Etäseurannan mahdollisuudet rytmihäiriöpotilaan hoidossa

Timo Mäkelä, Paavo Uusimaa, Ulla-Maija Koivisto ja Pekka Raatikainen KATSAUS Etäseurannan mahdollisuudet rytmihäiriöpotilaan hoidossa Etäseurantaa käytetään nykyään lähinnä rytmihäiriötahdistinpotilaiden seurannassa, mutta se soveltuu myös tavanomaiseen tahdistin- ja vajaatoimintatahdistinhoitoon sekä rytmihäiriöiden diagnostiikkaan rytmivalvurin avulla. Etäseurannassa potilas lähettää laitteen muistiin kertyneet tiedot kotoaan puhelin- tai tietoliikenneverkon kautta palvelimeen, josta lääkäri voi tarkistaa ne Internetselaimella. Kehittyneimmmät järjestelmät seuraavat tilannetta jatkuvasti ja lähettävät Internet-palvelimelle automaattisesti tiedon laitteen toimintahäiriöistä ja havaitsemistaan rytmihäiriöistä. Tämä parantaa potilasturvallisuutta mutta ei missään tapauksessa korvaa kokonaan potilaan kliinistä seurantaa. Kokemustemme mukaan osa rytmihäiriötahdistinpotilaiden seurantakäynneistä voidaan turvallisesti korvata etäseurannalla. Etäseuranta säästää potilaan ja sairaanhoitohenkilöstön aikaa sekä terveydenhuollon kustannuksia, etenkin jos avoterveydenhuollon ja tahdistinpoliklinikan välinen yhteistyö toimii hyvin. Etäseuranta edellyttää hyvää yhteistyötä avoterveydenhuollon ja tahdistinpoliklinikan välillä, sillä sairaalakäyntien vähentyessä oman lääkärin vastuu potilaan sairauksien hoidosta korostuu. Tavallisen sydämentahdistimen, rytmihäiriötahdistimen ja vajaatoimintatahdistimen käyttö on lisääntynyt nopeasti viime vuosina väestön ikääntyessä ja tahdistinhoidon aiheiden laajentuessa (Vardas ym. 2007, Huikuri ja Raatikainen 2008). Samalla potilaiden seurantakäyntien määrä tahdistinpoliklinikoissa on kasvanut räjähdysmäisesti. Kansainvälisten suositusten mukaan rytmihäiriötahdistimen toiminta pitäisi tarkastaa noin kolmen kuukauden välein (Vardas ym. 2007). Useissa sairaaloissa tästä tavoitteesta on kuitenkin jouduttu puutteellisten resurssien takia tinkimään. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella nykyaikaiseen tietotekniikkaan perustuva Internet-pohjainen etäseuranta näyttää tarjoavan tehokkaan ja turvallisen vaihtoehdon rytmihäiriötahdistinpotilaiden polikliiniselle seurannalle (Schoenfeld ja Reynolds 2005, Brugada 2006, Vardas ym. 2007, Marzegalli ym. 2008, Theuns ym. 2008). Sen avulla esimerkiksi rytmihäiriötahdistimen toimintaa voidaan seurata luotettavasti ilman, että potilas käy sairaalassa. Useissa järjestelmissä on myös hälytystoimintoja, joiden avulla lääkäri saa automaattisesti puhelin- tai tietoliikenneverkon kautta tiedon laitteen toimintahäiriöistä tai potilaan kliinisen tilan muutoksista (Deharo ja Djiane 2006, Nielsen ym. 2008). Suomessa kokemusta laitehoidon etäseurannasta on eniten OYS:ssa. Kokemustemme perusteella etäseuranta helpottaa merkittävästi tahdistinpoliklinikan työtä, sillä etälähetysten tarkastaminen vie huomattavasti vähemmän aikaa kuin tavalliset poliklinikkakäynnit. Etäseurantajärjestelmän toimintaperiaate Etäseurantajärjestelmään kuuluvat kannettava lähetinyksikkö, verkkopalvelin ja Internet- 2059 Duodecim 2009;125:2059 65

KATSAUS Yhteys lukupäällä GSM-yhteys Biotronic Potilaan laite Lähetinyksikkö Internetpalvelin Internetselain Yhteys langattomasti Biotronic Boston Scientific St Jude Medical Analoginen puhelinlinja Boston Scientific St Jude Medical Kuva 1. Etäseurantajärjestelmän toimintaperiaate ja laitevalmistajia. Potilaan laitteesta saadaan yhteys tiedon välittäjänä toimivaan lähetinyksikköön joko erillistä lukupäätä käyttäen tai langattomasti. Lukupäätä käytettäessä potilas asettaa sen laitteensa päälle ja käynnistää samalla lähetinyksikön. Langaton yhteys toimii automaattisesti radiotaajuuslähettimen avulla. Lähetinyksiköstä tiedot välittyvät suojattuun Internet-palvelimeen joko analogisen puhelinlinjan tai GSM-yhteyden kautta. Lääkäri voi tarkistaa tiedot ottamalla yhteyden Internet-palvelimeen. 2060 pohjainen käyttöliittymä. Järjestelmän avulla hoitava lääkäri voi tarkistaa laitteen toimintaan liittyviä tietoja ilman potilaan käyntiä sairaalassa. Potilaan kannalta etäseurantajärjestelmät poikkeavat toisistaan lähinnä sen suhteen, tarvitseeko hänen käyttää erillistä lukupäätä vai siirtyykö tieto lähetinyksikköön langattomasti. Ensimmäisen sukupolven järjestelmässä potilas siirtää laitteensa muistiin tallentuneet tiedot asettamalla lukupään tahdistimensa päälle (kuva 1). Järjestelmä ei pysty lukemaan ja välittämään tietoa automaattisesti, mikä rajoittaa sen kykyä reagoida ongelmatilanteisiin ja asettaa jonkin verran vaatimuksia potilaan yhteistyökyvylle. Toisaalta tämäntyyppisen järjestelmän etuna on yhteensopivuus myös useimpien vanhempien rytminhallintalaitteiden kanssa (Raatikainen ym. 2008). Kehittyneemmissä järjestelmissä tiedot siirtyvät rytminhallintalaitteesta lähetinyksikköön langattomasti radiotaajuuslähettimellä eikä potilaan tarvitse käyttää lukulaitetta (kuva 1). Rutiinimaisten tarkastusten ajankohdat voidaan ohjelmoida esimerkiksi siten, että laite lähettää tiedot kerran vuorokaudessa potilaan nukkuessa. Lisäksi järjestelmä seuraa tilannetta jatkuvasti ja lähettää heti tiedon Internet-palvelimelle, jos laiteessa ilmenee vika tai vikaa ennakoiva muutos (esim. akun varaus on liian pieni tai johdon impedanssi on muuttunut) tai potilas saa kammioperäisen rytmihäiriön tai pitkäkestoisen eteisvärinän (Scholten ym. 2004, Siaplaouras ym. 2006, Nielsen ym. 2008). Langattomassa etäseurantajärjestelmässä potilaan rytminhallintalaitteessa pitää olla radiotaajuuslähetin. Näin ollen järjestelmä ei sovellu käytettäväksi vanhempien laitemallien kanssa. Lähetinyksiköstä tiedot välittyvät suojattuun Internet-palvelimeen. Muut laitevalmistajat paitsi Biotronic ja Medtronic käyttävät vielä kliinisissä sovelluksissaan analogista puhelinyhteyttä. Koska analogisten puhelimien määrä vähenee nopeasti, nekin ovat siirtymässä langattomaan tiedonsiirtoon GSM-verkon tai muiden tietoliikenneverkkojen kautta. Kun tiedot ovat siirtyneet palvelimelle, lääkäri voi tarkistaa ne millä tahansa Internetiin kytketyllä tietokoneella kirjautumalla palvelimelle omilla tunnuksillaan (kuva 1). Hoitomyöntyvyyden ylläpitämiseksi potilaalle on T. Mäkelä ym.

hyvä soittaa tai lähettää kirjallinen palaute jokaisen etäseurantalähetyksen jälkeen. Etäseurannan kliininen käyttö Etäseurantaa on käytetty Suomessa lähinnä rytmihäiriötahdistinpotilaiden seurannassa, mutta se soveltuu myös tavanomaisen tahdistin- ja vajaatoimintatahdistinhoidon seurantaan sekä rytmihäiriöiden diagnostiikkaan rytmivalvurin avulla. Maailmalla järjestelmien käyttö on laajentunut nopeasti, ja esimerkiksi Medtronicin CareLink-järjestelmä on käytössä jo yli 300 000 potilaalla yli 20 maassa. Euroopassa ensimmäisenä käyttöön tulivat saksalaisen Biotronikin ja yhdysvaltalaisen Medtronicin etäseurantajärjestelmät. Suomessa CareLink otettiin tutkimuskäyttöön OYS:ssa vuonna 2004 ensimmäisenä Euroopassa. Nykyään käytössämme olevien etäseurantajärjestelmien perusominaisuudet on esitetty taulukossa 1. OYS:ssa etäseurannassa on noin 80 rytmihäiriötahdistinpotilasta, ja toiminta on laajentumassa myös tavanomaisen tahdistinhoidon seurantaan. Kahdelta laitevalmistajalta tuli vastikään kliiniseen käyttöön rytmivalvuri, joka on yhteensopiva kyseisten valmistajien etäseurantajärjestelmien kanssa. Tämä nopeuttaa ja helpottaa rytmihäiriöiden diagnostiikkaa, sillä rekisteröinnit saadaan automaattisesti tarkastettavaksi heti episodin jälkeen eikä vasta seuraavan polikliinisen seurantakäynnin yhteydessä. Toinen uusi käyttökohde on sydämen vajaatoimintaa potevien seuranta. Kehittyneimmät vajaatoimintatahdistimet seuraavat jatkuvasti paitsi sydämen rytmiä myös potilaan hemodynaamista tilaa (Santini ym. 2008). Etäseurannan edut Taulukko 1. Suomessa käytössä olevien etäseurantajärjestelmien käyttösovellukset. Järjestelmä Biotronic Home Monitoring Etäseuranta vähentää merkitsevästi tahdistinpoliklinikoiden työkuormitusta ja vapauttaa resursseja muuhun toimintaan, sillä etälähetysten tarkastaminen vie huomattavasti vähemmän aikaa kuin poliklinikkakäynti (Schoenfeld ja Reynolds 2005, Brugada 2006, Elsner ym. 2006, Vardas ym. 2007, Theuns ym. 2008). OYS:ssa tehdyssä tutkimuksessa lääkäriltä meni etälähetykseen tarkastukseen noin 20 minuuttia vähemmän aikaa kuin polikliiniseen seurantakäyntiin. Myös tahdistinhoitajan työkuormitus väheni merkitsevästi, vaikka hän joutui perehdyttämään potilaat laitteiston käyttöön ja seurasi etälähetysten toteutumista (Raatikainen ym. 2008). Jopa kaksi kolmasosaa rutiinimaisista ja valtaosa oireiden aiheuttamista ylimääräisistä käynneistä tahdistinpoliklinikassa voidaan turvallisesti korvata etäseurannalla. Tavanomaisessa seurannassa potilas joutuu laitteen annettua defibrillaatioiskun tai poikkeavien oireiden ilmaantuessa hakeutumaan tahdistinpoliklinikkaan laitteen toiminnan tarkistamiseksi. Tutkimuksessamme useimmat näistä käynneistä voitiin välttää tarkastamalla tapahtumatiedot etäseurantajärjestelmän avulla (Raatikainen ym. 2008). Etäseurannan avulla on mahdollista hyö- Käyttöönottovuosi Suomessa Järjestelmän tukemat laitteet Rytmihäiriötahdistin Vajaatoimintatahdistin 1 2005 Kyllä Kyllä Kyllä Ei Boston LATITUDE 2009 2 (Kyllä) (Kyllä) (Kyllä) Ei Tavallinen sydämentahdistin Rytmivalvuri Medtronic Carelink 2004 Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä St. Jude Medical Merlin.net 2008 Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä 1 Tavallinen vajaatoimintatahdistin (CRT-P) ja/tai defibrillaattorituella varustettu laite (CRT-D) 2 Tuki tavallisille tahdistimille saataneen käyttöön myöhemmin ensi vuoden aikana. 2061 Etäseurannan mahdollisuudet rytmihäiriöpotilaan hoidossa

KATSAUS A B Kuva 2. Esimerkki etäseurantajärjestelmän välittämästä tiedosta kammiotakykardian aikana. A) Tasainen rytmi, jonka aikana yksittäisten lyöntien välinen aika on noin 900 ms eli syketaajuus on noin 67/min. Rekisteröinnin keskivaiheella näkyy yksittäinen lisälyönti (nuoli) ja loppupuolella toinen lisälyönti (nuoli), joka käynnistää nopean kammiotakykardian (syklin pituus noin 300 ms eli syketaajuus noin 200/min). Laite tunnistaa rytmihäiriön nopeasti ja palauttaa normaalin sinusrytmin ns. ylitahdistuksella (burst) eli tahdistamalla sydäntä kahdeksan herätteen ajan hiukan nopeammin kuin kammiotakykardia. B) Laitteen muistiin tallentunut EKG takykardian loppuvaiheesta, ylitahdistuksen (burst) aikana ja juuri normaalin sinusrytmin palautumisen jälkeen. 2062 dyntää nykyistä paremmin tahdistinlaitteissa jo jonkin aikaa olleita tiedonkeruu- ja hälytystoimintoja. Järjestelmän avulla voidaan havaita esimerkiksi tahdistinlaitteiden johtojen vikoja ja virhetoimintoja jo ongelman alkuvaiheessa eikä vasta vakavien seurauksien ilmaantuessa (Scholten ym. 2004, Spencker ym. 2008). Tämä parantaa hoidon laatua ja turvallisuutta polikliiniseen seurantaan verrattuna. Eräissä vajaatoimintatahdistimissa on toimintoja, joiden avulla voidaan seurata rytmin lisäksi myös potilaan hemodynamiikan muutoksia. Esimerkiksi mittaamalla rintakehänsisäistä impedanssia tahdistinjohdon avulla voidaan havaita nesteen kertyminen vajaatoimintapotilaan keuhkoihin jo ennen kuin siitä aiheutuu oireita (Wang 2007). Etäseurannan avulla lääkäri saa helposti ja nopeasti tiedon näistä muutoksista ja pystyy tehostamaan potilaan lääkitystä ja muuttamaan hoitoa jo ennen kuin tilanne pääsee pahenemaan sairaalahoitoa vaativaksi keuhkopöhöksi (Santini ym. 2008). Etäseurannan edut potilaiden kannalta on osoitettu useissa kliinisissä tutkimuksissa (Schoenfeld ja Reynolds 2005, Brugada 2006). Omien kokemustemme perusteella tietojen tarkastaminen Internetin kautta on jopa helpompaa kuin ohjelmointilaitetta käytettäessä (Raatikainen ym. 2008). Myös sydämen sisältä rekisteröidyn EKG:n laatu on vähintään yhtä hyvä (kuva 2). Toinen tärkeä etu on, että etälähetysten tarkastamiseen ei tarvita ohjelmointilaitetta. Tämä vapauttaa tahdistinpoliklinikan resursseja muuhun käyttöön ja parantaa konsultaatiomahdollisuuksia, kun rytmikardiologi voi tarvittaessa tarkistaa etäseurantajärjestelmän avulla esimerkiksi toisessa sairaalassa olevan potilaan laitteen toiminnan. T. Mäkelä ym.

Vaikka tutkimuksen aikaan käytössämme oli ainoastaan järjestelmä, jossa potilas joutui käyttämään lukulaitetta tietojen välitykseen, potilaat olivat erittäin tyytyväisiä järjestelmään ja lähes kaikki halusivat jatkaa etäseurantaa myös tutkimuksen jälkeen. Langattomaan tiedonsiirtoon perustuvat järjestelmät, jotka voivat välittää tietoja esimerkiksi potilaan nukkuessa, ovat vielä helppokäyttöisempiä (Theuns ym. 2003, Deharo ja Djiane 2006, Nielsen ym. 2008, Ricci ym. 2008). Langaton lähetinyksikkö yhdistettynä automaattiseen GSM-pohjaiseen tiedonsiirtoon mahdollistaa jatkuvan seurannan, vaikka potilas matkustaisi ulkomaille, kunhan hän muistaa ottaa lähetinyksikön mukaansa. Etäseurannan kustannusvaikuttavuus YDINASIAT 88Etäseurantajärjestelmän avulla sydämentahdistimien toimintaa voidaan seurata luotettavasti ilman sairaalassakäyntejä. 88Etäseurantajärjestelmän avulla tahdistinpoliklinikan lääkäri saa nopeasti tiedon laitteen toimintahäiriöistä, mikä parantaa potilasturvallisuutta ja konsultaatiomahdollisuuksia. 8 8 Etäseuranta säästää potilaan ja sairaanhoitohenkilöstön aikaa sekä terveydenhuollon kustannuksia. Rytminhallintalaitehoidon nopean kasvun takia potilaiden seurannan kustannukset ovat lisääntyneet nopeasti viime vuosina. Etäseurannassa poliklinikkakäyntien määrä ja kustannukset vähenevät huomattavasti mutta toisaalta lähetinyksikkö ja Internet-palvelin aiheuttavat jonkin verran kustannuksia. Etäseurannan kustannusvaikuttavuus on kuitenkin kiistaton, jos laskelmissa huomioidaan sairaalakustannusten lisäksi myös matkoista ja sairaus lomista aiheutuneet kustannukset (Fauchier ym. 2005, Elsner ym. 2006, Raatikainen ym. 2008). Aiempien tutkimusten perusteella etäseuranta säästää hoidon kustannuksia selvimmin, jos matka poliklinikkaan on yli 100 kilometriä (Fauchier ym. 2005). OYS:n erityisvastuualueella etäisyydet ovat pitkiä ja poliklinikkakäyntiin kuluu matkustusaika mukaan luettuna keskimäärin kuusi ja puoli tuntia. Etäseurantalähetykseen kuluu aikaa noin seitsemän minuuttia käytettäessä vanhaa lukulaitteellista lähetinyksikköä (Raatikainen ym. 2008). Etäseuranta vähentää myös sairauslomista aiheutuvia kustannuksia, sillä lähetykset voidaan tehdä automaattisesti tai työpäivän jälkeen. Laskelmiemme mukaan korvaamalla osa rytmihäiriötahdistinpotilaan poliklinikkakäynnistä etäseurannalla OYS:n erityisvastuualueella voidaan säästää yhteiskunnan maksamia korvauksia jopa 750 euroa potilasta kohti vuodessa (Raatikainen ym. 2008). Siirryttäessä käyttämään täysin automaatista langatonta etäseurantajärjestelmää on huomioitava, että langattoman yhteyden mahdollistava radiotaajuuslähetin lisää rytminhallintalaitteen hintaa jonkin verran. Järjestelmän vaikutus hoidon laatuun ja potilasturvallisuuteen on kuitenkin niin suuri, että jopa kustannusten lisääntyminen on hyväksyttävää, etenkin kun samalla vapautuu resursseja muuhun toimintaan. Etäseurannan tekniset ongelmat Analogisia puhelinlinjoja käyttävissä järjestelmissä ongelmana ovat olleet mm. huonokuntoisten linjojen aiheuttamat häiriöt ja palvelunumerojen estot. Kuten edellä mainittiin, etäseurantalaitteiden käytettävyys paranee ja tekniset ongelmat vähenevät siirryttäessä GSM-pohjaisiin laitteisiin, sillä GSM-verkon kattavuus on hyvä koko maassa. GSM-pohjaiset etäseurantajärjestelmät on suojattu ulkoisilta häiriöiltä hyvin, eivätkä esimerkiksi kodin langattomat verkot, matkapuhelimet ja Bluetooth-laitteet vaikututa niiden toimintaan. Etäseurantajärjestelmien ehkä suurin puute on, ettei niiden avulla voida muuttaa laitteen ohjelmointia, vaan potilas on kutsuttava sitä varten tahdistinpoliklinikkaan. Myöskään tahdistuskynnyksen manuaalinen mittaaminen ei ole toistaiseksi mahdollista etäseurantajär- 2063 Etäseurannan mahdollisuudet rytmihäiriöpotilaan hoidossa

KATSAUS 2064 jestelmän avulla. Automaattisessa seurannassa on tärkeää ohjelmoida hälytysrajat niin, että vain kliinisesti merkittävät tapahtumat tulevat lääkärin tarkastettavaksi. Lisäksi on varottava antamasta potilaalle käsitystä, että järjestelmän avulla voitaisiin heti huomata kaikki tapahtumat ja ikään kuin huolehtia hänestä joka hetki. Potilaan yhteydenotto ja hakeutuminen sairaalaan akuuteissa tilanteissa on edelleenkin tarpeen. Toinen suuri haitta on se, että kaikilla laitevalmistajilla on omat palvelimensa ja käyttöliittymänsä. Tahdistinpoliklinikan toiminnan kannalta olisi helpointa, jos kaikkien järjestelmien välittämät tiedot menisivät automaattisesti yhteen tietokantaan ja ne voitaisiin lukea saman käyttöliittymän avulla. Myös tiedonsiirrossa sairaaloiden ja viranomaisten tietojärjestelmiin on vielä kehittämistä. Lisäksi Internet-pohjaisten järjestelmien käyttö edellyttää jatkuvaa valppautta tietoturvaongelmien suhteen. Etäseurantapotilas avohoitolääkärin vastaanotolla Vaikka etäseuranta on osoittautunut tehokkaaksi ja turvalliseksi, sillä ei voida korvata potilaan kliinistä tutkimusta. Ajoittaiset käynnit tahdistinpoliklinikassa ja oman lääkärin vastaanotolla ovat siis edelleen tarpeen. Itse asiassa sairaalakontaktien vähentyessä oman lääkärin vastuu potilaan sairauksien hoidosta korostuu, ja akuuteissa tilanteissa yhteydenotto ja hakeutuminen päivystykseen on edelleenkin tarpeen. Etäseurantajärjestelmä sinänsä ei rajoita mitenkään potilaan tutkimuksia ja hoitotoimenpiteitä, vaan niiden suhteen toimitaan kuten muidenkin laitehoitopotilaiden seurannassa (Raatikainen 2008a, b). Toisaalta etäseurantajärjestelmä nopeuttaa tiedonkulkua, mikä helpottaa konsultaatioita. Avohoitolääkäri voi esimerkiksi soittaa tahdistinpoliklinikkaan epäillessään rytminhallintalaitteen toimintahäiriötä ja pyytää henkilökuntaa tarkastamaan, onko laitteen toiminta ollut moitteetonta, eikä potilasta tarvitse tällöin lähettää käymään tahdistinpoliklinikassa. Lopuksi Etäseuranta on tehokas ja turvallinen vaihtoehto tahdistinpotilaan polikliiniselle seurannalle. Sen avulla tahdistinpoliklinikan lääkäri saa nopeasti tiedon laitteen toimintahäiriöistä ja sen havaitsemista tai hoitamista rytmihäiriöistä, mikä parantaa hoidon laatua ja turvallisuutta. Lisäksi järjestelmä säästää merkittävästi potilaan ja sairaanhoitohenkilöstön aikaa sekä terveydenhuollon kustannuksia. Etäseuranta ei kuitenkaan voi kokonaan korvata kliinistä seurantaa, minkä takia se edellyttää hyvää yhteistyötä avoterveydenhuollon ja tahdistinpoliklinikan välillä. TIMO MÄKELÄ, TkT, sairaalafyysikko ULLA-MAIJA KOIVISTO, LT, erikoislääkäri OYS:n sisätautien tulosyksikkö, kardiologian osasto PL 20 90029 OYS PAAVO UUSIMAA, dosentti, erikoislääkäri PEKKA RAATIKAINEN, dosentti, apulaisylilääkäri Oulun yliopisto ja OYS:n sisätautien tulosyksikkö, kardiologian osasto T. Mäkelä ym.

KIRJALLISUUTTA Brugada P. What evidence do we have to replace in-hospital implantable cardioverter defibrillator follow-up? Clin Res Cardiol 2006;95 Suppl 3:III3 9. Deharo JC, Djiane P. Home monitoring: what can we expect in the future? Clin Res Cardiol 2006;95 Suppl 3:III36 9. Elsner C, Sommer P, Piorkowski P ym. A prospective multicenter comparison of home monitoring against regular follow-up in MADIT III patients: additional visits and cost impact. Comput Cardiol 2006;33:241 4. Fauchier L, Sadoul N, Kouakam C ym. Potential cost savings by telemedicineassisted long-term care of implantable cardioverter defibrillator recipients. Pacing Clin Electrophysiol 2005;28 Suppl 1:S255 9. Huikuri H ja Raatikainen P. Rytmihäiriötahdistinhoito. Kirjassa: Heikkilä J, Kupari M, Airaksinen J, Huikuri H, Nieminen M, Peuhkurinen K, toim. Kardiologia. 2., uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2008, s. 677 85. Marzegalli M, Lunati M, Landolina M ym. Remote monitoring of CRT-ICD: the multicenter Italian CareLink evaluation-- ease of use, acceptance, and organizational implications. Pacing Clin Electrophysiol 2008;31:1259 64. Nielsen JC, Kottkamp H, Zabel M ym. Automatic home monitoring of implantable cardioverter defibrillators. Europace 2008;10:729 35. Raatikainen MJP. Sydämen tahdistimet ja niiden seuranta. Kirjassa: Kunnamo I, Alenius H, Hermanson E, Jousimaa JP, Teikari M, Varonen H, toim. Lääkärin käsikirja 2008. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2008(a), s. 150 4. Raatikainen MJP. Rytmihäiriötahdistinhoito. Kirjassa: Kunnamo I, Alenius H, Hermanson E, Jousimaa JP, Teikari M, Varonen H, toim. Lääkärin käsikirja 2008. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2008(b), s. 154 8. Raatikainen MJ, Uusimaa P, van Ginneken MM, Janssen JP, Linnaluoto M. Remote monitoring of implantable cardioverter defibrillator patients: a safe, time-saving, and cost-effective means for follow-up. Europace 2008;10:1145 51. Ricci RP, Morichelli L, Santini M. Home monitoring remote control of pacemaker and implantable cardioverter defibrillator patients in clinical practice: impact on medical management and health-care resource utilization. Europace 2008;10:164 70. Santini M, Ricci RP, Lunati M ym. Remote monitoring of patients with biventricular defibrillators through the CareLink system improves clinical management of arrhythmias and heart failure episodes. J Interv Card Electrophysiol 2009;24:53 61. Schoenfeld MH, Reynolds DW. Sophisticated remote implantable cardioverterdefibrillator follow-up: a status report. Pacing Clin Electrophysiol 2005;28:235 40. Scholten MF, Thornton AS, Theuns DA, Res J, Jordaens LJ. Twiddler s syndrome detected by home monitoring device. Pacing Clin Electrophysiol 2004;27:1151 2. Siaplaouras S, Buob A, Neuberger HR, Mewis C. Remote detection of incessant slow VT with an ICD capable of home monitoring. Europace 2006;8:512 4. Spencker S, Coban N, Koch L, Schirdewan A, Müller D. Potential role of home monitoring to reduce inappropriate shocks in implantable cardioverter-defibrillator patients due to lead failure. Europace 2009;11:483 8. Theuns DA, Res JC, Jordaens LJ. Home monitoring in ICD therapy: future perspectives. Europace 2003;5:139 42. Theuns DA, Rivero-Ayerza M, Boersma E, Jordaens L. Prevention of inappropriate therapy in implantable defibrillators: a meta-analysis of clinical trials comparing single-chamber and dual-chamber arrhythmia discrimination algorithms. Int J Cardiol 2008;125:352 7. Vardas PE, Auricchio A, Blanc JJ ym. Guidelines for cardiac pacing and cardiac resynchronization therapy: the task force for cardiac pacing and cardiac resynchronization therapy of the European Society of Cardiology. Developed in collaboration with the European Heart Rhythm Association. Eur Heart J 2007;28:2256 95. Wang L. Fundamentals of intrathoracic impedance monitoring in heart failure. Am J Cardiol 2007;99:3G-10G. Sidonnaisuudet Timo Mäkelä: Ulkomaan kongressimatkoja terveydenhuollon tai lääkealan yrityksen maksamana (Medtronic, St Jude Medical, WL Medical). Paavo Uusimaa: Ulkomaan kongressimatkoja terveydenhuollon tai lääkealan yrityksen maksamana (Biosense Webster, Medtronic, St Jude Medical, WL Medical) Ulla-Maija Koivisto: Ulkomaan kongressimatkoja terveydenhuollon tai lääkealan yrityksen maksamana (Medtronic, St Jude Medical, WL Medical). Pekka Raatikainen: Ulkomaan kongressimatkoja terveydenhuollon tai lääkealan yrityksen maksamana (Biosense Webster, Medtronic, Servier, St Jude Medical, WL Medical). Toiminut yrityksen asiantuntijana (Biosense Webster, Meda, St Jude Medical). Summary The utility of remote monitoring in the follow-up of patients with cardiac rhythm management devices The launch of Internet-based remote monitoring is an important milestone in the management of patients with cardiac rhythm management (CRM) devices. A remote monitoring system consists of a portable patient monitor, a central database in a secure server, and a password-protected website, where clinicians can view and analyse patient s device data. The latest CRM devices support automatic wireless data transmission from the device to the patient monitor, making the system even more user-friendly. In Finland the longest experience with remote monitoring of cardiac rhythm management devices is in the Oulu University Hospital. According to our experience remote monitoring provides a tremendous convenience for patients and clinicians and reduces the cost of follow-up. 2065 Etäseurannan mahdollisuudet rytmihäiriöpotilaan hoidossa