KUNPA NUKAHTAISIT PIAN!

Marja Koski KUNPA NUKAHTAISIT PIAN! Vanhempien kokemuksia alle vuoden ikäisten lasten unesta ja unihäiriöistä sekä saamastaan tuesta ja ohjauksesta Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Helmikuu 2008

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 22.2.2008 Tekijä(t) Koulutusohjelma ja suuntautuminen Marja Koski Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitaja Amk Nimeke Kunpa nukahtaisit pian! Vanhempien kokemuksia alle vuoden ikäisten lasten unesta ja unihäiriöistä sekä saamastaan tuesta ja ohjauksesta. Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on saada lisätietoa terveydenhoitajille lasten vanhempien ohjaukseen neuvolassa. Tutkimuksessani selvitin alle vuoden ikäisten lasten vanhempien tietämystä lasten unesta ja unihäiriöistä, vanhempien keinoja selviytyä unihäiriöisten lasten kanssa, vanhempien neuvolasta saamaa ohjausta ja tukea sekä vanhempien tietoa ja mielikuvia sairaalan unikoulusta sekä ajatuksia unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa. Tutkimus oli pääasiassa kvalitatiivinen. Aineiston keräsin laatimieni kyselylomakkeiden avulla, jotka sisälsivät laadullisia kysymyksiä ja muutaman strukturoidun kysymyksen. Aineiston analysoin käyttämällä sisällön analyysiä. Tutkimustulokset osoittivat, että vanhemmat tietävät lapsen unesta melko hyvin. Tietämys unihäiriöistä jakautui epätasaisesti vanhempien kesken. Osalla vanhemmista oli paljon tietoa unihäiriöistä, kun taas osa vanhemmista ei tiennyt mitään niistä. Vanhemmilla oli monenlaisia selviytymiskeinoja unihäiriöisen vauvan kanssa. Selviytymiskeinot jakautuivat unihäiriöiden syyn selvittämiseen, keinoihin vaikuttaa lapsen uneen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Vanhemmat olivat saaneet tukea ja ohjausta uneen ja unihäiriöihin liittyen neuvolasta lähinnä keskustelun ja esitteiden muodossa. Neuvolasta saatuun ohjaukseen vanhemmat olivat tyytyväisiä, mutta etenkin unihäiriöisten lasten vanhemmat olisivat kaivanneet lisää tukea neuvolasta. Vanhemmat pitivät neuvolaa ensisijaisena tuen ja ohjauksen antajana ja toivovat näin olevan tulevaisuudessakin. Vanhemmilla oli vain vähän tietoa sairaalan unikoulusta, mutta mielikuvia oli sitäkin enemmän. Sairaalan unikouluun vanhemmat hakeutuisivat vain hankalissa tilanteissa, kun mikään muu ei auta tai kun vanhempien voimavarat eivät enää riitä. Vanhemmat pitivät ajatuksesta, että asiantuntija kävisi pitämässä unikoulua kotona, jolloin säilyisi lapselle turvallinen ympäristö. Asiasanat (avainsanat) imeväinen, uni, vauvan uni, vauvojen unihäiriöt, unikoulu, lastenneuvola, vanhemmuus Sivumäärä Kieli URN 32 s. + liitteet 7 s. Suomi URN:NBN:fi:mamkopinn200829145 Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Tuula Okkonen Opinnäytetyön toimeksiantaja Itä-Savon Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, SOSTERI

DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis 22.2.2008 Author(s) Marja Koski Name of the bachelor's thesis Degree programme and option Degree Programme in Nursing, Public Health Nursing I wish you would sleep soon! Parents experiences about the sleep and sleep disturbances under one year old children and about the support and quidance they have got. Abstract The purpose of this study was to get more information about parent s guidance to the public health nurses. In this study I defined parents knowledge about the sleep and sleep disturbances under one year old children, parents ways to cope with children who have sleep disturbances, the guidance and support parents have got from child welfare clinic and parents knowledge and images about sleep school in hospital and their thoughts about to arrange sleep school somewhere else. The study was mainly qualitative. The material I collected with the questionnaire I made, that included qualitative questions and few structured questions. The material I analysed with the content analysis. The result showed that parents knew quite well about the baby s sleep. Knowledge about sleep disturbances divided between parents irregular. Some parent knew a lot about sleep disturbances and some parents knew nothing. Parents had many kinds of survival strategies with children s sleep disturbances. The strategies were to find out the reason for child s sleep disturbances, ways to cope with sleep disturbances and to take care of parents own health. The support and guidance that parents had got from child welfare clinic to sleep and sleep disturbances had been mainly conversation and some broshyres. Parents were quite pleased to the guidance they got from child welfare clinic, but especially the parent who had children with sleep disturbances would had wanted more support from child welfare clinic. Parents considered that the child welfare clinic was first place to have support and guidance now and in the future. Parents had only little bit knowledge about the sleep school in hospital, but a lot of ideas. Parents would go to the hospitals sleep school only in a very difficult situations or when their own capacities are finished. Parents liked the idea about the specialist to go home to help with sleep school. In home the environment would be safer to child. Subject headings, (keywords) infant, sleep, baby`s sleep, baby`s sleep disturbances, sleep school, child welfare clinic, parenthood Pages Language URN 32 p. + app 7 p. Finnish Remarks, notes on appendices Tutor Tuula Okkonen Bachelor s thesis assigned by The municipal federation of East-Savo`s hospital district, SOSTERI

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 TERVEYDENHOITAJA LAPSIPERHEEN TERVEYDEN EDISTÄJÄNÄ... 2 3 UNI JA SEN MERKITYS... 3 4 VAUVOJEN UNI... 5 5 VAUVOJEN UNIHÄIRIÖT... 6 6 VAUVA-IKÄISTEN VANHEMPIEN JAKSAMINEN... 7 7 UNITOTTUMUKSIIN OHJAUS... 8 8 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT... 10 9 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 11 9.1 Tutkimukseen osallistujat... 11 9.2 Aineiston keruu... 11 9.3 Aineiston analyysi... 13 10 TUTKIMUSTULOKSET... 14 10.1 Vanhempien tietämys vauvan unesta ja unihäiriöistä... 14 10.2 Vanhempien selviytymiskeinot unihäiriöisen vauvan kanssa... 17 10.3 Vanhempien saama ohjaus ja tuki liittyen vauvan uneen ja unihäiriöihin... 19 10.4 Vanhempien tieto ja mielikuvat sairaalan unikoulusta sekä ajatukset unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa... 22 11 OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS... 24 12 POHDINTA... 25 12.1 Opinnäytetyön tulokset... 25 12.2 Opinnäytetyön prosessi... 30 13 KEHITTÄMIS- JA JATKOTUTKIMUSAIHEET... 31 LÄHTEET... 33 LIITTEET Liite 1. Sopimus opinnäytetyön tekemisestä Liite 2. Pyyntö aineiston kokoamiseksi Liite 3. Saatekirje vanhemmille Liite 4. Kyselylomake

Liite 5. Esimerkki aineiston luokittelusta

1 JOHDANTO 1 Hyvä uni on ihmisten mielestä tärkeä edellytys heidän hyvinvoinnilleen kulttuurista riippumatta. Yöunen laatu ja määrä heijastavat suoraan päiväaikaiseen toimintakykyyn ja vireyteen. (Kuivalainen ym. 1996, 7.) Lapsuusiän uniongelmat häiritsevät etenkin vanhempia. Lapsi ei aina itse ole se, joka kärsii erikoisesta rytmistään, vaan vanhemmille, etenkin äidille, saattaa puhjeta vaikeakin unettomuusongelma. Vanhemman hyvinvointi on lapsen kokonaiskehityksen kannalta olennaista, ja siksi onkin tärkeää puuttua lapsen uniongelmiin. Mahdollisimman hienovaraisten mutta tehokkaiden keinojen valinta on tärkeää. Tarpeen on myös selvittää vanhempien toiveet ja ymmärrys lapsen nukkumisesta. Monesti toiveet saattavat olla epärealistisia ja kohtuuttomia, jolloin kyseessä on enemmänkin vanhemmuuden ongelma. Lapsen kehityskauteen kuuluvat piirteet tulisi aina ottaa huomioon unihäiriöitä arvioitaessa ja hoidettaessa. Tärkeää on myös ottaa huomioon vanhempien vuorotyön, epäsäännöllisen elämäntyylin ja stressaantumisen vaikutus lasten unihäiriöiden kehitykseen. (Martikainen & Saarenpää-Heikkilä 2003, 4696.) Idean opinnäytetyöhöni vauvojen univaikeuksista sain ollessani Savonlinnan keskussairaalan lastenosastolla harjoittelussa tammikuussa 2006. Lastenosastolla oli unikoulussa paljon lapsia, joiden vanhemmat olivat tulleet sinne päivystyksen kautta ollessaan liian väsyneitä. Lääkäri oli sitä mieltä, että terveydenhoitajat eivät tunnista ajoissa äitien väsymystä. Tilanne kotona, itkuisen ja väsyneen lapsen kanssa, muuttuu tuolloin sietämättömäksi, eivätkä vanhemmat näe muuta ratkaisua kuin tulla sairaalaan. Vauvojen unihäiriöiden hoitoon annetaan ohjausta ja tukea neuvoloissa. Vanhempien kokemukset saamastaan ohjauksesta ja tuesta on yksi asia, jota pohdin opinnäytetyössäni. Tarkastelen asiaa vanhempien näkökulmasta terveydenhoitajien toivomuksesta ja omasta kiinnostuksestani vanhempien ajatuksia ja jaksamista kohtaan. Opinnäytetyöni käsittelee alle vuoden ikäisten lasten vanhempien tietämystä lasten unesta ja unihäiriöistä, vanhempien keinoja selviytyä unihäiriöisten lasten kanssa, vanhempien neuvolasta saamaa ohjausta ja tukea sekä vanhempien tietoa ja mielikuvia sairaalan unikoulusta. Keskityn työssäni perheisiin, joissa on 5 12 kuukauden ikäinen lapsi. Mielestäni aihe on ajankohtainen ja kiinnostava. Tulevana terveydenhoitajana

haluan myös itse saada lisätietoa uniongelmista ja lisätä ymmärrystäni niistä kärsiviä lapsia ja perheitä kohtaan. 2 Toivon opinnäytetyöstäni olevan hyötyä terveydenhoitajien käytännön työhön ja sitä kautta ennen kaikkea niille perheille, joiden lapsilla on univaikeuksia. Toivon, että opinnäytetyöni herättää ajatuksia unihäiriöisten lasten ja perheiden parissa työskenteleville. Erityisesti toivon, että työni avulla terveydenhoitajat saavat lisää valmiuksia kohdata univaikeuksista kärsiviä perheitä ja antaa heille parasta mahdollista tukea unettomina aikoina. Vauvalla tarkoitan opinnäytetyössäni alle 1-vuotiasta lasta. 2 TERVEYDENHOITAJA LAPSIPERHEEN TERVEYDEN EDISTÄJÄNÄ Terveyden edistäminen käsitteenä sisältää sairauksien ehkäisyn, terveyden parantamisen ja hyvinvoinnin lisäämisen. Terveyden edistämisen tavoitteena on parantaa ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa sekä omaan että ympäristön terveyteen. Terveyden edistämisen vaikutukset ulottuvat koko väestöön. (Armanto & Koistinen 2007, 20.) Lastenneuvolatoiminnalla on yhteiskunnassa keskeinen, vakiintunut asema ja hyvä kattavuus. Neuvola on matalan kynnyksen paikka perheille. Neuvolatyön avulla voidaan tehostaa sairauksien ehkäisyä, edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä ja tukea perheitä erilaisissa pulmatilanteissa. Terveyden edistämiseen suositetaan voimavaralähtöistä, perhekeskeistä ja yhteistyöhakuista työotetta. Perheiden omia lähtökohtia terveeseen elämään pyritään lujittamaan jo ennen kuin pulmia pääsee syntymään. (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena 2004, 18.) Lastenneuvolan keskeisin voimavara on terveydenhoitaja, terveyden edistämisen ja perhetyön asiantuntija. Terveydenhoitaja tuntee oman alueensa väestön ja siihen kuuluvat perheet. Hän tapaa perheitä 16-20 kertaa ennen lapsen kouluun menoa kussakin lastenneuvolassa noudatetun työkäytännön ja perheiden tarpeiden pohjalta. Lapsen ja perheen tuen tarpeen varhainen tunnistaminen ja tilanteeseen puuttuminen ovat terveydenhoitajan avaintehtäviä. (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena 2004, 32.)

3 Useille erityistuen tarpeessa oleville vanhemmille aloitteen tekeminen ja kontaktin ottaminen voi olla liian vaikeaa. Terveydenhoitajilta odotetaankin aktiivista otetta perheiden ongelmien selvittelyssä sekä vastuunottamista ongelmien käsittelyssä ja eteenpäin viemisessä. Perhe tarvitsee erityistukea terveydenhoitajalta monissa eri ongelmissa, jotka liittyvät perheen tilanteeseen, lapsen kasvuun ja kehitykseen. (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena 2004, 211.) Lasten univaikeudet johtavat yleensä vanhempien ja etenkin äitien väsymykseen. Pitkä väsymyksen kierre voi pahimmillaan johtaa äidin uupumiseen, jolloin lapsi ei saa parasta mahdollista tukea oman kehityksensä ja varhaisen vuorovaikutuksensa kehittymisen kannalta. Tärkeää on, että väsymykseen puututtaisiin ajoissa ja monipuolista apua vauvan unihäiriöiden hoitoon olisi tarjolla jokaisessa kunnassa. Anttilan ym. (1999, 26) tutkimuksessa ilmeni, että lapsen yöheräilyt saivat aikaan vanhemmissa tunteiden kuohumista, josta heille koitui huonoa omaatuntoa. Äiti tunsi katumusta ja syyllisyyttä vauvalle hermostumisesta ja siitä, että halusi itselleen enemmän aikaa. Mäkelän (2003, 117) mukaan vauvojen unihäiriöt ja niiden herättämät tunteet voivat lisätä vanhemman ahdistusta, kun hän ei tunne olevansa kyvykäs synnyttämään ja kasvattamaan hyvää lasta. Koko perheen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää pohtia, miten esimerkiksi neuvolassa otetaan äitien kanssa unihäiriöt ja väsymys puheeksi siten, etteivät äidit tuntisi huonommuuden ja epäonnistumisen tunnetta omasta äitiydestään. Äitien väsymyksestä tulisi keskustella avoimesti ja siten, etteivät äidit arastelisi pyytää apua vauvan hoitoon väsymyksen yllättäessä. 3 UNI JA SEN MERKITYS Uneen ja nukkumiseen liittyy paljon tuntematonta, vaikka unen fysiologiaa on tutkittu pitkään (Erkinjuntti ym. 1997, 404). Unen perimmäinen merkitys on yhä tutkijoille epäselvä. Unen välttämättömyys elämän kannalta on kuitenkin varmaa. Porkka-Heiskasen ja Stenbergin (1991) mukaan ihmisille tehdyissä kokeissa aikuiset ovat pystyneet valvomaan enintään 11 vuorokautta yhtäjaksoisesti. Vaikutukset ovat tuolloin tulleet selvimmin esiin henkisten toimintojen romahtamisena. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1087.)

4 Hyvä yöuni on yksi hyvän henkisen, fyysisen ja sosiaalisen terveyden peruselementti. Tynjälä (1999, 13) on tutkinut murrosikäisten nuorten nukkumistapoja, unen laatua ja väsymystä. Tutkimuksessaan hän havaitsi, että hyvin nukkuvalla nuorella on parempi itsetunto ja positiivisempi minäkuva kuin huonosti nukkuvalla nuorella. Huonot yöunet yhdistettiin nuorilla käytöksen ja tunteiden käsittelyn ongelmiin, huonoon keskittymiskykyyn, fyysisen terveyden ongelmiin ja lukuisiin psykosomaattisiin ongelmiin. Jotta voitaisiin ymmärtää lapsen unihäiriöitä eri ikäkausina, täytyy tuntea unen rakennetta ja kehitystä. Porkka-Heiskasen ja Stenbergin mukaan uni jaetaan viiteen vaiheeseen aivosähkökäyrän (EEG) ja autonomisen hermoston ilmiöiden perusteella. Nämä ovat hidasaaltounen (NREM-uni) kevyet vaiheet S1 ja S2, syvän unen vaiheet S3 ja S4 sekä vilkeuni (REM-uni). Uni alkaa aina S1-vaiheella ja syvenee nopeasti S2-vaiheen kautta syvään uneen, joka kevenee vilkeunen kautta valveeksi noin puolentoista tunnin välein (unijakso). (Saarenpää-Heikkilä 2001,1087.) 6,5 8,5 tunnin yöunet sisältävät yleensä 4-6 unijaksoa (Tynjälä 1999, 19). Alkuyö on suurimmaksi osaksi syvää unta ja vilkeunen määrä kasvaa loppuyötä kohden. Hidasaaltounessa aivojen sähköinen toiminta hidastuu ja hengitys ja pulssi tasaantuvat. Aivosähkötoiminta nopeutuu vilkeunen aikana valveen kaltaiseksi, hengitys ja pulssi käyvät epäsäännöllisemmiksi, ilmaantuu nopeita silmien liikkeitä ja lihasjänteys heikkenee. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1087.) Unen keskeisin vaihe on syväuni, jonka on todettu vähenevän viimeiseksi osittaisissa unenestokokeissa. Viiden tunnin uni on löydetty eräänlaiseksi raja-arvoksi. Sitä vähempi unimäärä vaikuttaa myös syvän unen kestoon. Everson (1993) toteaa, että tällöin ihmisten toimintakyky heikkenee katastrofaalisesti. Vaikutus on todettavissa niin psyykkisissä kuin fyysisessäkin hyvinvoinnissa, sillä ruumiin puolustusjärjestelmä on riippuvainen syvän unen riittävästä määrästä. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1087.) Vilkeunen poisjäänti (REM-uni) Porkka-Heiskasen ja Stenbergin (1991) mukaan vaikuttaa myös merkittävästi hyvinvointiin. Tämän univaiheen on uskottu olevan keskeinen oppimisen ja tunne-elämän prosesseille. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1087.) REMunen tutkimus on yksi kiinnostavimmista unitutkimuksen osa-alueista. REM-unen määrä vaihtelee huomattavasti eri ikä-kausina, ja siksi tutkijat olettavatkin sen liittyvän tavalla tai toisella yksilön kehitykseen. REM-unen uskotaan olevan välttämätöntä aivojen toiminnan kehityksen kannalta ja juuri tästä syystä vastasyntyneiden 16-17 tunnin

5 vuorokausittaisesta unesta puolet on REM-unta. (Partinen & Huovinen 2007, 43.) Aikuisen ihmisen unesta syvää unta on noin viidennes ja vilkeunta neljäsosa. Loput unesta on kevyttä unta. Pääosa unesta nukutaan yöllä. Iltapäivisin vireystaso kuitenkin heikkenee, ja tuolloin etenkin lapset nukkuvat päiväunia. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1087.) 4 VAUVOJEN UNI Aikuisten ja vauvojen uni poikkeaa monin tavoin toisistaan. Ensimmäisten vuosien aikana vauvojen uni kehittyy laadultaan ja rakenteeltaan yhä enemmän aikuisten unta muistuttavaksi. (Mäkelä 2003, 170.) Selvin ero vauvojen unen ja aikuisten unen välillä on vuorokausirytmin puuttuminen. Pikkuvauva nukkuu ja valvoo riippumatta vuorokauden ajasta. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1087 1088.) Pieni vastasyntynyt ei voi koskaan nukkua liikaa. Vastasyntynyt nukkuu keskimäärin 16-17 tuntia vuorokaudessa. 6 kuukauden ikäisen vauvan unentarve on laskenut 13-14 tuntiin. (Sterling 2003, 10.) Unen jakautuminen syvän unen ja vilkeunen esimuotoihin on nähtävissä jo vastasyntyneellä, mutta vasta muutaman kuukauden iässä voidaan näitä termejä käyttää. Unen painottuminen yöaikaan alkaa ilmetä vasta parin kuukauden iässä. Unijakson pituus on vain vajaa tunti, ja valtaosa unesta muodostuu vilkeunesta. Unijakso voi ensimmäisellä elinvuodella alkaa suoraan vilkeunesta. Vauvan taipumus herätä yöllä muunikäisiä herkemmin johtuukin juuri näistä seikoista. (Saarenpää- Heikkilä 2001, 1087-1088.) Jokaisella lapsella on omat yksilölliset tapansa ja unen tarpeensa. Toiset lapset tarvitsevat unta enemmän kuin toiset. Imeväisiän alkupuolella vauvan unen katkaisee yleensä nälkä ja tuntuu kuin koko vuorokausi kulkisi ruokailun, vaipanvaihdon ja unen vuorotellessa. Vähitellen uniaika painottuu yöhön, ja yleensä puolivuotias nukkuu jo läpi yön ja päivällä parit päiväunet. Yleensä vuoden ikään tullessa lapsen unirytmi kulkee samaa rataa perheen unirytmin kanssa. On tärkeää, että lapsi totutetaan säännöllisyyteen nukkumisessa jo pienestä pitäen, koska säännöllisyys luo turvallisuuden tunnetta. (Koistinen ym. 2004, 64.)

6 Mäkelän (2003, 172) mukaan ensimmäisen kolmen kuukauden aikana vauvan vuorokausi rytmittyy eri vireystilojen mukaan riippuen hyvin paljon ympäristöstä. Täten vuorokauden jakautuminen yöhön ja päivään on vauvan omaksuttavissa ehdollisen oppimisen kautta, kun hänen vanhempiensa toiminta heijastuu vauvaan ja hänen aktiviteettitasoonsa. Houkuttelemalla lapsi päiväaikaan aktiiviseen vuorovaikutukseen ja pitämällä vauvan stimulaatiotaso korkealla luodaan hyvä pohja lapsen unelle. 5 VAUVOJEN UNIHÄIRIÖT Minden (1993) mukaan suuri osa unihäiriöistä on tavallisten perheiden terveillä vauvoilla ilmeneviä uni-valverytmin säätelyongelmia, jotka voidaan hoitaa hyvin yksinkertaisesti lisäämällä vanhempien tietoisuutta vauvojen unesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Aina tulee varmistaa, ettei lapsen unihäiriöiden taustalla ole mikään sairaus. Vauvan univaikeuksien syitä voivat olla erilaiset fyysiset epämukavuutta aiheuttavat sairaudet, kuten korvatulehdus, allerginen ihottuma, ruokatorven takaisinvirtaus, suolistohäiriöt tai rakenteelliset poikkeavuudet. (Mäkelä 2003, 175.) Thunström (1999) pitää uniassosiaatio-ongelmaa eli nukuttamistottumusten aiheuttamaa yöheräilyä yleisimpänä vauvaiän unihäiriönä. Se rasittaa perhettä ja vaikuttaa sekä vauvan että hänen perheensä päiväaikaiseen vireyteen. Yleensä perusongelmana on vauvan nukahtaminen jonkin opitun ärsykkeen vaikutuksesta, ei sänkyyn itsekseen rauhoittuen. Tällainen opittu ärsyke voi olla esimerkiksi rinnan imeminen. Kun vauva on oppinut nukahtamaan rinnalle ja hänet on sen jälkeen nostettu sänkyyn, hän vaatii havahtuessaan hereille samaa ärsykettä nukahtaakseen uudelleen. Vauva heräilee pahimmillaan yössä kymmeniä kertoja, eikä pääse kunnolla uneen vaan havahtuu aina uudelleen. (Saarenpä-Heikkilä 2001, 1089.) Kuuden kuukauden iässä vauvan kehitys etenee nopeasti niin motorisella kuin emotionaalisellakin alueella. Tässä, kuten kaikissa muissakin voimakkaissa kehityksen vaiheissa, vauvan yöuni häiriintyy helposti. Tässä iässä lapsi alkaa liikkua vilkkaammin ja saattaa öiseenkin aikaan nousta pystyyn. Pystyyn noussut vauva on vaikeampi saada rauhoittumaan uneen kuin makuullaan pysyvä. Tällöin olisi tärkeää olla kiinnittämättä liikaa huomiota lapseen, jottei hän virkisty entisestään. Keskeistä normaalin unirytmin

7 saavuttamisessa olisikin välttää stimulaatiota öisin ja tarjota paljon stimulaatiota päivisin. Puolen vuoden ikäinen lapsi ei tavallisesti enää tarvitse lisäruokaa yöllä, mutta hän tarvitsee kiinnittymisenkohteen, joka luo turvallisuuden tunteen. Tuolloin on hyvä mennä lapsen luo, puhua rauhallisesti nukkumisesta ja koskettaa lasta ja painaa selkää ja takamusta rauhallisesti kämmenellä ja tyynnyttää lapsi uneen turvallisesti. ( Mäkelä 2003, 174.) Lehtosen (1994) mukaan koliikki on ensimmäinen selkeä häiriö, joka vaikuttaa nukkumiseen. Koliikiksi kutsutaan oiretta, jossa terve vauva itkee ilman selkeää syytä toistuvasti ja kouristuksenomaista kipuitkua jopa usean tunnin ajan. Vaiva alkaa ensimmäisten elinviikkojen aikana ja loppuu 3-4 kuukauden ikään mennessä. Jonkinasteisesta koliikista kärsii 20 % vauvoista. Osa koliikkivauvoista itkee koko päivän, mutta tyypillisimmillään koliikki-itku ajoittuu alkuiltaan. Usein vauva nukkuu yöt, mutta päiväaikaiset unet ovat yleensä lyhyitä ja katkonaisia. Koliikin aiheuttajaksi on arveltu ilmavaivoja ja allergioita, mutta todellinen vaivan syy on edelleen tuntematon. Koliikin ennuste on aina kuitenkin hyvä, ja vaivat loppuvat joka tapauksessa muutaman kuukauden iässä. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1088.) 6 VAUVA-IKÄISTEN VANHEMPIEN JAKSAMINEN On hyvin tavallista, etteivät vastasyntyneen vauvan vanhemmat saa nukkua paljon. Äkkiä vanhemmat syöstään normaalista aikuiselämästä puolitajuttomaan olotilaan, jonka keskipisteenä on epäsäännöllisesti ja miten sattuu nukkuva vauva. Jotkut vauvat nukkuvat yhtäjaksoisesti koko yön alusta alkaen. Joskus se on pelkkää onnea, joskus taas vanhempien kovan työn tulos. (Pearce 1997, 9.) Noin 3 kuukauden iästä vauvan pisin unijakso alkaa rytmittyä yöaikaan ja sen vakiintuminen jatkuu aina 4 - kuukautiseksi asti. Stanley Caren on arvioinut, että vauva aiheuttaa noin 400-750 tunnin unen menetyksen vanhemmilleen ensimmäisen vuoden aikana. (Hyyppä & Kronholm 1998, 24.) 1990-luvun loppupuolella on Suomessa kartoitettu, että noin joka kolmannessa perheessä, jossa on alle nelivuotiaita lapsia, kärsitään jonkin asteisesta unihäiriöistä. On myös tutkittu, että noin 40 % 1-vuotiaista usein heräilevistä lapsista tekee sitä vielä kolmivuotiaana. Pitkäaikainen unenpuute vaikuttaa laaja-alaisesti koko perheen hyvin-

vointiin, ihmissuhteisiin ja toimintakykyyn. Uupumus heijastuu sekä vanhempi-lapsisuhteeseen että puolisoiden väliseen suhteeseen. (Mäkelä 2000, 153.) 8 Mäkelän (2003, 172) mukaan kuuden kuukauden ikäisen lapsen uni sisältää etenkin aamuyön vaiheessa vilkeunijaksoja ennen hetken kestävää valverajalla viivähtämistä, minkä jälkeen alkaa uusi unisykli. Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvälle palatakseen taas kevyempään uneen. Heidän unisyklinsä on pituudeltaan noin 50 minuuttia kun taas aikuisen unisykli kestää noin puolitoista tuntia. Vauvan herääminen ajoittuukin yleensä aikuisen syvimmän unen vaiheeseen. Tässä vaiheessa aikuisen aivot eivät ole virittäytyneet valvetilaan, vaan aikuinen herää hämmentyneenä, sekavana ja usein vihaisena. Syvimmässä unenvaiheessa herääminen on pitkään tunnettu kidutuskeinona, joten ei ole ihmeellistä, että vauva, jolla on suuria univaikeuksia, joutuu kaltoin kohdelluksi tai pahoinpidellyksi paljon todennäköisemmin kuin hyvin nukkuva lapsi. Suurimpana unihäiriöihin liittyvänä terveysriskinä pidetäänkin pahoinpitelyitä ja sitä lievempiä vanhempi-lapsisuhteen vaikeuksia. Koska pienen unihäiriöisen lapsen vanhemmat ovat väsyneitä, he tarvitsevat normaalia enemmän tukea ja voimavaroja arjessa jaksamiseen. Unihäiriöisten lasten vanhempien voimavaroja ja neuvolan tukea tutkinut Elfving ym. (2005, 40-43) havaitsivat, että perheet kokivat tärkeimmiksi jaksamista lisääviksi voimavaroiksi vanhempien välisen parisuhteen sekä muut perheen sisäiset suhteet. Sosiaaliselta verkostolta saatua tukea sekä vertaistukea pidettiin myös tärkeinä voimavaroina. Vanhempien väsymyksen kerrottiin kiristävän heidän välejään ja heijastuvan myös lapsiin hermostuneisuutena. Vanhempien välisen sekä koko perheen yhteisen ajan puute ja heikko sosiaalinen verkosto olivat merkittävimmät perheitä kuormittavat tekijät. 7 UNITOTTUMUKSIIN OHJAUS Joskus vanhemmille tulee yllätyksenä vauvan ensimmäisten elinkuukausien rytmittömyys. Saarenpää-Heikkilän (2001, 1091-1092) mukaan äitiysneuvolassa tulisikin enemmän valmentaa vanhempia tulevan vauvan rytmiin. Vanhemmat voisivat esimerkiksi päättää jakaa valvomista keskenään. Vastasyntyneisyyskaudella ei voida toteuttaa minkäänlaisia unikouluja.

9 Neuvolan tehtävänä on valmistaa ja ohjata tulevia vanhempia elämään uuden perheenjäsenen kanssa. Onnistuneen ohjauksen perustana on neuvolahenkilökunnan kyky tunnistaa äidin, lapsen ja perheen kokonaistilanne, tietomäärä ja suhtautumistapa elämän monimuotoisuuteen. Neuvola onkin yksi ensimmäisistä paikoista, jonne perhe ottaa yhteyttä vaikeuksineen. Somaattisen terveyden vaalinta, sairauksien ehkäisy ja monien sairauksien seulonta ovat neuvolan keskeisiä tehtäviä. Velvoite huolehtia äidin ja lapsen psykososiaalisesta hyvinvoinnista on noussut myös yhdeksi neuvolan tärkeäksi tehtäväksi. (Simell 1997, 12-15.) Unihäiriöiden hoitoon on kehitetty erilaisia hoitomalleja. Näissä malleissa keskeistä on totuttaa lapsi ehdollisen oppimisen kautta siihen, että yö ja päivä erottuvat selkeästi toisistaan ja että sosiaalisuuden aika on päivällä. Malleissa on eroavaisuuksia lähinnä siinä, kuinka paljon lapselle annetaan apua uuteen rytmiin sopeutumisessa. ( Mäkelä 2003, 178-179.) Lapsen unen rytmittämisestä eli unihäiriöiden strategisesta hoidosta käytetään nimitystä unikoulu. Perinteisessä mallissa, jota kutsutaan usein huudatusunikouluksi, pyritään ottamaan tilanne hallintaan kieltäytymällä kuulemasta lapsen vaatimuksia. Tästä mallista on muunnoksia, joissa kehotetaan vanhempia pidentämään aikaa, jonka jälkeen lapsen luokse yöllä mennään. (Mäkelä 2003, 178-179.) Silloin kun vanhempien voimavarat ylittyvät ja väsymys voimistuu, on kaikkien kannalta parasta, että lapsi otetaan täysin vieraaseen ympäristöön harjoittelemaan unirytmin saamista. Monissa kunnissa tällaista laitosunikoulua tarjoavat lastenosastot, mutta myös ensikodeissa toteutetaan unikouluja. (Mäkelä 2003, 181.) Osastolla kartoitetaan päivän aikataulut ruokailuineen ja nukkumisineen ja käydään läpi unipäiväkirjaa. (Mäkelä 2000, 175). Vieraassa ympäristössä lapsi nukkuu yleensä paremmin ja samanaikaisesti vanhemmat saavat kotona levätä ilman valvottavaa lasta. Laitosunikoulussa on kuitenkin ongelmana muun muassa se, ettei lapsen nukkuminen vieraassa ympäristössä siirry kotiin, vaikka vanhemmat toimisivatkin samoin kuin laitoksessa. Vieras ympäristö herättää lapsessa stressireaktion, joka on lapselle kuluttavaa ja siksi lapsi nukahtaa helpommin. (Mäkelä 2003, 181.) Lisäksi aina on mahdollista, että lapsi saa sairaalan osas-

tolta infektion, jolloin tilanne unirytmin kannalta pahenee entisestään. (Mäkelän 2000, 178 179). 10 Kurkela ym. (2006, 66) ovat kehittäneet toiminnallisen tuotteen käyttämällä Klaus Minden oppeihin perustuvan psykologi Katja Rantalan 2004 soveltamaa hellempää menetelmää, tassuhoitoa. Tassuhoidon toimintaperiaate tukee vauvan itkun viestivää aitoa tarvetta saada apu sisäisen tilansa säätelyyn. Tassuhoidossa korostetaan vauvan vahvaa päivärytmiä sekä vauvan ja perheen runsasta aktiivista vuorovaikutusta päiväsaikaan. Yöllä vauvan luokse mennään, kun itkun luonne kertoo, ettei vauva ole rauhoittumassa itsekseen. Rauhoittamiseen käytetään tassuhoitoa, jossa käsi lasketaan rauhallisesti mutta vahvasti lapsen selälle tai pakaralle. (Mäkelä 2003, 180.) Tuotekehitykseen osallistui unihäiriöisten vauvojen perheitä, joiden luona opiskelijat kävivät antamassa tassuhoitoa. Kotiunikoulujakso auttoi kohdeperheen lasta saavuttamaan yhtenäisemmät yöunet, ja vanhempien väsymys helpotti. Kosketukseen perustuva tassuhoito osoittautui erittäin hyväksi toimintamalliksi yöllä. Kohdeperhe koki kotiunikoulun olevan paras mahdollinen apu valvottavan vauvan perheelle. Siinä lasta autetaan hänen luonnollisessa ympäristössään, eikä väsyneen perheen tarvitse lähteä vieraaseen ympäristöön, kuten laitosunikouluun. 8 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa lisätietoa terveydenhoitajille vanhempien ohjaukseen neuvolassa. Ohjaajillani neuvolassa oli sellainen kokemus, etteivät vanhemmat ota heidän antamistaan neuvoista opikseen ja tuolloin tilanne kotona pääsee karkaamaan käsistä. Tutkimustehtävinäni on selvittää Mitä vanhemmat tietävät vauvan unesta ja unihäiriöistä? Millaisia keinoja vanhemmilla on selviytyä unihäiriöisen vauvan kanssa? Millaista ohjausta/tukea vanhemmat ovat saaneet neuvolasta ja millaista ohjausta/tukea vanhemmat haluaisivat ja keneltä? Millaista tietoa/mielikuvia vanhemmilla on sairaalassa järjestettävästä unikoulusta ja mitä he ajattelevat unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa?

11 9 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Opinnäytetyöni käsittelee vanhempien näkökulmasta alle vuoden ikäisten lasten unta ja unihäiriöitä sekä heidän saamaansa tukea ja ohjausta. Tutkimuskohteenani ovat 5-12 kuukauden ikäisten lasten vanhemmat. Tuossa iässä unirytmi alkaa konkreettisesti kehittyä ja univaikeuksiin ja unen rytmisyyteen voidaan ympäristön toimesta vaikuttaa. Työelämän yhteistyökumppaneinani toimivat Savonlinnan lastenneuvoloiden terveydenhoitajat. Työn tilaajana on Savonlinnan perusterveydenhuollon kuntayhtymä, nykyinen Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. Opinnäytetyön aineiston kokoamiseksi sain luvan Savonlinnan perusterveydenhuollon hallintoylihoitajalta (liite 1 ja 2). 9.1 Tutkimukseen osallistujat Tutkimusjoukkoni koostui Savonlinnan alueen lastenneuvoloiden asiakkaista. Terveydenhoitajat jakoivat saatekirjeen kanssa varustettuja kyselylomakkeita vastaanotoillaan satunnaisesti kaikille 5-12 kuukauden ikäisten lasten vanhemmille. Tutkimukseen osallistuneista 12 vanhemmasta kaikki olivat sukupuoleltaan naisia. Vastaajista neljä oli iältään 25-30-vuotiaita ja loput kahdeksan yli 30-vuotiaita. Lapset olivat tutkimushetkellä yhtä lukuun ottamatta 5-10 kuukauden ikäisiä. Yksi lapsi oli yli 10 kk ikäinen. Vastaajista seitsemällä oli useampi kuin yksi lapsi. Vanhemmista kahdeksan koki, ettei heidän lapsellaan ollut unihäiriöitä. Loput neljä vanhempaa kertoivat, että joko heidän alle vuoden ikäisellä lapsellaan tai perheen muilla lapsilla on tai on ollut unihäiriöitä. 9.2 Aineiston keruu Tutkimusmenetelmäni on pääosin laadullinen, mutta se pitää sisällään myös määrällisen tutkimuksen piirteitä. Aineiston kerään kyselylomakkeella, joka sisältää laadullisia kysymyksiä sekä muutaman strukturoidun kysymyksen. Strukturoitujen kysymysten avul-

la selvitin vastaajien sukupuolta, ikää ja lasten ikää sekä sitä, onko vastaajilla useampi kuin yksi lapsi ja ovatko vastaajien lapset kärsineet unihäiriöistä. 12 Kyselytutkimuksen avulla voidaan kerätä laaja tutkimusaineisto tehokkaasti säästäen tutkijan aikaa ja vaivannäköä (Hirsjärvi 2004, 184). Päädyin pääosin avoimia kysymyksiä sisältävään kyselylomakkeeseen aineistonkeruuvälineenä, koska haluan saada mahdollisimman monipuolisen aineiston aiheesta, josta ei ole paljon aiempaa tutkimusta. Yksin opinnäytetyötä tehdessäni minulla ei ole resursseja haastatella useita eri ihmisiä. Kyselylomakkeen avoimet kysymykset laadin teoriatiedon ja terveydenhoitajien toivomusten perusteella. Pyrin laatimaan kyselylomakkeen siten, että vältin turhien kysymysten asettelua ja keskityin olennaiseen. Pyrin siihen, ettei kysymyslomakkeen täyttäminen ole liian työlästä ja siten vaikuta vastausprosenttiin alentavasti. Kysymykset laadin ryhmittäin tutkimustehtävien mukaisesti. (Luku 7.) Laatimani kyselylomakkeen esitestasin kahdella äidillä, joilla tuolloin oli noin vuoden ikäiset lapset. Heiltä saamani palautteen pohjalta muokkasin ja viimeistelin kyselylomaketta. (liite 4.) Aineiston keruun suoritin kahdessa eri osassa. Terveydenhoitajat jakoivat aluksi yhteensä 20 kyselylomaketta saatekirjeineen (liite 3) vanhemmille 19.3-13.4.07. Vanhemmat täyttivät kyselylomakkeet neuvolassa tai kotona ja palauttivat ne sitten neuvolaan tekemääni vastauslaatikkoon 20.4.07 mennessä. Lomakkeita palautui viisi kappaletta vastauslaatikkoon. Vastausprosentti ensimmäisessä aineistonkeruussa oli 25. Koska kyselylomakkeita palautui ensimmäisellä aineistonkeruuyrityksellä vain viisi kappaletta, päätin jatkaa aineiston keruuta saadakseni mahdollisimman laajan aineiston. Vein neuvolaan vielä lisää 10 kyselylomaketta saatekirjeineen. Toisessa jako-osuudessa vanhemmat lähettivät vastaukset suoraan minulle postimerkillä varustetussa kirjekuoressa. Vastausprosentti kasvoi, ja seitsemän täytettyä kyselylomaketta palautui toukokuun loppuun 2007 mennessä.

13 Yhteensä jakamistani kolmestakymmenestä kyselylomakkeesta palautui kaksitoista. Vastausprosentti ensimmäisessä aineistonkeruussa oli vain 25, mutta toisessa aineistonkeruussa taas upeat 70. Koko kyselyn vastausprosentti oli 40. 9.3 Aineiston analyysi Kerätyn laadullisen aineiston analysoin sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysi on menetelmä, jonka avulla voidaan analysoida kirjoitettua ja suullista kommunikaatiota sekä tarkastella asioiden ja tapahtumien merkityksiä. Sisällönanalyysissa tarkastellaan aineistossa ilmeneviä merkityksiä, tarkoituksia ja aikomuksia, seurauksia sekä yhteyksiä. Sisällönanalyysiprosessista voidaan erottaa seuraavat vaiheet: analyysiyksikön valinta, aineistoon tutustuminen, aineiston pelkistäminen, aineiston luokittelu ja tulkinta sekä sisällönanalyysin luotettavuuden arviointi. Eri vaiheet voivat esiintyä samanaikaisesti. (Janhonen ym. 2003, 21-26.) Sisällön analyysin ensimmäinen vaihe on aineiston pelkistäminen. Aineistoa pelkistäessä siltä kysytään tutkimustehtävien mukaisia kysymyksiä. Pelkistetyt ilmaisut kirjataan aineistoon termein, jonka jälkeen niitä ryhmitellään. Pelkistetyistä ilmaisuista etsitään erilaisuuksia ja yhtäläisyyksiä, joista muodostetaan luokkia, joille annetaan niiden sisältöä kuvaavat nimet. Viimeinen vaihe on aineiston abstrahointi, jossa yhdistetään samansisältöisiä luokkia ja saadaan yläluokkia. (Janhonen & Nikkonen 2003, 26-29.) Aineistolähtöisessä analyysissa pyritään siihen, että tutkimusaineistosta saadaan luotua teoreettinen kokonaisuus. Analyysiyksiköt valitaan aineistosta tutkimuksen tarkoituksen ja tehtävänasettelun mukaisesti. Aikaisemmilla havainnoilla, tiedoilla tai teorioilla ei tulisi olla mitään tekemistä analysoinnin toteuttamisen tai lopputuloksen kanssa. (Tuomi ym. 2002, 98.) Analysointiprosessini aloitin kirjoittamalla ylös kaikki kyselylomakkeiden vastaukset aina kunkin tutkimuskysymyksen alle. Sen jälkeen tutustuin aineistoon lukemalla sen lävitse useaan kertaan ja sain yleiskuvan siitä. Aineistoni koostuu jokaista tutkimustehtävää tarkentavien kysymysten vastauksista. Aloin käymään aineistoa läpi siten, että keskityin aina kuhunkin tutkimuskysymykseen

14 käymällä läpi koko aineiston etsimällä kyseiseen tutkimuskysymykseen vastauksia, kyselemällä aineistolta tutkimustehtävien mukaisia kysymyksiä. Suorista lainauksista etsin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia, joiden mukaan ryhmittelin vastauksia. Samaa tarkoittavat ilmaisut yhdistin samaksi ryhmäksi ja nimesin ryhmän sen sisältöä kuvaavalla pelkistetyllä ilmaisulla. Esimerkiksi vanhempien keinoista vaikuttaa vauvan uneen nousi esille yhtenä pelkistettynä ilmaisuna nukkumisympäristö. Pelkistetyn ilmaisun alle kokosin peräkkäin vastauksista löytyneet sitä kuvaavat suorat ilmaisut. Pelkistetyistä ilmaisuista etsin erilaisuuksia ja yhtäläisyyksiä ja annoin niille niiden sisältöä kuvaavat nimet. Liitteenä esimerkki aineiston luokittelusta. (liite 5.) Päädyin yhdistelemään eri tutkimustehtävien tutkimuskysymysten vastausten tuloksia, koska huomasin aineistossani hieman toistoa joidenkin kysymysten kohdalla. Esimerkiksi samat asiat toistuivat, kun kysyin keinoja unihäiriöissä selviämiseen ja keinoja yleensä vaikuttaa vauvan nukkumiseen. Tuolloin sisällytin keinot vaikuttaa vauvan nukkumiseen yhtenä alaluokkana pääluokan vanhempien selviytymiskeinot unihäiriöisen lapsen kanssa alle. Näin pyrin saattamaan aineiston mahdollisimman tiiviiseen muotoon. Tutkimustehtävät ohjasivat analyysiäni loppuun saakka. Viimeinen abstrahoinnin vaihe, jossa yhdistellään samansisältöisiä luokkia, jäi aineistoni osalta vähäiseksi. 10 TUTKIMUSTULOKSET Kyselyyn vastanneista 12 vanhemmasta kaikki olivat naisia. Tutkimukseen osallistuneista kaikki olivat yli 25 -vuotiaita ja suurin osa oli yli 30 -vuotiaita. Yli puolella vastaajista oli useampi kuin yksi lapsi. Vain neljällä osallistuneita oli omakohtaista kokemusta unihäiriöistä. 10.1 Vanhempien tietämys vauvan unesta ja unihäiriöistä Vanhempien tietämys vauvan unesta ja unihäiriöistä jakaantui tietämykseen vauvan unesta ja tietämykseen vauvan unihäiriöistä (kuvio 1).

15 Vanhempien tietämys vauvan unesta ja unihäiriöistä Tietämys vauvan unesta Tietämys vauvan unihäiriöistä Unen tarve Unirytmi Unen merkitys Unihäiriöiden aiheuttajat Unihäiriöt ja jaksaminen Sairaus/ vaiva Tavat ja tottumukset Kasvun ja kehityksen mukana tuomat unta häiritsevät tekijät KUVIO 1. Vanhempien tietämys vauvan unesta ja unihäiriöistä Tietämys vauvan unesta jakaantui tietämykseen vauvan unentarpeesta, unirytmistä ja unen merkityksestä vauvalle (kuvio 1). Vanhemmat olivat hyvin tietoisia siitä, että vauvan unentarve on suurempi kuin aikuisen. Vastausten mukaan unentarve vähenee vauvan kasvaessa. Ensimmäisten kuukausien aikana unentarve on lähes jatkuvaa. Yöunien lisäksi vauva tarvitsee päiväunet. Aluksi unentarve on suurempi, melkein kokonaan nukkuu päivän. Tarve vähenee iän myötä. Vanhemmat tiesivät, että vauvan unirytmiin ei pysty vaikuttamaan ensimmäisten kuukausien aikana. Unirytmi kehittyy vähitellen ensimmäisten kuukausien jälkeen, jolloin vauvalle syntyy suunnilleen säännölliset uniajat. Vastausten mukaan vauva säätelee itse omaa unirytmiään. Vauvan unisyklin tiedettiin olevan selvästi aikuisen unisykliä lyhempi, mistä johtuen vauva on välillä kevyemmässä unessa ja yleensä heräilee yölläkin. Vanhempien mukaan yksilölliset erot eri lapsilla sekä unentarpeessa, että unirytmissä ovat huomattavia. Ensimmäisten kuukausien jälkeen vauvalle kehittyy vähitellen ns. rytmi, suunnilleen säännölliset uniajat ja yö ja päivä. Unirytmi noin 40-50 min, sen huomaa selvästi aikuisen unisykli pidempi 1,5 h.

16 Unen merkityksestä vauvalle vanhemmat vastasivat unen olevan vauvalle välttämätöntä kehityksen ja kasvun turvaamiseksi. Vauvan on saatava riittävästi lepoa. Kehityksestä tarkemmin mainittiin hermoston kehitys. Lisäksi unen kerrottiin olevan vastapainoa vauvan aktiiviselle, uusia asioita täynnä olevalle valveillaololle. Unen aikana vauvan aivoissa tapahtuu kehitystä uni on välttämätöntä. Tietämys unihäiriöistä jakaantui tietämykseen unihäiriöiden aiheuttajista ja unihäiriöistä ja jaksamisesta. Vauvan uni häiriintyy vanhempien mukaan helposti. Unihäiriöiden aiheuttajiksi vanhemmat mainitsivat lapsen sairauden/vaivan, tavat ja tottumukset sekä kasvun ja kehityksen mukana tuomat unta häiritsevät tekijät. (Kuvio 1.) Lasten sairauksista unta häiritseviksi vanhemmat mainitsivat erilaiset infektiot, joista yleisimpinä mainittiin korva- ja virtsatietulehdukset. Lisäksi vauvan vatsavaivat mainittiin unta häiritseviksi. Erilaiset vauvan oppimat tavat ja tottumukset voivat alkaa häiritä unta. Yösyöminen ja läheisyydenkaipuu yöllä ovat opittuja nukkumiseen yhdistettyjä ärsykkeitä, jotka voivat alkaa häiritä nukkumista. Vuorokausirytmin pahasti häiriintyessä vauva voi tottua siihen, että hän nukkuu päivät ja valvoo yöt. Vauvan kasvun ja kehityksen mukana tuomista unta häiritsevistä syistä vanhemmat mainitsivat liikkumisen aloittamisen, hampaiden tulon ja nälän. Aluksi vauva ei erota yötä päivästä ja voi valvoa yölläkin. Myöhemmin unta sotkevat nälkä, liikkuminen, ilmavaivat, turvallisuuden/rinnan kaipuu Unihäiriöistä ja jaksamisesta vanhemmat toivat esille unihäiriöiden yleisyyden ja vaikutukset perheeseen. Unihäiriöt ovat vanhempien mukaan raskaita ja vaikuttavat koko perheen, erityisesti vanhempien jaksamiseen. Vanhemmat painottivat vastauksissaan sitä, että apua unihäiriöiden hoitoon on saatavissa ja sitä kannattaa hakea ajoissa. Kukaan ei saisi jäädä yksin uniongelman kanssa. Vaikuttaa koko perheen jaksamiseen, tukea ja hoitoa kannattaa hakea ajoissa.

17 10.2 Vanhempien selviytymiskeinot unihäiriöisen vauvan kanssa Vanhempien selviytymiskeinoista unihäiriöisen vauvan kanssa nousivat vastausten mukaan esille vanhempien unihäiriöiden syyn selvittäminen, keinot vaikuttaa vauvan uneen ja keinot huolehtia omasta hyvinvoinnista (kuvio 2). Vanhempien selviytymiskeinot unihäiriöisen vauvan kanssa Unihäiriöiden syyn selvittäminen Keinot vaikuttaa vauvan uneen Keinot huolehtia omasta hyvinvoinnista Päivärutiinit Iltarutiinit Nukkumisympäristö Unikoulu Fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen vaikuttavat keinot Psyykkiseen terveyteen vaikuttavat keinot KUVIO 2. Vanhempien selviytymiskeinot unihäiriöisen vauvan kanssa Ennen kuin vauvan uneen pyritään vanhempien toimesta vaikuttamaan, vanhemmat pitivät tärkeänä selvittää vauvan unihäiriöiden syy. Tietoa ja apua vanhemmat lähtisivät hakemaan neuvolasta, netistä, tutuilta ja ystäviltä sekä kirjallisuudesta. Vaikeimmissa tapauksissa vanhemmat kääntyivät lääkärin puoleen. Tärkein; yrittää selvittää mistä unihäiriö johtuu! Lääkäriin, neuvolaan yhteydenotto tarvittaessa. Kysellä kavereilta onko kokemusta, etsiä tietoa netistä Vanhempien keinot vaikuttaa vauvan uneen jakautuivat päivärutiineihin, iltarutiineihin, nukkumisympäristöön ja unikouluun (Kuvio 2). Vanhemmat pitivät unen kannalta tärkeänä sitä, että vauvalle tarjotaan tarpeeksi virikkeitä päivän aikana. Päivä tulisi vanhempien mukaan rytmittää ruoan, levon, ulkoilun ja leikin ympärille vauvan kehitystaso huomioiden. Päivärutiinit tulisi pyrkiä pitämään säännöllisinä. Aktiviteettien avulla pyritään rytmittämään päivä siten, että suurin levon tarve sijoittuisi yöaikaan. Säännöllisillä päivärutiineilla. Ruokailu, ulkoilut jne.

tarpeeksi aktiviteettia päivän aikana, jotta unentarve selkeä yöaikaan. 18 Iltarutiineissa vanhemmat pitivät tärkeänä rauhoittumista päivän aktiviteeteista ajoissa. Iltatoimien pitäminen samanlaisena johdattelee vauvaa nukkumaan. Ennen nukkumaan menoa iltarutiineihin voi sisällyttää esimerkiksi saunan tai kylvyn iltapalan ja iltapesujen lisäksi. Säännölliset rutiinit illalla, ei vilkasta tekemistä, jotta rauhoittuu. sauna / kylpy rauhoittaa illalla. Iltarutiinit johdattelevat vauvan yöunille, mutta itse nukkumisympäristöllä on myös suuri merkitys vauvan uneen. Nukkumispaikan miellyttävyyteen vaikuttavat vanhempien mukaan sängyn mukavuus, makuuhuoneen valaistus ja ympäristön rauhallisuus. Turvallisuutta luovat ärsykkeet nukuttamistilanteessa saattavat olla vauvalle tärkeitä, esimerkiksi tutti, rinta ja vanhemman syli mainittiin. Tärkeänä vanhemmat pitivät omaa rauhallisuuttaan nukuttamistilanteessa, koska vauva aistii helposti vanhemman olotilan. turvallinen olo vauvalle luo hyvää oloa. Meidän vauva nukahtaa helposti tissille tutti saataisi olla hyvä apuväline. Rauhoittamalla itsensä nukkumistilanteeseen vauva aistii, jos on itse väsynyt ja ärtynyt. Edellä mainitut vanhempien keinot vaikuttaa vauvan uneen auttavat vanhempia pitämään vauvan unen hyvänä ja unirytmin tasaisena ja siten helpottavat arjen kulkua vauvaperheessä. Vanhemmat mainitsivat myös yhdeksi keinoksi unikoulun pitämisen kotona vauvan unirytmin parantamiseksi. Unikoulun voi pitää yksin kotona. Koska vanhempien olotila heijastuu myös vauvaan, pitivät vanhemmat tärkeänä vauvan uneen vaikuttavana tekijänä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Vanhempien keinot vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa jaoin fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen vaikuttaviin keinoihin ja psyykkiseen terveyteen vaikuttaviin keinoihin. (Kuvio 2.)

19 Fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen vaikuttavista jaksamisen keinoista vanhemmat mainitsivat levon riittävyyden, avun hakemisen, omat harrastukset ja vanhempien yhteistyön vauvan ja kodin hoidossa. Riittävä lepo on edellytys sille, että vanhemmat jaksavat hoitaa hyvin vauvaansa. Levon saannin turvaamiseksi vanhempien tulisi tarvittaessa hakea apua sukulaisilta ja ystäviltä tai yhteiskunnalta. Vanhemmat kokivat tärkeäksi myös työnjaon vanhempien välillä vauvan ja kodinhoidossa. Työtä jakaessa toinen vanhemmista ei väsy niin helposti, ja molemmilla vanhemmilla jää aikaa myös itselleen. Omat harrastukset vanhemmat kokivat tärkeiksi jaksamisen kannalta. Levätä päivällä molemmat vanhemmat yhteistyössä. pyytää tarvittaessa sukulaisilta tai ystäviltä apua, jos on unen tarpeessa. Psyykkiseen terveyteen vaikuttavista jaksamisen keinoista vanhemmat kokivat tärkeäksi keskustelut vertaisryhmien kanssa. Erilaiset ajatukselliset keinot tulivat myös vanhempien vastauksissa esille. Tieto siitä, että unihäiriöt menevät joskus ohitse, voi olla vanhemmille keino jaksaa eteenpäin. Rauhallisena pysyminen, keskustelut vertaisryhmien kanssa. Nyt toisen yökukkujan kanssa tietää, että tämä menee joskus ohi, aiemman kanssa oli enemmän epätoivoinen. 10.3 Vanhempien saama ohjaus ja tuki liittyen vauvan uneen ja unihäiriöihin Vanhempien saama ohjaus ja tuki liittyen vauvan uneen ja unihäiriöihin jakautui neuvolasta saatuun ohjaukseen ja tukeen, muihin ohjauksen ja tuen lähteisiin sekä toivomuksiin ohjauksen ja tuen saannista (kuvio 3).

20 Vanhempien saama ohjaus ja tuki liittyen vauvan uneen ja unihäiriöihin Neuvolasta saatu ohjaus ja tuki Muut ohjauksen ja tuen lähteet Toivomukset ohjauksen ja tuen saannista Ohjauksen ja tuen sisältö Ohjauksen ja tuen riittävyys Lastenneuvola ensisijainen tuen ja ohjauksen antaja Asiantuntija kotiin Keskustelu Esitteet ja ohjeet KUVIO 3. Vanhempien saama ohjaus liittyen vauvan uneen ja unihäiriöihin Vanhempien neuvolasta saama ohjaus ja tuki liittyen vauvan uneen ja unihäiriöihin sisälsi pääasiassa keskustelua vanhempien kanssa liittyen vauvan uneen ja uneen vaikuttaviin tekijöihin. Lisäksi vanhemmat olivat saaneet neuvolasta erilaisia esitteitä ja ohjeita. Unihäiriöisten lasten vanhemmille oli jaettu tassuttelu- ja unikouluohjeita ja rohkaistu toteuttamaan niitä. Olemme keskustelleet vauvan nukkumisesta ja nukahtamisesta. Tietoa tullut lähinnä erilaisista esitteistä ja kirjoista. Ohjauksen ja tuen riittävyydestä vanhemmilla oli hyvin erilaisia mielipiteitä. Ohjauksen riittävyydestä liittyen vauvan uneen suurin osa vanhemmista oli sitä mieltä, että neuvolasta saatu ohjaus oli ollut riittävää vanhempien tarpeisiin nähden. Yli puolet vanhemmista vastasi, etteivät he olleet saaneet juuri mitään ohjausta liittyen vauvan uneen. Nämä vanhemmat olivat sitä mieltä, että he eivät ohjausta olleet tarvinneetkaan. Ohjausta saaneet vanhemmat olivat tyytyväisiä ohjauksen riittävyyteen. Ei paljon, mutta ei ole tarvittukaan. Olen kysynyt päiväuniin liittyen ja vastattu on, eli tarpeeksi ohjausta kyllä. Unihäiriöisten vauvojen vanhemmista puolet koki jääneensä vaille kunnon tukea. Heidän mielestään neuvolasta saatu tuki ei ollut riittävää. Tukea nämä vanhemmat olisivat kaivanneet erityisesti liittyen omaan jaksamiseen ja itseluottamukseen vanhempana.

Lisäksi vanhemmat olisivat kaivanneet enemmän selkeitä ja perusteltuja neuvoja tilanteen helpottamiseksi. 21 Omaan jaksamiseen ja itseluottamukseen äitinä olisi kaivannut enemmän kannustusta. Koko ajan oli semmoinen olo, että se on minun vika äitinä kun lapsi ei nuku ja etten ole tehnyt riittävästi töitä sen asian eteen Muita ohjauksen ja tuen lähteitä vanhemmilla oli paljon. Ystävät ja vanhemmat osoittautuivat tärkeimmiksi ohjauksen ja tuen antajiksi. Vanhemmat olivat saaneet ohjausta ja tukea myös muilta sukulaisilta, työtovereilta, internetin keskustelupalstoilta sekä kirjoista ja lehdistä. Ystävät, vanhemmat Anna Wahlgrenin lapsikirja Vanhemmat pitävät lastenneuvolaa ensisijaisena tuen ja ohjauksen antajana ja toivoivat näin olevan tulevaisuudessakin. Neuvolasta vanhemmat toivovat hyvän suullisen neuvonnan lisäksi kirja- ja opasvinkkejä. Vanhemmat toivoivat saavansa neuvolasta enemmän kirjallista materiaalia, jossa olisi esimerkiksi tiedon- ja avunsaantilähteitä ja - paikkoja. Vanhemmat odottavat, että tarvittaessa heitä ohjataan eteenpäin. Neuvolasta varmasti kysytään ensin. Sieltä hyvä ohjaus eteenpäin tai/ja kirja- ja opasvinkkejä. Neuvola voisi antaa kaikille jonkun monisteen/kirjasen, jossa olisi paikkoja mahd. tarvetta hakea apua/tietoa. Vanhemmat ehdottivat, että hyvä vaihtoehto vauvojen unihäiriöiden hoidossa olisi asiantuntija, joka tulisi kotiin opettamaan uniasioita. Vanhemmat mainitsivat hyvän luottamuksen ohjausta antavaan henkilöön olevan erityisen tärkeä. tulisi olla koulutettu henkilö, joka voisi käydä perheissä käytännössä opettamassa uniasioita. Mielestäni suurin merkitys perheen tukemisessa on luottamusluottamus kyseiseen tukihenkilöön.

22 10.4 Vanhempien tieto ja mielikuvat sairaalan unikoulusta sekä ajatukset unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa Vanhempien tieto ja mielikuvat sairaalan unikoulusta sekä ajatukset unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa jakaantuivat tietoon sairaalan unikoulusta, mielikuviin sairaalan unikoulusta, unikouluun hakeutumiseen ja ajatuksiin unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa (kuvio 4). Vanhempien tieto ja mielikuvat sairaalan unikoulusta sekä ajatukset unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa Tieto sairaalan unikoulusta Mielikuvat sairaalan unikoulusta Unikouluun hakeutuminen Ajatukset unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa Hyvä perushoito Sisältö Uniopetus Apu ja tarpeellisuus Asiantuntija kotiin pitämään unikoulua KUVIO 4. Vanhempien tieto ja mielikuvat sairaalan unikoulusta ja ajatukset unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa Tieto sairaalan unikoulusta oli vähäistä. Puolet vanhemmista ilmoitti, ettei heillä ole tietoa sairaalan unikoulusta. Osa vanhemmista ei ollut kuullutkaan sairaalan unikoulusta. Vanhemmat tiesivät sairaalan unikoulusta sen verran, että unikoulussa vauvaa opetetaan nukkumaan. Vauvan päivärytmi pyritään muuttamaan siten, että uniaika painottuu yöhön. En ole kuullut sairaalan unikoulusta. Unikoulussa pyritään rytmittämään uniaika selvästi yöhön. Vanhemmilla oli monenlaisia mielikuvia sairaalan unikoulusta. Mielikuvat liittyvät unikoulun sisältöön, apuun ja tarpeellisuuteen. (Kuvio 4.) Vanhempien mielikuvat unikoulun sisällöstä jakaantuivat vauvan hyvään perushoitoon ja uniopetukseen. Vanhempien mielestä vauvaa opetetaan nukkumaan, kun ensin vauvan perustarpeet on