Työryhmämuistio MMM 2002:4 Siemenalan toimintaohjelman loppuraportti Helsinki 2002

Työryhmämuistio MMM 2002:4 Siemenalan toimintaohjelman loppuraportti Helsinki 2002

Maa- ja metsätalousministeriölle Maa- ja metsätalousministeriö asetti 12.6.2001 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia kylvösiemenalan toimintaohjelma. Työryhmän oli 1) selvitettävä kylvösiemenalan nykytila, alan ongelmat sekä toimintaympäristön muutokset, 2) asetettava kylvösiemenalan tavoitteet ottaen huomioon alan toimintaympäristön muutokset ja kehitysnäkymät sekä alan toimintaedellytysten kehittämistarpeet kokonaisuutena sekä 3) laadittava toimenpide-ehdotukset tavoitteisiin pääsemiseksi. Työryhmän tuli saada työnsä valmiiksi 31.12.2001 mennessä. Työryhmän puheenjohtajaksi ministeriö määräsi ylitarkastaja Kirsi Heinosen (MMM) sekä kutsui jäseniksi budjettineuvos Kati Suihkosen (VM), pääsihteeri Irma Salovuoren (STM), ylitarkastaja Esa Hiivan (MMM), tullisihteeri Pirjo Nykäsen (Tullihallitus), johtaja Pirkko Raunemaan (EV), ylijohtaja Maria Teirikon (KTTK), johtaja Matti Puolimatkan (KTTK), professori Pirjo Peltonen- Sainion (Maa- ja elintarvetalouden tutkimuskeskus), apulaisjohtaja Hannes Kulmalan (HVK), viljaasiamies Pasi Lähdetien (MTK), peruna-asiamies Antti Lavosen (Peruna-Suomi ry), maanviljelijä Stefan Thölixin (SLC), johtaja Antero Leinon (ETL), kehityspäällikkö Sari Peltosen (Maaseutukeskusten liitto), kehityspäällikkö Kaarlo Kinnusen (Svenska Lantbrukssällskapens förbund), asiamies Martti Kinnarin (Siemenkauppiaitten yhdistys ry), markkinointijohtaja Markku Äijälän (Boreal Kasvinjalostus Oy), toimitusjohtaja Matti Hanhilahden (Tilasiemen Oy), tuotepäällikkö Unna Söderholmin (Kesko Oy), tuotantopäällikkö Martti Yli-Kleemolan (Hankkija- Maatalous Oy) sekä sihteereiksi Juha Mantilan (MMM) ja Ritva Vallivaara-Paston (KTTK). Työryhmä jättää oheisena kunnioittaen raporttinsa maa- ja metsätalousministeriölle siemenalan toimintaohjelmaksi. Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2001

Sisällysluettelo JOHDANTO 1. NYKYTILA 1.1 Lainsäädäntö 1.2 Tukijärjestelmät 1.3 Käytäntö 1.4 Aikaisemmat asiaa koskevat selvitykset 2. KYLVÖSIEMENTUOTANTO MUUTTUVASSA TOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ 2.1 Kylvösiementuotannon muutospaineet 2.1.1 Kansainväliset näkymät 2.1.1 Yhteiskunnalliset kulutuskäyttäytymiseen liittyvät muutokset 2.1.3 Suomen elintarviketalouden laatustrategia 2.1.4 Monimuotoinen eurooppalainen maatalous 2.1.5 Kylvösiemenen markkinakehitysnäkymät 2.1.6 Geenitekniikan mukaan tulo 2.1.7 Luonnonmukainen tuotanto 2.1.8 Informaatiotekniikan vaikutus tuotantoon ja kulutukseen 2.2 Kylvösiemenalan toimintaohjelman lähtökohdat 3. VISIO 4. TAVOITTEET 4.1 Osaamisen kehittäminen 4.2 Markkinoinnin kehittäminen 4.3 Kylvösiementuotanto 5. TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET TOIMENPITEIKSI 5.1 Markkinointi, siemenpakkaamot ja -kauppa 5.2 Kasvinjalostus 5.3 Tutkimus 5.4 Neuvonta ja koulutus 5.5. Lainsäädäntö ja valvonta 5.6 Kylvösiementuotannon tuet 6. YHTEENVETO KESKEISISTÄ TOIMENPIDE-EHDOTUKSISTA LIITE 3

JOHDANTO Kasvintuotanto perustuu tuotantoalueen kasvu- ja ilmasto-oloihin soveltuvien, jalostettujen lajikkeiden viljelemiseen. Suomessa viljeltävät viljalajikkeet ovat valta-osaltaan kotimaassa jalostettuja. Ulkomailla jalostetut nurmikasvi- ja perunalajikkeet ovat viime vuosina yleistyneet. Puutarhakasvien ja nurmikkokasvien lajikkeet ovat enimmäkseen ulkomailta tuotuja. Kasvintuotannon onnistumisen edellytyksenä on, että kylvöön käytettävä siementavara on hyvälaatuista, lajikkeeltaan tunnettua, oikein nimettyä ja lajikeaitoa. Sertifioidun kylvösiemenen tulee täyttää myös siemenkauppalaissa (728/2000) määrätyt käyttöarvon vähimmäisvaatimukset muun muassa itävyyden ja puhtauden suhteen. Kylvösiementuotannon ja markkinoiden laajuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten kasvintuotannon laajuus, kasvukauden sääolosuhteet, lajikeuutuuksien tarjonta, siemenen hinta ja maataloustuotteiden markkinahinnat sekä maatalouden tukipolitiikka. Viljelijä voi saada tarvitsemansa kylvösiemenen ostamalla sertifioitua siementä tai kunnostamalla osan tuottamastaan sadosta siemeneksi. Muulla tavoin hankittu tai markkinoitu siemen on siemenkauppalain vastaista. Sertifioitu siemen tuotetaan yleensä siten, että siemenliike sopii lajikejalostajan tai -edustajan kanssa sopimuksen lajikkeen käyttöoikeudesta. Siemenliike tekee puolestaan viljelijän kanssa sopimuksen siemenen tuottamisesta. Sopimuksessa määritellään kasvilajike, siemenen laatuluokka ja tuotannon laajuus. Viljelijä toimittaa sadon siemenliikkeeseen, jossa siemen kunnostetaan ja pakataan vähittäismyyntipakkaukseen. Siemenerästä otetaan näyte analysoitavaksi. Laatuvaatimukset täyttävä siemen voidaan sertifioida ja toimittaa markkinoitavaksi. 1. NYKYTILA 1.1 Lainsäädäntö Kylvösiemenen tarkastusjärjestelmä Euroopan unionissa perustuu sertifiointiin. Jokaisessa jäsenmaassa on oltava toimivaltainen sertifiointiviranomainen. Sertifioidulla kylvösiemenellä tarkoitetaan kylvösiemenen virallisesti varmennettua kauppaerää, jonka myyntipäällys on virallisesti suljettu ja varustettu vakuustodistuksella sen jälkeen, kun siemenviljelyksen tarkastuksessa ja kunnostetusta siemenerästä virallisesti otetun näytteen tarkastuksessa on todettu, että siemenerä on oikein nimetty, lajikepuhdasta ja täyttää asetetut laatuvaatimukset. Sertifiointiviranomainen valvoo kylvösiemenen tuotantoa eri siemensukupolvien ajan esiperussiemenestä ja perussiemenestä viimeiseen sertifioituun kylvösiemeneksi käytettävään siemensukupolveen. Sertifioinnin ja markkinoinnin edellytykset on kirjattu siementarkastusta koskeviin kasvilajikohtaisiin neuvoston direktiiveihin (66/400/ETY, 66/401/ETY, 66/402/ETY, 66/403/ETY, 69/208/ETY, 70/457/ETY ja 70/458/ETY). Kaikkia seitsemää kylvösiementen markkinointia ja lajikeluettelon pitämistä koskevaa direktiiviä on uudistettu neuvoston direktiivillä (98/95/EY). Suomen lainsäädäntöön muutokset on otettu huomioon uudessa siemenkauppalaissa (728/2000) ja sen nojalla annetuissa kasvilajikohtaisissa siemenkaupan asetuksissa. Niissä on säädetty vaatimukset mm. lajikkeiden hyväksymiselle, sukupolviketjun pituudelle, lajikeaitoudelle, 4

viljelystarkastukselle, laboratorioanalyyseille, pakkauksen sulkemiselle, vakuuslipukkeille ja ostajalle annettaville kylvösiemenerää koskeville tiedoille. Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2001/18/EY). EU:n neuvoston kylvösiemendirektiivillä säädetään myös gm-kylvösiemenaineistoilta vaadittavista ominaisuuksista ja merkinnöistä. Kylvösiemendirektiivin mukaan geneettisesti muunnettuja lajikkeita saadaan tuottaa ja markkinoida ainoastaan, jos tarpeelliset toimenpiteet ihmisille ja ympäristölle aiheutuvien haitallisten vaikutusten toteamiseksi on tehty. Geenitekniikan käytöstä on ilmoitettava asianmukaisin merkinnöin. Kasvinjalostajaoikeudesta annetun lain (789/1992, muut. 238/1999) mukaan kasvinjalostajanoikeudella tarkoitetaan, että muut kuin lajikkeen omistaja eivät saa ilman omistajan suostumusta tuottaa lajikkeen lisäysaineistoa, kunnostaa sitä lisäystarkoituksiin käytettäväksi, tarjota sitä kaupaksi, myydä tai muulla tavoin markkinoida sitä, viedä Suomesta tai tuoda Suomeen tai varastoida sitä edellä mainittuihin tarkoituksiin käytettäväksi. Jalostajanoikeuden voi saada henkilö, joka on Suomessa jalostanut lajikkeen tai se, jolle hänen oikeutensa on siirtynyt, ja jalostaja, joka on kansainvälisen uusien kasvilajikkeiden suojaamiseksi perustetun UPOV-järjestön jäsenmaan kansalainen tai se, jolle hänen oikeutensa on siirtynyt. Kasvinjalostajanoikeuslain perusteella myös viljelijä, joka tuottaa omaan käyttöönsä suojatun lajikkeen kylvösiementä, on velvollinen maksamaan lajikkeen jalostajalle tai sille, jolle jalostajaoikeus on siirtynyt, korvausta lajikkeen hyväksikäyttämisestä. Euroopan yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen N:o 2100/94 mukaan yhteisön kasvinlajikeviraston myöntämä yhteisön kasvinjalostajanoikeus on voimassa kaikissa yhteisön jäsenmaissa. Jos jalostaja on hakenut yhteisön jalostajaoikeutta, tällä ei ole enää mahdollisuutta hakea kansallista jalostajaoikeutta. 1.2 Tukijärjestelmät EU:n siementen markkinajärjestelmä EU:n siementen markkinajärjestelmä perusteella maksetaan mm. sertifioiduille nurmikasvien siemenille ja pellavalle kilokohtaista tukea. Tuki vaihtelee lajeittain. Suomen kansallinen siementuki Suomi voi maksaa sertifioidun siemenviljan tuottajalle (vehnä, ohra, kaura, ruis) ja viljelytarkastuksessa hyväksytylle nurmikasvien siemenalalle (timotei, nurminata, puna-apila, koiranheinä, englannin raiheinä) kansallista siementukea vuoteen 2006. Tuki maksetaan viljoilla kilokohtaisesti (15 p/kg) ja nurmikasveilla hehtaarikohtaisesti lajista riippuen. Tukea voidaan maksaa enimmäistuotantomäärään tai -alaan asti, jonka jälkeen tukea leikataan ylitystä vastaavasti. Kasvinsuojelulain mukaiset korvaukset Kasvinsuojelulain (1203/1994) mukaan valtion varoista korvataan siemenperunan tuottajalle Siemenperunakeskuksen tuotantoalueella noudatettavista perunaviljelyn vaatimuksista aiheutuvia lisäkustannuksia ja perunan vaalean rengasmädän tehostetun hävittämisen aiheuttamia menoja. 5

1.3 Käytäntö Kylvösiemenen viljelyala ja käyttöaste Suomessa Siementuotannon ollessa laajimmillaan 1980-luvun loppupuolella viljelytarkastuksia tehtiin keskimäärin 70 000-80 000 hehtaarilla vuosittain. Vuonna 2000 viljelytarkastusala oli 46 000 hehtaaria, josta hyväksytty ala oli 42 000 hehtaaria. Hylkäämisen syy lähes puolessa tapauksista oli hukkakauran esiintyminen viljelyksillä tai niiden läheisyydessä. Tarkastuskeskus tutki vuonna 2000 11 000 siemennäytettä ja niistä tehtiin 29 000 analyysiä. Suurin osa analyyseistä oli itävyys-, puhtaus- ja kosteusmäärityksiä sekä perunan tautimäärityksiä. Lähes puolet näytteistä oli viljakasveja, viidesosa nurmi- ja nurmipalkokasveja, perunan osuus oli noin viisi prosenttia ja loput olivat vihanneskasvien analyysejä. Yhden siemennäytteen tarkastusaika on noin 13 vuorokautta näytteen kirjaamisesta itävyystulosten valmistumiseen. Peltoviljelyssä sertifioidun kylvösiemenen käyttöaste vaihtelee Suomessa huomattavasti kasvilajista riippuen. Nurmi- ja rehukasvien sertifioidun kylvösiemenen käyttöaste on noussut voimakkaasti viime vuosina. Markkinointivuoden 1995/96 44 prosentin sertifioidun kylvösiemenen käyttöaste on noussut 85 prosenttiin. Nurmi- ja rehukasvien, joista tärkeimpiä ovat timotei, englannin raiheinä, nurminata, koiranheinä ja puna-apila, sertifioidun kylvösiemenen kysyntä on ollut useina peräkkäisinä vuosina kotimaista tuotantoa suurempi huolimatta koko ajan kasvaneesta tuotannosta. Viimeisen parin vuoden aikana nurmi- ja rehukasvien siemenen tuonti lukuun ottamatta nurmikkokasvien siemenen tuontia on ollut noin 1 200 tonnia ja tuonnin odotetaan edelleen kasvavan. Tuontisiemen koostuu pääosin nurmikkoseoksista, italian raiheinästä ja punanadasta. EU:n öljykasveille myönnettävän kasvinviljelyntuen yhtenä määräytymisperusteena on sertifioidun siemenen käyttövaatimus. Öljykasveilla sertifioidun siemenen käyttöaste onkin kasvanut niin, että lähes koko öljykasviala kylvetään sertifioidulla siemenellä. Sertifioidun siemenperunan käyttöaste vaihtelee 30-40 prosentin välillä. Käyttö jakautuu ruokateollisuus-, tärkkelys- ja ruokaperunan kesken. Ruokateollisuusperunan ammattiviljelijöillä sertifioidun siemenperunan käyttöaste on korkein. Viljojen sertifioidun kylvösiemenen käyttöaste on noin 25 prosenttia. Sertifioidun kylvösiemenen käyttö on alimmillaan leipäviljan ja mallasohran tuotannossa, joissa toisaalta raaka-aineen laatuvaatimukset ovat rehuviljaa korkeammat. Mallasohran ja leipäviljan viljelijöistä valtaosa käyttää pääosin tilan omaa siementä. Viljantuotannossa merkittävä ongelma on kylvösiemenen suuri osuus viljelyn muuttuvista kustannuksista ja alhainen panos-/tuotossuhde. Kylvösiemenhuollon edistämisprojektin mukaan vuonna 1996 suomalaisviljelijä saa siemenkilolla keskimäärin 15-17 satokiloa, kun ruotsalainen viljelijä vastaavasti 25-30 satokiloa. Kylvösiemenen hinnan ja laatuominaisuuksien merkitys korostuu tämän takia Suomen viljelyolosuhteissa. Kylvösiemenen käyttö ja satotaso EU-maissa vuosina 1995-97 on esitetty liitteessä, josta ilmenee kylvösiemenen alhainen panos-/tuotossuhde Suomessa. (Liite, Kinnarin raportti 1998). Lajikkeiden hyväksyminen 6

Lajikkeiden hyväksyminen lajikeluetteloon edellyttää lajikkeen yhtenäisyyden, pysyvyyden ja erotettavuuden testausta (DUS-testi). Lajikkeen viljelyarvon testaaminen tapahtuu kaksivuotisissa virallisissa lajikekokeissa. Lajikekokeiden tulosten perusteella lajike voidaan hyväksyä kansalliseen kasvilajikeluetteloon. Suomessa hyväksymisestä päättää maa- ja metsätalousministeriön alainen kasvilajikelautakunta. Lautakunta koostuu siemenalan eri toimijoista, kuten esimerkiksi tuottajien, tutkimuksen, neuvonnan ja hallinnon edustajista. Hyväksyttyään lajikkeen kansalliseen lajikeluetteloonsa jäsenvaltio esittää sitä Euroopan yhteisöjen yleiseen lajikeluetteloon. Nykyisin hyväksyminen EU-tasolla tehdään ns. nopeutetulla ilmoitusmenettelyllä (jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle luettelon uusista lajikkeista), eli luetteloa päivitetään useita kertoja vuoden aikana. Kun lajike on hyväksytty yleiseen lajikeluetteloon, se on markkinoitavissa kaikkialla yhteisön alueella. Geenitekniikkalain (377/1995) mukaisesti hyväksytyt, geneettisesti muunnetut lajikkeet on selvästi merkittävä sellaisiksi lajikeluettelossa. Geneettisesti muunnettuja lajikkeita markkinoivien tahojen on selvästi osoitettava myyntiluetteloissaan, että lajike on geneettisesti muunnettu. Sertifioidun kylvösiemenen markkinointi Sertifioinnin jälkeen kylvösiemenerä on vapaasti markkinoitavissa EU:n alueella, eikä sitä tarvitse uudelleen sertifioida, ellei pakkausta välillä avata. Perusperiaatteena on, että markkinoida saa ainoastaan sertifioitua kylvösiementä kansallisessa tai EU:n lajikeluettelossa olevista lajikkeista. Kylvösiementä voidaan markkinoida sertifioimattomana ainoastaan tietyissä, laissa mainituissa poikkeustapauksissa. Tällainen on mm. lajikkeeton kaupallinen kylvösiemen lajeista, joista ei ole olemassa kaupallisia lajikkeita ja näin kylvösiemenen tarkastusvaatimukset ovat sertifioitua kylvösiementä lievemmät. Myös viralliseen lajikeluetteloon kuulumattomia maatiaislajikkeita voidaan markkinoida rajoitetusti sertifioimattomana. EU:n ulkopuolelta tuotavan siemenen osalta EU:lla on siementarkastuksen vastaavuussopimus tiettyjen ulkovaltojen, lähinnä Etelä- ja Pohjois-Amerikan viljantuottajamaiden, kanssa. Tällöin pakatun ja vakuustodistuksella varustetun kylvösiemenen liikkuessa EU:n rajojen yli, kylvösiemenerää ei tarvitse vastaavuussopimuksen mukaan enää uudelleen tarkastaa. Kansainvälisen biodiversiteettisopimukseen kuuluvan Cartagenan bioturvallispöytäkirjan tarkoituksena on säädellä modernilla biotekniikalla tuotettujen elävien muunnettujen organismien (LMO), kuten siementen, vientiä valtioiden välillä. Sen mukaan ympäristöön levitettäväksi tarkoitettujen LMO:ien vienti edellyttää ennakkosuostumusmenettelyä. Tarkoituksena on turvata, että vastaanottajamaa voi päättää, salliiko se LMO:oiden maahan tuonnin ja että vastaanottajamaa saa päätöksentekonsa pohjaksi riittävät tiedot tuotavan LMO:n vaikutuksista biologisen monimuotoisuuden suojelua varten ja kestävään käyttöön. Bioturvallisuuspöytäkirja astuu voimaan sen jälkeen, kun sopimuksen hyväksyneet maat ovat sen allekirjoittaneet. Sertifioidun kylvösiemenen kustannusrakenne Siemenkauppiaitten Yhdistys ry on selvittänyt ohran kylvösiemenen tuotantokustannusrakennetta vuonna 2001. Raaka-aineen osuus kustannuksista on likimain kolmannes. Pakkaamoiden ja välittäjien kiinteät kustannukset ovat yhteensä 27 prosenttia. Pakkaamon muuttuvat kustannukset, ml. peittaus, sopimustoiminnan hallinnointi ja pakkauskustannus, ovat yhteensä 18 prosenttia. 7

Rojaltin osuus on yhdeksän prosenttia ja virallisten analyysien ja viljelytarkastusten yhteensä neljä prosenttia. Muut kustannukset koostuvat rahdista tilalle (7 %) ja korosta ja luottoriskistä (2 %). Vertailussa lähimpiin EU-maihin havaitaan, että pakkaamojen kiinteät ja muuttuvat kustannukset ovat Suomessa keskimäärin muita maita korkeammat. Kustannuksiin vaikuttaa yhtenä tekijänä Suomen kylvösiemenmarkkinoiden eristyneisyys. Lajikkeiden markkinat ovat suhteellisen pienet. Vuotuinen tuotanto vientimarkkinoiden puuttuessa markkinoidaan kotimaahan ja satotasojen suuret vuotuisvaihtelut vaikeuttavat huomattavasti ennustettavuutta. Kysynnän ennustaminen ja tuotannon mitoittaminen on vaikeaa kylvösiemenen tuotantoketjussa ja aiheuttaa lisäkustannuksia. Kustannuksia lisäävät myös pienet kertaostot ja pitkät välimatkat. Sekä kylvösiemenen raakaeriä että kylvösiementä joudutaan kuljettamaan pitkiä matkoja ja pienissä erissä. Sertifioidun kylvösiemenen laatu Koska Suomessa kasvukausi etenee nopeasti, ei viljelykasvien sadon- laadunmuodostuksessa ilmeneviä häiriöitä kyetä kompensoimaan täysimittaisesti. Hyvälaatuinen kylvösiemen on eräs avaintekijä pyrittäessä varmistamaan kasvuun lähtö. Heikon itämisen ja taimettumisen epäedulliset vaikutukset kumuloituvat kasvukauden edetessä. Kylvösiemenen laadun merkitys korostuukin oloissa, jotka koettelevat kasvuston kasvuun lähtöä. Jos kasvusto jää harvaksi ja heikoksi, vähenee myös muiden viljelyssä käytettävien tuotantopanosten hyötysuhde. Elinvoimainen, hyväkuntoinen kasvusto edistääkin monin tavoin luonnon ja tuotantoympäristön hoitoa. Sertifioidun kylvösiemenen laatutiedot, kuten aitous, puhtaus, itävyys, 1 000 siemenen paino ja tautien esiintyminen ilmoitetaan kylvösiemenpakkaukseen kiinnitetyssä vakuuslipukkeessa. Yleisesti ottaen sertifioidun kylvösiemenen laatuun luotetaan viljelijöiden parissa. Siemen vastaa vakuuslipukkeessa ilmoitettua laatua. Viljelijät ovat esittäneet kritiikkiä eräiden laatuvaatimusten osalta. Merkittävimpinä näistä ovat siemenvilja jyväkoko ja siemenerän puhtaus. Sertifioidulla viljan kylvösiemen alarajaa ei ole asetettu 1 000 siemenenpainolle eikä hehtolitrapainolle. Vaikeissa kylvöolosuhteissa, savimailla ja jouduttaessa kylvämään kuivissa olosuhteissa tavanomaista syvempään kookas siemen varmistaa tasaista orastumista. Kylvösiemenen käyttäjät pitävät kylvösiemenen kokoa ja tasalaatuisuutta merkittävimpinä laatukriteereinä. Valvonta- ja tarkastustoiminta Siementuotannon ja -kaupan sekä maahantuonnin ja maastaviennin yleinen ohjaus ja valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Maa- ja metsätalousministeriön antamien säännösten ja määräysten valvonnasta ja valvonnan järjestämisestä sekä kylvösiemenen tarkastuksesta ja sertifioinnista vastaa Kasvintuotannon tarkastuskeskus. Tarkastuskeskus käyttää valvonnassa apunaan työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastoja ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisia. Kylvösiemenen maahantuontia valvoo tarkastuskeskuksen ohella tullilaitos. Tarkastuskeskus vastaa myös kylvösiemenen tuotantoon, markkinointiin, maahantuontiin ja maastavientiin liittyvästä tarkastus- ja valvontatoiminnasta sekä suorittaa kaiken myyntiin tarkoitetun siementavaran virallisen tarkastuksen. Kylvösiemenen tarkastuskausi alkaa 1 päivänä heinäkuuta ja päättyy seuraavana vuonna 30 päivänä kesäkuuta. Tarkastus suoritetaan viljelystarkastuksena, siemenerästä otetun näytteen laboratoriotarkastuksena sekä korkeammissa laatuluokissa myös näytteen kenttäkoetarkastuksena. 8

Näytteenotto kauppakunnostetusta kylvösiemenerästä laboratorioanalyysiä varten tehdään Kansainvälisen siementarkastusjärjestön (ISTA) hyväksymin menetelmin. Kun kauppakunnostettu ja pakattu kylvösiemenerä täyttää sertifioinnin edellytykset, viranomainen sertifioi kyseisen erän ja painaa sille vakuustodistukset. Vakuustodistuksessa on kylvösiementä koskevaa tietoa ostajalle ja se toimii samalla pakkauksen sinettinä, jota ei saa poistaa tai rikkoa. 1.4 Aikaisemmat asiaa koskevat selvitykset Kylvösiemenhuollon edistämisprojekti Maa- ja metsätalousministeriö asetti 1996 kolmivuotisen kylvösiemenhuollon edistämisprojektin (Dnro 2125/042/96). Projektin tehtävänä oli edistää sertifioidun kylvösiemenen käyttöä maataloudessa. Lisäksi projektin tuli selvittää kylvösiemenen laatutekijöitä sekä ristisiittoisten lajien ja hybridien lajiketutkimuksen kehittämistä. Projektiin liittyen käynnistettiin lisäksi pienempiä, pääosin rehu- ja nurmikasvien siementuotantoa koskevia projekteja. Projektin loppuraportti valmistui 30.10.1998. Projektin keräämän tiedon pohjalta laadittiin myös komission vaatima selvitys siementuotannon kansallisesta tuesta Suomessa 1995-1997. Projekti selvitti kylvösiemenhuollon kapasiteettia ja totesi niiden olevan riittävät, vaikka sertifioidun siemenen käyttömäärä lisääntyisi olennaisesti sen aikaisesta tilanteesta. Projektin tuloksena kävi selvästi ilmi, että sertifioidun siemenen kallis hinta on tärkein syy sen alhaiseen menekkiin. Edelleen projektin tuloksena todettiin, että sertifioidun siemenen käyttöasteen kasvattamiseen tähtäävät toimet edistävät myös hukkakauran torjuntaa ja estävät sen leviämistä. Projektin aikaansaamat toimet lisäsivät sertifioidun siemenen käyttöä. Lisäksi tiedotus- ja mainoskampanjat saivat viljelijät kiinnittämään aiempaa tarkempaa huomiota myös tilan oman siemenen laatuun, sekä peittaukseen. Siemenperunan vientiprojekti 2000 Vuonna 1999 käynnistetty Siemenperunan vientiprojekti 2000 (Dnro 942/543/1999) toimi Siemenperunakeskuksen hallinnoimana. Projektin tavoitteena oli selvittää suomalaisen siemenperunan vientimahdollisuuksia erityisesti Välimeren alueella. Markkinointiyhteistyö on tarkoitus hoitaa sekä kotimaisten yritysten, että keski- ja eteläeurooppalaisten yritysten kesken. Vientitavoitteeksi on asetettu 5 000 tonnia vuoteen 2005 mennessä. Toimituskauden 2001 siemenperunavienti oli noin 3 000 tonnia. Viennin kokonaisarvo oli noin kuusi miljoonaa markkaa. Omavalvonta Komission 27.4.1998 tekemällä päätöksellä 98/320/EY neuvoston direktiivien 66/400/ETY, 66/401/ETY, 66/402/ETY ja 69/208/ETY mukaista siemennäytteiden ottoa ja siementarkastusta koskevan väliaikaisen kokeen (omavalvontakokeilu) järjestämiseksi on tarkoitus selvittää, voivatko virallisesti valvottu, liikkeiden itse suorittama kylvösiemenen näytteenotto ja siementarkastus olla kylvösiemenistä annettujen direktiivien edellyttämiä virallista näytteenottoa ja siementarkastusta parempia vaihtoehtoja ilman, että tuloksena olisi merkittävästi heikompilaatuinen kylvösiemen. Osallistuminen kokeiluun on vapaaehtoista. Jäsenvaltio voi valita kasvilajit ja siemenluokat, joihin se halua kokeilun ulottaa. Kokeilusta osoittaa, että liikkeen omaa näytteenottoa ja siementarkastusta kykenevät parhaiten hyödyntämään suuret siemenliikkeet. Esim. Tanska osallistuu kokeiluun nurmikasvien siementen osalta, koska siellä nurmikasvien siementen tuotantovolyymit ovat suuret. 9

Maa- ja metsätalousministeriö asetti 25.2.1999 työryhmän (MMM 1999:19), jonka tehtävä oli selvittää EU:n siemennäytteiden ottoa ja siementarkastusta koskevan väliaikaisen omavalvontakokeilun mahdollisen käyttöönoton vaikutuksia kylvösiemenen tuotantoon, markkinointiin ja laadunvalvontaan Suomessa. Työryhmä on loppuraportissaan todennut, että kokeilu ei ollut siinä vaiheessa Suomen siemenpakkaamoiden pienet siemenvolyymit huomioon ottaen taloudellisesti kannattavaa. Sen sijaan siemenliikkeiden suorittama viljelytarkastus on kokeilusta saatujen kokemuksien perusteella muutettu pysyväksi käytännöksi. Gm-siemenen valvonta Maa- ja metsätalousministeriö asetti 10.10.2000 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää eri viranomaisten välistä työnjakoa ja yhteistyötä gm-kylvösiementen maahantuonnin valvonnassa. Työryhmä toteaa loppuraportissaan (MMM 2001:9), että valvonta olisi tehokkaimmin ja edullisimmin järjestettävissä Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ja tullilaboratorion yhteistyönä, jossa tarkastuskeskus keskittyy näytteenoton ja kenttäkokeiden järjestämiseen, ja tullilaboratorio näytteiden analysointiin. Siemenperunakeskuksen toiminnan kehittäminen Maa- ja metsätalousministeriö asetti 19.3.2001 työryhmän, jonka tehtävänä on Siemenperunakeskuksen (SPK) toiminnan edellytysten ja kehittämisen varmistamiseksi selvittää SPK:n toiminnan nykytila, tavoitteet ja kehittämisvaihtoehdot tulevaisuudessa. Työryhmä on jättänyt väliraporttinsa 30.4 2001 (MMM 2001:8). Työryhmän tulee valmistella tarvittavat lainsäädäntö- ja toimenpide-ehdotukset vuonna 2002. 2. KYLVÖSIEMENTUOTANTO MUUTTUVASSA TOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ Maa- ja elintarviketalouden, ml. kylvösiemenen tuotanto, toimintaympäristö muuttui viime vuosikymmenen aikana huomattavasti. Erityisesti liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 aiheutti suuria muutoksia Suomen maataloudelle ja maamme maatalouspoliittiseen järjestelmään. Kansallisen maatalouspolitiikan ja suojattujen markkinoiden ajasta siirryttiin yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja EU:n sisämarkkinoihin. Nyt toteutettava yhteinen eurooppalainen maatalouspolitiikka antaa kansallista liikkumavaraa vain rajoitetusti. EU-jäsenyyden ja yhteisten sisämarkkinoiden myötä kansainvälinen kilpailu maatalous- ja elintarvikemarkkinoilla kiristyi. Sopeutumishaaste kohdistui koko elintarvikeketjuun. Jäsenyyden suoranaiset vaikutukset kohdistuivat voimakkaimmin tilatasolle jäsenyyden alentaessa merkittävästi tuottajahintoja. Hintojen laskua korvattiin uusilla maatalouden tukijärjestelmillä. Elintarviketeollisuus joutui jäsenyyden seurauksena sopeutumaan kilpailun kiristymiseen rajasuojan hävitessä koti- ja sisämarkkinoiden väliltä. Kuluttajille EU-jäsenyys toi 10 prosenttia aikaisempaa edullisemmat elintarvikkeet. Elintarvikkeiden kuluttajahintojen nousu on lisäksi EU-jäsenyyden aikana ollut yleistä hintojen nousua hitaampaa. Suomen liittyessä EU:iin ja tuonnin vapautuessa pelättiin Suomen hyvän kasvinterveystilanteen heikentyvän. Kasvituotteiden rajatarkastukset eivät nykyisin enää kata kaikkia tuontieriä, mutta tarkastuksia tehostetaan tarpeen mukaan. Mm. koloradonkuoriaisten valvontaa perunaviljelyksillä on tehostettu. Suomen kasvinterveystilanne on edelleen hyvä ja uusien kasvitautien ja rikkakasvien kulkeutuminen maahan ja leviäminen on pystytty estämään. Riski uusien kasvitautien löytymisestä Suomessa kasvaa sitä mukaa kuin kasviaineiston tuonti lisääntyy. Tuontiin liittyy myös merkittävin 10

siementuotantoon kohdistuva riskitekijä hukkakauran kulkeutumisesta maahan tuontisiemenen mukana. 2.1 Kylvösiementuotannon muutospaineet Suomen maatalous- ja elintarvikesektorin viime vuosien muutokset ovat pääosin suoranaista tai välillistä seurausta EU-jäsenyydestä. Monet muutokset ovat kuitenkin osittain seurausta myös laajemmista kansainvälisistä muutospaineista, jotka olisivat vaikuttaneet sektorin toimintaan unionin jäsenyydestä riippumatta. EU-jäsenyys on lähinnä nopeuttanut tai voimistanut näiden muutosten vaikutusta ja merkitystä. Maailmanmarkkinoiden sekä kansainvälisen maatalous- ja kauppapolitiikan muutokset muokkaavat maa- ja elintarviketalouden toimintaympäristöä. Muutosten vaikutus maatalous- ja elintarviketuotantoon on nopeaa. Tilaluvun nopea väheneminen noin puoleen nykyisestä ja tilakoon ennustettu kasvu maaseudun rakennemuutoksen seurauksena nykyisestä reilusta 20 hehtaarista noin 50 hehtaariin vuoteen 2010 mennessä vaikuttavat myös kylvösiementuotantoon. Tuotannon tehostuessa työvoiman saatavuus tulee niukkuustekijäksi. Suuret tilat perustavat tuotantonsa sopimusviljelyyn varmistaakseen tuotteidensa markkinat, jolloin myös tuotteiden laatuvaatimukset yksilöityvät käyttötarkoituksen mukaisesti. Agenda 2000 ja sen seurauksena viljojen hallinnollisten hintojen aleneminen EU:n maatalouden markkinoiden tarkastelun seurauksena on tuonut ja tuo edelleen hintapaineita myös sertifioidun siemenen hintaan. 2.1.1 Kansainväliset näkymät Maailman kauppajärjestön WTO:n kauppaneuvotteluissa käsitellään edelleen myös maataloustuotteiden kaupan vapauttamista. EU:n lähtökohtana neuvotteluissa on, että Agenda 2000 -ratkaisun mukaiset tuottajahintojen leikkaukset ja tukijärjestelyt ovat riittäviä EU:n osalta tulevalle neuvottelukierrokselle. Kauppaneuvottelut luovat kuitenkin paineita maataloustuotteiden hallinnollisten hintojen lisäalennuksiin ja sitä kautta epävarmuutta maataloustuotantoon. Agenda 2000 seurantaa jatketaan mahdollisesti jo vuonna 2003 tiettyjen tuotteiden kuten viljojen, maidon ja naudanlihan välitarkasteluna. Maatalous on yksi vaikeimmista asiakokonaisuuksista EU:n laajentumisessa. Maataloudella on suuri merkitys jäsenehdokasmaiden kansantaloudessa, joten sitä koskevat päätökset vaikuttavat oleellisesti laajentumishankkeen toteutumiseen. EU:n nykyisten jäsenvaltioiden ja hakijamaiden välillä on huomattavia eroja maa- ja elintarviketalouden tuottavuudessa ja tuotteiden laadussa. Nämä erot vaikeuttavat sisämarkkinoiden laajentamista. Sisämarkkinoiden häiriötön toiminta edellyttää, että markkinoille tulevien tuotteiden laatu on riittävän hyvä. Tämä tarkoittaa sitä, että hakijamaiden on toimeenpantava elintarvikkeiden laatuun vaikuttava lainsäädäntö mm. maatalouden tuotantopanosten sekä kasvinterveysmääräysten, mm. kasvitautien osalta. Jos näitä määräyksiä ei pystytä toimeenpanemaan ennen jäsenyyttä, joudutaan siirtymäkausijärjestelyihin, jotka heikentävät markkinoiden toimivuutta ja vääristävät kilpailua. EU:n laajentumisella Suomen eteläisiin naapurivaltioihin, erityisesti Viroon, saattaa olla suuret 11

vaikutukset erityisesti Suomen kylvösiementuotantoon. Pitkän kasvuajan vaativien lajien ja lajikkeiden siementuotanto saattaa siirtyä alhaisemman kustannustason takia osittain Viroon, jos siellä siementuotannon edellytykset mm. hukkakauran vähenemisen takia paranevat. 2.1.2 Yhteiskunnalliset ja kulutuskäyttäytymiseen liittyvät muutokset Kulutuksen ja kulutustottumusten muutosten myötä perinteisemmät elintarvikkeiden valintaperusteet (mm. hinta, maku ja tuoreus) ovat saaneet rinnalleen uudempia valintaperusteita, kuten tuotteen ulkonäkö, terveellisyys, laatu, puhtaus, pakkaus, tuttuus, valmistaja sekä valmistustapa. Elintarvikkeiden raaka-aineiden tuotantopa ja ympäristön huomioiminen myös raaka-aineiden tuotantovaiheessa saavat tulevaisuudessa entistä suuremman merkityksen kuluttajien valintatilanteessa. Kokonaisuudessaan elintarvikkeiden valintaperusteiden laajentuminen merkitsee mm. sitä, että elintarvikkeiden kulutusmuutosten ennakoiminen ja ennustaminen on aikaisempaa haastavampaa. Epäilys jonkin tuotteen tai tuoteryhmän turvallisuudesta ja terveellisyydestä voi heijastua nopeasti kuluttajien valintoihin ja ostopäätöksiin. 2.1.3 Suomen elintarviketalouden laatustrategia Suomen kansalliseen elintarviketalouden laatustrategiaan ovat sitoutuneet kaikki elintarviketuotannon osapuolet. Strategian tavoitteena on hallinnon, tutkimuksen, koulutuksen ja neuvonnan sekä elintarvikeketjun yhteisin toimenpitein kehittää tuotteiden ja toiminnan laatua ja varmistaa laadun säilyminen pysyvästi korkealla tasolla ja samalla parantaa yritysten kilpailukykyä ja kannattavuutta. Tärkeää on voida osoittaa luotettavasti elintarvikkeiden laatu, puhtaus, alkuperä ja tuotantotapa sekä tuottaa elintarvikkeita kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti ja eettisesti hyväksyttävällä tavalla. Strategia perustuu laatu- ja ketjuajatteluun. Lopputuotteen laadun varmistamiseksi tuotantoketjun ja sen valvonnan tulee olla aukoton ja jäljitettävissä ja laadunvarmistuksen ja vastuun tuotteiden laadusta tulee korostua ketjun kaikissa vaiheissa alkutuotannosta kuluttajalle saakka. Strategian keskeinen lähtökohta on asiakaslähtöisyys. Kuluttajan tarpeiden ja odotusten huomioon ottaminen on avaintekijä koko elintarvikeketjun menestymisen kannalta, joten tuotteiden ja toiminnan laadun tulee vastata niitä. 2.1.4 Monimuotoinen eurooppalainen maatalous Viime vuosien keskeinen kehitystrendi on erityisesti Euroopassa ollut maaseudun monimuotoisuuden arvostuksen lisääntyminen. Tämä ei vielä suoranaisesti näy maataloustuotteiden markkinoilla. Eurooppalaisessa maataloudessa korostetaan maatalouden monimuotoisuutta ja maatalouden merkitystä tasapainoisessa alueellisessa kehityksessä. Maatalous ei ole pelkkää elintarvikkeiden tuottamista, vaan maatalous liittyy oleellisesti moninaisten ympäristö-, kulttuuri- ja maaseutuhyödykkeiden ja -palvelujen tuottamiseen. 2.1.5 Kylvösiemenen markkinakehitysnäkymät Kasvituotteiden lähivuosien tuotanto- ja kulutuskehitysnäkymissä ei odoteta tapahtuvan oleellisia muutoksia. Peltokasvien (viljat, nurmituotanto, öljy- ja kuitukasvit) tuotannolle on asetettu 12

enimmäistuotantorajat. EU on asettamassa nurmisiementuotannolle tuotantokatot. Ylimenevältä osalta EU:n rahoittamia tukia joudutaan leikkaamaan. Myös perunatärkkelyksen tuotanto on kiintiöity. Vientimarkkinoiden kehitys riippuu paljolti kauran ja ohran sekä ohramaltaan vientinäkymistä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Venäjälle. Kasvintuotannossa satotason nousu riippuu osaltaan kylvösiemenen laadusta ja käyttömäärästä. Jos sertifioitu kylvösiemen on tulevaisuudessa laatu-hintasuhteeltaan kilpailukyistä verrattaessa sitä tilan omaan siemeneen, sertifioidun siemenen menekin oletetaan jonkin verran lisääntyvän. Siemenen tuotantoketjun toimivuuden kannalta ovat olennaista tuotannon kustannukset ja siemenestä saatava hinta. Laadukkaan siementuotannon varmistamiseksi tuotteesta saatavan hinnan on oltava tuotantokustannuksia korkeampi. Siementuotannosta maksettavat tuotantotuet muodostavat olennaisen osan siementuotannon kannattavuudesta. Kiinnostus ammattitaitoa vaativaan siementuotantoon, -kunnostukseen ja -kauppaan loppuu nopeasti, jos toiminta ei ole riittävän kannattavaa. Uudet lajikkeet leviävät tuotantoon sertifioidun siemenen myynnin kautta ja näin taataan osaltaan myös kotimaisen kasvinjalostuksen jatkuvuutta. Agenda 2000 -ratkaisussa mm. viljojen ja öljykasvien interventiohintaa alennettiin asteittain ja hinnanalennukset korvattiin osittain korottamalla peltoalaperusteisia tukia. Viljojen markkinahinnat eivät ole täysimääräisesti seuranneet hallinnollisten hintojen alenemista, mutta siitä huolimatta markkinahintojen alhaisuus asettaa sertifioidun kylvösiemenen tuotannon ja markkinoinnin ankaraan panos-tuotosvertailuun. 2.1.6 Geenitekniikan mukaan tulo Teknologian ja tekniikan kehittyminen voivat osaltaan muuttaa maataloustuotantoa. Eri arvioiden mukaan suurimmat elintarvikkeiden markkinoihin heijastuvat muutokset ovat odotettavissa geenitekniikan yleistymisestä elintarviketuotannossa. Maataloudessa geenitekniikkaa soveltamalla pyritään lisäämään kasvien ja eläinten tuottavuutta sekä kestävyyttä esimerkiksi erilaisia tauteja, tuholaisia ja ympäristöstressiä vastaan. Geenitekniikalla pyritään parantamaan myös tuotteiden ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Tällä hetkellä geenitekniikalla muunneltuja organismeja on maataloudessa laajamittaisessa käytössä lähinnä kasvintuotannossa. Euroopan osuus on tällä hetkellä maailman gm-viljelyalasta 0,03 prosenttia. Suomessa ei ole hyväksytty gm-lajikkeita viljelyyn. EU:ssa käydään vilkasta keskustelua siitä, hyväksytäänkö gm-lajikkeita viljelyyn, ja jos hyväksytään, niin millä ehdoilla. Asia on esillä myös kansainvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä keskusteluna siitä, kuinka gm-tuotteiden kansainvälinen kauppa järjestetään. Maataloustuotteiden markkinoiden kannalta on oleellista mm. se, kohdistetaanko tuotteiden merkintävaatimus gm-tuotteisiin vai niistä vapaisiin tuotteisiin. Lisäksi, jos vaaditaan perinteisten tuotteiden ja uuden tekniikan avulla tuotettujen tuotteiden tarkkaa erottamista, tämä voi johtaa huomattaviin investointikustannuksiin, koska eri tyyppisille tuotteille olisi tällöin oltava omat kuljetuskalustot ja varastot. Jäljitettävyysvaatimus lisää kustannuksia läpi koko elintarvikeketjun. Kuluttajien näkökulmasta gm-tuotteisiin liittyy hyväksyttävyysongelma. Osa kuluttajista kieltäytyy jyrkästi käyttämästä gm-raaka-aineita sisältäviä tuotteita ja osa katsoo, että gm tuotteet eivät eroa perinteisistä tuotteista. Keskeinen syy tähän suhtautumiseroon on se, että gm tuotteiden pitkän aikavälin vaikutuksista terveyteen ja biologiseen ympäristöön ei ole tarkkaa tietoa. 13

Viljelijöiden kannalta gm-lajikkeiden käyttö voi parhaassa tapauksessa alentaa tuotantokustannuksia ja lisätä viljelyn kannattavuutta. Toisaalta on mahdollista, että kustannussäästöjä ei synny, vaan riippuvuus tuotantopanosten myyjistä kasvaa ja lisäksi tuotteiden markkinointiriski kasvaa. Maa- ja metsätalousministeriön maatalouden bio- ja geenitekniikkastrategiassa korostetaan bio- ja geeniteknologisten menetelmien kehittämistä ja käyttöä maatalous- ja elintarviketuotannossa sellaisina mahdollisuuksina, joilla voidaan edistää ja luoda uusia toimintaedellytyksiä maa- ja elintarviketaloudelle. 2.1.7 Luonnonmukainen tuotanto Luonnonmukaisen tuotannon ja luomuraaka-aineiden käytön teollisuudessa odotetaan lisääntyvän tulevina vuosina. Nykyinen luomutuotantokapasiteetti ei pysty toimittamaan riittäviä määriä luomutuotteita elintarviketeollisuuden käyttöön. Luomutuotteiden kotimainen kysyntä on edelleen suurempi kuin luomutuotteiden tuotanto. Suomalaista luomuviljaa viedään jonkin verran. Luomutuotantoon liittyvä sopimustoiminta on vielä kehittymätöntä, joskin se on käynnistynyt toimitussopimuksina. Luomusiemenen käyttö ei ole lisääntynyt riittävästi, jotta laajamittainen luomusiemenen sopimustoiminta olisi kannattavaa. EU:n lainsäädäntö sallii muulla tavoin kuin luonnonmukaisesti tuotetun siemenen käyttämisen luomutuotannossa vuoden 2003 loppuun, jos markkinoilla ei ole saatavissa luomusiementä. Myös Suomi on soveltanut käytännössä kyseistä poikkeusta. Tärkeimpänä esteenä sertifioidun luomusiemenen tuotannon ja käytön lisääntymiselle esimerkiksi viljoilla on ollut luomusiemenen korkea hinta ja siemenen saatavuus. Luomusiemenen korkean hinnan takia suuri osa luomuviljelijöistä haluaisi käyttää kylvösiemeneksi mieluummin toiselta luomuviljelijältä hankittua tarkastamatonta viljaa. Tällaisen viljan myynti siemeneksi ei ole siemenkauppa- ja kasvinjalostajanoikeuslain mukaan sallittua. 2.1.8 Informaatiotekniikan vaikutus tuotantoon ja kulutukseen Informaatiotekniikka tuo mahdollisuuden tehostaa tiedon siirtoa ja kehittää uusia sovelluksia. Nykytekniikan avulla voidaan siirtää tietoa nopeasti ja tarkasti sellaisiinkin paikkoihin, jonne sen toimittaminen on aikaisemmin ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tiedonsiirtojärjestelmien kehittyminen mahdollistaa esimerkiksi aikaisempaa tarkempien viljelymenetelmien käytön. Informaatiotekniikan sovellusmahdollisuudet ovat laajat, joten sillä voi olla tulevaisuudessa huomattava merkitys maa- ja elintarviketalouden tuotemarkkinoilla. 2.2 Kylvösiemenalan toimintaohjelman lähtökohdat Määrällisesti ja laadullisesti onnistuneen kasvintuotannon perustana on laadukas kylvösiemen. Hyvälaatuisella kylvösiemenellä on kysyntää. Sertifioidun kylvösiemenen laatu vastaa sille asetettuja lakisääteisiä vaatimuksia, mutta ei välttämättä kylvösiementä käyttävän viljelijän siemenelle asettamia hinta-laatuvaatimuksia. Edelleen lopputuotteelle voidaan esimerkiksi sadon jalostajan taholta asettaa vaatimuksia, joita sertifioidulta siemeneltä ei vaadita. Tilan omaa siementä käyttävä viljelijä ei toisaalta aina edes 14

tiedä siemenen laatua ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Sen sijaan laatujärjestelmässä mukana olevat tilat ovat yleensä tietoisia tilan oman siemenen laadusta. Sekä sertifioidun että tilan oman siemenen laatu edellyttää kehittämistä. Lisäksi laatujärjestelmässä mukana olevien tilojen lukumäärää tulisi nopeasti lisätä koko laatuketjun varmistamiseksi. Geenimuunnettujen lajikkeiden markkinointi ei ole EU-alueella tällä hetkellä käytännössä mahdollista lähinnä kuluttajien vastustuksen vuoksi. Todennäköistä on, että tilanne ei muutu lähivuosien aikana. Maailman kaupan vapauttamista koskevissa neuvotteluissa gm-siementen markkinointiin liittyvät merkintä- ja jäljitettävyyskysymykset ovat maailmanlaajuisen maataloustuotteiden kaupan vaikeimmin ratkaistavia asioita. Markkinoilla ei ole toistaiseksi saatavissa kysyntää vastaavasti luonnonmukaisesti tuotettua luomusiementä. Suomen elintarviketalouden kestävä kilpailukyky perustuu laadun asiakaslähtöiseen kehittämiseen. Kylvösiemenen kilpailukyky elintarvikeketjun alkupäässä turvataan koko tuotantoketjun kattavalla laatujärjestelmätyöllä. Tavoitteena on taloudellisesti kannattava sekä ekologisesti ja eettisesti hyvä toimintatapa. 3. VISIO Kylvösiemenmarkkinoilla on tarjolla Suomen olosuhteisiin eri käyttötarkoituksiin soveltuvia siemenen käyttäjän tarpeiden vaatimukset täyttäviä ja hyvän sadon- ja laaduntuottokyvyn omaavia lajikkeita. Tuotetun kylvösiemenen laatu ja elinvoima paranevat, jolloin myös vuosittaiset kasvintuotannon satovaihtelut pienenevät. Laadukas kylvösiemen on määrältään ja laadultaan onnistuneen kasvintuotannon lähtökohta. Kylvösiemenen tuotanto ja markkinointi on kaikissa vaiheissaan kannattavaa ja viljelijän kannalta kustannustehokasta. 4.TAVOITTEET Kylvösiemenalan toiminnan tavoitteina ovat: 1) Osaamisen kehittäminen tutkimuksen, neuvonnan, koulutuksen ja tiedotuksen avulla siten, että kylvösiemenen ja sadon laatu paranee, satotasot nousevat ja kasvintuotannon kannattavuus paranee. 2) Markkinoinnin kehittäminen siemenalan eri toimijoiden toimenpitein parantamalla siemenen käyttölaatua ja toimittamalla markkinoille ainoastaan hyvälaatuista kylvösiementä. 3) Kylvösiemen hinta-laatusuhteen parantaminen ja tukijärjestelmien kehittäminen kansainvälisesti kilpailukykyisen kylvösiementuotannon luomiseksi. 4.1 Osaamisen kehittäminen Kunnollinen kylvösiemen varmistaa osaltaan laadullisesti ja määrällisesti hyvän sadon. Kylvösiemenen ominaisuuksien vaikutuksista sadon määrään ja laatuun on kuitenkin vähän tutkimustietoa. Samoin tutkittua tietoa puuttuu siemenen laatuominaisuuksien vaikutuksista ravinteiden hyväksikäyttöön ja kasvinsuojeluaineiden tarpeeseen. Tietoa siemenen laatuominaisuuksien vaikutuksista sadon käyttölaatuun ei ole myöskään paljon saatavilla. Tämän 15

vuoksi työryhmän mielestä on tarpeen, että kartoitetaan nopeasti olemassa oleva tieto, meneillään olevat tutkimukset sekä tarve tehdä täydentäviä tutkimuksia ja laatia konkreettinen toimintaohjelma rahoitusmalleineen lähiajan tärkeimpien tutkimushankkeiden toteuttamiseksi. Työryhmä korostaa laatutietopankkien toiminnan kehittämistä ja jo olemassa olevan tiedon hyväksikäyttöä viljelijöiden tiedottamisessa ja koulutuksessa. Sadon jalostajat puolestaan käyttäisivät laatutietopankkeja omassa tiedotuksessaan ja koulutuksessaan. Laadultaan ja määrältään hyvän kylvösiemensadon tuottaminen vaatii viljelijältä ja siemenpakkaamolta erityistä siemenalan tuntemusta ja ammattitaitoa. Työryhmän mielestä siemenen tuotantoketjua on kehitettävä tutkimuksen, neuvonnan, koulutuksen ja tiedotuksen avulla, jolloin viljelijän kannattaa paremman ja laadukkaamman sadon toivossa käyttää laadukasta, käyttötarkoituksenmukaista kylvösiementä. Työryhmä toteaa, että sekä sertifioidun siemenen että tilan oman siemenen tuotannossa osaamisen kehittämisen on käsitettävä kokonaisuudessaan pellolta pöytään ulottuvana laatuketjuna. Tilakohtaisella laatutyöllä voidaan keskeisesti vaikuttaa laadun kokonaisvaltaiseen kehittymiseen ja parantaa siemenketjun toimivuutta ja erityisesti sen kannattavuutta. Markkinoiden, kuluttajien ja teollisuuden luottamuksen varmistaminen lainsäädännön ja valvontajärjestelmän kehittämisellä on tarpeen. 4.2 Markkinoinnin kehittäminen Laatuajattelun kulmakivinä pidetään asiakastyytyväisyyttä, kannattavuutta, kestävää kehitystä ja toiminnan eettisyyttä. Suomessa sertifioidun siemenen käyttöaste on erityisesti viljoilla alhainen, 25 prosenttia. Yhtenä syynä alhaiseen käyttöasteeseen pidetään sertifioidun siemenen korkeaa hintaa erityisesti sadosta saatavaan hintaan nähden. Myös sertifioidun siemenen laadusta, erityisesti siemenen painosta ja puhtaudesta, on jonkin verran valitettu. Työryhmä katsoo, että sertifioidun siemenen markkinoiden kehittämiseksi alan toimijoiden on kiireellisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin siemenen käyttölaadun parantamiseksi estämällä laadultaan heikompien erien markkinoillepääsy ja siten varmistamaan sertifioidun siemenen moitteeton laatu. Sertifioitu siementuotanto perustuu sopimustuotantoon. Siementuotantosopimuksen ehtoihin on kirjattava yksityiskohtaisesti laatua parantavat vaatimukset samalla kun lainsäädännön keinoin, esimerkiksi kansallisia puhtausvaatimuksia kiristämällä, pyritään parantamaan sertifioidun siemenen laatua. Työryhmä korostaa uusien lajikkeiden markkinoiden kehittämistä, mm. laajentamalla lajikkeiden saatavuutta mahdollisuuksien mukaan eri pakkaamoketjuihin. 4.3 Kylvösiementuotanto Kylvösiementuotannon piirissä oleva viljelytarkastuksissa hyväksytty peltoala oli vuonna 2000 40 000 hehtaaria. Siemenperunan vastaava ala oli 1 600 hehtaaria. Viljojen siementä tuotettiin vuonna 2000 63 000 tonnia, nurmi- ja nurmikkokasvien siementä 3 000 tonnia, öljykasvien siementä 500 tonnia ja siemenperunan 25 000 tonnia. Työryhmä pitää tavoiteltava laadukkaan kylvösiemenen käytön lisäämistä peltoviljelyssä. Tämä edellyttää sertifioidun siemenen laatuhintasuhteen parantamista. Viljelijän on saatava laadultaan ja hinnaltaan sellaista siementä, johon panostamalla hän katsoo saavansa parhaan tuoton. Nurmikasvien siementä lukuun ottamatta nurmikkokasvien siementä tuotiin vuonna 2000 noin 16

1 200 tonnia, ts. noin kolmannes kokonaiskulutuksesta. Nurmikasvien siementuotannolle aiheutuu lisäystarpeita, jos nurmien uusimisrytmiä saadaan kasvatettua nykyisestä samalla kun sertifioidun siemenen käyttöaste nousisi lähemmäs 100 prosenttia. Työryhmä katsoo, että nurmikasvien siementuotannossa tulee kyetä korvaamaan osa kasvaneesta puna-apilan, timotein ja nurminadan tuonnista kotimaisella tuotannolla. Nurmikasvien siementuotannolle maksetaan sekä kansallista että EU:n rahoittamaa tukea. Kansallista tukea myönnetään puna-apilalle, nurminadalle, koiranheinälle, timoteille ja englannin raiheinälle enimmäistuotantomäärien rajoissa. EU:n komissio on tehnyt esityksen, että myös EU:n rahoittamalle siementen tuotannolle asetettaisiin enimmäistuotantomäärät. Työryhmä kannattaa Suomen asiassa esittämää kantaa, että EU voi asettaa enimmäistuotantomäärät, mutta Suomelle määriteltävä enimmäismäärä ei saa olla esteenä Suomen nurmikasvien siementuotannon kehittymiselle ottaen huomioon Suomen kansalliset erityispiirteet. Työryhmä katsoo, että kylvösiementuotannon pidemmän aikavälin tavoitteena on kansainvälisesti kilpailukykyinen kylvösiementuotanto. Siemenperunan osalta tavoite on jo pitkälti toteutunut. 5. TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET TOIMENPITEIKSI 5.1 Markkinointi, siemenpakkaamot ja -kauppa Kylvösiemenen markkinointi perustuu sertifiointijärjestelmään. Kylvösiementä saa markkinoida pääsääntöisesti ainoastaan sertifioituna, jolloin sen aitous ja laatu on viranomaisen varmentama. Sertifiointivaatimuksesta voidaan poiketa ainoastaan siemenkauppalaissa nimenomaisesti säädetyissä tapauksissa. Siemenelle asettavat säädöksissä määritellyt laatuvaatimukset perustuvat EY:n siemendirektiiveissä määriteltyihin vaatimuksiin, joita on pidettävä laadun vähimmäisvaatimuksina. Jäsenvaltiot voivat kiristää vaatimuksia ilman EY:n poikkeuslupaa. Työryhmä toteaa, että siemenmarkkinoiden nykyinen tila huomioon ottaen on välttämätöntä, että siemenala yhteisesti ryhtyy pikaisiin toimenpiteisiin kylvösiemenen laadun nostamiseksi markkinoiden kysyntää vastaavasti. Työryhmä esittää maa- ja metsätalousministeriölle, että ministeriö selvittäisi mahdollisuudet siemenen laatuvaatimusten kiristämiseksi, erityisesti siemenen puhtauden osalta. Samalla työryhmä esittää, että kylvösiemenen tuottajat ja pakkaajat kehittävät siemensopimuksiaan siten, että siemenen laatu huomioidaan siemenraakaerien hinnoittelussa. Sertifioidun siemenviljan hinta on tällä hetkellä lajista ja lajikkeesta riippuen kolminkertainen leipäja rehuviljan tuottajahintaan verrattuna. Viljelijät pitävät sertifioitua siementä liian kalliina. Suomessa siemenpakkaamoja on noin 400. Siementä myyviä kauppoja on niin tiheässä, että siemenen myyjä ja ostaja voi hankkia kylvösiementä kohtuullisen välimatkan päästä tilastaan. Kinnarin selvityksen mukaan Suomessa siemenliikkeiden pakkauskustannukset ovat miltei 10 prosenttia korkeammat kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Työryhmä esittää siemenpakkaamoiden ja -kaupan yhdessä tuottajajärjestöjen kanssa selvitettäväksi siementuotannon kustannusrakennetta erilaisissa pakkaamo- ja markkinointiyrityksissä sekä hinnoittelun kehittämistä siten, että viljelijän kannattaa panostaa sertifioituun kylvösiemeneen. 17

Työryhmä korostaa, että kasvintuotantoketjun osapuolten on huomioitava laatuketju kokonaisuudessaan sopimusviljelyehtoja kehitettäessä sen takaamiseksi, että sato täyttää asiakkaan raaka-aineelle asettamat laatuketjuvaatimukset. Osapuolet toteavat, että laadukkaiden tuotantopanosten käytön on oltava taloudellisesti kannattavaa. Luomusiemenmarkkinoilla vallitsee niukkuus. Luomusiemenen hintaa pidetään liian korkeana samalla kun sen laatuun ei luoteta. Huolenaiheena on myös uusien lajikkeiden soveltuvuus luomusiementuotantoon. Työryhmä esittää luomusiemenmarkkinoiden kehittämiseksi Suomen olosuhteisiin rakennettavaa siementuotannon toimintamallia, joka olisi jatkoa Maatalouden kehittämisrahaston rahoittamalle tutkimukselle "Luomusiemenen tuotantoketjujen toimintamalleista EU:n alueella ja mallien soveltamismahdollisuuksista Suomessa". Asiakaslähtöinen toiminta perustuu asiakaskunnan eri tarpeiden tyydyttämiseen. Kylvösiemenen käyttäjien tarpeet vaihtelevat sadon käyttötarkoituksen mukaan. Laatuketjuajattelussa lisäarvo muodostuu kaikkien osien kokonaisuudesta ja syntynyt lisäarvo jaetaan kaikille osapuolille. Eri tuotantoketjuissa lisäarvo syntyy eri tavoin. Samalla vaihtelevat myös vaatimukset eri tuotantopanosten määrä-, hinta- ja laatusuhteessa. 5.2 Kasvinjalostus Kasvinviljely Suomessa voi perustua vain Suomen ilmasto- ja kasvuoloihin sopivien kasvilajikkeiden viljelemiseen. Suomen kylvösiemenen markkinat ovat niin pienet, että ulkomaiset kasvinjalostajat eivät jalosta lajikkeita pelkästään Suomen kaltaisia olosuhteita varten. Näin ollen muualta kuin Suomesta ei ole saatavissa riittävästi useimpien Suomen oloihin sopivien ja Suomessa viljeltävien lajikkeiden kylvösiementä. Kotimaisilla lajikkeilla on tärkeä merkitys myös kotimaisen kylvösiemenhuollon ja huoltovarmuuden ylläpitämisessä. Työryhmä viittaa Suomen maatalouden erityispiirteisiin ja pitää kotimaisen kasvinjalostuksen toimintaedellytysten turvaamista ratkaisevana koko kasvintuotannon säilymisen kannalta. Lisäksi on huolehdittava siitä, että kasvintuotantoon on saatavilla eri käyttötarkoituksiin ja tuotantotapoihin soveltuvia lajikkeita. Työryhmä korostaa erityisesti perussiemenluokan laadun tärkeyttä. Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen tekemät lajikekuvauksia liittyvät osaltaan kasvinjalostukseen ja ovat välttämättömiä lajikkeen hyväksymisjärjestelmässä. Työryhmä haluaa korostaa yhteiskunnallisen panostuksen merkitystä lajikekuvausten jatkuvuuden kannalta. Suomi ei voi kansallisesti rajoittaa kasvilajikkeiden markkinointia, jos lajike on hyväksytty EY:n yhteiseen kasvilajikeluetteloon. Kansalliseen viljelykasvien lajikeluetteloon hyväksytään kuitenkin ainoastaan lajike, jos se on selvästi erottuva, pysyvä ja riittävän yhtenäinen ja sillä on Suomen olosuhteissa riittävä viljely- ja käyttöarvo. Nykyinen lajikehyväksyntäjärjestelmä ei riittävästi huomioi esimerkiksi eri maalajien ja lannoitetasojen vaikusta sadon muodostukseen. Lisäksi kasvinjalostajanoikeuksien rekisteröintiprosessi on hidas vaikeuttaen mm. lajikkeiden nimeämistä. Työryhmä ehdottaa lajikehyväksyntämenetelmän uudistamista. Uudistamistyön valmistelemiseksi työryhmä ehdottaa, että maa- ja metsätalousministeriön olisi 18