Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 374/2009 vp Työ- ja potilasturvallisuuden parantaminen terveydenhuollon alalla Eduskunnan puhemiehelle Väkivalta- ja uhkatilanteet terveydenhuollon sektorilla ovat vakava uhkatekijä työntekijöiden terveydelle ja työviihtyvyydelle sekä myös potilasturvallisuudelle. Jokainen väkivalta- ja uhkatilanne kuormittaa henkisesti ja usein myös fyysisesti paitsi uhria myös muita työyhteisön jäseniä. Tällaisten vaarallisten tilanteiden lisääntyminen terveydenhuollon yksiköissä on myös todella huolestuttavaa. Työnantajat ovat kuitenkin työturvallisuuslain mukaan vastuussa työntekijöiden turvallisuuden takaamisesta. Esimerkiksi pelkästään Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Seinäjoen keskussairaalassa on käytetty vuonna 2008 fyysistä väkivaltaa tai vakavaa fyysistä väkivaltaa hoitohenkilökuntaa kohtaan 161 kertaa. Lisäksi potilaan toiseen potilaaseen kohdistamia väkivaltatilanteita vuonna 2008 on kirjattu 31 eri kertaa. Vartijoiden lasketaan suojanneen ja turvanneen henkilökunnan hoitotoimenpiteitä puolestaan 79 kertaa. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuonna 2008 ilmoitettiin kaiken kaikkiaan väkivalta- ja uhkatilannetta. On todennäköistä, että kaikista vakaviin fyysisiin vammoihin johtaneista väkivalta- ja uhkatilanteista on ilmoitus tehty. Sen sijaan uhkauksia, nimittelyjä ja lievemmän väkivallan tilanteita on jätetty ilmoittamatta. Vaaratilanteita aiheuttavat usein esimerkiksi huumeiden ja alkoholin väärinkäyttäjät. Luvut ovat suuria ja tilanne epätyydyttävä, sillä työturvallisuuslain mukaan työnantaja vastaa työntekijöiden turvallisista työoloista ja erikoissairaanhoidon yksikkö puolestaan vastaa potilaslain velvoittamana potilasturvallisuudesta. Tällä hetkellä työnantajalla ei ole keinoja työntekijöiden ja potilaiden turvallisuuden takaamiseksi, ja näin velvoitteet eivät toteudu toivotulla tavalla. Poliisilla ei myöskään ole resursseja turvata terveydenhuollon potilaita ja henkilökuntaa. Väkivalta- ja uhkatilanteita terveydenhuollon yksiköissä täytyykin jatkossa kyetä rajoittamaan entistä paremmin. Ongelmalliseksi koetaan muun muassa vartijoiden rajoittamisoikeus koskien kiinnipitämistä ja säilöönottamista sekä se, että psykiatrian ja somaattisten potilaiden kohdalla tilanteeseen puuttuminen nykylain nojalla on eriarvoista. Miksei somaattisellekin puolelle voisi työturvallisuuden lisäämiseksi laajentaa lääkärin arvioinnissa olevaa tarkkailulähetemahdollisuutta? Myös somaattisten potilaiden väkivaltaista käyttäytymistä on voitava rajoittaa lainsäädännöllisin keinoin. Terveydenhuollon henkilökunnan on saatava hoitaa työtehtävänsä työturvallisuuslaissa säädetyllä tavalla. Versio 2.1

2 Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin pikaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä hoitohenkilökunnan työturvallisuuden sekä potilasturvallisuuden parantamiseksi terveydenhuollon alalla? Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2009 Petri Salo /kok Jari Larikka /kok Juha Hakola /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 374/2009 vp Petri Salo /kok ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Petri Salon /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 374/2009 vp: Mihin pikaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä hoitohenkilökunnan työturvallisuuden sekä potilasturvallisuuden parantamiseksi terveydenhuollon alalla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työturvallisuussäännöksiä valmisteleva neuvottelukunta on asettanut jaoston määrittelemään ne toimialat tai työtehtävät, joilla väkivallan uhka on työturvallisuuslain tarkoittamalla tavalla ilmeinen sekä arvioimaan voimassa olevien säädösten täytäntöönpanoa näillä toimialoilla tai työtehtävissä sekä sen mahdollista tehostamistarvetta ja -mahdollisuutta sekä arviomaan mahdollisuutta vähentää väkivallan uhkaa kyseisissä tehtävissä säädösmuutoksilla. Jaoston tekemän selvityksen mukaan keskimääräistä korkeamman väkivallan uhan aloja on muun muassa terveydenhoitoala ja erityisesti tilanteet, joissa henkilö työskentelee yksin tai ensiapu- tai ensihoidossa. Käytettävissä olevien tilastotietojen mukaan noin 44 % työväkivaltatapaturmista sattuu terveydenhuollon ja sosiaalialan työssä, jonka lisäksi väkivaltatyötapaturmien määrä on sosiaalija terveydenhuoltotyössä suuri myös palkansaajien määrään suhteutettuna. Työturvallisuuslain 10 :n mukaan työhön liittyvien riskien arviointi on keskeisin menettely, jolla pyritään ennalta estämään, torjumaan ja vähentämään työssä esiintyvät vaarat ja haitat. Turvallisuusjohtamisen ja riskien arvioinnin toteuttamisessa on edelleen parantamisen varaa. Työsuojeluviranomaisten suorittamalla voimassa olevan lainsäädännön valvonnalla pyritään lisäämään tietämystä työturvallisuuslain vaatimustasosta. Asiakasväkivaltaan tai sen uhkaan liittyviä haittoja ja vaaroja voidaan ehkäistä, hallita ja poistaa teknisillä turvallisuusvälineillä. Tällaisia menettelyjä on toteutettu jo useissa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä. Myös ammattiin johtavassa koulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa joudutaan enenevästi kiinnittämään huomiota sosiaali- ja terveydenhuollon työturvallisuuteen liittyviin vaatimuksiin. Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto tulee laatimaan työsuojelupiireille väkivallan uhkaa koskevan valvontaohjeen vuonna Tämän lisäksi työsuojelun piirihallinnolle annettavassa tulossopimusohjeessa väkivallan uhka otetaan huomioon siten, että väkivallan uhan torjunta sisällytetään työsuojeluasioista vastaavan aluehallintoviraston vuoden 2010 tulossopimuksiin. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmistunut kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Tarkoituksena on vahvistaa perusterveydenhuollon kykyä mielenterveysongelmien toteamiseen ja hoitoon muun muassa lisäämällä mielenterveys- ja päihdepalvelujen koordinointia sekä tehostamalla avo- ja laitoshoitoa. Tarkoituksena on, että päihtyneiden selviämis- ja ensihoito järjestettäisiin suurimmissa kunnissa erillisillä selviämisasemilla, joissa selvitetään päihdeasiakkaiden tilanne ja arvioidaan myös muun hoidon tarve. Kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman toteuttaminen edistää työ- ja potilasturvallisuutta terveydenhuollossa. 3

4 Ministerin vastaus Potilaiden ja myös terveydenhuollossa työskentelevien perusoikeuksien täsmentämiseksi ja oikeusturvan parantamiseksi sosiaali- ja terveysministeriössä on tarkoitus käynnistää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeutta ja sen välttämättömiä rajoituksia koskeva säädöshanke tämän vuoden aikana. Kysymyksessä viitataan myös tarkkailulähetemahdollisuuden laajentamiseen somaattiselle puolelle. Tältä osin voidaan todeta, että mielenterveyslain (1116/1990) nojalla jo nykyisin tarkkailulähetteen voi antaa myös somaattisessa toimintayksikössä työskentelevä lääkäri. Sisäasiainministeriön johdolla on valmisteltavana yleisen turvallisuuden lainsäädännön kokonaisuudistus. Tässä yhteydessä tulee esille turvallisuusjärjestelyjen parantamisen tarve muun muassa terveyden- ja sosiaalihuollon toimipisteissä. Yleisen turvallisuuden lainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä tullaan arvioimaan myös järjestyslain (612/2003) ja järjestyksenvalvojista annetun lain (533/1999) mahdolliset muutostarpeet. Helsingissä 20 päivänä toukokuuta 2009 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4

5 Ministerns svar KK 374/2009 vp Petri Salo /kok ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 374/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Petri Salo /saml m.fl.: Vilka snara åtgärder ämnar regeringen tillgripa för att förbättra arbetstryggheten för vårdpersonalen samt för att förbättra patientsäkerheten inom hälsooch sjukvården? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den av social- och hälsovårdsministeriet tillsatta delegationen för beredning av arbetarskyddsföreskrifter har tillsatt en sektion för att precisera de verksamhetsområden eller arbetsuppgifter där risken för våld, enligt vad som bestäms i arbetarskyddslagen, är uppenbar, samt för att bedöma hur de förordningar som är i kraft kan verkställas på de här verksamhetsområdena eller i de här arbetsuppgifterna samt bedöma ett eventuellt intensifieringsbehov eller en -möjlighet samt att bedöma möjligheten att minska risken för våld i de här situationerna med hjälp av lagändringar. Enligt den utredning som sektionen utfört är de branscher där det finns i genomsnitt större risker för våld bland andra hälso- och sjukvårdsbranschen och speciellt sådana situationer då en person arbetar ensam eller i första hjälpen eller i akutvården. Enligt de statistikuppgifter vi har att tillgå sker omkring 44 % av våldsolyckorna på arbetsplatser inom hälso- och sjukvården och inom socialbranschen. Dessutom är mängden arbetsolyckor på grund av våld stor inom social- och hälsovårdsbranschen också i proportion till antalet anställda. Enligt arbetarskyddslagen 10 är det viktigast att utreda riskerna i arbetet så att man kan förebygga, hindra och minska faror och olägenheter som där förekommer. Det finns fortfarande mycket att förbättra gällande säkerhetsledning och bedömning av risker. Med hjälp av den övervakning som arbetarskyddsmyndigheterna utför enligt gällande lagstiftning försöker man öka kunskapen om arbetarskyddslagens kravnivå. Det är möjligt att med teknisk säkerhetsutrustning förhindra, kontrollera och eliminera skador och faror som är förknippade med klientvåld eller hot om våld. Sådana åtgärder har redan genomförts i många social- och hälsovårdsenheter. Även inom den yrkesinriktade utbildningen och fortbildningen måste man i allt högre utsträckning fästa uppmärksamhet vid krav som gäller arbetarskyddet inom social- och hälsovården. Social- och hälsovårdsministeriets arbetarskyddsavdelning ska under år 2009 utarbeta tillsynsanvisningar till arbetarskyddsdistrikten som berör hot om våld. Förutom det ska hot om våld beaktas så att arbetarskyddets distriktsförvaltning i resultatavtalsanvisningarna upptar avvärjande av hot om våld i regionförvaltningsämbetsverkets resultatavtal om arbetarskyddsfrågor för år Social- och hälsovårdsministeriet har berett en nationell plan för mentalvårds- och missbruksarbete. Meningen är att stärka bashälsovårdens förmåga att konstatera och ta hand om mentalvårdsproblem bland annat genom att öka koordineringen av mentalvårds- och rusvårdstjänster samt genom att effektivera den öppna vården och institutionsvården. Avsikten är att de berusades uppklarnings- och akutvård ska ordnas i de större kommunerna på skilda uppklarningsstationer, där man utreder missbrukarpatienternas situa- 5

6 Ministerns svar tion och även bedömer behovet av annan vård. Verkställandet av den nationella planen för mentalvårds- och missbruksarbete förbättrar arbetsoch patientsäkerheten inom hälso- och sjukvården. För att precisera de grundläggande rättigheterna och förbättra rättsskyddet för patienterna och också för dem som arbetar inom hälso- och sjukvården, har social- och hälsovårdsministeriet för avsikt att inom detta år starta ett lagberedningsprojekt om hälso- och sjukvårdsklienternas självbestämmanderätt och om nödvändiga begränsningar av den. I spörsmålet hänvisas också till möjligheten att utvidga rätten att skriva observationsremiss till den somatiska sidan. Vad den saken beträffar kan konstateras att enligt mentalvårdslagen (1116/1990) kan redan i detta nu en läkare som arbetar inom den somatiska enheten skriva en observationsremiss. Under ledning av inrikesministeriet bereds en helhetsreform av lagstiftningen om den allmänna säkerheten. I det här sammanhanget kommer behovet av att förbättra säkerhetsarrangemangen bland annat på arbetsplatserna inom hälso- och socialvården fram. I samband med reformen av lagstiftningen om den allmänna säkerheten ska man också bedöma det eventuella behovet av ändringar i ordningslagen (612/2003) och i lagen om ordningsvakter (533/1999). Helsingfors den 20 maj 2009 Omsorgsminister Paula Risikko 6