ISSN-L 2242-2978 ISSN 2242-2978 (Painettu) ISSN 2242-2986 (Verkkojulkaisu)

2 Kuvat: Vesa Vanninen ja Hanne Liukkonen Tekstit: Vesa Vanninen, Hanne Liukkonen ja Taru Komulainen Lähdeviite: Vanninen, Vesa ym. Pirkkalan ympäristön tila 2012. Pirkkalan ympäristönsuojelun julkaisuja 3. 40 s. Pirkkalan kunta. 2012. ISSN-L 2242-2978 ISSN 2242-2978 (Painettu) ISSN 2242-2986 (Verkkojulkaisu)

3 JOHDANTO P irkkalan ympäristön tila -katsaus on tehty taustamateriaaliksi Pirkkalan ympäristöohjelman 2012 2016 laatimisen yhteydessä. Selvityksen tavoitteena on tarjota pirkkalalaisille ja muillekin kiinnostuneille ajankohtaista tietoa Pirkkalan ympäristöstä, sen tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Pirkkalan kunta on viime vuosina muuttunut voimakkaasti. Kunnan väkiluku on kasvanut suhteellisesti Suomen kärkivauhtia ja Pirkkalan ja koko Tampereen seudun kasvun odotetaan edelleen jatkuvan voimakkaana. Yhdyskuntasuunnittelun yhtenä keskeisenä tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillitseminen. Jotta kasvihuonekaasujen määrää saadaan seudulla vähennettyä ilmastostrategian mukaisesti, tulee yhdyskuntarakennetta tiivistävän maankäyttöratkaisun, joukkoliikenteen ja kävelyn sekä pyöräilyn edellytysten vahvistamisen lisäksi muun muassa parantaa olevan ja uuden rakennuskannan energiatehokkuutta ja vähentää energiantuotannon päästöjä. Tiivistämistavoitteiden ohella meidän on huolehdittava, että viheralueet säilyvät riittävän laajoina ja yhtenäisinä. Pirkkalan pinta-alasta on edelleen metsää lähes puolet ja laajemmilta metsäalueilta on melko hyvät viherkäytävät Pyhäjärven rantaan saakka. Pirkkalan metsät, myös kunnan omistamat metsät, ovat kuitenkin olleet lähes poikkeuksetta varsin voimakkaassa talouskäytössä. Suojeltuja alueita on Pirkkalassa vähän ja ne ovat kooltaan pieniä. Pirkkalan kunnan alueella on useita hienoja järviä ja lampia, mutta monet niistä ovat rehevöitymässä. Vesistöjen ravinnekuormitus uhkaa lisääntyä ilmastonmuutoksen myötä, koska rankkasateiden ja tulvien odotetaan voimistuvan ja lisääntyvän nykyisestä. Muiden vesiensuojelutoimenpiteiden lisäksi jatkossa onkin tärkeää kiinnittää entistä enemmän huomiota hulevesien laatuun, kuten lisätä hulevesien luonnonmukaista käsittelyä. Pirkkalassa asuin- ja virkistysalueilla on monin paikoin ongelmana tie- ja lentoliikenteestä aiheutuva ympäristömelu. Läntinen ohitustie ja Tampere-Pirkkalan lentoasema luovat mahdollisuuksia muun muassa joukkoliikenteen ja elinkeinoelämän kehittämiselle, mutta tuovat mukanaan vääjäämättä myös melusaasteen. Pirkkalassa lentomelun haitallisuus korostuu sotilaskoneiden aiheuttamien kovien enimmäismelutasojen johdosta lentoaseman lähialueella. Liikennemäärien kasvu sekä mahdolliset uudet tie- ja raideyhteydet uhkaavat entisestään pahentaa liikenteen aiheuttamia meluhaittoja Pirkkalassa. Ympäristön säilyttämiseksi puhtaana ja viihtyisänä tarvitaan hyvä ja toimiva jätehuolto. Nykyisin pyritään jätteen synnyn vähentämiseen ja jo syntyneen jätteen tehokkaaseen hyödyntämiseen. Näin ehkäistään ympäristöhaittoja ja tehostetaan luonnonvarojen käyttöä. Toimivan jätehuollon lisäksi on viime vuosina kiinnitetty entistä enemmän huomiota materiaalitehokkuuteen kaikessa suunnittelussa ja rakentamisessa. Yhtenä uutena ympäristöhaasteena on viime aikoina noussut esille maa- ja kallioperän luontaisesti korkea arseenipitoisuus tietyillä alueilla. Tällä hetkellä ei ole vielä olemassa valtakunnallisia ohjeita siitä, miten maaperän luontaisesti korkeat arseenipitoisuudet tulisi huomioida rakentamisessa sekä maa- ja kiviainesten käsittelyssä. Myös arseenin kulkeutumisesta on vielä vähän tutkimustietoa olemassa. Ympäristötiedolle ja -kasvatukselle on entistä enemmän tarvetta kohdatessamme yhä vaikeampia ympäristöhaasteita. Ympäristötietoisuuden sekä tiedon ja osaamisen lisääntyminen mahdollistavat jatkossa ympäristömme entistä paremman huomioon ottamisen suunnittelussa ja päätöksenteossa.

4 Sisällysluettelo JOHDANTO... 3 YLEISTÄ PIRKKALASTA... 6 Sijainti ja asutus... 6 Maaperä... 7 Jääkauden jälkiä... 7 LUONNON- JA MAISEMANSUOJELU... 9 Pirkkalan metsät ja suot... 9 Luonnonsuojelu ja luonnonsuojelualueet... 11 Kynäjalavat... 13 Perinnebiotoopit... 14 Vieraslajit... 14 VESIENSUOJELU... 15 Pirkkalan järvet... 15 Pyhäjärvi... 16 Sikojoen ketjuihin kuuluvat järvet... 17 Muut järvet... 17 Jätevedet... 21 Viemäriverkosto... 21 Kiinteistökohtainen jätevesien käsittely... 21 KESTÄVÄ YHDYSKUNTARAKENNE... 22 Maankäyttö ja kaavoitus... 22 Liikenne... 24 YMPÄRISTÖMELUN TORJUNTA JA ILMANLAATU... 25 Yleistä ympäristömelusta... 25 Tiemelu... 26 Lentomelu... 27 Ampumamelu... 28 Ilmanlaatu... 28 MAAPERÄN JA POHJAVEDEN SUOJELU... 29 Pilaantuneet maa-alueet... 29 Geokemiallinen arseeniongelma... 30 ENERGIANSÄÄSTÖ... 31 Energiantuotanto... 31 Energiatehokkuusohjelma... 31 Energiahuolto ja energiankulutus kunnan kiinteistöillä... 32 Kunnallistekninen energiankulutus... 32

5 JÄTTEET... 33 Jätehuolto kunnassa... 33 Pirkkalan jäteasema... 34 HANKINNAT... 35 YMPÄRISTÖKASVATUS... 35 Päiväkodit ja koulut... 35 Pirkkala-opisto, kirjasto ja Pirkkalan työpaja... 36 Ilmankos-hanke... 37 Ohjelma Pirkkalan hiilijalanjäljen pienentämiseksi... 38 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT... 39

6 Arkeologiset koekaivaukset Pirkkalankylässä 2010 YLEISTÄ PIRKKALASTA SIJAINTI JA ASUTUS Pirkkalan kunta sijaitsee Tampereen kaupunkiseudun ytimessä Pyhäjärven rannalla. Pirkkalan kunnan kokonaispinta-ala on 104 km 2, josta maata on 81 km 2. Kuva 1. Pirkkalankylä Daniel Hallin piirtämässä kartassa vuodelta 1769. Maanmittauslaitoksen arkisto. Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti elo - syyskuussa 2010 Pirkkalan kunnan tilauksesta arkeologiset koekaivaukset Pirkkalankylän muinaisjäännösalueella. Tutkimukset keskittyivät Tursiannotkon-Pirkkalankylän muinaisjäännösalueen keskiosaan Anian Rantatien varrelle. Tutkimukset liittyivät Anian Rantatien (maantien 3022) parantamissuunnitelmaan, jonka pääsisältönä on kevyen liikenteen väylän rakentaminen tien reunalle. Pirkkalan sijainti vesistöjen varrella on vaikuttanut siihen, että alueella on ollut asutusta vuosituhansien ajan, aina kivikaudesta saakka. Varhaisin kirjallisissa lähteissä säilynyt tieto Pirkkalasta on vuodelta 1374, jolloin sen nimi (Bircala) mainitaan ensimmäisen kerran. Viimeistään keskiajalla asutus vakiintui, ja kylät alkoivat muodostua lähelle rantaa. Pirkkalassa on useita kiinteitä muinaismuistoja, jotka ovat ympäristömme varhaisimpia näkyviä merkkejä ihmisen läsnäolosta. Vanhimpia kohteita ovat esihistoriallisen ajan kivikautiset asuinpaikat. Keskiajalla Pirkkalankylä on ollut yksi alueen merkittävimmistä kylistä. Pirkkalassa on asukkaita tällä hetkellä noin 18 000 (17 764, 1.1.2012), joista noin 91 % sijoittuu taajamaksi luokitellulle alueelle, noin 8 % taajaman lievealueelle ja hieman reilut 1 % maaseudulle. Kunnan kasvu on ollut 2000- luvulla suhteellisesti Suomen kärkitasoa, kes- Kaikissa historiallisen kylätontin alueella ja sen koillispuolella sijainneissa koekuopissa (16 kpl), yhtä lukuun ottamatta, todettiin arkeologisesti merkittäviä kulttuurikerroksia, jotka liittyvät keskiajan ja uuden ajan alun (1200 1700-lukujen) kyläasutukseen. Arkeologisesti merkittäviksi (= kiinteiksi muinaisjäännöksiksi) tulkitut kerrostumat sijaitsivat 10 130 cm syvyydessä, riippuen nykyisestä maankäytöstä ja modernien pintakerrosten paksuudesta. Suurimmassa osassa koekuopista kyseessä oli harmaa tai tummanharmaa, paikoin lähes musta (nokinen) savi tai savimulta, joka sisälsi enimmäkseen palamatonta ja palanutta luuta, palanutta savea, tiiltä, savikuonaa, jonkin verran ns. rautakauden tyypin yleis- tai käyttökeramiikkaa, yksittäisiä rauta- ja pronssi/kupariesineitä tai niiden katkelmia, yksittäisiä tuluspiin kappaleita sekä kvartsi-iskoksia. Joistakin koekuopista ko. kerrostumien yläosissa oli myös vähän lasia, punasavikeramiikkaa ja fajanssia. Kerrokset sisälsivät lisäksi hiiltä, lahonnutta puuta ja palaneita kiviä. Lisätietoja: Pirkkala, Tursiannotko ja Pirkkalankylä (Bircala). Koekaivauksia esihistoriallisen ja historiallisen ajan asuinpaikalla. Pirkanmaan maakuntamuseo, Adel V., 2010.

7 kimäärin noin 3 % vuodessa ja joinakin vuosina yli 4 %. MAAPERÄ Pirkkalan maaperä on suureksi osaksi moreeni- ja kallioaluetta. Moreenin paksuus on yleisimmin 1 4 metriä. Alavilla seuduilla on myös runsaasti Ancylus-vaiheen aikana syntyneitä hiesu- ja savimaita. Pirkkalan kallioperä kuuluu Pirkanmaan kiillegneissi-migmatiittialueeseen. Kallioperä on vaihtelevaa ja mosaiikkimaista. Kivilajivaihtelu on syvyyssuunnassakin melko suurta. Pirkkalan luonnossa on havaittavissa useita mannerjäätikön aiheuttamia jälkiä. Kallioiden pinnat ovat mannerjäätikön virtauksen johdosta hioutuneet sileiksi, ja ne ovat saaneet usein virtaviivaisen silokallion muodon. Näissä on loivempi, jään tulosuunnan puoleinen vastasivu sekä jyrkempi suojasivu. Pirkkalan rannoilla näkee paikoin katkenneita silokallioita, jolloin kallion nokka on jossain lähistöllä siirtolohkareina. Pirkkalan kunnan alueella ei ole harjuja eli jäätikköjokien kerrostamia sora- ja/tai hiekkamuodostumia. Harjujen puuttuminen merkitsee myös pohjaveden niukkuutta. Kunnan alueella ei ole lainkaan luokiteltuja pohjavesialueita. JÄÄKAUDEN JÄLKIÄ Pirkkalan kunnan alue vapautui mannerjäätiköstä noin 11 000 vuotta sitten, mutta jäi siinä vaiheessa vielä muinaisen Itämerivaiheen, Yoldiameren, peittämäksi. Pirkkalassa Haikanvuoren laki on ainoa kohta, joka oli Yoldiameren aikana saarena. Tämä nk. ylimmän rannan taso on kohonnut nykyisin noin 160 metrin korkeudelle merenpinnasta. Kuva 2. Haikan lavan silokalliota. Haikan lavan silokallion pintamuodoilla on sama suuntaus kuin jäätikön voimakkaimmalla, luoteesta tulleella liikunnolla. Kalliossa on myös mannerjäätikön kuluttamia uurteita. Seuraavan Itämeren vaiheen eli Ancylus-järven aikana seudun suuret järvet olivat suorassa yhteydessä Itämeren pääaltaaseen. Ancylusjärvi oli laajimmillaan noin 8 800 vuotta sitten. Ancylus-järven pinta on ollut Tampereen seudulla noin 100 115 metrin välillä. Kuva 3. Pirunpeltoa Pihtikorven läheisyydessä. Pirunpelto ei ole muinaisrantaa, vaan se on syntynyt ilmeisesti roudan nostaessa moreenissa olleita kiviä ja lohkareita ylöspäin. Kivet ovat siis ikään kuin kasvaneet maasta notkon pohjalle. Kun mannerjäätikkö peitti Pirkkalan aluetta, sen jää virtasi ensin luoteesta kaakkoon ja myöhemmin lännestä itään. Virtaavan jään irrottama ja kuljettama kiviaines kerrostui jäätikön pohjalla moreenikerrokseksi.

8 Kuva 4. Pirunkivi. Pirkkalan suurin siirtolohkare on jäätikön vetäytyessä löytänyt paikkansa Toivion metsästä. Kivi on suojeltu luonnonmuistomerkiksi.

9 LUONNON- JA MAISEMANSUO- JELU Luonto on elinehtomme. Kunta voi edistää luonnonsuojelua monin eri tavoin, esimerkiksi ylläpitämällä ja hoitamalla suojelualueita, inventoimalla luontotyyppejä sekä kartoittamalla suojeltavien eliölajien esiintymistä. Kunnilla on myös vastuu kuntalaistensa hyvinvoinnista, jota voi edesauttaa ylläpitämällä virkistäytymismahdollisuuksista lähiluonnossa. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on yksi tämän päivän keskeisimmistä ympäristöongelmista. Luonnon monimuotoisuudella eli biodiversiteetillä tarkoitetaan elämän koko kirjoa; lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, lajien runsautta sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta. PIRKKALAN METSÄT JA SUOT Pirkkala kuuluu eteläboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeen lounaisosaan eli ns. vuokkovyöhykkeeseen. Pirkkalan pinta-alasta metsien osuus on noin puolet. Laajimmat yhtenäiset metsäalueet sijaitsevat kunnan eteläosassa, valtatie 3:n eteläpuolella. Eteläosan metsät ovat pääosin voimakkaasti käsiteltyjä talousmetsiä. Pyhäjärven rantamailla metsät ovat tyypillisesti lehtipuuvaltaisia tai reheviä kuusikoita. Korkeammilla moreenimailla metsät muuttuvat hieman karummiksi. Lehdot ovat suomalaisen luonnon rehevimpiä ja runsaslajisimpia metsiä. Varsinaisten lehtojen pinta-ala on Pirkkalassa pieni, mutta monimuotoisuuden kannalta pienetkin lehdot ovat erittäin tärkeitä. Suuri osa Pirkkalan lehdoista on raivattu muun muassa pelloiksi. Pirkkalan yleisimpiä suotyyppejä ovat rämeet ja korvet. Pirkkalassa ei ole suuria suoalueita. Soita on ojitettu metsänkasvatusta varten ja niitä on aikoinaan raivattu myös pelloiksi. Kuva 5. Pehkusuo Isonaistenjärven lähellä. Pehkusuo on minerotrofinen suo eli se saa ravinteita suon viereisiltä kivennäismailta valuvista vesistä.

10 TIESITKÖ? Lepakot ovat ainoita nisäkkäitä, jotka osaavat lentää. Suomessa lepakkolajeja on tavattu 13 lajia, mutta näistä vain viittä pidetään runsaslukuisina. Viisi runsaslukuisinta lepakkolajiamme ovat pohjanlepakko vesisiippa viiksisiippa ja isoviiksisiippa korvayökkö Pirkkalan lepakot Pirkkalassa on selvitetty lepakoiden esiintyminen ja niille tärkeät alueet asemakaava-alueilla ja niiden läheisyydessä. Selvitysalueella tavattiin kartoituksen yhteydessä viisi lepakkolajia: pohjanlepakkoa, viiksisiippaa/isoviiksisiippaa (laskettu kahdeksi lajiksi), vesisiippaa sekä pikkulepakkoa (havainto automaattisesta laitteesta). Havaintoja saatiin liikkuvassa kartoituksessa yhteensä 231, joista pohjanlepakkoja oli 150, viiksisiippalajeja 50, vesisiippoja 22 ja siippalajeja (viiksi-, isoviiksi-, vesisekä ripsisiippa) 8. Selvitysalueella ei havaittu luokkaan I kuuluvia lepakoiden lisääntymistai levähdyspaikkoja. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen esiintyminen alueella on kuitenkin hyvin todennäköistä. Tärkeitä lepakoiden ruokailualueita havaittiin selvitysalueella yhdeksän kappaletta ja muita lepakoiden käyttämiä alueita kymmenen kappaletta. Rauhoitussäännökset kieltävät lepakoiden tahallisen pyydystämisen, tappamisen ja häirinnän sekä niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisen ja heikentämisen. EURO- BATS-Sopimus velvoittaa Suomea suojelemaan lepakoita entistä paremmin ja huomioimaan ne maankäytön suunnittelussa. Esimerkiksi lepakoiden talvehtimis- ja lisääntymispaikkoja sekä päiväpiiloja tulee kartoittaa ja suojella. Kansainvälinen lepakkovuosi käynnistyi vuonna 2011 ja jatkuu vuoden 2012 puolelle. Teemavuoden tavoitteita ovat lepakoihin liittyvien ennakkoluulojen hälventäminen, lepakoiden suojelutilanteen parantaminen sekä lepakkotiedon lisääminen. Kuva 6. Lepakoille tärkeät alueet sekä potentiaaliset siirtymäreitit. Lisätietoja: Pirkkalan kaava-alueen lepakkoselvitys, Bathouse 2009

11 LUONNONSUOJELU JA LUONNONSUOJE- LUALUEET Jonkinasteisella suojeluvarauksella merkittyjä alueita ovat valtakunnallisten suojeluohjelmien alueet, luonnonsuojelualueet, luontotyypiksi rajatut alueet ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet. Myös kaavoituksessa on luonnonsuojelu otettava huomioon. Luonnonsuojelun kannalta arvokkaita alueita osoitettaessa käytetään kaava-merkintäasetuksen merkintöjä S (Suojelualue) ja SL (Luonnonsuojelualue). Pirkkalassa Avesaaren lehdoista 7,8 ha kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan. Pulkajärven vanha metsä (44 ha) kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Suomen Natura 2000 -verkostoon kuuluu Pirkkalan ainoana kohteena Pulkajärvi ja sitä ympäröivät vanhat metsät. Luonnonsuojelualueita ovat luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla lailla, asetuksella tai valtion viranomaisen päätöksellä valtion omistamalle alueelle perustetut alueet sekä alueellisen ympäristökeskuksen päätöksellä yksityisen omistamalle alueelle perustetut alueet. Tällaisia alueita Pirkkalassa ovat Leppäperkon, Nikkilänlehdon ja Ratisaarten luonnonsuojelualueet sekä Avesaaren lehtoihin kuuluvat Avela ja Louhilinna. Myös osa Pulkajärven vanhaa metsää on luonnonsuojelualuetta. Luonnonsuojelulain luontotyyppien suojelu perustuu vuoden 1997 alussa voimaan tulleeseen luonnonsuojelulakiin, jossa luetellaan yhdeksän suojelua tarvitsevaa metsien, rantojen ja perinneympäristöjen luontotyyppiä. Nämä luontotyypit ovat useimmiten pienialaisia, mutta luonnon monimuotoisuudelle ja maisemansuojelulle arvokkaita alueita. Pirkkalassa rajauspäätös on tehty neljästä kohteesta, joista kolme on jalopuumetsiköitä (yht. 3,1 ha) ja yksi pähkinäpensaslehto (0,3 ha). Sikojoen vesistöalueelle on suojeluvaraus maakuntakaavassa ja rantojen käytön osayleiskaavassa. Kuva 7. Anian lehmuslehtoa. Lehmuslehdot ovat luonnonsuojelun kannalta erityisen tärkeitä alueita.

12 Alue Pintaala (ha) Suojeluperuste Suojeluvuosi Avesaaren lehdot 9,2 Avela ja Louhilinna rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi (luonnonsuojelulaki 24 ). Osa alueesta (7,8 ha) kuuluu kansalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja osa (Rekola) on luonnonsuojelulain 29 :n nojalla suojeltua luontotyyppiä. 2005, 2006 Anian jalopuumetsikkö Hiidenmaan lehmusmetsikkö Kalliomäen pähkinäpensaslehto 1,1 Luonnonsuojelulain 29 :n nojalla suojeltu luontotyyppi 2005 1,6 Luonnonsuojelulain 29 :n nojalla suojeltu luontotyyppi 2002 0,5 Luonnonsuojelulain 29 :n nojalla suojeltu luontotyyppi 2002 Leppäperkon luonnonsuojelualue Nikkilänlehdon luonnonsuojelualue Pulkajärven vanha metsä 12 Rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi (luonnonsuojelulaki 24 ) 1 Rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi (luonnonsuojelulaki 24 ) 49 Natura 2000. Osa alueesta (44 ha) kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Lisäksi osa on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi (luonnonsuojelulaki 24 ). 2001 1986 Rajasaaren kynäjalavametsikkö 0,34 Luonnonsuojelulain 29 :n nojalla suojeltu luontotyyppi 2002 Ratisaarten luonnonsuojelualue 5,5 Rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi (luonnonsuojelulaki 24 ) 1987 Sikojoen vesistöalue 70 Maakuntakaavan ja rantojen käytön osayleiskaavan suojeluvaraus Taulukko 1. Pirkkalan suojeltuja luontokohteita.

13 KYNÄJALAVAT Pohjoisessa ja lännessä Pirkkalan kunta rajoittuu Pyhäjärveen, jonka rannalla on huomattavan paljon kynäjalavia. Kynäjalavalehdot ovat Pirkanmaan todellinen erikoisuus. Kartoituksissa on löydetty kunnan alueelta yli 400 kynäjalavaa. Pirkkalan laajimmat esiintymät sijaitsevat Isosaaressa, Rajasaaressa, Vihatamossa, Haikanlahdessa, Reipiniemessä, Topparinlahdessa, Lehtisaaressa, Kesämälahdessa ja Kukkuraisessa. Isosaarelta (4,6 ha) on kartoituksissa löydetty 67 kynäjalavaa. Myös viereisellä Lehtisaarella (1,3 ha) on 17 kynäjalavaa. TIESITKÖ? Kynäjalava (Ulmus laevis) eli kynnepää on valtakunnallisesti uhanalainen jalo lehtipuu. Suomessa esiintyvästä kahdesta jalavalajista kynäjalava on sukulaistaan vuorijalavaa harvinaisempi. Suomessa kynäjalavaa kasvaa luonnonvaraisena erityisesti järvien tulvarannoilla Hämeenlinnan ja Tampereen seudulla. Luontaisia puumaisia kynäjalavia on laskettu Suomessa olevan noin kaksi tuhatta. Muualla Euroopassa jalavat ovat hävinneet laajoilta alueilta jalavataudin vuoksi. Toistaiseksi ilmaston kylmyys on estänyt tätä sienitautia tartuttavan kovakuoriaisen leviämisen Suomeen. Kuva 8. Haikan kynäjalava. Puu on Pirkkalan suurin kynäjalava. Se on suojeltu asemakaavalla.

14 PERINNEBIOTOOPIT Perinteisen karjatalouden muovaamat perinnebiotoopit, kuten kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet, ovat monimuotoisimpia luontoympäristöjämme. Hoidon myötä arvokkaat maisemat säilyvät avoimina. Pirkkalankylän ja Sionkylän alueelle on laadittu maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma, jossa on määritelty mahdollisia luonnonlaidunkohteita kuten perinnemaisemia, ranta-alueita ja muita laidunnuksesta hyötyviä kohteita sekä maatalousalueiden maiseman- ja luonnonhoitokohteita. Mukana on tietoa hoitomenetelmistä ja rahoitusmahdollisuuksista. Tavoitteena on saada kohteita hoidon piiriin, innostaa maanomistajia ja löytää kohteille hoitajiksi karjatilallisia ja paikallisia yhdistyksiä. (Lisätietoja: Maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma, Pirkkalankylä-Sionkylä. Keski-Suomen ELY:n julkaisuja 6/2010). VIERASLAJIT Vieraslajit uhkaavat merkittävällä tavalla luonnon monimuotoisuutta. Luontaisten kilpailijoiden puuttuessa ne valtaavat usein elinympäristöjä syrjäyttäen alkuperäisiä lajeja ja pahimmillaan muuttavat kokonaisten eliöyhteisöjen rakennetta. Jotkin lajit, kuten jättiputki, ovat myös ihmiselle haitallisia. On tärkeää kyetä estämään vieraslajien leviäminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Suurin osa maahamme levinneistä vieraslajeista ovat kasveja, joista Pirkkalassa yleisimpiä ovat jättiputki, jättipalsami ja komealupiini. Pyhäjärvessä esiintyy isosorsimoa, joka muodostaa paikoin laajoja kasvustoja matalilla hiesu-, savi- ja liejurannoilla. Laji hyötyy vesistön säännöstelystä. Myös kanadanvesirutto aiheuttaa paikoin haittaa Pirkkalassa vesistöjen virkistyskäytölle ja muille vesikasveille. Vesirutto saattaa talvella kuluttaa järvivedestä hapen loppuun. Eläimistä eniten haittoja aiheuttavat supikoirat ja minkit. Myös täplärapu on haitallinen vieraslaji niissä vesissä, joissa on jäljellä kotoperäinen jokirapukanta. Täplärapua on istutettu Pyhäjärveen useiden vuosien ajan. Virkaniemi Virkaniemessä sijainneen Ollilanniemet -nimisen huvilan rakennutti vuosisadan vaihteessa Pellavatehtaan isännöitsijä Sulin, jolta kauppaneuvos T. Rafael Haarla osti sen 1926. Kohde paloi vuonna 2005. Rantasauna ja henkilökunnan asuinrakennus purettiin vuonna 2008. Vaikka huvilaa ei ole enää olemassa, alue omaa edelleen merkitystä Pyhäjärven rannoille tyypillisestä huvilakulttuurista kertovana kohteena ja maisemallisena kokonaisuutena. Kuva 9. Haarlan huvila hieman ennen palamista vuonna 2005. Luontokartoitus 2011 Virkaniemen kasvillisuudesta tehtiin luontokartoitus kesällä 2011. Kartoituksen tavoitteena oli selvittää kasvillisuustyypit, putkilokasvit, lainsäädännön nojalla suojellut luontotyypit ja valtakunnallisesti uhanalaiset luontotyypit. Virkaniemestä löydettiin yhteensä 211 putkilokasvilajia. Selvitysalueen kaakkoisosan ulkopuolella vesialueella kasvoi lisäksi kalmojuurta (Acorus calamus), joka on Kiinan-Intian seudulta kulkeutunut rohdoskasvi. Pääosa selvitysalueen lajistosta on tavanomaisia metsien, niittyjen, rantojen ja kulttuuriympäristöjen lajeja. Alueella kasvaa kaksi valtakunnallisesti uhanalaista lajia; kynäjalava (Ulmus laevis) ja kissankäpälä (Antennaria dioica). Valtakunnallisesti äärimmäisen uhanalaisia alueen luontotyypeistä ovat tuore HeOT -lehto (sinivuokkokäenkaalityyppi) ja kalliolla oleva tuore ruoho- ja heinäniitty. Kuivat VRT -lehdot (puolukka-lillukkatyyppi) ovat erittäin uhanalaisia ja tuoreet OMaT -lehdot (käenkaali-oravanmarjatyyppi) vaarantuneita. OMT- (käenkaali-mustikkatyyppi) ja MT -metsät (mustikkatyyppi) ovat valtakunnallisesti silmälläpidettäviä. Lisätietoja: Pirkkalan Virkaniemen kasvillisuus ja luontotyypit, Luontopeili 2011

15 VESIENSUOJELU Vesien suojelun ja hoidon yleiset tavoitteet noudattavat EU:n vesipuitedirektiiviä, jossa jokien, järvien, rannikkovesien sekä pohjavesialueiden tila vuonna 2015 tulee olla hyvä tai ainakaan se ei saa huonontua. PIRKKALAN JÄRVET Pirkkalan kunnan alueella on 20 järveä tai lampea. Kunnan pinta-alasta vesistöä on 22,8 km 2 (noin 22 %). Rantaviivan pituus Pirkkalassa on noin 72 km, josta Pyhäjärven rantaviivaa on 53,5 km. Pyhäjärven kokonaispinta-ala on noin 124,5 km 2 (12 450 ha), josta Pirkkalan kunnassa on 21,6 km 2. Kuva 10. Pirkkalan järvet. Pirkkalan kunta. Järvet ja joet jaetaan käyttökelpoisuusluokituksessa viiteen eri laatuluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Luokitus on suuntaa antava. Veden laatu vaihtelee esimerkiksi vuodenajoittain ja järvi voitaisiin luokitella jonkin ominaisuuden perusteella hyväksi, mutta esimerkiksi järville tyypillinen humusleimaisuus alentaa laatuluokitusta tyydyttäväksi. Luokittelussa käytetään useita vedenlaatua kuvaavia muuttujia, joita ovat veden rehevyys (ravinteiden ja levätuotannon määrä), humuksen ja hapen pitoisuudet, sameus ja näkösyvyys, hygieeninen laatu, levähaitat sekä myrkyllisten aineiden esiintyminen.

16 PYHÄJÄRVI Pyhäjärvi kuuluu Vanajaveden-Pyhäjärven vesistöalueeseen nro 35.2 ja se laskee vetensä Kokemäenjokeen Nokianvirran kautta. Pyhäjärven pohjoisosan vedet yhtyvät Nokianvirrassa etelästä Saviselän kautta tuleviin Vanajaveden reitin vesiin. Pyhäjärvessä veden vaihtuvuus on erittäin nopeaa (viipymä noin 38 vrk). Pyhäjärven vedenlaatua seurataan säännöllisesti Tampereen seudun yhteistarkkailun ja Vanajaveden ja Pyhäjärven vesistöalueen yhteistarkkailun yhteydessä. Tarkkailuohjelmaan kuuluu laaja näytteenotto-ohjelma. Siihen sisältyy veden laadun tarkkailun lisäksi kasviplanktonin, perifytonin ja pohjaeläimistön seuranta sekä pohjasedimentin raskasmetallipitoisuustutkimukset. Pyhäjärven pohjoisosan ravinnepitoisuudet ovat nykyisin Näsijärveen verrattuna noin kaksinkertaiset. Pyhäjärven pohjoisosa sijoittuu veden fosforipitoisuuksien keskiarvojen perusteella lievästi rehevään luokkaan. Järven ensisijaiset kuormittajat ovat Viinikanlahden jätevedenpuhdistuslaitos ja valumaalueelta valtaojien mukanaan tuleva hajakuorma. Sorvanselän ja Saviselän vedenlaatu eroaa selvästi Tampereen alapuolisen Pyhäjärven osan vedenlaadusta. Selkäalueiden rehevyystasossa ei ole tapahtunut pitkällä aikavälillä oleellisia muutoksia. Vesialue kuuluu rehevään tuotantotyyppiin. Rehevyyttä pitää yllä jätevesikuormituksen ohella hajakuormitus, joka ei toistaiseksi ole merkittävästi pienentynyt. Lisätietoja: www.kvvy.fi VUONNA 2012 ON KULUNUT 50 VUOTTA PYHÄJÄR- VEN SÄÄNNÖSTELYN ALOITTAMISESTA Yleistä säännöstelystä Alla olevassa periaatekuvassa on vertailtu säännöstellyn ja säännöstelemättömän järven vedenkorkeuden muutoksia. Kuten kuvasta voi huomata, järven vedenkorkeus vaihtelee myös säännöstelemättömissä järvissä (keltainen viiva). Pyhäjärvi Pyhäjärven ja Vanajaveden säännöstely on aloitettu vuonna 1962. Pyhäjärven säännöstely on vuorokausisäännöstelyä eli ns. lyhytaikaissäännöstelyä, jolloin juoksutusta muutetaan lyhyellä aikajänteellä. Pyhäjärven suurin säännöstelyväli on 1,55 m ja suurin säännöstelytilavuus 195 milj.m 3. Pyhäjärven säännöstely on ollut tyypiltään järven lasku, sillä ylimpien vedenkorkeuksien lisäksi myös keskivedenkorkeus on laskenut. Säännöstelyn myötä Pyhäjärven ylimmät vedenkorkeudet ovat laskeneet huomattavasti ja kesän alimmat vedenkorkeudet ovat nousseet. Alimpien vedenkorkeuksien esiintymisajankohta on siirtynyt syksystä huhtikuuhun. Kesällä vedenpinta on säännösteltynä varsin vakaa. Säännöstelyä ei toteuteta niin voimakkaana kuin lupaehdot sallisivat. Erityisesti ajankohdan alimmat vedenkorkeudet ovat selvästi luvan alarajaa ylemmällä tasolla. Pyhäjärven säännöstelyä hoidetaan PVO-Vesivoima Oy:n omistamalla Melon voimalaitospadolla. Käytännössä säännöstelyluvan haltija Pyhäjärvellä on Pirkanmaan ELY-keskus. Vuosina 1999-2003 toteutettiin Pirkanmaan keskeisten järvien laajamittainen säännöstelyjen kehittämisselvitys, jonka lopputuloksena säännöstelyjen haittojen vähentämiseksi esitettiin 15 suositusta. Tämän jälkeen suositusten mukaisia osaselvityksiä ja toimenpiteitä on lähdetty viemään käytäntöön.

17 Sikojoki ry. SIKOJOEN KETJUIHIN KUULUVAT JÄRVET Sikojoen vesistö muodostuu kahdesta pienten järvien muodostamasta ketjusta, joilla on yhteinen alajuoksu. Toisessa haarassa eli varsinaisessa Sikojoessa ovat Lempäälän puolella sijaitsevat Matojärvi ja Kaitajärvi sekä Pirkkalassa sijaitsevat Ylinenjärvi, Keskinenjärvi ja Sikojärvi. Keskisenojan haarassa ovat Pulkajärvi, Keskisenjärvi ja Koivistonjärvi. Sikojokeen laskevien järvien vedenlaatua tutkittiin vuonna 2005 ja 2010. Sikojokeen laskevat järvet ovat perustyypiltään ruskeavetisiä humusjärviä. Veden laatu heikkenee ketjun alaosan järvissä yläosan järviin verrattuna. Leveelammen tila on viime vuosina huomattavasti heikentynyt. Syksyllä 2011 perustettiin Sikojoen ennallistamishanketta varten yhdistys, Sikojoki ry. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää Sikojoen vesiensuojelua, luonnon ja maiseman suojelua ja hoitoa sekä virkistyskäyttömahdollisuuksia. Sikojoen alajuoksun rehevöityminen on uhka alueen suojeluarvojen säilymiselle ja virkistyskäytölle. Sikojoen alueelle on tehty käytön ja hoidon yleissuunnitelma, jossa on selvitetty vesistöalueen nykytilaa ja käyttöä sekä suojelun, hoidon ja kunnostuksen tarvetta. Suunnitelmassa on tehty useita toimenpide-ehdotuksia Sikojoen tilan parantamiseksi. Lisätietoja: Sikojoen käytön ja hoidon yleissuunnitelma, Korkiakoski ym., 2008. MUUT JÄRVET Sikojoen ketjuihin kuulumattomia pieniä järviä Pirkkalassa ovat Vähäjärvi, Iso- Naistenjärvi, Vähä-Naistenjärvi, Kaitajärvi ja Sääksjärvi sekä lentokentän välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Petkelejärvi, Raiskionjärvi ja Hahmojärvi. Vähä-Naistenjärvestä vedet laskevat Vähäjärveen. Iso-Naistenjärvestä vedet laskevat Saukkolammin kautta Härmälänojaan. Kaitajärvi laskee vetensä Sääksjärveen, josta osa on Pirkkalan puolella, mutta suurin osa järvestä on Lempäälässä. Pirkkalan kunta tutki kuuden Pirkkalan pienen järven vedenlaatua kevättalvella ja loppukesällä 2007. Pirkkalan keskustassa sijaitsevan Vähäjärven vedenlaatu oli tyydyttävän ja välttävän laatuluokan rajalla. Iso-Naistenjärvi ja Vähä-Naistenjärvi voitiin luokitella välttäväksi. Kaitajärven happitalous oli hieman suurempi ja se voitiinkin luokitella tyydyttävään laatuluokkaan. Petkelejärven vedenlaatu oli tyydyttävä. Raiskionjärven vedenlaatu oli talvella lähellä välttävää laatuluokkaa, mutta kesällä vedenlaatu voitiin tulkita varsin hyväksi. Kuva 11. Sikojokeen voi tutustua hyvin melomalla..

18 Järvi tai sen osa N60+ W m Pintaala km 2 2005 2007 2010 2012 2013-2015 2017 Lisätietoja Vedenlaatu 2014 Ahvenistonlampi - Hahmojärvi 108,2 0,08 Lentoaseman velvoitetarkkailu Isolammi 77,1 0,10 Aurajoki Oy:n velvoitetarkkailu Iso-Naistenjärvi 136,2 0,03 x x x Näytteet kevättalvella ja loppukesällä Kaitajärvi 121,4 0,04 x x x Näytteet kevättalvella ja loppukesällä Keskinenjärvi 105 0,05 x x x Näytteet kevättalvella ja loppukesällä Keskisenjärvi 99,8 0,10 x x x Näytteet kevättalvella ja loppukesällä Koivistonjärvi 89,3 0,05 x x x Näytteet kevättalvella ja loppukesällä Levee 77,4 0,01 - (Hanhonoja: Aurajoki Oy:n velvoitetarkkailu) Petkelejärvi 111,2 0,02 x (x) Näytteet kevättalvella ja loppukesällä (2009 mukana lentoaseman velvoitetarkkailussa) Pulkajärvi 118,9 0,12 x x x Näytteet kevättalvella ja loppukesällä Pyhäjärvi 77,1 124,49 (Pirkkalassa 21,58) Tampereen seudun ja Vanajaveden-Pyhäjärven yhteistarkkailu Kotolahti: Lentoaseman velvoitetarkkailu (+ uimavesinäytteet) Raiskionjärvi 108,4 0,02 x (x) Näytteet kevättalvella ja loppukesällä (2009 mukana lentoaseman velvoitetarkkailussa) Seiväslampi - Sikojärvi 99,4 0,04 Lentoaseman velvoitetarkkailu Sääksjärvi 109,7 0,79 (Pirkkalassa 0,23) Vähä- Naistenjärvi Vain pieni osa Pirkkalan puolella, Lempäälän kunta tutkinut 134,9 0,02 x x x Näytteet kevättalvella ja loppukesällä Vähäjärvi 93,7 0,16 x x x x Näytteet kevättalvella ja loppukesällä (+uimavesinäytteet), kuormitus- ja kunnostusselvitys 2010 2011 Vähälammi 77,1 0,03 - Ylinenjärvi 101,7 0,09 x x x Näytteet kevättalvella ja loppukesällä tyydyttävä välttävä välttävä tyydyttävä tyydyttävä tyydyttävä välttävä huono tyydyttävä hyvä-tyydyttävä tyydyttävä välttävä-huono välttävä välttävä tyydyttävä-välttävä tyydyttävä-välttävä Taulukko 2. Pirkkalan järvien vedenlaatu ja tutkimussuunnitelma.

19 Vähäjärvi Vähäjärvi on Pirkkalan keskustassa sijaitseva melko pienialainen ja matala järvi. Vähäjärven ympärillä on runsaasti asutusta ja siellä on Pirkkalan kunnan ainoa ns. EU-uimaranta (yli 100 käyttäjää tavanomaisena kesäpäivänä), joten järven virkistyksellinen arvo on suuri. Vähäjärven pinta-ala on noin 15,2 ha ja suurin syvyys reilut kaksi metriä. Keskisyvyys on noin 0,8 metriä, jolloin tilavuudeksi saadaan 121 600 m 3. Järven valuma-alueen koko on hieman alle 4 km 2. Keskivaluman perusteella keskimääräinen tulovirtaama on 0,038 l/s, jolloin laskennallinen viipymä on 36 vrk. Lintujärvestä virkistysjärveksi Naurulokkien rääkkyvä ääni oli vielä 1970-luvulla tuttua Pirkkalan kuntakeskuksen tuntumassa asuville. Näiden ruskeapäisten lokkien kirkuna alkoi kevään ensi sulista ja jatkui heinäkuun loppuun saakka. Vähäjärvi turvelauttoineen tarjosi rehevän kasvillisuuden ympäröimän kosteikon naurulokkiyhdyskunnan pesin- ja elinympäristöksi. 1970-luvun puolivälissä tehtyjen laskelmien mukaan Vähäjärven naurulokkikolonian suuruus oli noin 1200 paria. Aivan asutuksen tuntumassa naurulokit aiheuttivat meluhaittaa ja likaantumista. Hyvin pitkälti juuri suuren naurulokkikolonian takia Pirkkalassa keskusteltiin 1970-luvulla kovasti Vähäjärven tilasta ja sen kunnostamisesta. Useiden mielestä rehevä, vesikasvien täyttämä järvi oli myös maisemallisesti ruma eikä soveltunut sellaisena kuntakeskuksen viereen. Järvessä ei voinut myöskään uida. Vähäjärven merkitys muuttui 1980-luvun alussa tehtyjen melko voimaperäisten kunnostustoimien jälkeen. Tuolloin järven veden pinnan tasoa nostettiin noin metrillä ja alavalle länsirannalle tehtiin penger. Järvestä poistettiin kelluvia turvelauttoja, kuten on poistettu tämänkin jälkeen useana vuonna. Kunnostustöiden jälkeen järveä on ilmastettu joka talvi happitilanteen parantamiseksi ja tehty muitakin hoitotoimia, kuten vähennetty särkikaloja ja vesikasvillisuutta. Esimerkiksi loppukesällä 2010 järvestä poistettiin runsaasti ulpukoita juurineen. Jatkossakin järvelle täytyy tehdä erilaisia kunnostus- ja hoitotoimia, jos järvi halutaan pitää virkistysjärvenä. Kuva 12. Vähäjärvellä oli vielä 1970-luvulla suuri naurulokkiyhdyskunta.

20 Vähäjärven veden laadun parantaminen Vähäjärven koekalastus 2011 Vuonna 2011 tehty koekalastus osoitti Vähäjärven kalakannan ylitiheäksi ja särkikalavaltaiseksi. NORDIC-yleiskatsausverkolla tehdyssä koekalastuksessa saatiin yhteensä 1952 kalaa. 78 % biomassasta koostui särkikaloista eli lahnasta ja särjestä. Lukumääräisesti eniten oli kuitenkin pieniä ahvenia. Pyydettyjen kalojen joukossa oli myös yksi hauki ja yksi istutettu kuha. Vähäjärven kalaistutukset 2000-luvulla Vähäjärveen on 2000-luvulla istutettu kirjolohta yhteensä 25 kertaa. Pedesiikaa on istutettu kolmesti ja plantonsiikaa yhteensä neljä kertaa. Ankeriasta, harjusta, kuhaa, puro- ja spleiknieriää on istutettu, toutainta ja vaellussiikaa on istutettu kerran tai kaksi. Yhteensä kaloja on istutettu 5113 kappaletta. Vähäjärven ja siihen laskevien ojien laatua on tutkittu vuosina 2010-2011. Tarkoituksena oli selvittää järveen tulevaa kuormitusta ja rehevöitymisen syitä. Veden laadun tutkimusten lisäksi kartoitettiin Vähäjärven nykyistä kalakantaa ja sen rakennetta. Tutkimukset teki Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Loppukesällä 2010 Vähäjärven veden fosforipitoisuus oli 55 g/l, kun se lopputalvella oli 19 g/l. Kesällä järven fosforipitoisuus siis jopa kolminkertaistuu talveen verrattuna, mikä johtuu sedimentistä vapautuvasta fosforista eli sisäisestä kuormituksesta. Järveen laskevien ojien ravinnepitoisuudet olivat yllättävänkin alhaisia. Suositeltavat toimenpiteet Jotta Vähäjärven vesi pysyisi kirkkaana ja levättömänä, fosforipitoisuuden pitäisi olla luokkaa 20 30 g/l, jopa hieman alempikin. Tähän tasoon voitaisiin päästä fosforin kemiallisen saostuksen avulla. Kemiallisessa käsitellyssä fosfori saostetaan alumiinikloridilla ja samalla lisätään sedimentin fosforinpidätyskykyä. Kemikaalitarve olisi Vähäjärven tilavuuden (120 000 m 3 ) ja alkaliteetin (0,03 mmol/l) perusteella noin 3,6 tonnia. Sisäisen kuormituksen vähentämisen lisäksi järvelle tulisi tehdä ravintoketjukunnostusta eli hoitokalastusta, jonka tavoitteena olisi vähentää eläinplanktonia syöviä särkikaloja, minkä seurauksena levää syövät suurikokoiset eläinplanktonit runsastuisivat ja vesi kirkastuisi. Hoitokalastuksen kohdelajeina tulisi olla särki ja lahna. Hoitokalastus voisi kohdistua myös pieniin ahveniin, sillä niiden suuresta lukumäärästä johtuen syntyy lajin sisäistä kilpailua, mikä hidastaa kasvua. Saalistavoite voisi olla reilu 100 kg hehtaarilta vuodessa. Hoitokalastusta on varauduttava jatkamaan pari vuotta ja uusimaan aika ajoin. Ylläpitävän hoitokalastuksen yhteydessä petokalaistutukset auttaisivat kalakannan rakenteen säilymistä. Kuva 13. Vähäjärvestä poistettiin ulpukan juurakoita syksyllä 2010. Pelkästään ulpukan lehtien niittäminen olisi kasvin poistamisen kannalta turhaa työtä.

21 JÄTEVEDET Vesihuoltolain mukaisella toiminta-alueella olevat kiinteistöt on liitettävä kunnan tai osuuskunnan viemäriin toimintaaluepäätöksen mukaisesti. Viemäriverkoston ulkopuolisilla alueilla jätevedet käsitellään pääsääntöisesti kiinteistökohtaisilla jätevesijärjestelmillä. VIEMÄRIVERKOSTO Pirkkalan kunta omistaa asemakaava-alueella olevat kunnalliset viemäriverkostot. Kunta vastaa myös uusien kaavoitettavien alueiden vesihuollon rakentamisesta ja huolehtii niiden toimintakyvyn säilymisestä riittävällä saneerauksen suunnittelulla ja toteuttamisella. Haja-asutusalueelle on vuodesta 2010 lähtien rakennettu viemäriä Pirkkalan vesiosuuskunnan toimesta. Vuoden 2011 aikana viemäri otettiin käyttöön mm. Sorkkalantien alueella. Rakentaminen haja-asutusalueella on edelleen kesken, mutta on tarkoitus saattaa loppuun vuoteen 2014 mennessä. Pirkkalasta jätevedet johdetaan siirtoviemäriä pitkin Tampereelle puhdistettaviksi Raholan ja Viinikanlahden jätevedenpuhdistamoihin. Pirkanmaan alueelle on suunnitteilla keskuspuhdistamo, jossa puhdistettaisiin Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan, Tampereen, Vesilahden ja Ylöjärven jätevedet keskitetystä. Hankkeessa on meneillään YVA-menettely Tampereen Sulkavuoren sijoitusvaihtoehdon ympäristövaikutuksista. KIINTEISTÖKOHTAINEN JÄTEVESIEN KÄ- SITTELY Haja-asutuksen jätevedet ovat maatalouden jälkeen suurin vesistöjen fosforikuormittaja. Jätevedet rehevöittävät vesistöjä, mikä pahentaa esimerkiksi sinileväongelmaa. Hyvän puhdistuksen ansiosta lähiympäristön tila ja vesien virkistysmahdollisuudet paranevat sekä järvien rehevöityminen hidastuu. Keskitetyn viemäröinnin ulkopuolella on Pirkkalassa vielä noin 650 vakituisen asunnon kiinteistöä ja yli 400 loma-asuntoa.

22 KESTÄVÄ YHDYSKUNTARA- KENNE Kaupunkisuunnittelulla voidaan vaikuttaa erityisesti liikenteen aiheuttamiin kasvihuonekaasupäästöihin. Yhdyskuntarakenne ja toimintojen sijoittelu vaikuttavat oleellisesti liikenteen määrään. Mitä enemmän hajallaan yhdyskuntarakenne on, sitä enemmän syntyy liikennettä. Uudet alueet tulisi sijoittaa hyvien kevyenliikennereittien ja joukkoliikenne yhteyksien varrelle, ei kuitenkaan kovin kauas kunnan keskustasta ja palveluista. Yhdyskuntasuunnittelulla voidaan edesauttaa esimerkiksi kaukolämmön tai maakaasun käyttöä. Jos uudet asuinalueet rakennetaan suunnitelmallisesti, voidaan kaukolämpö tai maakaasuverkostoja hyödyntää tehokkaasti ja kannattavasti. muun muassa Ratsutilan kaupunkipientaloalue (kaava vahvistunut 2011, toteutus 2012 2014), Soljan keskitehokas alue (kaavoitus käynnissä 2012 2013) sekä keskustan kaavamuutos (kaavoitus 2012->). Hajarakentamisessa Pirkkala noudattaa 2000- luvun alusta lähtien noudatettua maltillista linjaa niin, että haja-asutusalue säilyy harvaanasuttuna ja maaseutumaisena. Kuva 15. Asemakaava-alueelle ja asemakaavaalueen ulkopuolelle sijoittuneet rakennusluvat vuosina 2000-2011. Kuva14. Energian loppukulutus rakennusten lämmitykseen Pirkkalassa vuonna 2010. Sähkönkulutus kattaa sekä sähkölämmityksen että maalämpöpumppujen käyttämän sähkön. Lähde: CO2-raportti. MAANKÄYTTÖ JA KAAVOITUS Kuva 16. Myönteiset ja kielteiset suunnittelutarveratkaisut uusille rakennuspaikoille vuosina 2002 2011. Kuva 17. Kyöstin alueen ja kirkon väliin muodostuu uudenlainen tiheätunnelmainen asuinalue, jossa omakotitalot ovat kiinni toisissaan. Piirros: Santeri Kortelahti. Pirkkalan kunnan väkiluku on kasvanut viime vuosina suhteellisesti Suomen kärkivauhtia ja kasvun odotetaan edelleen jatkuvan melko voimakkaana. Pirkkalan kasvu ohjataan yhdyskuntarakennetta eheyttäen siten, että rakentamista ohjataan kunnan keskustaan ja nauhataajamaan tukeutuen. Pirkkalassa meneillään olevia, yhdyskuntarakennetta eheyttäviä kaavoituskohteita ovat

23 Tampereen kaupunkiseudun kahdeksan kuntaa ovat keväällä 2010 hyväksyneet laajan yhdyskuntasuunnittelun hankekokonaisuuden, jonka ytimenä on maankäytön rakennesuunnitelma 2030 ja liikennejärjestelmän kehittämisohjelma TASE 2025. Valmistuneet suunnitelmat korostavat maankäytön tiivistämistä ja kasvun ohjaamista nykyiseen rakenteeseen sekä joukkoliikenteen laatukäytävien varteen. Lisäksi ohjelmilla tavoitellaan liikenteen kulkutapajakauman muuttamista joukkoliikenteen ja kevytliikenteen suuntaan. Näiden periaatteiden toteuttamisesta on sovittu myös valtion ja Tampereen kaupunkiseudun kuntien kesken laaditussa MAL-aiesopimuksessa. Kuva 18. Maankäytön rakennesuunnitelma 2030.

24 LIIKENNE Pirkanmaalainen tekee vuorokaudessa keskimäärin noin kolme matkaa, joista 60 prosenttia tehdään henkilöautolla. Koko Pirkanmaata koskeva liikennejärjestelmäsuunnitelma hyväksyttiin maakuntahallituksessa 6.2.2012. Suunnitelman laatimista koordinoi Pirkanmaan liitto ja Pirkanmaan ELY-keskus oli työssä mukana keskeisenä toimijana. Suunnitelma kokoaa ja linjaa maakunnan liikennejärjestelmän kehittämistarpeet ja tavoitteet ja tähtää vuoteen 2040 käsittelyssä on niin henkilö- kuin tavaraliikenne. Suunnitelmassa linjataan edistettäväksi elinympäristön elävöittämistä, kasvihuonepäästöjen pienentämistä sekä kulkutavassa autoilusta siirtymistä joukkoliikenteeseen, pyöräilyyn ja kävelyyn. Kuva 19. Henkilöautojen määrä Pirkkalassa / 1000 asukasta kohden vuosina 2000-2010. Lähde: Hertta-tietojärjestelmä. Pirkkala on mukana seudullisessa joukkoliikennesuunnittelutyössä kehittämisessä, johon kuuluu mm. raitiotieselvityksen valmistuminen vuoden 2012 aikana. Pirkkalassa asuvia julkisen liikenteen käyttäjiä tuetaan alhaisemmalla seutulipun hinnalla: Tampereen alueen seutulippu on 1.1.2012 alkaen 79 euroa, jos kotikuntasi on Kangasala, Lempäälä, Nokia, Tampere tai Ylöjärvi. Sen sijaan pirkkalalaisille seutulippu kustantaa 58 euroa, mikä selittyy sillä, että Pirkkalan kunta tukee seutulipun käyttöä maksamalla erotuksen kunnan varoista. Julkisen ja kevyen liikenteen kehittämistoimenpiteistä huolimatta liikennemäärät Pirkkalan läpi kulkevilla teillä ovat kasvaneet ja liikennemäärien odotetaan lähivuosina edelleen kasvavan. Ennusteiden mukaan läntisen kehätien (Vt 3) keskimääräinen vuorokausiliikenne (KVL) on vuonna 2030 Pirkkalan kohdalla 47800 54000 ajoneuvoa, kun tällä hetkellä tien KVL on noin 30 000 ajoneuvoa. Naistenmatkantien liikennemäärät eivät ole laskeneet ennusteiden mukaisesti. Myös henkilöautojen lukumäärä on Pirkkalassa koko ajan suhteellisesti kasvanut.

25 YMPÄRISTÖMELUN TORJUNTA JA ILMANLAATU YLEISTÄ YMPÄRISTÖMELUSTA Ympäristömelun häiritsevyyttä tai kiusallisuutta on vaikea mitata tai arvioida, koska monet äänen voimakkuuden ja sen keston lisäksi voivat vaikuttaa arvioon melun haitallisuudesta, kuten esimerkiksi asennoituminen meluun ja sen aiheuttajaan. Häiritsevyyden ohella myös viihtyisyys on sellainen käsite (suure), jolle ei ole mittaustapaa. Ääni on ilman paineen vaihtelua, jonka korva havaitsee. Kuulovaurio syntyy oleskeltaessa vuosien aikana päivittäin yli 80 85 desibelin melussa. Kuulovaurio on parantumaton. Melun häiritsevyyden kokeminen on erilaista eri ihmisillä. Noin kolmasosa ihmisistä alkaa pitää häiritsevänä melua, jonka taso on noin 60 65 desibeliä, jolloin keskusteltaessa ääntä on korotettava lähietäisyydellä. Kun ulkomelulle asetettu ohjearvo 55 desibeliä (LAeq) alittuu, tavanomaiset asuinrakennukset suojaavat sisätilat niin, ettei melutaso sisällä nouse yli 35 desibelin. Unihäiriöiden havaitsemisen alarajaksi on havaittu noin 40 db, jolloin aivojen aktiviteetti, syke ja hengitys alkavat muuttua. Melutasojen ohjearvot on Suomessa annettu A- painotettuna keskiäänitasoina (LAeq). Lentomelun kuvaamiseen käytetään päivä-iltayömelutasoksi kutsuttua tunnuslukua Lden; joka kuvaa meluenergian vuorokauden ajalla painotettua keskiarvoa, jossa ilta-ajan lentotapahtumiin on lisätty + 5 db ja yöajan lentotapahtumiin + 10 db. Painotusta käytetään, jotta melun häiritseväksi kokemisen erot eri vuorokauden aikoina voidaan ottaa huomioon. Myös tiemelun osalta L DEN-melutaso on ympäristömeludirektiivin mukainen tunnusluku, jota käytetään vilkasliikenteisten teiden meluselvityksissä. Melukartat kuvaavat siis vuorokauden painotettuja keskiarvoja, eivät yksittäisten melutapahtumien aiheuttamia piikkejä, joita syntyy esimerkiksi sotilaskoneiden lentoonlähdössä ja laskeutumisissa. Vuorokaudenaikojen painotuksen vuoksi Lden-tasot ovat tieliikennemelun osalta 1 3 db suurempia kuin LAeq-tasot. Hetkelliselle maksimiäänitasolle ei ole Suomessa annettu ohjearvoja. Liikennemelu on Pirkkalassa erityisen suuri ongelma, koska kunnan läpi kulkee vilkasliikenteinen moottoritie ja kunnassa on lentoasema, jonka yhteyteen on pysyvästi sijoitettu ilmavoimien lennoston tukikohta. Lentoliikenteen aiheuttama melu poikkeaa tieliikenteen melusta siinä, että se on ajallisesti ja paikallisesti rajoittuneempaa ja maksimimelutasot ovat korkeampia. Lentomelun taajuusjakauma on myös erilainen kuin tiemelulla. Pirkanmaan

26 2. vaihemaakuntakaavan (liikenne- ja logistiikka) mukaiset uudet tie- ja raidehankkeet voivat lisätä liikenteen aiheuttamia meluhaittoja Pirkkalassa. Liikennemelun lisäksi paikallisia haittoja voi aiheutua teollisuusmelusta ja lyhytaikaisia meluhaittoja myös rakentamisesta. Pirkkalan rajan vieressä Lempäälän puolella on lisäksi kaksi ampumarataa, joista ampumamelu suuntautuu Keskinenjärvi-Ylinenjärvi -alueelle. Samalla alueella on myös moottoriurheilurata. TIEMELU Pirkkalan kunnan alueella kulkee Tampereen läntinen kehätie, Vt 3, joka on parannettu kaksiajorataiseksi moottoritieksi vuosien 2007 ja 2008 aikana. Moottoritien nopeusrajoitus on Pirkkalan kohdalla 100 km/h. Läntiselle kehätielle on tien uusimisen yhteydessä tehty melusuojaukset pääasiassa meluvalleilla. Meluvalleja voisi olla paikoin mahdollista korottaa kunnan ylijäämämailla. Kohteet, joissa meluvallien korottamistarvetta olisi, selviävät aiemmin tehdyistä melumallinnuksista. Näitä ovat tiesuunnitelman mallinnukset 1990-luvulta, Tieliikelaitoksen tekemä selvitys 2002, Rambollin täydentävät selvitykset 2006 ja vuonna 2012 valmistuvat EU:n meludirektiivin mukaiset meluselvitykset, joista Liikennevirasto vastaa. Uusimmissa meluselvityksissä käytetään vuoden 2011 liikennetietoja. Kehätien melua olisi mahdollista vähentää myös laskemalla nopeusrajoitusta tai vähämeluisella päällysteellä. Tienpitäjän mukaan nopeuden laskeminen ei ole mahdollista ja vähämeluinen päällyste ei taas olisi kulutuskestävyydeltään nykyisen luokkaa. Kuva 20. Läntisen kehätien (Vt 3) meluvyöhykkeet. Naistenmatkantien Sarankulmasta kehätielle (mt3022), Lentoasemantien (kehätiehen saakka tienumerolla 13781 ja kehätieltä lentoasemalle päin 308) sekä Kurikantien liikenteen aiheuttamia melutasoja nykytilanteessa ja ennustevuonna 2020 on selvitetty Pirkkalan liikennemelun torjuntaohjelman 1. vaiheessa (Ramboll Oy:n raportti 25.5.2011). Työn yhteydessä laskettiin melualueella asuvien ihmisten määrät ja pyrittiin löytämään meluntorjunnan kannalta tärkeimmät meluntorjuntakohteet sekä laadittiin meluntorjuntasuositukset valituille kohteille. Pirkkalan liikennemelun torjuntaohjelman 1. vaiheessa tunnistettiin 11 kohdetta, joille laadittiin kohdekohtaiset meluntorjuntasuositukset. Meluntorjuntakohteista 9 sijaitsee Naistenmatkantiellä ja 2 Lentoasemantien varressa. Kohdekohtaisina meluntorjuntakeinoina keskityttiin meluesteisiin tai uusiin rakennusmassoihin (1 kohde). Melusuojaukset pyrittiin mitoittamaan siten, että vuoden 2020 liikennetilanteessa suojattavien kohteiden piha-alueiden melutaso ei ylittäisi päiväajan ohjearvoa 55 db (LAeq). Lisäksi on karkeasti arvioitu liikennemäärien, ajonopeuden sekä hiljaisen päällysteen vaikutusta melutasoihin tien lähiympäristössä.

27 LENTOMELU Tampere-Pirkkalan lentoasema on ns. yhteistoimintalentoasema, jossa on siviili-ilmailua ja pysyvästi sijoitettu Satakunnan lennoston tukikohta. Ilmavoimien torjuntahävittäjäkalusto poikkeaa merkittävästi melupäästöiltään siviilikoneista. Lennoston pääkalustona on vuodesta 1995 lähtien ollut F-18 Hornet-kalusto. Satakunnan lennoston toiminta on keskittynyt arkipäiville ja virka-aikaan, mikä vähentänee melusta aiheutuvaa häiriötä. Lennostolla on ajoittain myös pimeällä tapahtuvia lentoharjoituksia, joista tiedotetaan aina erikseen. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 3.9.2007 antamallaan päätöksellä nro 36/2007/2 myöntänyt ympäristöluvan Tampere-Pirkkalan lentoasemalle. Vaasan hallintooikeus on em. ympäristölupapäätöksestä tehdyistä valituksista 27.4.2009 antamallaan päätöksellä nro 09/0140/1 osittain muuttanut lupapäätöstä. Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen ympäristölupa on tullut lainvoimaiseksi 28.5.2009. Tampere-Pirkkalan lentoaseman ympäristöluvassa on otettu huomioon lentoaseman toi- Kuva 21. Lentomelualueet. minnasta aiheutuva lentomelu ennustetun 2010 melutilanteen mukaan. Ympäristöluvassa on määrätty Ilmailulaitos Finavia ja Satakunnan Lennosto tekemään säännöllisesti melunhallintasuunnitelmat meluhaittojen ehkäisemiseksi. Finavian ja Satakunnan lennoston on tehtävä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi 31.12.2015 mennessä. Finavia ja Satakunnan lennosto ovat päivittäneet lentomelun hallintasuunnitelmat vuoden 2011 aikana. Ympäristölupapäätöksen mukaan melun leviämismallilaskelmat tulee päivittää ja laskea ennuste noin vuoden 2020 tilanteelle vuoden 2012 loppuun mennessä. Puolustusvoimien tammikuussa 2012 valtiojohdon käsittelyyn jättämä esitys puolustusvoimauudistuksen ratkaisumallista sisältää esityksen Ilmavoimia koskevista uudistuksen jatkosuunnittelutoimenpiteistä. Nykyään Pirkkalan tukikohdasta toteutettava Hornetlentotoiminta siirrettäisiin Karjalan Lennoston Rissalan ja Lapin Lennoston Rovaniemen tukikohtiin. Rauhanajan päivystys- ja harjoituslentotoimintaa toteutettaisiin edelleen myös Pirkkalasta käsin, sillä tukikohdassa säilyisi kiinteä valmius Hornet-kaluston operointiin. Il-

28 masotakoulun alaisuudessa toimivan Tukilentolaivueen toiminnot esitetään siirrettäväksi Tikkakoskelta Pirkkalan tukikohtaan. Materiaalilaitokseen kuuluva Ilmavoimien Koelentokeskus esitetään siirrettäväksi Hallista Pirkkalan tukikohtaan. AMPUMAMELU Ympäristössä ampumamelu on merkittävä häiriön aiheuttaja, mm. koska se kantautuu kauas ja erottuu helposti muusta melusta tai ääniympäristöstä. Ampumamelu on aina hyvin impulssimaista, kaikista ympäristömelun lajeista impulssimaisinta. Pirkkalassa ei ole toiminnassa olevia ampumaratoja, mutta aivan Pirkkalan rajan tuntumassa Lempäälän puolella on kaksi ampumarataa, joiden meluvaikutukset kohdistuvat pääasiassa Pirkkalan Ylinenjärven-Keskinenjärven alueelle. Kokkovuoren Haulikkoammuntakeskus sijaitsee Tampere Pirkkalan lentoaseman kaakkoispuolella, noin 400 metrin etäisyydellä Pirkkalan kunnan rajasta. Välittömästi radan koillispuolella on Satakunnan Lennoston ampumarata. Noin 1,5 kilometrin etäisyydellä ampumasuunnassa, ratojen koillispuolella, Ylinenjärven ja Keskinenjärven rannoilla on useita taloja, joista suuri osa on vapaa-ajan käytössä. Alueella on mitattu melupitoisuuksia ympäristöluvan velvoittamana toiminnanharjoittajien toimesta. Teollisuuden osalta päästöt ovat selvästi vähentyneet uusien savukaasujen puhdistustekniikoiden ja tuotantoprosessien ansiosta. Pirkkalassa ovat myös energiantuotannon ja maatalouden päästöt hyvin pieniä. Lentokoneiden päästöjen aiheuttamat pitoisuudet Pirkkalan ilmanlaadun kannalta voivat muodostua merkittäviksi vain lentoaseman alueella tai aivan sen välittömässä läheisyydessä. Liikenteen päästöjen määrän laskua on hidastanut liikenteen määrän kasvu. Liikenteen määrään Pirkkalan kunta pystyy vaikuttamaan muun muassa kaavoituksen keinoin ja kehittämällä joukkoliikennettä. Myös pyöräilyn ja kävelyn suosiminen on tärkeää. Tie- ja katupölyä voidaan vähentää ottamalla käyttöön esimerkiksi uusia hiekoituspölyn poistotekniikoita. ILMANLAATU Pirkkalassa ei ole tehty ilmanlaadun mittauksia, mutta ilmanlaadusta on tehty bioindikaattorikartoituksia ja leviämismallilaskelmia. Merkittävin ilmanlaatuun vaikuttava päästölähde Pirkkalassa on tieliikenne, josta aiheutuu hiukkaspäästöjä niin moottorien polttoprosesseissa kuin renkaiden ja tien sekä hiekoitushiekan kontaktissa. Etenkin keväisin teiden pölyäminen voi paikoin huomattavastikin heikentää ilmanlaatua. Tiheään asutuilla taajama-alueilla voi talvisaikaan olla ongelmana pienpolton päästöt. Myös murskauslaitosten aiheuttama hienojakoinen kivipöly on ollut ajoittain ongelma.