Viestintämarkkinat Suomessa 2010 VUOSIKATSAUS

Transkriptio

1 Markkinakatsaus 1/2011 Viestintämarkkinat Suomessa 2010 VUOSIKATSAUS

2 Viestintävirasto 2011 Tiedustelut: 2

3 Sisällysluettelo Johdanto... 4 Telepalvelut... 5 Uusien direktiivien voimaansaattaminen Suomessa... 5 Laajakaistapalvelut... 6 Internetliittymien levinneisyys ja käyttö... 9 Laajakaistapalvelujen hinnoittelu Laajakaistapalvelujen laatu Yleispalvelulaajakaista ja laajakaista hanke Puhepalvelut Puhepalvelujen levinneisyys ja käyttö Puhelinpalvelujen hinnoittelu Matkaviestinpalvelujen laatu Puhelinyleispalvelu TV- ja radiopalvelut Mediamainonnan määrä Televisiopalvelut Televisiolähetysten vastaanottaminen TV:n katseluosuudet Audiovisuaalisten sisältöjen katselu Radiopalvelut Radion kuuntelu Kaupallisten radiokanavien ohjelmasisältö Postipalvelut Kilpailu postimarkkinoilla Postilähetykset Postitoiminta Asiasanasto Kuviot Taulukot Lähteet

4 Johdanto Viestintävirasto julkaisi ensimmäisen markkinakatsauksen kesäkuussa Viidessä vuodessa viraston markkinakatsaukset ovat saavuttaneet vakiintuneen aseman luotettavana tietolähteenä. Katsauksia käyttävät niin poliittiset päättäjät, alan yritykset, konsultit kuin tutkijat ja investointipankkiiritkin. Erityisen odotettu on tämä keväällä ilmestyvä vuosikatsaus, joka antaa kattavan kuvan edellisen vuoden kehityksestä. Toki mielenkiintoa herättää myös syksyisin ilmestyvä puolivuotiskatsaus, jossa on markkinaindikaattorien lisäksi tietoa muun muassa telesektorin investointien kehityksestä. Viestintävirasto kerää ja tuottaa valvonnan tarpeisiin niin paljon tietoa, että myös kahteen muuhun vuosittain julkaistavaan markkinakatsaukseen on aina riittänyt mielenkiintoisia aiheita. Viestintäviraston vuosikatsaus on saanut asiakaskyselyissä kritiikkiä ainoastaan siitä, että se on julkaistu sähköisen version lisäksi myös painettuna. Nyt tämä epäkohta poistuu, sillä vuosikatsaus ei enää ilmesty painettuna. Viestintävirasto keskittyy kehittämään markkinakatsaustensa sähköisiä versioita entistä helppokäyttöisemmiksi. Samoin keskeisiä markkinaindikaattoreita pyritään jatkossa tuomaan saataville Viestintäviraston omien verkkosivujen lisäksi muissakin sähköisissä palveluissa, esimerkiksi findikaattori.fi-sivustolla. Viestintävirasto ottaa mielellään vastaan palautetta vuosikatsauksen sisällöstä, esittämistavasta sekä siitä, miten tietojen saatavuutta ja käytettävyyttä voitaisiin edelleen parantaa. Toivomme, että niin tämä vuosikatsaus kuin muutkin Viestintäviraston vuoden mittaan julkaisemat markkinakatsaukset palvelevat sidosryhmiä mahdollisimman hyvin. Telemarkkinoita koskevia tietoja tarkastellaan tässä vuosikatsauksessa jo vakiintuneen jaottelun mukaisesti laajakaista- ja puhepalveluissa. Media- ja postimarkkinoita koskevien osuuksien sisältöä on sen sijaan aiemmasta kehitetty. Näitä osuuksia on tarkoitus laajentaa jatkossa siten, että ne antavat entistä kattavamman kuvan kyseisillä sektoreilla tapahtuvista muutoksista. Viestintämarkkinoiden kehitys jatkui vuonna 2010 monilta osin aiemmilta vuosilta tuttujen kehityssuuntien mukaisena. Lähes kaikki suomalaiset iästä riippumatta ovat tavoitettavissa matkapuhelimella, josta on tullut lompakkoon verrattava, aina mukana kulkeva henkilökohtainen väline. Mikäli mobiilimaksaminen yleistyy, matkapuhelin saattaa tulevaisuudessa osin jopa korvata perinteisen lompakon. Laajakaistaliittymien määrä kasvoi selvästi mobiililaajakaistaliittymien voimakkaan kasvun ansiosta. Jo lähes 90 prosentilla kotitalouksista on vähintään yksi internetliittymä. Yli 65- vuotiaat ovat hankkineet internetliittymän selvästi harvemmin kuin nuoremmat ikäryhmät. Internetliittymä on kuitenkin jo yli puolella yli 65-vuotiaista, joten eivät vanhimmatkaan ikäryhmät ole kokonaan verkossa tarjottavien palvelujen ulottumattomissa. Laajakaistayhteyksien melko vaatimattomat nopeudet ovat herättäneet Suomessa keskustelua jo pitkään. Vuonna 2010 kuitenkin tapahtui selvä siirtymä kohti nopeampia tiedonsiirtoluokkia. Yhteysnopeuksien kasvua näyttää vauhdittaneen se, että yritykset alkoivat aktiivisesti markkinoida nopeita laajakaistayhteyksiä tarvitsevia IPTV-palveluja. On selvää, että kuluttajat hankkivat nopeita laajakaistayhteyksiä vain, jos tällaisia yhteyksiä vaativia kiinnostavia palveluja on tarjolla riittävästi. Perinteisen television asema säilyi vahvana, vaikka pinnan alla näyttää muhivan potentiaalisesti merkittävä muutos. Erityisesti teiniikäiset katsovat televisio-ohjelmia ja videoita yhä enemmän internetistä. Monille nuorille ei olekaan luontevaa katsella olohuoneen nurkkaan sijoitettua vastaanotinta tiettyyn kellonaikaan, vaan kiinnostavia ohjelmia katsotaan internetistä silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Jatkossa on mielenkiintoista seurata, muuttuvatko myös vanhempien ikäluokkien katselutottumukset vai kasvavatko ikäryhmien väliset erot katselutottumuksissa entisestään. Postimarkkinoilla puhutti vuoden 2010 aikana uusi postilaki, erityisesti sen mahdollisesti mukanaan tuoma lisääntynyt kilpailu. Tämän katsauksen postimarkkinoita koskevassa osuudessa on lyhyesti tarkasteltu myös postimarkkinoiden kilpailua, josta Viestintävirasto julkaisi vuoden 2010 lopussa erillisen markkinakatsauksen. Viestintäviraston tulevissa markkinakatsauksissa seurataan, miten postimarkkinoiden kilpailutilanne uuden postilain voimaantulon jälkeen kehittyy. Johanna Juusela Johtaja, viestintämarkkinat ja -palvelut 4

5 Telepalvelut Keskeiset telepalvelujen käyttö- ja liittymämääriä sekä hintatasoa kuvaavat tunnusluvut kehittyivät pääosin aiempien vuosien suuntaisesti myös vuonna Poikkeuksen muodosti kiihtynyt kasvu laajakaistayhteyksien yhteysnopeuksissa. Kiinteän verkon puhelinpalvelujen käyttö jatkoi voimakasta vähenemistään matkaviestinverkon puhepalvelujen käytön kasvaessa maltillisesti. Telemarkkinoiden näkyvimpänä trendinä jatkoi yhä mobiililaajakaistaliittymien määrän raju kasvu, mikä näkyy niin laajakaista- kuin matkaviestinliittymämäärissä. Mobiililaajakaista oli jo lähes joka kolmannessa kotitaloudessa. Huomionarvoista on myös se, että alueelliset vaihtelut mobiililaajakaistan levinneisyydessä olivat merkittäviä etenkin tarkasteltaessa niiden kotitalouksien määrää, joissa mobiililaajakaista toimi ainoana internetyhteytenä. Vuoden 2010 jälkimmäisellä puoliskolla jatkui jo alkuvuodesta alkanut siirtymä kohti nopeampia laajakaistayhteyksiä. Markkinoinnissa siirryttiinkin aikaisempaa enemmän myös nopean laajakaistayhteyden kautta saatavien palvelujen tarjoamiseen pelkän yhteyden sijaan. Nopeita kiinteitä laajakaistayhteyksiä ja erityisesti niiden kautta tarjottavia IPTVpalveluja markkinoitiin näkyvästi. Useat teleyritykset keskittivät myös laajakaistaliittymien tarjonnan lähes pelkästään nopeisiin yli 10 Mbit/s yhteyksiin. Yhä useammin teleyritykset markkinoivat myös valokuidulla toteutettuja laajakaistaliittymiä. Esimerkiksi Finnet-ryhmän yritykset korostivat markkinoinnissaan lähes yksinomaan valokuituyhteyksiä. Eräiden Finnet-ryhmään kuuluvien teleyritysten omistama Datame Oy ja TeliaSonera avasivat syksyllä 2010 Suomeen maan ensimmäiset kaupalliseen käyttöön tarkoitetut 4Gverkot. Datame Oy:n verkko perustuu mobiili- WiMAX-tekniikkaan ja TeliaSoneran LTEtekniikkaan. Myös DNA ja Elisa ovat aloittaneet valmistelut 4G-verkkojensa rakentamisesta ja avaamisesta kaupalliseen käyttöön. Digita Oy ilmoitti kesäkuussa 2010 luopuvansa 450 MHz -taajuusalueella laajakaistaverkon liiketoiminnasta. Laajakaistapalvelujen jatkosta oli epävarmuutta, kunnes joulukuussa 2010 Datame Oy ilmoitti liiketoiminnan Digita Oy:ltä ja aikovansa jatkaa laajakaistapalvelujen tarjoamista. Valtioneuvosto hyväksyi helmikuussa 2011 muutoksen, jossa verkon toimilupa muutettiin teknologianeutraaliksi. Tällöin verkossa voidaan tarjota laajakaistapalveluja esimerkiksi CDMA- ja LTE-teknologian avulla, vanhentuvan Flash-OFDM:n sijaan. Uusien direktiivien voimaansaattaminen Suomessa Uudet sähköisen viestinnän direktiivit annettiin Direktiiveillä muutettiin vuonna 2002 annettuja viestintädirektiivejä. Lisäksi asetuksella perustettiin Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin BEREC, joka aloitti toimintansa vuonna Suomessa direktiivien edellyttämät muutokset tulevat voimaan direktiivien edellyttämässä aikataulussa Uudistuksen tavoitteena on parantaa sääntelyä, tehostaa sisämarkkinoita ja edistää kuluttajien oikeuksia. Uudistuksen myötä muun muassa määräaikaisten sopimusten ketjuttaminen kielletään, kuluttajalla on oikeus maksaa yleispalveluliittymän rakentamisesta johtuva korvaus erissä ja numeron siirrettävyys on oltava mahdollista myös sopimuksen määräaikaisuudesta huolimatta. Vammaisten oikeus palveluihin parantuu siten, että yleispalveluyrityksen tarjoaman liittymän on mahdollistettava perusviestintäpalvelut myös vammaisille loppukäyttäjille. Viestintäpalvelujen sisämarkkinoiden syntymistä edistetään entistä yksityiskohtaisemmalla sääntelyn harmonisoinnilla. Harmonisointi koskee erityisesti menettelyjä, joilla edistetään sähköisen viestinnän markkinoiden kilpailun toimivuutta. Menettelyjen yhtenäistämiseen vaikuttaa jatkossa paitsi komissio myös BE- REC, joka jatkaa nykyisen ERG:n toimintaa. Säädösmuutokset johtavat komission, BERECin ja kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyön tiivistymiseen muun muassa markkinoita analysoitaessa. Sääntelyyn liittyvien toimintatapojen yhtenäistäminen koskee myös taajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksien myöntämistä. Lähtökohta on taajuuksien teknologia- ja palveluneutraali käyttö, jolloin taajuuksien käyttäjät voivat itse päättää sekä käytettävän teknologian että sen, mitä palveluja ne tarjoavat langattomissa verkoissa. 5

6 Laajakaistapalvelut Vuoden 2010 lopussa Suomessa oli lähes 3,2 miljoonaa laajakaistaliittymää. Näistä noin 76 prosenttia oli kotitalousasiakkaiden ja loput noin 24 prosenttia yritysasiakkaiden käytössä. Liittymämäärä kasvoi vuoden aikana liittymällä eli noin 29 prosentilla. Kasvu perustui täysin mobiililaajakaistaliittymien yleistymiseen, sillä niiden määrä kasvoi vuoden aikana liittymällä. Mobiililaajakaistaliittymäksi luetaan tässä yhteydessä matkaviestinverkon liittymä, jossa on laajakaistainen yhteysnopeus sekä kiinteä kuukausiveloitus ilman etukäteen asetettuja käyttörajoja. Vuoden 2010 lopussa mobiililaajakaistoina myydyt liittymät täyttivät lähes poikkeuksetta edellä kuvatut vaatimukset. Tulevaisuudessa saatetaan nähdä merkittävissä määrin myös muunlaisia, kuten kuukausittaisiin tiedonsiirtomääriin perustuvia, tiedonsiirtopalvelujen hinnoittelumalleja DSL-liittymät Kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät Kaapelimodeemiliittymät Mobiililaajakaistaliittymät Muut liittymät Kuvio 1. Laajakaistaliittymien lukumäärän kehitys tekniikoittain Kilpailu mobiililaajakaistaliittymäasiakkaista näkyi myös teleyritysten muuttuneissa markkinaosuuksissa. Liittymämäärillä laskettuna laajakaistapalveluja tarjoavista teleyrityksistä suurin oli Elisa 34 prosentin markkinaosuudella. TeliaSoneran markkinaosuus oli 32 prosenttia, Welhon ostaneen DNA:n 23 prosenttia ja Finnet-ryhmän yritysten kahdeksan prosenttia. Muiden teleyritysten yhteenlaskettu markkinaosuus oli 3 prosenttia. Vuotta aikaisemmin Elisan markkinaosuus oli 31 prosenttia, TeliaSoneran 32 prosenttia, DNA:n 18 prosenttia ja Finnet-ryhmän 11 prosenttia. Muiden teleyritysten markkinaosuus oli yhteensä kahdeksean prosenttia, mikä sisälsi myös Welhon laajakaistaliittymät. 6

7 8 % 3 % 34 % 23 % Elisa TeliaSonera DNA Finnet Muut 32 % Kuvio 2. Laajakaistayhteyksien markkinaosuudet vuoden 2010 lopussa Nopeampien laajakaistaliittymien kysyntä kasvoi nopeasti aktiivisen markkinoinnin seurauksena. Vuoden 2010 lopussa kaikista laajakaistaliittymistä noin 56 prosenttia oli yhteysnopeudeltaan 2 Mbit/s tai sitä nopeampia, kun vuotta aikaisemmin vastaava luku oli 46 prosenttia. Yhteysnopeudeltaan tasan tai yli 10 Mbit/s -laajakaistaliittymiä oli 26 prosenttia, kun vuotta aikaisemmin niitä oli ainoastaan 10 prosenttia. Yhteysnopeudeltaan vähintään 100 Mbit/s olevia yhteyksiä oli kaksi prosenttia. Mobiililaajakaistaliittymät 63 % 18 % 19 % 3 % Kiinteät laajakaistaliittymät 24 % 17 % 25 % 26 % 4 % 1 % Kaikki laajakaistaliittymät 44 % 18 % 12 % 22 % 2 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Alle 2 Mbit/s 2 Mbit/s - alle 4 Mbit/s 4 Mbit/s - alle 10 Mbit/s 10 Mbit/s tai yli, mutta alle 25 Mbit/s 25 Mbit/s - alle 100 Mbit/s Tasan 100 Mbit/s tai yli Yli 4 Mbit/s Kuvio 3. Laajakaistayhteyksien jakaantuminen nopeusluokittain vuoden 2010 lopussa Lähes 60 prosenttia kiinteistä laajakaistaliittymistä oli yhteysnopeudeltaan 4 Mbit/s tai sitä nopeampia, kun vuotta aiemmin vastaava osuus oli yli 20 prosenttiyksikköä pienempi. Tasan tai yli 10 Mbit/s olevia laajakaistaliittymiä oli vuoden 2010 lopussa noin 33 prosenttia ja tasan tai yli 100 Mbit/s neljä prosenttia. Vuotta aikaisemmin tasan tai yli 10 Mbit/s - kiinteitä laajakaistaliittymiä oli ainoastaan 16 prosenttia ja 100 Mbit/s -liittymiä vain kaksi prosenttia. 7

8 Vuosi Ajankohta Alle 2Mbit/s 54 % 40 % 43 % 39 % 30 % 24 % 2Mbit/s - alle 4Mbit/s 26 % 22 % 17 % 40 % 50 % 47 % 4Mbit/s - alle 10Mbit/s 19 % 25 % 26 % 10Mbit/s tai yli, mutta alle 25Mbit/s 14 % 19 % 26 % 9 % 9 % 25Mbit/s - alle 100Mbit/s 6 % < 1 % 1 % 3 % Tasan 100Mbit/s tai yli 1 % 1 % 2 % 3 % 4 % Taulukko 1. Kiinteiden laajakaistaliittymien jakautuminen nopeusluokittain Kappalemääräisesti laskettuna mobiililaajakaista oli vuoden 2010 lopussa yleisin käytössä oleva laajakaistaliittymätekniikka. Mobiililaajakaistaliittymien osuus kaikista liittymätyypeistä oli noin 51 prosenttia. DSL-tekniikkaan perustuvia liittymiä oli noin 35 prosenttia, kaapelimodeemiliittymiä noin kahdeksan prosenttia ja muihin tekniikoihin perustuvia liittymiä noin kuusi prosenttia. Kappalemäärissä laskettuna kaikkien muiden tekniikoiden liittymämäärät kasvoivat paitsi DSL- ja sähköverkon kautta toteutettujen liittymien sekä kiinteään sijaintipaikkaan tarjottujen langattomien laajakaistaliittymien (Flash-OFDM, WiMAX ja Wlan). Näistä merkittävimmin tippui DSL-liittymien määrä, joka väheni vuodessa noin liittymällä. Sähköverkon kautta tarjottavia laajakaistaliittymiä ei enää tarjottu. Mobiililaajakaistaliittymien vauhdikkaasta yleistymisestä huolimatta kiinteiden laajakaistaliittymien määrä kokonaisuutena väheni vuodessa ainoastaan reilulla liittymällä. Kiinteiden liittymien määrän väheneminen ajoittui vuoden ensimmäiselle puoliskolle, ja kesäkuun jälkeen määrä kääntyi jopa lievään kasvuun. Vuosi Ajankohta Laajakaistaliittymät DSL Kiinteistö- ja taloyhtiöliittymä Kaapelimodeemi Mobiililaajakaista Langaton (kiinteä) laajakaista* FTTH Muu *kiinteään sijaintipaikkaan tarjotut langattomat laajakaistaliittymät (Flash-OFDM, WiMAX ja Wlan) Taulukko 2. Laajakaistaliittymien lukumäärän kehitys tekniikoittain

9 Mobiililaajakaistaliittymien määrän kasvaminen näkyi myös matkaviestinverkossa siirretyn datan määrässä, joka kaksinkertaistui vuoteen 2009 verrattuna. Vuonna 2010 matkaviestinverkossa siirrettiin tietoa noin 33 miljoonaa gigatavua, mikä vastaa jokaista mobiililaajakaistaliittymää kohden laskettuna vajaan kolmen CD-levyllisen verran tiedonsiirtoa kuukaudessa teratavua Tammi-kesäkuu Heinä-joulukuu Tammi-kesäkuu Heinä-joulukuu Tammi-kesäkuu Heinä-joulukuu Kuvio 4. Matkaviestinverkossa siirretty datamäärä Internetliittymien levinneisyys ja käyttö 86 prosentilla suomalaistalouksista oli internetliittymä loppuvuonna Mobiililaajakaista oli 31 prosentilla kaikista kotitalouksista. Niistä, joilla oli internetliittymä, pelkkä kiinteä laajakaista oli 61 prosentilla, pelkkä mobiililaajakaista oli 24 prosentilla ja sekä kiinteä että mobiililaajakaista 12 prosentilla. Tiedot perustuvat Viestintäviraston teettämään viestintäpalvelujen kuluttajatutkimukseen, jota varten TNS Gallup Oy haastatteli 3000:ta vuotiasta kuluttajaa Manner-Suomen alueella marraskuussa Ikäluokittain tarkasteltuna internetliittymä oli yli 95 prosentilla vuotiaista vuotiailla internetliittymä oli vähän yli 80 prosentilla ja 65 -vuotiailla ja sitä vanhemmilla hieman yli 50 prosentilla. 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% % vuotiaat n= vuotiaat n= vuotiaat n= vuotiaat n= vuotiaat n=464 kaikki n=3012 internet-yhteys mobiililaajakaista Kuvio 5. Internetliittymien levinneisyys ikäluokittain

10 Vuoden 2010 syksyllä suomalaiset käyttivät internetiä selvästi eniten tiedon hakemiseen (94 prosenttia), sähköiseen asiointiin (92 prosenttia) sekä yhteydenpitoon ja kommunikointiin (83 prosenttia). Seuraavaksi yleisimpiä käyttösyitä olivat TV-ohjelmien ja nettivideoiden katselu (52 prosenttia) sekä musiikin ja radion kuuntelu (50 prosenttia). Internetpelejä pelattiin 14 prosentissa kotitalouksista, joissa oli internetliittymä. Nuorempien ja vanhempien ikäluokkien välillä ei ollut kovin suuria eroja kolmessa yleisimmässä internetin käyttösyyssä. Sen sijaan musiikin kuuntelussa, tv-ohjelmien ja nettivideoiden katselussa sekä internetpelaamisessa käytön aktiivisuus laskee siirryttäessä nuoremmasta ikäluokasta vanhempaan. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % vuotiaat n= vuotiaat n= vuotiaat n= vuotiaat n= vuotiaat n=243 Yhteydenpito Tiedon hakeminen Sähköinen asioiminen Musiikin kuuntelu TV ja nettivideot Internet-pelit Kuvio 6. Internetin käyttösyyt ikäluokittain 2010 Laajakaistapalvelujen hinnoittelu Laajakaistamarkkinoiden valvonta oli Viestintäviraston valvontatyön painopiste vuonna Viestintävirasto tutki vuoden aikana yhteensä kahdeksan teleyrityksen laajakaistatukkumarkkinoiden hinnoittelun eli teleyritysten toisiltaan perimien tilaajayhteysmaksujen tason, ja havaitsi puutteita ja ongelmia usean teleyrityksen hinnoittelussa. Virasto antoi vuonna 2010 päätöksen laajakaistatukkumarkkinoiden hinnoittelusta kaikkiaan viidelle yhtiölle, joista neljän hinnoittelun todettiin olevan viestintämarkkinalain vastaista ja kohtuutonta. Hinnoittelun tutkiminen lopetettiin kahden yhtiön kohdalta näiden ilmoitettua hintojen laskemisesta käsittelyn aikana. Lisäksi 11 teleyhtiötä laski tukkuhinnoitteluaan vuonna 2010 Viestintäviraston muiden valvontatoimenpiteiden johdosta. Kiinteiden laajakaistaliittymien vähittäishinnat laskivat hieman vuoden 2010 aikana. 2 Mbit/s -nopeuksisen laajakaistaliittymän kuukausihinta oli keskimäärin noin 37 euroa. Nopeiden kuitu- ja kaapeliyhteyksien tarjonta lisääntyi selvästi ja 100 Mbit/s -laajakaistaliittymän sai keskimäärin noin 50 euron kuukausihinnalla. 10

11 55,00 / kk 50,00 45,00 40,00 35,00 30,00 25,00 20,00 15,00 10,00 04/ / / / / / / / / / / / Mbit/s kiinteä 2 Mbit/s kiinteä 8 Mbit/s kiinteä 24 Mbit/s kiinteä 100 Mbit/s kiinteä 512 kbit/s mobiili 1 Mbit/s mobiili 2 Mbit/s mobiili Kuvio 7. Laajakaistaliittymien hintakehitys 04/ /2011 Langattomien laajakaistaliittymien hinnat jatkoivat laskuaan myös vuoden 2010 aikana. 1 Mbit/s -laajakaistaliittymän sai keskimäärin noin 30 euron kuukausihintaan. 3G-verkossa toimivat mobiililaajakaistaliittymät olivat pääsääntöisesti selvästi edullisempia kuin muut langattomat liittymät. 1 Mbit/s -mobiililaajakaistaliittymien kuukausihinta oli keskimäärin vain noin 18 euroa. Mobiililaajakaistaliittymissä oli myös usein tarjolla määräaikaisia kytkysopimuksia, joiden hinnat olivat liittymien listahintoja matalampia ja ne sisältävät päätelaitteen, esimerkiksi 3G USB-modeemin. Viestintäpalvelujen kuluttajatutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa kaikista internetliittymäsopimuksista oli toistaiseksi voimassa olevia. Yli vuoden määräaikainen sopimus oli noin joka viidennellä käyttäjällä. EU:n verkkovierailuasetuksesta johtuen teleyritykset ottivat vuonna 2010 käyttöön saldorajapalvelun ulkomailla tapahtuvaan tiedonsiirtoon. Palvelu varoittaa sovitun datankäytön rajan, esimerkiksi 50 euron (+alv) lähestymisestä ja mahdollistaa datapalvelun katkaisun. Uusi käytäntö lisäsi kuluttajien mahdollisuuksia suojautua yllättäviltä jättilaskuilta. Teleyritykset ovat jo aiemmin tiedottaneet asiakkailleen puhelujen, tekstiviestien ja tiedonsiirtopalvelujen hinnoista automaattisilla hintatiedotteilla asiakkaiden matkustaessa EU:n alueella. Mobiilidatakäytölle asetettu hintakatto, joka koskee eri maiden verkko-operaattorien toisiltaan perimiä tukkuhintoja, aleni vuonna ,00 eurosta 0,80 euroon. Myös loppuasiakaskustannukset alenivat vuonna 2010 tukkuhintojen alenemisen johdosta. Laajakaistapalvelujen laatu Valtaosalla laajakaistapalveluja tarjoavista teleyrityksistä asiakaspalvelun keskimääräiset vastausajat paranivat viimeisellä vuosineljänneksellä. Suurimpien teleyritysten keskimääräiset vastausajat olivat vuoden lopulla yhtä yritystä lukuun ottamatta alle kolmen minuutin. Pienissä teleyrityksissä vastattiin edelleen keskimääräistä nopeammin asiakaspalveluun tulleisiin soittoihin. Valtaosalla pienistä yrityksistä keskimääräinen asiakaspalvelun vastausaika oli selvästi alle minuutin. 11

12 06:00 min:s 04:30 03:00 01:30 00:00 1/2008 2/2008 3/2008 4/2008 1/2009 2/2009 3/2009 4/2009 1/2010 2/2010 3/2010 4/2010 Anvia DNA Elisa TeliaSonera Welho keskiarvo (kaikki yritykset) Kuvio 8. Teleyritysten asiakaspalvelun vastausajat, laajakaistapalvelut Viestintäviraston syksyllä 2010 teettämän telepalvelujen laatua koskevan kuluttajatutkimuksen mukaan kiinteän laajakaistan käyttäjille erityisen tärkeitä laatutekijöitä olivat liittymän tekninen toimivuus joka tilanteessa, asiakaspalvelun asiantuntemus ongelmatilanteissa sekä laskutuksen selkeys ja virheettömyys. Näistä viimeksi mainitun koettiin toteutuneen parhaiten. Tutkimusta varten TNS Gallup Oy haastatteli noin 2000 Manner- Suomessa asuvaa vuotiasta. Liittymän tekninen toimivuus joka tilanteessa 22 % 63 % Asiakaspalvelun asiantuntemus ongelmatilanteissa 18 % 57 % Laskutuksen selkeys ja virheettömyys 40 % 55 % Liittymän toimituksen sujuvuus sovitun mukaisesti 33 % 52 % Asiakaspalvelun lyhyt vastausaika puhelimeen ja sähköpostiin 12 % 50 % Asiantunteva palvelu myyntitilanteissa 24 % 45 % Liittymän nopeus/luvatun nopeuden toteutuminen 26 % 44 % Omaan käyttöön soveltuva hinnoittelu 19 % 41 % Operaattorin luotettava maine 25 % 32 % Pitkäaikaisesta asiakkuudesta palkitseminen 6 % 27 % Operaattorilla riittävästi asiakaspalvelupisteitä 20 % 19 % Operaattorin oma-aloitteisuus palveluista tiedottamisessa 12 % 19 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Toteutunut erittäin hyvin Erittäin merkittävä Kuvio 9. Laatutekijöiden merkitys ja toteutuminen 2010, kiinteät laajakaistaliittymät Myös mobiililaajakaistan käyttäjille tärkeitä laatutekijöitä olivat asiakaspalvelun asiantuntemus sekä laskutuksen selkeys ja virheettömyys. Kaikkein tärkeimmäksi tekijäksi mainittiin kuitenkin liittymän tekninen toimivuus kotona. 12

13 Asiakaspalvelun asiantuntemus ongelmatilanteissa Liittymän tekninen toimivuus kotona Laskutuksen selkeys ja virheettömyys Liittymän toimituksen sujuvuus sovitun mukaisesti Asiakaspalvelun lyhyt vastausaika puhelimeen ja sähköpostiin Asiantunteva palvelu myyntitilanteissa Omaan käyttöön soveltuva hinnoittelu Liittymän tekninen toimivuus liikkuessa Liittymän nopeus/luvatun nopeuden toteutuminen Operaattorin luotettava maine Pitkäaikaisesta asiakkuudesta palkitseminen Operaattorilla riittävästi asiakaspalvelupisteitä Operaattorin oma-aloitteisuus palveluista tiedottamisessa 60 % 20 % 60 % 20 % 56 % 41 % 53 % 37 % 51 % 14 % 50 % 29 % 44 % 27 % 41 % 12 % 39 % 18 % 35 % 24 % 27 % 8 % 21 % 20 % 20 % 10 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Toteutunut erittäin hyvin Erittäin merkittävä Kuvio 10. Laatutekijöiden merkitys ja toteutuminen 2010, mobiililaajakaistaliittymät Yleispalvelulaajakaista ja laajakaista hanke Heinäkuussa 2010 laajakaista tuli osaksi yleispalvelua. Viestintävirasto nimesi 26 teleyritystä yleispalveluvelvollisiksi yrityksiksi laajakaistapalvelun tarjontaan lähes 340 kunnan tai kunnan osan alueelle. Yleispalvelualue kattaa noin 60 prosenttia Suomen väestöstä. Yleispalvelualueella olevaan jokaiseen vakituiseen asuntoon tai yrityksen tai yhteisön toimipaikkaan on oikeus saada perustasoinen laajakaistayhteys, jonka vähimmäisnopeudeksi liikenne- ja viestintäministeriön asetuksessa on määritelty 1 Mbit/s. Nopeusvaatimus koskee saapuvaa eli verkosta asiakkaalle päin suuntautuvaa liikennettä. Paluukaistalle eli verkkoon päin suuntautuvalle liikenteelle ei ole määritelty vähimmäisnopeutta. Viestintävirasto on määritellyt yleispalveluliittymän kohtuulliseksi kuukausimaksuksi noin euroa. Laajakaista hanke käynnistyi hallituksen periaatepäätöksellä joulukuussa Hankkeen tavoitteena on rakentaa huippunopeiden 100 Mbit/s -laajakaistaliittymien tarjontaan kykeneviä verkkoja Suomen harvimmin asutuille alueille. Valtio tukee hanketta vähintään kolmanneksen ja kunnat enintään kolmanneksen osuudella. Tuki kohdistuu runkoverkon ja yli kahden kilometrin etäisyydellä tilaajista olevien tilaajayhteyksien rakentamiseen. Tarvittavan rahoituksen loppuosasta vastaavat teleyritykset. Laajakaistatukilaki tuli voimaan ja lisäksi lakimuutos kesällä Ensimmäinen tukien hakukierros oli kesällä 2010, jolloin haettiin tukea noin 110 hankkeelle. Verkon rakentamisesta tarjouksia tuli noin 70 hankkeeseen. Vuonna 2009 aloitettujen pilottihankkeiden toteutus on edennyt, ja ne ovat pääosin valmiina. Puhepalvelut Suomessa oli vuoden 2010 lopussa vajaat 8,4 miljoonaa matkaviestinliittymää ja vajaat 1,3 miljoonaa kiinteän verkon puhelinliittymää. Noin matkaviestinverkon liittymässä oli kiinteän verkon liittymän kaltaisia ominaisuuksia, kuten kiinteän verkon puhelinnumero, hinnoittelu tai palveluvalikoima. Nämä liittymät sisältyvät matkaviestinverkon liittymien kokonaismäärään. Matkaviestinliittymien määrä kasvoi 9 prosenttia ja kiinteän verkon puhelinliittymien määrä vastaavasti laski reilut 12 prosenttia vuoden 2009 loppuun verrattuna. Matkaviestinliittymien kokonaismäärä sisältää myös mobiililaajakaistaliittymät, joita käytetään vaihtelevasti puhekäyttöön. Mukana on siis myös liittymiä, joista ei käytetty lainkaan puhe- tai viestipalveluita. Kotitalouksien käytössä oli reilu kolme neljännestä matkaviestinverkon puhelinliittymistä, mutta vain noin puolet kiinteän verkon liittymistä. Loput liittymät olivat yritysten käytössä. Prepaid-liittymien osuus kaikista matkaviestinliittymistä säilyi noin 10 prosentissa. Voimassa olevia kytkyliittymäsopimuksia oli vuoden 2010 lopussa reilut 1,7 miljoonaa. 13

14 9 000 tuhatta liittymää Matkaviestinliittymät Kiinteänverkon puhelinliittymät Kuvio 11. Kiinteän ja matkaviestinverkon liittymämäärät Numpac Oy:n matkaviestinliittymien numeronsiirtotilastojen mukaan vuonna 2010 ja erityisesti sen toisena vuosipuoliskona tehtiin edeltäviä jaksoja enemmän numeronsiirtoja. Matkapuhelinnumeroita siirrettiin lähes , mikä oli kuusi prosenttia enemmän kuin vuonna Vuoden 2010 lopussa Elisan markkinaosuus kaikista matkaviestinverkon liittymistä oli 39 ja TeliaSoneran 36 prosenttia, kun vastaavat osuudet vuotta aiemmin olivat 38 ja 36 prosenttia. Markkinaosuudeltaan kolmanneksi suurimman toimijan eli DNA:n markkinaosuus laski yhden prosenttiyksikön 23 prosenttiin. Muiden yritysten yhteenlaskettu osuus pysyi kahdessa prosentissa. 2 % 23 % 39 % Elisa TeliaSonera DNA Muut 36 % Kuvio 12. Matkaviestinliittymien markkinaosuudet vuoden 2010 lopussa Kiinteän puhelinverkon markkinaosuuksissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia vuoden 2010 aikana lukuun ottamatta kahden prosenttiyksikön kasvua Finnet-ryhmän ja prosenttiyksikön laskua TeliaSoneran markkinaosuudessa. Vuoden 2010 lopussa kiinteän puhelinverkon liittymämäärillä laskettuna Elisa säilyi yhä selvästi suurimpana toimijana 38 prosentin markkinaosuudella. TeliaSoneran markkinaosuus oli 22, Finnet-ryhmän 21, DNA:n 14 prosenttia ja itsenäisten palveluoperaattorien markkinaosuus kuusi prosenttia. Matkaviestinverkossa vuoden aikana soitettujen puhelujen määrä kasvoi kolme prosenttia ja puheluminuuttien määrä reilut viisi prosenttia verrattuna edeltävään vuoteen. Vastaavasti kiinteän verkon puhelukappaleet laskivat 16 14

15 prosenttia ja puheluminuutit lähes 20 prosenttia. Matkapuhelujen kestot ovat jatkaneet pidentymistään ja kiinteän verkon puhelut ovat lyhentyneet entisestään. Vuonna 2010 matkapuhelinliittymästä soitettu puhelu kesti keskimäärin kolme minuuttia ja kuusi sekuntia ja kiinteän verkon puhelu enää seitsemän sekuntia enemmän miljoonaa kappaletta Matkapuheluminuutit Teksti- ja multimediaviestit Kiinteän verkon puheluminuutit Tammikesäkuu Heinäjoulukuu Tammikesäkuu Heinäjoulukuu Tammikesäkuu Heinäjoulukuu Kuvio 13. Puheluminuutit ja viestimäärät Tekstiviestejä lähetettiin vuonna 2010 yli neljä miljardia, mikä oli noin viisi prosenttia enemmän kuin edeltävänä vuonna. Toisin sanoen jokaista suomalaista kohden lähetettiin noin 62 tekstiviestiä kuukaudessa, kun vastaava luku vuonna 2009 oli noin 59. Lähetettyjen multimediaviestien määrä puolestaan kasvoi vuoden 2010 aikana vajaat kaksi prosenttia reiluun 40 miljoonaan. Vuosi Ajankohta Tammi-kesäkuu Heinä-joulukuu Tammi-kesäkuu Heinä-joulukuu Tammi-kesäkuu Heinä-joulukuu Matkaviestinverkko (miljoona kappaletta) Puhelut Puheluminuutit SMS-viestit MMS-viestit Kiinteä puhelinverkko (miljoonaa kappaletta) Puhelut Puheluminuutit Taulukko 3. Puheluminuutit ja viestimäärät Puhepalvelujen levinneisyys ja käyttö Lankapuhelinliittymä oli syksyllä 2010 enää 20 prosentilla kotitalouksista, iäkkäämmillä useammin kuin nuoremmilla suomalaisilla. Iästä riippumatta vain yksi prosentti suomalaisista ei ole lainkaan tavoitettavissa matkapuhelimella. Tiedot perustuvat viestintäpalvelujen kuluttajatutkimukseen. Puhumisen jälkeen matkapuhelinpalveluista käytettiin ylivoimaisesti eniten tekstiviestejä, joita lähetti 85 prosenttia kaikista matkapuhelinliittymän omistajista. Vastaavasti internetsivuja selasi, multimediaviestejä lähetti tai kartta- ja paikannuspalveluja käytti noin 30 prosenttia. Matkapuhelimen käyttäjistä neljännes selaili henkilökohtaista sähköpostia ja viidennes käytti internetviestinnän palveluja kuten pikaviestimiä tai muita sosiaalisen median palveluja. Ikäluokittain tarkasteltuna aktiivisimmat ja monipuolisimmat matkapuhelinpalvelujen käyttäjät olivat vuotiaat ja seuraavaksi aktiivisimmat vuotiaat vuotiaat käyttivät aktiivisimmin internetviestinnän palveluja matkapuhelimestaan. 15

16 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % Internet-selaus Multimediaviestit Henkilökohtainen sähköposti Kartta- ja paikannuskäyttö Internet-viestintä 10 % 0 % vuotiaat n= vuotiaat n= vuotiaat n= vuotiaat n= vuotiaat n=459 Kuvio 14. Matkapuhelinpalvelujen käyttö ikäluokittain 2010 Puhelinpalvelujen hinnoittelu Matkapuhelujen hinnat pysyivät vakaina vuoden 2010 aikana ja puhelujen minuuttihinnoissa ei käytännössä tapahtunut muutoksia. Muutoksia hinnoittelussa oli nähtävissä lähinnä erilaisten puhe- ja tekstiviestipakettien tarjonnassa, minkä kautta operaattorit pyrkivät tavoittamaan erilaisia asiakasryhmiä. Vuoden 2011 alussa matkaviestinpalveluja tarjoavien yritysten perusliittymästä soitettu kolmen minuutin puhelu maksoi keskimäärin 22 senttiä. Matkapuhelinliittymien lisäpalveluna tarjottavien kiinteähintaisten datapakettien hinnat laskivat vuoden 2010 aikana. Viestintäpalvelujen kuluttajatutkimuksen mukaan noin 90 prosenttia matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelujen käyttäjistä maksoi käytöstään kiinteää kuukausimaksua. Näiden tiedonsiirtopalvelujen käyttöä lisäsi myös uusien älypuhelimien suosion kasvu. Kaikista matkapuhelinliittymäsopimuksista noin 60 prosenttia oli toistaiseksi voimassa olevia. Määräaikainen sopimus oli noin joka kolmannella käyttäjällä. Kiinteän verkon puheluhinnat nousivat jonkin verran vuonna Lankapuhelinliittymän keskimääräinen kuukausimaksu oli noin yhdeksän euroa. Esimerkiksi kolmen minuutin pituisen paikallispuhelun soittaminen arkipäivisin maksoi keskimäärin 17,3 senttiä. Samanpituisen kaukopuhelun soittaminen maksoi keskimäärin 36,8 senttiä. Lankapuhelimesta matkapuhelimeen soittaminen oli selvästi kalleinta. Tällöin esimerkkipuhelun hinta vaihteli 48,9 ja 86,7 sentin välillä. EU:n verkkovierailuasetuksen mukaisesti sekä matkapuhelinpalvelujen tukku- että vähittäishintakatot eli asetetut enimmäishinnat alenivat Tämän seurauksena matkapuhelujen soittaminen ja vastaanottaminen muuttui edullisemmaksi. Asetuksen määräämät hintakatot ovat voimassa EU:n alueella soitetuissa puheluissa. 16

17 Matkaviestinpalvelujen laatu Valtaosalla matkaviestinpalveluja tarjoavista teleyrityksistä asiakaspalvelun keskimääräinen vastausaika parani loppuvuotta kohti. Edelleen pienissä teleyrityksissä vastattiin keskimääräistä nopeammin asiakaspalveluun tulleisiin puheluihin kuin suurissa teleyrityksissä. Suurimpien teleyritysten keskimääräinen asiakaspalvelun vastausaika oli yhtä yritystä lukuun ottamatta alle kaksi minuuttia. Valtaosalla pienistä teleyrityksistä asiakaspalvelun keskimääräinen vastausaika oli vuoden lopussa selvästi alle minuutin. 15:00 min:s 13:30 12:00 10:30 09:00 07:30 06:00 04:30 03:00 01:30 00:00 1/2008 2/2008 3/2008 4/2008 1/2009 2/2009 3/2009 4/2009 1/2010 2/2010 3/2010 4/2010 Aina DNA Elisa Kolumbus Saunalahti Tele Finland TeliaSonera ÅMT Kuvio 15. Matkaviestinoperaattorien asiakaspalvelun vastausajat Telepalvelujen laatua koskevan kuluttajatutkimuksen mukaan matkapuhelimen käyttäjät pitivät kaikkein tärkeimpänä laatutekijänä matkapuhelinliittymän teknistä toimivuutta joka tilanteessa. Myös laskutuksen selkeys ja virheettömyys nousee laatutekijöiden merkityksessä kärkisijoille, kuten laajakaistaasiakkaidenkin keskuudessa. Kolmanneksi tärkeimmäksi laatutekijäksi koettiin liittymän toimituksen sujuvuus sovitun mukaisesti. Liittymän tekninen toimivuus joka tilanteessa 38 % 75 % Laskutuksen selkeys ja virheettömyys 45 % 68 % Liittymän toimituksen sujuvuus sovitun mukaisesti 47 % 61 % Asiakaspalvelun asiantuntemus ongelmatilanteissa 21 % 57 % Omaan käyttöön soveltuva hinnoittelu 30 % 53 % Asiakaspalvelun lyhyt vastausaika puhelimeen ja sähköpostiin 13 % 50 % Asiantunteva palvelu myyntitilanteissa 29 % 43 % Operaattorin luotettava maine 28 % 36 % Pitkäaikaisesta asiakkuudesta palkitseminen 9 % 31 % Operaattorilla riittävästi asiakaspalvelupisteitä 17 % 23 % Operaattorin oma-aloitteisuus palveluista tiedottamisessa 15 % 18 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Toteutunut erittäin hyvin Kuvio 16. Laatutekijöiden merkitys ja toteutuminen 2010, matkapuhelinliittymät Erittäin merkittävä 17

18 Puhelinyleispalvelu Vuoden 2010 aikana Viestintävirasto analysoi puhelinpalvelujen tarjonnan Suomessa ja arvioi tämän perusteella tarpeen asettaa yleispalveluvelvoitteita. Edelliseen vuonna 2007 tehtyyn analyysiin verrattuna yleispalveluvelvollisia yrityksiä nimettiin aiempaa pienempään osaan maata. Esimerkiksi myrskytuhoista johtuen kiinteän puhelinverkon saatavuus on vähentynyt viime vuosina, mutta kokonaisuudessaan puhelinpalvelujen saatavuus on parantunut. Tämä johtui pääosin siitä, että matkaviestinverkkojen peittoalueet ovat laajentuneet selvästi. Yleispalveluyrityksen nimeämistä pidettiin välttämättömänä 44 kunnassa ja kolmessa kunnan osassa. Näistä 39 sijaitsee Manner-Suomessa ja kahdeksan Ahvenanmaan maakunnassa. Kyseiset alueet kattavat noin 42 prosenttia Suomen pinta-alasta ja noin viisi prosenttia väestöstä. Nimeämistarve kohdistuu pääosin Lapin ja Itä-Suomen harvaan asuttuihin kuntiin sekä Ahvenanmaan saaristokuntiin. 18

19 TV- ja radiopalvelut Perinteinen televisio säilytti yhä vahvan ykkösasemansa audiovisuaalisen sisällön katselussa vuonna Suoraan internetistä vastaanotettavat lähetykset eivät nuorimpia ikäryhmiä lukuun ottamatta ole yleistyneet ratkaisevasti, ja IPTV:n levinneisyys jäi vielä muutamaan prosenttiin. Myöskään radion kuuntelussa ei nähty merkittäviä muutoksia. Teräväpiirtotelevisio kuitenkin yleistyi voimakkaasti vuonna 2010 ja antenniverkkoon myönnettiin uusia teräväpiirtolähetykset mahdollistavia verkkotoimilupia. Lisäksi useita vanhoja televisiotoimilupia uusittiin ja yhtenäistettiin siten, että kaikki merkittävimmät verkkotoimiluvat ovat voimassa vuoden 2016 loppuun asti. Helmikuussa 2011 Valtioneuvosto myönsi kymmenen valtakunnallista ja useita alueellisia radiotoimilupia, jotka ovat voimassa vuoden 2019 loppuun. Mediamainonnan määrä Mediamainonnan kokonaismäärä oli vuonna 2010 reilu 1,3 miljardia euroa. Vuoteen 2009 verrattuna kasvua oli 4,8 prosenttia. Mediamainonnan määrä kääntyi vuonna 2010 hienoiseen nousuun heti vuoden ensimmäisellä neljänneksellä oltuaan sitä ennen puolentoista vuoden ajan laskusuunnassa. Erityisesti kaksi viimeisintä vuosineljännestä näyttivät jo varsin hyviltä kumulatiivisen kasvuprosentin ollessa noin kymmenen prosentin luokkaa. Sanomalehdet säilyttivät edelleen asemansa suurimpana mediaryhmänä, vaikka niiden osuus koko mediamainonnan määrästä laski lähes puolitoista prosenttiyksikköä. Televisiomainonnan osuus kasvoi reilulla prosenttiyksiköllä ja oli lähes 20 prosenttia. Verkkomedia, joka ohitti vuonna 2009 hienoisesti aikakauslehdet, lisäsi osuuttaan eniten ja sijoittui vuonna 2010 kolmanneksi 15,3 prosentin osuudellaan. Aikakauslehtimainonnan osuus laski yhden prosenttiyksikön edellisvuoteen verrattuna. Mediamainonnan kasvu vuonna 2010 näkyi selvimmin sähköisessä mediassa. Kun sähköisen median osuus koko mediamainonnan määrästä oli 35 prosenttia vuonna 2009, kasvoi sen osuus viime vuonna 39 prosenttiin. Painettujen medioiden yhteenlaskettu osuus laski edellisvuoden 62 prosentista 58 prosenttiin. Ulko- ja liikennemainonnan osuus pysyi samana eli noin kolmessa prosentissa. 3,9 % 0,2 % 2,9 % 19,7 % 15,3 % 5,4 % 36,1 % Sanomalehdet Kaupunki- ja noutolehdet Aikakauslehdet Painetut hakemistot Televisio Verkkomedia Radio Elokuva Ulkomainonta 5,1 % 11,4 % Kuvio 17. Mediamainonnan osuudet Lähde: TNS Media Intelligence Suurin kasvu edellisvuoteen verrattuna saavutettiin eri mediaryhmistä elokuvamainonnassa. Toiseksi eniten kasvoi verkkomediamainonta ja kolmanneksi eniten televisiomainonta. Sanomalehtimainontaan käytettiin 2,4 prosenttia enemmän euroja kuin vuonna Kaupunkija noutolehdissä kasvua oli 8,1 prosenttia. Sen sijaan aikakauslehtimainonta laski 2,2 prosentilla edellisvuoteen verrattuna. 19

20 Sanomalehdet Noutolehdet Aikakauslehdet Painetut hakemistot Televisio Verkkomedia Radio Ulkomainonta Elokuva Mediamainonta yht. -21,6 % -18,7 % -22,6 % -14,1 % -14,6 % -11,6 % -17,5 % -20,6 % -15,8 % -2,2 % -1,7 % 2,4 % 8,1 % 12,1 % 6,0 % 14,7 % 4,7 % 6,4 % 19,3 % 4,8 % -30 % -20 % -10 % 0 % 10 % 20 % 30 % Kuvio 18. Mediamainonnan kehitys mediaryhmittäin Lähde: TNS Media Intelligence Finanssiala, telepalvelut ja autoala kasvattivat eniten mainospanostuksiaan vuonna Pienintä kasvu oli vapaa-ajan ja urheilun, vähittäiskaupan sekä matkailu- ja liikennealojen mainospanostuksissa. Toimialaryhmistä suurin oli edellisten vuosien tapaan vähittäiskauppa 24 prosentin osuudellaan. Seuraaviksi sijoittuivat autot yhdeksän prosentin osuudella ja elintarvikkeet kahdeksan prosentin osuudella. Televisiopalvelut Kanavanippujen A, B ja C verkkotoimiluvat ovat Digita Oy:n hallussa ja ne ovat voimassa vuoden 2016 loppuun asti. Kananippujen D ja E verkkotoimiluvat ovat myös Digita Oy:llä ja ne ovat voimassa vuoden 2026 loppuun asti. Kanavanippu D on ensisijaisesti varattu mobiilitelevisiokäyttöön. Digitan rakentaman DVB-Hverkon peittoalue kattaa tällä hetkellä noin 40 prosenttia suomalaisista. Verkko kattaa Turun, Tampereen, Lahden ja Oulun alueet sekä pääkaupunkiseudun ja Salon keskustan. Teräväpiirtolähetykset saivat lisätilaa maanpäällisessä antenniverkossa, kun Valtioneuvosto myönsi huhtikuussa 2010 kaksi kokonaan uutta verkkotoimilupaa digitaaliseen maanpäälliseen joukkoviestintäverkkoon Anvia Oyj:lle. Toimiluvat käsittävät valtakunnallisen kanavanipun F ja pääkaupunkiseudulle osoitetun kanavanipun G (entinen HD3). Toimilupaehtojen mukaan kanavanipussa F on käytettävä uutta DVB-T2-lähetystekniikkaa ja siinä voidaan lähettää sekä standardi- että teräväpiirtolähetyksiä. Myös kanavanipussa G on käytettävä DVB-T2-lähetystekniikkaa. Kanavanippu on tarkoitettu ensisijaisesti teräväpiirtolähetyksille, mutta toimiluvan muutoksen myötä myös standardilähetykset ovat mahdollisia. Toimiluvat ovat voimassa vuoden 2016 loppuun. Aiemmin vuonna 2009 myönnetyt verkkotoimiluvat VHF A ja VHF B -kanavanippuihin (entiset HD1 ja HD2) ovat DNA Oy:llä. Toimilupaehtoihin tehtiin syyskuussa 2010 muutos, jotta teräväpiirtolähetysten lisäksi myös standardilähetystekniikan käyttö olisi mahdollista. Toimilupaehtoihin kuuluu myös, että lähetysverkko kattaa 60 prosenttia Manner-Suomen väestöstä vuoteen 2011 mennessä ja käytettävänä jakelutekniikkana tulee olla DVB-T2. DNA Oy:lla oli kuitenkin oikeus käyttää vanhempaa DVB-T-jakelutekniikkaa VHF A -kanavanipussa vuoden 2010 loppuun asti. Toimiluvat ovat voimassa vuoden 2016 loppuun. Valtioneuvosto myönsi toukokuussa 2010 T:mi Satmanille verkkotoimiluvan Seinäjoen seudun alueellisessa kanavanipussa. Toimilupa on myös voimassa vuoden 2016 loppuun. Valtioneuvosto julisti haettavaksi joulukuussa 2010 verkkotoimiluvan ja ohjelmistoluvat TVlähetysten välittämiseen kanavanipussa VHF C. Myönnettävillä luvilla on tarkoitus lisätä kilpailua televisioverkkojen tarjonnassa ja edistää palvelujen käyttöä. Kanavanippuun on mahdollista myöntää ohjelmistolupia sekä teräväpiirto- että standarditarkkuuden kanaville. Kesäkuussa 2010 valtioneuvosto päätti jatkaa MTV3:n ja Nelosen antenniverkon televisiotoiminnan ohjelmistolupia kuudella vuodella. Lisäksi jatkoa toimiluvilleen saivat Nelonen Pro 1 ja 2, Liv, Jim, Sub, MTV3 Leffa/Juniori, MTV3 Max, Turku TV, Voice/TV5, Canal+ ja Disney- Channel. Syyskuussa 2010 myönnettiin uudet 20

21 ohjelmistotoimiluvat seuraaville kanaville: UrhoTV, Voice, Canal Sport+ 2 ja Nelonen Maailma. Kaikki televisiotoiminnan ohjelmistoluvat päättyvät samaan aikaan vuoden 2016 lopussa, lukuun ottamatta Yleisradiolle myönnettyä toimilupaa SVT Worldin ohjelmien välittämiseen, jota päätettiin jatkaa vuoden 2011 elokuun loppuun. Vuoden 2011 alussa maanpäällisessä antenniverkossa televisio-ohjelmia lähetettiin neljässä valtakunnallisessa kanavanipussa, joiden peittoalueet ja kanavatarjonta vaihtelevat alueittain. Valtakunnallisen kanavanipun F ohjelmistotoimiluvasta valtioneuvosto päättänee keväällä 2011, ja alueellisen kanavanipun G ohjelmistotoimiluvat tulevat hakuun myöhemmin. Kanavanippu A YLE TV1 YLE TV2 YLE Teema YLE FST5 SuomiTV SVT World Kanavanippu B MTV3 Nelonen Sub JIM AdultTV.fi MTV3 MAX MTV3 Juniori MTV3 Leffa URHOtv Kanavanippu C The Voice / TV Viisi Iskelmä / Harju & P. Canal+ First Canal+ Series Canal+ Urheilu Canal+ Aitio Disney Channel Nelonen Pro 1 Nelonen Pro 2 DIGIVIIHDE Kanavanippu E Liv Discovery Channel Eurosport MTV3 Fakta Music Television MTV Nickelodeon Nelonen Kino Nelonen Maailma 3D-TV Taulukko 4. Digitaalisten televisiolähetysten kanavat valtakunnallisessa antenniverkossa kanavanipuittain Televisiolähetysten vastaanottaminen Televisiotalouksien osuus laski hieman myös vuonna 2010 ja oli vuoden lopussa 90 prosenttia kaikista kotitalouksista. Vajaa puolet tvtalouksista ilmoitti vastaanottavansa televisiolähetykset kaapelitelevisioverkon kautta ja loput, hieman yli puolet ensisijaisesti maanpäällisen antenniverkon kautta. Kaapeli- ja antennivastaanottoa lähinnä täydentävän satelliittivastaanoton osuus väheni edelleen ja oli vuoden lopussa vajaa neljä prosenttia. IPTV:n kautta televisiolähetyksiä seurasi noin kaksi prosenttia kaikista tv-talouksista. Osuus on vielä pieni, mutta kuitenkin kasvusuunnassa. 60 % osuus tv-talouksista 52 % 53 % 50 % 48 % 47 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 5 % 4 % 1 % 2 % Kaapeli Antenni Satelliitti IPTV 5/ /2010 Kuvio 19. Televisiolähetysten vastaanottotavat Lähde: Finnpanel Oy Digivirittimellä varustettujen televisioiden eli niin sanottujen integroitujen televisioiden määrä jatkoi selkeää kasvuaan, ja tällaisia vastaanottimia oli jo lähes joka toisessa tvtaloudessa vuoden 2010 lopussa. Erillinen digisovitin oli kuitenkin yhä yleisin digitaalinen vastaanotin. Tosin sen yleisyys laski jo alle 80 prosentin. Television katselun mahdollistavien 21

22 matkapuhelinten yleisyys nousi hieman ja oli jo lähes 40 prosenttia. Lukuun sisältyvät matkapuhelimet, jotka mahdollistavat joko maanpäällisessä antenniverkossa (DVB-H) tai matkaviestinverkossa siirrettävien televisiolähetysten vastaanottamisen. Käytännössä melkein kaikki television katselua tukevat matkapuhelimet kuuluivat jälkimmäiseen ryhmään. Videonauhurien käyttö televisio-ohjelmien tallentamiseen on selvästi vähentynyt, ja kovalevyllä varustetut digisovittimet ohittivat yleisyydessä ne viime vuoden aikana. Tallentavien DVD- tai Blu-Ray-soittimien yleisyys oli edelleen vähentynyt, samoin kuin selvästi harvinaisemman verkkopalvelun käyttö tallennuksessa. erillinen digisovitin digivirittimen sisältävä digi-tv MOBIILILAITTEET tv:n katselun mahdollistava matkapuhelin 3G-matkapuhelin DVB-H-matkapuhelin TALLENNUSLAITTEET videonauhuri kovalevyllä varustettu digisovitin tallentava DVD- tai Blu-ray -soitin käyttää PC:n kovalevyä käyttää verkkopalvelua 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 5/ /2010 Kuvio 20. Erilaisten digilaitteistojen yleisyys tv-talouksissa Lähde: Finnpanel Oy Tallentavien digisovittimien määrä ylitti miljoonan rajan vuoden 2010 aikana. Vuoden lopussa lähes joka toisessa tv-taloudessa oli tallentava sovitin. Tallennettujen ohjelmien eli niin sanotun ajassa siirretyn katselun osuus oli kuusi prosenttia kaikkien tv-talouksien kokonaiskatselusta ja 13 prosenttia tallentavan sovittimen omistavista talouksista. Ajansiirron vaikutus kokonaiskatseluun pysyi samalla tasolla edellisvuoteen verrattuna. Yleisintä ajassa siirretty katselu oli vuotiaiden keskuudessa. Ulkomainen fiktio Kotimainen fiktio Lastenohjelmat Populaarikulttuuri Elokuvat Viihde ja reality Opetus- ja tiedeohjelmat Asiaohjelmat/kulttuuri/lifestyle Urheilu Ajankohtaisohjelmat Uutiset 2 % 3 % 1 % 3 % 1 % 1 % 9 % 9 % 8 % 8 % 7 % 6 % 5 % 11 % 12 % 14 % 14 % 16 % 18 % 18 % 19 % 25 % 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % Tallentavan digisovittimen taloudet (Kaikki yli 4 -vuotiaat) Kaikki TV-taloudet (Kaikki yli 4 -vuotiaat) Kuvio 21. Ajansiirron osuus kokonaiskatselusta ohjelmatyypeittäin Lähde: Finnpanel Oy 22

23 Suomalaisissa kotitalouksissa oli vuoden 2010 lopussa lähes neljä miljoonaa televisiolaitetta ja reilulla 40 prosentilla tv-talouksista oli vähintään kaksi televisiota kotonaan. Litteä televisio ohitti yleisimpänä tv-laitteena perinteisen kuvaputkitelevision viime vuoden aikana. 67 prosentissa tv-talouksista oli jokin litteä televisio ja 55 prosentissa kuvaputkitelevisio. Noin 40 prosentilla oli litteä teräväpiirtonäyttö kotonaan. Noin prosentti kotitalouksista katseli televisiota videotykin kautta. HD-vastaanottimia (Full HD tai HD Ready) oli vuoden 2010 lopussa vajaassa kotitaloudessa. HD-viritin löytyi puolestaan digisovittimesta. Maksullisten HD-kanavien tilaukset ovat vielä varsin harvinaisia, sillä niitä oli vajaalla kotitaloudella eli noin kahdella prosentilla tv-talouksista. TV:n katseluosuudet Televisiota katsottiin suomalaisissa kotitalouksissa lähes yhtä paljon viime vuonna kuin parina edellisenäkin vuotena eli lähes kolme tuntia päivässä. Katseluun käytetty aika kuitenkin vaihteli jälleen voimakkaasti eri ikäryhmien välillä. Siinä missä vuotiaat käyttivät noin puolitoista tuntia päivässä television katseluun, oli vastaava aika 65 vuotta täyttäneiden keskuudessa lähes neljä ja puoli tuntia. Naiset katsoivat televisiota päivittäin noin kymmenen minuuttia enemmän kuin miehet. Edelliseen vuoteen verrattuna katseluun käytetyssä ajassa ei myöskään ikäryhmittäin tarkasteltuna esiintynyt juuri muutosta. Ainoastaan vuotiaiden keskuudessa päivittäinen katseluaika väheni noin kymmenen minuuttia. Vuoden 2010 lopussa vapaasti vastaanotettavia televisiokanavia oli tarjolla 13 kappaletta. Neljän suurimman kanavan Yle TV1, Yle TV2, MTV3 ja Nelonen yhteenlaskettu katseluosuus oli edelleen hieman yli 70 prosenttia. Yleisradion kanavien yhteenlaskettu katseluosuus oli 45 prosenttia, MTV Median kanavien 30 prosenttia ja Nelonen Median kanavien 15 prosenttia. 7 % 2 % 9 % % 2 % 6 % 2 %1 TV 1 3 % 22 % TV 2 Teema FST5 MTV3 MTV maksukanavat Sub Nelonen 19 % JIM Liv Nelonen Sport 22 % 3 % The Voice/TV Viisi 2 % Muut Kuvio 22. Televisiokanavien katseluosuudet Lähde: Finnpanel Oy Maksutelevision suosio hiipui hieman vuoden 2010 aikana ja vuoden lopussa maksutelevisiokanavia katsottiin vajaassa kotitaloudessa. Osuus tv-talouksista oli vajaa 26 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli ollut reilut 28 prosenttia. Suomalaisten päivittäisestä television katselusta-ajasta kertyi maksullisilta kanavilta yhteensä seitsemän prosenttia. Maksutelevisio oli keskimääräistä yleisempi lapsiperheissä, ja miesten osuus kaikesta maksukanavien katselusta oli lähes kaksi kolmannesta. 23