Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 995/2004 vp Työpaikkakiusaamisen vähentäminen Eduskunnan puhemiehelle Tuoreen tutkimuksen mukaan työpaikkakiusaaminen on kasvussa. Joka viides palkansaaja on työuransa jossain vaiheessa joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Tutkimusta varten haastateltiin palkansaajaa. 22 prosenttia haastatelluista ilmoitti kokeneensa työpaikkakiusaamista. Vuonna 1997 vastaava luku oli 16 prosenttia. Kyse on kasvavasta ja vakavasta ongelmasta, joka vaikeuttaa työntekijöiden työssä jaksamista ja haittaa työelämää. Työssä jaksamisesta ja työkyvyn kehittämisestä puhutaan paljon. Työelämän olosuhteita on yritetty kehittää monenlaisin keinoin, ja työssä jaksamisen esteitä on tutkittu laajasti. Työturvallisuuteen pyritään kiinnittämään erityistä huomiota. Työministeriön työolobarometri seuraa työntekijöiden välisten suhteiden ja työpaikan olosuhteiden kehitystä. Työpaikkakiusaamisella tarkoitetaan työyhteisön jäseneen kohdistettua häirintää, eristämistä, vähättelyä, työn mitätöintiä, uhkailua ja muunlaista painostusta. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan turvaamaan työntekijän häirinnältä ja epäasialliselta kohtelulta. Laki on ajan tasalla, mutta käytäntö ei toteudu toivotulla tavalla. Työpaikkakiusaaminen yleistyy, ja kohteeksi joutuvat useimmiten naiset. Työpaikkakiusaamisen kohteeksi voi joutua kuka tahansa asemasta tai osaamisesta riippumatta. Työpaikkakiusaamisen selvittämisen ja torjunnan tekee vaikeaksi se, että kyseinen ongelma on perinteisesti ollut tabu, josta ei leimautumisen pelossa haluta puhua. Tutkimusten mukaan työssä käyvistä naisista viisi prosenttia ja miehistä kaksi prosenttia on kohdannut nykyisellä työpaikallaan epäasiallista kohtelua. Naisista melkein kolmannes ja miehistä joka kahdeksas on joskus joutunut kiusaamisen kohteeksi työpaikallaan. Todellinen määrä on todennäköisesti suurempi. Työpaikkakiusaaminen on käytännön tason ongelma, jota ei saada kuriin pelkällä lainsäädännöllä. Työturvallisuuslaki on kunnossa, mutta sen toteutumiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Avainasemassa ovat työpaikkojen esimiehet, työnantajat, työsuojeluvaltuutetut ja työterveyshuolto. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen työpaikkakiusaamisen kasvavasta ongelmasta ja millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vähentääkseen työpaikkakiusaamista? Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 2004 Jukka Roos /sd Marjaana Koskinen /sd Janina Andersson /vihr Esa Lahtela /sd Versio 2.1

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jukka Roosin /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 995/2004 vp: Onko hallitus tietoinen työpaikkakiusaamisen kasvavasta ongelmasta ja millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vähentääkseen työpaikkakiusaamista? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Hallitus on tietoinen työpaikkakiusaamisen kasvavasta ongelmasta ja on pyrkinyt ehkäisemään ja vähentämään sitä monin tavoin. Työturvallisuuslaki kieltää häirinnän työpaikalla. Laissa tarkoitettua häirintää on kaikki epäasiallinen kohtelu ja kiusaaminen, josta voi olla vaaraa työntekijän terveydelle. Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on työturvallisuuslain mukaan saatuaan tiedon asiasta ryhdyttävä käytettävissään olevin keinoin toimiin epäkohdan poistamiseksi. Erityisen tärkeää on, että työpaikalla puututaan häirintä- ja kiusaamistapauksiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Parhaiten työpaikkakiusaamisen ehkäiseminen ja tilanteiden korjaaminen tapahtuu työyhteisön yhteisin toimin. Tarkoituksena on, että työpaikoilla käsitellään ja hoidetaan syntyneet häirintätilanteet itse ja käännytään viranomaisen puoleen vasta sitten, jos omat keinot eivät riitä ongelmatilanteen ratkaisemiseen. Työsuojeluviranomainen joutuu selvittämään kiusaamistapaukset asianosaisten kuvausten ja erilaisten asiakirjojen perusteella. Näytön perusteella työsuojeluviranomainen voi työsuojelun valvontalain perusteella antaa ohjeita työnantajalle tilanteen korjaamiseksi. Työsuojeluhallinnon toiminnan yhtenä keskeisenä painopistealueena on ollut jo usean vuoden ajan henkisen hyvinvoinnin edistäminen. Työsuojelupiirit ovat kohdistaneet toimintaansa työpaikkojen häirinnän ja epäasiallisen kohtelun valvontaan erityisesti yksityisen sekä julkisen sektorin palvelualojen työpaikoille. Tulossopimuskaudella pyritään varmistamaan, että riskitoimialojen työpaikoilla on häirinnän ja epäasiallisen kohtelun tunnistamiseksi ja hallitsemiseksi toimivat järjestelmät tai toimintakäytännöt. Toiminnan kohteeksi on valittu tiettyjä toimialoja, kuten mm. terveys- ja sosiaalipalvelut, julkishallinto, opetus ja tutkimus sekä seurakunnat. Hallitus pitää työelämän kehittämistä erittäin tärkeänä ja pyrkii lukuisin eri ohjelmin parantamaan työhyvinvointia. Hallitus on käynnistänyt työelämän vetovoiman ja työikäisen väestön työja toimintakyvyn edistämiseksi Veto-ohjelman. Sen yhtenä tavoitteena on huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta, terveydestä ja hyvinvoinnista ja luoda näin edellytykset työkyvyn säilymiselle koko työuran ajan. Työsuojeluhallinnon toimesta on tuotettu toimintamalleja ja ohjeita työpaikoille kiusaamistilanteisiin ja epäasialliseen kohteluun puuttumiseksi. Viimeisin julkaisu epäasiallisen kohtelun ongelmien ehkäisemiseksi ja ohjeiksi työpaikoille on ilmestynyt joulukuussa 2004 (Sosiaalija terveysministeriö, työsuojeluoppaita ja -ohjeita 42/2004). Turun ja Porin työsuojelupiiri on tehnyt mallin, jonka avulla työnantaja voi rakentaa työpaikkakohtaiset menettelytavat haitallisen häirinnän ja epäasiallisen kohtelun hallitse- 2

3 Ministerin vastaus KK 995/2004 vp Jukka Roos /sd ym. miseksi. Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto on julkaissut myös tiedotteita työpaikoilla tapahtuvan häirinnän ja kiusaamisen ehkäisemiseksi. Lisäksi lukuisia julkaisuja on tuotettu jo 1990-luvun puolivälistä alkaen työyhteisökonfliktien purkamiseksi ja työyhteisöjen toiminnan kehittämiseksi. Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 2004 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 995/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Jukka Roos /sd m.fl.: Är regeringen medveten om att mobbning på arbetsplatser är ett växande problem och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att minska mobbning på arbetsplatser? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Regeringen är medveten om att mobbning på arbetsplatser är ett växande problem och har strävat efter att minska den på många sätt. Arbetarskyddslagen förbjuder trakasserier på arbetsplatsen. Med trakasserier avses i lagen allt osakligt bemötande och mobbning som kan medföra risker för arbetstagarens hälsa. Om det på arbetsplatsen förekommer trakasserier eller annat osakligt bemötande av en arbetstagare, skall arbetsgivaren, sedan han fått kännedom om saken, med till buds stående medel vidta åtgärder för att avlägsna missförhållandet såsom arbetarskyddslagen förutsätter. Det är särskilt viktigt att man på arbetsplatsen ingriper i trakasserier och mobbning i så tidigt skede som möjligt. Det bästa sättet att förebygga mobbning på arbetsplatsen och att rätta sådana störningssituationer är att vidta gemensamma åtgärder i arbetsgemenskapen. Avsikten är att arbetsplatserna själva behandlar och sköter störningssituationen och vänder sig till myndigheter först då de inte själva klarar av att lösa problemet. Arbetarskyddsmyndigheten är tvungen att utreda mobbningsfall endast på grund av parternas skildringar och olika dokument. På grund av bevis och med stöd av lagen om tillsynen över arbetarskyddet kan arbetarskyddsmyndigheten ge arbetsgivaren anvisningar för att rätta situationen. Ett av de centrala tyngdpunktsområdena vid arbetarskyddsförvaltningens verksamhet har redan under flera år varit att främja det psykiska välbefinnandet. Arbetarskyddsdistrikten har fokuserat en del av sin verksamhet på tillsyn av trakasserier och osakligt bemötande på arbetsplatser särskilt inom den privata och offentliga servicesektorn. Under resultatavtalsperioden strävar man efter att säkerställa att arbetsplatserna inom riskbranscherna har fungerande system eller verksamhetsformer för att identifiera och hantera trakasserier och osakligt bemötande. Verksamheten riktas mot vissa branscher såsom bl.a. hälso- och socialservice, offentlig förvaltning, undervisning och forskning samt församlingar. Regeringen anser att det är mycket viktigt att utveckla arbetslivet och strävar genom flera program efter att förbättra välbefinnandet i arbetet. Veto-programmet, som regeringen har inlett, syftar till ett mera lockande arbetsliv och bättre arbets- och funktionsförmåga hos de yrkesaktiva. Ett av programmets mål är att sörja för arbetstagarnas säkerhet, hälsa och välbefinnande, och på så sätt skapa förutsättningar att bevara arbetsförmågan under hela arbetskarriären. Arbetarskyddsförvaltningen har producerat handlingsmodeller och anvisningar för arbetsplatser för att hjälpa dem att ingripa i mobbningssituationer och osakligt bemötande. Den senaste publikationen med anvisningar om att på arbetsplatser förebygga de problem som medförs av osakligt bemötande utkom i december 2004 (So- 4

5 Ministerns svar KK 995/2004 vp Jukka Roos /sd ym. cial- och hälsovårdsministeriet, arbetarskyddsanvisningar och guider 42/2004). Åbo och Björneborgs arbetarskyddsdistrikt har utarbetat en modell för att hjälpa arbetsgivarna att bygga upp tillvägagångssätt för att hantera menliga trakasserier och osakligt bemötande på sina arbetsplatser. Europeiska Arbetsmiljöbyrån har också publicerat faktablad om att förebygga trakasserier och mobbning på arbetsplatsen. Ytterligare har flera publikationer producerats sedan mitten av 1990-talet om att lösa konflikter i arbetsgemenskap och utveckla arbetsgemenskapens verksamhet. Helsingfors den 31 december 2004 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 5