Pietarsaaren edustan yhteistarkkailun tulokset 2014

Pietarsaaren edustan yhteistarkkailun tulokset 214 Marjut Mykrä Eeva-Kaarina Aaltonen Pietarsaari 215

Sisällysluettelo 1 Johdanto 1 1.1 Tarkkailun peruste 1 1.2 Aineistot ja menetelmät 2 1.3 Pintavesien ekologisen luokituksen parametrit 3 2 Sääolot ja hydrologia 4 3 Kuormitus 6 3.1 Jätevesikuormitus 6 3.2 Lämpökuormitus 8 3.3 Luodon-Öjanjärvi 9 4 Merialueen vedenlaatu 1 4.1 Vedenlaatu talvella 214 1 4.2 Veden laatu avovesiajalla 214 11 4.3 Perifytonkasvatuksen tulokset 214 16 4.4 Veden laadun muutokset 199 214 17 4.5 Ekologisen luokituksen vedenlaatuparametrit 22 5 Kalataloustarkkailu 25 6 Katsaus tarkkailualueen muihin selvityksiin vuonna 214 27 6.1 Tarkkailualueen uimaranta- ja leväseurannan tulokset 27 6.2 Pohjaeläinseuranta vuonna 214 (Nyman 215) 27 6.3 Lämpötilakartoitukset 3 6.4 Mässkärin luontoasema 3 6.5 Pörkenäsin leirikeskus 31 7 Pietarsaaren Sataman ja laivaväylän ruoppaus- ja läjitystöiden tarkkailu 214 31 7.1 Tarkkailun peruste / päätös 31 7.2 Satama-alueen ja väylän ruoppaus- ja läjitystyöt vuonna 214 31 7.3 Tarkkailun toteutus vuonna 214 33 7.4 Kalastustarkkailun toteutus vuonna 214 33 7.5 Tarkkailun tulokset vuonna 214 33 8 Tiivistelmä 48 Lähdeluettelo 5 Liitteet (1 14) Kansikuva: Matti Korhonen, Suomen Ilmakuva Oy Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry Österbottens vatten och miljö rf PL/PB 87 6861 PIETARSAARI JAKOBSTAD 6 724 4848; 4 92 4848: www.vesiensuojelu.fi/pohjanmaa

1 Johdanto 1 1.1 Tarkkailun peruste Pietarsaaren edustan merialueelle johdetaan Pietarsaaren seudun asutuksen (Pietarsaaren Vesi) sekä UPM Kymmene Oyj:n massa- ja paperitehtaiden sekä muiden yksiköiden jätevedet. OSTP Finland Oy Ab:n jätevedet johdetaan mereen Lapakonlahden kautta samaan kohtaan kuin UPM Kymmenen jätevedet. Alholmens Kraft Oy:n voimalaitoksen jäähdytysvedet johdetaan samalle alueelle. Myös Pietarsaaren Satama osallistuu yhteistarkkailuun. Vuonna 214 tehtiin myös satama-altaan ja laivaväylän ruoppausvaikutusten tarkkailua. Purkupaikat ilmenevät kuvasta 1. Yhteistarkkailussa mukana olevien toimijoiden tarkkailuvelvoitteet perustuvat seuraaviin Länsi-Suomen ympäristökeskuksen (LSU), Länsi-Suomen ympäristölupaviraston (LSY) ja Vaasan hallinto-oikeuden (VHO) päätöksiin: Pietarsaaren kaupunki/ Pietarsaaren vesi LSY 45/25/1 (3.11.25) lupamääräykset 8) ja 9), VHO27/568/2 (8.11.27) UPM Kymmene Oyj LSY 85/23/1 (29.12.23) lupamääräys 4) VHO 282/4/511 (13.5.25) OSTP Finland Oy Ab LSU-22-Y-462 (111) 14.2.23 lupamääräykset 14) - 2) Alholmens Kraft Oy Ab LSY 71/23/3 lupamääräykset C1 ja C3, VHO 1/142/4 Pietarsaaren Satama LSY 43/26/2 (15.12.26) lupamääräykset 2), 22) ja 23) Liikenneviraston Länsi- Suomen väyläyksikkö ja Pietarsaaren Satama ESAVI/187/4.9/21 lupamääräys 1), LSSAVI/117/4.9/211, EPOELY/35/7.4/21, 11.9.212 Dnro POHELY/1822/5723/211, VHO 27.6.211 nro 11/42/2, VHO 4.11.211 nro 11/757/2 Pietarsaaren edustalla noudatettiin vuonna 214 vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelmaa jaksolle 28 217 (Aaltonen 28), jonka Länsi-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt päätöksellään LSU-25-Y-524(121) (16.4.29) ja Pohjanmaan TE-keskuksen kalatalousyksikkö päätöksellään 2583/ 5723/ 22 (18.12.28). Tarkkailuohjelman päivityksessä vuonna 28 tarkistettiin havaintopaikkojen ja näytteenottokertojen lukumääriä sekä analyysivalikoimia. Myös pohjaeläinseurantaan tehtiin muutoksia. Vuosittaista tarkkailua täydennetään määrävuosin tehtävin erillisselvityksin. Pietarsaaren Sataman ruoppaustarkkailuohjelma (Kujala 211) on hyväksytty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa 28.6.211 (EPOELY/35/7.4/21) ja kalataloustarkkailuohjelma Pohjanmaan ELY-keskuksessa 15.9.211 (POHELY/1822/5723/211). Tässä yhteenvedossa käsitellään tarkkailuohjelman mukaisesti vuoden 214 vedenlaatu- ja vuosittaisen kalataloustarkkailun tiedot ja referoidaan vuoden aikana alueella tehtyjen muiden selvitysten tuloksia: uimaranta- ja leväseurantatulokset (kpl 6.1), pohjaeläintarkkailu (kpl 6.2), Alholmens Kraft Oy:n jäähdytysvesien vaikutusalueen lämpötilakartoitukset (kpl 6.3), Mässkärin luontoaseman jätevedenpuhdistamon tarkkailu (kpl 6.4) ja Pörkenäsin leirikeskuksen jätevesien tarkkailu (kpl 6.5). Yhteenvedon on laatinut Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Näytteenoton ja analysoinnin on hoitanut Nab Labs Oy.

2 Kuva 1. Pietarsaaren edustan merialue, purkupaikat ja havaintopaikat. Vedenlaadun kartoituspisteitä ( ja ) on yhteensä 16 kpl, joista 8 on intensiiviseurannassa ( ). (Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 4/214 aineistoa.) 1.2 Aineistot ja menetelmät Vuoden 214 tarkkailuaineisto koostuu seuraavista osakokonaisuuksista: 1 talvinäytteenotto 12 meri- ja 2 järvipisteeltä (kuva 1) 3 avovesiajan laajaa näytteenottokierrosta 16 meri- ja 2 järvipisteeltä 6 avovesiajan näytteenottoa 6 meripisteeltä ja 2 Luodonjärven pisteeltä (intensiiviseuranta) Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tulokset pisteeltä P64 (liite 5) Pietarsaaren Sataman ruoppaustarkkailu vuonna 214 1 perifytonkasvatusjakso (2 viikkoa) 7 havaintoalueella vuosittain kerättävät tiedot merialueen kalastajista, pyydyksistä ja saaliista vuosittain kerättävät tiedot uimavesien laadusta ja leväseurannasta Vedenlaatutarkkailun analyysitulokset ovat tämän yhteenvedon liitteinä 2 (laajat näytteenotot) ja 3 (intensiivitarkkailu). Myös ruoppaustarkkailun tulokset sisältyvät liitteeseen 3. Vuosina 26 211 NabLabs Oy:n laboratoriossa Aquakem-menetelmällä määritettyihin fosfaatti-fosforituloksiin pitoisuusalueella 2 9 µg /l sisältyy normaalia suurempi mittausepävarmuus ja tulokset on tästä syystä merkitty vedenlaaturekisteriin lipputiedolla W (lipputieto epävarma tulos). Perifytontulokset ovat liitteenä 4 ja Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) vedenlaatutulokset havaintopaikalta P64 liitteenä 5. ELY-keskus ei ole vuoden 29 jälkeen ottanut näytteitä havaintopaikalta P62. Kalataloustarkkailun tiedot on koonnut Norra svenska fiskeområdet (Wistbacka 215) ja ne on esitetty liitteessä 6. Yhteenvetotaulukko uimarantojen valvontatuloksista on liitteenä 7 ja valtakunnallisen levä-

3 seurannan tulokset Ådön kalasatamasta ovat liitteenä 8. Pohjaeläintulokset ovat liitteenä 9, OSTP:n kuormitus liitteenä 1 ja luettelo tarkkailussa käytetyistä menetelmistä on liitteenä 11. Liitteenä 12 on Pietarsaaren satama-altaan ja laivaväylän ruoppausmassat vuonna 214. Liitteenä 13 on esitetty ekologisen luokituksen päivitettyjen (Aroviita ym. 212) ja vanhojen (Vuori ym. 29) kriteerien mukaisesti vedenlaatuaineistosta lasketut parametrikohtaset luokat havaintopaikoittain vuosina 21 214. Pietarsaaren edustalle on vuonna 24 laadittu Perämeri Life -hankkeen yhteydessä rehevöitymismalli (Korpinen ym. 24), jonka avulla voidaan arvioida erilaisten kuormitustilanteiden vaikutuksia. Pietarsaaren edustan merialueen tarkkailuaineistoista on tehty yhteenvetoraportti jaksolta 26 21 (Aaltonen ja Kalliolinna 211). 1.3 Pintavesien ekologisen luokituksen parametrit Suomessa on vesienhoidon suunnittelun myötä siirrytty yleiseurooppalaiseen vesien luokittelujärjestelmään, jossa pintavedet (järvet, joet ja rannikkoalueet) on luokiteltu tyyppinsä mukaisia vertailuarvoja noudattaen viiteen laatuluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono (Vuori ym. 29). Vesienhoidon tavoitteena on pintavesien vähintään hyvän tilan säilyttäminen tai saavuttaminen vuoteen 215 mennessä. Joillekin vesimuodostumille on asetettu poikkeavat aika- tai tilatavoitteet luonnonolosuhteiden ylivoimaisuuden tai teknisen kohtuuttomuuden vuoksi. Pintavedet on jaoteltu maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan tyyppeihin. Kullekin tyypille on määritelty vertailuolot, jotka puolestaan ovat lähtökohtana ihmistoiminnan määrää kuvaavalle luokitukselle. Tyypittely on tehty erikseen jokivesille, järville ja rannikkovesille. Pietarsaaren edustan merialueella vesimuodostumat Pietarsaaren edusta ja Luodon saaristo sijoittuvat tyyppiin Perämeren sisemmät rannikkovedet (Ps) ja vesimuodostumat Kallan ja Uudenkaarlepyyn ulkoinen merialue tyyppiin Perämeren ulommat rannikkovedet (Pu). Jokisuiden vaihettumisvyöhykkeet sisältyvät sisempiin rannikkovesityyppeihin (Vuori ym. 29). Luokituksen kriteerit painottuvat biologisiin tekijöihin, joiden tukena käytetään fysikaalis-kemiallisia vedenlaatutekijöitä sekä muuta tietoa luokiteltavan alueen ominaisuuksista ja kuormituksesta. Luokittelukriteereitä on päivitetty vuonna 28 valmistuneen ensimmäisen luokittelukierroksen jälkeen (Aroviita ym. 212). Muun muassa useimpien muuttujien vertailuarvoja ( luonnontilaisen vesistön arvot) ja luokkarajoja on täsmennetty. Biologisena laatutekijänä Perämeren osalta on edelleen pohjaeläimistö, jota kuvataan ns. BBI-ELS -indeksin perusteella. Lisäksi kasviplanktonia kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden rinnalla huomioidaan kasviplanktonin biomassa. Fysikaalis-kemiallisina muuttujina käytetään näkösyvyyttä ja kokonaisravinteita (typpi ja fosfori). Suurena muutoksena rannikkovesien tilan luokittelussa on talven kokonaisravinteiden käytöstä luopuminen ja siirtyminen kesäpitoisuuksien käyttöön (pintakerros -1 m). Kesäkausi on sama kuin a-klorofyllillä ja näkösyvyydellä eli heinä-elokuu sekä syyskuun ensimmäinen viikko. Uusin pintavesien ekologisen tilan arvio valmistui vuonna 213. Perämeren rannikkovesien tilaa on käsitelty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen laatimassa Rannikkovesien ja pienten vesistöjen toimenpideohjelmassa vuoteen 221 (Westberg & Lax 214, luonnos). Muuttuneet vedenlaadun vertailuarvot ja luokkarajat Kokonaistypen- ja fosforin pitoisuuksille on laadittu uudet kesäpitoisuuksille soveltuvat vertailuarvot ja luokkarajat (taulukko 1). Myös a-klorofyllipitoisuuden ja näkösyvyyden vertailuarvoja ja luokkarajoja on muutettu. Perämeren sisempien rannikkovesien (Ps) näkösyvyyden vertailuarvoa on nostettu 4,5 metristä 5,1 metriin. Perämeren ulompien rannikkovesien (Pu) näkösyvyyden vertailuarvo on pysynyt samana. Klorofyllin vertailuarvo on sisemmillä rannikkovesillä laskenut 2,3 µg/l 2, µg/l ja ulommilla rannikkovesillä 1,6 1,3 µg/l. Näkösyvyyden luokkarajoissa selvin muutos sisemmillä rannikkovesillä on T/V ja V/Hu luokkarajoissa, jotka nousivat hieman. Ulompien rannikkovesien näkösyvyyden E/H ja H/T luokkarajoja on laskettu ja T/V ja V/Hu luokkarajoja nostettu. Sekä Perämeren sisempien että ulompien rannikkovesien a-klorofyllin luokkarajat ovat laskeneet, esimerkiksi T/V luokkaraja on lähes puolittunut.

4 Taulukko 1. Päivitettyjen (Aroviita ym. 212) ja vanhojen (Vuori ym. 29) luokittelukriteerien mukaiset tyyppikohtaiset luokkarajat sekä vertailuarvot (VA) kokonaistypelle (kok-n), kokonaisfosforille (Kok-P), näkösyvyydelle (NS) ja a-klorofyllille (a-klo). Pu = Perämeren ulommat rannikkovedet, Ps = Perämeren sisemmät rannikkovedet. LUOKKARAJAT Päivitetyt kriteerit (212) Vanhat kriteerit (29) Tyyppi VA E/H raja H/T raja T/V raja V/Hu raja Tyyppi VA E/H raja H/T raja T/V raja V/Hu raja Kok-P Pu 7,5 9 11 15 2 Kok-P Pu 6 7 9 18 24 Kok-P Ps 9 11 14 18 27 Kok-P Ps 8 1 12 24 32 Kok-N Pu 225 27 315 35 4 Kok-N Pu 25 3 375 75 1 Kok-N Ps 26 35 34 37 42 Kok-N Ps 275 33 413 825 1 1 NS Pu 6,9 5,2 3,3 2,3 1,4 NS Pu 6,9 5,8 3,8 1,4,7 NS Ps 5,1 3,8 2,4 1,7 1, NS Ps 4,5 3,8 2,5,9,5 a-klo Pu 1,3 1,7 2,2 4,4 11, a-klo Pu 1,6 1,9 2,9 8, 16, a-klo Ps 2 2,5 3,3 6,5 16, a-klo Ps 2,3 2,7 4,1 11 23, Tavoitteena Perämerellä, kuten muillakin pintavesillä, on vähintään hyvä ekologinen tila. Käytännössä se tarkoittaa H/T -rajan paremmalle puolelle pääsemistä ja siellä pysymistä. Virallisessa ELY-keskusten laatimassa ekologisessa kokonaisluokittelussa voi vesimuodostuma olla hyvässä tilassa, vaikka yksittäinen vedenlaatuparametri osoittaa tyydyttävää luokkaa, jos biologiset muuttujat muuten vahvasti osoittavat hyvää tai erinomaista luokkaa. Hyvää heikompi vedenlaatu vaikuttaa kuitenkin pidemmällä aikavälillä myös biologisiin tekijöihin, ja siksi hyvä ekologinen tila on tällaisissakin tapauksissa vaarassa heiketä. Pietarsaaren edustan yhteistarkkailuaineistosta on tehty vedenlaatuparametrien perusteella havaintopaikkatasoinen luokitus, joka esitetään kappaleessa 4.5. Pohjaeläinindeksin perusteella laadittu havaintopaikkakohtainen luokitus on vastaavasti kappaleessa 6.2 (Nyman 215). 2 Sääolot ja hydrologia Vuoden 214 sademäärät (Kokkola/Korplax) ja keskilämpötilat (Kruunupyy) lähimmiltä säähavaintoasemilta sekä vertailujakson tiedot on esitetty kuvissa 2 ja 3 (Ilmatieteen laitos 215a). Jääpäivien lukumäärä näkyy taulukossa 2 (Ilmatieteen laitos 215b). Luodonjärven juoksutukset Hästgrundetista ja Gertrudista ilmenevät kuvasta 4. Luodon-Öjanjärven ja meriveden (Pietarsaaren satama) korkeuden vaihtelut on esitetty liitteessä 1. Vuoden 214 kokonaissadanta (576 mm) Kokkolan Korplaxissa vastasi lähes normaalia sademäärää (544 mm). Kuukausittaisissa sademäärissä oli kuitenkin vuonna 214 keskimääräistä suurempaa vaihtelua. Tammi-, toukoja heinäkuussa sekä etenkin syksyllä ja alkutalvesta satoi keskimääräistä enemmän, kun taas muina kuukausina sademäärät jäivät alle pitkän jakson keskiarvon, maaliskuuta lukuun ottamatta (kuva 2). Vuoden keskilämpötila (5,2 C) oli Kruunupyyssä noin 2 C lämpimämpi kuin vertailujaksolla. Ilman lämpötila oli, kuten yleensäkin, huhtikuusta heinäkuuhun Kallanissa viileämpi kuin Kruunupyyssä (kuva 3). Pysyvän jääpeitteen kesto oli talvella 213 214 Pietarsaaren edustalla vain noin kaksi kuukautta, alkaen tammikuun puolivälistä ja loppuen maaliskuun puolessa välissä. Jääpeitteinen aika oli yli kolmasosan lyhempi kuin vertailujaksolla 1961 199. mm 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Sadanta/ Nederbörd Korplax 1981 21 214 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi/ Månad O C 2 15 1 5-5 -1-15 Lämpötila/ Temperatur Kruunupyy 1981-21 Kruunupyy 214 Kallan 214 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi/ Månad Kuvat 2 ja 3. Kuukausisadanta 214 sekä jakson 1981 21 keskiarvot Korplaxissa ja kuukauden keskilämpötila Kruunupyyssä ja Pietarsaaren Kallanissa 214 sekä jakson 1981 21 keskiarvot Kruunupyyssä (Ilmatieteen laitos 215a).

5 Taulukko 2. Jäätyminen ja jäänlähdön ajankohdat sekä jääpäivien lukumäärä Pietarsaaren edustalla talvella 213 214 (Ilmatieteen laitos 215b) ja vertailujaksolla 1961 199 (Seinä & Peltola 1991). (A = ensijäätyminen, B = pysyvän jääpeitteen muodostuminen, C = pysyvän jääpeitteen päättyminen, D = jään lopullinen katoaminen, E = todellisten jääpäivien lukumäärä, M = jääpäivien lukumäärän keskiarvo 1961 199, min = pienin ja max = suurin jaksolla 1961 199) Paikka Talvi 213/214 1961 199 A B C D E M Min Max Pietarsaari, satama 11.12. 15.1. 12.3. 28.3. 85 143 12 187 Ådöskatan 11.12. 15.1. 12.3. 28.3. 78 143 91 178 Mässkär 12.1. 15.1. 9.3. 28.3. 65 137 77 166 Luodon-Öjanjärvestä juoksutettavat makeat ja humuspitoiset vedet purkautuvat Luodon ja Pietarsaaren saaristoon Gertrudsin ja Hästgrundetin patoluukuista (kuva 1). Lisäksi Gertrudissa, Storströmmenissä ja Öjan Bågastissa (Krekilä) on kalatiet, jotka ovat pääsääntöisesti auki. Gertrudsin kalatien virtaama on 5 m 3 /s, Storströmmenin 1 m 3 /s ja Bågastin virtaama 2 m 3 /s. Kalatiet sulkeutuvat automaattisesti, kun meren ja järven vedenpintojen ero on noin 5 1 cm. Luodonjärven säännöstely irrotettiin meriveden pinnankorkeuden vaihteluista vuonna 1998 ja nykyisen säännöstelyn tavoitteena on pitää järven vedenpinta välillä +1 +2 cm (N 6). Luodon-Öjanjärven vedenpinnan korkeus ja juoksutukset vuonna 214 ilmenevät liitteestä 1. Luodon-Öjanjärven virtaamat on laskettu automaattisesti mitattujen vedenkorkeustietojen ja tulvaluukkujen ja kalateiden aukioloaikojen perusteella (UPM Kymmene Oyj 214a, kuva 4). Luodonjärvestä mereen juoksutettu keskivirtaama oli vuonna 215 26,4 m 3 /s, mikä on vähemmän kuin keskimäärin säännöstelymuutoksen jälkeen (vertailujakso 1999 213, 29,3 m 3 /s). Juoksutus mereen jakautui siten, että Hästgrundetista juoksutettiin keskimäärin 8,6 m 3 /s (n. 32 %), Gertrudsin tulvaluukuista 9,9 m 3 /s (n. 37 %) ja kalateistä yhteensä 8, m 3 /s (n. 3 %). Luodonjärven juoksutukset olivat huhti toukokuussa vertailujaksoon (1999 213) nähden poikkeuksellisen vähäisiä lauhasta lopputalvesta, lumien aikaisesta sulamisesta ja vähäsateisesta keväästä johtuen. Kevättulvimista ei juurikaan esiintynyt, ja alkuvuoden korkeimmat virtaamat mitattiin jo tammikuussa. Myös kesä joulukuussa järvivettä juoksutettiin mereen keskimääräistä vähemmän, poikkeuksena marraskuu, jolloin juoksutukset olivat noin kolmasosan korkeammat vertailutasoon nähden. Bågastin kalatie oli vuonna 214 kymmenen päivää kokonaan kiinni, muuten kalatie oli auki lähes jatkuvasti. Gertrudsin ja Storströmmenin kalatiet olivat kiinni heinäkuun sekä lyhempiä jaksoja muulloinkin (liite 1). m 3 /s 1 8 Luodonjärven juoksutukset 214 Avtappningingar från Larsmosjön 214 Kalatiet/ Fisklederna 14 Gertruds 14 Hästgrundet 14 1999-213 6 4 2 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi/ Månad Kuva 4. Luodonjärven juoksutukset kuukausikeskivirtaamina vuonna 214 (UPM Kymmene 214a) ja vertailujaksolla 1999 25 (Aaltonen ja Kalliolinna 26).

3 Kuormitus 6 Pietarsaaren edustalle tulee jäte-, jäähdytys- ja järvivesien lisäksi hajakuormitusta suoraan lähivaluma-alueelta puroja ja ojia myöten. Jätevesiä tulee UPM Kymmene Oyj:n tehtailta ja Pietarsaaren Veden Alhedan jätevedenpuhdistamolta sekä pienemmässä määrin Pörkenäs lägergårdin ja Mässkärin luontoaseman puhdistamoilta, joilla on oma kuormitus- ja vesistötarkkailunsa. OSTP Finland Oy Ab:n jätevedet johdetaan mereen samassa kanavassa kuin UPM:n jätevedet. Järvivesiä virtaa alueelle Hästgrundetin ja Gertrudsin tulvaluukuista sekä Gertrudsin ja Storströmmenin kalateistä. Bågastin kalatien vaikutusalue jää tämän tarkkailualueen pohjoispuolelle. Jäähdytysvesiä johdetaan mereen Alholmens Kraftin voimalaitokselta ja UPM Kymmeneltä. 3.1 Jätevesikuormitus UPM Kymmene Oyj:n Pietarsaaren tehtaiden kokonaistuotanto vuonna 214 oli 738 853 AD tonnia sellua. Tuotetusta sellusta 91 % eli 674 436 t valkaistiin. Sellun tuotanto oli lähes edellisen vuoden tasoa. Lisäksi BillerudKorsnäs Finland Oy valmisti paperia ja kartonkia yhteensä 179 34 tonnia, eli lähes yhtä paljon kuin vuonna 213. Walki Oy:n pakkausmateriaalin tuotanto oli 71 473 tonnia, eli hieman (2 %) edellisvuotista pienempi. UPM:n puhdistetut jätevedet johdetaan mereen aktiivilietelaitoksen ja Lapakonlahdessa tapahtuvan jälkiilmastuksen ja selkeytyksen jälkeen Alholman koillispuolelle (kuva 1). UPM:n (214b) puhdistettujen jätevesien mukana mereen johdettu kokonaisfosforin kuormitus oli edellisvuotta hieman alhaisempi (kuva 5). Myös CODja BOD -kuormitukset olivat edeltävää vuotta alhaisemmat, BOD:n kuormitus vain noin puolet vuoden 213 kuormituksesta. Typpi- ja AOX -kuormat olivat edellisvuotta suurempia ja AOX-kuorma vastasi vuoden 212 kuormitusta. Fosforikuormitus vaihteli talvikaudella välillä 11 34 kgp/d ja kesäkaudella välillä 2 56 kgp/d. Korkeinta kuormitus oli heinäkuussa ja alhaisinta tammikuussa. Koko vuoden keskiarvo (32 kg P/d) oli suurempi kuin viiden edellisen vuoden keskiarvo (24 kg P/d). Fosforikuormituksen kuukausitason (6 kgp/d) ja vuositason (55 kg/d) luparajat sekä muutkin UPM:n ympäristöluvan mukaiset kuormitusrajat alittuivat vuonna 214. Pietarsaaren ja Uudenkaarlepyyn kaupunkien sekä Pedersören ja Luodon kuntien viemäröinnin piirissä olevien asukkaiden (noin 3 as) puhdistetut jätevedet johdetaan mereen Alholman sataman eteläpuolella (kuva 1). Jätevedet käsitellään Pietarsaaressa Alhedan jälkisaostuslaitoksessa, minne johdetaan myös tarkkailussa mukana olevien teollisuuslaitosten saniteettivedet. Vesistöön johdettu kuormitus oli hieman suurempi kuin vuonna 213 (kuva 5). Lupaehdot saavutettiin typpireduktion ( 6 %) sekä COD Cr:n ( 7 mg/l) ja fosforin (,3 mg/l) pitoisuuksien osalta kaikilla vuosineljänneksillä. COD Cr:n ja fosforin reduktiot jäivät alle luparajan (9 % ja 95 %) neljännellä vuosineljänneksellä. BOD 7:n pitoisuus ylitti ja reduktio jäi alle luparajan (1 mg/l, 95 %) ensimmäisellä ja neljännellä vuosineljänneksellä. Puhdistustehot olivat koko vuoden keskiarvoina seuraavat: kiintoaine 93,6 %, BOD 7 95,1 %, COD Cr 9,1 % ja kok-p 96,4 %. Typpireduktio oli vuoden keskiarvona 2,5 % (Ahlström 215). Jätevesien aiheuttamasta orgaanisesta kuormituksesta (COD, BOD) noin 91 99 % ja fosforikuormituksesta 93 % tuli UPM:ltä ja loput kaupungin puhdistamolta. Typpikuormitus jakautui UPM:n (54 %), kaupungin (4 %) ja OSTP:n (5 %) kesken. Jätevesien aiheuttama fosforikuormitus on pienentynyt tasaisesti 198-luvulta lähtien muutamaa poikkeusvuotta lukuun ottamatta, kunnes vuodesta 212 lähtien se on kääntynyt lievään nousuun. Vuoden 214 perusteella nousu saattaisi olla kuitenkin taittumassa. Orgaanisen aineen (BOD, COD) kuormituksessa on havaittavissa aleneva trendi. Typpikuormituksessa ei ole havaittavissa selkeää muutossuuntaa. OSTP Finland Oy Ab:n Pietarsaaren tehtailla valmistetaan teräslevyistä ja -nauhoista ruostumattomia sekä haponkestäviä putkia ja putkenosia yhteensä noin 25 tonnia vuodessa (kapasiteetti noin 35 t/vuosi). Putket peitataan happoaltaassa, jossa on typpihappoa, fluorivetyhappoa ja rikkihappoa sekä vettä. Peittausprosessissa muodostuvat jätevedet käsitellään kaksivaiheisella NaOH-saostuksella sekä vuonna 27 käyttöön otetussa prosessissa, jossa pääosa typpihaposta on korvattu rikkihapolla. Jätevesiä muodostuu noin 9 1 6 m 3 /kk ja ne johdetaan mereen Lapakonlahden kautta samassa purkuputkessa kuin UPM Kymmenen jätevedet (Pekka Pynttäri s.posti 21). OSTP:n typpikuormitus oli vuonna 214 18 25 kg/a alittaen luvassa asetetun tavoitearvon (3 kg/a). Ympäristöluvassa OSTP:n metallikuormitukselle asetetut kuormitus- ja pitoisuusrajat toteutuivat hyvin vuonna 214 (taulukko 3). OSTP:n kuormituksen kehitys vuosina 21 214 ja nykyisen luvan mukaiset kuormitusraja-/ tavoitearvot on esitetty liitteessä 1.

7 t/d 5 UPM Kymmene BOD 7 Pietarsaari / Jakobstad t/d 7 UPM Kymmene COD Pietarsaari / Jakobstad 4 6 5 3 4 2 3 1 2 1 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 kg/d 1 9 8 7 6 5 Fosfori / Fosfor UPM Kymmene Pietarsaari / Jakobstad kg/d 1 9 8 7 6 5 Typpi / Kväve UPM Kymmene OSTP Pietarsaari / Jakobstad 4 4 3 3 2 2 1 1 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 t/d 6 5 Kiintoaine / Fastsubstans UPM Kymmene Pietarsaari / Jakobstad Kuva 5. Jätevesikuormitus vuosina 199 214. UPM Kymmenen ja OSTP:n typpikuormitukset on eritelty vuodesta 1995 lähtien. 4 3 2 1 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 Pietarsaaren Veden lupaehdot 1.1.21 lähtien neljännesvuosikeskiarvoina: BOD 7ATU 1 mg/l, 95 %, COD Cr 75 mg/l, 85 % ja kok-p,3 mg/l, 95 %. UPM Kymmenen lupaehdot kuukausikeskiarvoina BOD 7 4,4 t O 2/d (vuosikeskiarvona 3,6 t/d), COD Cr 7 t O 2/d (6 t/d), fosfori 6 kg/d (55 kg/d) ja AOX 6 kg/ d (5 kg/d). Taulukko 3. OSTP Finland Oy Ab:n pitoisuus- ja kuormitusraja-arvot sekä vuoden 214 toteutuneet pitoisuudet ja kuormitukset. Pitoisuusraja Toteutunut pitoisuus 1. vuosineljännes 214 Toteutunut pitoisuus 2. vuosineljännes 214 Toteutunut pitoisuus 3. vuosineljännes 214 Toteutunut pitoisuus 4. vuosineljännes 214 Kuormitus raja-arvo Toteutunut kuormitus 214 Metalli (mg/l) (mg/l) (mg/l) (mg/l) (mg/l) (kg/a (kg/a) Kromi,5,31,23,32,28 25 6,34 Nikkeli,5,1,2,2,2 16,4 Lyijy,5 25 Kadmium,1,26,7,9,3 2,25 Kupari,2 ei raja-arvoa Fluoridi ei raja-arvoa 12 14 9,7 22 18 312 ph ei raja-arvoa 1,6 1,5 9,5 1,3 ei raja-arvoa Kok-N ei raja-arvoa 986 942 857 84 ei raja-arvoa 2328 Pietarsaaren sataman laitureiden ja satamakentän hulevesijärjestelmä koostuu yli sadasta keräily- /sakokaivosta, joista hulevedet johdetaan mereen neljän purku/venttiilikaivon kautta. Kaivot on varustettu hiekan- ja lietteenerottimilla, sekä Laukko I:n linja lisäksi öljynerotuskaivolla. Kaivot tyhjennetään tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään kaksi kertaa vuodessa (Kujala 214). Vuodesta 29 lähtien hulevesikaivojen puhtaanapitoon on kiinnitetty erityistä huomiota ja kiintoaine- ja ravinnekuorman pääsyä kaivoihin on pyritty rajoit-

8 tamaan peittämällä kaivot suojamatoilla lastaus- ja purkutoiminnan ajaksi. Mereen johdettuja vesiä tarkkailtiin vuonna 214 silmämääräisesti päivittäisten tarkastuskertojen yhteydessä eikä kirjattavia poikkeamia havaittu. Vuonna 27 tehtyjen hulevesianalyysien perusteella on arvioitu, että satama-alueen hulevesistä aiheutuva kokonaiskuormitus on 5 mm vuosisadannalla noin 12 kg N/a, 9 kg P/a ja 1 4 kg kiintoainetta/a (Kujala 212). Sataman saniteettivedet kerätään umpikaivoon ja kuljetetaan jätevedenpuhdistamolle, kunnes satamaalueelta rakennetaan viemäri jätevedenpuhdistamolle. Kappaleessa 7 on yhteenveto satama-alueen ja väylän ruoppauksen tarkkailusta. 3.2 Lämpökuormitus Alholmens Kraft Oy:n voimalaitos on kiinteää polttoainetta käyttävä väliottolauhdelaitos, joka tuotti vuonna 214 sähköä (1 59 GWh/v), kaukolämpöä (243 GWh/v) ja prosessihöyryä (76 GWh/v) yhteensä 1 378 GWh/v eli 4 961 TJ/v. Polttoaineiden energiasisältö oli noin 11 22 TJ. Polttoaineina käytettiin turvetta (24 %), hiiltä (34 %), puuta (34 %), yhdyskuntajätettä (REF 6 %), peltomassaa (,2 %), 12 bar höyryä (,5 %) sekä öljyä (,1 %) voimalaitoksen käynnistykseen. Turpeen osuus nousi puolella ja hiilen osuus noin 3 % edellisvuodesta. Puun osuus laski 21 % edellisestä vuodesta. Voimalaitoksella (AK 1 ja AK 2) oli vuonna 214 9 391 käyntituntia mikä oli hieman enemmän kuin vuonna 213. Vuonna 214 Alholmens Kraftin jäähdytysvesien aiheuttama lämpökuorma mereen oli 4 729 TJ (kuva 6) eli 42 % polttoaineiden kokonaisenergiasisällöstä. Vuonna 214 jäähdytysvettä käytettiin 143 milj m 3 eli keskimäärin 4,6 m 3 /s (lupa 7,2 m 3 /s). Mereen johdetun jäähdytysveden lämpötila oli viikkokeskiarvoksi laskettuna lämpimintä helmikuussa, noin + 11 C (lupa + 33 C). Jäähdytysveden lämpötilanousu oli suurimmillaan tammi-helmikuussa, noin + 12,5 C vuorokausikeskiarvoksi laskettuna (lupa + 13 C). Maaliskuussa käyttökatkoksen aikana ei lämpökuormitusta mereen tullut lainkaan (Keränen 215a). Alholmens Kraftin lisäksi mereen tulee lämpökuormaa myös UPM Kymmeneltä, Alhedan jätevedenpuhdistamolta ja Luodonjärvestä (kuva 6). Vuonna 214 UPM Kymmenen lämpökuorma oli 4 547 TJ. Pietarsaaren jätevedenpuhdistamon lämpökuorma oli 24 TJ ja Luodonjärvestä tuleva luonnonmukainen lämpökuorma oli 832 TJ (Keränen 215a). TJ/ a 14 Lämpökuorma/ Värmebelastning Alholmens Kraft UPM Oyj Alheda, jvp Luodonjärvi 12 1 8 6 4 2 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 Kuva 6. Eri lähteistä mereen johdettu lämpökuorma Pietarsaaren edustalla 22 214.

3.3 Luodon-Öjanjärvi 9 Luodon-Öjanjärvestä mereen kohdistuva ravinnekuormitus vaihtelee järven juoksutuksista riippuen (vrt. kuva 4). Järvestä tuleva kuormitus on saatu laskemalla yhteen Hästgrundetin ja Gertrudin tulvaluukuista sekä kalateistä tulevat ravinnevirtaamat. Jätevesien ja Luodonjärven fosforikuormitus oli yhteensä vuonna 214 samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä vuonna (kuva 7). Typpikuormitus laski hieman edellisvuodesta johtuen pienemmästä järvivesikuormituksesta. Jätevesien typpikuorma oli noin 9 % suurempi verrattuna edellisvuoteen. Järvestä mereen juoksutettu fosforikuormitus oli vuonna 214 koko vuoden keskiarvoksi laskettuna (122 kg/d) jonkin verran edelliseen tarkkailujaksoon kuuluvien vuosien keskiarvoa suurempi (25 29: 87 kg/d) mutta samaa suurusluokkaa kuin kuluvalla jaksolla (21 213: 119 kg/d). Typpikuormitus (2 331 kg/d) vastasi edellisen tarkkailujakson vuosien keskiarvoa (25 29: 2 358 kg/d) mutta oli pienempi kuin kuluvan jakson keskiarvo (21 213: 3 266 oli kg/d). Vuosina 211 212 Luodonjärven typpikuormitus oli selvästi normaalia suurempi, mikä vaikuttaa jälkimmäiseen keskiarvoon. Luodonjärven fosforikuormitus oli vuonna 214 noin 3,5 kertainen ja typpikuormitus 2,5 kertainen jätevesikuormaan verrattuna (kuva 7, taulukko 4). kg/d 3 Merialueelle tuleva fosforivirtaama 199-214 Fosforflöde till havsområdet 199-214 Jätevesi/ Avloppsvatten Luodonjärvi / Larsmosjön kg/d 6 Merialueelle tuleva typpivirtaama 199-214 Kväveflöde till havsområdet 199-214 Jätevesi/ Avloppsvatten Luodonjärvi / Larsmosjön 25 5 2 4 15 3 1 2 5 1 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 Kuva 7. Pietarsaaren edustan merialueen ravinnekuormitus vuosina 199 214. Taulukko 4. Pietarsaaren edustan merialueelle tuleva keskimääräinen kuormitus (kg/d) vuonna 214. Muuttuja UPM Pietarsaari yht./tills. Järvestä Lähialue**) kg/d (214) Kymmene Jakobstad 214 Från sjön Närområdet BOD7 998 12 1 1 CODCr 32 8 497 33 3 tot-p 31,6 2,5 34,1 122 9** tot-n 573* 386 959 2 331 16 vesimäärä m 3 /d 167 383 3 461 17 845 2,29 1 6 7 *) UPM + OSTP **) Lähivaluma-alue + isoimmat purot ja Pörkenäs lägergård (Aaltonen ym. 1998). Jätevesikuormituksen osuus merialueen kokonaisravinnekuormituksesta vaihtelee vuodenajoittain ja riippuu Luodonjärvestä tulevan kuormituksen vaihteluista. Jätevesikuormituksen osuus oli vuonna 214 noin 22 % fosforin osalta sekä noin 29 % typen osalta. Jätevesien aiheuttaman fosforikuormituksen osuus oli pienimmillään tammikuussa (noin 6 %) ja typpikuormituksen osuus tammi- ja maaliskuussa (noin 12 %). Jätevesien osuus oli suurimmillaan fosforin samoin kuin typen osalta heinäkuussa (86 ja 87 %) (kuva 8).

kg/d 4 35 3 25 2 15 1 5 Fosforikuormitus / Fosforbelastning 214 Jätevesi/ Avloppsvatten Luodonjärvi / Larsmosjön I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi / Månad 1 kg/d 8 7 6 5 4 3 2 1 Typpikuormitus / Kvävebelastning 214 Jätevesi/ Avloppsvatten Luodonjärvi / Larsmosjön I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi / Månad Kuva 8. Pietarsaaren edustan merialueelle tulevan ravinnekuormituksen (fosfori ja typpi) vaihtelu kuukausikeskiarvoina vuonna 214. 4 Merialueen vedenlaatu 4.1 Vedenlaatu talvella 214 Jään alle muodostuu jäte- ja järvivesien virtausten seurauksena selvä kerrostuneisuus, jossa pintaveden laatu poikkeaa muun vesipatsaan vedenlaadusta. Pintaveden (1 m) ph-arvo, samoin kuin suolaisuus on alentunut, vesi on ruskeampaa ja sameampaa ja kokonaisravinteiden sekä orgaanisen aineen (TOC) pitoisuudet ovat selvästi kohonneet. Myös rautapitoisuudet ovat pintavedessä huomattavasti korkeammat kuin alusvedessä. Jäteja järvivesien vaikutusalueet menevät osittain päällekkäin eikä niitä aina voida erottaa toisistaan. Talvinäytteet otettiin 1. 13.3.214. Jäätilanne oli huono ja näytteet haettiin veneellä lähes avovedestä. Ahtojäät estivät pääsyn sisäsaariston pisteille P66 ja P79 ja myrskysää uloimmille pisteille P73 ja P75. Huonon jäätilanteen vuoksi pisteen P67 näyte otettiin 1,5 kilometriä varsinaiselta näytteenottopisteeltä etelään. Jäte- ja jokivesien leviäminen on esitetty kuvassa 9 pintaveden (1 m) värin, happamuuden ja johtokyvyn sekä ravinteiden ja orgaanisen hiilen (TOC) pitoisuuksien perusteella. Hästgrundetin ja Gertrudsin keskimääräiset juoksutukset olivat tammi maaliskuussa 214 normaalia suuremmat (kuva 4). Hästgrundetin virtaama vaihteli välillä 9,7 22,4 m 3 /s ja Gertrudsin välillä 11,8 22,7 m 3 /s. Suurimmillaan juoksutukset olivat tammikuun ensimmäisellä viikolla. Kalateiden virtaamat olivat suurimmillaan helmikuun alussa (11,7 m 3 /s), keskimäärin kalateistä juoksutettiin tammi-maaliskuussa (8,2 1 m 3 /s). Jäiden aikainen sulaminen vähensi järvi- ja jätevesien leviämistä edelliseen vuoteen (213) verrattuna. Jäte- ja järvivesien vaikutukset näkyivät selvimmin pintavedessä Ådön Hälsingön sisäpuolisessa saaristossa. Pisteillä P65 ja P71 vaikutukset näkyivät lievästi, pisteen P64 vedenlaadussa ei vaikutusta ollut enää havaittavissa. Kerrostuneisuus oli selvä vain rannan läheisillä sisäsaariston pisteillä (P54, P55), joissa alusveden johtokyky oli pinnan läheistä vettä selvästi suurempi ja typpipitoisuus selvästi matalampi. Luodonjärven vesi ei ollut talvella 214 erityisen hapanta (ph 6,3 6,4), joten happamuusvaikutukset merialueella jäivät hyvin vähäisiksi. Kaupungin jätevedenpuhdistamon edustalla (P52 ja P53) sekä Vanhansataman perukassa hulevesien vaikutusalueella (P51) esiintyi jonkin verran hygieniaindikaattoribakteereja (P51: 46 pmy/1 ml, P52: 64 pmy/1 ml, P53: 17 pmy/1 ml). Kackurinlahdelta ei saatu näytettä, mutta tästä luoteeseen (P78) olivat pintaveden väriarvot ja fosfori- ja typpipitoisuudet Gertrudsin tulvaluukusta juoksutettujen järvivesien vaikutuksesta selvästi kohonneet ja vesi kerrostunutta. Hästgrundetista juoksutettujen järvivesien sekä jätevesien vaikutus näkyi purkualueiden läheisyydessä (P54 ja P55) ja sieltä Lillgrundetiin (P67). Helsingöfjärdeniltä (P66) ei ollut tuloksia, mutta oletettavasti vaikutukset ulottuivat myös sinne. Näytteenottohetkellä patoluukut olivat kuitenkin kiinni. Havaintopaikat P64 ja P65 edustivat referenssialuetta. Pisteellä P65 oli havaittavissa kuitenkin vähäinen jäte- /järvivesien vaikutus. Uloimmille pisteille P75 ja P73 ei kovan tuulen vuoksi päästy talven näytteenottokierroksella.

11 Happitilanne oli jäänpuutteen vuoksi koko tarkkailualueella pääosin hyvä (kyllästysprosentti 71 94 %) sekä pintavedessä että pohjanläheisessä kerroksessa. Luodonjärven havaintopisteellä L5 pohjanläheinen happitilanne oli tyydyttävä (63 %). Kuva 9. Pintaveden (1 m) laadun perusteella arvioidut jäte- ja järvivesien leviämisalueet maaliskuussa 214 (kaikilta pisteiltä ei ole näytteitä huonon jäätilanteen/voimakkaan tuulen vuoksi). Taustakartta on suuntaa antava. 4.2 Veden laatu avovesiajalla 214 Laajat näytteenottokierrokset Toukokuun näytteenottokierroksella (19. 22.5.) merialueen vedenlaatu oli ajankohtaan nähden normaali. Gertrudsin ja Hästgrundetin patoluukut Luodonjärvestä mereen olivat kiinni, mutta juoksutuksia oli kuitenkin toukokuussa tehty molemmista luukuista (Gertruds: 4,6 m 3 /s; Hästgrundet 5,9 m 3 /s). Kalateiden virtaamat olivat tasaisia (Gertruds 6, m 3 /s, Storströmmen 1, m 3 /s). Keväthuippu oli ajoittunut alkuvuoteen, joten alueen yleisilme oli enimmäkseen varsin mereinen eikä kaupungin läpi tulevan kanaalin vaikutuksia ollut havaittavissa (P51 ja P52). Luodonjärven vaikutukset näkyivät kuitenkin aikaisempien vuosien tapaan Hästgrundetin edustalta (P55) Alholmenin pohjoispuolelle (P54) saakka ruskeana (1 mgpt/l) ja muuta merialuetta sameampana (4,4 4,5 FTU) pintavetenä. Myös Lillgrundetin edustalla (P67) vesi oli ruskeaa (9 mgpt/l) ja sameaa (4,3 FTU). Gertrudsin edustalla Luodonjärven vaikutukset ulottuivat pisteelle P79, jossa pintaveden väriarvo oli pisteen P67 tasoa ja sameus 2,2 FTU. Myös sähkönjohtavuus oli Luodonjärven vaikutusalueella muuta merialuetta pienempi. Uloimmilla pisteillä (P71, P75) vesipatsas oli tasalaatuista ja kauttaaltaan merivettä eikä makeiden vesien vaikutuksia ollut havaittavissa. Luodonjärvestä juoksutettujen vesien ph-arvo oli 6,7 7,.

12 Lämpötilakerrostuneisuutta havaittiin toukokuussa kaikilla muilla pisteillä, paitsi pisteellä P65. Pintaveden lämpötila vaihteli rannikon lähialueiden pisteillä välillä 9,9 16,1 C ja alusveden lämpötila välillä 4,7 13,1 C. Uloimmilla pisteillä (P73 ja P75) pintaveden lämpötila oli 6,8 8,5 C ja alusveden 4, 4,6 C. Näkösyvyys oli jäte- ja järvivesien vaikutusalueella,7 1,5 m, saariston ulko-osissa Ådö Hälsingön akselilta merelle päin (P62, P64, P65, P71 ja P73) 1,7 2,7 m ja suurimmillaan (4, m) ulkomeren havaintopaikalla P75. Ammoniumja nitraattityppeä oli mitattavia pitoisuuksia järvi- ja jätevesien vaikutusalueilla pisteillä P53, P54, P55, P78, P79. Nitraattityppeä oli mitattavia pitoisuuksia myös pisteillä P64 ja P73. Syynä mineraaliravinteiden niukkuuteen monella pisteellä oli normaalia suurempi levätuotanto. Klorofyllipitoisuus oli suurimmillaan havaintopisteillä P54 ja P55, 41 µg/l. Muilla saaristopisteillä (P51, P52, P53, P61, P66, P67) sekä pisteillä P62 ja P71 klorofyllipitoisuus oli tasoa 13,6 28,5 µg/l. Kackurinlahdella (P79) ja pisteillä P78 ja P65 pitoisuudet olivat selvästi tätä alhaisempia (7,3 7,9 µg/l). Uloimmilla pisteillä P64, P73 ja P75 pitoisuudet olivat välillä 1,8 4,8 µg/l. Merivesi oli elokuussa lämpötilakartoituksen tulosten (14.8.) perusteella lämpimintä Leppäluodon pohjoispuolella (max 22,3 C). Muualla lähirannikolla pintaveden lämpötilat olivat noin 1 3 astetta alhaisempia. Lämpötilakerrostuneisuus oli vähäistä, selvä loppukesän lämpötilakerrostuneisuus oli havaittavissa vain Fallskäretin luona, jossa pohjan läheinen vesi oli huomattavasti pinnanläheinen vettä kylmempää (Keränen 215a). Patoluukut olivat olleet kiinni koko heinäkuun, ja kesä- ja elokuussakin juoksutukset olivat olleet vuodenajalle tavanomaisen vähäisiä. Merialueen yleisilme olikin elokuun laajalla näytteenottokierroksella (11. 13.8.) pääosin mereinen: suolainen ja lähes väritön merivesi ulottui saaristovyöhykkeelle saakka. Veden väri vaihteli saaristovyöhykkeen ulko-osilla ja ulkomerellä 1 2 mg Pt/l välillä. Jätevesien purku- ja vaikutusalueilla sekä muualla lähirannikolla vedet olivat hieman ruskeampia (3 9 mg Pt/l). Johtokykyarvot vaihtelivat noin 46 63 ms/m välillä ollen pienimmillään Kackurinlahdella ja suurimmillaan pisteellä P71. Päällysveden johtokykyarvot olivat makeavesivaikutuksesta paikoittain hieman alusvettä alhaisempia. Saaristo- ja lähirannikon klorofylli-, typpi- ja fosforipitoisuudet olivat muuttuneille tai reheville vesialueille tyypillisiä. Kaupungin jätevedenpuhdistamon edustalla esiintyi jonkin verran hygieniaindikaattoribakteereja (P52: 3 pmy/1 ml). Jätevesien ja Luodonjärven vesien vaikutusalueella orgaanisen hiilen (TOC) ja raudan ja etenkin ravinteiden pitoisuudet olivat kohonneet koko vesipatsaassa. Lisäksi pisteillä P52, P53 ja P54 oli havaittavissa ruoppausten vaikutuksia. Näkösyvyys vaihteli lähirannikolla,9 1,7 m välillä. Klorofyllipitoisuudet olivat korkeita Vanhasatamanlahdessa (9,5 µg/l) sekä Hästgrundetin edustalta Hälsingöfjärdenille (12 25 µg/l). Myös muualla sisäsaaristossa pitoisuudet olivat yli 5 µg/l. Uloimmilla havaintopaikoilla Ådö Hälsingön -akselin länsipuolella (P64, P65, P71, P73 ja P75) vesi oli pääosin tasalaatuista koko vesipatsaassa ja ravinne- ja rautapitoisuudet pieniä (kok-n: 15 28 µg/l, kok-p: 9 16 µg/l, Fe: 5 93 µg/l). Ammoniumtyppeä oli selvästi mitattavia pitoisuuksia, mutta nitraattityppeä oli pinnanläheisessä vedessä alle määritysrajan. Klorofyllipitoisuudet olivat 1,6 2, µg/l. Vesi oli selvästi kirkkaampaa ja vaaleampaa kuin jäte- ja järvivesien vaikutusalueella ja näkösyvyys 4,2 6,6 m. Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen elokuun alussa (6.8.) ottaman näytteen (P64, 1m) tulokset olivat melko samanlaiset kuin yhteistarkkailun elokuun näytteenotossa. Hapen kyllästysaste (13 %) ja sameus (,6 FNU) sekä kokonaistypen pitoisuus (25 µg/l) olivat hieman korkeampia, kuin yhteistarkkailun näytteissä ja nitriitti-nitraatti-typpeä oli mitattavia pitoisuuksia (16 µg/l). Kokonaisfosforia (6 µg/l) oli puolestaan vähemmän kuin yhteistarkkailun tuloksissa. Lokakuun kierroksen aikoihin (6. 8.1.) vesipatsas oli varsin tasalaatuista ja tasalämpöistä (noin 8 1 C) pinnalta pohjaan. Tarkkailualueella vallitsi hyvin mereiset olosuhteet, ja vesi oli pääasiassa väritöntä tai vain lievästi rusehtavaa lähirannikon pisteillä saakka. Syyskuu oli ollut vähäsateinen ja Luodonjärven patoluukut olivat olleet yli kuukauden kiinni ennen näytteenottokierrosta. Myös Gerdrudsin kalatie oli ollut yli kaksi viikkoa kiinni. Storstömmenin kalatien virtaama oli ollut vastaavaan aikaan noin 1, m 3 /s. Sähkönjohtavuus oli alhaisimmillaan Kackurinlahdessa (452 466 ms/m), muuten vaihteli 57 614 ms/m välillä. Rehevyydestä kertovat klorofylli- ja ravinnepitoisuudet olivat tarkasteluaikana tyypillisiä karuille tai lievästi reheville vesialueille. Teollisuuden ja kaupungin purkualueiden havaintopaikoilla mitattiin vähän bakteereja (2 16 pmy/1ml). Jäte- ja järvivesien lähivaikutusalueella (P51 - P55) vesi oli muuta rannikkoa sameampaa ja ravinne- ja rautapitoisuudet koholla. Väyläruoppauksen vaikutukset olivat havaittavissa, sillä pisteellä P53 alusvesi oli selvästi sameampaa ja rautapitoisuudet lähes kaksinkertaiset verrattuna pinnanläheiseen veteen. Klorofyllipitoisuudet olivat korkeimmillaan pisteillä P51, P54, P66 ja P67 (5,2-9,2 µg/l), muilla pisteillä pitoisuudet

13 olivat alle 5 μg/l. Näkösyvyys vaihteli sisäsaaristossa noin,7-1,7 välillä ja ulkopisteillä (P64, P65, P73 ja P75) 2,4 4,5 välillä. Ulkosaariston ravinne- ja klorofyllipitoisuudet sekä väri- ja sameusarvot olivat alhaisimpia. Intensiivinäytteenotto (havaintopaikat P52, P54, P62, P64 ja P67) Kuvissa 1 13 on esitetty veden värin, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuuksien sekä a- klorofyllipitoisuuksien vaihtelut toukokuusta lokakuuhun intensiiviseurannan havaintopaikoilla P52, P54, P62, P64 ja P67. Mukana ovat myös ruoppaustarkkailun tulokset. Ruoppaustarkkailun ja intensiiviseurannan näytteet on pyritty ottamaan samoilla havaintokierroksilla. Piste P67 ei sisälly ruoppaustarkkailuun, joten siltä ei ole tuloksia 29.7. ja 25.9. Pisteelle P64 ei päästy 26.8. kovan merenkäynnin vuoksi. Pitoisuuksien vaihteluihin vaikuttavat avovesiajalla järvi- ja jätevesien leviäminen, meriveden pinnanvaihtelut ja tuuliolosuhteet. Luodonjärvestä juoksutettiin vuonna 214 kaiken kaikkiaan noin 19 % vähemmän kuin vuonna 213. Järvi- ja jätevesien vaikutukset näkyivät kohonneina väriarvoina ja ravinnepitoisuuksina lähimpänä purkualuetta (P54) ja siitä pohjoiseen (P67), samoin jätevesien vaikutukset pisteellä P52. Kesän aikaiset pitoisuusvaihtelut olivat melko tavanomaiset, mutta alueelliset erot olivat selvät ulko- ja sisäpisteiden välillä, koska juoksutukset olivat vähäisiä ja patoluukut kiinni koko heinäkuun. Klorofyllin maksimipitoisuus (n. 58 µg/l) mitattiin tyypillisesti elokuun alussa pisteellä P67 (kuva 13). Klorofyllipitoisuudet olivat tuolloin huipussaan myös pisteillä P52 (34,4 µg/l) ja P54 (11,9 µg/l). Ulommilla pisteillä (P62, P64) pitoisuudet pysyivät kevätkukinnan jälkeen tasaisesti alle 5 µg/l. Fosforipitoisuudet vaihtelivat sisäpisteen (P54) 63 µg/l:sta (elokuu) ulkopisteen (P64) 8 µg/l:aan (heinäkuun alku) ja typpipitoisuudet vastaavasti 1 2 µg/l:sta (elokuu) noin 21 µg/l:aan (heinäkuu). Veden väri ja kokonaisfosforipitoisuudet näyttivät korreloivan melko hyvin keskenään (kuvat 1 ja 11). Korkeimmat väriarvot ja kokonaisfosforipitoisuudet mitattiin pisteeltä P54 (väri: 3 12 mg Pt/l, kokp: 26 63 µg/l) ja elokuussa myös pisteeltä P67 (väri: 45 9 mg Pt/l, kokp: 21 6 µg/l). Alhaisimmat tulokset saatiin pisteeltä P64 (väri: 1 25 mg Pt/l, kokp: 8 16 µg/l). Kesän 214 tuloksiin vaikuttavat myös kesä-lokakuussa suoritetut ruoppaustyöt (kpl 7). Ruoppauksen vaikutukset näkyvät kesän mittaan vaihtelevasti pisteiden P52, P53 ja P54 kohonneina väri- ja sameusarvoina sekä fosforipitoisuuksina. Myös klorofyllipitoisuuden selvä nousu pisteellä P54 selittyy ruoppauksia seuranneella ravinteiden lisääntymisellä (ks. tarkemmin kpl 7). mg Pt/l 16 Väri/ Färg (komparaattori) P52 P54 P62 P64 P67 14 12 1 8 6 4 2 19.5. 5.6. 2.7. 15.7. 29.7. 5.8. 11.-12.8. 26.8. 9.9. 25.9. 6.1. Kuva 1. Pintaveden (1 m) väriarvot (mg Pt/l) pisteillä 52, 54, 62, 64 ja 67 avovesikaudella 214.

14 µg/l 7 kok - P/ tot - P P52 P54 P62 P64 P67 6 5 4 3 2 1 19.5. 5.6. 2.7. 15.7. 29.7. 5.8. 11.-12.8. 26.8. 9.9. 25.9. 6.1. 28.1. Kuva 11. Pintaveden (1 m) kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) pisteillä 52, 54, 62, 64 ja 67 avovesikaudella 214. kok - N/ tot - N µg/l P52 P54 P62 P64 P67 1 4 1 2 1 8 6 4 2 19.5. 5.6. 2.7. 15.7. 29.7. 5.8. 11.-12.8. 26.8. 9.9. 25.9. 6.1. 28.1. Kuva 12. Pintaveden (1 m) kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) pisteellä 52, 54, 62, 64 ja 67 avovesikaudella 214.

P52 P54 P62 P64 P67 µg/l P54=41 P67=58 35 3 25 2 15 1 5 15 a - klorofylli/ a - klorofyll 19.5. 5.6. 2.7. 15.7. 29.7. 5.8. 11.-12.8. 26.8. 9.9. 25.9. 6.1. 28.1. Kuva 13. Pintaveden ( 2 m) a-klorofyllin pitoisuudet (µg/l) pisteellä 52, 54, 62, 64 ja 67 avovesikaudella 214. Rehevöitymisluokitus Avovesikauden 214 rehevöitymisluokitus on esitetty kuvassa 14, johon on edellisvuosien tapaan merkitty kaikilta pisteiltä kolmen havaintokerran klorofyllipitoisuuksien keskiarvot ja maksimiarvot ja keskiarvopitoisuuksien perusteella arvioidut rehevyysluokat (luokitus Aaltonen & Kyröläinen): Luokka Erittäin rehevä Hyvin rehevä Rehevä Lievästi rehevä Rehevöitymässä Karu a-klo µg/l > 1 µg/l 3 1 µg/l 1 3 µg/l 5 1 µg/l 2 5 µg/l < 2 µg/l Tarkkailualue jakaantui klorofyllikeskiarvojen perusteella neljään rehevyysluokkaan: karu, rehevöitymässä, lievästi rehevä ja rehevä. Rehevä alue oli laajentunut edellisvuodesta ja ulottui Ådön Hälsingön linjalle asti. Myös lievästi rehevä alue ja rehevöitymässä oleva alue ulottuivat edellisvuotta kauemmas merelle. Karuiksi luokiteltiin ainoastaan havaintopaikka P75. Ekologisen luokituksen parametreja (a-klorofylli ja näkösyvyys) käsitellään erikseen luvussa 4.5.

16 Kuva 14. a-klorofyllin maksimi- ja keskiarvopitoisuudet (µg/l) sekä keskiarvojen (n=3) perusteella arvioidut rehevöitymisvyöhykkeet kesällä 214. Ylimpänä maksimipitoisuus (n=3; n=12), alla keskipitoisuus (n=3) ja suluissa intensiiviseurannan ja ruoppaustarkkailun havainnoista laskettu keskiarvo pisteillä P 52, 54, 62, 64 ja 67, 79 (n = 12). Taustakartta on suuntaa antava. 4.3 Perifytonkasvatuksen tulokset 214 Perifytonin kasvatuskoe tehtiin 1 havaintopaikalla 2 viikon inkubointiajalla 22.7 5.8.214. Kasvatus tehtiin rinnakkaisilla pleksilasilevyillä, joista irrotettiin inkuboinnin jälkeen päällyskasvusto laboratoriossa. Päällyskasvustosta määritettiin klorofylli-a (µg/m 2 ) ja kiintoaine (mg/m 2 ). Tuloksia on havainnollistettu kuvassa 15. Havaintopaikat ja niiden koordinaatit sekä tulokset ilmenevät liitteestä 4. Alholmens Kraftin (AK), Kaupungin (Kaup) ja Pörkenäsin (P1) havaintopaikkojen levytelineet olivat kadonneet, joten näiltä ei ole tulosta. Perifytonselvityksen perusteella leväkasvu oli sataman edustalla (Sat) jopa yli 2-kertainen suhteessa vertailualueisiin ja lähes kaksinkertainen myös edellisvuoden tulokseen nähden. UPM:n purkukanavan edustalla (UPM) levänkasvu oli yli kymmenkertaista vertailualueisiin nähden, mutta kuitenkin alle 2 % edellisvuodesta. Alholmens Kraftin jäähdytysvesien purkualueelta (AK) ei saatu tulosta, mutta aiempina vuosina myös siellä levänkasvu on ollut runsasta verrattuna vertailupisteisiin. Muilla alueilla klorofyllipitoisuudet olivat edellisvuotta alhaisempia, mutta kiintoainespitoisuudet suurempia. Eri vuosien välinen vertailu on kuitenkin vain suuntaa antavaa ja perifytontulosten vertailu toisiinsa saman kasvatusjakson ajalta kertoo enemmän tilanteesta. Perifytonin kasvatuskoe antaa tarpeellista lisätietoa purkualueiden tilasta ja kuvastaa veden klorofyllipitoisuuksia paremmin lämpökuorman vaikutuksia.

17 a-klo µg/m 2 18 16 Perifyton Klorofylli-a Kiintoaine Ka mg/m 2 18 16 14 14 12 12 1 1 8 8 6 6 4 4 2 2 AK UPM Sat Kaup Kackur A Kackur B Ådö A Ådö B Mässkär Pörkenäs Kuva 15. Perifytonkasvatuskokeen tulokset kymmeneltä havaintopaikalta Pietarsaaren merialueella kesällä 214. 4.4 Veden laadun muutokset 199 214 Pintaveden laadun (happi, väri, kok-p, kok-n, klorofylli) muutokset jaksolla 199 214 intensiiviseurannan pisteillä P52, P54, P62, P64, P67 ja P75 on esitetty kuvissa 14 18 erikseen talven ja avovesiajan osalta. Rannikon jäätilanne vaikeuttaa usein uloimmille havaintopaikoille pääsyä, minkä vuoksi havaintopaikan P75 tulokset on korvattu talvella 1991, 2, 21, 25 ja 27 P77 tuloksilla, talvella 1993 pisteen P76 ja talvina 1995, 1996, 1997 ja 1998 pisteen P74, talvella 29 pisteen P78 ja talvella 21 pisteen P73 tuloksilla. Vuoden 211 havaintopaikka P75 sijaitsi ahtojäiden keskellä, joten näyte otettiin noin kolme kilometriä havaintopaikalta etelään. Vuosina 212 214 havaintopaikan P75 tulos on korvattu P71 tuloksilla. Havaintopaikka P71 ei kuitenkaan vastaa hyvin pistettä P75, koska alueella on talvella selvästi järvi-/jätevesien vaikutusta, mikä näkyy väri- ja ravinnepitoisuuksissa. HAPPI (kuva 16) Jäänalaisessa happitilanteessa tapahtui selvä ja pysyvä muutos parempaan talvella 1986, jolloin UPM:n aktiivilietelaitos otettiin käyttöön. Tätä ennen happitilanne oli vaihdellut etenkin havaintopaikoilla P62 ja P64 huomattavasti ja kyllästysaste oli Mässkäriin asti alle 5 %. Nykytilanne on vakiintunut koko alueella siten, että pintaveden happitilanne on vähintään tyydyttävä, mutta enimmäkseen hyvä. Talvella 214 happitilanne oli koko tarkkailualueella hyvä ja hapen kyllästysaste vaihteli pintavedessä välillä 83 93 %.

18 kyll/mätt % 11 Happi/ Syre 199-214 Talvi/ Vinter 1 m P52 P54 P62 P64 P67 P75 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 Kuva 16. Hapen kyllästysasteen vaihtelut pisteillä 52, 54, 62, 64, 67 ja 75 talvina 199 214. VÄRI (kuva 17) Talven väriarvot vaihtelevat voimakkaasti, mikä johtuu jäte- ja järvivesien erilaisesta kulkeutumisesta eri talvien juoksutustilanteissa. Väriarvot olivat 199-luvulla melko vakaat uloimmalla havaintopaikalla (P75), mutta 2- luvulla P75 on jouduttu korvaamaan monena talvena lähempien havaintopaikkojen tuloksilla ja vaihtelu on siten kasvanut. Luodonjärvestä juoksutetun järviveden vaikutus näkyi talvella 29 tavallista selvemmin kaikilla intensiivitarkkailun paikoilla, kun taas talven 21 vähäisemmät juoksutukset näkyvät pintaveden vaaleampana värinä eli pienempinä väriarvoina. Talvella 214 väriarvot olivat kaikilla pisteillä alhaisempia kuin vuonna 213, siitäkin huolimatta, että Luodonjärvestä juoksutettiinkin edellisvuotta selvästi enemmän. Avovesiaikaan havaitaan veden värin suhteen selvä gradientti purkualueilta ulospäin mentäessä. Vaihtelut ovat suurimmat järvi- ja jätevesien purkupaikkojen läheisyydessä (P52, P54 ja P67), missä etenkin pintavesi on myös selvästi ruskeampaa kuin muualla (214: 2 12 mg Pt/l). Uloimmilla pisteillä (P64 ja P71) väriarvot ovat alhaiset (1 25 mg Pt/l) ja vaihtelut vähäisiä. Vuoden 214 järvivesien juoksutukset näkyvät uloimpia pisteitä lukuun ottamatta selvästi avovesiajan väriarvoissa, kuitenkin edellisvuotista vähemmän. FOSFORI (kuva 18) Talvella kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelevat väriarvojen tavoin järvivesien juoksutuksista riippuen eri tavoin eri vuosina. Pitoisuuksissa on laskeva suuntaus, ja vaihteluväli on pienentynyt 199-luvun puolivälin jälkeen. Pitoisuudet ovat olleet tasaisen pieniä vain uloimmalla havaintopaikalla (P75/korvaava). Juoksutukset Luodonjärvestä painottuivat talvella 28 ja 29 Hästgrundetiin ja fosforipitoisuudet olivat purkualuetta laajemmalla alueella (P62, P64 ja P71) tavallista korkeammat. Talven 21 vähäisempien juoksutusten johdosta pintaveden fosforipitoisuudet laskivat normaalitasolle. Vuonna 211 fosforipitoisuudet olivat hieman isommat erityisesti P52:lla, mutta tasaantuivat vuonna 212. Vuonna 213 pitoisuudet olivat talvella kauttaaltaan edellisvuotta korkeammat. Vuonna 214 pisteen P54 pitoisuus kasvoi edelleen, mutta muilla pisteillä arvot laskivat tai pysyivät vuoden 213 tasolla (P71). Avovesikauden fosforipitoisuuksissa on laskeva tai tasainen suuntaus kaikilla havaintopaikoilla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Vaihtelut ovat vähäisempiä ja tilanne on huomattavasti vakaampi kuin talvella. Purkupaikkojen lähellä (P 52, 54 ja 67) fosforitaso erottuu muita korkeampana (kokonaispitoisuudet välillä 21 63 µg/l vuonna 214). Fosforipitoisuus laskee rannikolta ulospäin mentäessä alle 1 µg/l:aan pisteellä 75. Havain-