmistyölle keskeinen piirre on tuomitsemattomuus, asiakkaiden ja potilaiden ehdoton myönteinen arvostaminen ihmisinä. Homoseksuaalisten ihmisten, sen paremmin kuin heidän vanhempiensa tai lastensakaan, leimaamiseen, syyllistämiseen tai nöyryyttämiseen perustuvat ammattikäytännöt eivät voi johtaa sosiaalityössä tai terveydenhuollossa ammatillisesti hyvään lopputulokseen, jos työntekijä tuntee pakottavaa tarvetta hoitaa pois asiakkaansa jonkin "piirteen" sen sijaan, että hän hoitaisi asiakastaan apua tarvitsevana ihmisenä, siirtää työntekijä omaa asenneongelmaansa asiakkaansa elämään. Omien ennakkoluulojen tiedostaminen, työstäminen ja ylittäminen on ammatillisen työn edellytys. Tässä koulutuksella ja työnohjauksella on tärkeä tehtävänsä. Homoseksuaalisuuteen liittyen tärkeää on heteroseksististen asenteiden ja työkäytäntöjen tarkistamisen lisäksi homoseksuaalisuuteen liitetyn syrjinnän vaikutusten tunnistaminen. Yhtäältä työntekijän ennakkoluuloton asenne on edellytys sille, että lesbot ja homot voivat ilman syrjinnän pelkoa hakeutua asiakkaiksi ja saada apua kaikille tarkoitettujen julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piiristä. Toisaalta normatiivisen heteroseksuaalisuuden vaatimus voi olla osasyy siihen, miksi potilas sairastui tai asiakas on tullut vastaanotolle. Tällöin työntekijän ennakkoluulottomalla ja asiakkaan seksuaalista suuntautumista tukevalla asennoitumisella on ratkaiseva merkitys sille, että potilas tai asiakas voi edelleen tai ylipäänsä hyväksyä itsensä ja sitä kautta selvitä ennakkoluulojen aiheuttamasta kriisistä. l 6
VIITTEET: 1. Tuorein kirja, johon on koottu eri tutkijoiden käsityksiä homoseksuaalisuuden syistä on Burr 1996. 2. Homoseksuaalisuuden lääketieteellisistä ja psykologisista kehitysmalleista ks. tarkemmin Olli Stålströmin artikkeli tässä samassa kirjassa. 3. Keinollisesta lisääntymisestä ks. tarkemmin Marja Hynnän artikkeli tässä samassa kirjassa. 4. Suomessa ei ole tehty tutkimusta siitä, kuinka meillä on "hoidettu" homoseksuaalisuutta. Suomalainen lääketiede sai kuitenkin vaikutteita Saksasta ennen 1940-lukua. Saksalainen historioitsija Claudia Schoppmann on tutkinut sitä, kuinka saksalainen lääketiede suhtautui homoseksuaalisuuteen. Olen poiminut tähän esimerkkejä hänen väitöskirjastaan Schoppmann 1991. 5. Tiettävästi ensimmäinen raportoitu tapaus suomalaisesta naisesta, jota hoidettiin "vastakohtaisen seksuaalitunteen" vuoksi, on vuodelta 1882. Naisihminen X.Y.Z" oli useaan otteeseen Lapinlahden mielisairaalassa, jossa häntä hoidettiin jodikaliumilla, voidekuureilla, bromikaliumillaja arlsbadervedellä. Lisäksi hänelle opetettiin itsehillintää ja naistentöitä. Hoidosta huolimatta hän tunsi kotiin päästessään edelleen eroottisia tunteita erästä häntä hoitanutta sairaanhoitajatarta kohtaan. Backman 1882. 6. Syrjinnästä Suomen lainsäädännössä ks. tarkemmin Scheinin 1996. 7. Suomalainen esimerkki uskonnollisesti perustellusta homoseksuaalien tuomitsemisesta ja "parantamisestaan Stenbäck 1993. Teologisesti kestävämmät perustelut homoseksuaalisuuden hyväksymiselle on esittänyt Suhonen 1995. 8. Katja Kurri käsittelee tässä kirjassa tarkemmin sitä, kuinka tapamme puhua asioista itseasiassa luo sen todellisuuden, jossa elämme. 9. Erilaisuuteen liitetyistä ennakkoluuloista ja niiden seurauksista ks. tarkemmin Liebkind(l996). 10. Kiitän Maria Socadaa heteromelun käsitteestä. 11. Hyödynnän ammatillisuudesta puhuessani Neil Thompsonin ajatuksia ihmissuhdetyöstä. Thompson 1996. l 7