Kirsti Husgafvel-Pursiainen Voivatko lihajalosteet ja tupakointi olla samassa ryhmässä? Syöpävaarallisuuden arviointi ja kansain välinen syöväntutkimuskeskus IARC Osana Maailman terveysjärjestöä (WHO) toimiva Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus (IARC) tekee kemiallisia aineita, kompleksisia seoksia, työperäisiä altisteita sekä fysikaalisia tai biologisia tekijöitä koskevia syöpä vaarallisuusarviointeja. IARC on arvioinut yli 900 kemiallisen aineen tai muun tekijän syöpävaaralli suuden eli karsinogeenisuuden. Arvioinnin valmistelee ja tekee ulkopuolisista asiantuntijoista kutakin ainetta tai tekijää varten erikseen koottu niin sanottu monografiatyöryhmä, ja arvioinnin tulokset julkaistaan IARC:n monografiasarjassa. Arviointi perustuu aina vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä julkaistuihin tutkimuksiin. Lokakuussa 2015 IARC luokitteli lihajalosteiden syömisen karsino geeniseksi eli IARC:n syöpävaarallisuusryhmään 1. Tämä herätti paljon keskustelua julkisuudessa, ja IARC:n arviointeihin kohdistui kritiikkiä. Katsauksessa esitellään IARC:n syöpävaarallisuusarvioinnin tieteellisiä peri aatteita, tuloksia ja tavoitteita. O sana WHO:ta Lyonissa toimivan Kansainvälisen syöväntutkimuskeskus IARC:n (International Agency for Research on Cancer) tekemät syöpävaarallisuus- eli karsinogeenisuusarvioinnit herättivät keskustelua julkisuudessa loppuvuodesta 2015, kun IARC:n työryhmä arvioi punaisen lihan ja lihavalmisteiden syömisen syöpävaaralliseksi (1). Tämä hämmensi suomalaisia ja johti ihmettelyyn siitä, voiko makkaran tai muun lihatuotteen syöminen olla syöpävaarallisuuden kannalta samassa ryhmässä tupakoinnin ja asbestille altistumisen kanssa (2,3,4). Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun IARC:n tekemä syöpävaarallisuusluokitus nousi keskusteluun. Hieman aikaisemmin, maaliskuussa 2015 kokoontunut IARC:n asian tuntijatyöryhmä teki maailman käytetyintä rikkakasvi hävitettä glyfosaattia koskevan karsinogeenisuusarvioinnin (5). Siihenkin kohdistui polemiikkia, lähinnä sen vuoksi, että glyfosaatin syöpävaikutuksista on tieteelliseen näyttöön vedoten tehty myös vastakkaisia päätelmiä (6). Kriittistä keskustelua IARC:n tekemistä syöpävaarallisuusarvioinneista ei ole vaikeata ymmärtää varsinkaan silloin, kun kyse on tavallisista jokapäiväisistä elintarvikkeista. Karsinogeenisuusarvioinneilla tavoitellaan kuitenkin merkittäviä kansanterveydellisiä hyötyjä. Kuvaan lyhyesti IARC:n evaluointien valmistelua ja tekemistä sekä sitä, mitä syöpävaarallisuusluokituksella tarkoitetaan. IARC lyhyesti WHO:n yleiskokous hyväksyi IARC:n perustusasiakirjan sekä suunnitelmat sen sisällöllisestä ja hallinnollisesta rakenteesta 51 vuotta sitten toukokuussa 1965 (7). IARC:n toiminta-alueita ovat syövän globaalia esiintymistä, trendejä ja aiheuttamaa sairaustaakkaa koskevat tilastot ja epidemiologinen tutkimus sekä syöpärekisteritoiminnan kehittäminen ja tukeminen eri maissa (http://www.iarc.fr). Kansainvälisesti näkyvimpiin aktiviteetteihin kuuluu ympäristössä yleisessä elinympäristössä 1543 Duodecim 2016;132:1543 50
Ydinasiat Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC on arvioinut yli 900 ke miallisen aineen, kompleksisen seoksen, työperäisen altisteen tai biologisen tai fysikaalisen tekijän syöpävaarallisuuden. Arvioinnit tekee ulkopuoli sista asiantuntijoista koottu monografia työryhmä, tulokset julkaistaan ARC:n mono grafiasarjassa. Arvioinnit perustuvat aina vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä julkaistuihin tutkimuksiin. IARC:n arviot ovat laadullisia eivätkä ota kantaa siihen, minkä suuruisella altistuksella vaara toteutuu. Arviointeja käytetään ympäri maailmaa eri viranomaisten tekemän sääntelyn ja lainsäädännön perustana. ja työympäristössä esiintyvien sekä muun muassa elintapojen myötä tai ravinnon ja lääkityksen mukana saatavien kemiallisten aineiden sekä fysikaalisten ja biologisten tekijöiden syöpävaarallisuuden arviointi. Lisäksi keskuksessa tutkitaan ravinnon merkitystä syövän kehittymisessä sekä syöpään liittyviä viruksia ja niitä vastaan kehitettäviä rokotteita. Keskuksessa tehdään myös syövän syntymekanismeihin ja sairastumis alttiuteen liittyvää molekyylibiologista ja epidemiologista tutkimusta sekä syövän varhaiseen toteamiseen tähtäävää tutkimusta. IARC antaa myös kansainvälistä koulutusta syöpätutkimuksen, erityisesti syöpäepidemiologian alueel la (http://www.iarc.fr/). Syöpävaarallisuuden arviointi perustuu julkaistuun tutkimustietoon IARC:n syöpävaarallisuuden arvioinnin tieteelliset periaatteet ja käytännöt määritellään monografiajulkaisuille yhteisessä, kansainvälisen valmistelun tuloksena syntyneessä johdantoluvussa. Tämä johdanto kuvaa näytöltä vaadittavat tieteelliset kriteerit ja syöpävaarallisuusluokittelun periaatteet sekä sen, miltä tutkimusalueilta arviointiin sisällytetään tietoa (8). Kemiallisen aineen tai muun tekijän syöpävaarallisuuden arviointi perustuu aina julkaistuun tieteelliseen tietoon. Arviointia varten käydään läpi kaikki arvioinnin kohteena olevaa ainetta tai tekijää koskeva julkaistu tieteellinen tieto. Arvioinnin kohteeksi otettavat aineet tai tekijät IARC valitsee yhdessä kansainvälisten tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa, ja tehdyt priorisoinnit julkaistaan (8,9). Kansanterveydellisen merkityksen arviointi voi perustua altistumisen yleisyyteen (esimerkiksi tupakointi) tai toisaalta runsaaseen altistumiseen joissakin erityistilanteissa, esimerkiksi työympäristössä (8). Arvioitavaksi ottamiseen vaikuttaa merkittävästi myös saatavilla olevan tutkimustiedon määrä. Ilman riittävää julkaistua tieteellistä tietopohjaa ei arviointia voida tehdä. Uudelleen arvioitaviksi otettavien aineiden osalta evaluoidaan tavallisesti viimeisimmän arvioinnin jälkeen kertynyt tutkimustieto. Arviointityöryhmän tehtävänä on ottaa huomioon sekä syöpävaarallisuutta tukevat tutkimukset että sellaiset, joissa tällaista tulosta ei ole saatu (8). Kansainvälinen asiantuntijaryhmä arvioi IARC kokoaa jokaista arviointia varten erikseen riippumattomista kansainvälisistä asiantuntijoista koostuvan monitieteisen työryhmän. Yksi tärkeä valintakriteeri on se, että kutsuttavat asiantuntijat ovat itse tehneet arvioinnin kohteena olevaan aineeseen tai tekijään kohdistuvaa tutkimusta. Asiantuntijoiden riippumattomuus esimerkiksi taloudellisista intresseistä on viime vuosina noussut yhä tärkeämmäksi edellytykseksi. Monografiatyöryhmän täytyy myös kattaa arvioinnin eri aihealueet: useimmiten epidemiologit muodostavat suurimman alaryhmän. Monografiayksikössä työskentelevistä tutkijoista ja asiantuntijoista muodostettava sihteeristö vetää ja tukee työryhmän valmistelevaa työtä, mutta varsinaiselle arviointikokoukselle valitaan kutsuttujen asiantuntijoiden joukosta puheenjohtaja. Syöpävaarallisuuden arvioinnissa käytettäviä tieteellisiä K. Husgafvel-Pursiainen 1544
periaatteita ja arviointikriteerejä ei kuitenkaan kulloisenkin kokoontuvan asiantuntijatyöryhmän käytännön työskentelyä ohjaa monografian johdantoluku (8). Työryhmä kokoontuu Lyoniin reilun viikon mittaiseen arviointikokoukseen. Tätä ennen työryhmän jäsenet ovat valmistelleet kukin omalta asiantuntemusalueeltaan pohjatekstin. Arvioinnin osa-alueita ovat ainetta tai tekijää koskeva kemiallis-fysikaalinen tieto, ihmisen altistumista koskevat tiedot, epidemiologisten tutkimusten näyttö sekä eläinkokeiden tulokset arvioinnin kohteena olevan aineen kyvystä aiheuttaa syöpää. Lisäksi käsitellään lisääntyvällä painoarvolla kokeelliset ja ihmisiin kohdistuvat, syövän syntymekanismien kannalta relevantit tutkimukset (8,10,11,12). Eri aihealueita koskevat tekstit valmistellaan monografiakokouksessa lopulliseen muotoonsa pienryhmissä, ja ne käydään kriittisesti läpi yhteisistunnoissa. Lopuksi työryhmä tekee kaikkeen koottuun tieteelliseen näyttöön perustuvan kokonaisarvion käsiteltävän aineen tai tekijän syöpävaarallisuudesta. Koko tuotettu aineisto yhdistetään yhdeksi arviointidokumentiksi. Tämä saattaa joidenkin altisteiden osalta olla hyvin mittava ja käsittää jopa yli tuhat sivua. Arvioinnit julkaistaan IARC:n oranssikantisina monografiakirjoina, jotka ovat volyymistä 43 (vuodesta 19) alkaen saatavilla pdf-muodossa keskuksen verkkosivuilla (http://iarc.fr/monographs/). Syöpävaarallisuuden ja syöpäriskin arviointi Monografioiden johdantoluku määrittelee, että syöpävaarallinen kemiallinen aine tai muu tekijä on sellainen, joka kykenee joissain olosuhteissa aiheuttamaan syöpää. Johdantoluvun mukaan syöpäriskillä taas tarkoitetaan syöpävaikutuksia, joiden voidaan odottaa johtuvan altistumisesta kulloisenkin arvioinnin kohteena olevalle syöpävaaraa aiheuttavalle tekijälle (8). Syöpävaarallinen aine ei kuitenkaan aiheuta syöpäriskiä ilman altistumista, joten altistumisen merkitys on keskeinen vaaran toteutumisessa. Yleisenä käsitteenä syöpäriski kuvaa syövän ilmenemisen todennäköisyyttä, ja siinä otetaan huomioon myös kemialliselle aineelle tai muulle tekijälle tapahtuvan altistumisen määrä, tapa ja kesto. Vaikka sana riski edelleen esiintyykin IARC:n monografiasarjan nimessä historiallisista syistä, käsitellään IARC:n arvioinnissa nimenomaan kemiallisten aineiden ja muiden tekijöiden syöpävaarallisuutta (kykyä aiheuttaa syöpää) ja tätä koskevan tieteellisen näytön vahvuutta (8). IARC:n asiantuntijatyöryhmät ja arviointityön tuloksena syntyvät monografiat eivät siis arvioi syöpäriskin suuruutta (arvio ei ole kvantitatiivinen) vaan tunnistavat ja arvioivat syöpävaarallisuutta ottamatta kantaa siihen, minkä suuruisina annoksina tai pitoisuuksina vaara voi toteutua (kvalitatiivinen arvio). Käytännön olosuhteissa arvioitavien kemiallisten aineiden tai muiden tekijöiden pitoisuudet vaihtelevat usein huomattavasti. Esimerkiksi ilmansaasteissa esiintyy pieninä pitoisuuksina monia syöpävaarallisia aineita, joita valimotyössä syntyy huomattavasti suurempina pitoisuuksina. Pienille pitoisuuksille altistuttaessa todennäköisyys syöpäsairauden aiheutumisesta on yksittäisen ihmisen osalta melko pieni, mutta suuri altistuvien määrä aiheuttaa kansanterveydellisesti merkittävän terveystaakan (13). Luokituksessaan IARC jakaa syöpävaarallisuuden viiteen eri ryhmään (TAULUK- KO 1) (8). Yli 900 aineen tai tekijän karsinogeenisuus on arvioitu IARC on arvioinut vuodesta 1971 lähtien yhteensä hieman yli 900 kemiallisen aineen, seoksen, altisteen tai muun tekijän syöpävaarallisuutta (14). Näistä yli 400:n on todettu olevan syöpävaarallisia tai todennäköisesti tai mahdollisesti syöpävaarallisia (TAULUKKO 1, ryhmät 1, 2 A ja 2 B) (15). IARC on luokitellut yli 40:n työympäristössä esiintyvän aineen tai tekijän syöpävaarallisuuden. Näistä yksittäisiä kemiallisia aineita tai fysikaalisia tekijöitä on yli 30 ja teollisia prosesseja yli kymmenen (10,15). IARC vei 2000-luvun ensimmäisen ja toisen vuosikymmenen vaihteessa läpi haastavan hankkeen, jossa päivitettiin kaikkien syöpävaarallisiksi luokiteltujen (TAULUKKO 1, ryhmä 1) kemiallisten aineiden ja tekijöiden 1545 Syöpävaarallisuuden arviointi ja IARC
TAULUKKO 1. IARC:n monografiatyöryhmän arvioinneissa käytettävät syöpävaarallisuusluokittelun perusteet sekä IARC:n kuhunkin ryhmään monografioissa 1 114 (1972 2015) luokittelemien kemiallisten aineiden, altisteiden, seosten tai biologisten tai muiden tekijöiden lukumäärät (8) (http://monographs.iarc.fr/eng/classification/). IARC:n syöpävaarallisuusryhmä Ryhmä 1 Ryhmä 2 A Ryhmä 2 B Ryhmä 3 Ryhmä 4 1 inadequate 2 less than sufficient Tieteellisen näyttöön perustuva arviointi Luokittelu Ryhmän aineiden tai tekijöiden lkm Riittävästi näyttöä kyvystä aiheuttaa syöpää (epidemiologiset tutkimukset ja muut ihmisiä koskevat tutkimukset, myös syntymekanismeihin liittyvä näyttö) Rajoitetusti näyttöä ihmisellä ja riittävästi näyttöä koe-eläimillä tai ihmisnäyttö puutteellista1, mutta riittävästi näyttöä koe-eläimillä sekä vahvaa näyttöä siitä, että karsinogeenisuus aiheutuu sellaisilla mekanismeilla, jotka toimivat ihmiselläkin Rajoitetusti näyttöä ihmisellä, mutta näyttö koe-eläimillä riittämätöntä2 tai ihmisnäyttö puutteellista1 mutta riittävästi näyttöä koe-eläimillä tai ihmisnäyttö puutteellista1, näyttö koe-eläimillä riittämätöntä2, mutta karsinogeenisuutta tukevaa mekanistista ja muuta näyttöä on tai ainoastaan vahvaa mekanistista ja muuta relevanttia näyttöä rajoitetusti Puutteellista1 näyttöä ihmisellä sekä puutteellista tai rajallista näyttöä koe-eläimillä. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että ei ole karsinogeeninen eikä koe-eläimille tai ihmisnäyttö on puutteellista1, mutta on tutkimusnäyttöä siitä, että ei ole karsinogeeninen koe-eläimille ja on tätä tukevaa mekanistista näyttöä Karsinogeeninen Todennäköisesti karsinogeeninen Mahdollisesti karsinogeeninen Ei luokiteltavissa aiheutuvan karsinogeenisuuden osalta Todennäköisesti ei karsinogeeninen 118 75 2 503 1 arvioinnit nykyistä tieteellistä näyttöä vastaaviksi. Tulokset julkaistiin varsin massiivisena julkaisusarjana: monografiasarjan volyymissa 100 käsitellään reilut sata ryhmään 1 kuuluvaa ainetta tai tekijää, joihin kuuluu lääkeaineita, biologisia tekijöitä, metalleja ja pölyjä, ionisoiva ja ionisoimaton säteily, elintapatekijöitä sekä työympäristön altisteita (TAULUKKO 2) (16,17,18,19,20,21). Uutta tietoa volyymin 100 arvioinneissa on muun muassa vaikutusmekanismeista ja syövän kehittymiseen liittyvistä biologisista reiteistä, joihin tai joista osaan aineille tai tekijöille altistuminen todennäköisesti vaikuttaa. Myös yksilöllisiin tekijöihin liittyvää alttiutta, mukaan lukien geneettiseen sairastumisalttiuteen vaikuttavia tekijöitä, käsitellään kertyneen tutkimustiedon valossa. Tämänkaltaista mekanistista tutkimustietoa on saatavissa yhä enemmän, ja sen roolia arvioinnissa on painotettu (8,11,12). IARC on myös koonnut yhteen vuosikymmenten kuluessa karttuneen valtavan suuren tutkimustiedon syöpävaikutusten keskeisimmistä kohde-elimistä. Joitain esimerkkejä näistä esitän TAULUKOSSA 2 (10,22). Koottu tieto osoittaa, että monet karsinogeeniset aineet voivat aiheuttaa syöpää useissa eri elimissä. Ehkä vaikuttavin esimerkki tästä on tupakansavu, joka liittyy kaikkiin ihmisen yleisimpiin syöpätyyppeihin. Toisaalta joillakin aineilla tai tekijöillä voi olla hyvin rajallinen vaikutus joihinkin kohdekudoksiin (TAULUKKO 2) (22). Lihajalosteet ja ilmansaasteet asbesti ja tupakointi? Miten tieteelliseen tietoon perustuva asiantuntija-arviointi voi sitten luokitella sellaiset yleiset altisteet kuin ilmansaasteet ja lihajalosteiden syömisen samaan syöpävaarallisuusluokkaan kuin asbestikuidut ja tupakoinnin? Ihmisen on yhä kaupungistuvissa länsimaisissa yhteiskun- K. Husgafvel-Pursiainen 1546
TAULUKKO 2. Tekijöitä, joista saatu näyttö syöpävaarallisuudesta on riittävää (ryhmä 1, karsinogeeninen ) sekä näiden tärkeimmät kohde-elimet tai kudokset (10,22). Esimerkkejä IARC:n ryhmästä 11 Elintavat, elinympäristö Alkoholijuomat, etanoli alkoholijuomissa Syövän kohde-elimet tai kudokset, riittävä ihmisnäyttö (ryhmä 1) Suuontelo, nielu, kurkunpää, ruokatorvi, paksu- ja peräsuoli, maksa, sappitiehyt, rintarauhanen Lisätieto/kommentti Haimasyövästä rajoitetusti näyttöä ihmisellä Nuuska Suuontelo, ruokatorvi, haima Tupakan karsinogeeneja, mm. tupakkaspesifisiä N-nitrosoamiineja3 Lihajalosteiden syöminen Tupakointi Ulkoilman saasteet ja pienhiukkaset Ympäristön tupakansavu Työympäristö Asbestikuidut (kaikki muodot) Paksusuoli, peräsuoli Suun ja nielun sekä nenäonteloiden alue, kurkunpää, keuhkot, koko ruoansulatuskanava, maksa, sappitiehyt, haima, munuaiset ja virtsatiet, kohdunkaula, munasarjat, lymfaattiset ja verta muodostavat kudokset Keuhkot Keuhkot Kurkunpää, keuhkot, mesoteeli (keuhkopussin tai vatsakalvon mesoteliooma), munasarjat Mahasyövästä rajoitetusti näyttöä ihmisellä Punaisen lihan näyttö: ryhmä 2 A, todennäköisesti karsinogeeninen Tupakointi aiheuttaa kaikkia ihmisen yleisimpiä syöpiä Monia samoja karsinogeenisia yhdisteitä kuin tupakansavussa (pieninä pitoisuuksina) Kurkunpään syövästä rajoitetusti näyttöä ihmisellä Nielu-, maha-, paksusuolija peräsuolisyövästä rajoitetusti näyttöä ihmisellä Viimeisimmät IARC:n arvioinnit Monografiavolyymi (vuosi)2 96 (2010), 100E (2012) 89 (2007), 100E (2012) 114 (valmisteilla), yhteenveto julkaistu (1) 83 (2004), 100E (2012) 109 (2015) 83 (2004), 100E (2012) 100C (2012) 1 IARC:n on luokitellut ryhmään 1 elintapoihin ja elinympäristöön liittyviä tekijöitä, suuren määrän työympäristön altisteita ja kemikaaleja sekä joukon biologisia tekijöitä (23). Näistä on taulukossa muutama esimerkki, joihin työympäristön altisteista on sisällytetty vain asbesti. 2 http://monographs.iarc.fr 3 Voimakkaasti karsinogeeniset NNK eli 4-(metyylinitrosoamino)-1-(3-pyridyl)-1-butanoni ja NNN eli N -nitrosonornikotiini nissa hyvin vaikea välttää altistumista pääasiassa liikenteestä ja teollisuuspäästöistä koostuville ulkoilman saasteille. Moni on myös tottunut käyttämään lihajalosteita säännöllisenä osana ruokavaliotaan ilman, että kantaa huolta mahdollisesta merkittävästä syöpävaarallisuudesta. Koska monografiatyöryhmä ei evaluoi johonkin aineeseen tai tekijään liittyvän syöpä riskin todennäköisyyttä tai riskin suuruutta vaan sen kykyä aiheuttaa syöpää ja asiaa koskevan näytön vahvuutta, korostaa IARC, että kahta karsinogeeniseksi luokiteltua ainetta tai tekijää ei tule eikä voi verrata keskenään (23). Kuten olen edellä kuvannut, kahdella aineella tai tekijällä voi olla keskinäisiä eroja esimerkiksi altistumisen määrässä, luonteessa tai kestossa, kohde-elimissä, syöpävaikutuksen mekanismeissa tai syövän kehittymiseen vaikuttavissa yksilöllisissä tekijöissä. Viimeksi mainitut voivat olla erilaisia eri altisteiden yhteydessä (muun muassa geneettiset ja muut yksilölliset erot vierasaineiden aineenvaihdunnassa) (20). Suuri määrä tieteellisiä tutkimuksia lihajalosteiden karsinogeenisuudesta ja johdonmu- 1547 Syöpävaarallisuuden arviointi ja IARC
kainen yhteys paksu- ja peräsuolen syöpään olivat perusteina monografiatyöryhmän tekemään luokitukseen (TAULUKKO 2, ryhmä 1: karsinogeeninen ) (1). Ilmansaasteiden ja saastuneen ilman pienhiukkasten syöpävaarallisuutta käsitellyt monografiatyöryhmä arvioi tieteellisen näytön ihmisellä ja koe-eläimillä riittäväksi ja luokitteli nämäkin ryhmään 1 eli karsinogeenisiksi. Epidemiologissa tutkimuksissa vakuuttavin näyttö suurentuneesta keuhkosyöpäriskistä on saatu tupakoimattomien keskuudessa tehdyistä tutkimuksista, joissa keuhko syöpäriskin havaittiin suurenevan ulkoilman pienhiukkaspitoisuuksien suuretessa. Lisäksi tutkimustieto mekanistista tutkimuksista arvioitiin vahvaksi (24,25). Tähän otetuista esimerkeistä tupakointi aiheuttaa kaikkia ihmisen yleisimpiä syöpätyyppejä (TAULUKKO 2). Sen syöpävaarallisuutta koskevaa tieteellistä tutkimusnäyttöä on kertynyt 1950-luvulta alkaen aivan valtavasti, tuhansia ja tuhansia julkaisuja. Tupakointia käsittelevä monografiakin on yli 1 400-sivuinen (26). Toisen vertailukohteen, asbestin, syöpävaikutuksista on tieteellisiä tutkimuksia suunnilleen yhtä pitkältä ajalta, ja siitäkin kertynyt näyttö on runsasta ja johdonmukaista. Keuhkopussin kasvaimet, asbestialtistumiselle ominaisin syöpä tyyppi, on liitetty melko lyhytaikaiseenkin asbestialtistumiseen, eikä tupakoinnin ole todettu vaikuttavan sairastumisriskiin. Keuhkosyövästä taas tiedetään, että asbestialtistumisen ja tupakoinnin yhteisvaikutus on epidemiologisissa tutkimuksissa todettu synergistiseksi (suuremmaksi kuin näiden yhteenlaskettu vaikutus) (26). Vastaavanlaisista yhteyksistä on saatu viitteitä joissain molekyylitason tutkimuksissakin (27). Asbesti aiheuttaa myös joitain muita ihmisen syöpätyyppejä (TAULUKKO 2). Sääntely, riskinhallinta ja ehkäisy Syöpävaarallisuuden tunnistaminen on tärkeää myös tulevaisuuden altisteisiin varautumisessa. IARC:n syöpävaarallisuusarvioinnit ja -luokitukset ovat usein perustana eri maiden viranomaisten kemikaaliriskeihin kohdistamassa sääntelyssä ja lainsäädäntätyössä. Näin on etenkin kehittyvissä maissa, joissa oma sääntely- ja muu viranomaistoiminta ei ole vielä samanlaista kuin kehittyneissä maissa. EU:n alueella on voimassa REACH-lainsäädäntö ja Euroopan kemikaalivirasto ECHA toimii kemikaaliriskien toimivaltaisena sääntelyviranomaisena. Työ altis tumista syöpävaaraa aiheuttaville kemikaaleille säännellään ns. syöpä direktiivin avulla. Lisäksi monissa jäsenmaissa on omia toimielimiä kemiallisten aineiden terveys riskien arviointiin ja hallintaan. Yhdysvalloissa tehdään kongressin toimeksiannosta tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia, eri aineita koskevia syöpävaarallisuusarviointeja. Paljolti IARC:n monografiatyötä muistuttavassa prosessissa kutsutut tieteelliset asiantuntijat arvioivat kyseisen aineen karsinogeenisuuden, ja tulokset julkaistaan Report on Carcinogens raportteina (RoC) (http://ntp. niehs.nih.gov/pubhealth/roc/). Syöpävaarallisuuden tunnistaminen on tärkeää myös syövän ehkäisyssä sekä tulevaisuuden altisteisiin ja altistumistilanteisiin varautumisessa (10,13,28). Yksi esimerkki tästä ovat teollisesti valmistetut kuitumaiset yksitai moniseinäiset hiilinanoputket (SWCNT, MWCNT). Jälkimmäisistä osan on osoitettu aiheuttavan eläinkokeissa keuhkopussin mesotelioomaa samaan tapaan kuin pituudeltaan ja halkaisijaltaan tyypillisesti selvästi suurempien asbestikuitujen tiedetään tekevän. Ihmisiin kohdistuvia syöpätutkimuksia hiilinanoputkista ei ole vielä julkaistu (29). IARC:n monografiatyöryhmä arvioi koe-eläinnäytön ja mekanistisen näytön perusteella tietyntyyppiset, useiden grafeenilieriöiden muodostamat hiilinanoputket (MWCNT-7) luokkaan 2 B eli todennäköisesti karsinogeenisiksi. Muut arvioidut hiilinanoputket luokiteltiin ryhmään 3 eli niitä ei voida luokitella aiheutuvan karsinogeenisuuden osalta (29). Lopuksi Eri viranomaisauktoriteettien tekemät arviot ovat yleensä hyvin yhteneviä, mutta poikkeuksiakin on. Yksi tuoreimmista esimerkeistä kos- K. Husgafvel-Pursiainen 1548
kee alussa mainittua glyfosaatin syöpävaarallisuutta. IARC:n monografiatyöryhmä arvioi torjunta-aineena käytettävän glyfosaatin sen syöpävaarallisuutta koskevan tieteellisen näytön perusteella todennäköisesti karsinogeeniseksi (ryhmä 2 A) (5). Ihmisiä koskeva tieteellinen näyttö arvioitiin rajalliseksi, mutta koe-eläintutkimusten ja mekanististen tutkimusten näyttö riittäväksi (5). Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA päätyi kuitenkin marraskuussa 2015 oman, IARC:n evaluaatiosta riippumattoman asiantuntija-arviointinsa perusteella toisenlaisiin päätelmiin. EFSA:n arvioinnin mukaan glyfosaatti ei todennäköisesti aiheuta syöpävaaraa eikä tutkimusnäyttö tue sen luokittelua todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi (30). Tätä päätelmää kritisoi tuoreeltaan joukko kokeneita ympäristön ja työympäristön kemiallisten ja fysikaalisten aineiden syöpävaarallisuutta tutkineita tutkijoita, jotka eivät pidä EFSA:n johtopäätöksiä julkaistun tieteellisen näytön mukaisina. Tämän eriävän, IARC:n monografiatyöryhmän arviointia tukevan näkemyksensä tutkijat toivat julkisuuteen avoimen, Euroopan komissiolle osoitetun kirjeen muodossa (31). EFSA vastasi tutkijoiden kirjeeseen, ja myös IARC on osallistunut tähän keskusteluun (32,33,34,35). Tutkijajoukko on julkaissut myös tieteellisessä lehdessä vastineensa EFSA:n esittämälle vastaukselle ja painottanut kirjoituksessaan edelleen IARC:n arviointiin vaikuttanutta julkaistua tieteellistä näyttöä (36). * * * Kiitän professori, LKT, ympäristö- ja työterveyden dosentti Harri Vainiota Kuwaitin yliopistosta kirjoituksen lukemisesta ja kommentoinnista. KIRSTI HUSGAFVEL-PURSIAINEN, FT, dosentti, tutkimusprofessori Työterveyslaitos, Työturvallisuus, Tutkimus- ja palvelukeskus, Helsinki SIDONNAISUUDET IARC:n Scientific Councilin jäsen vuosina 2009 2012. Monografiatyöryhmän jäsen 2002 ja 2009. Tulevien monografioiden prioriteetteja arvioivan työryhmän jäsen 2014. SUMMARY Evaluation of carcinogenicity and the International Agency for Research on Cancer International Agency for Research on Cancer (IARC), with the World Health Organization as its parent organization, carries out evaluations of carcinogenicity of chemicals, complex mixtures, occupational exposures, physical or biological agents, and life-style factors. IARC has evaluated the evidence of carcinogenicity for over 900 chemical agents or other factors. As one of these, an IARC international working group of experts evaluated in October 2015 the consumption of processed meat as being carcinogenic to humans, classifying it into the IARC Group 1 (Carcinogenic to humans). In many countries the evaluation was received with some discussions. The present paper describes in brief the outline of scientific principles as well as results and goals of the evaluation of human carcinogenicity as conducted by the Monograph Programme of the IARC. 1549 Syöpävaarallisuuden arviointi ja IARC
KIRJALLISUUTTA 1. Bouvard V, Loomis D, Guyton KZ, ym. Carcinogenicity of consumption of red and processed meat. Lancet Oncol 2015;16: 1599 600. 2. Väärämäki H. Makkara ja pekoni ovat syöpäriskejä: WHO asetti lihatuotteita samalle riskilistalle tupakan kanssa. Helsingin Sanomat 26.10.2015. 3. Väärämäki H. WHO: Makkara ja pekoni ovat syöpäriskejä. Helsingin Sanomat 27.10.2015. 4. Ruukki J. Milloin lihasta tulee syöpäriski? Tiede 2015;12:16 7. 5. Guyton KZ, Loomis D, Grosse Y, ym. Carcinogenicity of tetrachlorvinphos, parathion, malathion, diazinon, and glyphosate. Lancet Oncol 2015;16:490 1. 6. Greim H, Saltmiras D, Mostert V, Strupp C. Evaluation of carcinogenic potential of the herbicide glyphosate, drawing on tumor incidence data from fourteen chronic/carcinogenicity rodent studies. Crit Rev Toxicol 2015;45:185 208. 7. Saracci R, Wild CP. International Agency for Research on Cancer: the first 50 years, 1965 2015. Lyon: International Agency for Research on Cancer 2015. 8. IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans: preamble. Lyon: International Agency for Research on Cancer 2006. http://monographs.iarc. fr/eng/preamble/currentpreamble.pdf. 9. Straif K, Loomis D, Guyton K, ym. Future priorities for the IARC monographs. Lancet Oncol 2014;15:683. 10. Cogliano VJ, Baan R, Straif K, ym. Preventable exposures associated with human cancers. J Natl Cancer Inst 2011;103: 1827 39. 11. Lauby-Secretan B, Loomis D, Baan R, ym. Use of mechanistic data in the IARC evaluations of the carcinogenicity of polychlorinated biphenyls and related compounds. Environ Sci Pollut Res Int 2016;23:2220 9. 12. Smith MT, Guyton KZ, Gibbons CF, ym. Key characteristics of carcinogens as a basis for organizing data on mechanisms of carcinogenesis. Environ Health Perspect 2016;124:713 21. 13. Espina C, Straif K, Friis S, ym. European Code against Cancer 4th edition: environment, occupation and cancer. Cancer Epidemiol 2015;39(Suppl 1):S84 92. 14. List of IARC monographs. Lyon: International Agency for Research on Cancer. http://monographs.iarc.fr/eng/publications/list-of-volumes.pdf. 15. List of classifications, vol. 1 116. Lyon: International Agency for Research on Cancer 2016 [päivitetty 24.6.2016]. http:// monographs.iarc.fr/eng/classification/ latest_classif/. 16. Volume 100A: pharmaceuticals. IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans. Lyon: International Agency for Research on Cancer 2012. 17. Volume 100B: biological agents. IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans. Lyon: International Agency for Research on Cancer 2012. 18. Volume 100C: arsenic, metals, fibres, and dusts. IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans. Lyon: International Agency for Research on Cancer 2012. 19. Volume 100D: radiation. IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans. Lyon: International Agency for Research on Cancer 2012. 20. Volume 100E: personal habits and indoor combustions. IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans. Lyon: International Agency for Research on Cancer 2012. 21. Volume 100F: chemical agents and related occupations. IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans. Lyon: International Agency for Research on Cancer 2012. 22. List of classifications by cancer sites with sufficient or limited evidence in humans, volumes 1 to 116. Lyon: International Agency for Research on Cancer 2016 [päivitetty 24.6.2016]. http://monographs. iarc.fr/eng/classification/table4.pdf. 23. IARC monographs questions and answers. Lyon: International Agency for Research on Cancer 2015. http://monographs.iarc. fr/eng/news/q&a_eng.pdf 24. Loomis D, Grosse Y, Lauby-Secretan B, ym. The carcinogenicity of outdoor air pollution. Lancet Oncol 2013;14:1262 3. 25. Volume 109: outdoor air pollution. IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans. Lyon: International Agency for Research on Cancer 2016. 26. Volume 83: tobacco smoke and involuntary smoking. IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans. Lyon: International Agency for Research on Cancer 2004. 27. Frost G, Darnton A, Harding AH. The effect of smoking on the risk of lung cancer mortality for asbestos workers in Great Britain (1971 2005). Ann Occup Hyg 2011;55:239 47. 28. Stewart BW, Bray F, Forman D, ym. Cancer prevention as part of precision medicine: plenty to be done. Carcinogenesis 2016;37:2 9. 29. Grosse Y, Loomis D, Guyton KZ, ym. Carcinogenicity of fluoro-edenite, silicon carbide fibres and whiskers, and carbon nanotubes. Lancet Oncol 2014;15:1427 8. 30. European Food Safety Authority. Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance glyphosate. EFSA J 2015;13:4302. 31. Portier CJ, Armstrong BK, Baguley BC, ym. Review of the carcinogenicity of glyphosate by EFSA and BfR. Open letter to Vytenis Andriukaitis, the EU Commissioner for Health and Food Safety 27.11.2015. http://www.efsa.europa.eu/sites/default/ files/prof_portier_letter.pdf. 32. Url B. Subject: Open letter: review of the carcinogenicity of glyphosate by EFSA and BfR. Letter to Prof. CJ Portier 16.1.2016. http://www.efsa.europa.eu/ sites/default/files/efsa_response_prof_ Portier.pdf. 33. Wild CP. IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans. Letter to Dr. B Url 5.2.2016. http://www. efsa.europa.eu/sites/default/files/letter_from_dr_wild_to_bernhard_url.pdf. 34. Url B. Re: IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans. Reply to Dr. CP Wild 9.2.2016. http://www. efsa.europa.eu/sites/default/files/reply_from_bernhard_url_to_dr_wild.pdf. 35. Wild CP. IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans. Letter to Dr. B Url 12.2.2016. http://www. efsa.europa.eu/sites/default/files/letter_ from_dr_wild_to_bernhard_url_160212. pdf. 36. Portier CJ, Armstrong BK, Baguley BC, ym. Differences in the carcinogenic evaluation of glyphosate between the International Agency for Research on Cancer (IARC) and the European Food Safety Authority (EFSA). J Epidemiol Community Health 2016, julkaistu verkossa 3.3.2016. K. Husgafvel-Pursiainen 1550