Katsausartikkeli Jura Numminen, Sanna Toppila-Salmi Aikuispotilaan krooninen poskiontelotulehdus: missä syy, mikä hoito? Tärkein tieto K Uusi kliininen poskiontelotulehduksen määritelmä perustuu potilaan oirekuvaan, kliinisiin sekä röntgenologisiin tutkimuslöydöksiin, taudin vaikeusasteeseen ja taudin kestoon. K Krooninen poskiontelotulehdus todetaan, mikäli potilaalla esiintyy yli 12 viikon ajan kaksi tai useampi seuraavista oireista: nenän tukkoisuus, limaneritys, kasvojen alueen kipu- tai paineoire tai hajuaistin heikkeneminen. K Tutkimuslöydöksinä voidaan havaita märkäistä eritettä keskikäytävässä, limakalvoturvotusta ja joskus nenäpolyyppeja. Röntgenologisena löydöksenä pidetään limakalvojen kroonista paksuntumista. Taudin vaikeusaste määritetään kipujanan avulla. K Kroonisen poskiontelotulehduksen syntymiseen vaikuttavat ostiomeataalisen kompleksin tukkeutuminen, värekarvatoiminnan heikkeneminen, allergiset sairaudet, tietyt anatomiset rakennevariaatiot sekä nenäpolypoosi. K Avoterveydenhuollossa kroonista poskiontelotulehdusta voidaan hoitaa paikalliskortisonilla ja nenähuuhteluilla. Allergian hoito pyritään optimoimaan. Antibiootti ei ole tarpeellinen kroonisessa poskiontelotulehduksessa. Aikuiset sairastavat 2 5 nuhakuumetta vuodessa, lapset 7 10. Nuhakuume komplisoituu 2,5 %:lla aikuisista ja lapsista noin 10 %:lla, ja tällöin kehittyy äkillinen poskiontelotulehdus. Näistä infektioista vain 60 %:ssa voidaan viljelyllä osoittaa bakteerikasvusto, kun näyte on otettu poskiontelopunktion eritteestä (1). Osalla potilaista oireet ovat vähäiset ja tauti paranee spontaanisti. Poskiontelotulehduksen pitkittyminen tai kroonistuminen on kuitenkin yksi yleisimmistä terveydenhuollon ongelmista, ja sillä on huomattava vaikutus niin terveydenhuollon kustannuksiin kuin yksilön yleiseen terveydentilaan ja hyvinvointiin. Kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu, että yli kolme kuukautta kestäviä poskiontelo-oireita esiintyy 15 16 %:lla väestöstä (2). Kuitenkin tilastojen valossa ainoastaan 2 %:lla väestöstä voidaan löytää ICD-luokituksen mukainen kroonisen poskiontelotulehduksen diagnoosi (3). Aivan viime aikoihin asti poskiontelotulehdukset on luokiteltu taudin keston perusteella akuutteihin, subakuutteihin, kroonisiin tai toistuviin poskiontelotulehduksiin. The European Academy of Allergology and Clinical Immunology (EAACI) on yhteistyössä The European Rhinology Societyn (ERS) kanssa laatinut uudet suositukset poskiontelotulehduksien määritelmistä yhtenäistääkseen aikaisemmin vaihtelevat määritelmät. Luokittelu haluttiin myös linjaan WHO:n alaisen työryhmän aiemmin valmisteleman muiden nuhien luokittelun kanssa (4). Uusi suositus sisältää kliiniset, epidemiologiset sekä tutkimuksissa käytettävät poskiontelotulehduksen määritelmät. Tämän ns. EP3OS-julkaisun mukainen uusi kliininen poskiontelotulehduksen määritelmä perustuu potilaan oirekuvaan, kliinisiin sekä röntgenologisiin tutkimuslöydöksiin, taudin vaikeusasteeseen ja taudin kestoon (5) (taulukko 1). Kroonisen poskiontelotulehduksen syyt ja altistavat tekijät Kroonisen poskiontelotulehduksen syntymiseen olennaisesti vaikuttava tekijä on ostiomeataalisen kompleksin tukkeutuminen. Se aiheuttaa onteloiden ilmastointihäiriön ja liman kuljetus vaikeutuu. Tämä toiminnallinen yksikkö muodostuu poskionteloiden luonnollisten ulosvirtauskanavien, etummaisten seulalokeroiden sekä processus uncina- 1083
tuksen muodostamasta anatomisesta kompleksista (kuva 1). Poskiontelotulehduksen pitkittymiseen tai kroonistumiseen vaikuttavia lisätekijöitä ovat värekarvatoiminnan heikkeneminen (6), allergiset sairaudet (7), tietyt anatomiset rakennevariaatiot (8) sekä nenän ja sivuonteloiden limakalvoja turvottavat muut sairaudet (9). Taulukko 1. Kroonisen poskiontelotulehduksen kliininen määritelmä EP3OS-suosituksen mukaan (5). Krooninen poskiontelotulehdus on nenän ja nenänsivuonteloiden tulehduksellinen tila, jossa ilmenee vähintään kaksi seuraavista oireista: tukkoisuus ja limakalvojen turpeus nuha, liman erittyminen nenänieluun kasvojen alueen kipu tai paineen tunne hajuaistin heikkeneminen tai katoaminen. Tähystyksessä voidaan nähdä seuraavat kliiniset löydökset: nenäpolyypit märkäinen erite keskikäytävässä limakalvoturvotus ostiomeataalisen kompleksin seudussa. Tietokonetomografiassa löydöksinä ovat limakalvojen krooniset muutokset ostiomeataalisen kompleksin seudussa Poskiontelotulehdusoireiden vaikeusaste määritellään 0 10 cm:n kipujanalla (VAS): VAS 0 4 cm = lievä poskiontelotulehdus VAS 5 10 cm = keskivaikea tai vaikea poskiontelotulehdus Poskiontelotulehduksen keston arviointi: akuutti tai jaksoittainen poskiontelotulehdus: kesto < 12 viikkoa, jonka jälkeen potilas oireeton krooninen tai jatkuva poskiontelotulehdus: kesto 12 viikkoa, vähintään kaksi määritelmän oiretta Kuva 1. Nuoli osoittaa ostiomeataalisen kompleksin suuntaan, joka kuvassa on avoin poskiontelosta nenäkäytävään. Kompleksi muodostuu processus uncinatuksesta, etummaisista seulalokeroista ja luonnollisesta ulosvirtauskanavasta eli hiatus semilunariksesta. Värekarvatoiminta Värekarvatoiminnan heikkeneminen vaikuttaa merkittävästi sivuonteloiden puhdistumiseen ja altistaa kroonisen tulehduksen syntymiselle. Poskiontelotulehdusotilailla voidaan havaita sekundaarinen värekarvatoiminnan heikkeneminen (10), ja vuorostaan potilailla, joilla on primaarinen värekarvatoiminnan heikkous (Kartagenerin oireyhtymä ja kystinen fibroosi), krooninen poskiontelotulehdus on yleinen ongelma. Allerginen nuha Epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kroonista poskiontelotulehdusta sairastavilla potilailla allergisen nuhan esiintyvyys on selvästi suurentunut, mutta allergisen nuhan merkitystä kroonisen poskiontelotulehduksen synnyssä ei ole kuitenkaan pystytty vielä täysin selvittämään (5). Teoriassa allergisen nuhan aiheuttama nenän limakalvojen turpoaminen ostiomeataalisen kompleksin alueella aiheuttaa ilmastointihäiriön ja jopa ulosvirtauskanavan täydellisen tukkeutumisen, ja tämä johtaa liman kertymiseen ja infektion syntymiseen poskionteloissa. Toisaalta joissakin epidemiologisissa tutkimuksissa poskiontelotulehdusten esiintyvyys ei ole ollut suurentunut jaksoittaista allergista nuhaa sairastavilla potilailla siitepölykausina. Näiden tutkimusten onkin vastavuoroisesti katsottu kyseenalaistavan allergisen nuhan merkityksen poskiontelotulehduksen synnyssä (11). Anatomiset rakennevariaatiot Tiettyjen nenän ja nenän sivuonteloiden anatomisten variaatioiden oletetaan olevan mahdollisia osatekijöitä kroonisen poskiontelotulehdusten synnyssä. Variaatioiden ajatellaan heikentävän ostiomeataalisen kompleksin toimintaa ahtauttamalla tätä aluetta ja heikentämällä liman kuljetusta poskionteloista pois. Tällaisia anatomisia variaatioita ovat nenän väliseinän vinous, keskikuorikon chonca bullosa -muodostuma, processus uncinatuksen anatomiset variaatiot, infraorbitaalinen seulalokerosto (Hallerin lokero) ja suurikokoinen bulla ethmoidalis. Nenän väliseinän vinouden on todettu selvästi vaikuttavan poskiontelotulehduksien syntymiseen. Poskiontelotulehdustyyppisten oireiden on myös havaittu helpottuneen väliseinän korjausleikkausten jälkeen (11). Muiden rakennevariaatioiden ja kroonisen poskiontelotulehduksen esiintyvyyden välillä ei ole kuitenkaan pystytty osoittamaan selvää syy-seuraussuhdetta, joskin kirjallisuushaun perusteella aihetta on tutkittu vähän: haussa ei löytynyt yhtään tutkimusta, jossa olisi tarkasteltu rakennevariaatioiden mahdollisesti aiheuttamaa liman kuljetuksen heikkenemistä poskionteloista nenäkäytävään. Limakalvosairaudet Nenäpolypoosi on tärkeä krooniseen poskiontelotulehdukseen liittyvä limakalvosairaus; usein sen katsotaan olevan jopa kroonisen poskiontelotulehduksen esiintymismuoto. Polyyppitaudilla on hoidoista huolimatta erittäin voimakas uusiutumistaipumus. Polyypit ovat usein nenäkäytävän yläosista seulalokerostoista lähtöisin olevia pisaran muotoisia limakalvopullistumia. Histologisesti tarkasteltuna polyypit ovat löyhää sidekudosta, turvonnutta limakalvoa, ja sisältävät tulehduksellisia soluja kuten eosinofiileja tai neutrofiileja. Muitakin tulehdussoluja voidaan löytää. Lisäksi polyypit 1084
sisältävät limaa erittäviä rauhasia ja kapillaarisuonia. Etiologia polyyppitaudin takana on edelleen tuntematon, mutta yhteyksiä joihinkin potilasryhmiin ja tauteihin on tunnistettu. Esimerkiksi ns. Samterin triadissa potilas sairastaa samanaikaisesti astmaa, ASA-intoleranssia ja kroonisen poskiontelotulehduksen polyyppitautimuotoa. Polyyppitaudin esiintyvyys väestössä on 2 4 %, astmapotilailla 7 15 % ja ASA-intoleranteilla 35 60 % (13,14,15). Allerginen nuha ei kuitenkaan ole nykytiedon mukaan nenäpolyyppitaudille altistava tekijä (15,16). Muut syyt Krooniseen poskiontelotulehdukseen on yhdistetty muitakin altistavia tekijöitä, kuten erilaiset immuunipuutostilat, raskaus, muut endokrinologiset tekijät ja ympäristötekijät (17). Immuunipuutoksista lapsipotilailla esiintyy tavallisesti immunoglobuliinin G, A tai M puutoksia, ja aikuisilla esimerkiksi HIV-infektio voi olla immunologisena taustatekijänä krooniselle poskiontelotulehdukselle (18). Raskauden aikana estrogeenin ja progesteronin aiheuttamat hormonaaliset muutokset nenän limakalvoilla sekä epäsuorat hormonaaliset vaikutukset, kuten vaskulaariset muutokset, lisäävät nenän tukkoisuutta ja poskiontelotulehduksia noin 20 %:lla raskaina olevista naisista (19). Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla on myös havaittu esiintyvän enemmän kroonisia poskiontelotulehduksia kuin terveillä ihmisillä (17). Mekanismi kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla on vielä tutkimaton ja epäselvä. Ympäristötekijöistä ainakin tupakoinnilla ja matalalla tulotasolla näyttää olevan yhteyttä poskiontelotulehduksiin (20). Luultavasti taustalta löytyy muitakin ympäristötekijöitä, mutta lisätutkimuksia tarvitaan. Kroonisen poskiontelotulehdusten tutkiminen Kroonisen poskiontelotulehduksen diagnoosiin päästään hyvin usein perehtymällä aikaisempiin sairauskertomuksiin, selvittämällä anamneesi hyvin ja suorittamalla yksityiskohtainen korva-, nenä- ja kurkkutautien kliininen tutkimus. Röntgenologisia tutkimuksia tarvitaan avoterveydenhuollossa tässä vaiheessa harvoin. Olennainen kysymys on, ovatko potilaan oireet ovat kestäneet vähintään 12 viikon ajan eli täyttyykö kroonisen poskiontelotulehduksen määritelmän aikaraja. Potilaalla pitäisi myös esiintyä oireena nenän tukkoisuutta ja lisäksi vähintään yksi seuraavista oireista: värjäytynyt nuhaerite, kasvojen tai pään alueen kipu tai paine tai hajuaistin häiriö. Poskiontelotulehdusoireiden voimakkuutta olisi hyvä mitata kipujanaa (VAS) käyttäen, sillä se antaa arvion taudin vaikeusasteesta. Mikäli tutkittaessa herää epäily allergisesta nuhasta, on syytä varmistaa tilanne lisäkysymyksillä ja allergiatesteillä. Tyypillistä allergista nuhaa sairastavan oireet ovat puuskittainen aivastelu, vetinen nenän vuotaminen, kutina ylähengitysteiden alueella ja silmissä, nenän tukkoisuus sekä oireiden tyypillinen esiintymisrytmi, jossa oireet ovat pahemmat yöaikaan. Avoterveydenhuollossa allergiatesteinä voidaan käyttää joko ihopistotestiä tai allergeenispesifisen IgE:n mittaamista. Kliinisessä tutkimuksessa pitää kiinnittää huomiota anteriorisessa rinoskopiassa nenäeritteen laatuun ja limakalvojen ulkonäköön, ja siinä havaitaan myös nenäpolyypit (5). Kroonisen poskiontelotulehduksen äkillinen pahenemisvaihe pitää myös tarvittaessa pystyä sulkemaan pois kliinisin tutkimuksin. Aikaisemmat sairauskertomukset ja jo tehdyt tutkimukset on hyvä selvittää, ja mikäli kriteerit kiireettömän leikkaushoidon arvioon lähettämisestä täyttyvät, potilas pitää lähettää erikoislääkärin arvioon (taulukko 2). Taulukko 2. Poskiontelotulehduksen kiireettömän leikkaushoidon kriteerit (ICD-tautiluokitus: J32 pitkäaikainen sivuontelotulehdus, J01 toistuva äkillinen sivuontelotulehdus, J33 nenäpolyyppi, J34.1 nenän sivuontelon kysta ja/tai mukoseele). Perusterveydenhuollon lähetteessä edellytettävät tiedot Yleislääkäritason diagnostiikassa tulee pyrkiä osoittamaan eritteisyys sivuontelossa käyttäen punktiota (neulanpisto poskionteloon), röntgenkuvaa tai kaikututkimusta. Lähetteeseen tulee liittää tiedot vähintään kolmesta erillisestä sivuontelotulehduksesta. Pitkäaikaisen poskiontelotulehdusnuhan ja toistuvien äkillisten poskiontelotulehdusten konservatiivinen hoito (hoito ilman leikkausta) ja mahdollisten taustatekijöiden selvittely tulee olla asianmukaisesti toteutettu ja kirjattu lähetteeseen. Kiireettömän leikkaushoidon perusteet erikoissairaanhoidossa Leikkaushoidon aiheellisuus perustuu aina yksilölliseen arvioon. Kiireettömän leikkaushoidon edellytyksenä on vähintään yksi seuraavista tekijöistä: pitkäaikainen (yhtäjaksoisesti yli 2 3 kuukautta), oireileva sivuontelotulehdus vähintään 3 4 kertaa vuodessa toistuva, äkillinen sivuontelotulehdus nenäpolyypit Lisäksi edellytetään, että erikoislääkäri toteaa tulehdusmuutoksia sivuonteloiden tietokonekerroskuvauksessa. Perusteiden täyttymisestä huolimatta leikkausta ei kuitenkaan tehdä, jos siitä ei ole odotettavissa hyötyä potilaan liitännäissairaudet ja muut tekijät huomioon ottaen. Kuvio 1. Yleislääkärin hoitokaavio kroonista poskiontelotulehdusta sairastavan potilaan kohdalla. Mukailtu kansainvälisestä EP3OS-suosituksesta (5). 1085
Kroonisen poskiontelotulehdusten hoito Kroonisia poskiontelotulehduspotilaita voidaan ja kannattaa hoitaa avoterveydenhuollossa. Mikäli hoito ei kuitenkaan tuota riittävää vastetta neljässä viikossa, on potilas hyvä lähettää erikoislääkärin arvioon (5) (kuvio 1). Avoterveydenhuollossa hoitokeinoja ovat paikallisesti käytettävät kortisonivalmisteet ja nenähuuhtelut keittosuolalla. Allergian hoito pyritään lisäksi optimoimaan. Antibiootti ei kuulu kroonisen poskiontelotulehduksen hoitoon. Nenään annosteltavilla kortisonivalmisteilla on todettu olevan tehoa niin krooniseen poskiontelotulehdukseen kuin nenäpolyyppitautiinkin (5): suurimmalla osalla oireet vähenevät selvästi, mutta vain harva tulee täysin oireettomaksi. Nenähuuhtelujen on todettu vähentävän potilaan oireistoa sekä kroonisessa poskiontelotulehduksessa että polyyppitaudissa (21), ja potilaat oppivat yleensä hyvin helposti keittosuolasuihkeiden, nenähuuhtelukannun tai muiden huuhtelulaitteiden käytön. Erikoislääkärit voivat joissakin tapauksissa kokeilla muitakin konservatiivisia hoitomuotoja ennen leikkauspäätöstä. Vaikeaan polyyppitautiin voidaan esimerkiksi käyttää systeemisiä kortisonikuureja 3 4 kertaa vuodessa lääkkeen sivuvaikutusprofiili huomioon ottaen (22). Avoterveydenhuollossakin niitä voidaan harkita, mutta on hyvä konsultoida erikoislääkäriä ennen hoidon aloitusta. Systeemisen kortisonin on todettu olevan erittäin tehokas pienentämään polyyppien kokoa, ja joissakin tapauksissa se jopa hävittää polyypit kokonaan joksikin aikaa. Lisäksi systeeminen kortisonihoito vähentää tehokkaasti potilaan oireita (22,23). Lopuksi Krooninen poskiontelotulehdus on yleinen ongelma. Nykytiedon perusteella useat osatekijät vaikuttavat joko suoraan tai pahentavasti kroonisen poskiontelotulehduksen syntymiseen. Aikaisemmin krooninen poskiontelotulehdus on ollut huonosti rajattu tautiryhmä, ja tämä on aiheuttanut ongelmia diagnostiikassa, hoidossa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Tuore kansainvälinen suositus tuo tähän ongelmaan parannusta, ja lähivuosina saamme luultavasti uutta tarkasti rajattua tietoa kroonisen poskiontelotulehduksen taustatekijöistä ja hoidoista. Silloin runsaasti väittelyä aiheuttaneet hypoteesit, kuten sienien, biofilmien ja kroonisten bakteeri-infektioiden merkitys, toivottavasti selviävät lopullisesti. Siihen saakka krooninen poskiontelotulehdus voidaan määritellä useamman osatekijän aiheuttamaksi nenän ja sivuonteloiden limakalvojen tulehdukseksi, joka kestää vähintään 12 viikon ajan. Sen hoidossa kannattaa olla aktiivinen ja pyrkiä mahdollisimman nopeasti oireettomuuteen. English summary Chronic rhinosinusitis in adult patients etiology and treatment Chronic rhinosinusitis (CRS) is one of the most common health care problems. Because of the heterogeneity of the disorder, its prevalence remains speculative but has been estimated at 15 16%. However, based on ICD codes the prevalence is 2%. An international task force set up by the European Academy of Allergology and Clinical Immunology (EAACI) in co-operation with the European Rhinologic Society (ERS) has created new evidence-based recommendations for the diagnosis and treatment of CRS. The new definition of CRS is based on symptoms, radiological findings, and the severity and duration of the disease. CRS is a multifactor disease. Contributing factors include obstruction of the ostiomeatal complex, mucociliary impairment, allergy, anatomical variations in the nasal cavity or paranasal sinuses, and swelling of the mucosa for different reasons, such as nasal polyposis. There may be other factors in the background. The evidence-based management scheme of CRS for general practitioners is to concentrate on active pharmacological treatment, which includes topical steroids, nasal douches and, in allergic patients, antihistamines as well as allergen avoidance. The patient should be checked up after one month of treatment and, if no improvement can be seen, referred to an ENT specialist. If the patient has improved during the pharmacological therapy the medication scheme can be continued. Jura Numminen Assistant Professor, M.D., Ph.D. Department of Otorhinolaryngology, Head and Neck Surgery, Tampere University Hospital E-mail: jura.numminen@pshp.fi Sanna Toppila-Salmi M.D., Ph.D. Department of Otorhinolaryngology, Head and Neck Surgery, Tampere University Hospital E-mail: sanna.salmi@pshp.fi 1086
Kirjallisuutta 1 Gwaltney JM Jr, Jones JG, Kennedy DW. Medical management of sinusitis: educational goals and management guidelines. The International Conference on Sinus Disease. Ann Otol Rhinol Laryngol Suppl 1995;167:22 30. 2 Blackwell DCJ, Coles R. Summary health statistics for US adults: National Health Interview Survey 1997. National Center for Health Statistics. Vital Health Stat 2002;10:15. 3 Shasby RG, Moore EJ, Weaver A. Prevalence of the chronic sinusitis diagnosis in Olmsted County, Minnesota. Arch Otolaryngol Head and Neck Surg 2004;130:320 3. 4 Bousquet J, Van Cauwenberge P, Khaltaev N. Allergic rhinitis and its impact on asthma. J Allergy Clin Immunol 2001;108 suppl 5:147 334. 5 European Position Paper on Rhinosinusitis and Nasal Polyps. Rhinology 2005;suppl 18:1 88. 6 Slavin RG. Nasal polyps and sinusitis. JAMA 1997;278:1849 54. 7 Zacharek MA, Krouse JH. The role of allergy in chronic rhinosinusitis. Curr Opin Otolaryngol Head and Neck Surg 2003;11:196 200. 8 Jones NS. CT of the paranasal sinuses: a review of the correlation with clinical, surgical and histopathological findings. Clin Otolaryngol 2002;27:11 7. 9 Dykewicz MS. Rhinitis and sinusitis. J Allergy Clin Immunol 2003;111 suppl 2: S520 9. 10 Al-Rawi MM, Edelstein DR, Erlandson RA. Changes in nasal epithelium in patients with severe chronic rhinosinusitis: a clinicopathologic and electron microscopic study. Laryngoscope 1998;108:1816 23. 11 Karlsson G, Holmberg K. Does allergic rhinitis predispose to sinusitis? Acta Otolaryngol Suppl 1994;515:26 8, discussion 29. 12 Kayalioglu G, Oyar O, Govsa F. Nasal cavity and paranasal sinus bony variations. A computed tomographic study. Rhinology 2000;38:108 13. 13 Hedman J, Kaprio J, Poussa T, Nieminen MM. Prevalence of asthma, aspirin intolerance, nasal polyposis and chronic obstructive pulmonary disease in a population-based study. Int J Epidemiol 1999;28:717 22. 14 Larsen K. The clinical relationship of nasal polyps to asthma. Allergy Athma Proc 1996;17:243 9. 15 Settipane GA, Chafee FH. Nasal polyps in asthma and rhinitis. A review of 6037 patients. J Allergy Clin Immunol 1977;59:17 21. 16 Caplin I, Haynes JT, Spahn J. Are nasal polyps an allergic phenomen? Ann Allergy 1971;29:631 4. 17 Benninger MS, Fergusson B, Hadley JA ym. Adult chronic rhinosinusitis: definitions, diagnosis, epidemiology and pathophysiology. Otolaryngol Head and Neck Surg 2003;129 suppl 3:1 32. 18 Porter JP, Patel AA, Dewey CM, Stewart MG. Prevalence of sinonasal symptoms in patients with HIV infection. Am J Rhinol 1999;13:203 8. 19 Ellegard EK. The etiology and management of pregnancy rhinitis. Am J Respir Med 2003;2:469 75. 20 Chen Y, Dales R, Lin M. The epidemiology of chronic rhinosinuitis in Canadians. Laryngoscope 2003;113:1199 205. 21 Talbot AR, Herr TM, Parsons DS. Mucociliary clearance and buffered hypertonic saline solution. Laryngoscope 1997;107:500 3. 22 van Camp C, Clement PA. Results of oral steroids treatment in nasal polyposis. Rhinology 1994;32:5 9. 23 Damm M, Jungehulsing M, Eckel HE, Schmidt M, Theissen P. Effects of systemic steroid treatment in chronic polypoid rhinosinusitis evaluated with magnetic resonance imaging. Otolaryngol Head and Neck Surg 1999;120:517 23. Jura Numminen LT, korva-, nenä- kurkkutautien erikoislääkäri Tays, korva-, silmä- ja suusairauksien vastuualue Sanna Toppila-Salmi LT, korva-, nenä- kurkkutautien erikoislääkäri Tays, korva-, silmä- ja suusairauksien vastuualue Potilaan sivu -sarja alkaa Lääkärilehti aloittaa tässä numerossa Potilaan sivu -sarjan, jonka tarkoitus on helpottaa potilasinformaatiota ja lisätä potilaan tietoa sairauksista ja niiden hoidosta. Potilaan sivu liitetään niihin lehdessä ilmestyviin lääketieteellisiin artikkeleihin, joiden aiheeseen potilasinformaatio luontevasti sopii. Potilaan sivulla esitetään tietoa sairauksista ja niiden hoidosta helppolukuisesti tiiviissä muodossa ja kuvilla havainnollistaen. Sivu on tarkoitettu irrotettavaksi ja kopioitavaksi potilaalle. Tarkoituksemme on kartuttaa sivuja vähitellen siten, että niistä kertyy kattava informaatiopaketti. Tallennamme potilaan sivut verkkoon osoitteeseen: www.laakarilehti.fi / potilaan sivu. Lääkäri voi tulostaa potilaalle sopivan sivun tai neuvoa potilasta menemään itse tiedon lähteelle. Sivut ovat avoimet. Sarjan aloittaa pitkäaikainen poskiontelotulehdus potilaan sivu, joka julkaistaan tämän numeron viimeisellä sivulla. 1087