MARKKINAKATSAUS 9/2012 Telepalvelujen vähittäishinnat Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys
Viestintävirasto 2012 Tiedustelut: markkinaselvitykset@ficora.fi Tietoja lainatessa lähteenä on mainittava Viestintävirasto. MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 2
Sisällysluettelo Johdanto... 4 Internetyhteydet... 5 Tiedonsiirtonopeuden vaihteluväli laajakaistaliittymissä... 6 Matkaviestinverkon internetyhteydet... 7 Kiinteät alle 8 Mbit/s laajakaistaliittymät... 8 Muut kiinteät alle 20 Mbit/s laajakaistaliittymät... 9 Nopeat laajakaistaliittymät... 11 Kiinteän verkon puhepalvelut... 13 Matkaviestinverkon liittymät... 14 MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 3
Johdanto Telepalvelujen hinnastohinnat ovat kehittyneet viime vuosina melko maltillisesti ja lähinnä laskusuuntaisesti lukuun ottamatta lankapuhelinliittymiä. Matkapuhelinpalvelujen hinnat ovat pysyneet ennallaan tiedonsiirtopalvelujen hintojen laskiessa. Käytännössä hinnastohinnat ovat yleensä kuluttajien maksamaa todellista hintatasoa korkeampia ja muutokset näkyvät niissä hitaammin kuin kuluttajien lompakossa. Tämä johtuu muun muassa erilaisista määräaikaisista tarjouksista, jotka eivät näy julkisista hinnastoista. Pääkaupunkiseudulla kiinteiden laajakaistaliittymien hinnat ovat selvästi edullisempia kuin esimerkiksi muissa suurissa kaupungeissa. Toisaalta erot ovat hinnastohintojen perusteella kapenemaan päin. Kansainvälinen vertailu viittaa siihen, että ainakin suuria kaupunkeja vertailtaessa hintataso on Suomessa suunninpiirtein Pohjoismaisella keskitasolla. Matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelujen hintavertailuun hinnastohinnat sopivat huonosti, sillä niiden osalta kilpailu käydään suurelta osin tarjouksien ja kytkyliittymien kautta. Palveluntarjoajien tulotietojen perusteella on selvää, että kuluttajat ovat saaneet mobiililaajakaistaliittymänsä jatkuvasti edullisemmin, vaikka hinnastoissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Tässä katsauksessa esitellään Suomessa kuluttajille tarjottavien tiedonsiirtopalvelujen eli käytännössä laajakaistayhteyksien sekä puhelinpalvelujen vähittäishintoja. Tarkastelu perustuu pääasiassa palveluntarjoajien julkisista hinnastoista kerättyihin tietoihin. Viestintävirasto seuraa esimerkiksi laajakaistapalvelujen vähittäishintojen kehitystä keräämällä hintoja palveluntarjoajien julkisista hinnastoista neljä kertaa vuodessa. Kerättyjä tietoja on täydennetty joiltain osin kuluttajatutkimuksesta saaduilla tiedoilla sekä teleyritysten tulotiedoista lasketuilla käyttökustannuksia kuvaavilla tiedoilla. Kansainvälisessä vertailussa käytetyt hinnat on poimittu Euroopan komission teettämästä hintavertailusta. MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 4
Internetyhteydet Kuluttajille tarjotaan internetyhteyksiä useiden eri yhteystekniikoiden ja verkkojen kautta. Tässä katsauksessa yhteydet on jaettu ensinnä matkaviestinverkon ja kiinteän verkon internetyhteyksiin. Vaikka matkaviestinverkon internetyhteyksiä käytetään osin kiinteiden yhteyksien tavoin kiinteässä sijaintipaikassa, esimerkiksi kotona, ne mahdollistavat myös liikkuvan käytön. Suurta osaa niin sanotuista mobiililaajakaistaliittymistä käytetäänkin matkapuhelimesta puhelinpalvelujen ohessa. Kiinteän ja matkaviestinverkon palvelujen välillä on havaittavissa muitakin eroja, jotka liittyvät lähinnä hinnoitteluun ja nimellisnopeuksiin sekä mahdollisiin käyttörajoituksiin. Toisin kuin kiinteän verkon yhteyksissä matkaviestinverkon kautta tarjotut yhteydet sisältävät usein käyttörajoja, jotka vaikuttavat palvelun hinnoitteluun. Mobiililaajakaistaliittymissä on useammin määräaikainen liittymäsopimus kuin kiinteissä laajakaistaliittymissä. Niistä, joiden ensisijainen internetyhteys oli mobiililaajakaistaliittymä, 39 prosenttia ilmoitti hankkineensa määräaikaisen sopimuksen, kun vastaava luku kiinteiden laajakaistojen käyttäjistä oli vajaat 27 prosenttia. Toiseksi yhteyksiä on jaettu tarkastelussa niiden tarjoaman nimellisen tiedonsiirtonopeuden mukaan. Tässäkin matkaviestin ja kiinteän verkon yhteydet eroavat toisistaan, sillä keskimäärin matkaviestinverkon internetyhteyksien nimellisnopeudet ovat paitsi hitaampia, myös nopeuksien vaihteluvälit on huomattavasti suurempia. Palveluntarjoajien hinnastoista löytyy monenkirjava joukko erilaisia nimellisnopeuksia alle yhden megabitin (nimellinen tiedonsiirtonopeus alle 1 Mbit/s) yhteyksistä yli sadan megabitin yhteyksiin. Tarkastelussa on jouduttu käyttämään erilaisia ryhmittelyjä, joten niitä lukiessa tulee kiinnittää huomiota kulloinkin esiteltävän nopeusluokan nopeusrajoihin. Koska nopeusluokkien rajat vaihtelevat lähdeaineistosta riippuen tarkastelu on jaettu karkeasti kolmeen ryhmään: hitaampiin perusyhteyksiin, yleisimmin käytössä oleviin yhteyksiin sekä nopeisiin yhteyksiin. Tyypillisiä nimellisiä tiedonsiirtonopeuksia näissä luokissa ovat esimerkiksi kaksi, kahdeksan ja sata megabittiä sekunnissa. Kolmanneksi, verkon ja tiedonsiirtonopeuden lisäksi, hintoja on vertailtu alueellisesti ja kansainvälisesti. Koska matkaviestinverkon liittymät eivät ole kiinteän verkon liittymien tavoin sidottuja käyttöpaikkaan, niiden hinnat ovat pääosin valtakunnallisia. Monenkirjavat käyttöehdot ja yhteyksien vaihteluvälit vaikeuttavat myös kansainvälistä hintavertailua. Sen sijaan kiinteän verkon liittymien osalta voidaan tehdä alueellista hintavertailua. Alueellisesti kerättyjä hintoja on voitu hyödyntää myös valtakunnallisessa tarkastelussa, jossa valtakunnalliset keskiarvohinnat on saatu painottamalla hintoja alueellisilla väestöosuuksilla ja operaattorikohtaisilla markkinaosuuksilla. Vähittäishintoja alueellisesti vertailtaessa Manner-Suomi on jaettu kolmeen alueeseen. Alueet ovat pääkaupunkiseutu, yli 50 000 asukaan kaupungit pois lukien pääkaupunkiseudun kunnat ja kolmantena alueena kaikki muut Manner-Suomen kunnat. Kaikissa nopeusluokissa halvimmat hinnat löytyvät pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudun hintojen edullisuus muihin alueisiin verrattuna selittynee ainakin lyhyemmillä välimatkoilla ja alueellisesti tiheämmällä asutuksella, minkä vuoksi myös kilpailutilanne alueilla on erilainen. MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 5
Alue Pääkaupunkiseutu Muut suuret kaupungit Muut kunnat Kunnat Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä, Lahti, Kuopio, Kouvola, Pori, Joensuu, Lappeenranta, Hämeenlinna, Rovaniemi, Vaasa, Seinäjoki, Salo ja Kotka Kaikki muut kunnat Manner-Suomessa Taulukko 1. Alueellisessa hintavertailussa käytetty kuntajako. Hintojen kansainvälistä vertailua varten on hyödynnetty Euroopan komission van Dijk Consultingilla teettämää tutkimusta, jossa tarkasteltiin nopeusluokittain kiinteiden laajakaistaliittymien hintatasoa EU-maissa sekä eräissä muissa maissa. Hinnat on poimittu lähinnä suurimmista kaupungeista, joten Suomen ja muidenkin maiden osalta, joissa on alueellisia hintaeroja, vertailuun valitut hinnat ovat valtakunnallista keskiarvoa selvästi matalammat. Vertailtavat hinnat on painotettu suhteessa ostovoimaan kussakin maassa. Tässä katsauksessa esitettyihin hintavertailuihin on otettu mukaan maita Suomen lähialueilta sekä muita hintatason tai maantieteellisten tekijöiden vuoksi mielenkiintoisia vertailukohteita. Yhdysvalloista on valittu kaksi osavaltiota, jotka eroavat ennen kaikkea väestötiheydeltään merkittävästi. Lisäksi tarkasteluun on lisätty EU maiden (EU-27) keskiarvo. Tiedonsiirtonopeuden vaihteluväli laajakaistaliittymissä Vuoden 2011 lopulla Viestintävirasto linjasi vähimmäisvaatimukset sille, miten laajakaistapalvelun nopeus tulee ilmoittaa kuluttajasopimuksissa. Kannanotto liittyy vuoden alussa voimaan tulleeseen viestintämarkkinalain muutokseen. Laki edellyttää, että laajakaistapalvelua koskevissa kuluttajasopimuksissa on aina kerrottava tiedonsiirtonopeuden vaihteluväli. Tämän on tarkoitus parantaa kuluttajien mahdollisuutta vertailla laajakaistapalveluja. Enää laajakaistan enimmäisnopeuden tai teoreettisen maksiminopeuden ilmoittaminen ei ole riittävää. Jatkossa nopeuden vaihteluväli tulee ilmoittaa joko tiedonsiirtonopeuden keskiarvoa käyttäen tai tiedonsiirtonopeuden vaihteluvälinä yksiselitteisine ala- ja ylärajoineen. Kannanotossa on esitetty tiedonsiirtonopeuden määrittelytavat erikseen kiinteille ja matkaviestinverkon liittymille. Kiinteille laajakaistaliittymille on annettu vähimmäisvaatimukset tiedonsiirtonopeuden keskiarvolle. Keskiarvon tulee olla vähintään 50 prosenttia liittymän sovitusta enimmäisnopeudesta. Liittymän nopeudelle voi ilmoittaa myös yksiselitteisen alarajan, jonka tulee olla vähintään 40 prosenttia enimmäisnopeudesta. Matkaviestinverkon liittymien osalta Viestintävirasto painottaa ajantasaisten peittoaluekarttojen tärkeyttä ja tiedon saatavuutta siitä, miten eri verkkotekniikat vaikuttavat liittymän nopeuteen. Tammikuussa 2012 Viestintävirasto velvoitti TeliaSoneraa, Saunalahtea ja DNA:ta muuttamaan matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelun kuluttajaehtoja. Erityisesti yhtiöiden tuli tarkentaa ja täydentää sopimusehtoja, joilla määritellään tiedonsiirtonopeuden vaihteluväli. MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 6
8,4 10,9 17,0 16,0 14,5 Matkaviestinverkon internetyhteydet Lähes joka toisessa suomalaisessa kotitaloudessa on ainakin yksi mobiililaajakaistaliittymä. Suurimmalla osalla mobiililaajakaistan hankkineista oli taloudessaan myös kiinteä laajakaistaliittymä. Mobiililaajakaistoja tarjotaan paitsi nimellisnopeudella kuten yhden ja kahden megabitin liitymät myös verkon maksiminopeudella. Nämä nimelliset maksiminopeudet vaihtelevat suuresti liittymittäin ja nopeuden vaihteluväli on ilmoitettu niissä yleensä varsin suureksi. Kokonaisuutena katsottuna mobiililaajakaistaliittymiä käytetään hitaampien alle 8 megabitin kiinteiden yhteyksien tavoin. Tosin esimerkiksi internetpelaaminen on hieman harvinaisempaa matkaviestinverkon liittymillä. Tämä saattaa johtua hieman kiinteätä verkkoa pidemmistä viiveajoista. Viraston keräämissä mobiililaajakaistan hinnastohinnoissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia muutaman viime vuoden aikana. Yhden megabitin mobiililaajakaistaliittymän sai vuoden 2012 lopulla keskimäärin 10 eurolla ja 8Mbit/s liittymän hieman yli 14 eurolla. Hintamuutokset näiden liittymien osalta nähtäneen palveluntarjoajien erilaisissa tarjouksissa ja kampanjoissa, joista Viestintävirasto ei kerää hinnastotietoa. Teleyritysten tulotietojen perusteella kuluttajien mobiililaajakaistaliittymästä maksama keskimääräinen kuukausikustannus on laskenut viime vuosina voimakkaasti. Kuluttajat maksoivat vuonna 2011 liittymästään keskimäärin reilut 8 euroa kuukaudessa. Tätä kautta arvioituna hintojen lasku on poikkeuksellisen voimakasta. Vuosien 2007 ja 2011 välillä kuluttajien mobiililaajakaistaliittymistä keskimäärin maksamat kustannukset ovat lähes puolittuneet samalla, kun nimelliset tiedonsiirtonopeudet ovat kasvaneet. 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 2007 2008 2009 2010 2011 Kuva 1. Mobiililaajakaistaliittymästä kuluttajien keskimäärin maksama kuukausikustannus. MOBIILILAAJAKAISTALIITTYMÄ Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät eroavat yleensä monin tavoin kiinteiden verkkojen kautta toteutetuista laajakaistaliittymistä. Toisaalta osaa matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymistä kuitenkin käytetään kiinteiden laajakaistaliittymien tavoin. Tässä ja aiemmissa Viestintäviraston markkinakatsauksissa sellaisista matkaviestinverkon liittymistä, jotka ovat ominaisuuksiltaan muistuttaneet eniten kiinteän verkon laajakaistaliittymiä, on käytetty termiä mobiililaajakaista. Viestintäviraston tilastoissaan käyttämän määritelmän mukaan mobiililaajakaistaksi on laskettu sellaiset liittymät, joiden hinnoittelu perustuu tiedonsiirron osalta ainoastaan kiinteään kuukausimaksuun eikä liittymissä ole aikaan tai tiedonsiirtomäärään liittyviä käyttörajoituksia. Käytettävää päätelaitetta ei ole määritelmässä rajoitettu millään tavoin. Tämä määritelmä ei ole universaali, vaan saattaa riippua tilastontuottajasta. Viestintävirasto pyrkii käyttämään tuottamissaan katsauksissa, tilastoissa ja tutkimuksissa yhtenäistä määritelmää, mutta määritelmää on käytännön syistä kuluttajatutkimusten ja julkisten hinnastojen kohdalla tulkittu laveammin. MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 7
Edellä esitetyt keskiarvo hinnat edustavat kaikenlaista mobiililaajakaista käyttöä. Mukana on siis myös paljon liittymiä, joita käytetään vain kiinteän laajakaistayhteyden ohessa. Kun arvioidaan ainoastaan sellaisten mobiililaajakaistaliittymien hintoja, jotka toimivat kiinteän yhteyden tavoin ensisijaisena nettiyhteytenä, keskimääräinen hintataso jää selvästi korkeammaksi. Syksyllä 2012 tehdyn kuluttajatutkimuksen mukaan vain 15 prosenttia niistä mobiililaajakaistakäyttäjistä, joilla ei ollut lainkaan kiinteää yhteyttä, maksoi liittymästään alle 10 euroa kuukaudessa. Kuitenkin myös näin tarkasteltuna hinnat ovat laskeneet. Kun syksyllä 2011 50 prosenttia tällaisista mobiililaajakaistaliittymistä oli hankittu alle 15 euroon kuukausimaksulla, oli vastaava osuus vuotta myöhemmin kuusi prosenttiyksikköä suurempi. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 9 % 10 % 41 % 34 % 36 % 41 % 14 % 15 % 2011 2012 EOS Yli 15 euroa 10,01-15 euroa 10 euroa tai vähemmän Kuva 2. Mobiililaajakaistaliittymästä maksettu kuukausihinta 2011 2012 (kuluttajat joilla ei kiinteätä laajakaistayhteyttä). Kiinteät alle 8 Mbit/s laajakaistaliittymät Viestintäviraston syksyllä 2012 teettämän viestintäpalvelujen kuluttajatutkimuksen mukaan suomalaisten laajakaistayhteyksistä noin kolmannes oli nopeudeltaan alle 8 Mbit/s. Näistä alle kahdeksan megabitin laajakaistaliittymistä alle puolet on hitaimpia, nopeudeltaan alle 2 Mbit/s yhteyksiä. Alle kahdeksan megabitin laajakaistaliittymiä käytetään nopeampien yhteyksien tavoin tiedon hakemiseen, sähköiseen asiointiin ja yhteydenpitoon, mutta myös nopeammasta tiedonsiirrosta hyötyviin palveluihin kuten videoiden katseluun. Liikkuvan kuvan katselu tällaisilla laajakaistayhteyksillä rajoittuu yleensä heikompilaatuiseen kuvaan. Mikäli liittymän yhteysnopeus jää markkinoinnissa ilmoitetusta nimellisnopeudesta, muidenkin palvelujen käyttö saattaa hankaloitua. Alle kahdeksan megabitin liittymien koko maan keskimääräisiä hintoja tarkasteltaessa vähintään kahden megabitin liittymien hinnat ovat vuoden aikana pudonneet noin 5 prosenttia, kun taas alle kahden megabitin laajakaistaliittymien hinnoissa ei ole tapahtunut muutoksia. Useat laajakaistapalvelujen tarjoajat ovat luopuneet hitaimpien liittymien tarjoamisesta kysynnän siirryttyä nopeampiin yhteyksiin. Vähintään kahden megabitin liittymien hinnat ovat laskeneet vuodessa suunnilleen saman verran sekä pääkaupunkiseudulla, muissa suurissa kaupungeissa että muissakin kunnissa. Alueellisissa hintaeroissa ei siis vuoden aikana ole tapahtunut juuri muutosta. Muissa suurissa kaupungeissa ja muissa kunnissa alle 2 megabitin kiinteiden laajakaistaliittymien hinnat olivat vuoden 2012 lopulla keskenään lähes samalla tasolla, pääkaupunkiseudulla tällaiset liittymät ovat hieman alle 15 prosenttia muuta Suomea edullisempia. MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 8
40 35 30 25 20 15 10 5 0 1 Mbit/s 2 - alle 8 Mbit/s Kuva 3. Tiedonsiirtonopeudeltaan alle 8 Mbit/s laajakaistaliittymien hinnastohintojen kehitys. Muut kiinteät alle 20 Mbit/s laajakaistaliittymät Viestintäpalvelujen kuluttajatutkimuksen mukaan suomalaisten laajakaistaliittymän yleisin nimellinen tiedonsiirtonopeus asettuu välille 8-24 Mbit/s. 40 prosenttia suomalaisten laajakaistaliittymistä sijoittuu tähän luokkaan. Kahdeksan megabitin ja sitä nopeammat laajakaistaliittymät mahdollistavat muun muassa monipuolisten AVpalvelujen käytön kuten HD-tasoisten televisiolähetysten ja elokuvien vastaanottamisen reaaliajassa. Myös esimerkiksi verkkopelejä sekä ääni- ja videopuheluita käytetään useammin ja sujuvammin tällaisilla yhteyksillä. Verrattuna vieläkin nopeampiin yhteyksiin esimerkiksi kahdeksan megabitin yhteys saattaa rajoittaa palvelujen käyttöä erityisesti silloin, kun kotitaloudessa on useita samanaikaisia käyttäjiä. Lisäksi yhteysnopeuden on yllettävä jatkuvasti lähelle ilmoitettua nimellisnopeutta, jotta esimerkiksi videokuvaa voidaan toistaa teräväpiirtotarkkuudella suoraan verkosta. Kiinteän verkon laajakaistapalvelujen hintatasoa tarkasteltaessa suurin muutos keskimääräisessä vähittäishinnassa on tapahtunut tiedonsiirtonopeudeltaan 8 19 Mbit/s yhteyksissä. Myös suurimmat alueelliset hintaerot ovat havaittavissa tämän nopeusluokan liittymissä. Tiedonsiirtonopeudeltaan 8 19 Mbit/s laajakaistaliittymien keskimääräiset hinnat ovat laskeneet syksyyn 2012 mennessä vajaat kuusi prosenttia vuoden takaisesta tilanteesta. Pääkaupunkiseudun hintojen pysytellessä ennallaan hinnat ovat laskeneet noin seitsemän prosenttia sekä muissa suurissa kaupungeissa että muissa kunnissa. Vaikka pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välinen hintaero on siis vuoden aikana kaventunut, pääkaupunkiseudulla keskimääräiset hinnat ovat edelleen selkeästi muuta Suomea alhaisemmat: ero muihin suuriin kaupunkeihin on hieman alle 20 prosenttia ja muihin kuntiin yli 20 prosenttia. MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 9
50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Pk-seutu Muut suuret kaupungit Muut kunnat Kuva 4. Tiedonsiirtonopeudeltaan vähintään 8 mutta alle 20 Mbit/s laajakaistaliittymien hinnastohintojen kehitys. Vertailtaessa kansainvälisesti sellaisia kiinteitä laajakaistayhteyksiä, jotka ovat nimellisnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s, Suomessa mediaanihinta on 16 prosenttia EU:n mediaanihintaa alhaisempi. Ruotsissa ja Tanskassa hinnat ovat Suomea edullisemmat, kun taas esimerkiksi Norjassa ja Islannissa hinnat ovat Suomea kalliimmat. Vertailussa mukana olevat liittymät ovat nopeudeltaan pääosin 8-12 Mbit/s. Tätä nopeampia liittymiä on otettu mukaan vain siltä osin, kun hitaampia (8-12 Mbit/s) liittymiä ei ole ollut tarjolla. MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 10
60 50 40 30 20 10 0 Kuva 5. Tiedonsiirtonopeudeltaan 8-30 Mbit/s kiinteiden laajakaistaliittymien hinnat helmikuussa 2012. Lähde: Euroopan komissio. Nopeat laajakaistaliittymät 8-30 med 8-30M halvin EU 27 mediaani Nopeita laajakaistaliittymiä, joiden tiedonsiirtonopeudet yltävät useisiin kymmeniin megabitteihin sekunnissa, käytetään hitaampia yhteyksiä monipuolisemmin. Tiedonsiirtonopeudeltaan vähintään 24 Mbit/s laajakaistayhteyden hankkineet kuluttajat käyttävät yhteyttä huomattavasti yleisemmin videoiden ja television katseluun, etätyöhön, musiikin kuunteluun, tietokone- ja konsolipelien pelaamiseen sekä verkkotallentamiseen. Suomalaisten laajakaistaliittymistä joka neljäs sijoittuu tähän luokkaan. Alueellisessa hinnastohintojen tarkastelussa nopeat laajakaistaliittymät on jaettu edelleen kahteen luokkaan: liittymät, joiden nopeus on vähintään 20 Mbit/s mutta alle 100 Mbit/s sekä liittymät, joiden nopeus on vähintään 100 Mbit/s. Vähintään 20 megabitin kiinteiden laajakaistaliittymien hinnastohinnat laskivat vuodessa keskimäärin noin 3 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla hinnat pysyivät lähes muuttumattomina, mutta ovat edelleen muuta Suomea alhaisemmat. Muissa suurissa kaupungeissa keskimääräiset hinnat laskivat lähes 4 prosenttia ja muiden kuntien osalta lähes 5 prosenttia. Muissa suurissa kaupungeissa ja muissa kunnissa vähintään 20 megabitin kiinteiden laajakaistaliittymien hinnat olivat vuoden 2012 lopulla lähes samalla tasolla. Sen sijaan pääkaupunkiseudulla tällaisen liittymän keskimääräinen kuukausihinta oli 15 prosenttia eli noin 8 euroa pienempi kuin muualla Suomessa. MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 11
55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Pk-seutu Muut suuret kaupungit Muut kunnat Kuva 6. Tiedonsiirtonopeudeltaan vähintään 20 mutta alle 100 Mbit/s laajakaistaliittymien hinnastohintojen kehitys. 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Kuten muissakin nopeusluokissa, myös tiedonsiirtonopeudeltaan vähintään 100 Mbit/s laajakaistaliittymien keskimääräiset hinnastohinnat laskivat vuoden aikana. Koko Suomen hintatasoa kuvaava keskimääräinen hinta putosi tässä nopeusluokassa vuoden aikana noin 4 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla keskimääräiset hinnat laskivat noin 2 prosenttia, muissa suurissa kaupungeissa lähes 6 prosenttia ja muissa kunnissa noin 5 prosenttia. Pk-seutu Muut suuret kaupungit Muut kunnat Kuva 7. Tiedonsiirtonopeudeltaan vähintään 100 Mbit/s laajakaistaliittymien hinnastohintojen kehitys. MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 12
Kuten muissakin nopeusluokissa, sadan megabitin laajakaistaliittymät ovat halvimpia pääkaupunkiseudulla. Vuoden 2011 lopusta vuoden 2012 loppuun mennessä pääkaupunkiseudun ja muiden suurten kaupunkien välinen hintaero sadan megabitin liittymissä on kuitenkin kaventunut yli 9 prosentista reiluun 5 prosenttiin. Pääkaupunkiseudun ja muiden kuntien välinen hintaero taas on kaventunut noin 11 prosentista noin 8 prosenttiin. Muiden suurten kaupunkien ja muiden kuntien välinen hintaero sen sijaan on hieman kasvanut. Kansainväliseen nopeiden laajakaistaliittymien hintavertailuun on poimittu 30 megabitin ja sitä nopeampia yhteyksiä. Suurimmasta osasta maita tämä on tarkoittanut noin 50 megabitin yhteyksiä, mutta esimerkiksi Suomesta poimitussa halvimmassa liittymässä nimellinen tiedonsiirtonopeus on 100 Mbit/s. Mediaanihinta asettuu Suomessa melko tarkalleen EU:n mediaanitasolle. Baltian maissa sekä Ruotsissa hinnat ovat Suomea alhaisemmat, kun taas muissa Pohjoismaissa hinnat ovat Suomea korkeammat. 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 30M+ mediaani 30M+ halvin EU 27 mediaani Kuva 8. Tiedonsiirtonopeudeltaan vähintään 30 Mbit/s kiinteiden laajakaistaliittymien hinnat helmikuussa 2012. Lähde: Euroopan komissio. Kiinteän verkon puhepalvelut Tarkasteltaessa kiinteän puhelinverkon keskimääräisten minuuttihintojen kehitystä vuodesta 2007 vuoteen 2012, ainoastaan puheluhinnat matkapuhelinliittymiin ovat pysyneet samalla tasolla. Kiinteään verkkoon soitetut puhelut sen sijaan ovat kallistuneet selvästi. Hinnastohintojen perusteella kolmen minuutin paikallispuhelu maksoi vuonna MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 13
10,9 13,7 15,1 16,3 17,3 2012 reilut 17 senttiä, mikä oli lähes kolmanneksen enemmän kuin viisi vuotta aiemmin. Kolmen minuutin kaukopuhelu puolestaan oli kallistunut reilun neljänneksen vajaaseen 38 senttiin. Keskeinen syy hintatason nousuun on nopeasti vähentyvä kiinteän verkon puhepalveluiden käyttö. Viidessä vuodessa liittymämäärät ovat vähentyneet yli puoleen ja soitetuista puheluminuuteista on huvennut noin kolme neljännestä. Syksyllä 2012 lankapuhelinliittymä oli enää 14 prosentissa kotitalouksista. Hintojen nousu käy ilmi myös tarkasteltaessa kuluttajien kustannuksia puhelinminuuttia kohden. Tässä tarkastelussa ovat mukana myös kiinteät kuukausimaksut, joten hintamuutos voi perustua näiltä osin myös vähentyneeseen käyttöön, kun kuukausimaksut jakaantuvat yhä pienemmälle määrälle minuutteja. Joka tapauksessa lankapuheluista maksetaan keskimäärin yli kaksinkertaista hintaa verrattuna matkapuheluihin. Vuonna 2011 lankapuhelinminuuttia kohden maksettiin 17,3 senttiä, mikä oli kuusi prosenttia enemmän kuin vuonna 2010. 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 senttiä 2007 2008 2009 2010 2011 Kuva 9. Kuluttajien keskimäärin maksama kustannus lankapuhelinminuuttia kohden. Matkaviestinverkon liittymät Jos tarkastellaan pelkästään hinnastohintoja, matkaviestinverkon puhelinpalvelujen eli puhelujen sekä teksti- ja multimediaviestien hinnoissa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia viime vuosien aikana. Tässä yhteydessä tarkasteluun on valittu yksikköhinnaltaan edullisin liittymä jokaiselta kolmelta suurimmalta palveluntarjoajalta sekä edullisin muiden toimijoiden tarjoama liittymä. Tämän jälkeen näistä on laskettu markkinaosuuksilla painotettu keskiarvo. Sekä matkapuhelinminuutin että tekstiviestin keskihinta asettuu tällä tavoin laskettuna joka vuonna 6,8 sentin tuntumaan. Kuten Viestintäviraston viestintäpalvelujen hintatason kehitystä käsittelevässä markkinakatsauksessa (5/2012) on tuotu esille, kuluttajien matkaviestinverkon puhelinpalveluista maksamat hinnat ovat todellisuudessa kuitenkin laskeneet. Tämä käy ilmi, kun tarkastellaan teleyritysten yksikköä kohden saamaa verollista tuloa eli toisin sanoen kuluttajien maksamaa yksikköhintaa. Tarjousten ohella yksikkökohtaisten hinnastohintojen merkitystä vähentävät ennen kaikkea liittymiin kuuluvat puheja viestipaketit. Nämä paketit vaikeuttavat osittain myös tuloihin perustuvaa vertailua, koska palvelun tarjoajat eivät välttämättä pysty aina jakamaan kiinteitä kuukausimaksuja minuuttien ja tekstiviestien välillä. Joka tapauksessa näin lasketut minuutti- ja viestikohtaiset hinnat näyttäisivät laskeneen näkyvästi viime vuosina. Vuonna 2011 kuluttajat maksoivat puheluminuutista hieman alle 7 senttiä ja tekstiviestistä noin 4 senttiä. MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 14
31.12.2009 30.6.2010 31.12.2010 30.6.2011 31.12.2011 30.6.2012 6,9 6,9 6,8 6,8 6,8 6,7 6,8 6,8 6,9 6,9 9,0 senttiä 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0,0 2008 2009 2010 2011 2012 Puheluminuutti, hinnasto SMS, hinnasto Puheluminuutti, maksettu SMS, maksettu Kuva 10. Puhelinpalvelujen yksikköhintojen kehitys, hinnastohinta ja keskimäärin maksettu kustannus. Kytkyliittymäsopimusten suurin suosio näyttää olleen vuoden 2011 ensimmäisellä vuosipuoliskolla ja kasvu on tämän jälkeen selvästi hidastunut. Vuoden 2012 kesäkuun lopussa melkein joka neljännessä käytössä olevassa matkaviestinverkon liittymässä oli kytkysopimus, jossa liittymän ohella oli hankittu jokin laite. Palveluntarjoajien markkinointiviestinnän ja hinnastojen perusteella voidaan olettaa, että merkittävä osa kytkysopimuksista on yli vuoden mittaisia. Kuluttajatutkimuksessa hieman vajaa neljännes vastaajista ilmoittikin hankkineensa matkapuhelinliittymänsä yli vuoden mittaisella sopimuksella. Yhteensä 35 prosenttia vastaajista ilmoitti solmineensa määräaikaisen sopimuksen. 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % Kuva 11. Kytkysopimusten osuus kaikista kotitalouksien ja yritysten matkaviestinliittymistä. MARKKINAKATSAUS 9/2012 - Internet- ja puhelinliittymien hintakehitys 15
Yhteystiedot PL 313 Itämerenkatu 3A 00181 Helsinki puh: 09 69 661 fax: 09 6966 410 www.viestintävirasto.fi