Naisyritysten liiketoimintakäytännöt

Naisyritysten liiketoimintakäytännöt ja tuloksellisuus Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys /00

HELENA PALMGREN SIMO KALEVA PÄIVI JALONEN KAIJA TUOMI Naisyritysten liiketoimintakäytännöt ja tuloksellisuus Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys /00

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys /00 Arbets- och näringsministeriets publikationer Arbete och företagsamhet /00 MEE Publications Employment and entrepreneurship /00 Tekijät Författare Authors Helena Palmgren, Simo Kaleva, Päivi Jalonen ja Kaija Tuomi Työterveyslaitos Julkaisuaika Publiceringstid Date Kesäkuu 00 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Naisyritysten liiketoimintakäytännöt ja tuloksellisuus Tiivistelmä Referat Abstract Tutkimus selvitti naisyritysten liiketoimintakäytäntöjä sekä liiketoimintakäytäntöjen ja naisyrittäjien työhyvinvoinnin yhteyksiä yritysten tuloksellisuuteen. Aineisto koostui naisyritysten liiketoimintakäytäntöjä, kilpailuympäristöä sekä yritysten tuloksia selvittävästä lomakekyselystä. Työhyvinvoinnin ja yritysten tuloksellisuuden tarkastelussa hyödynnettiin samaan tutkimuskokonaisuuteen kuuluvan naisyrittäjien työhyvinvointitutkimuksen tuloksia. Tutkimuksessa nousee esiin naisyritysten toiminnan systemaattisen suunnittelun vähäisyys ja talouden hallinnan haasteet. Kirjallinen liiketoimintasuunnitelma ja budjetti puuttuivat monesta naisyrityksestä, ja yrityksen taloudellisen tuloksen arviointi tuotti vaikeuksia. Kuitenkin lähes kolmannes naisyrityksistä suunnitteli toiminnan laajentamista nykyisessä yrityksessä. Yritystoiminnan lopettaminen, keskeyttäminen tai myynti oli näköpiirissä joka kymmenennessä yrityksessä. Naisyritykset keskittyivät kotimaan markkinoille; vientimarkkinoille oli suuntautunut vajaa viidennes. Kilpailustrategiana oli lähes poikkeuksetta tuotteiden ja palvelujen laatu. Asiakkaat olivat useimmille naisyrityksille tärkeä yhteistyökumppani ja keskeinen ideoiden lähde uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä. Asiakastyytyväisyyden arviointi oli melko yleistä, mutta vaihteli toimialoittain. Yhteistyötä alihankkijoiden kanssa tehtiin jonkin verran, tavarantoimittajien kanssa yhteistyö oli runsaampaa, mutta vaihteli eri toimialoilla. Työntekijöiden tyytyväisyyden ja suoriutumisen arviointi oli melko yleistä ja toteutukseltaan vapaamuotoista. Yli puolet työntekijöistä oli osallistunut yrityksen järjestämään koulutukseen viimeisen vuoden aikana. Työterveyshuolto oli järjestetty kahdessa kolmesta työnantajayrityksestä ja työympäristön vaaroja selvittävä riskinarviointi oli tehty neljäsosassa yrityksiä. Ympäristönsuojelu naisyrityksissä oli yleistä ja aktiivista. Uusien tai parannettujen palvelujen ja tuotteiden sekä toimintatapojen kehittäminen oli yleistä. Kehittämisen esteitä olivat yleinen taloudellinen tilanne, liian pienet markkinat, kehittämisen kalleus ja pula pätevästä henkilökunnasta. Tietotekniikan hyödyntäminen vaihteli, vähäisintä käyttö oli henkilökohtaisissa palveluissa, joiden naisyrityksillä oli myös keskimääräistä harvemmin omat Internet-sivut. Tietotekniikan käytön esteitä olivat puutteellinen osaaminen, laitteiden kalleus sekä monimutkaiseksi koettu tekniikka. Kilpailijoiden toimintaa seurasi joka kolmas naisyritys. Oman toiminnan arviointi suhteessa kilpailijoihin osoittautui vaikeaksi, mutta oma toiminta nähtiin useimmin myönteisesti. Yrityksen menestymisen takeeksi miellettiin laatu, ammattitaito ja osaaminen, asiakastyytyväisyys sekä vakiintuneet asiakassuhteet. Naisyrityksissä oli osaamistarpeita erityisesti tietotekniikassa, taloushallinnossa, markkinoinnissa ja liiketoiminnan suunnittelussa. Naisyritysten tuloksellisuutta selittivät naisyritysten arviot siitä, että kilpailutilanne markkinoilla ei ole yrityksen toiminnan menestymistä estävä tekijä, investoinnit koneisiin ja laitteisiin sekä yrityksen toiminnan kilpailijoita parempi laatu. Vastaajien ikä oli käänteisessä yhteydessä tuloksellisuuteen. Naisyrittäjien työhyvinvointiin liittyvistä tekijöistä tuloksellisuutta selittivät parhaiten vähäinen työhön liittyvä epävarmuus ja työlle omistautuminen. Yrityksen toimiala ja yrittäjäasema eivät olleet yhteydessä tuloksellisuuteen. Myöskään toimialojen väliset erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Työ- ja elinkeinoministeriön yhdyshenkilö: Työllisyys- ja yrittäjyysosasto / neuvotteleva virkamies Anna-Liisa Levonen, puh. 00 606 685 Asiasanat Nyckelord Key words naisyritykset, naisyrittäjät, liiketoimintakäytännöt, työhyvinvointi, tuloksellisuus ISSN 797-56 Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 97 ISBN 978-95-7-95-6 Kieli Språk Language Suomi, finska, finnish Hinta Pris Price 7 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd

Esipuhe Työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 008 asettama naisyrittäjyyden edistämistyöryhmä on selvittänyt naisyrittäjyyden tilaa sekä kartoittanut naisten yrittäjyyttä edistäviä ja sitä estäviä tekijöitä. Työryhmä esittää raportissaan muun muassa naisyrittäjien työkykyä tukevan palvelujärjestelmän kehittämistä huomioimaan entistä paremmin naisyrittäjien tarpeet. Suomalaisten työurien pidentäminen niiden alku- ja loppupäästä on tärkeä tavoite julkisen talouden kestävyyden kannalta. Myös yrittäjien jatkamista työelämässä tulee edistää: huomattava osa yrittäjistä saavuttaa eläkeiän kuluvalla vuosikymmenellä. Tukemalla yrittäjien työhyvinvointia ja työssä jaksamista voidaan pitää heidät kiinni työelämässä ja samalla vaikuttaa heidän yritystensä menestymiseen. Yrittäjän työkyvyn tukeminen on tärkeää myös nuorten yrittäjien kohdalla. Työterveyslaitoksen toteuttamassa Naisyrittäjien työhyvinvointitutkimuksessa havaittiin, että nuorten, alle 5-vuotiaiden naisyrittäjien työhyvinvointi on usein koetuksella. He tarvitsevat tukea erityisesti osaamisen ja työolosuhteiden kehittämiseen sekä työn ja muun elämän yhteensovittamiseen. Nämä asiat ovat merkityksellisiä myös liiketoiminnan onnistumiselle. Käsillä oleva Naisyrittäjien liiketoimintakäytännöt ja tuloksellisuus -tutkimusraportti tuottaa kokonaiskuvan naisyritysten liiketoimintakäytännöistä sekä naisyritysten tuloksellisuuden yhteydestä yritystoimintaan ja naisyrittäjien työhyvinvointiin. Tulosten avulla voidaan vahvistaa naisyritysten menestymisen edellytyksiä sekä parantaa naisyrittäjien työhyvinvointia. Tutkimus on osa Työterveyslaitoksen toteuttamaa Naisyrittäjien työhyvinvointi ja naisyritysten liiketoiminnan kehittäminen -hanketta, joka toteutetaan yhteistyössä Yrittäjänaisten Keskusliiton ja työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Tutkimuksen havaintoja, johtopäätöksiä ja ehdotuksia hyödynnetään työ- ja elinkeinoministeriön jatkotyössä kehitettäessä naisyrittäjien yritystoiminnan edellytyksiä. Työ- ja elinkeinoministeriö kiittää lämpimästi tutkimuksen tekijöitä, ohjausryhmän jäseniä sekä tutkimukseen osallistuneita naisyrittäjiä. Helsingissä.5.00 anna-liisa levonen Neuvotteleva virkamies Työ- ja elinkeinoministeriö

Sisältö Esipuhe... 5 Sisällys... 7 Tiivistelmä... 0 Tutkimuksen tausta, tehtävät ja tutkimuksellinen lähestymistapa Tutkimusaineisto ja -menetelmät... 5. Tutkimusmenetelmät... 5. Otanta, otoksen muodostaminen ja analyysimenetelmät... 5. Tutkimukseen osallistuneiden naisyritysten taustatietoja... 8 Liiketoimintakäytännöt naisyrityksissä.... Strateginen suunnittelu ja johtaminen.... Asiakkaat, alihankkijat ja tavarantoimittajat... 6. Henkilöstö-, työterveys- ja turvallisuuskäytännöt sekä ympäristönsuojelu... 9.4 Tuotteiden, palvelujen ja toiminnan kehittäminen... 6.5 Tietotekniikan käyttö... 40.6 Toiminnan seuranta ja vertaaminen muihin... 4 4 Naisyritysten kilpailuympäristö, toiminnan tulokset ja kehittämistarpeet... 47 4. Kilpailuympäristö... 47 4. Toiminnalliset tulokset... 49 4. Liiketoiminnan tulokset... 57 4.4 Liiketoiminnan kehittäminen... 6 5 Naisyritysten tuloksellisuus ja tuloksellisuuden yhteydet liiketoimintakäytäntöihin ja naisyrittäjien työhyvinvointiin... 67 6 Yhteenveto ja pohdinta... 7 6. Keskeiset tulokset ja johtopäätökset... 7 6. Tutkimuksen luotettavuus... 75 6. Tutkimuksen merkitys naisyritysten kehittämiselle... 77 Kirjallisuus... 79 Liitteet 5 Liite. Naisyritysten liiketoiminta -kyselylomake... 8 Liite. Liiketoimintakyselyssä lähetettyjen ja palautuneiden lomakkeiden määrät ja vastausprosentit... 9 Liite. Naisyrittäjät toimialan ja kotipaikan mukaan naisyrittäjien liiketoimintakäytännöt kyselyssä... 9 Liite 4. Yrityksen toiminnan tuloksellisuuden yhteys liiketoiminnan ja työhyvinvoinnin muuttujien kanssa... 9

Liite 5. Yrityksen toiminnan tuloksellisuuden summamuuttuja sekä tässä raportissa käytettävät naisyrittäjien työhyvinvointikyselyn summamuuttujat ja niiden reliabiliteetti... 95 Kuviot Kuvio. Liiketoimintakäytännöt ja yrityksen menestyminen... Taulukot 5 Taulukko. Liiketoimintakyselyyn vastanneet naisyrittäjät toimialoittain... 7 Taulukko. Yksinyrittäjien ja työnantajayrittäjien osuudet prosentteina koko aineistossa... 8 Taulukko. Päätoimisten ja sivutoimisten naisyrittäjien osuudet prosentteina koko aineistossa... 9 Taulukko 4. Naisyritysten toiminta-aika vuosina (luokiteltuna koko aineistossa)... 0 Taulukko 5. Liiketoiminnan tavoitteiden asettamisessa otetaan huomioon seuraavat ryhmät... Taulukko 6. Missä määrin yritys on keskittynyt liiketoiminnassaan viimeisen kolmen vuoden kotimaan ja ulkomaisiin markkinoihin... 4 Taulukko 7. Naisyritysten strategiset painotukset liiketoiminnassa... 5 Taulukko 8. Asiakkaiden tyytyväisyyden arviointi... 7 Taulukko 9. Yhteistyö asiakkaiden kanssa tuotteiden tai palveluiden parantamiseksi... 8 Taulukko 0. Työntekijöiden suoriutumisen arviointi ja heidän palkitsemisensa hyvän suoriutumisen perusteella... Taulukko. Työntekijöiden osallistuminen koulutukseen, työnkiertoon tai tehtävien vaihtoon viimeisen kuukauden aikana... Taulukko. Työterveyshuollon palveluiden järjestäminen työntekijöille, sairaanhoidon sisältyminen työterveyshuollon palveluihin sekä työntekijöille järjestetty työkykyä ylläpitävä toiminta... Taulukko. Keneltä/mistä yritys on saanut ideoita uusien tuotteiden tai palveluiden kehittämiseen... 7 Taulukko 4. Uusien tuotteiden tai palveluiden kehittämistä haitanneet tekijät viimeisen kolmen vuoden aikana... 9 Taulukko 5. Naisyritysten investointikohteet viimeisten kuukauden aikana... 40 Taulukko 6. Tietotekniikan käyttö naisyrityksissä sekä yritysten omat Internet-sivut... 4 Taulukko 7. Kuinka paljon yrityksessä on seurattu seuraavia asioita kolmen viimeisen vuoden aikana... 44 Taulukko 8. Yrityksen kilpailijoiden toiminnan seuranta... 45

Taulukko 9. Yrityksen toiminnan vertaaminen muihin viimeisen kolmen vuoden aikana... 46 Taulukko 0. Naisyritysten kilpailutilanne... 48 Taulukko. Yrityksen kustannustehokkuus suhteessa tärkeimpiin kilpailijoihin... 50 Taulukko. Yrityksen tuotannon tai toiminnan laatu verrattuna tärkeimpiin kilpailijoihin... 5 Taulukko. Yrityksen toimitusvarmuus verrattuna tärkeimpiin kilpailijoihin... 5 Taulukko 4. Yrityksen tuote- ja palveluinnovatiivisuus verrattuna tärkeimpiin kilpailijoihin... 5 Taulukko 5. Yrityksen asiakkaiden tyytyväisyys verrattuna tärkeimpiin kilpailijoihin... 54 Taulukko 6. Laatupoikkeamien kustannusten osuus kokonaismyynnistä... 55 Taulukko 7. Yrityksen menestymistä estävät tekijät... 56 Taulukko 8. Yrityksen kannattavuus verrattuna tärkeimpiin kilpailijoihin... 58 Taulukko 9. Yrityksen sijoitetun pääoman tuotto verrattuna tärkeimpiin kilpailijoihin... 59 Taulukko 0. Yrityksen tuottavuus verrattuna tärkeimpiin kilpailijoihin 60 Taulukko. Yrityksen tuloksellisuus-summamuuttujan jakaumat, keskiarvot ja -hajonnat... 6 Taulukko. Osaamisen lisätarve naisyrityksissä... 65 Taulukko. Naisyritysten tuloksellisuutta liiketoimintakäytännöillä selittävä lineaarinen regressioyhtälö, sen kertoimet, keskivirheet sekä regressiokertoimien tilastollinen merkitsevyys... 69 Taulukko 4. Naisyritysten tuloksellisuutta työhyvinvoinnin muuttujilla selittävä lineaarinen regressioyhtälö, sen kertoimet, keskivirheet sekä regressiokertoimen tilastollinen merkitsevyys... 70 Taulukko 5. Naisyritysten tuloksellisuutta liiketoimintakäytännöillä sekä työhyvinvoinnin muuttujilla selittävä lineaarinen regressioyhtälö, sen kertoimet, keskivirheet sekä regressiokertoimien tilastollinen merkitsevyys... 7

Tiivistelmä Naisyritysten liiketoimintakäytännöt ja tuloksellisuus -tutkimus on osa Työterveyslaitoksen ja Yrittäjänaisten Keskusliiton yhteishanketta, jonka tarkoituksena on tukea naisyrittäjien työhyvinvointia, työssä jaksamista ja jatkamista sekä yrittäjäksi ryhtymistä. Lisäksi hankkeessa kehitetään naisyritysten liiketoimintakäytäntöjä niin, että ne tukevat yritysten kannattavuutta, kasvua ja tuottavuutta. Työ- ja elinkeinoministeriö on tukenut tutkimusta. Naisyrittäjien työhyvinvointi ja liiketoiminnan kehittäminen -hankkeen ensimmäinen vaihe muodostui tutkimuksesta, jossa lomakekyselyillä ja haastatteluilla tuotettiin yleistettävää tutkimustietoa naisyrittäjien työhyvinvoinnista ja naisyritysten liiketoimintakäytännöistä sekä tuloksellisuudesta. Tutkimus toteutettiin vuosina 008 ja 009. Tutkimustuloksia hyödynnetään hankkeen toisessa vaiheessa, jossa kehitetään ja viedään käytäntöön naisyrittäjien hyvinvointi- ja liiketoimintatarpeita vastaava palvelukokonaisuus. Naisyrittäjien työhyvinvointia koskevat tutkimustulokset on julkaistu Naisyrittäjien työhyvinvointi -raportissa (Palmgren ym. 00). Tässä tutkimusraportissa kuvataan naisyrittäjien liiketoimintakäytännöt ja tuloksellisuus -tutkimuksen tulokset. Tutkimus toteutettiin lomakekyselynä, joka suunnattiin naisyrittäjien työhyvinvointitutkimukseen osallistuneille naisyrittäjille. Liiketoimintakäytäntöjä kartoittavan kyselylomakkeen palautti 677 naisyritystä (palautusprosentti 58,). Osa kyselyn saaneista ilmoitti, että ei kuulu enää tutkimuksen kohderyhmään (esimerkiksi yritystoiminta on päättynyt tai yrittäjä on jäänyt eläkkeelle). Tieto- ja naisyritysten liiketoimintakäytännöistä saatiin 55 naisyrityksestä (vastausprosentti 50,4). Yksinyrityksiä vastanneista oli 66 prosenttia. Niistä osa käytti kuitenkin myös tunti- ja vuokratyöntekijöitä. 86 prosenttia kyselyyn osallistuneista yrityksistä veti päätoiminen yrittäjä. Tutkimuksen tulokset luovat kokonaiskuvan liiketoimintakäytännöistä naisyrityksissä. Tulokset nostavat esiin naisyritysten kehittämistarpeita ja osoittavat niiden vahvuuksia. Aktiivisuus asiakasyhteistyössä ja oman toiminnan kehittämisessä, myönteinen näkemys oman yrityksen tilanteesta suhteessa kilpailijoihin sekä halu kehittää omaa osaamista ovat osoituksia naisyritysten kehittymispotentiaalista. Kuitenkin systemaattisen suunnittelun vähäisyys, liiketoiminta- ja taloussuunnitelmien puuttuminen sekä osaamistarpeet naisyrityksissä samoin kuin työterveys- ja turvallisuusjohtamisen kehittymättömyys ovat riski naisyritysten toiminnalle sekä henkilöstön terveydelle ja työkyvylle. Tutkimuksesta ilmenee naisyritysten toiminnan systemaattisen suunnittelun vähäisyys ja talouden hallinnan ohuus. Kirjallinen liiketoimintasuunnitelma ja budjetti puuttuvat vielä monesta naisyrityksestä, eivätkä monet naisyrittäjät osaa arvioida yrityksensä taloudellisia tuloksia. Nämä havainnot tukevat naisyrittäjien 0

työhyvinvointitutkimuksen (Palmgren ym. 00) tuloksia, joiden mukaan naisyrittäjät tarvitsevat lisää osaamista muun muassa taloushallinnossa, liiketoiminnan suunnittelussa ja tietotekniikassa. Tutkimus osoittaa naisyritysten taloudellisen tuloksellisuuden, liiketoimintakäytäntöjen ja naisyrittäjien työhyvinvoinnin välisiä yhteyksiä, joiden tarkempi selvittäminen edellyttää seuranta- ja jatkotutkimuksia. Naisyritysten tuloksellisuutta selittivät erityisesti naisyritysten arviot siitä, että kilpailutilanne markkinoilla ei ole yrityksen toiminnan menestymistä estävä tekijä, yrityksen tekemät investoinnit koneisiin ja laitteisiin viimeisen kuukauden aikana sekä yrityksen toiminnan kilpailijoita parempi laatu. Vastaajien ikä oli käänteisessä yhteydessä tuloksellisuuteen. Naisyrittäjien työhyvinvointia kuvaavista muuttujista tuloksellisuutta selittivät parhaiten vähäinen työhön liittyvä epävarmuus ja työlle omistautuminen. Edellä mainitut tekijät selittivät lähes kolmanneksen naisyritysten tuloksellisuuden vaihtelusta. Yrityksen toimiala ja yrittäjäasema (yksinyrittäjä vs. työnantajayrittäjä, päätoiminen vs. sivutoiminen yrittäjä) eivät olleet yhteydessä tuloksellisuuteen. Myöskään toimialojen väliset erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Naisyritysten tuloksellisuuden tarkastelun sanoma voidaan kiteyttää siihen, että ne naisyrittäjät menestyvät, joilla tuotteet ja palvelut ovat laadukkaita ja monipuolisia ja joiden kilpailutilanne markkinoilla ei ole liian haastava. Menestyneet yritykset ovat myös pystyneet pitämään teknologiansa ajanmukaisena sekä osaavat seurata toimintaansa kuten asiakkaiden tyytyväisyyttä. Menestymistä tukevia tekijöitä ovat yrittäjän työlleen omistautuminen ja työkyky. Niiden avulla pyritään hallitsemaan työn epävarmuustekijöitä (taloudellista vastuuta sekä töiden ennakoimattomuutta ja riittämättömyyttä). Kuitenkin iän karttuessa monien naisyrittäjien työkyky, osaaminen ja jaksaminen eivät riitä ylläpitämään yrityksen tuloksellisuutta. Pääosin tutkimuksen tulokset sopivat hyvin aikaisempiin, pienten yritysten keskuudessa tehtyjen tutkimusten tuloksiin: hyvien liiketoimintakäytäntöjen noudattaminen ei sinänsä takaa yrityksen taloudellista menestymistä. Tässä tutkimuksessa oli kuitenkin mahdollista osoittaa tiettyjen liiketoimintaan liittyvien tekijöiden samoin kuin tiettyjen työhyvinvointitekijöiden olevan selvästi yhteydessä naisyritysten tuloksellisuuteen. Tulosten perusteella voidaan esittää, että hyvien liiketoimintakäytäntöjen hallinnan (liiketoimintaan liittyvä osaaminen) samoin kuin työhyvinvoinnin tukemisella ja kehittämisellä voidaan edistää naisyrittäjien työssä jaksamista ja jatkamista sekä naisyritysten menestymistä. Tämä edellyttää, että työkykyä tukevaa palvelujärjestelmää, palveluja ja niiden tarjontaa kehitetään vastaamaan entistä paremmin naisyrittäjien tarpeita. Naisyrittäjien koulutuksessa ja naisyritysten toiminnan kehittämisessä kannattaa huomioida olemassa oleva tutkimusnäyttö. 0

Tutkimuksen tausta, tehtävät ja tutkimuksellinen lähestymistapa Naisyritysten liiketoimintakäytännöt ja tuloksellisuus -tutkimus on osa Työterveyslaitoksen ja Yrittäjänaisten Keskusliiton yhteishanketta, jolla edistetään naisyrittäjyyttä. Hanke toteutetaan työ- ja elinkeinoministeriön tuella. Hanke muodostuu tutkimuksesta ja kehittämishankkeesta. Tutkimus on kaksivaiheinen. Sen ensimmäisessä vaiheessa tuotettiin yleistettävää tutkimustietoa naisyrittäjien työhyvinvoinnista, sitä tukevista ja estävistä tekijöistä sekä naisyrittäjien kokemista työhyvinvointitarpeista (Palmgren ym. 00). Tutkimuksen toisessa vaiheessa selvitettiin naisyritysten liiketoimintakäytäntöjä, joilla on aikaisemmissa tutkimuksissa osoitettu olevan yhteyttä yritysten kannattavuuteen, kasvuun ja tuottavuuteen (Knuckey ym. 999, 00). Niillä on merkitystä myös yrittäjien ja yritysten henkilöstön työhyvinvoinnille (von Bondsdorff ym. 009, Mäki-Fränti 009, Tuomi 007, Tuomi ym. 004, Riikonen ym. 00). Hankkeen taustalla on näkemys naisyrittäjyyden merkityksestä maamme kilpailukyvylle ja hyvinvoinnille. Naisyrittäjyyden merkitys huomioidaan työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmassa, jossa yhtenä strategisena tavoitteena on yrittäjyyden toimintaedellytysten vahvistaminen. Työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 008 asettaman naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän työssä tavoitteet realisoituivat naisyrittäjyyttä edistäviksi toimenpide-ehdotuksiksi. Ne kohdistuvat monipuolisesti naisyrittäjien toimintaympäristöön, kuten työelämän tasa-arvon kehittämiseen, sosiaaliturvaan, osaamisen vahvistamiseen ja neuvontapalvelujen kehittämiseen sekä sijaispalvelujärjestelmän vakiinnuttamiseen. Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmä toi työssään esiin myös naisyrittäjyyttä koskevan tilastoinnin ja tietopohjan vahvistamisen. (MoniNainen ja uudistuva Naisyrittäjyys 00.) Huolimatta lukuisista naisyrittäjyyttä eri näkökulmista tarkastelevista tutkimuksista, on suomalaisesta naisyrittäjyydestä vain vähän yleistettävää tietoa. Tämä koskee sekä eri toimialojen naisyrittäjyyttä että naisyrittäjäkuntaa kokonaisuutena. (Vrt. esim. Sinkkonen & Rissanen 004.) Olemassa olevat tutkimukset ja selvitykset ovat usein kohdistuneet tietylle toimialalle tai tarkastelleet jotain naisyrittäjyydelle ominaista tai sen kehittämisen kannalta tärkeäksi koettua ilmiötä, jolloin kokonaiskuvan muodostaminen naisyrittäjyydestä ja naisyrityksistä on haasteellista (esim. Pietiläinen 007, Rissanen & Sinkkonen 004, Sankelo & Akerblad 009, Tiirikainen & Kujala 004). Taustatietoa naisyrittäjistä, naisten yrityksistä ja kasvuyrittäjyydestä on kerätty vuoden 009 Yrittäjäkatsaukseen. Tämä tutkimus täydentää naisyrittäjyyttä koskevaa tutkimustietoa ja täyttää naisyritysten toimintatapoja koskevan tiedon katvealueita. Tutkimus tuottaa kokonaiskuvan

naisyritysten liiketoimintakäytännöistä eri toimialoilla ja maantieteellisillä alueilla toimivissa työnantaja- ja yksinyrityksissä. Lisäksi se tuottaa tietoa naisyritysten liiketoimintakäytäntöjen ja naisyrittäjien työhyvinvoinnin yhteyksistä yritysten tuloksellisuuteen. Naisyritysten liiketoimintakäytäntöjen ja tuloksellisuuden tutkimisessa sovellettiin Business Practices and Performance -mallia (Knuckey et al 999, 00). Mallia on käytetty yritysten kilpailukyvyn ja sen kehittymisen tarkasteluissa sekä kasvuyritysten tunnistamisessa (Knuckey et al 999, 00; Leigh & Wijkman 00, Ahlström-Söderling 004). Lisäksi sitä on hyödynnetty pienten yritysten henkilöstökäytäntöjen tarkastelussa (Massey 00). Malli perustuu oletukseen, että yritykset, jotka toimivat niin kutsuttujen hyvien liiketoimintakäytäntöjen mukaisesti saavuttavat myönteisiä toiminnallisia tuloksia (esimerkiksi laatu, innovatiivisuus, joustavuus). Siihen sisältyy myös oletus, että hyvät toimintakäytännöt ja toiminnalliset tulokset johtavat todennäköisesti myös hyviin liiketoiminnan tuloksiin, jotka ovat arvioitavissa markkinaosuuden ja talousmittareiden kautta (esimerkiksi kannattavuus, kassavirta, myynti, liikevoitto). Malli sisältää seuraavat osa-alueet: yrityksen rakenne (tässä taustatiedot), strategia, liiketoimintakäytännöt, toiminnalliset tulokset ja liiketoiminnan tulokset sekä kilpailuympäristö (Knuckey et al 00). (Kuvio.) Kuvio. Liiketoimintakäytännöt ja yrityksen menestyminen, sovellettu Knuckey n et al (999, 00) pohjalta Tutkimuskohteena olivat mallin osa-alueet ja erityisesti naisyritysten liiketoimintakäytännöt yrityksen avainprosesseissa, joita ovat ) strateginen suunnittelu ja johtaminen, ) asiakkaat, alihankkijat ja tavarantoimittajat, ) henkilöstö, työterveys- ja turvallisuuskäytännöt ja ympäristön suojelu; 4) tuotteiden, palvelujen ja toiminnan

kehittäminen, 5) tietotekniikan käyttö, sekä 6) toiminnan vertaaminen muihin yrityksiin (benchmarking) (Knuckey et al 999, 00). Hyvien toimintakäytäntöjen tutkimuksen ja kehittämisen juuret ovat suurissa organisaatioissa. Pienten yritysten ja yksinyritysten oletetaan eroavan perustavalla tavalla suurista organisaatioista, ja suuriin yrityksiin kehitettyjen toimintamallien soveltamista pienten yritysten kontekstiin on kyseenalaistettu. Pienet yritykset ovat usein yrittäjävetoisia ja niitä johdetaan yksilöllisellä tavalla, jolla on merkitystä myös yrityksen toiminnalle mukaan lukien muun muassa liiketoimintastrategia, markkinointi ja yrityksen henkilöstökäytännöt (esim. Palmgren 00). Pienten yritysten persoonallinen johtamistapa ja formaalien prosessien puute ovat ominaisuuksia, joita pidetään luonteenomaisina pienille yrityksille. Koska nk. hyvät käytännöt -tutkimus kohdistuu usein formaaleihin ja systemaattisiin prosesseihin, täyttävät pienet yritykset vain harvoin suurissa organisaatioissa kehitettyjen hyvien käytäntöjen kriteerit. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että pienissä yrityksissä ei voisi olla niille luonteenomaisia hyviä toimintatapoja. (Mm. Bolton 97, Wilkinsson 999, Massey 004, Scase & Goffee 987, Goffee & Scase 995.) Tämän tutkimuksen tarkoituksena ei ole tarkastella naisyritysten liiketoimintakäytäntöjen suhdetta etukäteen annettuihin hyvän liiketoimintakäytännön kriteereihin, vaan hyödyntää Business Practices and Performance -mallin rakennetta ja logiikkaa naisyritysten liiketoiminnan ja tuloksellisuuden systemaattisessa tutkimisessa. Tutkimuksen kautta muodostetaan kolme näkökulmaa naisyritysten liiketoimintaan. Ensimmäinen kuvaa naisyritysten liiketoimintakäytäntöjä, jotka liittyvät yritystoiminnan johtamiseen ja strategiseen suunnitteluun asiakkaiden, alihankkijoiden ja tavarantoimittajien huomioimiseen toiminnassa henkilöstöjohtamiseen sekä työterveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojeluun tuotteiden, palvelujen ja toiminnan kehittämiseen tietotekniikan käyttöön toiminnan seurantaan ja vertaamiseen muihin yrityksiin (luku ) Toinen tutkimusnäkökulma tuottaa tietoa naisyritysten kilpailuympäristöstä toiminnallisista tuloksista liiketoiminnan tuloksista liiketoiminnan kehittämistarpeista (luku 4) Kolmas näkökulma paneutuu naisyritysten tuloksellisuuden selittämiseen. Siinä tarkastellaan naisyritysten liiketoimintakäytäntöjen ja naisyrittäjien työhyvinvoinnin yhteyksiä yritysten tuloksellisuuteen. (Luku 5) Tässä tarkastelussa hyödynnetään tutkimushankkeen ensimmäisen vaiheen tuloksia, jotka on julkaistu Naisyrittäjien työhyvinvointi -raportissa (Palmgren ym. 00). 4

Tutkimusaineisto ja -menetelmät. Tutkimusmenetelmät Naisyritysten liiketoimintakäytännöt ja tuloksellisuus -tutkimus toteutettiin lomakekyselynä, jonka sisällössä ja toteuttamisessa sovellettiin Uuden Seelannin talousministeriön toteuttamaa Business Practices & Performance -tutkimusta ja siinä kehitettyä kyselylomaketta (Knuckey ym. 00). Lomake perustuu Business Practices and Performance -malliin. Se noudattelee sisällöllisesti mallin osioita, joita ovat yrityksen rakenne, strategia, liiketoimintakäytännöt, toiminnalliset tulokset, liiketoiminnan tulokset sekä liiketoimintaympäristö (Knuckey et al 999). Kyselylomake sisälsi sekä avoimia että strukturoituja kysymyksiä, joilla selvitettiin naisyritysten toiminnan strategiseen suunnitteluun ja johtamiseen; asiakkaisiin, alihankkijoihin ja tavarantoimittajiin; henkilöstöön, työterveyteen, työturvallisuuteen ja ympäristöön; toiminnan ja tuotteiden/palvelujen kehittämiseen sekä toiminnan arviointiin ja liiketoiminnan kehittämiseen liittyviä käytäntöjä. Lisäksi lomakkeessa kysyttiin naisyritysten taloudellisia ja toiminnallisia tuloksia. Alkuperäistä kyselylomaketta muokattiin yhteistyössä naisyrittäjien kanssa vastaamaan suomalaisyritysten toimintaympäristöä ja lainsäädäntöä. Lisäksi sitä täydennettiin työterveyshuoltoa ja työsuojelua koskevilla kysymyksillä, joita ei ole alkuperäisessä lomakkeessa. (Kyselylomake liite.) Liiketoimintakysely suunnattiin Naisyritysten työhyvinvointi ja naisyritysten liiketoiminnan kehittäminen -hankkeen ensimmäiseen vaiheeseen eli naisyrittäjien työhyvinvointitutkimukseen osallistuneisiin naisyrityksiin (Palmgren ym. 00). Tutkimus käynnistyi syksyllä 008. Kyselylomakkeita lähetettiin työhyvinvointitutkimuksen lomakekyselyyn vastanneille sitä mukaan, kun he palauttivat työhyvinvointikyselylomakkeen. Liiketoimintakyselyyn oli mahdollista vastata suomen- tai ruotsinkielellä ja valita vastaamiseen joko paperinen lomake tai sähköinen kysely. Ainoastaan yksi henkilö valitsi sähköisen vastaamisen. Kyselyaineistoa kartutettiin maaliskuun 009 loppuun saakka.. Otanta, otoksen muodostaminen ja analyysimenetelmät Liiketoimintakyselyyn valikoituivat naisyritykset, jotka olivat osallistuneet Naisyrittäjien työhyvinvointitutkimukseen (Palmgren ym. 00). Työhyvinvointitutkimuksen otanta tehtiin Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteristä ositettuna otantana niin, että otokseen valitut yritykset edustivat suhteellisesti eri toimialoilla ja maantieteellisillä alueilla toimivia naisyrityksiä. Otos koostui ammatin- tai liikkeenharjoittajina toimivista naisista (=henkilöyrittäjät) (n= 690) sekä naispuolista 5 4

maatalousyrittäjistä (n=50). Henkilöyrittäjät ja maatalousyrittäjät poimittiin otokseen yrittäjän henkilötunnuksen perusteella. Yhtiömuotoisten yritysten (tässä kommandiittiyhtiöt, avoimet yhtiöt ja osakeyhtiöt) tunnistaminen tapahtui yrityksen nimen ja sen Y-tunnuksen avulla. Yrittäjien henkilötunnus ei kuulu yritys- ja toimipaikkarekisteriin kerättäviin tietoihin, joten naisyrittäjien tunnistaminen ei ollut mahdollista henkilötunnusten avulla. Yritysten poiminnassa käytettiin apuna tietoa henkilöyrittäjien toimialajakaumasta, joka on ainoa käytettävissä oleva aputieto pyrittäessä arvioimaan naisten omistamien ja/tai johtamien yhtiömuotoisten yritysten jakautumista eri toimialoille. Yritysten henkilömäärän ylärajaksi asetettiin 50 ja mukaan otettiin vain sellaiset toimialat, joilla naisten osuus henkilöyrittäjistä oli suurempi kuin 0 prosenttia. Maatalousyritykset rajattiin pois yhtiömuotoisista yrityksistä. Tavoitteena oli muodostaa noin 800 yhtiömuotoisen yrityksen otos. Jotta 800 yhtiömuotoisen naisyritysten otos olisi suurella varmuudella saavutettavissa, yritysrekisteristä poimittiin tutkimusta varten yhteensä 4 00 yritystä käyttäen apuna tietoa henkilöyrittäjien toimialajakaumasta. Yhtiömuotoisten yritysten kaupparekisteriin antamien tietojen perusteella etsimme 4 00 yrityksen listalta yrityksiä, joiden toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja, varsinainen tai oikeutettu yhtiömies tai perustajahenkilö oli nainen. Näitä yrityksiä löytyi 6 kappaletta. Näin poimituille henkilöille - yhteensä 46 - lähetettiin tutkimushankkeen Naisyrittäjien työhyvinvointikyselylomake heinä- ja syyskuussa 008. Kyselylomakkeen palautti 77 henkilöä eli 54,6 prosenttia kyselyn saaneista. 474 kyselylomaketta palautettiin tyhjinä. Tyhjän lomakkeen palauttaneista suurin osa oli kirjoittanut lomakkeeseen syyn, miksi ei ollut vastannut kyselyyn. Yleisin syy vastaamatta jättämiselle oli eläkkeelle siirtyminen (n=09), jolloin asianomaisella ei ollut enää yritystoimintaa. Seuraavaksi yleisimpiä syitä olivat: vastaaja ei kuulu kohderyhmään, ei ole yrittäjä (n=08), yritystoiminta oli päättynyt (n=78), vastaaja on palkansaaja (n=48). Tämän perusteella otoksesta poistettiin ne yritykset ja henkilöt, jotka eivät oman ilmoituksensa perusteella kuuluneet tutkimuksen kohderyhmään, olivat eläkkeellä tai palkansaajia sekä yritykset, jotka eivät olleet toiminnassa. Näin otoksen kooksi muodostui 88 naisyrittäjää. Työhyvinvointikyselyn lopulliseen aineistoon sisältyi 77 maatalousyrittäjän ja 74 henkilöyrityksen vastaukset sekä 48 vastausta osakeyhtiöissä työskenteleviltä naisyrittäjiltä eli yhteensä 9 naisyrittäjän vastaukset. Koko aineistossa vastausprosentti oli 44,7; maatalousyrittäjistä työhyvinvointikyselyyn vastasi 4, prosenttia, henkilöyrityksistä 48,0 prosenttia ja yhtiömuotoisista yrityksistä 40,4 prosenttia. Vastanneiden yleisimmät toimialat olivat kiinteistö- ja liike-elämän palvelut, muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut, terveys- ja sosiaalipalvelut sekä tukku- ja vähittäiskauppa. Naisyritysten liiketoiminta -kyselylomake lähetettiin kaikille työhyvinvointikyselyyn vastanneille lukuun ottamatta maatalousyrittäjiä ja niitä henkilöitä, jotka olivat työhyvinvointikyselyn yhteydessä ilmoittaneet, että eivät halua tai voi osallistua 6

toiseen kyselyyn. Liiketoimintakyselyn lomake lähetettiin 6 henkilölle, joista lomakkeen palautti 677 henkilöä (palautusprosentti 58,). Lomakkeen palauttaneista 8 ilmoitti syyn vastaamatta jättämiselleen (esimerkiksi vastaaja ei ehdi/ halua osallistua kyselyyn kpl, yritystoiminta päättynyt 6 kpl, ei kuulu kohderyhmään 6 kpl, eläkkeellä 6 kpl). Liiketoimintakyselyn lomakkeen täytti 55 naisyrittäjää (vastausprosentti 50,4). (Liite ). Samoin kuin työhyvinvointikyselyyn myös liiketoimintakyselyyn vastanneiden osuudet toimialoittain vastasivat hyvin kyseisten toimialojen osuuksia yrityskannassa (Tilastokeskus 008). Vastanneista runsas viidennes toimi kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalveluissa, liike-elämän palveluissa tai rahoitustoiminnassa (toimialapääluokat J ja K). Seuraavaksi yleisimmät toimialat olivat muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut (pääluokka O), terveys- ja sosiaalipalvelut (pääluokka N) sekä tukku- ja vähittäiskauppa, ajoneuvojen sekä henkilökohtaisten esineiden ja kotitalouskoneiden korjaus (pääluokka G) ja teollisuus (pääluokka D). Muita toimialoja edustavien yritysten osuus aineistossa oli alle viisi prosenttia. (Taulukko.) Taulukko. Liiketoimintakyselyyn vastanneet naisyrittäjät toimialoittain TOL 00 pääluokka Lukumäärä (n) Yhteensä (n=55) % Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut, liikeelämän K,J 7, palvelut, rahoitus Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut O 0 8,5 Terveys- ja sosiaalipalvelut N 00 8, Tukku- ja vähittäiskauppa, ajoneuvojen sekä G 9 6,7 henkilökohtaisten esineiden ja kotitalouskoneiden korjaus Teollisuus D 56 0, Rakentaminen F 4,0 Majoitus- ja ravitsemistoiminta H 0,6 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne I 9,5 Koulutus M, Tästä eteenpäin liike-elämänpalvelut Tästä eteenpäin henkilökohtaiset palvelut Naisyritysten liiketoimintakyselyn määrällinen aineisto analysoitiin SAS-tilastoohjelmistolla (versio 9.). Aineiston analysoinnissa käytettiin suoria jakaumia, ristiintaulukointeja sekä monimuuttujamenetelmiä. Summamuuttujan (=Tuloksellisuus) muodostamisessa käytettiin faktorianalyysia. Kyselylomakkeen avoimet vastaukset luokiteltiin sisällön mukaan. 6 7

. Tutkimukseen osallistuneiden naisyritysten taustatietoja Kaksi kolmesta (66 %) liiketoimintakyselyyn vastanneesta yrityksestä oli yksinyrityksiä. Työnantajayrityksiä oli eniten kuljetusalalla (6 %), majoitus- ja ravitsemisalalla (60 %) sekä tukku- ja vähittäiskaupassa (49 %). Yrityksen toiminta-ajan kasvaessa työantajayrittäjyyden osuus lisääntyi. Suhteellisesti eniten työnantajayrityksiä oli Pohjois-Suomessa, Itä-Suomessa ja Ahvenanmaalla. (Taulukko.) Taulukko. Yksinyrittäjien ja työnantajayrittäjien osuudet prosentteina koko aineistossa Työnantajayrittäjät Yksinyrittäjät Koko tutkimusaineisto 66,,8 56 -Liike-elämän palvelut, rahoitus 65, 4,7 -Henkilökohtaiset palvelut 84, 5,8 0 -Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 64, 5,7 98 -Tukku- ja vähittäiskauppa 5, 48,9 90 -Teollisuus 86,8, 5 -Rakentaminen 68,,8 -Majoitus- ja ravitsemistoiminta 40,0 60,0 0 -Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 6,8 6, 9 -Koulutus 7,7 7, Yrityksen toiminta-ajan mukaan -alle vuotta 74,4 5,6 8-5 vuotta 74, 5,7 0-6 0 vuotta 64,4 5,6 04-0 vuotta 6,8 7, 45 -yli 0 vuotta 60, 9,8 00 Yrityksen kotipaikan mukaan -Etelä-Suomi 67,,8 04 -Länsi-Suomi 7, 7,8 94 -Itä-Suomi 58, 4,8 55 -Pohjois-Suomi 54,6 45,4 55 -Ahvenanmaa 57, 4,9 8 Lukumäärä (n) Vastanneista 87 prosenttia oli päätoimisia yrittäjiä. Sivutoimisia naisyrittäjiä oli eniten terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä teollisuudessa. Sivutoimisten yrittäjien yrityksistä neljäsosa oli toiminut alle kolme vuotta. Suhteellisesti eniten sivutoimisia yrittäjiä oli Ahvenanmaalla. (Taulukko.) 8

Taulukko. Päätoimisten ja sivutoimisten naisyrittäjien osuudet prosentteina koko aineistossa Päätoimiset yrittäjät Sivutoimiset yrittäjät Lukumäärä (n) Koko tutkimusaineisto 86,5,5 5 -Liike-elämän palvelut, rahoitus 87,6,4 -Henkilökohtaiset palvelut 94, 5,9 0 -Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 75,5 4,5 98 -Tukku- ja vähittäiskauppa 88,6,4 88 -Teollisuus 80,4 9,6 5 -Rakentaminen 86,4,6 -Majoitus- ja ravitsemistoiminta 95,0 5,0 0 -Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 94,0 6,0 9 -Koulutus 8, 6,7 Yrittäjäaseman mukaan -Yksinyrittäjät 8,7 7, 5 -Työnantajayrittäjät 9,9 6, 79 Yrityksen toiminta-ajan mukaan -alle vuotta 75,6 4,4 8-5 vuotta 85, 4,8 0-6 0 vuotta 84,6 5,4 04-0 vuotta 0,0 9,0 44 -yli 0 vuotta 9,6 8,4 95 Yrityksen kotipaikan mukaan -Etelä-Suomi 86,,9 0 -Länsi-Suomi 86,0 4,0 9 -Itä-Suomi 89, 0,9 55 -Pohjois-Suomi 96,,7 54 -Ahvenanmaa 67,9, 8 Lähes puolet naisyrityksistä oli toiminut yli kymmenen vuotta (48 %). Yritysten keskimääräinen toiminta-aika oli, vuotta. Uusia, alle vuoden ikäisiä yrityksiä oli kolme prosenttia kaikista tutkimukseen osallistuneista. Nuoria, alle kolme vuotta toimineita yrityksiä oli suhteellisesti eniten Ahvenanmaalla ja Itä-Suomessa. Nuoret yritykset toimivat useimmin koulutusalalla sekä liike-elämän ja henkilökohtaisissa palveluissa. Eniten niitä oli Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomessa. (Taulukko 4.) 8 9

Taulukko 4. Naisyritysten toiminta-aika vuosina (luokiteltuna) koko aineistossa Alle vuotta 5 vuotta 6 0 vuotta 0 vuotta Yli 0 vuotta Keskiarvo Hajonta Lukumäärä (n) Koko tutkimusaineisto 5,4 9,0 9,5 7, 8,8, 0,0 5 -Liike-elämän palvelut, 0,7 7, 5,7 9,8 6,5 0, 8,6 rahoitus -Henkilökohtaiset 8,0 4,0,0 5,0,0 4,4,8 00 palvelut -Terveys- ja 7,4, 0,6 7,5, 0,6 7,8 98 sosiaalipalvelut -Tukku- ja, 8,0,5 4,7,6 4,0,7 89 vähittäiskauppa -Teollisuus 5,7 9,4,6, 0, 5,4 9,4 5 -Rakentaminen 4. 47,6 9,5 9, 9,5 8,9 7, -Majoitus- ja 0,0 5,0 5,0 0,0 0,0,7 9,7 0 ravitsemistoiminta -Kuljetus, varastointi ja 6,,5 8,8 5,0 7,4 4,0 0,5 7 tietoliikenne -Koulutus, 8,4 5,4 5,4 7,7 7, 6,4 Yrittäjäaseman mukaan -Yksinyrittäjät 7,, 9,0 5,8 6,7,7 0,0 5 -Työnantajayrittäjät,9 4,7 0,9 0,5,0,5 9,8 77 Yrityksen kotipaikan mukaan -Etelä-Suomi 9,0 0,0 5,0 7,5 8,5,8 9,9 00 -Länsi-Suomi,4,7,,7 8,0,4 0,6 94 -Itä-Suomi 4,5 4,5,7,8 4,5, 9, 55 -Pohjois-Suomi 0,9 5,5 6,4 6,4 0,8 5,4 9, 55 -Ahvenanmaa,4 4,,,4 0,7 0, 9, 8 Useimmat kyselyyn vastanneista omistivat yrityksen yksin (74,4 %). Yleisintä yksinomistus oli koulutus- ja rakennusalalla sekä henkilökohtaisissa palveluissa, joissa yhdeksän kymmenestä yrityksestä oli naisyrittäjän yksin omistama. Puolison tai perheenjäsenen kanssa yrityksen omisti noin viidennes vastanneista (8, %). Suhteellisesti eniten perheyrityksiä oli kuljetuksessa, varastoinnissa ja tietoliikenteessä, joissa 4 prosenttia oli perheyrityksiä. Muiden kuin perheenjäsenten kanssa yrityksen omisti vajaa kymmenesosa vastanneista (7, %). Suhteellisesti eniten näitä yrityksiä oli tukku- ja vähittäiskaupassa sekä liike-elämän palveluissa (noin %). 0

Liiketoimintakäytännöt naisyrityksissä Tässä luvussa kuvataan naisyritysten liiketoimintakäytäntöjä, jotka liittyvät: ) strategiseen suunnitteluun ja johtamiseen; ) asiakkaisiin, alihankkijoihin ja tavarantoimittajiin; ) henkilöstöön, työterveyteen, työturvallisuuteen ja ympäristöön; 4) tuotteiden, palvelujen ja toiminnan kehittämiseen, 5) tietotekniikan käyttöön sekä 6) toiminnan seurantaan ja vertaamiseen muihin yrityksiin (benchmarking). Kutakin edellä mainittua aihetta koskevat tulokset esitetään omissa kappaleissaan ja raportoidaan koko aineistossa, toimialoittain, yrittäjäaseman (yksinyrittäjä vs. työantajayrittäjä), yrityksen toiminta-ajan ja yrityksen kotipaikan (Etelä-, Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomi sekä Ahvenanmaa) suhteen. Toimialakohtaiset tulokset esitetään viidellä suurimmalla toimialalla, majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä niin kutsutuilla muilla toimialoilla, johon sisältyivät rakentaminen ja koulutus sekä kuljetus, varastointi ja tietoliikenne. Yhdistäminen tehtiin, koska vastanneiden lukumäärät näillä toimialoilla olivat selvästi muita pienempiä (ks. taulukko ).. Strateginen suunnittelu ja johtaminen Strategisesta suunnittelua ja johtamista naisyrityksissä tutkittiin kysymällä liiketoiminnan suunnittelua ja seurantaa sekä asiakkaiden, työntekijöiden ja tavarantoimittajien huomioimista tavoitteissa. Liiketoiminnan strategisia painotuksia tarkasteltiin lisäksi selvittämällä yrityksen priorisoimia markkinoita ja kilpailustrategiaa. Konkreettisia tavoitteita liiketoiminnalle asetti runsas puolet naisyrityksistä. Tavoitteiden aikajänne oli useimmin lyhyt. Kirjallinen liiketoimintasuunnitelma ja budjetti oli joka kolmannessa naisyrityksessä. Yhdeksän kymmenestä yrityksestä keskittyi kotimaan markkinoille. Vientimarkkinoille oli suuntautunut vajaa viidennes. Kilpailustrategiana oli lähes poikkeuksetta tuotteiden ja palvelujen laatu. Lähes kolmannes naisyrityksistä suunnitteli toiminnan laajentamista nykyisessä yrityksessä; yritystoiminnan lopettaminen, keskeyttäminen tai myynti oli näköpiirissä joka kymmenennessä yrityksessä. Runsas puolet naisyrityksistä (57 %, n=540) asetti konkreettisia tavoitteita liiketoiminnalleen. Suhteellisesti yleisintä konkreettisten tavoitteiden asettaminen oli koulutuksessa (8 %, n=), tukku- ja vähittäiskaupassa (77 %, n=9), majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (75 %, n=0), terveys- ja sosiaalipalveluissa (6 %, n=98) sekä liike-elämän palveluissa (58 %, n=5). Yksinyrityksissä konkreettisten tavoitteiden Raportoinnissa pitäydytään samassa toimialajaottelussa kuin Naisyrittäjien työhyvinvointi -tutkimusraportissa. Siihen osallistuneet naisyrittäjät muodostavat tämän tutkimuksen perusjoukon. 0

asettaminen oli työnantajayrityksiä harvinaisempaa: niistä tavoitteita asetti alle puolet, työnantajayrityksistä kolme neljästä. Tavoitteiden asettamisen aikajänne oli yleisimmin vuodeksi eteenpäin (48 %). Muita vaihtoehtoja vastanneet valitsivat hyvin tasaisesti: lyhyemmäksi ajaksi kuin kuudeksi kuukaudeksi tai kuudeksi kuukaudeksi noin prosenttia. 8 9 prosenttia vastanneista ilmoitti, että tavoitteet asetetaan kahdeksi vuodeksi, pidemmälle ajalle kuin kahdeksi vuodeksi tai että tavoitteiden asettamisen aikaväli vaihtelee. Tavoitteet asetettiin lähitulevaisuuteen (alle vuodeksi) yleisimmin majoitus- ja ravitsemisalalla (46 %) ja rakennusalalla (40 %) sekä tukku- ja vähittäiskaupassa ( %). Aikaväli vaihteli useimmin teollisuudessa (6 %) ja liike-elämän palveluissa (9 %) sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa (8 %). Kirjallinen liiketoimintasuunnitelma oli joka kolmannessa (7 %) naisyrityksessä; useimmin koulutuksessa (75 %), majoitus- ja ravitsemisalalla (50 %), tukku- ja vähittäiskaupassa (47 %) sekä liike-elämän palveluissa (4 %). Kirjallinen budjetti oli laadittuna kolmella yrityksellä kymmenestä; yleisimmin koulutuksessa (75 %), tukkuja vähittäiskaupassa (47 %) sekä majoitus- ja ravitsemistoimessa (44 %). Asiakkaat otettiin huomioon tavoitteita asettaessa lähes yhtä yleisesti kaikilla toimialoilla (79 % kuljetus- ja varastointiala 9 % terveys- ja sosiaalipalvelut). Työntekijät otettiin huomioon harvemmin kuin asiakkaat kaikilla toimialoilla. Työntekijöiden huomioiminen tavoitteiden yhteydessä vaihteli majoitus- ja ravitsemistoiminnan 64 prosentista tukku- ja vähittäiskaupan 77 prosenttiin. Työntekijät huomioitiin useimmin yli 0 vuotta toimineissa naisyrityksissä (85 %). Tavarantoimittajat otti huomioon vain joka neljäs yritys toimintansa tavoitteita asettaessaan. Toimialoittainen vaihtelu oli suurta (liike-elämän palvelut 6 % kaupan ala 47 %). Useimmin tavarantoimittajat huomioitiin yli kymmenen vuotta toimineissa naisyrityksissä. (Taulukko 5.) Yritykselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista seurasi lähinnä yrittäjä itse (99 %). Yrityksen ulkopuolinen henkilö seurasi tavoitteiden saavuttamista joka neljännessä yrityksessä (7 %), yleisimmin koulutuksessa sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (44 %). Myös terveys- ja sosiaalipalveluissa ulkopuolinen seuranta oli melko yleistä (9 %). Työntekijöitä koskevaan kysymykseen vastasivat työnantajayrittäjät (n=69) ja yksinyrittäjistä sellaiset yrittäjät, jotka käyttivät tunti- tai vuokratyöntekijöitä (n=40).

Taulukko 5. Liiketoiminnan tavoitteiden asettamisessa otetaan huomioon seuraavat ryhmät (Aina-vaihtoehto, prosenttia vastanneista) Asiakkaat (n=507) Tavarantoimittajat (n=46) Työntekijät (n=09) Koko tutkimusaineisto 87, 5,9 7,8 -Liike-elämän palvelut, rahoitus 84,6 5,6 68,5 -Henkilökohtaiset palvelut 85,9,9 7, -Terveys- ja sosiaalipalvelut 9,8 5,9 7,7 -Tukku- ja vähittäiskauppa 90, 46,6 77,4 -Teollisuus 87,0 8, 69, -Majoitus- ja ravitsemistoiminta 87,5, 64, -Muut toimialat (rakentaminen, koulutus sekä 80,9 7,8 70,8 kuljetus, tietoliikenne ja varastointi) Yrittäjäaseman mukaan -Yksinyrittäjät 86,7 5, 4,5 -Työnantajayrittäjät 88,9 7,5 78,7 Yrityksen toiminta-ajan mukaan -alle vuotta 80,5 5,0 56,7-5 vuotta 85, 5,0 75,9-6 0 vuotta 87,9 7, 69, - 0 vuotta 9, 9,8 68, -yli 0 vuotta 88,0,7 84,4 Yrityksen kotipaikan mukaan -Etelä-Suomi 86,7 4,6 67,5 -Länsi-Suomi 87,9,4 7, -Itä-Suomi 88,5 4,8 86,4 -Pohjois-Suomi 84, 8, 64, -Ahvenanmaa 90,5 0,0 90,9 Yritysten markkinasuuntautumista arvioitiin koti- ja ulkomaan olemassa olevien ja uusien markkinoiden suhteen. Valtaosa naisyrityksistä keskittyi pääasiassa olemassa oleville kotimaan markkinoille (88 %), kaksi kolmesta yrityksestä myös uusille kotimaan markkinoille. Uudet kotimaan markkinat olivat tärkeämpiä nuorille, alle kolme vuotta toimineille yrityksille kuin vanhemmille. Keskittyminen uusille kotimaan markkinoille oli yleisempää työnantajayrityksissä kuin yksinyrityksissä. (Taulukko 6.)

Taulukko 6. Missä määrin yritys on keskittynyt liiketoiminnassaan viimeisen kolmen vuoden aikana kotimaan ja ulkomaisiin markkinoihin (Kohtalaisen tärkeä ja erittäin tärkeä -vaihtoehdot) Olemassa oleviin kotimaan markkinoihin (n=499) Olemassa oleviin ulkomaan markkinoihin (n=47) Uusiin kotimaan markkinoihin (n=45) Koko tutkimusaineisto 88,0 0,7 6, 6,8 -Liike-elämän palvelut, rahoitus 90,5 8,5 59,7 0,4 -Henkilökohtaiset palvelut 8,, 5, 5, -Terveys- ja sosiaalipalvelut 85,9,6 56,,7 -Tukku- ja vähittäiskauppa 89,9,0 7,5 8, -Teollisuus 90,4 7, 75,6 5,7 -Majoitus- ja ravitsemistoiminta 8, 5,7 57, 4, 9,8 0,6 65, 4, -Muut toimialat (rakentaminen, koulutus sekä kuljetus yms.) Uusiin ulkomaan markkinoihin (n=46) Yrittäjäaseman mukaan -Yksinyrittäjät 8,7 5,7 55,9 4,6 -Työnantajayrittäjät 94,8, 7,0 0,7 Yrityksen toiminta-ajan mukaan -alle vuotta 90,8, 70,,5-5 vuotta 90,,6 58,8,4-6 0 vuotta 85, 6, 58,4 7,6-0 vuotta 86,8 9,5 6,7 4,8 -yli 0 vuotta 85,4 8,6 6,7 5,8 Yrityksen kotipaikan mukaan -Etelä-Suomi 87,8 8, 66, 7,7 -Länsi-Suomi 8,4 6, 55,6 4,5 -Itä-Suomi 98,0 7, 78,7 4,6 -Pohjois-Suomi 96,4 4,6 67,4 9,8 -Ahvenanmaa 80,9,6 6, 6,7 Vientimarkkinoille suuntautuminen oli kotimaan markkinoille suuntautumista selvästi vähäisempää: vain vajaalle viidennekselle naisyrityksistä olemassa olevat tai uudet ulkomaan markkinat olivat kohtalaisen tai erittäin tärkeitä. Ulkomaan markkinoiden merkitys oli suurinta majoitus- ja ravitsemisalalla (6 %). Myös kuljetusalalla ( %), teollisuudessa (7 %) ja koulutuksessa (8 %) ne koettiin tärkeämmiksi kuin muilla toimialoilla. Keskittyminen ulkomaan markkinoihin oli muita yleisempää alle kolme vuotta toimineilla naisyrityksillä; niistäkin vain 4 prosenttia piti olemassa olevia tai uusia ulkomaisia markkinoita kohtalaisen tai erittäin tärkeinä liiketoiminnassaan. Yksinyrittäjillä kiinnostus ulkomaan markkinoita kohtaan oli selvästi vähäisempää kuin työnantajayrittäjillä. Ulkomaan markkinoihin keskityttiin ylivoimaisesti eniten Ahvenanmaalla: siellä toimivista yrityksistä kolmannes keskittyi olemassa oleviin 4

ulkomaan markkinoihin ja noin joka kuudes uusiin ulkomaan markkinoihin. Seuraavaksi useimmin ulkomaan markkinoihin keskittyivät pohjois-suomalaiset naisyritykset; joka seitsemäs niistä keskittyi olemassa oleviin vientimarkkinoihin ja joka kymmenes uusiin, ulkomaisiin markkinoihin. (Taulukko 6.) Naisyritysten strategisia valintoja tutkittiin myös kilpailuun liittyvien painopistealueiden ja yritysten tekemien valintojen näkökulmasta (taulukko 7.) Taulukko 7. Naisyritysten strategiset painotukset liiketoiminnassaan (Erittäin tärkeä -vaihtoehdon valinneiden osuus) Toimintatapojen ja tuotteiden parantaminen (n=50) Tuotteiden tai palveluiden laatu (n=5) Henkilöstön osaaminen (n=507) Tuotteiden tai palveluiden hinnoittelu (n=57) Toiminnan joustavuus tai muutoskyky (n=50) Koko tutkimusaineisto 96,0 90,7 7,0 70,8 6,8 9,6 9, 70, 7,5 60,7 -Liike-elämän palvelut, rahoitus -Henkilökohtaiset 97,9 9, 7, 57,0 59, palvelut -Terveys- ja 99,0 94,7 6, 7,6 57,6 sosiaalipalvelut -Tukku- ja 95,6 87,5 76,7 7,6 74,7 vähittäiskauppa -Teollisuus 00,0 9, 80,4 80,0 58, -Majoitus- ja 94,4 8, 7, 55,6 66,7 ravitsemistoiminta -Muut toimialat (rakentaminen, 94, 8,0 67,9 77,4 56,6 koulutus sekä kuljetus yms.) Yrittäjäaseman mukaan -Yksinyrittäjät 94,9 90, 67,5 67,6 57,6 -Työnantajayrittäjät 98, 9,0 78,0 75,4 68,4 Yrityksen toiminta-ajan mukaan -alle vuotta 97,5 9,6 7,6 59,8 67, - 5 vuotta 94,8 85,0 64,9 74,7 55,9-6 0 vuotta 98,0 89,6 76,0 69,9 5,7-0 vuotta 95,6 9,7 70,7 70, 64, -yli 0 vuotta 94,5 94,4 7,6 74, 65,5 Yrityksen kotipaikan mukaan -Etelä-Suomi 94,6 89, 7,0 70,4 6,9 -Länsi-Suomi 96, 9, 69,4 7,8 59,9 -Itä-Suomi 96, 00,0 78,9 74,5 64,0 -Pohjois-Suomi 98, 9,7 69,6 74, 66,0 -Ahvenanmaa 00,0 75,0 6,5 5,0 45,8 5 4

Naisyritykset painottivat selvästi yleisimmin tuotteiden ja palveluiden laatua. Lähes yhtä tärkeä oli henkilöstön (myös yrittäjän) osaaminen. Tuotteiden ja palveluiden laadun korostaminen vaihteli liike-elämän palvelujen 9 prosentista teollisuuden sataan prosenttiin. Henkilöstön osaaminen korostui erityisesti terveys- ja sosiaalipalveluissa (94 %); majoitus- ja ravitsemistoiminnan sekä nk. muiden alojen naisyrityksistä 8 prosenttia painotti henkilöstön osaamisen keskeisyyttä. (Taulukko 7.) Tuotteiden ja palveluiden hinnoittelua, toiminnan joustavuutta ja muutoskykyä sekä toimintatapojen ja tuotteiden parantamista koskevissa painotuksissa eri toimialojen väliset erot tulivat selkeämmiksi. Esimerkiksi tuotteiden ja palvelun jatkuvaa parantamista piti erittäin tärkeänä kolme neljästä kaupan alan yrityksestä. Samoin arvioi runsas puolet nk. muiden alojen naisyrityksistä. (Taulukko 7.). Asiakkaat, alihankkijat ja tavarantoimittajat Asiakassuuntautuneisuutta ja yhteistyötä asiakkaiden, alihankkijoiden ja tavarantoimittajien kanssa selvitettiin kysymällä tärkeimpiä asiakkaita, asiakastyytyväisyyden arviointia sekä yhteistoimintaa em. sidosryhmien kanssa yritysten tuotteiden tai palvelujen parantamiseksi. Kolme neljästä naisyrityksestä arvioi asiakastyytyväisyyttä vuosittain tai useammin. Yhtä moni teki yhteistyötä asiakkaiden kanssa tuotteiden tai palvelujen parantamiseksi. Työnantajayrityksissä asiakastyytyväisyyden arviointi oli aktiivisempaa kuin yksinyrityksissä, samoin yhteistyö asiakkaiden kanssa oli niissä hieman yleisempää. Alihankkijoiden tai tavarantoimittajien toimintaa arvioi noin puolet naisyrityksistä. Yhteistyötä alihankkijoiden kanssa tehtiin jonkin verran; yhteistyö tavarantoimittajien kanssa oli yleisempää, mutta vaihteli suuresti toimialoittain. Asiakkaat Naisyritysten tärkeimpiä asiakkaita olivat yksityiset henkilöt (6 %) ja yritykset (5 %, n=49). Asiakastyytyväisyyttä arvioi jatkuvasti tai vähintään kerran vuodessa 7 prosenttia yrityksistä. Asiakastyytyväisyyden jatkuva arviointi oli yleisintä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä teollisuudessa. Yrityksen iän suhteen tarkasteltuna asiakastyytyväisyyden jatkuva arviointi oli yleisintä vanhimmissa, yli 0 vuotta toimineissa yrityksissä. Hieman useampi kuin joka kymmenes naisyritys ei seurannut asiakastyytyväisyyttä lainkaan. Erityisesti teollisuuden ja henkilökohtaisten palveluiden naisyrityksissä asiakastyytyväisyyden arviointi oli muita toimialoja harvinaisempaa: niistä joka neljäs ei seurannut asiakastyytyväisyyttä. Samoin joka kuudennessa yksinyrityksessä asiakkaiden tyytyväisyyttä ei arvioitu lainkaan. (Taulukko 8.) Asiakastyytyväisyyden arvioinnin tapoja selvitti 408 naisyritystä. Useimmin tyytyväisyyttä arvioitiin keskustelujen ja asiakkaiden haastattelujen perusteella (59 %). Runsas neljännes (7 %) teki asiakastyytyväisyyskyselyjä, ja joka kuudes (7 %) arvioi asiakkaiden tyytyväisyyttä havaintojensa perusteella. 6