SOIDEN TARJOAMAT EKOSYSTEEMIPALVELUT PÄHKINÄNKUORESSA Kansalaispaneelin taustamateriaali
Suot tarjoavat ekosysteemipalveluja 1 Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan luonnon tuottamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä ihmiselle. Suot toimivat ilmaston ja vedenlaadun säätelijöinä, tuottavat turvetta ja marjoja, tarjoavat elinalueen soilla eläville eliölajeille, monipuolistavat maisemaa, sekä antavat puitteet virkistyskäytölle, koulutukselle ja opetukselle. 1 Kuvat: Aarno Torvinen, Eero Saarela, Ari Meriruoko, Jouko Lehmuskallio, Marita Björkström, Terhi Asumaniemi 2
Turvetuotanto Soilta voidaan kerätä turvetta erilaisiin tarkoituksiin. Merkittävin turvetuote on energiaturve, joka on kotimainen ja huoltovarma energianlähde. Turve soveltuu lämmön ja sähkön yhteistuotantoon. Samoilta soilta saadaan myös ympäristö- ja kasvuturvetta, jota käytetään kuivikkeena, kasvualustana, ympäristörakentamisessa ja öljyntorjunnassa. Muita hyödynnettäviä turvetuotteita ovat tupasvillakuitu, aktiivihiilituotteet sekä kylpy- ja hoitoturpeet. Näiden tuotanto ja käyttö on nykyisin varsin vähäistä mutta niiden kysyntä ja merkitys saattavat tulevaisuudessa kasvaa. Työllisyys ja aluetalous Turvetuotannolla on merkittävä rooli erityisesti maaseutualueiden työllisyydelle ja aluetaloudelle. Turpeen (energia, kasvu ja ympäristöturve) tuotanto työllistää Etelä- Suomessa noin 280 henkilöä ja kerrannaisvaikutukset (koko tuotantoketju huomioiden) noin 2 200 henkilöä. Aluetaloudellinen arvonlisäys kerrannaisvaikutukset huomioiden on noin 170 M /v i. Turpeen osuus energian kokonaiskulutuksesta Suomessa on noin 4 % ja kaukolämmön tuotannosta 11 % (vuoden 2015 taso). Marjat Luonnontilaisilla soilla kasvaa lakkaa ja karpaloa. Etelä-Suomessa näitä marjoja poimitaan lähinnä kotitalouskäyttöön. Pohjois-Suomessa niillä on myös kaupallista merkitystä. Ilmaston säätely Suot sitovat kasvillisuuteensa hiiltä eli toimivat hiilinieluina. Soista vapautuu ilmakehään metaania, mutta sen merkitys kokonaiskasvihuonekaasupäästöjen kannalta on hyvin vähäinen verrattuna siihen, että Suomen soiden turvekerroksiin on vuosituhansien aikana sitoutunut merkittävä hiilivarasto. Toistaiseksi ei ole olemassa toimivaa tekniikkaa poltosta aiheutuvien CO 2 -päästöjen puhdistamiseksi. Turve on periaatteessa uusiutuva luonnonvara, mutta sitä kertyy niin hitaasti että käytännössä sen on fossiilinen polttoaine. Ilmaston lämpenemisen kannalta on olennaista, että päästövähennykset ajoittuvat ennen vuotta 2050. Etelä-Suomen soihin sitoutunut hiilivarasto on noin 2 miljardia tonnia hiiltä. Nykyisin turpeenpolton päästöt ovat noin 5 miljoonaa tonnia hiiltä vuodessa Etelä-Suomessa. Vedenlaatu Luonnontilaiset suot puhdistavat niille virtaavaa valuma-alueen vettä. Tärkeämpi vedenlaatuun vaikuttava tekijä on kuitenkin turpeennoston aiheuttamat ravinne- ja humuspäästöt. Ravinteet aiheuttavat vesien rehevöitymistä ja leväkukintoja, ja veteen liuennut kiintoaines sotkee verkkoja ja tekee uimisesta epämiellyttävää. Myös kalasto kärsii päästöistä. Uusien turvetuotantoalueiden vesiensuojelurakenteet ovat tehokkaampia kuin vanhojen, ja päästöjä seurataan velvoitetarkkailun avulla. Poikkeustilanteissa kuten rankkasateiden aikana penkereet ja padot saattavat vuotaa. 3
Luonnon monimuotoisuus Suot tarjoavat elinympäristön useille sadoille soille erikoistuneille eliölajeille. Noin 4 % Suomen eliölajeista elää ensisijaisesti soilla. Suolla elävien lajien uhanalaistuminen on kiihtynyt 2000-luvun alkupuolella. Virkistyskäyttö Virkistyskäyttöön hyvin soveltuvan suon ominaispiirteitä ovat rauhallisuus, luonnontilaisuus ja hyvä saavutettavuus. Virkistyskäyttömuotoja ovat mm. retkeily, marjastaminen, metsästäminen, lintujentarkkailu ja hiihtäminen. Luonnossa oleskelun ja liikkumisen on todettu lisäävän ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Luonto auttaa palautumaan stressistä ja parantaa mielialaa. Vaikutukset ilmenevät muun muassa verenpaineen alenemisena ja sydämensykkeen tasoittumisena. Soiden soveltuminen virkistyskäyttöön on kuitenkin subjektiivinen kokemus; osa viihtyy soilla, osa kokee ne vaikeakulkuisina ja jopa pelottavina. Turvetuotannon aiheuttama vesistökuormitus on vähäistä maa- ja metsätalouteen verrattuna, mutta se voi olla paikallisesti merkittävää. Suomaisema Suot ovat tärkeä osa suomalaista kansallismaisemaa, ja ne voivat toimia innoituksen ja elämysten lähteinä. Maisemallisesti miellyttävimpinä pidetään erityisesti laajoja ja yhtenäisiä avosoita, joilta löytyy myös metsäsaarekkeita ja suolampia. Kulttuurihistoria, koulutus ja opetus Soiden käyttöhistoria ulottuu satojen vuosien päähän ja soista voi löytää ainutlaatuisen hyvin säilynyttä arkeologista materiaalia. Soilla on merkitystä opetukselle ja ympäristökasvatukselle. Pohjavesi Suot eivät usein ole pohjavesialueilla, vaan pohjavettä muodostuu hyvin vettä läpäisevillä kivennäismailla. Soiden kuivatus voi vaikuttaa viereisen kivennäismailla sijaitsevan pohjavesialueen määrälliseen tilaan. Suomessa on ympäristönsuojelulain nojalla ehdoton pohjaveden pilaamiskielto, joten turpeennostoa ei sallita alueilla, joilla on pohjaveden pilaantumisriski. Suot ovat ensisijainen elinympäristö 223 ja toissijainen elinympäristö 197 uhanalaiselle tai silmälläpidettävälle lajille. Tulvasuojelu Suon pintakerroksen kuivuminen lisää suon vedenvarastointikykyä pienentäen kuivalla kaudella valuntahuippuja. Ojituksen vaikutukset kokonaisvesitaseeseen ovat Suomessa kuitenkin yleensä pieniä, joten Etelä- Suomen soilla ei juuri ole tulvasuojelullista merkitystä. 4
Soiden käytön vaihtoehtoiset tulevaisuuskuvat Soiden käyttöä on tässä vertailussa lähestytty kahdesta näkökulmasta: Soita voidaan joko ottaa turvetuotannon piiriin tai jättää luonnontilaan. Tarkastelu kohdistuu Etelä-Suomessa sijaitseviin avosoihin ja niiden harvapuustoisiin reuna-alueisiin. Aikaperspektiivi on vuoteen 2050 asti. Vaikutuksia on arvioitu neljän vaihtoehtoisen tulevaisuuskuvan (skenaarion) osalta: Skenaariossa 1 turvetuotanto lisääntyy 30 % nykyiseen käyttöön verrattuna. Skenaariossa 2 turvetuotannon määrä on nykyisellä tasolla. Skenaariossa 3 turvetuotannon määrä vähenee 30 %. Skenaariossa 4 turpeen poltto päättyy vuoteen 2030 mennessä, uusia turvetuotanto-alueita ei perusteta enää 2020 jälkeen. Etelä-Suomessa on soita 3,1 milj. ha, joista 1,8 milj. ha on metsätalouskäytössä, 190 000 ha maatalouskäytössä, 50 000 ha turvetuotannossa ja 200 000 ha suojeltu. Käytön ulkopuolella olevasta 900 000 hehtaarista noin puolet soveltuu turvetuotantoon. Taulukko 1. Skenaarioiden vaikutukset soiden tarjoamien hyötyjen tuotantoon Etelä-Suomessa Ekosysteemihyöty ja sen mittari Skenaario 1 +30 % Skenaario 2 +/- 0 (nykytila) Skenaario 3-30 % Skenaario 4 (ei tuotantoa vuoden 2020 jälkeen) Turpeennostoala, ha vuonna 2050 150 000 130 000 100 000 60 000 Kotimainen energia, TWh 500 390 280 110 Kuivike- ja kasvuturve, milj. m³ 70 50 40 20 Työllisyys, htv (ml.tuotantoketju) 360 (2900) 280 (2200) 190 (1500) 50 (100)? Aluetalous, ml. koko tuotantoketju, M /v 220 170 110 20 (?) Marjat, asteikolla 0-4 -2-1 0 0 Soiden hiilivaraston muutos, (%) -12 % -9 % -6 % -2 % Veden laatu, heikkenemisriskissä 105 70 9 0 olevien järvien lukumäärä, kpl Biodiversiteetti, asteikolla 0-4 -3-2 -1 0 Virkistyskäyttö, asteikolla 0-4 -2-1 0 0 Suomaisema, asteikolla 0-4 -3-2 -1 0 Kulttuuriperintö -1 0 0 0 0= ei muutoksia (tai hyvin vähäisiä muutoksia), -1= vähäisiä negatiivisia muutoksia, -2= negatiivisia muutoksia, -3=merkittäviä negatiivisia muutoksia -4= hyvin merkittäviä negatiivisia muutoksia. i Arvioitu Pohjois-Pohjanmaalla tehdyn tutkimuksen pohjalta: Piirainen ym. Metlan työraportteja 258:230-253. 5