KIRJALLINEN KYSYMYS 343/2003 vp Sosiaali- ja terveystoimen henkilöstön työturvallisuus Eduskunnan puhemiehelle Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevien ihmisten työturvallisuuteen liittyvät ongelmat nousivat syksyn aikana julkisen huomion kohteeksi kahden lääkäriin kohdistuneen väkivallanteon seurauksena. Alan sisällä vaikeudet ovat olleet tiedossa jo pitkään, ja ongelmat ovat jatkuvasti myös pahentuneet. Julkiseen tietoisuuteen ongelmien valtavat mittasuhteet eivät ole välittyneet, koska sosiaali- ja terveysalan työntekijät tekevät jokapäiväistä työtään monien muidenkin paineiden puristuksessa. Kun tarpeisiin nähden alimitoitettu työyhteisö joutuu potilas- ja asiakastulvassa virittämään itsensä äärimmilleen, liittyy henkilöstön tärkein huolenaihe päätehtävän, hoidon, hoivan ja tuen antamiseen. Omiin työolosuhteisiin ei läheskään aina ole mahdollisuutta kiinnittää riittävästi huomiota. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kokeman väkivallan, työhäirinnän ja uhkailun määrä on kasvanut niin suureksi, että päättäjien on vihdoinkin pakko puuttua tilanteeseen ja etsiä yhdessä alan järjestöjen ja työntekijöiden kanssa todellisia ratkaisuja, joiden avulla työturvallisuutta ja työoloja saadaan mahdollisimman nopeasti kohennettua. Alan henkilöstön turvattomuutta ja väkivallan uhkaa aiheuttavista tekijöistä on olemassa runsaasti tutkimustietoa, joka vahvistaa ongelman vakavuuden. Mirja Rasimuksen väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin päivystyspoliklinikan henkilöstön työoloja. Yli puoleen vastaajista oli kohdistunut fyysistä väkivaltaa. Kirsi Markkasen ja Tehyn tutkimuksessa todettiin mm., että kaksi kolmesta tutkimukseen vastanneesta oli kokenut sanallista nimittelyä, arvostelua ja uhkailua hoitaessaan työtehtäviään. Päivi Majasalmen ja Su- Perin selvityksessä ilmeni mm., että kyselyyn vastanneista peräti 83 % oli kokenut fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa viimeisen työssäolovuotensa aikana. Väkivallan ja uhkailun muotoja on lukuisia, sillä viimeksi mainitun tutkimuksen mukaan esimerkiksi sylkemisen kohti oli kokenut 43 % vastaajista, yleisimmin kerran tai kahdesti viimeisen työssäolovuoden aikana. Väkivaltaiseen käyttäytymiseen alistavina riskitekijöinä on todettu olevan mm. säästötoimista ja palvelurakenteen muutoksista johtuva liian vähäinen henkilökunnan määrä sekä siitä aiheutuva jatkuva kiire ja yksintyöskentely varsinkin yövuoroissa, huumeidenkäyttäjät, alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttäjät, vartijan tai turvamiehen puuttuminen tai se, ettei väkivallan mahdollisuuteen ollut työpaikalla ennakkoon riittävästi varauduttu. Väkivalta ei uhkaa henkilöstöä vain potilaiden ja asiakkaiden taholta, sillä myös heidän saattajansa ja omaisensa muodostavat huolestuttavan uhan. Kaiken kaikkiaan sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja asiakaspalvelutehtävissä työskentelevien työoloihin on kiinnitetty aivan liian vähän huomiota ja ongelmien mittasuhteita ei ole tajuttu. Pitkään jatkuneet säästötoimet ovat kiristäneet työtahdin äärimmilleen, ja väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä. Se, ettei asiasta ole kovin paljon puhuttu julkisuudessa, ilmentää sitä tosiasiaa, että sosiaali- ja Versio 2.1
terveysalalla työskentelevillä on kunnioitettavan korkea työmoraali ja työntekijät ajattelevat ensisijaisesti potilaan ja asiakkaan etua. Alan ulkopuolisten on joskus vaikea tajuta, että yhä edelleen huomattava osa sosiaali- ja terveysalan työntekijöistä näkee valitsemansa työn aitona kutsumusammattina, jossa potilaan ja asiakkaan saama mahdollisimman hyvä huolenpito ympäröivästä tilanteesta huolimatta on kunnia-asia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo parantaa sosiaalija terveydenhuollon hoito- sekä asiakaspalvelutehtävissä olevien ihmisten turvallisuutta ja vähentää heihin kohdistuvaa uhkailua? Helsingissä 23 päivänä syyskuuta 2003 Paula Risikko /kok 2
Ministerin vastaus KK 343/2003 vp Paula Risikko /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Paula Risikon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 343/2003 vp: Miten hallitus aikoo parantaa sosiaalija terveydenhuollon hoito- sekä asiakaspalvelutehtävissä olevien ihmisten turvallisuutta ja vähentää heihin kohdistuvaa uhkailua? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa: Sosiaali- ja terveystoimen hoitohenkilökunnan työturvallisuutta on hallitus aikaisemmin selvittänyt vastatessaan kansanedustaja Marja-Leena Kemppaisen /kd vastaavansisältöisiin kirjallisiin kysymyksiin KK 938/2002 vp sekä KK 331/2002 vp. Niissä todetaan hallituksen toimenpiteinä mm. Euroopan yhteisön työterveys- ja turvallisuusstrategiassa mainittu terveydenhoitopalvelujen turvallisuuden parantaminen sekä Väkivallaton terveydenhuolto -hankkeen jatkaminen. Työturvallisuuslaissa säädetään työnantajan velvollisuudeksi riittävän järjestelmällisesti tunnistaa ja selvittää työpaikan haitta- ja vaaratekijät, arvioida niiden merkitys työtekijöiden turvallisuudelle sekä ryhtyä asianmukaisiin toimiin epäkohtien korjaamiseksi. Arvioinnin tulee kattaa fyysisen työympäristön lisäksi työntekijöiden henkiseen terveyteen liittyvät seikat, kuten mm. väkivallan uhka. Arvioinnin perusteella työnantajan tulee ryhtyä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin, jos väkivallan uhka työpaikalla on ilmeinen. Toimenpiteinä tulevat kyseeseen mm. työympäristön suunnittelu tai työtapojen järjestelyt. Työpaikalla, jossa on todettu tavallista suurempi vaara, tulee olla väkivallan torjumiseen tai rajoittamiseen tarvittavat asianmukaiset turvallisuusjärjestelyt tai turvallisuuslaitteet. Työntekijällä tulee tarvittaessa olla mahdollisuus myös avun hälyttämiseen. Työsuojelupiirit ovat jo muutaman vuoden ajan suunnanneet toimintaa asiakas- ja työpaikkaväkivallan ehkäisyyn sekä yksityisen että julkisen sektorin palvelualojen työpaikoille. Tarkastuksilla on pyritty varmistamaan, että työpaikat ovat arvioineet väkivallan riskit ja että niillä on toimivat järjestelmät väkivallan uhan hallitsemiseksi. Uudistuneen lainsäädännön myötä tehostetaan työsuojelupiirien toimintaa. Työsuojelupiirit pyrkivät tulossopimuskaudella 2004 2007 varmistamaan, että riskitoimialojen kaikilla työpaikoilla on asiakasväkivallan uhan tunnistamiseksi ja hallitsemiseksi toimivat järjestelmät. Kohteeksi valittavia toimialoja ovat mm. terveys- ja sosiaalipalvelut, julkishallinto, vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintola-ala, joukkoliikenne, kiinteistönhoito sekä turvallisuusala. Lisäksi työsuojelupiirit käynnistävät vuonna 2004 valtakunnallisen terveydenhuollon hankkeen, jonka avulla on tarkoitus vaikuttaa terveydenhuoltoalan työoloihin. Riskitoimialojen työpaikoilla pyritään varmistamaan, että työnantaja on työturvallisuuslain mukaisesti tunnistanut yrityksen toimintaa liittyvät uhkatekijät, arvioinut niiden merkityksen työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle sekä laatinut menettelytapaohjeet uhkatilanteiden varalle. Työnantajan tulee myös luoda järjestelmä työyhteisön tilan jatkuvaa tarkkailua sekä asiakasväkivaltaan liittyvien asioiden käsittelyja ilmoitusmenettelyä varten. 3
Ministerin vastaus Helsingissä 14 päivänä lokakuuta 2003 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 4
Ministerns svar KK 343/2003 vp Paula Risikko /kok Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Paula Risikko /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 343/2003 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att förbättra säkerheten för människor som arbetar i vård- och kundserviceuppgifter inom social- och hälsovården samt för att minska hotelser mot dem? Som svar på detta spörsmål vill jag vördsamt anföra följande: Regeringen har tidigare utrett vårdpersonalens säkerhet inom social- och hälsovårdsförvaltningen då den svarade på riksdagsledamot Marja- Leena Kemppainens /kd skriftliga spörsmål SS 938/2002 rd och SS 331/2002 rd med motsvarande innehåll. I svaren uppräknas regeringens åtgärder som omfattar bl.a. förbättrandet av säkerheten i hälsovårdstjänster, vilket nämns i Europeiska gemenskapens arbetsmiljöstrategi, och fortsättandet av projektet Väkivallaton terveydenhuolto (Hälsovård utan våld). I arbetarskyddslagen föreskrivs som arbetsgivarens skyldighet att tillräckligt systematiskt identifiera och utreda arbetsplatsens risker och olägenheter, bedöma dessas betydelse för arbetstagarnas säkerhet samt vidta lämpliga åtgärder för att avhjälpa missförhållandena. Bedömningen skall jämte den fysiska arbetsmiljön också omfatta frågor som ansluter sig till arbetstagarnas psykiska hälsa, såsom t.ex. våldshot. På basis av bedömningen skall arbetsgivaren vidta förebyggande åtgärder om det på arbetsplatsen förekommer ett evident hot om våld. Åtgärderna kan innebära bl.a. arbetsmiljöplanering eller arbetsarrangemang. En arbetsplats där risken är större än normalt skall ha ändamålsenliga säkerhetsarrangemang eller säkerhetsanordningar för förebyggande eller kontroll av våld. Arbetstagaren skall vid behov ha möjlighet att tillkalla hjälp. Arbetarskyddsdistrikten har redan i några år inriktat sin verksamhet på att förebygga våld som förekommer i arbetsmiljön eller hotar från klienternas sida på servicearbetsplatser både på den privata och offentliga sektorn. Inspektionerna har syftat till att säkerställa att man på arbetsplatserna bedömer våldsriskerna och att arbetsplatserna har fungerande system för att kontrollera våldshot. I och med den förnyade lagstiftningen effektiveras arbetarskyddsdistriktens verksamhet. Under resultatavtalsperioden 2004 2007 strävar man i arbetarskyddsdistrikten till att säkerställa att alla arbetsplatser i riskbranscherna har fungerande system för identifiering och kontroll av våldshot från klienters sida. Målbranscherna kommer att vara hälso- och socialtjänsterna, den offentliga förvaltningen, detaljhandeln, hotelloch restaurangbranschen, kollektivtrafiken, fastighetsvården och säkerhetsbranschen. Dessutom inleder arbetarskyddsdistrikten år 2004 ett riksomfattande hälsovårdsprojekt i syfte att påverka arbetsförhållandena i hälsovårdsbranschen. På riskbranschernas arbetsplatser strävar man till att säkerställa att arbetsgivaren enligt arbetarskyddslagen har identifierat hotfaktorerna ingående i företagets verksamhet, bedömt dessas betydelse för arbetstagarnas hälsa och säkerhet samt utarbetat anvisningar om förfarandet vid hotfulla situationer. Arbetsgivaren skall också skapa ett system för fortlöpande kontroll av ar- 5
Ministerns svar betsgemenskapens tillstånd samt för behandling av och meddelande om frågor som gäller våld från klienters sida. Helsingfors den 14 oktober 2003 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 6