Käytettävä rakennettu ympäristö menetelmäpakki samoissa kansissa

Käytettävä rakennettu ympäristö menetelmäpakki samoissa kansissa Heidi Rasila, FT Tutkija, Aalto-yliopisto heidi.rasila@aalto.fi Suvi Nenonen, FT Tutkimuspäällikkö, Aalto-yliopisto suvi.nenonen@aalto.fi Sami Kärnä, FT Vanhempi tutkija, Aalto-yliopisto sami.kärnä@aalto.fi Rakentajain kalenteri 2013 Rakennustietosäätiö RTS, Rakennustieto Oy ja Rakennusmestarit ja insinöörit AMK RKL ry Käytettävyyden kehittämisen menetelmiä yksiin kansiin Rakennetun ympäristön palvelut -tutkimusryhmä (BES) Aalto-yliopistosta, VTT ja Työterveyslaitos ovat tutkineet yhteistyössä eurooppalaisten kumppaneiden kanssa rakennetun ympäristön käytettävyyttä jo pian kymmenen vuotta [1]. Tutkimuskohteina on ollut kouluja, toimistoja, rautatieasemia, tehtaita ja kuntoutuslaitoksia. Erilaisten tilojen lisäksi on sovellettu erilaisia menetelmiä, ja nyt ne on koottu yhteen menetelmäpakiksi, josta löytyy sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä käytettävyyden arvioimiseen ja kehittämiseen. Suurin osa näistä menetelmistä on hyödynnettävissä rakennustyyppikohtaisen sekä kohdekohtaisen tiedon hankkimiseen, ja niitä pystyy lyhyen perehtymisen jälkeen käyttämään jokainen käytettävyydestä kiinnostunut henkilö. Näitä menetelmiä ovat esimerkiksi käytettävyyskävely tai erilaisten valmiiksi rakennettujen käytettävyysmittareiden soveltaminen. Tavoitteena on ollut koota kotimainen teos arkiseen käyttöön kaikille käytettävän rakennetun ympäristön kehittäjille. Teos voi toimia myös opetusmateriaalina. Tässä artikkelissa esitellään käytettävyyden arvioinnin ja kehittämisen menetelmäpakkia, minkä lisäksi kerrotaan esimerkkeinä joitain tilatyyppikohtaisia löydöksiä. Menetelmäpakkia esittelevä julkaisu ilmestyy syksyllä 2012. Käytettävyys rakennetussa ympäristössä Puhuttaessa rakennetun ympäristön käytettävyydestä nojaudutaan yleensä lähtökohtana ISO 9241-1 Standardin [2] mukaiseen määrittelyyn: Käytettävyys on se tuloksellisuus, tehokkuus ja tyytyväisyys, jolla tietyt määritellyt käyttäjät saavuttavat tavoitteet tietyssä käyttöympäristössä. Rakennetun ympäristön näkökulmasta tämä tarkoittaa, että tiloissa pitää pystyä tekemään tehokkaasti ja käyttäjää tyydyttävällä tavalla ne asiat, jotka siellä on tarkoitus tehdä. Tuloksellisuudella viitataan siihen, että käyttäjän tavoitteet toteutuvat tilassa eli ihminen voi tehdä tilassa suunnittelemansa asiat. Esimerkiksi kauppakeskuksessa asiakkaan pitää pystyä löytämään tiensä paikasta toiseen niin, että hän pystyy tekemään siellä suunnittelemansa ostokset. Vaikka ihminen pystyisi tekemään tilassa suunnittelemansa asiat, ei se vielä tee tilasta käytettävää. Asiat pitää pystyä tekemään tehokkaasti eli kohtuullisin resurssein. Kauppakeskuksen kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihmisellä ei kulu kohtuuttoman pitkää aikaa kaupasta toiseen siirtymisessä. ISO:n määritelmä edellyttää myös, että käyttäjä on tyytyväinen tilaan. Tilanäkökulmasta tämä tarkoittaa miellyttävää käyttäjäkokemusta [3 ja 4]. Se kuinka tuloksellinen, tehokas ja tyytyväisyyttä synnyttävä tila on, riippuu tilan ominaisuuksien lisäksi siitä, kuka tilaa käyttää, ja käyttötilanteesta. Erilaiset käyttäjät kokevat saman tilan käytettävyyden eri tavalla esimerkiksi fysiologisista, kulttuurisista tai mieltymyksiin perustuvista syistä. Samakin käyttäjä voi kokea tilan eri tavalla eri hetkinä, kun tilan käyttötilanne vaihtelee. Onkin mahdotonta luoda täysin objektiivista ja pysyvää kuvaa tietyn tilan käytettävyydestä. Yksilön tasolla käytettävyys on dynaaminen ja jatkuvasti muuttuva kokemus tilasta. Tämä luo suuria haasteita käytettävyyden tutkimiselle. Toinen haaste käytettävyyden ymmärtämiselle on se, että yksilön näkökulmasta käytettävyys näyttäytyy usein enemmän käytettävyyden ongelmina kuin hyvänä käytettävyytenä. Jos tila on käytettävä, on siinä toimiminen luontevaa ja mukavaa, emmekä välttämättä tiedosta että tila on käytettävä. Kun emme osaa arkiajattelussa kiinnittää huomiota tilan hyvään käytettävyyteen, eivät parhaat käytänteet siirry kohteesta toiseen. Kolmas haaste käytettävien ympäristöjen kehittämisessä on se, että ihmisellä on taipumus sopeutua ympäristönsä vaatimuksiin. Jos ympäristö on epäkäytettävä, ihminen rupeaa välillä huomaamattaankin sopeuttamaan omaa käytöstään ympäristön vaatimuksiin. Joissain tilanteissa tällainen sopeutuminen on järkevää ja taloudellista, mutta 199

usein sopeutumiseen kuluu resursseja, ja epäoptimaalinen käyttö saattaa aiheuttaa ihmiselle esim. terveydellisiä haittoja. Käytännössä tämä näkyy usein siinä, että käytettävyysongelmat tiedostetaan kyllä, mutta asialle ei tehdä mitään. Neljänneksi oman haasteensa tuo rakennusten pitkä elinkaari, joka koostuu suunnitteluvaiheesta, rakennusvaiheesta ja käyttövaiheesta. Näissä eri vaiheissa rakennukseen liittyy erilaisia prosesseja, kuten suunnitteluprosesseja, ylläpitoprosesseja, käyttöprosesseja ja rakentamisprosesseja. Tilojen käytettävyyteen vaikuttavia päätöksiä ja toimenpiteitä tehdään kussakin vaiheessa ja käytettävyystiedon soveltaminen eri prosesseissa on jatkuvaa kehittämistä vaativa seikka. [5 ja 6] Arkisesti käytettävyys on loppuun asti ajateltuja asioita rakennushankkeen eri vaiheissa kriittistä on ajattelun yltäminen käyttäjään saakka. Käytettävyystiedon sisällyttäminen paremmin osaksi rakennus-, korjaus- ja tilojen käyttöprosesseja on tärkeää, jotta rakennettu ympäristömme olisi aidosti käyttäjää tukeva toiminta-alusta. Käytettävyyden kehittäminen ja arvioiminen Rakennetun ympäristön käytettävyyden tutkimiseksi on koottu menetelmäpakki. Tämä menetelmäpakki on laajasti testattu ja käytännössä toimivaksi koettu. Menetelmäpakki on esitelty syksyllä julkaistussa teoksessa Käytettävä rakennettu ympäristö. Teoksen ovat koonneet Heidi Rasila, Sami Kärnä ja Suvi Nenonen. Tämän lisäksi kirjoittajina ovat tutkijat eri kehityshankkeista. Menetelmäpakissa olevia työkaluja ovat käytettävyyskatselmus, käyttäjämatka-analyysi, käytettävyysmittaristot, käyttäjäpalautesystematiikka, tekniskokemuksellinen käytettävyyden arviointi ja rakennetun ympäristön palveluiden mallintaminen. Käytettävyyskatselmus. Käytettävyyskatselmus on menetelmä, jossa tutkija ja joukko kohteen käyttäjiä kiertävät tarkasteltavassa tilassa ja keskustelevat tilakokemuksista edeltä käsin määriteltyjen teemojen pohjalta. Käytettävyyskatselmuksella saadaan käsitys siitä, miten tila toimii jokapäiväisessä käytössä. Tämän lisäksi menetelmän avulla saadaan kehitysajatuksia kyseisen tilan kehittämiseksi, ja saatuja tietoja voidaan mahdollisesti käyttää uusien vastaavien kohteiden kehittämisessä. Yksi katselmuksissa esiin nousseista menetelmän eduista on, että osallistujat oppivat käytettävyyskatselmuksen aikana tilaan ja sen käyttöön liittyvistä asioista toisiltaan. Käyttäjämatka-analyysi. Käyttäjämatkan analyysissa tarkastelun perustaksi otetaan käyttäjän tilassa tekemä matka eli käyttäjämatka. Isoissa ympäristöissä tarkastelu pitää tehdä yleisemmällä tasolla, kun ei voida käydä läpi jokaista yksittäistä asiakasmatkaa. Pienissä kohteissa voidaan tarkastella hyvinkin yksityiskohtaisesti käyttäjien toimintaa tietyn matkan aikana. Tästä esimerkkinä voisi olla hissimatka asuintalon alakerrasta asuinkerroksiin. Saadulla tiedolla voidaan parantaa käytettävyyskokemusta tietyn matkan aikana. Tällöin tulevat huomioiduiksi pienet yksityiskohdat, mutta myös laajempi toimintaympäristö, kuten liikenneinfrastruktuuri tai kohteen nettisivut. Käytettävyysmittaristot. Käytettävyysmittaristoissa pyritään käytettävyyden osatekijöitä muuntamaan mitattavissa oleviksi suureiksi. Tällöin tutkimuksellisesti määritellään käytettävyyden attribuutit eli käytettävyyteen vaikuttavat tekijät. Näille tekijöille mietitään mitattavissa olevat suureet, joiden pohjalta kerätään käytettävyystietoa samantyyppisistä kohteista. Tällä menetelmällä kohteen käytettävyydelle voidaan antaa numeerinen arvo ja eri kohteiden käytettävyyttä voidaan vertailla keskenään. Mittariston laatiminen on raskas prosessi, mutta laatimisen jälkeen mittariston hyödyntäminen yksittäisissä kohteissa on helppoa. Vertailutiedon lisäksi saatua tietoa voidaan käyttää käytettävyyden kannalta keskeisten kehittämiskohteiden etsimiseen ja tehtyjen muutosten vaikuttavuuden seurantaan. Käyttäjäpalautesystematiikka. Käyttäjäpalautesystematiikka on valmiisiin kyselypohjiin perustuva menetelmä, jonka tavoitteena on saada palautetietoa rakennus- ja käyttöprosessin osapuolilta toistensa toiminnasta. Kyselyn vastaukset menevät palautetietokantaan, jolloin on mahdollista tarkastella kohdekohtaisia palautteita, mutta myös tehdä vertailuja erilaisten toimijaryhmien, rakennustyyppien tai projektityyppien perusteella. Käytettyä tietoa voidaan käyttää tilojen käytettävyyden parantamiseen sekä myös eri toimijaryhmien välisen yhteistyön kehittämiseen. Teknis-kokemuksellinen käytettävyyden arviointi. Kun käytettävyyskokemus muodostuu tilan, käyttäjän sekä käyttötilanteen vuorovaikutuksessa, niin teknis-kokemuksellinen käytettävyyden arviointi pyrkii huomioimaan sekä fyysisen tilan että käyttäjän kokemuksen. Teknis-kokemuksellisessa käytettävyyden arvioinnissa pyritään keräämään objektiivista tietoa tilojen fyysisestä kunnosta esimerkiksi kuntokartoituksella ja sisäympäristökyselyllä. Tätä aineistoa täydennetään käytettävyyskatselmuksella, joka antaa tietoa tilojen käytöstä ja käyttäjäkokemuksesta suhteessa objektiivisesti arvioituun fyysiseen ympäristöön. Menetelmä on kokonaisvaltainen ja vaatii melko paljon resursseja, mutta tällä tavalla saadaan kattava kuva tietyn kohteen käytettävyydestä. Saatuja tietoja voidaan käyt- 200

tää tilasuunnittelun lähtökohtana tai niitä voidaan käyttää muutosten suunnittelussa sekä eri korjaustoimenpiteiden priorisoinnissa. Rakennetun ympäristön palveluiden mallintaminen. Rakennettuun ympäristöön liittyy aina joukko palveluprosesseja. Näitä prosesseja voidaan pyrkiä mallintamaan ja arvioimaan liiketaloustieteistä lainatuilla menetelmillä. Voidaan luoda esimerkiksi palveluvuokaavio, jossa selviää, miten palveluprosessit etenevät toisaalta tilan käyttäjän näkökulmasta ja toisaalta tilaan liittyvien palveluiden tuottajien näkökulmasta. Palveluiden mallintamisella voidaan pyrkiä linkittämään palvelut fyysiseen ympäristöön, arvioimaan käyttäjäkokemusta asiakaskokemuksen viitekehyksessä tai kehittämään tilaan liittyviä palveluita. Edellä esitellyn rakennetun ympäristön käytettävyyden tutkimisen ja arvioimisen työkaluja on kehitetty osana erilaisia tutkimushankkeita. Jokaista menetelmää on testattu myös käytännön kohteissa. Yhdistävänä havaintona voidaan todeta, että menetelmästä riippumatta käytettävyyden tutkimisessa voidaan hyödyntää Norjassa kehitettyä prosessimallia, josta käytetään nimitystä UseTool [7 ja 8]. UseToolissa käytettävyyttä arvioidaan viisivaiheisella prosessilla. Nämä vaiheet ovat: 1 Arvioinnin tavoitteiden määrittäminen. Tässä vaiheessa määritellään käytettävyyden arvioinnin päämäärät ja suunnitellaan arvioinnin käytännön toteuttaminen. Menetelmänä käytetään haastattelua käyttäjäorganisaation johdon kanssa. On tärkeää, että käytettävyyden arvioinnin tavoitteet ovat linjassa organisaation toiminnan tavoitteisiin ja siihen, mitä toimintoja käytettävän tilan tulee tukea. 2 Kartoitusvaihe. Tässä vaiheessa kartoitetaan käytettävyyteen liittyvää taustatietoa esimerkiksi pohjapiirustuksista, teknisistä tiedoista, tilan toteuttamisesta sekä aiemmin kerätyistä käyttäjäpalautteista ja mahdollisista muutostoimenpiteistä. Menetelmiä ovat mm. dokumenttianalyysit, aiemmat kyselytulokset ja haastattelut. 3 Katselmusvaihe. Katselmusvaiheessa toteutetaan eri käyttäjäryhmien edustajien kesken käytettävyyskatselmuksia, joissa pyritään saamaan syvällistä tietoa mielenkiinnon kohteena olevista seikoista. Käytettävyyskatselmuksia voidaan suorittaa useita, ja niiden sisällöllisiä painopisteitä voidaan muunnella. 4 Yhteenvetovaiheen työpajat. Kartoituksen ja katselmuksen tulokset vedetään yhteen, ja tuloksista keskustellaan käyttäjäorganisaation kanssa työpajoissa. Näin muodostetaan kuva käytettävyyden kehittämishaasteista suhteessa organisaation asettamiin tavoitteisiin. 5 Toimintasuunnitelma. Tässä vaiheessa tehdään toimintasuunnitelma käytettävyyden kehittämiseksi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Toimintasuunnitelmaan määritellään toimenpiteiden lisäksi vastuuhenkilöt sekä määritellään kehittymisen seuraamista helpottavat mitattavat tekijät, joiden avulla saadaan uutta arviointitietoa. Havaintoja eri tiloista ja käytettävyydestä Rakennetun ympäristön käytettävyyttä on tutkittu monissa rakennustyypeissä. Esimerkkeinä käytetään kouluja, asumista, toimistoja, rautatieasemia ja kuntoutuslaitoksia. Tutkimalla erilaisia rakennustyyppejä on saatu sekä rakennustyyppikohtaista ymmärrystä käytettävyydestä että yleisempää ymmärrystä rakennetun ympäristön käytettävyydestä. Seuraavassa on esitelty lyhyesti muutamia rakennustyyppikohtaisia tutkimuksia ja niiden keskeisimpiä löydöksiä. Koulurakennuksessa tehdystä tutkimuksesta voidaan käyttää esimerkkinä yhtenäiskoulussa toteutettua käytettävyyskatselmusta. Tutkimuksen käytännöllisenä tavoitteena oli siirtää parhaita käytänteitä ja välttää huonoja ratkaisuja uudisrakennusprojektissa, jossa oli määrä rakentaa uusi koulurakennus jo olemassa olevan koulun viereen. Yksi keskeinen löydös oli, että vanhassa koulussa oli useita turvallisuuden tunteen puutteeseen liittyviä kehityskohteita. Uudessa kohteessa turvallisuuden tunnetta kasvattavien ratkaisujen etsiminen oli tärkeää niin työntekijöiden kuin koululaisten näkökulmasta. [9 ja 10] Myös toimistorakennuksia on tutkittu käytettävyyskatselmusten avulla. Toimistoihin kohdistuneiden katselmusten tavoitteena oli kehittää uudentyyppisiä toimistotiloja monikäyttäjäympäristöihin ja kehittää olemassa olevia kohteita. Toimistorakennus on usein todella suuri ja moninainen rakennuskokonaisuus. Tutkimuksessa havaittiin, etteivät käytettävyyskatselmuksiin osallistuneet työntekijät tunteneet rakennuksia riittävästi eivätkä välttämättä osanneet käyttää tiloja ja niihin liittyvää tekniikkaa tarkoitetulla tavalla. Käytettävyyskatselmuksiin osallistuvien eri näkökulmat tuottivat kehitysehdotuksia, joita oli helppo toteuttaa. Näissä kohteissa käytettävyyskatselmukset mahdollistivat osallistujien oppimisen toisiltaan ja tilasta. [11, 12 ja 13] Rautatieasemien käytettävyystutkimuksessa tietoa hankittiin asiantuntijakatselmuksen avulla. Tavoitteena oli kehittää asemia ja niiden ympäristöjä niin, että matkustajille muodostuisi mahdollisimman miellyttävä ja turvallinen oleskelu rautatieaseman alueella. Rautatieasemien tilat pystyttiin vyöhykkeistämään kolmeen osaan saapumisen ja poistumisen vyöhyke, asemarakennuksen vyöhy- 201

ke ja asemalaitureiden vyöhyke. Vyöhykkeistämällä rautatieasemien alueita oli mahdollista antaa vyöhykekohtaisia kehitysehdotuksia, joita saatettiin soveltaa rautatieasemien kehittämisessä yleisesti. Kauppakeskusten käytettävyyden arvioimiseksi kehitettiin käytettävyysmittaristo. Mittaristoa on tähän mennessä hyödynnetty kuudessa kauppakeskuksessa, ja sillä on voitu vertailla eri kauppakeskusten käytettävyyttä keskenään. Mittaristo toimii myös tarkistuslistana, josta voidaan muodostaa tavoitteellisia kokonaisuuksia toiminnan kehittämiselle. Mittaristo osoitti, että mm. kestävää käytettävyyttä tulee kehittää entisestään kauppakeskuksissa. Uudessa hankkeessa mittaristoon kehitettiin lisäosa, joka mittaa käytettävyyttä kestävän kehityksen näkökulmasta. [3 ja 14] Myös senioritalojen vertailuun kehitettiin käytettävyysmittaristo. Tämä mittaristo tehtiin sekä auttamaan uusien kohteiden suunnittelua että helpottamaan potentiaalisten asukkaiden asunnon valintaa. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että senioritalon käytettävyyden kannalta on asunnon lisäksi tärkeää kiinnittää huomiota kuuteen osatekijään. Nämä ovat asunnon saavutettavuus, lähiyhteydet ja lähiympäristö, piha-alueet, rakennuksen aulatilat, yhteiset tilat sekä käytävät. Mittaristoon arvioidaan eri osatekijöiden käytettävyyttä sähköisellä pisteytyssysteemillä. Kokonaispisteytyksen pohjalta kohteet voidaan jakaa käytettävyysluokkiin A, B, C ja D [15]. Teollisuustilojen käytettävyystutkimuksessa kehitettiin kokonaisvaltainen malli käytettävyyden arvioimiseksi. Tutkimuksessa toteutettiin sekä fysiologisia sisäympäristömittauksia, asiantuntijakatselmuksia että kokemustiedon kartoittamiseen tähtääviä käytettävyyskatselmuksia. Tehdasympäristöjen arvioinnissa erityistä huomiota kiinnitettiin tulosten visualisointiin. Tutkimuksen perusteella onkin tärkeää löytää oikeat tavat viestiä käytettävyystieto kohteen vastaaville tahoille, jotta saatu tieto saadaan vietyä käytäntöön [16]. Kokonaisvaltaista käytettävyyden arviointia on tehty myös suomalaisissa kuntoutuslaitoksissa. Näihin kehitettiin menetelmä, jossa kohteiden tekninen kunto arvioitiin Työterveyslaitoksen kehittämällä Priorita-arviointityökalulla. Kohteiden sisäympäristön laatua mitattiin kyselyllä ja tilojen toimivuutta käytön näkökulmasta käytettävyyskatselmuksella. Tässä tutkimuksessa keskeinen havainto oli se, että tilojen fyysinen kunto ja käyttäjien kokemus siitä eivät välttämättä vastaa toisiaan. Tilojen kehittämisessä on tärkeää teknisten muutosten lisäksi pohtia sitä, miten tilamuutoksilla voidaan vaikuttaa työprosesseihin ja yrityksen strategisten tavoitteiden saavuttamiseen [17]. Käytettävyyden kokemuksellisuus Tässä artikkelissa on keskitytty esittelemään rakennetun ympäristön käytettävyyden tutkimisen menetelmäpakkia, joka on kehitetty Suomessa ja testattu suomalaisissa kohteissa. Toivomme syksyllä julkaistavan teoksen löytävän lukijansa ja etenkin soveltajansa. Käytettävyyden puuttuminen on arkikokemuksissamme kuin kivi kengässä, se hidastaa, hankaloittaa ja jopa estää tekemisiämme sekä toimiamme. Hyvää käytettävyyttä tuskin huomataan, arkiset askareemme sujuvat kuin leikki. Käytettävyys on vuorovaikutusta tilan ja käyttäjän ihmisen välillä. Se, miten tila on käsikirjoitettu vastaamaan niitä toimintoja, jotka siellä on tarkoitus suorittaa, vaikuttaa kokemukseemme käytettävyydestä, olimme sitten pitkiä tai lyhyitä, ensimmäistä kertaa tilassa tai sen päivittäisiä käyttäjiä. Käytettävyyden optimaalista astetta ei voida saavuttaa, koska käytettävyys on aina tilanne- ja toimijasidonnaista, mutta tutkimusten mukaan käytettävyyden viehättävyys on oppimisessa: käytettävyyden tutkiminen ja kehittäminen tarjoaa eri toimijoille mahdollisuuden katsoa toimintaympäristöään uusin silmin ja ennen kaikkea toisen silmin. Menetelmäpakkimme antaa mahdollisuuden soveltaa toimintatapoja, joissa käytettävyyden eri näkökulmat kohtaavat. Toimistotalon aulan käytettävyys riippuu niin vierailijan, vastaanottovirkailijan, turvallisuuspalvelujen tuottajan, siivoojan kuin talossa työskentelevien henkilöiden käyttäjäkokemuksesta, posteljoonista puhumattakaan. Käytettävyyden kehittäminen on oppimista, usein hyvin pienienkin muutosten tekemistä jouhevan toiminnan edistämiseksi. Ennen kaikkea käytettävyys on kokemusten suunnittelua, kokemusten tuottamista ja jopa kokemusten johtamista. Käytettävyyden juoni käsikirjoitetaan tilaan, joka toimii näyttämönä erilaisille tapahtumille. Mitä parempi käsikirjoitus, sitä sujuvampi toiminta. Lähteet [1] Alexander K., Usability: Philosophy and Concepts. In: Alexander, K. (edit.), Usability of Workplaces, Phase 2, Rotterdam In-House Publishing, CIB W 111 report 316, 2008. [2] ISO 9241-11 Ergonomic Requirements for Office Work with Visual Display Terminals (VDTs), osa 11: Guidance on usability, 1998. [3] Ainoa, J., Alho, J., Nenonen, S. ja Nissinen, K., Käytettävä kauppakeskus, Espoo, TKK-R-B16, 2009. [4] Nenonen S., Rasila H., Junnonen J.-M. and Kärnä S.. Customer Journey A Method to In- 202

vestigate User-Experience. In: Alexander K. (edit.), Usability of Workplaces. Phase 2. Rotterdam In-House Publishing, CIB W 111 Report 316, 2008. [5] Kärnä, S., Junnonen, J.M. and Nenonen, S., Feedback System for Developing the Usability of Workplaces, CIB Publication 330, CIB W111: Usability of Workplaces Phase 3, 2010. [6] Lindahl, G., Blakstad, S.H., Hansen, G.K. and Nenonen, S. USEframe A Framework to Understand and Map Usability Research. 6th Conference on Construction Economics and Organisation Shaping the Construction/Society Nexus, Copenhagen, 13 15 April, 2011. [7] Blakstad, S.H., Olsson, N., Hansen, G.K. and Knudsen, W., Usability Mapping Tool. CIB Publication 330, CIB W111: Usability of Workplaces Phase 3, 2010. [8] Hansen, G.K, Blakstad, S.H. and Knudsen, W., USEtool, Evaluating Usability, 2010. www. metamorfose.ntnu.no/dokumenter/usetool_ handbok-small.pdf [9] Rasila H., Rothe, P. and Kerosuo, H., Dimensions of Usability Assessment in Built Environment. In Journal of Facilities Management, Vol. 8, Iss. 2, pp. 143 153, 2010. [10] Rasila H., Nenonen S. and Tuomela A., Service Networks Service Provider s Perspective for Usable Learning Environments. Proceedings of Innovation in Networks Coference. IFIP Working Group 3.7, Espoo, Finland, 2008. [11] Argyris, C. and Schön, D., Theory in Practice, Jossey-Bass, San Francisco, 1974. [12] Rothe P., Nenonen S. and Rasila H., Toimitilojen käytettävyyden arvioiminen käyttäjäorganisaation näkökulmasta. Reports of Helsinki University of Technology, Laboratory of Construction Economics and Managements, S68, Espoo, 2007. [13] Kojo, I., Nenonen, S. and Rasila, H., Productive Virtual Spaces How to Facilitate them by Physical Workplace. Paper Presented in 10th EFMC Research Symposium, Vienna, Austria. 23 25. May, 2011. [14] Niemi, R., Nenonen, S., Nissinen, K. and Alho, J. Usable Sustainability of Shopping Centres: Components of a Usability Rating Tool. Paper Presented in World Sustainable Building Conference, Helsinki, Finland, 18 21 October, 2011. [15] Aalto, L., Nenonen, S. ja Puhto, J. Senioritalon käytettävyysmittari, Case Loppukiri, Espoo Julkaisu TKK-R-B23, 2010. [16] Mäkelä, T. (toim.) Teollisuustilat muutoksessa. Työterveyslaitos. Julkaistaan syksyllä 2012. [17] Rasila, H., Using Employee Insights in Fine-tuning the Customer Experience. Paper Presented in Servdes2012, Second Nordic Conference on Service Design and Service Innovation, Laurea University of Applied Sciences, Espoo, 8 10.2.2012. 203