Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 427/2006 vp Työpaikkakiusaamisen aiheuttamien ongelmien ratkaiseminen Eduskunnan puhemiehelle Jokaisella työpaikalla syntyy ajoittain ihmisten välisiä ristiriitoja. Jos työyhteisössä asiat ovat hyvällä tolalla, ristiriidat kyetään selvittämään esimiehen ja työntekijöiden keskinäisissä neuvotteluissa. Aina ongelmia ei kuitenkaan pystytä ratkaisemaan ja tilanne voi kehittyä työpaikkakiusaamiseksi. Toisinaan tilanne kehittyy hyvin vakavaksi, yleensä hiljalleen ilman, että välttämättä kukaan ulkopuolinen, tilanteeseen liittyviä osapuolia lukuun ottamatta, edes huomaa kiusaamista. Kymmenen vuotta sitten tehdyn Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan 12 miljoonaa työntekijää Euroopassa katsoo joutuneensa työpaikkakiusaamisen uhreiksi. Tämän jo kymmenen vuotta sitten tehdyn tutkimuksen jälkeen työelämä on entisestään koventunut, paineet kasvaneet jne. Kiusaaminen on pitkään jatkuvaa ja toistuvaa kielteistä käyttäytymistä: sortamista, pilkkaamista, lannistamista, epäoikeudenmukaista kohtelua. Kiusaaminen on sanatonta viestintää, sosiaalista eristämistä, maineen tai aseman loukkaamista, työnteon vaikeuttamista, suullisia tai kirjallisia uhkauksia, sukupuolista häirintää ja ahdistelua. Työpaikkakiusaamisen kohteena oleva ihminen kokee itsensä puolustuskyvyttömäksi. Kiusaajana voi olla niin esimies, kollega kuin alainenkin. Näin ollen myös työelämään liittyvät kielteiset ilmiöt ovat voimistuneet. Samanaikaisesti työnantajat toki pyrkivät parantamaan henkilöstöjohtamisen käytäntöjään ja omalta osaltaan esim. puuttumaan työpaikkakiusaamiseen ajoissa. Mutta tarvitaan myös yhteiskunnan puolelta tukea erilaisilla toimenpiteillä. Työpaikkakiusaamisen vaikutukset ovat moninaiset sekä yksilön että työyhteisön kannalta. Kiusatuksi joutuneen päivärutiinit katkeavat, hän stressaantuu, hermostuu, sairastuu fyysisesti. Kiusaaminen saattaa johtaa jatkuvaan työtehtävien vaihtamiseen. Kiusattu irtisanoutuu, hakeutuu ennenaikaiselle eläkkeelle ja ääritapauksessa ajautuu itsemurhaan. Työpaikkakiusaamisella saattaa olla myös merkittävät vaikutukset yritysten toiminnan tehokkuuteen ja tuottavuuteen lisääntyneiden poissaolojen, erilaisten eläköitymis- yms. ratkaisujen kulujen takia. Työpaikkakiusaamistilanteissa hyvin hoidettu henkilöstöhallinto, työsuojeluorganisaatio ja työterveyshuolto sekä työsuojeluviranomaiset pystyvät tarjoamaan apuaan esimiehille ja useat tilanteet pystytään korjaamaan ennen kuin ne kehittyvät liian pahoiksi. On kuitenkin myös paljon tapauksia, joita ei pystytä ratkaisemaan yksilön eikä myöskään yrityksen kannalta parhaimmalla mahdollisella ja tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Työnantajien työterveyshuollon, henkilöstöhallinnon ja työsuojeluorganisaatioiden kehittymistä tulisi julkisin keinoin tukea selviämään paremmin työpaikkakiusaamistilanteista ja löytämään ratkaisuja. Tulisi kasvattaa tietoisuutta näiden alojen perus- ja täydennyskoulutuksessa työpaikkakiusaamisen luonteesta, oireista, vaikutuksista, ratkaisukeinoista jne. Työpaikkakiusaamisessa pikainen puuttuminen on välttämä- Versio 2.0

2 töntä, että kiusaamisen kohteeksi joutunut saa avun ajoissa. Tällä hetkellä työpaikkakiusaamiselle ei ole olemassa omaa diagnoosia, vaan poissaolon, eläköitymisen tms. viralliseksi syyksi kirjataan joku välillinen syy. Olisi myös selvitettävä keinot diagnosoida työpaikkakiusaamistilanteet omina tapauksinaan, että ongelman todelliseen suuruuteen saataisiin näkyvyyttä ja kunkin henkilön kohdalla pystyttäisiin puuttumaan todellisiin syihin sekä aikaansaamaan paras mahdollinen ratkaisu. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen työpaikkakiusaamisen ongelmista työpaikoilla, aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin selvittääkseen mahdollisuutta diagnosoida työpaikkakiusaamistapaukset erikseen ja miten hallitus aikoo edistää työnantajien kykyä selvittää työpaikkakiusaamistapauksia? Helsingissä 16 päivänä toukokuuta 2006 Pertti Hemmilä /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 427/2006 vp Pertti Hemmilä /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pertti Hemmilän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 427/2006 vp: Onko hallitus tietoinen työpaikkakiusaamisen ongelmista työpaikoilla, aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin selvittääkseen mahdollisuutta diagnosoida työpaikkakiusaamistapaukset erikseen ja miten hallitus aikoo edistää työnantajien kykyä selvittää työpaikkakiusaamistapauksia? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomessa työpaikkakiusaamista koskevat säädökset on kirjattu työturvallisuuslakiin. Työoloja koskevissa tutkimuksissa työpaikkakiusaaminen ja henkinen väkivalta ovat olleet näkyvästi esillä vuodesta Vuonna 2003 palkansaajista 42 prosenttia havaitsi henkistä väkivaltaa työpaikallaan. Työpaikkakiusaamisen kohteena koki itse olevansa tai olleensa työpaikallaan 14 prosenttia palkansaajista, eniten terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa (21 prosenttia), vähiten rakentamisessa (5 prosenttia). Hallitus on tietoinen työpaikkakiusaamisen ongelmasta työpaikoilla ja on pyrkinyt ehkäisemään ja vähentämään sitä monin tavoin. Ongelma ja sen ratkaisuun suunnatut toimenpiteet ovat olleet esillä lukuisissa kehittämishankkeissa, esimerkiksi Työelämän kehittämisohjelmassa, Veto-ohjelmassa sekä Työsuojelurahaston, Työturvallisuuskeskuksen ja Työterveyslaitoksen hankkeissa. Veto-ohjelmassa korostetaan tällä hetkellä työpaikoilla tapahtuvan puheeksi ottamisen merkitystä. Taustalla on havaintoja työkyvyttömyyteen johtavien mielenterveyden häiriöiden syistä, joissa on mukana myös huonoon kohteluun tai työpaikkakiusaamiseen liittyviä tekijöitä. Kaikissa työsuojelupiireissä häirinnän ja epäasiallisen kohtelun ongelmat on nostettu näkyviin erityisinä valvonnan kohteina. Työpaikkakiusaaminen on osa henkisen hyvinvoinnin painoaluetta. Työsuojelupiirit pyrkivät varmistamaan, että riskitoimialojen työpaikoilla on häirinnän ja epäasiallisen kohtelun tunnistamiseksi ja hallitsemiseksi toimintakäytännöt. Työpaikkakiusaamisen tunnistamista on edistetty ohjaamalla ja kannustamalla työpaikkoja laatimaan sisäisiä hyvän kohtelun pelisääntöjä. Työpaikkakiusaaminen osataan tunnistaa suomalaisilla työpaikoilla tällä hetkellä varsin hyvin. Ilmiön yksityiskohtaisempaan diagnosointiin ei ole niinkään tarvetta, sen sijaan siihen liittyvien haittojen ja menetysten vähentämiseksi tulee tehdä vielä paljon työtä. Se on ensi sijassa työnantajien, mutta myös koko henkilöstön vastuulla. Työpaikkakiusaamisesta ja keinoista siihen puuttumiseksi on olemassa runsaasti tutkimuksia ja hyviä käytännön ohjeita. Työnantajien kykyä havaita ja selvittää työpaikkakiusaamistapaukset on parannettu ja parannetaan edelleen yleisillä ohjeilla, erilaisilla hankkeilla ja työsuojeluvalvonnan keinoin. 3

4 Ministerin vastaus Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 2006 Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen 4

5 Ministerns svar KK 427/2006 vp Pertti Hemmilä /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 427/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Pertti Hemmilä /saml: Är regeringen medveten om att det förekommer mobbningsproblem på arbetsplatser, ämnar regeringen vidta åtgärder för att utreda om det är möjligt att särskilt diagnostisera varje fall av mobbning på arbetsplatser och hur ämnar regeringen främja arbetsgivarnas förmåga att utreda mobbningsfall på arbetsplatser? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I Finland har de bestämmelser som gäller mobbning på arbetsplatser inskrivits i arbetarskyddslagen. I undersökningar om förhållandena i arbetet har mobbning och psykiskt våld varit klart iakttagbara sedan År 2003 märkte 42 procent av löntagarna psykiskt våld på sina arbetsplatser. Andelen personer som upplever sig vara eller ha varit föremål för mobbning på arbetsplatsen uppgick till 14 procent av löntagarna. Antalet var störst inom hälsovården och socialtjänsterna (21 procent) och minst inom byggnadsbranschen (5 procent). Regeringen är medveten om mobbningsproblemet på arbetsplatserna och har strävat efter att förebygga och minska mobbning på flera sätt. Problemet och olika åtgärder för att lösa det har tagits upp i samband med flera utvecklingsprojekt, t.ex. arbetslivsprogrammet Tykes, Vetoprogrammet samt Arbetarskyddsfondens, Arbetarskyddscentralens och Arbetshälsoinstitutets projekt. I Veto-programmet framhävs för närvarande hur viktigt det är att tala om problemet på arbetsplatserna. I bakgrunden ligger iakttagelser om orsakerna bakom mentala rubbningar. Bland orsakerna finns också faktorer som har samband med osakligt bemötande eller mobbning på arbetsplatsen. Problemen med trakasserier och osakligt bemötande har tagits upp som föremål för särskild tillsyn på alla arbetarskyddsdistrikt. Mobbning på arbetsplatsen utgör en del av tyngdpunktsområdet för psykiskt välmående. Arbetarskyddsdistrikten strävar efter att säkerställa att arbetsplatserna inom riskbranscherna har verksamhetsmetoder för att igenkänna och hantera trakasserier och osakligt bemötande. Man har främjat identifieringen av mobbning på arbetsplatsen genom att handleda och uppmuntra arbetsplatserna att utarbeta interna spelregler för ett bra bemötande. Mobbning kan för närvarande rätt bra igenkännas på finländska arbetsplatser. Det finns inte något särskilt behov att diagnostisera fenomenet mer i detalj men däremot måste man ännu arbeta hårt för att minska de men och förluster som det medför. Ansvaret för detta ligger särskilt på arbetsgivaren men också på hela personalen. Det finns flera undersökningar och goda praktiska anvisningar som gäller mobbning på arbetsplatserna och hur den kan åtgärdas. Allmänna anvisningar, olika projekt och tillsynsmetoder för arbetarskyddet har använts och används fortfarande för att förbättra arbetsgivarnas förmåga att iaktta och utreda mobbningsfall på arbetsplatserna. 5

6 Ministerns svar Helsingfors den 7 juni 2006 Social- och hälsovårdsminister Tuula Haatainen 6