Monikeskuksisuuden monet todellisuudet

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet 4-2011 Sektoritutkimuksen neuvottelukunta Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit

2 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) Monikeskuksisuuden monet todellisuudet Vesa Kanninen ja Kimmo Ylä-Anttila (toim) TUTKIMUSRYHMÄT: Aalto-yliopisto Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus YTK Raine Mäntysalo Vesa Kanninen Jonne Hytönen Janne Roininen Ilona Akkila Tampereen Teknillinen Yliopisto EDGE kaupunkitutkimuslaboratorio Kimmo Ylä-Anttila Ari Hynynen Jaana Vanhatalo

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 3 Esipuhe Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaosto käynnisti kesällä 2010 neljä monikeskuksiseen aluerakenteeseen liittyvää tutkimushanketta. Tutkimushaun tavoitteena oli saada monipuolinen valikoima tutkimushanke-ehdotuksia, joissa aihetta tarkastellaan laajasti, poikkihallinnollisesti ja useista eri näkökulmista ja erilaisten alueiden ja aluetasojen (kansainvälinen, valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen) kannalta. Tutkimushaun tarkoituksena oli myös syventää esiselvitysten tuottaman tiedon pohjalta tutkimusteemaa ja siihen liittyviä näkökulmia. Monikeskuksisuus on ollut yksi aluerakenteen kehittämisen keskeisiä tavoitteita Vanhasen II hallitusohjelmassa ja eri ministeriöiden linjauksissa. Siihen kytkeytyvät metropoli- ja suurten kaupunkien politiikka ja monet muut hallitusohjelman linjaukset. Monikeskuksisuus liittyy maakunta- ja kuntarakenteeseen, yhteysverkostoihin, alueellisiin työmarkkinoihin, palvelujen saatavuuteen, alueidenkäyttöön, maaseudun kehittämiseen jne. Monikeskuksisuudella on merkitystä eri hallinnonalojen ja maakuntien suunnittelun näkökulmista voidaanko aluerakenteen kehitystä ohjata esimerkiksi monikeskuksiseen suuntaan ja parantaa alueiden toimivuutta ja elinvoimaisuutta sekä ihmisten hyvinvointia. Tämä on tutkimushankkeen Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) -loppuraportti. Hankkeen ovat toteuttaneet yhteistyössä Aalto-yliopiston Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus (YTK) ja Tampereen Teknillisen Yliopiston EDGE-kaupunkitutkimuslaboratorio. Tutkimusryhmän johtajana on toiminut Vesa Kanninen Aalto-yliopistosta. Projektin ohjausryhmänä on toiminut Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaosto. Helsingissä marraskuussa 2011 Sektoritutkimuksen neuvottelukunta Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaosto

4 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) Tiivistelmä Hankkeessa on tarkasteltu suomalaisen monikeskuksisuuden ilmenemismuotoja. Tavoitteena oli selkeyttää monikeskuksisuus-käsitettä ja antaa lähtökohtia entistä analyyttisemmälle käsitten käytölle. Erilaisten keskittymien muodostamat rakenteet ja keskittymien väliset suhteet määrittävät tilallisen monikeskuksisuuden tarkasteluja. Maakunnallisella tasolla keskuskuntien asema on korostetun vahva suhteessa ympäryskuntiin ja maakunnan reuna-alueisiin. Kaupunkiseutujen monipuolista monikeskuksistumista ei suomalaisessa kontekstissa ole havaittavissa kokonaisvaltaisesti muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Kaupunkiseudun sisäinen monikeskuksisuus ilmeneekin lähinnä kaupallisten toimintojen uusina keskittyminä. Strategisen monikeskuksisuuden eri tasojen erilaiset toiminnot, toimintatavat ja toimijatyypit, tasojen väliset kytkennät, sekä tasojen erillisyys aiheuttavat usein haasteita paikallisiin olosuhteisiin sopivimpien toiminnan tapojen, käytäntöjen, verkostojen ja yhteistyökumppanuuksien valinnalle ja luomiselle. Uusia, mittakaavatasot ylittäviä ja niiden välisiä suhteita hyödyntäviä monikeskuksisuuden muotoja on kehittymässä kaupunkiseuduilla ja seutujen välillä. Monikeskuksisuus-termi ei ilman tarkempaa määrittelyä palvele paikallista ja käytännöllistä suunnittelu- tai kehittämistyötä. Myös yleisen poliittisen tahtotilan kuvaamiseen termi on käsitteellisestä epämääräisyydestään johtuen ongelmallinen, ja kuvaa harvoin normatiivisia tavoitteita selkeästi. Retorisesti monikeskuksisuuden moniulotteisuus näyttäisikin liittyvän erityisesti valittuun tarkastelun mittakaavaan. Asiantuntija-arviointien pohjalta monikeskuksisuuden suurimmat hyödyt näyttävät syntyvän alueiden ja yhdyskuntien kilpailukyvyn vahvistumisen sekä paikallisen ja alueellisen kehityksen vahvistumisen muodossa. Sitä vastoin haitat näyttävät kohdistuvan ilmastonmuutoksen hillintään tähtääviin ponnisteluihin sekä alueiden ja yhdyskuntien toimivuuteen. Jotta monikeskuksisuuden kehittymistä voitaisiin käytännössä paremmin seurata ja siihen vaikuttaa halutulla tavalla, tulee määritelmistä ja puheesta muovata konkreettisia työkaluja. Sen lisäksi tarvitaan prosessiosaamista. Yhteisten tavoitteiden ja konseptien muodostaminen sekä kuljettaminen eri suunnittelu- ja päätöksentekotasojen läpi edellyttää suunnittelun prosessimallien selkeyttämistä ja kehittämistä. Olennaista on prosessin ja laadun hallinta samanaikaisesti eri mittakaavallisilla ja institutionaalisilla tasoilla. Kilpailukykyä korostavassa strategiatyössä erityisesti kyky tehdä avauksia vakiintuneiden tasojen ohi, yli ja uusia tasoja rakentaen antaa mahdollisuuksia onnistumisiin. Samalla keskeiseksi tekijäksi muodostuu eri tasojen välisten suhteiden hallinta. Paikallisesti tärkeintä ovat tavat, jolla yliseudullisten julkisten ja yksityisen sektorin verkostojen hyödyt saadaan yhdessä tuottamaan seudun sisäistä laaja-alaista dynamiikkaa. Analyyttinen monikeskuksisuus-puhe tukee poliittisten arvokysymysten avointa käsittelyä. Ristiriitojen avoin käsittely edellyttää poliittisten päämäärien kuvailua selkein, yksiselitteisin termein.

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 5 Sammanfattning Projektet undersökte uttryck för polycentricitet i Finland. Syftet var att klarlägga användningen av begreppet polycentricitet (flerkärnighet) i samband med stadsplanering och regionplanering i Finland. Det visade sig vara omöjligt att få ett grepp om hela skalan av gängse betydelser av begreppet på grund av alla oklarheter som förekommer. De viktigaste rönen handlar om såväl uppkomsten av nya slags knutpunkter på fördelaktiga platser, den rumsliga differentieringen av olika funktionella nätverk och bildningen av nya nivåer av polycentrisk samverkan som den diffusa terminologin kring polycentricitet i politisk och normgivande retorik. De urbana områden i Finland som ingick i studien visade sig vara ganska monocentriska rumsligt sett och inom de urbana områdena gick polycentriciteten främst ut på nya affärscentra. Nya former av nätverksbildning inom och mellan regionerna skapar också nya nivåer i den strategiska polycentricitet som grundar sig på samverkan. Studien visar emellertid att det råder en allvarlig brist på klarhet i användningen av terminologin kring polycentricitet. Utan innehåll, eller med ett mycket obestämt innehåll, kan terminologin inte erbjuda en grund för den lokala och den regionala planeringen. Av samma skäl missar politiska uttalanden om polycentricitet också målet när det gäller att beskriva de normativa målen på ett klart och tydligt sätt. För att förbättra situationen måste man analytiskt omvandla den godtyckliga och vilseledande retoriken till konkreta verktyg för planering på olika nivåer. Dessutom måste planeringsprocesserna utvecklas så att de verkar för gemensamma mål på alla nivåer och i alla processer inom planeringen och beslutsfattandet. Det är också viktigt att skapa nya samarbetsformer som överbryggar de olika institutionella nivåerna. De mekanismer som utnyttjar fördelarna i regionala nätverk till att skapa dynamik och utveckling inom en region måste uppmuntras. En analytisk retorik kring polycentricitet främjar en öppnare debatt om politiska värdefrågor. Öppenhet i den politiska debatten förutsätter klara, tydliga och enkla beskrivningar av de politiska målen.

6 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) Summary The project studied manifestations of polycentricity in Finland. The aim was to clarify the use of the concept of polycentricity with in Finnish urban and regional (planning) contexts. It was impossible to grasp the full scope of current meanings of polycentricity due to the ambiguities involved. The most important findings deal with the emergence of new types of network nodes in advantageous locations, the spatial differentiation of different functional networks and the formation of new scalar layers of polycentric cooperation, as well as the ambiguity of polycentricity terminology in political and normative rhetorics. The studied Finnish urban regions were found to be, spatially, fairly monocentric, and within the urban areas polycentricity was based mainly on new retail locations. New forms of intra- and interregional networking are also producing re-scalings in strategic, cooperation-based polycentricity. However, the study found a severe lack of clarity in the usage of polycentricity terminology. With vague or no content, the terminology fails to provide a basis for local and regional planning. By the same token, political statements about polycentricity also miss the mark of clearly describing the normative goals. In order to improve the situation, the now misleading and arbitrary rhetoric should be analytically transformed into concrete tools for planning at different levels. In addition, the processes of planning should be developed to cater to nursing common goals through different levels and processes of planning and decision-making. Attention should also be paid to the capabilities to engage in new coalitions that both cross and bridge different institutionalised scales. The mechanisms that transform inter-regional networking advantages into intra-regional dynamics and development should be encouraged. Finally, an analytical rhetoric for polycentricity would support a more open approach to political, value-laden debates. Openness in political confrontation presupposes clear, simple descriptions of political aims.

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 7 Sisältö Esipuhe... 3 Tiivistelmä... 4 Sammanfattning... 5 Summary... 6 1. JOHDANTO... 9 1.1 Hankkeen tavoitteet... 9 1.2 Hankkeen rakenne... 10 2. MONIKESKUKSISUUDEN TEOREETTINEN TARKASTELU... 11 2.1 Lähtökohtia kansainvälisten keskustelujen käsittelyyn... 11 2.2 Monikeskuksisuuden määrittely ja yhdyskuntarakenteen kuvausjärjestelmät... 15 2.3 Monitasoinen monikeskuksisuus... 18 2.4 Monikeskuksisuuden muodot: erilaisia puhetapoja... 22 3. MONIKESKUKSISUUS ALUEELLISISSA KONTEKSTEISSA SUOMESSA... 25 3.1 Kaupunkiseutujen tilallinen monikeskuksisuus Suomessa... 26 3.1.1 Case Tampere: tilallisen monikeskuksisuuden tulkintoja... 28 3.1.2 Tilallinen monikeskuksisuus Suomessa: Vertaileva tarkastelu Jyväskylän, Lahden ja Tampereen kaupunkiseuduista 2010... 31 3.1.3 Monikeskuksisuus kaupunkiseutujen ulkopuolella - case Ylä-Pirkanmaa... 38 3.2 Strateginen monikeskuksisuus... 46 3.2.1 Monikeskuksisuus eri mittakaavoissa case Lahden seutu... 46 3.2.2 Uudelleen skaalautuminen Tampereen ja Jyväskylän konteksteissa... 52 3.2.3 Tulkintoja... 54 3.3 Monikeskuksisuuden ilmenemismuotoja: erilaisia puhetapoja... 56 3.3.1 Tyypittely havainnollistaa puhetapojen eroja... 58 3.3.2 Esimerkkejä kaupunkiseudulta... 62 3.3.3 Tulkintoja: Normatiivisen puheen analyyttisyys ja selitysvoima... 68 4. TAPAUSTUTKIMUSKOHTEIDEN KONSEPTIEN ARVIOINTI... 71 4.1 Monikeskuksisuuden ilmenemismuotojen (konseptien) arviointi... 71

8 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 4.2 Vaikutukset ilmastonmuutoksen hillintään... 74 4.3 Vaikutukset alueiden ja yhdyskuntien toimivuuteen... 76 4.4 Vaikutukset alueelliseen ja paikalliseen yhteistyöhön... 77 4.5 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteiden innovatiivisuuteen... 78 4.6 Vaikutukset kilpailukykyyn ja paikalliseen ja alueelliseen kehitykseen... 79 5. JOHTOPÄÄTÖKSET... 80 5.1 Monikeskuksisuus tutkimusten ja teorioiden perusteella... 80 5.2 Johtopäätökset tutkimusosioittain... 82 5.3 Tulkinnat, ehdotukset ja jatkotutkimuksen tarve... 83 Lähteet... 86

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 9 1. JOHDANTO 1.1 Hankkeen tavoitteet Monikeskuksisuuden on hankkeen käynnistysvaiheessa nähty ilmenevän yhtäältä osana eritasoisia hallinnollisia aluetasoja ja niiden puitteissa tapahtuvaa kehittämistyötä, toisaalta omalakisina spatiaalis-toiminnallisina verkostoina, jotka sekä toimivat yhdessä että haastavat hallinnon kategorisoinnit. Monikeskuksisuuden nähdään toteutuvan yhtäältä usealla eri aluetasolla mikrotasosta (kaupungin sisäinen) valtakunnan tasoon, toisaalta näitä tasoja ylittäen ja leikaten. Historiallisen kehityksen myötä muodostuneet rinnakkais- ja yhteistoiminnalliset suhteet voivat ilmentyä eritasoisina institutionaalisina linkkeinä, joiden ilmiasut saattavat muotoutua uudelleen eri ajanjaksoina; verkostojen sisäiset toiminnallisuudet saattavat olla joko lyhyellä tai pitkällä aikavälillä näkyviä ja olennaisia; erilaisten verkostojen kehityshorisontit ovat hyvin eripituisia. Hankkeen tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva monikeskuksisuuden määritelmistä ja ilmenemismuodoista suhteessa suomalaiseen alue- ja kaupunkirakenteeseen. Monikeskuksisuuden konseptia lähestytään yhtäältä teoreettisten keskustelujen antamien alueellisten ja toiminnallisten kategorioiden kautta, toisaalta suomalaisen todellisuuden ja käytäntöjen informoimana. Monikeskuksisuuden teoreettisen tarkastelun kautta pyritään löytämään ne monikeskuksisuuden alueelliset, temaattiset ja relationaaliset ulottuvuudet, joilla on yhtymäkohtia suomalaiseen keskusteluun ja käytäntöihin. Monikeskuksisuuden ilmenemisestä suomalaisten alueellisten toimijoiden kehittämistyössä muodostetaan kuva tapaustutkimuskohteiden kautta. Tutkimusalueiden aluekehittämistyössä käytettyjä monikeskuksisuuden julkilausumia arvioidaan suhteessa ao. kehittämistyössä niille asetettuihin tavoitteisiin ja päämääriin, sekä arvioidaan, missä määrin monikeskuksisuuteen tähtäävällä tai sitä hyödyntävällä kehittämistyöllä on ollut ennalta arvattuja ja arvaamattomia vaikutuksia monikeskuksistuiseen sekä muihin kehittämistyön edellytyksiin ja tavoitteisiin.

10 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 1.2 Hankkeen rakenne Monikeskuksisuuden monet todellisuudet -hanke tarkastelee monikeskuksistumisen prosesseja eri alue-tasoilla ja erilaisten alueiden kautta käyttäen hyväkseen poikkitieteellistä tapaustutkimuksen ja arviointitutkimuksen metodiikkaa. Monikeskuksisuuden tekijöistä tulevat tarkastelujen kohteeksi erityisesti eri aluetasojen ja niiden keskusten roolit, verkostojen toisiaan täydentävyys, yhteyksien suuntautumiset, vastavuoroisuudet ja symmetrisyydet sekä niiden alueelliset, toiminnalliset ja ajalliset toimintahorisontit. Monikeskuksisuuden toimivuuden arvioinnissa katsotaan millaista monikeskuksistumiskehitystä tapaustutkimusalueiden kehittämisstrategiat pystyvät aikaansaamaan, ja miten ne samalla vastaavat niille asetettuihin temaattisiin tavoitteisiin sekä mitä muita mahdollisia sivuvaikutuksia on nähtävissä. Tutkimus koostuu neljästä toisiaan täydentävästä osiosta Ensimmäisen osion (A) sisältönä on monikeskuksisuuden teoreettinen keskustelu, jota käsitellään kirjallisuuskatsauksen ja sen perusteella tehtävien teoreettis-analyyttisten konseptualisointien, käsitteenmäärittelyjen ja monikeskuksisuuden mallien tunnistamisen kautta. Toisessa osiossa (B) käsitellään monikeskuksisuuden määritelmät eri alueellisissa ja toiminnallisissa konteksteissa Suomessa. Monikeskuksisuudesta käytyä suomalaista keskustelua tarkastellaan tukeutuen mm. sektoritutkimusohjelman esiselvityksessä mainittuihin painopisteisiin sekä tehtyyn analysoivaan ja arvioivaan tutkimukseen. Osiossa suomalaisia monikeskuksisuutta edistämään tarkoitettuja kehittämiskonsepteja, ohjelmia ja hankkeita lähestytään tapaustutkimusalueiden (Jyväskylän seutu, Tampereen seutu, Lahden seutu osana Helsingin metropolialuetta) puitteissa. Kolmas osio (C) käsittää edellisessä työpaketissa tarkasteltujen tapaustutkimuskohteiden konseptien, ohjelmien ja hankkeiden arvioinnin. Arviointi kytketään keskeisiin yhteiskunnallisiin kriteereihin (ilmastonmuutos jne.), joita täydennetään työpaketeista A ja B nousevilla uusilla kriteereillä. Neljännessä, asioita yhteenvetävässä työpaketissa (D) muodostetaan monikeskuksisuudelle suomalainen sisältö, joka kattaa alue- ja yhdyskuntarakenteelliset (mukaan lukien infrastruktuurit) tarkasteluhorisontit, sekä laaditaan ehdotukset jatkotutkimuksen aiheista.

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 11 2. MONIKESKUKSISUUDEN TEOREETTINEN TARKASTELU 2.1 Lähtökohtia kansainvälisten keskustelujen käsittelyyn Huolimatta laajasta käytöstään on monikeskuksisuus konseptina edelleen monimerkityksinen ja tilanteisesti sisällöltään muuttuva: suunnittelussa se on strategisen suunnittelun väline; tutkijat selittävät sen avulla alue- ja yhdyskuntarakennetta; EU pitää sitä poliittisena tavoitteena; paikallistasolla sitä käytetään markkinoinnin välineenä (vrt. Davoudi 2003). Monikeskuksisuuden merkitykset vaihtuvat myös maantieteellisen mittakaavan mukaan. Monikeskuksisuus kaupunkiseutujen sisäisenä ominaisuutena viittaa ihmisten ja taloudellisen aktiviteetin tilalliseen erilaistumiseen ja rypästymiseen. Monikeskuksisuus kaupunkiseutujen välisenä ilmiönä peilaa verkostomaisten rakenteiden muodostumista kaupunkijärjestelmiin. Eurooppalainen sovellus (ESDP) on lisännyt keskusteluun kansainvälisen ulottuvuuden, monikeskuksisuuden vaihtoehtona keskus-periferiasuhteiden kautta hahmottuvalle eurooppalaiselle kaupunkijärjestelmälle. Lisäksi maakunnalliset yhteenliittymät ovat valjastaneet monikeskuksisuuden yhdeksi keskeiseksi osaksi strategioitaan. Monikeskuksisuuden lähtökohtana on keskusten ja keskusalueiden toiminnan yhteisten suhteiden muotoutuminen. Usein yhteisten tai komplementaaristen toimintojen on nähty perustuvan keskusten kokoon, mutta myös toimintojen luonne vaikuttaa rypästymisen ominaisuuksiin. Virtojen voimakkuus on usein, muttei välttämättä kytköksissä läheisyyteen kyse on myös saavutettavuudesta niin absoluuttisesti kuin suhteellisestikin. Rakenteellisessa monikeskuksisuudessa on kyse alueellisesta kehityksestä, joka on spontaanien kehityskulkujen tulosta, kun taas institutionaalinen monikeskuksisuus sisältää ajatuksen poliittisesta ohjauksesta (ESPON 2005, Glanzmann ym 2004).

12 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) Lähtökohtaisesti monikeskuksisuuden nähdään määrittyvän vastakkaisena yksikeskuksiselle, hierarkkiselle rakenteelle. Klassinen monikeskuksisuuden malli näyttäytyy keskusten proksimiteetin, läheisyyden kautta: keskusten yhteenliittymän nähdään muodostavan yhteistyötä mahdollistavan kriittisen massan joka on kilpailukyvyn suhteellisen parantumisen edellytyksenä (vrt. Porter 1990, vrt.halbert 2008) Viimeisen vuosikymmenen mittaan on kuitenkin kypsynyt laajalti näkemys, jonka mukaan pelkkä läheisyyteen perustuva klusteroituminen ei sinänsä täytä monikeskuksisuuden määritelmää. Monikeskuksisuutta on kuitenkin käsitelty monella eri tavalla (vrt. Green 2007). Monikeskuksisuus voi olla morfologis-toiminnallista, kaupunkien ja niiden osakeskusten läheisyyteen, samanaikaiseen keskinäisten sijaintien työnjaolliseen täydentävyyteen sekä saavutettavuuksiin perustuvaa sekä ihmisten, tavaroiden ja informaation virtoihin sekä kaupallisten toimijoiden verkostoihin perustuvaa, tai relationaalista, keskusten välisiä suhteita korostavaa (vrt. Lefebvre 1991, Harvey 1996). Keskusten välisistä spatiaalisista ja toiminnallisista kytköksistä muodostuu toisiaan täydentäviä, yhteistyötä tekeviä verkostoja, joiden avulla pyritään kasvattamaan kriittistä massaa ei yksin lähekkäisiin sijainteihin, vaan toimintoihin liittyviin virtauksiin perustuen (esim. Musterd ja van Zelm 2001, Hague ja Kirk 2003). Morfologinen monikeskuksisuus määrittyy yhtäältä kaupunkirakenteen keskuksisuuden (nodaalisuuden) hierarkian madaltumisena keskusten koolla mitattuna, toisaalta kaupunkiseudun verkostomaisten rakenteiden kautta. Toiminnallinen monikeskuksisuus viittaa keskusten välisiin virtoihin, jotka perustuvat keskusjärjestelmän t. verkoston sisäisiin suhteisiin ja aikaansaavat liikkumista tietoliikennettä, ihmisten liikkumista sekä tavaroiden ja pääomien liikettä, pääosin normaalien työpäivien puitteissa. Samalla toiminnallinen monikeskuksisuus tarkoittaa keskusten välisen suhteiden kehittymistä siten, että tarkasteltavalla aluetasolla keskusten välille muodostuu työnjakoja. Keskukset täydentävät toisiaan, ja keskuksille saattaa muodostua erilaistunut, erikoistunut rooli osana monikeskuksista aluetta.

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 13 Relationaalinen monikeskuksisuus puolestaan viittaa keskusten välisten suhteiden esiintymiseen toimijoiden kokemuksissa (tunne tai kokemus yhteenkuuluvuudesta ja vuorovaikutuksesta) ja näiden suhteiden liittämiseen keskusten ominaisuuksiksi. Kyse on myös yhteisestä historiasta ja kulttuurista, joka määrittää keskusten välisiä suhteita. Relationaalinen monikeskuksisuus rakentuu ja rakennetaan siinä toiminnassa, jossa nämä suhteet muodostetaan. Seuraavaksi monikeskuksisuuden määrittelyn perusteita lähestytään tarkemmin tämän hankkeen näkökulmien kautta. Monikeskuksisuuden määrittely intraurbaanissa ja intraregionaalisessa kontekstissa Monikeskuksisuusproblematiikka liittyy vahvasti kaupunkien kasvuun, niiden seutuistumiseen sekä niiden sisäisten rakenteen muutokseen. Kansainvälisenä ilmiönä kaupunkien kasvu yhteenkasvaneiksi megapoleiksi on ilmiönä havaittu jo 1960-luvulta alkaen ja yleisesti tunnistetuksi ilmiöksi laaja seutuistunut kaupunki on vakiintunut kaupunkitutkimuksen parissa 1990- ja 2000-luvuilla. Aluksi ilmiötä on tarkasteltu enemmän laajalle levinneenä, rakenteellisesti hajaantuneena ja rönsyilevänä sprawlina. 1990-luvun vaiheesta asti kansainvälisessä kirjallisuudessa hajautuneesta rakenteesta tehtiin tarkempia kuvauksia, joissa kaupunkirakenteen muutoksista tunnistettiin yksityiskohtaisempia ilmiöitä ja muutoslogiikoita kuten reunakaupungit tai verkostomainen monikeskuksinen rakenne. Muutosta on kuvattu yhdysvaltalaisessa kirjallisuudessa mm. teknokaupunkina (Robert Fishman 1987) ja reunakaupunkina (Joel Garreau 1991) sekä eurooppalaisessa keskustelussa mm. metapolisaationa (Francois Ascher 1995) ja välikaupunkina (Zwischenstadt, Thomas Sieverts 1997, 2003).

14 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) Kaupunkiseudun tasolla tapahtuvan intraurbaanin monikeskuksisuuden keskeisinä ilmenemismuotoina voidaan nähdä mm.: Perinteisen keskeisyyden heikentyminen, hierarkisten rakennemallien purkautuminen Verkostomainen rakenne, useat noodit, Erilaistuneet keskukset ja alakeskukset, "kelluva" sentraliteetti Kaupungin ja maaseudun rajojen katoaminen Tuotannon ja työn maisemasta kuluttamisen ja vapaa-ajan maisemaan Päällekkäiset, risteävät toiminnalliset verkostot Liikkumisen lisääntyminen, tila-aika kutistuminen Selkeimpänä seutuistuneiden ja monikeskuksisten kaupunkiseutujen uutena rakenteellisena ominaispiirteenä on useimmiten vanhan hierarkkisen lähiöperustaisen palvelurakenteen ja uuden monikeskuksisen rakenteen vaihettuminen. Vanha asumalähiöihin hajakeskitetty asutusrakenne on edelleen olemassa, mutta sen palvelutaso on heikentynyt. Samanaikaisesti uusia kaupan, vapaaajan sekä tuotannon (toimistot) keskittymiä sijoittuu näiden entisten palvelualueiden väliin (ks. myös s. 11) (vrt. Ylä-Anttila 2010).

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 15 2.2 Monikeskuksisuuden määrittely ja yhdyskuntarakenteen kuvausjärjestelmät Monikeskuksisuuden tarkastelu on luonteeltaan nodaalisen järjestelmän tarkastelua eli tarkastellaan erilaisia keskittymiä ja niiden välisiä relaatioita joko yhdessä tai erikseen. Kansainvälisessä kirjallisuudessa monikeskuksisia järjestelmiä on hierarkkisten keskuspaikkateorioiden ja mallien jälkeen tarkasteltu erilaisina nodaalisina, verkostomaisina kuvauksina ensin systeemiajattelun nousun myötä 1960-luvulla ja sitten uudestaan verkostoajattelun suosion myötä 1990- luvulta alkaen. Yhteistä näille nodaalisten järjestelmien kuvauksille on yhdistää fyysinen morfologisen rakenteen sekä siinä tapahtuvien tihentymien ja virtausten (fysiologian) kuvaaminen. Ks. esimerkiksi Haggett (1965, 2001), Dupuy (1991, 2008), Oswald & Baccini (2003) sekä eri verkostomallien vertailu Ylä- Anttila (2010). Morfologinen kuvaus käsittää fyysisen nodaalisen keskuksien ja keskittymien verkoston sekä niiden väliset fyysiset yhteydet. Fysiologiset kuvaukset puolestaan kuvaavat näiden yksiköiden määrällisiä tihentymiä, kuten asukkaiden, työntekijöiden tai muiden henkilö- tai toimipaikkatihentymien lukumäärää sekä toisaalta fyysisessä verkostossa näiden verkosto-osien välillä tapahtuvaa ihmisten, tavaroiden ja informaation virtausta. Kansainvälisessä aluekehittämisen monikeskuksisuus-keskustelussa korostuvat yhteistyön, työnjaon ja kilpailun "pehmeät" verkostot voidaan nekin tarkastella suunnattuina ihmisten ja informaation virtoina.

16 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) Monikeskuksisuuden kuvaaminen ja mittaaminen Monikeskuksisuutta voidaan tarkastella monenlaisilla eri indikaattoreilla, jotka voidaan äärimmillään jakaa joko morfologiseen tai fysiologiseen "perheeseen", eli ne koskevat joko systeemin rakennetta tai systeemin tihentymiä ja virtauksia. Useimmat kansainvälisen kirjallisuuden monikeskuksisuus-mittarit koskevat työvoimaa. Useimmat tästä johdetut muuttujat ovat työvoiman määrä, pendelöinti sekä työpaikkojen määrä. Muita esiin nousevia monikeskuksisuuden tarkastelun yksiköitä ovat esimerkiksi väestö, liikennevirrat ja -määrät, saavutettavuus, BKT ja informaatiovirrat (ks. kuva yllä). (Esim. Adolphson 2009; Hall & Pain 2006; Nordregio 2005.) Kritiikkinä monikeskuksisuus-mittareista voidaan esittää niiden suppea pohjautuminen pääosin työvoimaan. Kuitenkin nyky-yhteiskunta ja liikkuminen pohjautuvat yhä enemmän vapaa-ajan liikkumiseen sekä palveluihin, kuten voidaan havaita esimerkiksi Henkilöliikennetutkimus 2004 2005:sta (2006), jonka mukaan 31 % matkoista liittyi työhön ja opiskeluun, 30 % asiointiin ja 39 % vapaa-ajan matkoihin. Lisäksi Pohjoismaissa monikeskuksisuus usein korostuu ennen kaikkea toiminnallisina suhteina (Johanson et al. 2009). Monikeskuksisuuden kuvauksista puuttuvat lähes kokonaan esimerkiksi vapaa-ajan matkat tai erityyppisten palveluiden tarjoamistiheydet. Kuvaukset ovat myös erittäin harvoin yhdistelmäkuvauksia erityyppisistä, eri tavoin suuntautuneista ja erilaisista verkostoista, jotka leikkaantuvat eri tasoilla ja ajassa.

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 17 Monikeskuksisuuden elementtejä käytännössä Kaupunkiseudun mittakaavassa monikeskuksisuuden kehittyminen tarkoittaa useiden päällekkäisten morfologisten ja toiminnallisten kerrostumien muodostumista, ja näiden kerrostumien eriasteista verkostoitumista myös eri mittakaavatasoilla kaupunkiseudun sisäisestä aina kansainväliseen ja globaaliin tasoon asti. Yksikeskuksisen kaupunkiseudun hierarkkiset asutus-, työpaikka- ja palvelurakenteet toiminnallisine ominaisuuksineen, niihin perustuvat virtaukset, sekä niitä ehdollistavat rakenteelliset verkostot muodostavat tarkastelun lähtökohdan. Eri toimintojen uusien sijaintien kautta määrittyvät, olemassaoleviin väestöllisiin, tuotannollisiin ja kaupallisiin tihentymiin liittyvät ja yhä enenevässä määrin liittymättömät uudet verkostojen noodit aikaansaavat kukin oman verkostomaisen rakenteensa (vrt. Ylä-Anttila 2010). Työpaikka-alueiden eriytyminen kaupunkirakenteessa omiksi tunnistettaviksi tihentymikseen aikaansaa esimerkiksi työmatkaliikkumisen sekä logistiikan virtojen uudelleenjärjestymistä tuotannollisen logiikan mukaisesti (esim. Mäntynen 2010). Kaupan suuryksiköiden muodostamat saarekkeet puolestaan muuttavat asioinnin ja yhä enemmän myös vapaa-ajan (auton käyttöön perustuvia) liikkumisvirtoja, ja samalla muuttuu kaupan logistinen rakenne muodostaen omia uusia nodaliteettejaan (vrt. Alppi 2008). Yksikkökoko ja siihen liittyvä saavutettavuuden tarkastelutaso kasvavat niin asiakas- kuin tavarantoimitusperspektiivistäkin. Nämä uudet nodaliteetit ovat aikaansaaneet myös julkisten palvelurakenteiden muutoksen. Enenevässä määrin myös julkiset palvelut ja vapaa-ajan palvelut hakeutuvat uusiin noodeihin. Kirjaston, työvoimatoimiston tai postin löytää yhä useammin hypermarketista, retail parkista tai huoltoasemamyymäläkeskittymästä. Erilaiset ravintolat, pelimaailmat ja lasten aktiviteettikeskukset ovat myös sijoittuneet uusiin keskittymiin. Näin uusien keskittymien vuorovaikutus muun kaupunkirakenteen kanssa muodostuu entistä monimuotoisemmaksi sekä vaikeammin hahmotettavaksi ja kuvattavaksi. Virtojen moninaisuutta rajoittaa kuitenkin perustana oleva morfologia,

18 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) verkostot joiden kautta nämä virrat kanavoituvat. Toisena rajoittavana tekijänä ovat toimijoiden resurssit, joka puolestaan on yhtä lailla sidoksissa morfologiseen tasoon kuin itse noodien toiminnallisiin ominaisuuksiinkin. Kansainvälinen monikeskuksisuutta käsittelevä kirjallisuus ei esitä monikeskuksisuudelle yhtä yksiselitteistä kuvausta. Määritelmät vaihtelevat hyvin tiukista määritelmistä löyhempiin kuvauksiin. Sen lisäksi että määritelmäeroja löytyy eri tutkijoiden väliltä, tunnustavat useimmat myös määritelmäproblematiikan taso- ja toimijaeroissa, eli toisin sanoen määritelmä riippuu myös aluetasosta sekä toimijasta. Määritelmien eroavaisuuksista huolimatta voidaan kuitenkin löytää myös yhteneväisyyksiä. Näitä ovat: - kahdensuuntaiset virrat - toimintojen jakautuminen keskuksiin, erikoistuminen ja täydentävyys - myös alakeskuksien erikoistuminen: tarjoaa erikoistoimintoja/palveluja, jotka vahvempia kuin pääkeskuksessa - synergian tärkeys; toiminnallinen verkostoituminen. 2.3 Monitasoinen monikeskuksisuus Myös alueellisten tasojen väliltä löytyy nimityseroja, mutta yleisimmin käytössä jako intraurbaaniin kaupungin sisäiseen tai kaupungin ja sen lähimmät alakeskukset sisältävään tasoon, interurbaaniin tai intraregionaaliseen seudulliseen tasoon sekä interregionaaliseen kansalliseen tasoon.

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 19 Ylikansallisesta tasosta puhutaan useimmiten eurooppalaisessa kontekstissa EU:ta koskien, jolloin tätä tasoa kutsutaan makro-tasoksi. (Esim. Davoudi 2003; Kloosterman & Musterd 2001; Nordregio 2005) Monikeskuksisuus ja metropolihallinta Metropolin hallinnan alueet ja toiminnalliset alueet ovat sekä ajassa muuttuvia että lähes poikkeuksetta sellaisia, etteivät niiden rajat käytännössä osu yksiin hallinnollisten rajojen kanssa. Metropolitaso on jo itsessään monitasoinen: keskuskaupungin ja muiden kaupunkiseutujen sisäisen dynamiikan lisäksi metropolisaatio tarkoittaa kaupunkiseutujen välialueiden kuumenemista ja uusien verkostotasojen muotoutumista sekä näille välialueille että niiden ja olemassa olevien keskusten välille. Toimintaympäristön muuttuessa monitoimijaiseksi ja monitasoista hallintaa korostavaksi onkin metropolialueen kehittämisessä yhä enemmän kyse monenvälisen yhteistyön strategioiden vaikuttavuudesta, ei toimintojen kontrolloinnista tietyllä alueella. Niinpä metropolihallinta onkin vaikuttavimmillaan kyetessään mobilisoimaan toimijoiden yhteistä toimintaenergiaa, ei niinkään toimeenpannessaan vahvoja päätöksiä (Salet 2007, Salet & Thornley 2007). Metropolihallinnan tasot voidaan määritellä monin tavoin, mutta yksinkertaisimmillaan ne ovat pelkistettävissä kolmeen: itse metropolitason (yhteinen hallinta) lisäksi alueen sisäinen, kaupunkiseudun taso, sekä metropolialueen ylittävä taso (kiinnittyminen ulkoisiin verkostoihin). Kaupunkiseudun monikeskuksisuuden tarkastelun ulottuvuuksina voidaan näin ollen nähdä 1) yksittäisen kaupunkiseudun sisäiset aloitteet ja verkostot (paikallinen ja seudullinen viitekehys), 2) kaupunkiseudun ulkoiset verkostot (kansainvälinen, kansallinen ja yliseudullinen viitekehys) sekä 3) yksityisen sektorin verkostot (kansainvälisten ja paikallisten verkostojen sosiaalisen ja taloudellisen monimuotoisuuden viitekehys (Salet 2007)).

20 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) Mittakaavojen ylittäminen ja uudelleen järjestyminen Hallinnan verkostojen mittakaavojen uudelleen järjestyminen voidaan nähdä usean toisiinsa liittyvän kehityskulun kautta (vrt. Scholte 2008, Allmendinger & Haughton 2007, Paasi 2004). - Valtioiden merkitys hallinnan yksikköinä on vähentynyt, ja vastaavasti uusien, mittakaavojen välisten toimijoiden vaikutusvalta on kasvanut, erityisesti EU:n tasolla, jossa kyse on sekä normatiivisesta tavoitteesta regionalisaatioon että glokaalien (maailmallis-paikallisten) olosuhteiden muotoutumisesta. - Valtiollisten toimijoiden lisäksi tärkeiksi koetaan useita eri mittakaavoissa toimivia instituutioita. Tämä kehityskulku on osin valtioiden fasilitoimaa (esim. metropolihallinnot, maakuntien rooli, valtiollisten toimintojen yksityistäminen), mutta eri tasoilla operoivien toimijoiden ja eri institutionaalisten viitekehysten moninaisuus aikaansaa valtiosta riippumattomien instituutioiden aseman korostumisen. - Valtiollinen yhtenäisyys on väistymässä hajautetun ja suhteellisen itsenäisen nodaalisen päätöksentekomallin tieltä. Osin tämä johtuu edellisestä moninaisuudesta, osin seurauksena devolutiivisesta politiikasta (päätöksenteon siirtämisestä lähelle käsiteltäviä asioita). - Hallinnon territoriot eivät enää ole toisensa pois sulkevia, vaan eri hallinnon toimijat operoivat yhä enemmän toistensa lomassa. Seurauksena on mittakaavojen välisiä ja sisäisiä päällekkäisyyksiä, joiden välisiä suhteita voidaan käsitellä lähinnä hallinnan ja metahallinnan keinoin. Samalla toimijoiden itsenäisyys on poistumassa ja auktoriteeteista on muodostumassa jaettuja. Niinpä eri asioita hoitamassa saattaa olla monen tasoisia mutta samankaltaisia toimijakokoonpanoja, ja samaa asiaa voidaan käsitellä lukuisissa eri verkostoissa.

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 21 Taso on institutionalisoitunut mittakaava Mittakaavaa voidaan tarkastella sekä sen relatiivisen, virtoja käsittelevän, että relationaalisen, suhteita korostavan roolin kautta (Howitt 2003). Mittakaava käsittää sekä tilallisen elementin (kokoluokka) että hierarkisen komponentin (mittakaavataso). Mittakaavat muovaavat maantieteellistä ajattelua ja täten monikeskuksisuuden määrittelyjä (Paasi 2004). Uudet tasojen väliset mittakaavat (sekä uudet tasot että tasojen välissä) syntyvät sosiaalisten todellisuuksien tarpeista, poliittisten uudelleenmäärittelyjen ja valtapolitiikan kautta (Salet 2008). Institutionalisoituneiden mittakaavojen vaikutus on suuri, usein ao. mittakaavat määrittävät myös verkostoitumisen tasoja (Paasi 2004). Mittakaava voidaan nähdä myös eri tasoilla muodostuvien rajapintojen kautta. Nämä rajapinnat toimivat eri verkostojen ja mittakaavatasojen välisinä kohtauspintoina, joiden avulla eri mittakaavatasojen toimijat ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Niinpä eri mittakaavat ovat vuorovaikutuksessa toistensa kautta juuri siinä kontekstissa, jossa eri tasot kohtaavat. Näin esim. kansainvälisissä verkostoissa toimiminen rakentaa (co-produce, ks. Howitt 1998) myös paikallisuutta toimijan paikallisten linkkien avulla.

22 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 2.4 Monikeskuksisuuden muodot: erilaisia puhetapoja Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, onko monikeskuksisen aluerakenteen tavoittelu järkevää taloudellisen kilpailukyvyn, ympäristövaikutusten tai edes alueellisen tasapainon näkökulmasta (Meijers 2008, Vandermotten et al. 2008). Monikeskuksisuus-termiä käytetään kuitenkin paitsi analyyttisissa ja kuvailevissa, myös normatiivis-poliittisissa yhteyksissä erityisesti Euroopan unioniin liittyvässä kansainvälisessä keskustelussa. Normatiivisuudella viitataan tässä yhteydessä arvottaviin, suosituksia osoittaviin periaatteisiin, erotuksena kuvailevasta objektiivisesta deskriptiivisyydestä, jolla pyritään kuvaamaan todellisuutta. Vaikka termin käyttöä normatiivisissa yhteyksissä ei sinänsä ole tässä yhteydessä tarvetta problematisoida, voi käsitteellistä epäselvyyttä kuitenkin seurata esimerkiksi siitä, ettei monikeskuksisuus-käsitteen kulloistakin sisältöä määritellä (vrt. Meijers 2008; Davoudi 2003). Tässä työssä aineistonanalyysi on lähtenyt liikkeelle monikeskuksisuuteen liittyvän teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta. Aineiston keruu ja analyysi on tukeutunut toisin sanoen monikeskuksisuuden keskeisiin teoreettisiin elementteihin; joko skaalaan ja keskusten välisiin suhteisiin, tai ajatukseen ns. kriittisestä massasta. Esimerkiksi lähes kaikki aluekehittämiseen liittyvät dokumenttiaineistot on jäsennettävissä tästä löyhästä teoreettisen monikeskuksisuuden viitekehyksestä käsin. Eri dokumenteissa ja julkilausumissa myös sananmukaista monikeskuksisuus-termiä käytetään usein; joko sellaisenaan, ilman tarkentavia määrittelyjä, tai sitten monikeskuksisuuden keskeisiin elementteihin tukeutuen. Diskursseihin keskittyvän tutkimusosion tavoitteena on havainnollistaa tapausesimerkein erilaisia monikeskuksisuuteen kytkeytyviä puhetapoja, jotka jäsentyvät (tilallisen/relationaalisen) monikeskuksisuuden teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Toisaalta tarkoituksena on analysoida myös monikeskuksisuus-termin sananmukaisia ilmenemismuotoja: onko ilmennyt monikeskuksisuus-puhe perusteltua, teoreettisen viitekehyksen tukemaa?

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 23 Keskeiset monikeskuksisuuden osatekijät Eskelinen ym. (2005), monien muiden tutkijoiden tavoin, pyrkivät jäsentämään käsitettä talous- ja aluemaantieteen perinteistä käsin: he erottavat toisistaan morfologisen, keskusten kokoon perustuvan, ja toisaalta niiden välisiin suhteisiin perustuvan tavan ymmärtää monikeskuksisuus (relaatiot). Toinen keskeinen kysymys liittyy tarkastelun mittakaavaan (skaala). Millä skaalalla termiä käytetään (esim. EU, kansallinen, maakunnallinen)? Millaisista keskusten välisistä relaatioista on kyse? (vrt. morfologinen, ns. kriittisen massan saavuttamiseen perustuva monikeskuksisuuden määritelmä) Kiinnittämällä huomio näihin tekijöihin voidaan arvioida, rakentuuko teksti erityisesti kuvaamaan aluerakenteen nyky- vai tavoitetilaa. Pohjautuvatko normatiiviset dokumentit lähtötilanteen deskriptioon/kuvailuun, vai ovatko ne lähtötilanteesta irrallisia? Näin voidaan arvioida paitsi yleisesti ilmenemismuotojen normatiivisuutta, myös sitä, millaiseen lähtötilanteen analyysiin erilaiset poliittisen tahdon ilmaisut perustuvat. Tukeutuvatko julkilausumat ylipäätään monikeskuksisuuden käsitteeseen, vai kenties yksikeskuksisuuteen? Entä mitkä monikeskuksisuuden elementit nousevat esiin erityisesti vahvaan poliittiseen tavoitteenasetteluun tähtäävissä dokumenteissa? Käytetäänkö monikeskuksisuuden käsitettä dokumenteissa, jotka eivät ole voimakkaan normatiivisia?

24 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) Monikeskuksisuuden diskursiiviset ilmentymät Monikeskuksisuus-käsitteen monitahoisuus ja jäsentymättömyys ilmenevät erilaisina puhe- ja ilmaisutapoina. Monikeskuksisuuden elementit ilmenevät erilaisissa yhteyksissä eri tavoin, ja monikeskuksisuus-termin kulloinkin saamat määritelmät ja sille annetut merkitykset vaihtelevat suuresti. Tunnistamalla erilaisia ilmenemismuotoja pyritään selkiyttämään monikeskuksisuuteen liittyvää käsitteellistä monitulkintaisuutta suomalaisessa kontekstissa. Monikeskuksisuuden erilaisista ilmenemismuodoista on käyty kansainvälistä, etenkin Euroopan Unionin koheesiopolitiikkaan liittyvää keskustelua (esim. Faludi 2004, Meijers 2008, Eskelinen & Fritsch 2009). Monikeskuksisuuden käsite poliittisena työkaluna Diskursiivisen lähestymistavan näkökulmasta olennaisena pidetään yhteisen poliittisen tahdon, jaettujen arvojen tai yhteisten päämäärien muodostumisen prosesseihin liittyviä julkilausumia. Aluerakenteen kuvailun sijaan käsitteellä pyritään kuvailemaan normatiivisen tahdonmuodostuksen prosesseja eri keskusten välillä. Tällä tavoin määriteltyä monikeskuksisuutta (ymmärrettynä sosiaalisina konstruktioina) ei tule pyrkiä arvioimaan yhteismitallisesti muiden keskeisten määritelmien (esim. tilallisen monikeskuksisuuden määritelmät) kanssa. Poliittisen monikeskuksisuuden käsite ymmärretään tässä mielessä etenkin normatiivisen tavoitteenasettelun työkaluna. Käsitteellinen epäselvyys liittyy poliittisen ja toisaalta määrällisesti mitattavien maantieteellisten monikeskuksisuus-käsitteiden yhteismitattomuuteen. Tämän epäselvyyden jäsentämiseksi tutkimuksessa paneudutaan monikeskuksisuuteen myös diskursiivisesti, deskriptiivisen kuvailun ja normatiivisen tavoitteenasettelun näkökulmasta. Käytetäänkö käsitettä deskriptiivisenä työkaluna vai normatiivisen tahtotilan kuvailun välineenä? Millä tavoin monikeskuksisuus erilaisissa deskriptiivissä/normatiivissa dokumenteissa määritellään?

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 25 3. MONIKESKUKSISUUS ALUEELLISISSA KONTEKSTEISSA SUOMESSA Tapaustutkimuksia varten on valittu kolme kohdealuetta, joiden kautta tuodaan esiin monikeskuksisuuden eri ulottuvuudet suomalaisessa kontekstissa. Tampereen seutu on voimakas valtakunnanosatason alue, jossa tarkastellaan erityisesti kaupunkiseudun sisäistä monikeskuksistumisen problematiikkaa, keskusalueen ja perifeeristen kuntien välistä suhdetta sekä keskusseudun ulkopuolisten keskusten (pikkukaupunkien) keskinäistä verkostumista soveltaen. Kuvaukset monikeskuksistumisesta käsittävät morfologis-toiminnallis-relationaalisia yhdistelmäkuvauksia erityyppisistä, eri tavoin suuntautuneista ja erilaistuneista verkostoista, jotka leikkaantuvat eri tasoilla ja ajassa. Metropolialue fokusoituen Lahden seutuun, jossa korostuu kaksinainen verkostoitumisdynamiikka: yhtäältä seutu näyttäytyy itsenäisenä kaupunkiseutuna, toisaalta se kiinnittyy yhä voimakkaammin metropolialueen kehitysdynamiikkaan. Analyysissa sovelletaan ja kehitetään Salet:n (2007) ja Salet & Thornleyn (2007) kolmijakoa 1) metropolialueen ja Lahden seudun sisäisiin aloitteisiin ja verkostoihin, 2) yliseudullisiin verkostoihin, sekä 3) yksityisen sektorin verkostoihin. Näitä eri viitekehyksiä analysoidaan monitasoisuutta, mittakaavojen välisyytä ja mittakaavojen muutosdynamiikkaa arvioiden. Jyväskylän seutu. Alue näyttäytyy uudistuvana itsenäisenä vyöhykkeenä, jossa monikeskuksistumisen haasteisiin vastataan sekä hallinnollisilla toimilla että yliseudullista yhteistyötä korostamalla. Tarkastelussa keskitytään aluetasoja yhdistävään sekä kaupunkiseutuja yhdistävään verkostoitumiseen. Asiakirja-analyysi keskittyy Keski-Suomeen. Erityisesti Jyväskylä Jämsä Äänekoski-kehityskäytävä -käsitteeseen (JJÄ), Jyväskylän Etelä-Portin suunnitteluun ja maakuntakaavoi-

26 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) tukseen liittyvät asiakirjat ovat ydinaineistoa tässä tutkimusosiossa, jota tuetaan sanomalehtikirjoittelun analyysilla. Tutkittavat tapaukset on valittu teoreettisesta keskustelusta kummunneen, aiheeseen liittyvän esiymmärryksen perusteella. Tutkimuskohteiden valinnalla on pyritty takaamaan, että erilaiset teoreettiset näkökulmat monikeskuksisuus-termin käyttöön liittyen tulevat monipuolisesti huomioiduksi. 3.1 Kaupunkiseutujen tilallinen monikeskuksisuus Suomessa Tilallisen monikeskuksisuuden tarkastelu kytkeytyy tässä kaupunkimuotoa ja -rakennetta tutkivaan kaupunkitutkimuksen morfologiseen traditioon. Siinä monikeskuksisuutta tarkastellaan kaupunkien ja kaupunkiseutujen sisäisenä ominaisuutena (intraurbaani monikeskuksisuus) ja merkittävin monikeskuksisuuteen liittyvä piirre on perinteisen keskeisyyden purkautuminen. Tämä tapahtuu kahdella tasolla: yhtäältä perinteinen yksikeskuksinen rakenne purkautuu, kun keskustamaiseksi määriteltyjä toimintoja sijoittuu myös kaupungin reuna-alueiden uusiin erikoistuviin keskittymiin (kauppa ja palvelut, työ, vapaa-aika) - toisaalta jo perinteiseksi muodostuneiden asumalähiöiden lähipalvelukeskuksien hierarkkinen palveluverkko heikentyy ja kaupalliset palvelut siirtyvät yhä suurempiin yksiköihin ja vaikutusalueisiin. Samanaikaisesti tapahtuva kaupunkiseutujen kasvu - seutuistuminen ja kuntien yhteen kasvu tuottaa myös monikeskuksista rakennetta, missä useampia kuntayksiköitä liittyy samaan kaupunkirakenteeseen. Sama keskeisyyden purkautuminen koskee myös näitä yhteen kasvaneita rakenteita: monikeskuksisuus ei muodostu yksioikoisesti vanhojen kuntakeskuksien mukaisesti. Uusia keskeisyyksiä syntyy yhteen kasvaneen rakenteen uusille painopistealueille, joista useimmat määrittyvät tieverkon liikkumissaavutettavuuden sekä väljemmässä yhdyskuntarakenteellisessa kehyksessä olevan tonttitarjonnan mukaan. Tilallisen monikeskuksisuuden alueellinen tarkastelu tapahtuu verkostopohjaisella morfologisella analyysillä (topomorfologia), jossa tavoitteena on tunnistaa kaupunkirakenteen erilaiset keskeisyyden ominaisuudet ja niissä tapahtuvat muutokset. Rakenteellisten ominaisuuksien sekä painopistemuutosten erittelemiseksi analyysi tehdään vähintään kolmella eri tasolla: fyysinen verkosto (asutus- ja tieverkosto), sijaintiverkosto sekä liikkumisverkostot.

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 27 Analyysi koostuu kolmesta eri aluetarkastelusta: ensimmäisenä esitetään tiivistelmä Tampereen kaupungin ja kaupunkiseudun topomorfologinen analyysistä, joka perustuu Samuli Alpin ja Kimmo Ylä-Anttilan TTY:llä 2004 2008 tekemään verkostokaupunkitutkimukseen (Alppi & Ylä-Anttila 2007, Ylä-Anttila 2010), ja joka on tässä yhteydessä uudelleentulkittu monikeskuksisuuden näkökulmasta. Tampereen seudun analyysi on tehty poikkileikkausvuosilta 1960, 1980 ja 2000, ja esittää siten kattavan analyysin kaupunkirakenteen painopisteen kehityssuunnista pidemmällä aikaperspektiivillä. Toisena esitetään vertaileva tutkimusosio vuoden 2010 tilanteesta Jyväskylän, Lahden ja Tampereen kaupunkiseuduilta. Erityisesti testattavana on Tampereen aineistosta keskeisenä tuloksena esiin noussut kysymys palveluverkon eriytymisestä, joka konkretisoituu kaupan suuryksiköiden sijoittumisessa. Lisäksi näiden kolmen kaupunkiseudun osalta tarkastellaan systemaattisesti miten erilaisista verkostomorfologisista näkökulmista monikeskuksisuus ylipäätään on todennettavissa. Kolmantena monikeskuksisuuden kuvausta täydennetään maakunnallisen reuna-alueen analyysillä, jossa kohteena on Ylä-Pirkanmaalle pikkukaupunkien verkoston muodostavat Mänttä-Vilppula, Ruovesi ja Virrat. Erityisesti kiinnostuksen kohteena on ohuen kaupunkiverkon monikeskuksisen ja toisiaan täydentävä palvelutarjonta.

28 Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 3.1.1 Case Tampere: tilallisen monikeskuksisuuden tulkintoja Asutus- ja tieverkoston muutokset kaupunkiseudun monikeskuksisuuden muodostumisessa Tampereen kaupunkiseudun asutusrakenne on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana kasvanut erillisistä saarekemaisista asuinalueista sekä kylä- ja kuntakeskuksista yhtenäiseksi kaupunkiseuduksi, jonka rakenne jatkuu yli kuntarajojen melko tasaisina kenttämäisinä ja vyöhykemäisinä alueina. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana rakenteen kasvu on ollut sekä kokonaisrakennetta laajentavaa että täydentävää, melko matalatehoista rakentamista. Uusia hajakeskitettyjä, mutta tehokkaasti rakennettuja alueita puolestaan ei ole rakennettu (suunniteltuja uusia alueita tulossa 2010-2020 Vuores ja Nurmi-Sorila). Kuntakeskuksien lisäksi matalatehoisen asutusrakenteen joukosta erottuvat 1960- ja 1990-lukujen välillä rakennetut asumalähiöt, joista tosin vain Hervannalla on kokonsa ja toimijoidensa puolesta (25 000 as., TTY, teknologiakeskus Hermia) merkittävää erikoistunutta ja keskustamaista roolia koko kaupunkiseudun mittakaavassa. Tampereen kaupunkiseudulla fyysisen verkoston muutoksissa merkittävässä roolissa on ollut kaupunkiseudun tieverkon rakenteen muuttuminen eteläisen kehätien rakentumisen myötä. Vanha keskuksia yhdistävä tieverkko oli rakenteeltaan säteittäinen. Saapumisväylät kuntakeskuksiin ja näiden väliset suorat yhteydet muodostivat tieverkon rungon. Kokonaisrakenteen kasvaessa poikittaisyhteydet ovat lisääntyneet ja merkittävin uusi poikittaisyhteys on eteläinen kehätie, joka yhdistää kaupunkiseudun saapumisväylät toisiinsa kaupunkikeskustan ulkopuolella. Myös monet vanhoista keskuksien kautta kulkevista saapumisväylistä on korvautunut ympäryskuntien kuntakeskukset sekä asuinalueiden palvelukeskukset ohittavilla moottoritieväylillä (by-pass). Kehä-, ohitus- ja moottoritiet muodostavat yhdessä kaupunkiseudun yhdistävän uuden kokoluokan pääverkon, joka

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) 29 muuttaa myös kokonaisrakenteen savutettavuuspainopisteitä kaupunkiseudulla merkittävästi. Perinteinen kuntakeskuksien keskeisyys muodostuu etenkin ympäryskunnissa periferiseksi kaupunkiseutua yhdistävän tieverkoston näkökulmasta. Monikeskuksisuuden kannalta merkittävää on juuri perinteisten kuntakeskustojen sekä palvelukeskusten saavutettavuuden muutos tieverkon, ja siten nimenomaan yksityisautoilun näkökulmasta. Paria poikittaisyhteyslinjaa lukuun ottamatta julkinen liikenne tukee kuitenkin edelleen nimenomaan keskuksien välistä liikennettä, samoin myös mahdolliset tulevat raideliikenneratkaisut. Sijaintimuutokset kaupunkiseudun monikeskuksisuuden tekijänä Tampereen kaupungin alueella palveluverkon kasvu tapahtui 1960 1980-luvuilla erillisasuinalueiden (asumalähiöt) suunnitteluun ja toteutukseen hyvin kytkeytyneenä. Palveluverkon kasvussa olivat koordinoituna samanaikaisesti sekä julkisen että yksityisen sektorin palvelut. Kaupunkirakenteen monikeskuksisuus toteutui puutarhakaupunki-ideologian ja asumalähiöperiaatteen mukaisena hierarkkisesti hajakeskitettynä rakenteena, missä eriasteiset palvelukeskukset oli määritelty niiden palvelujen määrän mukaisesti. Julkisten palveluiden (mm. koulut ja kirjastot) tarjonta on 2000-luvulle tultaessa pystytty ylläpitämään melko hyvin ja palveluverkko noudattelee edelleen kokonaisrakenteen kasvua. Ikärakenteen muutokset asuinalueilla sekä määrärahojen supistaminen ovat luonnollisesti vaikuttaneet palveluverkon kattavuuteen jonkun verran, mutta kokonaisuudessa muutokset ovat vähäisiä ja samoin myös sijaintimuutokset. Suurin muutos palveluverkkoon liittyvissä sijainneissa on tapahtunut päivittäistavarakaupan osalla. Kaupan haluttomuus sitoutua lähiörakenteeseen on ollut näkyvissä jo 1970-luvun alusta alkaen. Mutta varsinaisesti muutos on kiihtynyt 2000-luvulle tultaessa ja trendi kaupan suuryksiköiden suhteen on ollut jatkuva 2010-luvulle asti. Muutos 1980-luvulta vuoteen 2000 on ollut merkittävä yksikkökoon kasvussa ja uusien sijaintien vakiintuessa pääteiden läheisyyteen. Erikoistavarakauppa, postit, apteekit, alkoholimyymälät ja pankit ovat monin paikoin seuranneet kehitystä ja muuttaneet aiemmista palvelukeskuksista kaupan suuryksiköiden yhteyteen. Aukiololainsäädäntöön liittyvillä muutoksilla ainoastaan pienten elintarvikeliikkeiden verkosto on pysynyt 2000-luvulla melko stabiilina, jopa paikoin kasvanut. Intraurbaaniin monikeskuksisuuteen liittyvä keskeisyyden purkautuminen tapahtuu kaupan suhteen molemmilla tasoilla: päivittäistavara- ja erikoistavarakaupan keskittyminä uudet kaupan suuryksiköiden yhteyteen muodostuneet palvelukeskittymät ovat luoneet merkittävältä osaltaan perinteisen keskeisyyden siirtymistä etenkin asumalähiöiden palvelukeskuksista. Samalla tarjonta on monin paikoin vertailukelpoinen myös keskustan erikoistavarakaupan tarjonnan kanssa ja siten kilpailee myös perinteisen kaupunkikeskustan keskeisyyden kanssa. Huomattavaa on tietysti se, että tämä monikeskuksisuus liittyy erityisesti kaupan sijainteihin. Työpaikkojen ja vapaa-ajan vieton sijaintien suhteen kaupunkikeskustan painoarvo on edelleen ylittämätön. Monikeskuksisuuden todentuminen liikennevirtojen kautta Kaupunkirakenteessa tapahtuva toimintojen sijaintimuutoksien ja ihmisten arkipäivässä tapahtuvan toiminnan ja liikkumisen välillä on luonnollisesti yhteys, mutta sijaintimuutosten todellista vaikutusta päivittäiseen liikkumiseen ja siten mm. toiminnallisen monikeskuksisuuden muodostumiseen on mahdotonta arvioida ilman siihen liittyvää tiedonkeruuta. Tampereen kaupunkiseudun matkapäiväkirja-aineistoista tehtyjen tarkastelujen perusteella kaupunkiseutu näyttäytyy yhtäältä hyvinkin vahvasti yksikeskuksiselta, toisaalta tiettyjen toimintojen, erityisesti päivittäisasioinnin suhteen muutamaan verkostonoodiin keskittyneeltä monikeskuksiselta rakenteelta. Vaikka etenkin teollisuustyöpaikka-alueet ovat rakentuneet 1950-luvulta alkaen vahvasti kaupunkikeskustojen ulkopuolelle ja pääliikenneinfrastruktuurien läheisyyteen, nykyinen palvelu- ja tietopainotteinen työ keskittyvät kaupunkikeskustaan. Ainoina merkittävästi näkyvinä poikkeuksina erottuvat suuret, instituutioihin tukeutuvat työpaikka-alueet: yliopistollisen sairaalan alue ja TTY:n