LÄNSI-TURUN LUONTOA Luonnonsuojelutarkastaja Jarmo Laine Minua on pyydetty kertomaan Kalmasvuoren alueesta ja mahdollisesti ympäristön muistakin luontokohteista. Ajattelin rakentaa jutun siten, että tehdään nojatuolimatka lähiympäristön luontoon, kun ulkona jo pyryttääkin. Kiertelin alueella viime perjantaina (5.11.2010) ja nämä kaikki kuvat ovat tämän kierroksen satoa. KALMASVUORI Aloitetan tästä Kalmasvuoresta, joka on ollut teillä läheisenä kohteena jo pidemmän aikaa, kun sitä aluetta ovat uhanneet monenlaiset asiat, lähinnä kaavoitus. Ymmärtääkseni kaavoitus on nyt jäissä tämän alueen kohdalta. Firma, joka haki aluetta itselleen, on jo nähtävästi luopunut hankkeesta. Aikaisemmassa kaavaehdotuksessa oli useampia rivitalo- ja omakotitaloalueita, mutta niitä poistettiin pikkuhiljaa ja ainoastaan itäreunaan jäi muutaman talon alue. Ja nyt ei ole sitäkään tulossa ainakaan aivan lähitulevaisuudessa. Kalmasvuorestahan tehtiin luontoselvitys kaavaa varten ja siinä todettiin, ettei ole ainakaan mitään erityisiä luontoarvoja, jotka olisivat suoraan estäneet rakentamisen tai kaavoittamisen. Kalmasvuorella on kuitenkin paljon hienoja luontoon liittyviä yksityiskohtia, jotka ilmenivät jo yhden tunnin kävelyllä. Aloitetaan itäreunasta, jossa on tällaista louhikkoista aluetta. Meren pinta on ollut 5-6000 vuotta sitten kivikon kohdalla. Meri on huuhdellut siitä hienoimman aineksen pois ja vain isot kivet ovat jääneet jäljelle. Tällaisia mäkiä reunustavia kivikehiä
sanotaan muinaisrannoiksi. Itämeri aikoinaan oli aikojen kuluessa välillä meri ja välillä järvi. Jääkauden jälkeisten kehitysvaiheiden nimiä olivat esim. Litorinmeri, Anchylus-järvi ja Balttilainen jääjärvi. Näitä louhikkorantoja syntyi korkeimmille tasoille. Tämäkin on muistaakseni n. 40 m tämänhetkisen merenpinnan yläpuolella. Eli meren pinta on laskenut tai maan pinta kohonnut 40 m viiden tuhannen vuoden aikana. Samainen kivikko jatkuu rinnettä etelään päin käveltäessä.
Alueelta löytyy useita oikein komeita siirtolohkareita. Nämä on jäätikkö aikoinaan tänne pudottanut. Tälläkin alueella jäätikön paksuus on parhaimmillaan ollut n. kaksi kilometriä. Jäätikön mukana on kulkeutunut kaikenlaista ainesta. Sen kulkusuuntahan oli noin luode-kaakko täällä Turun alueella. Jostain luoteen suunnalta nämäkin kivenlohkareet on irronneet ja kulkeutuneet tänne jäätikön mukana. Jään sitten sulettua kivet ovat jääneet paikoilleen.
Edettäessä vielä etelään päin tulee vastaan lounaaseen tai melkein etelään laskeutuva rinne. Todella hieno kallioketo, jossa löytyy katajia ja muuta ketokasvillisuutta. Valon tulosuusta oli harmillinen kuvauksen kannalta siellä kulkiessani ja aurinkokin oli alhaalla. Toiseen suuntaan katsottaessa maisema on ihan erinäköinen. Ollaan kuin ulkosaaristossa, jossa on karua kallioaluetta ja kitukasvuisia mäntyjä. Aikanaan tämäkin on ollut pelkkä merestä pistävä kari. Vuosituhansien kuluessa siihen on hiljalleen tullut irtainta maa-ainesta, johon kasvit ovat päässeet kiinnittymään. Etelään päin katsottaessa horisontissa pilkistää Tuomiokirkko ja näkymät ovat muutenkin komeat.
Kallion on rakenteeltaan mielenkiintoista koko Kalmasvuoren alueella. Pinta on syöpyneen näköistä. Kivilaji on hyvin karkearakenteista graniittia, jossa on suuria maasälpäkiteitä. Niiden ympärillä on pehmeämpää ainetta, joka on pikkuhiljaa syöpynyt veden ja jään vaikutuksesta pois. Jäljelle on jäänyt tällainen merkillinen rokonarpinen pinta. Tällaista pintaa ei muualla Turun seudulla paljoa tavata.
Löytyy jänniä kuvioitakin. Kukahan on joskus tuollaisen ristin kallioon kaivertanut. Ilmeisesti se on kompassi, joka näyttää pääilmansuunnat. Eikä kovin hiljattain, koska risti on jo kovin jäkälöitynyt. Edelleen kallioita, joihin olen ihastunut, koska olen koulutukseltani geologi. Tässä kalliossa näkyy uurteisuutta, mikä kuvastaa jäätikön kulkusuuntaa. Jäätikkö on jyrännyt ylitse kuvasta katsoen poispäin. Pohjalla olleet lohkareet ovat kuluttaneet uria pintaan. Voi hyvin kuvitella kahden km:n paksuisen jääkerroksen paineen aikaansaannoksia, kun pohjalla on jäätikön mukana eteenpäin liikkuvia kivenmurikoita.
Sitten on toisenlaisia uurteita, mutta nämä eivät ole jään aiheuttamia, vaan ne johtuvat kallion rakenteesta. Siinä on kovempaa kiviainesta olevia juonteita ja välissä taas pehmeämpää, joka on syöpynyt pois. Kuvassa näkyy myös jäätikön jälkiä., ns. simpukkamurroksia, jotka ovat jäätikön aiheuttamia hieman simpukan muotoisia lohkeamisjälkiä. Edelleen jäätikön aiheuttamia uurteita. Nyt on jäätikkö tullut vasemmalta silokalliota pitkin ja lohkaissut reunasta palasia, jotka jäävät menosuunnan puolelle. Siitäkin pystyy päättelemään hyvin jäätikön kulkusuunnan.
Sitten vähän myöhemmän ajan ilmiöitä. Pakkanen, vesi ja jää ovat halkaisseet kalliosta siivun. Tämä löytyy lakialueelta. Laelta löytyy yksi lampikin, josta on myös sammakkohavaintoja. Sammakot eivät tarvitse koko kesää vettä, vaan ne pärjäävät, jos sitä on kesäkuun loppuun astikin. Silloin nutipäät jo saavat jalat alleen ja lähtevät liikkeelle.
Kalmasvuoren länsirinteellä on vähän rehevämpää kasvustoa. Tässä on nuori haavikko, joka ajan kuluessa muuttuu varmasti upean näköiseksi haapametsiköksi. Jopa kolohaapoja löytyy. Käpytikka voi pesiä alueella ja palokärki poiketa ohi kulkiessaan. Alue on kuitenkin melko karua ja pesivä linnusto siitä johtuen lajimäärältään vaatimatonta, ehkä noin 15 lajia. Lukumäärä voi olla kuitenkin runsastakin. Ulkoilureitti kulkee alueen läpi.
Mielenkiintoisen notkelman kohdalle piti kaavoittaa asuntoja. Pohjalla on rehevä mustikkakasvusto ja tähän aikaan löytyy oikeita vesikuljujakin. Linnustokin on tällä alueella runsaampaa. Kivenhakuutakin on näköjään tehty aikanaan. Kiviä porattu ja niistä on lohkottu varmaankin perustuskiviä. Ajankohtaa on vaikea sanoa, mutta jäkälistä päätellen aikaa on jonkin verran kulunut.
Jopa iso siirtolohkare oli halkaistu. Poran jälki näkyy keskellä. Vieressä oli muotoiltuja palasia. Niistä oli varmaan parhaat kuljetettu pois ja huonommat ovat jääneet. Mielenkiintoinen historiallinen juttu, että tällaistakin on joskus tehty.
Edelleen louhikkoa, nyt Kalmasvuoren pohjoisrinteeltä, jossa louhikko on voimakkaimmin näkyvä maisemaelementti. Harvoissa paikoissa on näin vahvoja louhikkoalueita. Vielä löytyy sieniäkin. Punahaperon sukulainen ja
ja känsätuhkelo.
KOVASOJAN LAAKSO Toinen lähiympäristön luontokohde on Kovasojan laakso. On todella hienoa, että tällainen jokilaakso on säilynyt eikä sitä kaikkea ole pantu putkeen. Niin kuin Saukonoja, johon Kovasoja laskee, on alajuoksulta osittain putkessa. Maankäytön kannalta olisi paineita putkittaa tämäkin osa, että saataisiin lisää pelto- tai rakennusmaata. Meidän toimisto pyrkiikin säilyttämään kaikki jäljellä olevat ojat avonaisina. Ojien tulvat ovat vähentyneet alajuoksun perkaamisen ja siltarumpujen suurentamisen myötä. Myös talvien lumimäärä on pienentynyt aikaisempaan nähden. Viime talvi oli kyllä runsasluminen, mutta vähäisen roudan vuoksi se imeytyi helposti maaperään. Turun vesilaitoksen mukaan ojat ovat lainsäädännöllisesti viemäreitä ja heillä on oikeus pitää ne avoimina, ettei tulvia syntyisi. Heidän kanssaan meillä onkin kädenvääntöä jokilaaksojen hoitamisesta. He tahtoisivat ruopata ojat kovalla kädellä vetäviksi ja me taas yritämme säilyttää ne luonnollisina. Myös alueella tapahtunut rakentaminen on viemäröinnin vaikutuksesta vähentänyt ojissa kulkevaa vesimäärää.
Turun seudulla joet ovat mutkikkaita kulkiessaan savimaiden läpi. Mutkittelun historia näkyy usein kuten tässäkin kuvassa. On syntynyt nk. makkarajärvi, jonka ansiosta on puhjennut uusi uoma ja vanha on hiljalleen täyttynyt. Kun kuljette luonnossa, tarkkailkaa tällaisia ilmiöitä.
NUNNAVUORI Samalla reissulla kävin Nunnavuorella, joka on myös yksi luontokohde tässä lähettyvillä. Tämä kaakkoisrinne on komeata pähkinäpensaistoa. Erikoinen se on siksi, että siellä kasvaa mäntyä. Yleensä pähkinäpensaat kasvavat lehdoissa. Polku kulkee ylös mäkeen päin
ja tullaan samannäköisiin maisemiin kuin Kalmasvuorella, eli tällaista välisaariston maisemaa. Nunnavuoreltakin avautuu komeat näköalat kaupungin suuntaan. Vuoren laki on korkein lähiseudun paikka. Se on muistaakseni 63 m merenpinnasta. Kalmasvuori oli vähän yli 40 metriä merenpinnasta ja Paattisen suunnalta löytyy yli 80 m korkeita paikkoja.
Nunnavuoren erikoisuus on pirunpelto, joka on rajattu luonnonsuojelualueeksi. Pirunpeltoon liittyy hauska historia. Keijo Parkkunen halusi todistaa 27 vuotta sitten maailmansyntyteorioitaan kaivinkoneen avulla. Hän halusi näyttää, että kivien alla on hiidenkirnu, joita syntyi 6000 vuotta takaperin vesien syöksyessä taivaalta alas. Hänen työnsä kuitenkin keskeytettiin ja teoria jäi todistamatta. Pirunpelto on vanhaa rantaa, joka on syntynyt jäätikön sulaessa. Alla on todennäköisesti kuoppa, johon kivet ovat sulamisen yhteydessä kerääntyneet. Jäätikkö on ehkä haljennut korkean paikan vuoksi ja sulamisvedet ovat valuneet halkeamaan tuoden kiviä mukaansa ja samalla ne ovat hioutuneet pyöreiksi. Kivikerros on syvimmillään ehkä 3 4 metriä.
Suositulla ulkoilualueella on kuntorata ja jopa lasten pulkkamäki.
METSÄKYLÄ KUNINKOJA Neljäs käyntikohde oli Metsäkylän-Kuninkojan luonnonsuojelualue. Paikka oli ennestään muita tutumpi, koska olin tehnyt alueella 80-luvulla linnustokartoitusta, silloin kun tätä luonnonsuojelualueeksi haviteltiin. Alue on hyvin monipuolinen luonnoltaan. Täällä on erillaisia kasvillisuustyyppejä. On tammea puitten seassa, tammikoita ja lehtomaisia paikkoja.
Pelkkää kuusikkoa ja sitten niittyä, jolla nykyisin hevoset laiduntavat.
Koko alueen halki kulkee Kuninkojan jokilaakso, jossa on nähtävissä taas samanlaisia veden syövyttämiä koukeroita, kuin Kovasojan laaksossakin. Laitumella oleva hevonenkin näkyy kuvassa. Tämä metsäkylän alue vaatisi ehdottomasti toimenpiteitä, jos haluttaisiin tammien pärjäävän, mutta resursseja on niin kovin vähän. Ruissalo on meillä ykköskohde, mutta joka vuosi pyrimme valitsemaan jonkun Ruissalon ulkopuolisenkin kohteen. Alueen läpi kulkee leveä, melkein autolla ajettava ulkoilureitti.
Hienossa ojanvarressa löytyy haapaa, leppää ja jopa liito-orava viihtyy alueella. Keskellä kuvassa näkyy haavassa kolo, joka olisi sopiva liito-oravan pesäkoloksi. Kuninkojan alueen pohjoisreunaan kuuluu oikein kunnollinen tammilehto. Tämä kohta on hyvin pärjäävä, eikä siinä tarvitse tehdä mitään. Tammet ovat ottaneet oman valtansa ja muut ovat jääneet alakynteen. Tässä oli viimeinen kuva, nyt voidaan keskustella.
Esitys on pidetty Länsi-Turun asukasyhdistyksen syyskokouksessa 9.11.2010 Esittäjä on Turun kaupungin ympäristösuojelutoimiston luonnonsuojelutarkastaja Jarmo Laine. Hänen työnkuvaansa kuuluvat kaikki luontoon liittyvät asiat mm. luonnosta kertominen Turun kaupungin asukkaille.