Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 910/2012 vp Tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivän lääkehoito Eduskunnan puhemiehelle Psykostimulanttien käyttö tarkkaavaisuushäiriön hoidossa on viime vuosina yleistynyt. Esimerkiksi YK:n lastenoikeuksien komitea on raportissaan tuonut esiin, että suomalaislapset syövät liikaa ADHD-lääkkeitä ja että psykostimulanttien käyttöä tulisi vähentää. Lehtitietojen mukaan ainakin osa suomalaislääkäreistä on asiasta toista mieltä ja lääkityksen määräämistä pidetään Suomessa kontrolloituna ja oikein mitoitettuna. Kuitenkin Suomessa on yhä enenevässä määrin ryhdytty esittämään kritiikkiä siitä, että lapsille annetaan tarkkaavaisuushäiriödiagnoosi ja lääkitys tähän liian vähäisin ja kevein perustein. Kritiikkiä on esitetty myös siitä, että lasten ja nuorten erilaisia tarkkaavaisuus- ja käytösongelmia pyritään lääkitsemään entistä herkemmin koska yhä vähemmän on tarjota esimerkiksi psykoterapeuttisia palveluita. Tällainen kehityssuunta on hyvin huolestuttava. Diagnoosin antaminen voi leimata lapsen tai nuoren koko elämänkulkua, puhumattakaan mitä seurauksia voi olla turhalla ja tarpeettomalla lääkitsemisellä ns. normaaliin kehitykseen. Lääkityksen lisäksi tarkkaavaisuushäiriöstä kärsiville lapsille sekä aikuisille tulisikin tarjota riittävästi myös muuta kuin lääkehoitoa. Kuntoutusta ja terapiaa tarvittaisiin nykyistä enemmän lääkehoidon rinnalle ja esimerkiksi elämänhallintataitojen harjoittamista ja psykoterapiaa tulisi olla tarjolla kaikille sitä tarvitseville. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Määrätäänkö tarkkaavaisuushäiriöstä kärsiville lapsille Suomessa liikaa psykostimulantteja, tunnetaanko näiden lääkkeiden haittavaikutuksia riittävästi ja miten niitä seurataan ja miten lääkkeettömiä hoitomuotoja, kuten terapiaa ja kuntoutusta, käytetään tarkkaavaisuushäiriön hoidossa? Helsingissä 22 päivänä marraskuuta 2012 Hanna Mäntylä /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Hanna Mäntylän /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 910/2012 vp: Määrätäänkö tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiville lapsille Suomessa liikaa psykostimulantteja, tunnetaanko näiden lääkkeiden haittavaikutuksia riittävästi ja miten niitä seurataan ja miten lääkkeettömiä hoitomuotoja, kuten terapiaa ja kuntoutusta, käytetään tarkkaavaisuushäiriön hoidossa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomessa sairauksien hoitokäytäntöjä, lasten ADHD mukaan lukien, ohjataan kansainvälisessä vertailussa erittäin hyvin. Valtakunnallinen lasten ADHD:ta koskeva hoitosuositus (ADHD, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, lapset ja nuoret) perustuu kansainvälisen tieteellisen näytön kriittiseen analyysiin. Suositus on päivitetty viimeksi vuonna Potilaiden hoidossa korostetaan hoidon ja tukitoimien monimuotoisuutta ja että lääkitys ainoastaan täydentää muuta hoitoa, eikä milloinkaan ole potilaiden ainoa hoito. ADHD:n hoitoon käytetty lääkitys on Suomessa maltillista lääkekulutustilastojen valossa, eikä käytön tasossa ole viime vuosina tapahtunut muutoksia. Lääkekulutusta seuraa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Lääkehoidon valinta sekä lääkkeiden käytön hyöty- ja haittanäkökohdat ohjeistetaan Käypä hoito -suosituksessa. Fimea seuraa lääkkeiden turvallisuutta haittavaikutusilmoitusten ja tutkimusten avulla ja ylläpitää haittavaikutusrekisteriä. Lapsen toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmiin aloitetut tukitoimet eivät edellytä diagnoosia. Jos tukitoimet lievittävät riittävästi ongelmia, ei tarkempia tutkimuksia tarvita. Tukitoimia ovat esimerkiksi päivähoito- ja koulujärjestelyt tarpeenmukaisine pedagogisine toimineen, vanhemmille annettavat ohjeet lapsen tai nuoren ohjaamisesta, psykologin tai puhe-, toiminta- tai fysioterapeutin antama ohjaus tai kuntoutus ja sosiaalitoimen tukimuodot, kuten tukihenkilö tai tukiperhe tai perhetyö. Jos lapsen tai nuoren ongelmat jatkuvat tukitoimista huolimatta, hänet ohjataan lääkärin ja paikallisen moniammatillisen työryhmän arvioitavaksi. ADHD:n hoito on porrastettu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken. Ensisijainen vastuu lapsen tai nuoren hoidon järjestämisestä on asuinkunnan peruspalveluilla. Valtioneuvoston antoi vuonna 2009 asetuksen neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta. Asetuksen määräaikaisia terveystarkastuksia koskevat säännökset tulivat voimaan Asetuksen avulla tehostetaan terveystarkastuksissa häiriöiden varhaista tunnistamista, tuen järjestämistä ja hoitoon ohjausta. Terveydenhuoltolaissa korostetaan lasten ja nuorten nopeaa pääsyä mielenterveyspalveluihin. Alle 23-vuotiaiden hoidon tarpeen arvioinnin on toteuduttava 6 viikon sisällä lähetteen saapumisesta ja arvion perusteella tarpeelliseksi todettuun hoitoon on päästävä kolmen kuukauden sisällä. 2

3 Ministerin vastaus KK 910/2012 vp Hanna Mäntylä /ps Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 2012 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 910/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Hanna Mäntylä /saf: Ordineras barn som lider av uppmärksamhetsstörning i för stor utsträckning läkemedel som är psykostimulerande, känner man tillräckligt till de biverkningar som de här läkemedlen har och på vilket sätt används läkemedelsfria behandlingsformer, t.ex. terapi och rehabilitering, vid behandlingen av uppmärksamhetsstörningar? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I Finland styrs behandlingspraxisen av sjukdomar, inklusive ADHD hos barn, ytterst väl utifrån en internationell jämförelse. Den rikstäckande rekommendationen om god medicinsk praxis för barn som lider av ADHD (ADHD, aktivitetsoch uppmärksamhetsstörning, barn och ungdomar) baserar sig på en kritisk analys av vetenskapliga forskningsresultat. Rekommendationen har senast setts över Vid vården av patienterna betonas att vården och stödåtgärderna bör vara mångformiga och att en läkemedelsbehandling endast kompletterar den övriga vården och aldrig utgör den enda formen av vård som en patient får. Den läkemedelsbehandling som har använts vid ADHD är måttlig i ljuset av de statistiska uppgifterna som finns om läkemedelskonsumtionen och det har inte skett några förändringar i nivån för användningen under de senaste åren. Läkemedelskonsumtionen följs av Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea. Anvisningar om valet av läkemedel och synpunkter på för- och nackdelarna med användningen av läkemedel framgår av rekommendationen om god medicinsk praxis. Fimea följer säkerheten hos läkemedlen utifrån anmälningar om biverkningar och forskning och för ett register över biverkningarna. Stödåtgärder som sätts in när man konstaterar att ett barn eller en ung person har funktionseller inlärningssvårigheter förutsätter inte att diagnosen är säkerställd. Om stödåtgärderna lindrar problemen på ett tillräckligt sätt behövs det inte några noggrannare undersökningar. Stödåtgärder utgörs av exempelvis arrangemang inom barndagvården och skolan, råd till föräldrarna om handledning av barnet eller den unga personen, handledning av psykolog, tal-, ergo- eller fysioterapeut samt socialväsendets stödfunktioner, t.ex. stödperson eller stödfamilj och familjearbete. Om de problem som ett barn eller en ung person har fortsätter trots stödåtgärderna, hänvisas denne till en läkare och lokal multiprofessionell arbetsgrupp för bedömning. Behandlingen av ADHD har nivåstrukturerats och ges inom primärvården och den specialiserade sjukvården. Det primära ansvaret för ordnandet av vården av barn och unga personer bärs av basservicen i hemkommunen. Statsrådet utfärdade en förordning om rådgivningsverksamhet, skol- och studerandehälsovård samt förebyggande mun- och tandvård för barn och unga Bestämmelser om regelbundna hälsoundersökningar vilka finns i förordningen trädde i kraft Med hjälp av förordningen effektiviseras tidig diagnostisering av störningarna, ordnande av stödåtgärder och hänvisning till vård. I hälsooch sjukvårdslagen betonas att barn och unga 4

5 Ministerns svar KK 910/2012 vp Hanna Mäntylä /ps personer snabbt ska få tillgång till mentalvårdstjänster. I fråga om personer under 23 år ska bedömningen av vårdbehovet inledas inom sex veckor från det att remissen anlände och vård eller behandling som utifrån en bedömning av vårdbehovet konstaterats vara nödvändig ska ordnas inom tre månader från det att vårdbehovet konstaterades. Helsingfors den 13 december 2012 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5