Johdatus maantieteeseen tieteenalana Juha Ridanpää 2017
Tila (space) Kulttuurimaantieteen keskeisin käsite määrittelee maantiedettä tieteenalana Moniulotteinen, hankalasti määriteltävä käsite Keskeisimmät tilaan liittyvät filosofiset kysymykset: Koemmeko tilaa vai tapahtuvatko kokemukset tilassa? Mikä on tilan ja paikan ero? Mikä on tilan ja ajan suhde? Onko maailma tilassa vai tila maailmassa?
Tila-käsitysten filosofinen tausta Spatium (lat.) = etäisyys, ulottuvuus Keskiajalla säiliön synonyymi (locus = place) René Descartes (1596-1650): spatium = tila ymmärretään ekstension kautta; x-, y- ja x- koordinaatit Immanuel Kant (1724-1804): todellisuus jäsentyy suhteessa aikaan ja tilaan (a priori) Albert Einstein (1879-1955): Aika ja tila ovat riippuvaisia toisistaan Tila käsitysten filosofinen tausta vähän tutkittu aihepiiri maantieteessä (yllättävää?) Maantieteilijöitä on kiinnostanut enemmän tilassa tapahtuvat ilmiöt kuin tila itsessään.
Paikka viittaa yksilön ja ympäristön kokemukselliseen ulottuvuuteen, kun taas tila on enemmän abstrakti ja matemaattinen. Paikka on yksilöllinen, tila persoonaton. Kaksi asiaa voi olla samanaikaisesti samassa paikassa, mutta ei tilassa (things take up space, they occupy it) Tila ja paikka
1950-luku: Spatial science Maantieteellisten lainalaisuuksien kartoitus: geography has to be conceived as the science concerned with the formulation of the laws governing the spatial distribution of certain features on the surface of the earth Schaefer, F. K. (1953). Exceptionalism in geography: A methodological examination. Annals of the Association of American Geographers.
1950-luku: Spatial science Maantieteen tulisi olla tieteellisempää : 1950-luvun kvantitaatiivinen vallankumous Matemattikasta ja tilastotieteistä otettujen metodien myötä tilan ajateltiin olevan tarkasti kalkuloitavissa ja mitattavissa.
Lähestymistapoja: 1) absoluuttinen tila Absoluuttinen Euklidinen geometria Säiliö Mitattavissa oleva tila
Tila-aika Torsten Hägerstrand 1950- luvulta alkaen tarkasteli, kuinka asutus, muuttoliike ja innovaatiot elävät ja kehittyvät ajan myötä tilassa. Tilaa ja aikaa ei priorisoida, vaan niiden ymmärretään kulkevan käsikädessä. Voidaankin puhua eräänlaisesta AikaTilasta (TimeSpace)
Tila-aika-malli
Lähestymistapoja: 2) Kognitiivinen tila Haastoi 1970-luvulla käsitystä tilan absoluuttisuudesta. Behavioralistinen maantiede ja ympäristöpsykologia. Kaksi koulukuntaa 1) analyyttinen: perustuu klassiseen psykologiaan, missä tieteellisin mittauksin arvioidaan ihmisten käyttäytymistä tilassa. 2) fenomenologinen: huomion kohteena paikkoihin liittyvät inhimilliset merkitykset, arvot ja käsitykset.
Lähestymistapoja: 3) relatiivinen tila Absoluuttisen tilan vastakohta Tila ja tilakokemukset muodostuvat suhteessa muihin asioihin ja ilmiöihin: aika, kustannukset, sosiaalinen kanssakäyminen Esimerkki: puhelin
Lähestymistapoja: 4) relationaalinen tila Asiat ja ilmiöt ovat olemassa (ja saavat merkityksensä) ihmisten ja yhteiskunnallisten käytäntöjen välisissä verkostoissa ja suhteissa space is always in the process of making, never finished or closed (Doreen Massey) Relatiivinen tila -käsitys nähdään liian kapeana.
Relationaalinen tila: Henri Lefebvre The Production of Space (1991) Huomion kohteena, kuinka tila rakentuu yhteiskunnallisesti. Kategorinen erottelu: 1) fyysinen tila (kaupungit, rakennukset, kadut, metsät) 2) mentaalinen tila (kartat, suunnitelmat, geometria, media) 3) sosiaalinen tila (ihmisten välinen toiminta)
Relationaalinen tila: Henri Lefebvre Lefebvre korostaa, kuinka fyysinen, mentaalinen ja sosiaalinen tila rakentuvat spatiaalisten käytäntöjen, tilan representaatioiden ja representationaalisen tilan yhteenkietoutumisen kautta. Spatiaaliset käytännöt: sosiaaliset virrat, liikkeet (movements), ihmisten käyttäytyminen Tilan representaatiot: kuvat, kirjat, elokuvat, kartat Representationaalinen tila: kokemuksellinen, arjen tila
David Harvey Käytännössä ihmiset ymmärtävät tilan samanaikaisesti absoluuttisena, relatiivisena ja relationaalisena. Tämän päivän tutkimuksessa keskitytään liikaa relationaalisuuteen, absoluuttisen ja relatiivisen tilan kustannuksella.
Maskulinistinen tila Feministinen maantiede (mm. Gillian Rose, Linda McDowell, Doreen Massey, Susan Hanson, Jan Monk) esittää, että maantieteen tila-käsitys on maskulinistinen. Rationaalisuus ymmärretään maskulinistiseksi tavaksi ymmärtää maailmaa. Feministisessä tutkimuksessa tila ymmärretään moniulotteisena, muuttuvana, ehdollisena ja sattumanvaraisena.
Metaforinen tila
Ontogeneettinen tila Keskeisin kysymys ei ole what space is, vaan how space becomes Space is doing, does not pre-exist its doing (Judith Butler, Gillian Rose) Tila ymmärretään enemmän verbinä kuin substanttiivina (Marcus Doel) space in the process of becoming spacing Michel de Certau The Practice of Everyday Life Kaduilla kävelevät ihmiset muuttavat kaupunkisuunnittelijoiden kartat tilaksi.
Virtuaalinen tila Non-spatiaalinen ja paikaton? Maantieteellisten sijaintien virtuaaliset mallinnokset (esim. Google Maps street view) Virtuaaliset maailmat (pelit) Viittaukset reaalimaailmaan ilman varsinaista spatiaalisuutta (yksittäinen Web-sivu)
Skaala
Skaala
Skaala: kartografinen näkökulma Maailman esittäminen pienoiskoossa, tietyssä mittasuhteessa Kyse on tilan ja sen kartografisen esittämisen suhteesta
Observational scale Skaala käytetään maailman eri ilmiöiden ja asioiden mittaamiseen, eli Skaala metodologiana
Operational scale Spatiaalisella skaalalla, itsessään, on materiaalisia seurauksia.
Esimerkki: kuntaliitokset Kun pienemmät kunnat liitetään esim. osaksi Oulua, mitä tapahtuu kansallisella/globaalilla tasolla? Tuleeko Oulusta isompi kaupunki? paikallisella tasolla? Katoavatko terveydenhuoltopalvelut, koulut ja kirjastot pikkukylistä? yksilötasolla? Ottaako päähän?
Skaalan epähierarkisuus
Skaala: ekologinen näkökulma Ekologit tarkkoja termin käytöstä: tasot kuten yksilöllinen, populaatio, yhteisö, ekosysteemi, maisema, biomi ja biosfääri eivät ole spatiaalisia skaaloja. Skaala ymmärretään lähinnä spatiotemporaalisena (mitta, aika) jatkumona, jota vasten eri toiminnallisilla tasoilla tapahtuvia toimintoja voidaan tarkkailla (= mitata).
Eli ei näin!
Skaala sosiaalisena konstruktiona Ihmismaantieteilijät yksimielisiä siitä, että skaala on sosiaalinen konstruktio. Maantieteelliset skaalat eivät ole paikallaan pysyviä, valmiiksi määriteltyjä, vaan ihmisen, yhteiskunnan ja ympäristön välinen vuorovaikutus muovaa sitä, kuinka eri toiminnot tapahtuvat eri spatiaalisilla tasoilla. Näin muodostuvat toiminnan eri tasot kuten paikallinen, alueellinen, globaali
Skaala sosiaalisena konstruktiona Esimerkki: kansallinen Kansallinen taso rakentuu (to construct) ideologioiden kautta ja muotoutuu (to product) eri kulttuuristen, yhteiskunnallisten, taloudellisten ja poliittisten käytäntöjen kautta. Kansallista tasoa voidaan mitata ainoastaan epäsuoraan, tarkkailemalla kansallisella tasolla tapahtuvia prosesseja.