Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 350/2007 vp Oikeus sairauspäivärahaan tai eläkkeeseen Eduskunnan puhemiehelle Kontiolahtelainen Kauko Riikonen koki melkoisen yllätyksen, kun hän nilkkavammasta alkaneen sairausloman seurauksena keväällä 2006 jäi 2,5 kuukaudeksi ilman sairauspäivärahaa, eläkettä tai työttömyysturvaa. Hoitavan lääkärin mukaan hänen nilkkansa oli siinä kunnossa, ettei sillä ilman korjaavaa leikkausta ollut mahdollista lähteä töihin. Hän olikin sairauslomalla kesäkuun loppuun 2005, jolloin hänen 300 päivän sairauspäivärahansa enimmäismäärä tuli täyteen. Ennen kuin sairauspäivärahaan oikeuttava aika loppui, hän anoi Eterasta eläkettä, josta hän sai kielteisen päätöksen lausunnolla: "Arviomme mukaan olette edelleen työkykyinen." Kauko Riikoselle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin hakeutua työnhakijaksi, vaikka jalka olikin siinä kunnossa, ettei sillä mihinkään töihin kärsinyt lähteä, minkä kaiken lisäksi hoitava lääkärikin oli todennut. Hän saikin sitten ansiosidonnaista työttömyysturvaa seitsemän kuukauden ajan ennen kuin pääsi leikkaukseen. Leikkaukseen joutuessaan hän rehellisenä ja tunnontarkkana miehenä ilmoitti työvoimatoimistoon menevänsä leikkaukseen, jossa hänen jalkansa yritetään saada kuntoon. Leikkauksen jälkeinen tila kuntoutuksineen työkykyiseksi kesti 2,5 kuukautta, jolta ajalta Kela ilmoitti, etteivät he voi maksaa sairauspäivärahaa, koska on kyse samasta sairaudesta, josta enimmäispäivien määrä on tullut täyteen, eikä maksatuksen loppumisesta ole kulunut yli yhtä vuotta. Etera taas teki kielteisen päätöksen, koska työkyvyttömyys ei ole jatkunut yhtäjaksoisesti yhtä vuotta. Kohtuutonta koko prosessissa on se, ettei Kauko Riikosella ollut muuta mahdollisuutta kuin hakea työttömyysturvaa, kun hän ei saanut eläkettä. Sitten kun hän oli, vaikkakin sairaana työnhakijana, saanut ansiosidonnaista työttömyysturvaa, tämä esti 2,5 kuukauden ajalta eläkkeen saannin. Etera toteaa antamassaan päätöksessä, että "työkyvyttömyyden aleneman pitää yhtäjaksoisesti jatkua yli vuoden". Jos taasen Kauko Riikonen olisi tiennyt, miten hän putoaa tällaiseen loukkuun, hänen olisi pitänyt toimia toisin ja olla työnhakijana kipsi jalassa, että hän olisi saanut työttömyysturvan. Mutta olisiko se ollut maalaisjärjen mukaan oikein? Kun on työkyvytön, eikö sosiaaliturvajärjestelmän tule tunnistaa se oikea aito tilanne, ettei väliinputoamisia synny ja edunsaanti jatkuu sen nimiseltä luukulta, mihin syyperusteisesti asia kuuluu: esimerkkitapauksessa siis joko Kelan tai Eteran kassalta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että perusteluissa mainitussa tapauksessa henkilön saamatta oleva sairauslomanaikainen korvaamaton aika korvataan hänelle ja mihin toimiin hallitus ryhtyy, että vastaavat väliinputoamismahdollisuudet tukitaan lainsäädäntöteitse? Versio 2.1

2 Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2007 Esa Lahtela /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 350/2007 vp Esa Lahtela /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 350/2007 vp: Mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että perusteluissa mainitussa tapauksessa henkilön saamatta oleva sairauslomanaikainen korvaamaton aika korvataan hänelle ja mihin toimiin hallitus ryhtyy, että vastaavat väliinputoamismahdollisuudet tukitaan lainsäädäntöteitse? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sairauspäivärahaan on oikeus ajalta, jona vakuutettu on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Sairauspäivärahan enimmäisaika täyttyy sen kalenterikuukauden lopussa, jota seuraavan kuukauden aikana sairauspäivärahapäivien määrä nousisi 300 arkipäivään. Enimmäisaikaa laskettaessa otetaan huomioon kaikki sairauspäivärahapäivät kahden edeltäneen vuoden ajalta. Jos vakuutettu on ollut yhtäjaksoisesti työkykyinen 12 kuukauden ajan, tätä edeltäneitä sairauspäivärahapäiviä ei oteta enimmäisaikaa laskettaessa huomioon. Enimmäisajan täyttymisestä huolimatta sairauspäiväraha voidaan myöntää, jos edellisen työkyvyttömyyden päättymisen jälkeen vakuutettu on ollut yhtäjaksoisesti työkykyinen 12 kuukauden ajan. Tällöin sairauden diagnoosilla ei ole merkitystä. Tähän 12 kuukauden jaksoon voi sisältyä enintään sairauspäivärahan omavastuuajan pituisia eli vajaan kahden viikon mittaisia työkyvyttömyysaikoja. Sairauspäiväraha voidaan myöntää enimmäisajan täyttymisestä huolimatta myös, jos työkyvyttömyys johtuu uudesta sairaudesta. Uutena sairautena pidetään sairautta, joka ei ole aiheuttanut työkyvyttömyyttä aikaisempana enimmäisaikana ja jonka ei voida katsoa liittyvän aikaisempaan työkyvyttömyyteen. Vakuutetun kuntoutus-, työllistymis- tai eläkemahdollisuudet on selvitettävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kansaneläkelaitoksen on selvitettävä vakuutetun kuntoutustarve viimeistään silloin, kun vakuutetun sairauspäivärahan enimmäisaikaan luettavien päivien lukumäärä ylittää 60. Kansaneläkelain ja työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen tarkoituksena on turvata sellaisen henkilön toimeentulo, jonka työkyky on pitkäaikaisesti, yleensä vähintään vuoden ajaksi, sairauden tai vamman takia alentunut. Työkyvyttömyyseläke myönnetään joko toistaiseksi tai määräaikaisena kuntoutustukena. Sairauspäiväraha, jonka tarkoituksena on korvata lyhytaikaista työkyvyttömyyttä, on kuitenkin ensisijainen työeläkelakien mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Myös kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke myönnetään sairauspäivärahan päättymisestä lukien. Jos vakuutettu on saanut enimmäisajan sairauspäivärahaa, mutta hänen on edelleen katsottu olevan terveydellisistä syistä kykenemätön työhönsä, hänellä on oikeus toimeentulonsa turvaamiseksi työttömyysetuuteen. Edellytyksenä tällöin on, että hänen työkyvyttömyyseläkehakemuksensa on vireillä tai hylätty. Henkilön on myös ilmoittauduttava työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Etuuden saamiseksi työnhaku on myös pidettävä voimassa. Jos työnhakija on työ- tai virkasuhteessa, edellytetään lisäksi 3

4 Ministerin vastaus ettei hänen työnantajallaan ole tarjota hänelle hänen työkykynsä mukaista työtä. Työnhakijalla, joka saa työnantajalta sairausajan palkkaa tai muuta vastaavaa korvausta kokoaikatyön perusteella, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Edellä kuvatuille työkyvyttömille henkilöille maksetaan työttömyysetuutta työttömyysturvalain 3 luvussa olevan erityissäännöksen perusteella, eikä heidän etuuden saamiseksi edellytetä kykenevän vastaavalla tavalla työhön kuin muiden työttömien työnhakijoiden. Laitoshoidon ajalta työttömyysetuutta ei kuitenkaan voida maksaa. Kysymyksessä kuvatussa tilanteessa henkilön jääminen etuuksien ulkopuolelle pidemmäksi aikaa ei kuitenkaan johtune siitä, ettei hän olisi ollut oikeutettu työttömyysetuuteen, vaan siitä, ettei hänen työnhakunsa ole ollut etuuteen oikeuttavalla tavalla voimassa. Sairauspäivärahan enimmäisaikaa ja sen kehittämistarpeita on selvitetty vuonna 2003 Kansaneläkelaitoksen johdolla toimineessa työryhmässä. Työryhmä katsoi saamiensa selvitysten perusteella, ettei ole tarpeen luoda järjestelmää, joka jatkaisi sairauspäivärahaoikeutta saman sairauden perusteella nykyistä lainsäädäntöä pidemmäksi ajaksi. Sen sijaan työryhmä piti nykyisten järjestelmien kehittämisessä tavoiteltavana sellaisten ratkaisujen löytämistä, jotka täydentävät nykyisiä järjestelmiä ja korjaavat mahdollisia epäkohtia. Vuoden 2005 alusta sairauspäivärahajärjestelmää onkin kehitetty muun muassa säännöksellä, jonka mukaan 12 kuukauden työkykyisyysaikaa laskettaessa työkykyisyysaikaan rinnastetaan myös aika, jona henkilö on ollut oikeutettu edellä mainittuun työkyvyttömyyden ajalta maksettavaan työttömyysturvalain mukaiseen etuuteen. Uudistuksen myötä henkilö, joka on saanut enimmäisajan sairauspäivärahaa ja tämän jälkeen saanut työkyvyttömyyden aikaista toimeentuloa työttömyysetuudesta, voisi myös saada vuoden jälkeen sairauspäivärahaoikeuden uudelleen, vaikka työkyvyttömyys jatkuisi saman sairauden perusteella. Lisäksi vuoden 2007 alusta tuli voimaan osasairauspäiväraha, joka mahdollistaa osittaisen työhönpaluun pitkähkön sairauspoissaolon jälkeen. Osasairauspäivärahaa voidaan maksaa myös sairauspäivärahan enimmäisajan päättymisen jälkeen. Helsingissä 25 päivänä lokakuuta 2007 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 4

5 Ministerns svar KK 350/2007 vp Esa Lahtela /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 350/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd: Vilka åtgärder kommer regeringen omedelbart att vidta så att personen i det fall som nämns i motiveringen ersätts för den tid under sjukledigheten som han inte har fått ersättning för och vilka åtgärder kommer regeringen att vidta så att motsvarande risker att komma i kläm elimineras lagstiftningsvägen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Rätt till sjukdagpenning föreligger för den tid då den försäkrade är förhindrad att utföra sitt arbete på grund av arbetsoförmåga till följd av sjukdom. Maximitiden för sjukdagpenning går ut vid utgången av kalendermånaden före den månad då antalet sjukdagpenningsdagar skulle uppgå till 300 vardagar. När maximitiden för sjukdagpenningen räknas ut ska alla sjukdagpenningsdagar under de två föregående åren beaktas. Om den försäkrade har varit arbetsför i 12 månader utan avbrott, ska inte sjukdagpenningsdagar före denna tid beaktas när maximitiden räknas ut. Trots att maximitiden har gått ut kan sjukdagpenning beviljas, om den försäkrade har varit arbetsför i 12 månader utan avbrott. Då har sjukdomsdiagnosen ingen betydelse. I denna 12-månadersperiod kan ingå perioder av arbetsoförmåga som är högst lika långa som självrisktiden för sjukdagpenning, det vill säga knappt två veckor. Sjukdagpenning kan beviljas trots att maximitiden har gått ut också i sådana fall då arbetsoförmågan beror på en ny sjukdom. Som ny sjukdom betraktas en sjukdom som inte har orsakat arbetsoförmåga under den förra maximitiden och som inte kan anses hänföra sig till den tidigare arbetsoförmågan. Den försäkrades möjligheter till rehabilitering, sysselsättning eller pension ska klarläggas så tidigt som möjligt. Folkpensionsanstalten ska undersöka en försäkrads behov av rehabilitering senast när antalet dagar som räknas in i maximitiden för sjukdagpenning överstiger 60. Syftet med invalidpension enligt folkpensionslagen och arbetspensionslagarna är att trygga utkomsten för personer vars arbetsförmåga långvarigt, dvs. i allmänhet under minst ett års tid, är nedsatt på grund av sjukdom eller handikapp. Invalidpension beviljas antingen tills vidare eller för viss tid i form av rehabiliteringsstöd. Sjukdagpenningen, som är avsedd att vara en ersättning vid kortvarig arbetsoförmåga, är ändå primär i förhållande till invalidpension enligt arbetspensionslagarna. Invaliditetspension enligt folkpensionslagen beviljas också från det att sjukdagpenningen har upphört. Om den försäkrade har fått sjukdagpenning för maximitiden, men ändå anses oförmögen att arbeta av hälsoskäl, har han eller hon rätt till arbetslöshetsförmåner för att trygga sin utkomst. En förutsättning är då att den försäkrades ansökan om invalidpension är anhängig eller har avslagits. Personen ska också anmäla sig som arbetslös arbetssökande på arbetskraftsbyrån. För att arbetslöshetsförmåner ska beviljas måste också arbetssökandet hållas i kraft. Om den arbetssökande står i anställnings- eller tjänsteförhållande 5

6 Ministerns svar förutsätts dessutom att arbetsgivaren inte kan erbjuda honom eller henne arbete som överensstämmer med hans eller hennes arbetsförmåga. En arbetssökande som av arbetsgivaren får lön för sjukdomstiden eller motsvarande ersättning som baserar sig på heltidsarbete har inte rätt till arbetslöshetsförmåner. Till ovan beskrivna arbetsoförmögna personer betalas arbetslöshetsförmåner med stöd av en specialbestämmelse i 3 kap. i lagen om utkomstskydd för arbetslösa, och för rätt till förmåner krävs inte att dessa personer ska vara arbetsförmögna på motsvarande sätt som andra arbetslösa arbetssökande. Arbetslöshetsförmåner kan ändå inte betalas för den tid en person är i institutionsvård. Att personen i den situation som beskrivs i spörsmålet blev utan förmåner för en längre tid torde inte bero på att han inte skulle ha varit berättigad till arbetslöshetsförmåner, utan på att hans arbetssökande inte har varit i kraft på ett sätt som berättigar till förmåner. Maximitiden för sjukdagpenning och utvecklingsbehoven på området har kartlagts år 2003 i en arbetsgrupp under ledning av Folkpensionsanstalten. Arbetsgruppen ansåg med stöd av de utredningar den fått att det inte fanns något behov av att skapa ett system som utsträcker rätten till sjukdagpenning på grundval av samma sjukdom till att gälla längre tid än vad nuvarande lagstiftning medger. Däremot ansåg arbetsgruppen att man när de rådande systemen utvecklas bör eftersträva lösningar som kompletterar de gällande systemen och rättar till eventuella missförhållanden. Från ingången av år 2005 har sjukdagpenningssystemet utvecklats bland annat genom införandet av en bestämmelse enligt vilken man vid uträkningen av den 12 månader långa arbetsförhetstiden med denna tid också ska jämställa den tid en person har varit berättigad till en ovan nämnd förmån som under den tid personen är arbetsoförmögen betalas enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa. I och med revideringen kan en person som har fått sjukdagpenning för maximitiden och som efter det under tiden som arbetsoförmögen fått sin utkomst genom arbetslöshetsförmåner, efter ett år återfå sin rätt till sjukdagpenning även om arbetsoförmågan fortsätter på grund av samma sjukdom. Från början av år 2007 infördes dessutom en bestämmelse om partiell sjukdagpenning som möjliggör en partiell återgång till arbetet efter en längre sjukskrivning. Partiell sjukdagpenning kan betalas också efter det att maximitiden för sjukdagpenning har gått ut. Helsingfors den 25 oktober 2007 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 6