Kevyen liikenteen edistäminen Suomessa Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla

Kevyen liikenteen edistäminen Suomessa Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla Liikenne- ja viestintäministeriö Oulun kaupunki, Tekninen keskus

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla Liikenne- ja viestintäministeriö Oulun kaupunki, Tekninen keskus

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 5 Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena on löytää keinoja, joilla yksityisautoilla tehtäviä lyhyitä työ- ja asiointimatkoja voitaisiin vähentää kävelyä lisäämällä. Tarkastelualueena on Oulun keskustan ja sen lähistön jalankululle soveltuvat väylät reitillä Intiö Myllytulli Rotuaari Meritulli. Tarkastelualueen asukkaille postitettiin kyselylomake, jossa selvitettiin mielipiteitä kävelyn suosioon vaikuttavista toimenpiteistä sekä kartoitettiin uusia toimenpiteitä, joilla kävelyä voidaan lisätä erityisesti lyhyiden matkojen kulkutapana. Esteettömyysnäkökohtien kartoittamiseksi kyselyä täydennettiin liikuntaesteisille suunnatulla erityisryhmäkyselyllä. Asukaskyselyn mukaan palveluiden lähellä asuvat kävelivät suuren osan ostos- ja asiointimatkoistaan, kauempaa tultaessa turvauduttiin yleisemmin polkupyörän tai henkilöauton käyttöön. Työmatkat käveltiin yleisimmin, jos työpaikka sijaitsee alle kilometrin etäisyydellä asunnosta. Polkupyörää käytettiin eniten 2 4 km matkoilla, mutta yleisesti kaikilla alle 10 km matkoilla. Yli neljän kilometrin matkoilla henkilöauto oli yleisin kulkuväline. Yleisesti hyväksyttävänä kävelymatkana pidettiin noin kahta kilometriä. Kodin ja työ- tai opiskelupaikan välillä käveltiin tätä pitempiäkin matkoja, mutta työasioissa tai vapaa-aikana liikuttaessa kävelymatka ei saisi olla kilometriä enempää. Ihmiset ilmoittivat kävelevänsä mielellään erillisillä jalankulkuväylillä, hyvissä sää- ja keliolosuhteissa sekä miellyttävässä ja rauhallisessa ympäristössä. Motivoivana tekijänä pidettiin fyysisen kunnon kohottamista tai ylläpitoa. Kävelyhalukkuutta lisäävinä toimenpiteinä koettiin reittien kunnossapidon, varustuksen, viihtyisyyden ja turvallisuuden tason nostamista. Asukaskyselyssä huonosti toimiviksi arvioitiin esimerkiksi työnantajien toimet henkilöautoilun rajoittamiseksi, ostosten kuljetuspalveluiden järjestäminen sekä bussilippualennukset kaupan ostokuittia vastaan. Kävelyhalukkuutta ei uskottu edistettävän muiden kulkumuotojen käyttöä rajoittamalla tai muilla pakottavilla toimilla. Tutkimuksessa kävelyä lisäävät toimenpiteet jaettiin kuuteen eri aihepiiriin: esteettömyys liikenneympäristön ja henkilökohtaisen varustelun kehittäminen liikenne- ja sosiaalinen turvallisuus väylien kunnossapito liikkumiskulttuuriin vaikuttaminen kävelyä tukeva yhdyskuntarakenne.

6 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla Kävelykaduilla kävelyn asema itsenäisenä kulkumuotona korostuu. Kävelijä odottaa kävelykatujen olevan houkuttelevia, turvallisia, esteettömiä sekä ympäristöltään viihtyisiä ja miellyttäviä. Kattamalla osia kävelykaduista voidaan säävaihtelujen aiheuttamaa harmia vähentää. Hyvä kävelykatu on hyvin jäsennelty, tehty tarkoitukseen soveltuvista materiaaleista, esteetön, viihtyisä, virikkeellinen, turvallinen ja helposti kunnossapidettävä. Esimerkiksi Oulussa kävelykatu on monilta ratkaisuiltaan vanhentunut ja vaatii kehittämistä, jotta se vastaisi parhaalla mahdollisella tavalla hyvän kävelykadun vaatimuksia. Infrastruktuurin osalta kävelyn suosiota parannetaan sitä enemmän mitä laajemmalla rintamalla kävelyolosuhteita parannetaan. Tiiviillä maankäytön suunnittelulla palvelut voidaan tuoda yhä useammalle kävelyetäisyyden piiriin, ja keskustan kävelyalueiden laajentamisella turvataan vapaata liikkumista. Katetuilla tai lämmitetyillä jalkakäytävillä vähennetään sääolosuhteiden vaihtelusta johtuvaa haittaa. Hyvällä kunnossapidolla lisätään kävely-ympäristön viihtyisyyttä ja parannetaan turvallisuutta, ja esteettömillä ratkaisuilla tuetaan eri väestönryhmien tasa-arvoa liikkumisessa. Jos kävelyä halutaan oleellisesti lisätä, tulee tämänkin tutkimuksen mukaan fyysisen kävely-ympäristön kehittämisen ohella tehdä toimenpiteitä, joilla ihmisten asenteita muutetaan positiivisemmaksi kävelyä kohtaan. Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla edellyttää aina monien toimenpiteiden yhdistämistä ja eri tahojen välistä yhteistyötä. Tutkimuksen tarkastelukohteena olleessa Oulussa löydettiin seuraavia kävelyä lisääviä toimenpiteitä: kävelyn sisällyttäminen omana kulkumuotona seudun liikennejärjestelmän toteutumista seuraavien työryhmien toimintaan kävelykadun eli oululaisittain Rotuaarin kehittäminen keskustan kävelykatualueiden laajentaminen kävelyä tukevien matkaketjujen kehittäminen henkilöautopysäköinnin keskittäminen keskustan katuverkon ulkopuolelle tai maan alle sosiaalisen turvallisuuden lisääminen valaistusta ja valvontaa lisäämällä koirien ulkoiluttamisen pelisääntöjen vakiinnuttaminen kävelyväylien levähdyspaikkojen lisääminen kävelymyönteisten asenteiden lisääminen.

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 7 Kuva 1. Istutukset lisäävät viihtyisyyttä ja houkuttelevat kävelemään. Esipuhe Liikenne- ja viestintäministeriö on käynnistänyt Jaloin-hankkeen kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi. Kevyen liikenteen edistämisellä halutaan lisätä kävelyn ja pyöräilyn arvostusta liikennemuotona sekä vähentää niitä haittaavia tekijöitä. Keskeisenä tavoitteena on kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen yhteisen kulkumuoto-osuuden kasvattaminen ja henkilöautosidonnaisuuden vähentäminen. Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla -tutkimus on osa Jaloin-hanketta. Tutkimuksessa etsitään Oulun kaupungissa tehdyn asukaskyselyn avulla keinoja ja toimenpiteitä kävelyn lisäämiseksi erityisesti lyhyillä matkoilla. Esteettömyydellä ja turvallisuudella on erityinen painoarvo. Hankkeen projektiryhmään ovat kuuluneet: Jorma Heikkinen, pj Oulun kaupunki Irja Vesanen-Nikitin Liikenne- ja viestintäministeriö Jouni Qveflander Invalidiliitto Markku Laulumaa Kynnys ry Tutkimuksen pääkonsulttina ja työryhmän sihteerinä on toiminut Insinööritoimisto Liidea Oy, jossa työn suorittamisesta ovat vastanneet insinööri Reijo Vaarala ja diplomi-insinööri Anu Eloranta. Tutkimuksen alikonsultteina ovat toimineet Ari Pirttisalo/Tmi Ari Pirttisalo ja Jouko Kunnas/Arkkitehtuuri ja viestintä Jouko Kunnas Ky.

8 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla Sisällysluettelo Tiivistelmä 5 Esipuhe 7 Sisällysluettelo 8 1 Lähtökohdat 9 1.1 Tarkastelualue 10 2 Tavoitteet 12 2.1 Kävelypoliittisen ohjelman tavoitteet 12 2.2 Tutkimuksen tavoitteet 12 3 Asukaskysely 13 3.1 Kyselyn tarkoitus 13 3.2 Tutkimusmenetelmä ja -tapa 13 3.3 Kyselyn tulokset 14 4 Kävelyä lisääviä toimenpiteitä 18 4.1 Esteettömyys 18 4.2 Varustelun kehittäminen 20 4.3 Turvallisuus 22 4.4 Väylien kunnossapito 24 4.5 Liikkumiskulttuuriin vaikuttaminen 26 4.6 Kävelyä tukeva yhdyskuntarakenne 28 4.7 Kävelykadut 30 5 Kävelyä lisäävät toimenpiteet Oulussa 32 6 Vaikutustarkastelu 34 7 Johtopäätökset 38 Liite: Kevyen liikenteen edistäminen Suomessa

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 9 Oulun kaupunki, Kartastopalvelut 2002 Kuva 2. Suunnittelualue. 1 Lähtökohdat Tässä tutkimuksessa kävelyllä tarkoitetaan kaikkea tieliikennelaissa jalankuluksi määriteltyä liikkumista. Laissa jalankulkijalla tarkoitetaan muun muassa kävellen, rullaluistimella ja potkukelkalla kulkevaa; lastenvaunujen, pyörätuolin tai vastaavan laitteen kuljettajaa sekä polkupyörän tai mopon taluttajaa. Kävely sisältyy lähes aina kahden paikan väliseen matkaketjuun, esimerkiksi kävelynä kotiovelta linja-autopysäkille tai kaupungissa pysäköintipaikalta työpaikalle. Kävely on yleisin liityntäkulkutapa muita kulkumuotoja käytettäessä, ja siksi kävelyä itsenäisenä kulkutapana ja matkaketjun osana tulee korostaa ja kehittää. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää valitulla kohdealueella asuvien ihmisten, erityisesti tiettyjen erityisryhmien kuten liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden mielipiteitä siitä, miten kevyen liikenteen väyliä, muuta rakennettua infrastruktuuria, tiedot-

10 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla tamista, matkaketjujen toimivuutta jne. tulee kehittää, jotta kävelyn kulkumuoto-osuus lisääntyy. Tarkoituksena on löytää keinoja, joilla erityisesti arkielämän työ- ja asiointimatkoilla kävelyä voidaan lisätä ja yksityisautoilua vähentää. Esteettömyydellä ja liikenneturvallisuudella on erityinen painoarvo. Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus ei ole toimia kävelyn esteiden kartoituksena. Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen 1998-99 mukaan kävelyn osuus yli 5-vuotiaiden matkoista on 24 prosenttia. Lisäksi kävely on lähes aina osa liityntämatkaa muilla kulkumuodoilla tehdyillä matkoilla. Eniten kävellään maaliskuussa (30 %) ja vähiten kesäkuussa (16 %). Kävelyn keskimääräinen kulkumuoto-osuus on suurin koulu- ja vapaa-ajan matkoilla (yli 30 %). 1.1 Tarkastelualue Tarkastelualueena on Oulun keskustan ja sen lähistön jalankululle soveltuvat väylät reitillä Intiö Myllytulli Rotuaari Meritulli. Tarkastelualueeseen kuuluvat Oulun liikekeskustan ydinalueet sekä taajaan rakennettuja asuinalueita. Asutus on enimmäkseen kerrostalovaltaista, lisäksi Myllytullissa on jonkin verran rivi- ja luhtitaloja. Omakotitaloja ei tarkastelualueella juuri ole. Myllytullin alue on rakennettu pääosin 1990-luvulla ja Meritullin asuntoalue vuosituhannen vaihteessa. Intiön uusi asemakaava on hyväksytty vuonna 2002. Alueella on ennestään vanhoja kerrostaloja sekä kasarmialue, jonka rakennukset on saneerattu toimistokäyttöön. Uudessa kaavassa kasarmialueelle on osoitettu asuntoja noin 1100 asukkaalle. Tarkastelualueen lävistää yhtenäinen kevyen liikenteen väylä, joka koostuu jaksoittain yhdistetystä pyörätiestä ja jalkakäytävästä, pyörätiestä ja jalkakäytävästä rinnakkain sekä kävelykadusta, jossa pyöräily on sallittu. Keskustan kävelykadulla huoltoajo on sallittu aamuisin kello kuudesta kymmeneen. Osa väylistä sijaitsee ajoradan vieressä ja osa siitä erillään. Tarkastelualueella on myös paljon katuja, joissa on ajoradasta korokkeella erotettu jalkakäytävä, mutta ei erillistä pyörätietä. Kevyen liikenteen ja autoilun kohtaaminen tapahtuu useimmiten tasossa, tarkastelualueen laidoilla on myös alikulkuja. Vilkkaimmat risteämiskohdat on yleensä varustettu liikennevaloilla. Kauniilla Ainolanpuiston reitillä on kiinnitetty erityistä huomiota ympäristön viihtyisyyteen. Tarkastelualueen asukasluku on 8 394 (2002) ja työpaikkojen määrä yhteensä 11 000 (1999). Kaupunginosat ovat Pokkinen, Vaara, Myllytulli ja Intiö.

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 11 Kuvat 3 5. Vuoden 2002 ympäristörakenne -kilpailun voittaneessa Oulun Kiikelinpuistossa on otettu hyvin huomioon myös kävelyn olosuhteet.

12 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 2 Tavoitteet 2.1 Kävelypoliittisen ohjelman tavoitteet Yksilön näkökulmasta kävely on terveellinen, rentouttava ja ilmainen tapa liikkua. Yhteiskunnan näkökulmasta kävelyn edellytysten parantaminen vähentää liikenteen ympäristöhaittoja, parantaa liikenneturvallisuutta, tukee eri väestöryhmien tasa-arvoa liikkumisessa sekä edistää nykyisen liikennetilan tehokkaampaa hyväksikäyttöä ja parempaa kaupunkiympäristöä. Kävelyn edistäminen on perusteltua myös liikunnan positiivisten terveysvaikutusten vuoksi. Kävelypoliittisessa ohjelmassa on kävelyn edistämiselle asetettu neljä tavoitetta: kävelyn suosio kasvaa sekä itsenäisenä kulkutapana että osana matkaketjua kävelyn turvallisuus paranee ja turvattomuuden tunne vähenee jalankulkuympäristöt ovat esteettömiä ja toimivia kaikille käyttäjäryhmille jalankulkuympäristöt ovat viihtyisiä ja miellyttäviä paikkoja olla ja liikkua. Kävelypoliittinen ohjelma korostaa tarvetta parantaa tietämystä kevyen liikenteen tutkimus- ja tilastotiedosta, nykytilanteesta ja kehittämistarpeista. 2.2 Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksen päätavoitteena on etsiä käytännönläheisiä ratkaisuja kävelypoliittisessa ohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteena on löytää konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat mm. kävely-ympäristöön, liikenneturvallisuuteen, esteettömyyteen sekä kävelyyn liittyviin asenteisiin. Lisäksi työssä on tarkoitus tuoda esille yleisesti hyviksi koettuja kävelyä lisääviä toimenpiteitä. Kohderyhminä ovat sekä nykyisinkin kävelevät että muita kulkumuotoja käyttävät henkilöt. Päätavoitteena on saada autoilijat siirtymään kävelijöiksi tai kävelyä lisäävien matkaketjujen käyttäjiksi.

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 13 3 Asukaskysely 3.1 Kyselyn tarkoitus Tarkastelualueen asukkaille postitettiin kyselylomake, jossa selvitettiin suunnittelualueen asukkaiden mielipiteitä kävelyn suosioon vaikuttavista toimenpiteistä sekä kartoitettiin uusia keinoja, joilla kävelyä voidaan lisätä erityisesti lyhyiden matkojen kulkutapana. Esteettömyysnäkökohtien kartoittamiseksi kyselyä täydennettiin liikuntaesteisille suunnatulla erityisryhmäkyselyllä. Tarkastelun kohteena olivat muun muassa käveltävien työ-, koulu-, asiointi- ja vapaa-ajan matkojen määrä ja pituus. Kyselyssä tärkeintä oli selvittää vastaajien kulkumuodon valintaan vaikuttavia tekijöitä ja ennen kaikkea toimenpiteitä, joilla matkustuskäyttäytyminen muuttuisi enemmän kävelyä suosivaksi. 3.2 Tutkimusmenetelmä ja -tapa Tutkimus toteutettiin postikyselynä. Kaksisivuinen kyselylomake postitettiin noin 2000 Oulun keskustassa tai sen läheisyydessä eri kotitalouksissa asuvalle yli 12-vuotiaalle henkilölle. Tarkastelualueena oli Intiö Myllytulli Rotuaari Meritulli-alue. Asukkaita houkuteltiin vastaamaan kyselyyn kolmen 50 euron lahjakortin arpomisella. Kotitalouksiin suunnattuun kyselyyn vastasi kaikkiaan 389 henkilöä eli vastausprosentiksi saatiin 19,5 %. Vastausten määrä alitti tavoitteena olleen 30 prosentin rajan, joka on tavanomainen tämän kaltaisissa kyselyissä. Matalaa vastausprosenttia selitti osin vastaanottajien osoitteiden poiminnassa tapahtunut virhe. Noin 460 osoitteen poiminta epäonnistui, jolloin useita kyselylomakkeita lähetettiin samoihin osoitteisiin. Vastausten määrä ja laatu antoivat kuitenkin riittävän käsityksen ihmisten suhtautumisesta kävelyyn ja toimenpiteistä, joilla kulkumuodon osuutta voidaan lisätä lyhyillä matkoilla. Laajemmalla otannalla olisi tuskin saatu kattavampia tuloksia.

14 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 250 200 150 kävellen polkupyörällä henkilöautolla linja-autolla palveluliikenteellä taksilla 100 50 0 Työ-/ opiskelumatka Työasiamatka Päivittäistavaroiden ostosmatka Muu ostosmatka Muu asiointimatka Vapaaajan matka Kuva 6. Kyselyyn vastanneiden käyttämät kulkumuodot eri tyyppisillä matkoilla. Pystyakselilla kulkumuotoa käyttävien henkilöiden lukumäärä. 3.3 Kyselyn tulokset Vastaajista noin 61 prosenttia oli naisia ja 39 prosenttia miehiä. Innokkaimmin kyselyyn vastasivat alle 35-vuotiaat sekä yli 65-vuotiaat henkilöt. Pääosa vastaajista kävi työssä kodin ulkopuolella. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivat eläkeläiset ja opiskelijat. Neljä viidesosaa vastaajista omisti ajokortin ja noin puolella oli auto tarpeen vaatiessa käytettävissä. 3.3.1 Kulkumuodon valinta Keskustan tai palvelujen läheisyydessä asuvat henkilöt tekivät runsaasti ostos- ja asiointimatkoja kävellen. Muilla matkoilla käytettiin yleisimmin polkupyörää tai henkilöautoa. Oulussa keskustan läheisyydessä asuvat turvautuivat suhteellisen harvoin julkiseen liikenteeseen. Alle kahden kilometrin työmatkat yleisimmin käveltiin. Polkupyörää käytettiin eniten 2 4 km matkoilla, mutta yleisesti kaikilla alle kymmenen kilometrin matkoilla. Yli neljän kilometrin matkoilla henkilöauto oli yleisin kulkuväline. Lyhyillä työmatkoilla autoa käytettiin pääosin siksi, että työn luonne vaati auton käyttöä myös työaikana. 3.3.2 Hyväksyttävä kävelymatkan pituus Kävelymatkan hyväksyttävä enimmäispituus vaihteli matkan tarkoituksen mukaan. Vastaajien väliset erot olivat kuitenkin suuria, joten mediaani kuvannee hyväksyttävän kävelymatkan enimmäispituutta keskiarvoa paremmin. Kuvassa 7 on esitetty hyväksyttävät

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 15 Kuva 7. Hyväksyttävä kävelymatkan pituus eri tyyppisillä matkoilla. kävelymatkan pituudet matkan tarkoituksen mukaan. Voitaisiin olettaa, että autoa käyttävät vastaajat tekevät maksimipituutta pitempiä matkoja, ja kävelisivät mikäli matkan pituus olisi korkeintaan hyväksytyn enimmäispituuden mukainen. Työmatkojen osalta tämä ei kuitenkaan toteutunut kaikkien vastaajien kohdalla, koska muutamat autoa käyttävät ilmoittivat todellista työmatkaa pidemmän hyväksyttävän kävelymatkan, mutta kulkivat silti työmatkat autolla. Hyväksyttävä kävelymatka oli lyhin päivittäistavaroiden ostosmatkoilla huolimatta siitä, että kuvan 6 mukaan kävely on yleisin kulkumuoto juuri näillä ostosmatkoilla. Työasiamatkoilla ja vapaaajan matkoilla hyväksyttävän kävelymatkan mediaani oli noin 1 km. Vapaa-ajan matkan hyväksytyn pituuden keskiarvo oli huomattavan korkea, koska vastaajien joukossa oli muutamia pitkän matkan vaellusta harrastavia henkilöitä, jotka olivat valmiita kävelemään erittäin pitkiä matkoja. Kaikissa matkatyypeissä hyväksyttävän kävelymatkan pituus oli alhaisin niillä henkilöillä, jotka käyttivät autoa lyhyiden työmatkojen tekoon. 3.3.3 Kävelyhalukkuuteen vaikuttavat tekijät Ihmiset ilmoittivat kävelevänsä mielellään erillisillä jalankulkuväylillä, hyvissä sää- ja keliolosuhteissa sekä miellyttävässä ja rauhallisessa ympäristössä. Motivoivana tekijänä pidettiin fyysisen kunnon kohottamista tai ylläpitoa. Yli 60 prosenttia naisista piti turvallisuuden tunnetta voimakkaasti kävelyhalukkuutta lisäävänä tekijänä. Miehistä samoin koki joka kolmas, ja yli 65-vuotiaista noin 63 prosenttia. Kävelyhalukkuutta laskivat eniten katutyöt, huonot sää- ja keliolosuhteet sekä autoiluun verrattuna matkaan kuluva pitempi aika.

16 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla Kuva 8. Kävelyhalukkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Samalla väylällä liikkuvat pyöräilijät ja rullaluistelijat vähensivät kävelyhalukkuutta, samoin kuin risteäminen samassa tasossa autoliikenteen kanssa. Toisaalta kevyen liikenteen alikulkutunneleita ei koettu juurikaan kävelyhalukkuutta lisääviksi. Lasten tai ostosten kuljettamisen koettiin myös vähentävän kävelyhalukkuutta. Tarve kuljettaa lapsia vähensi erityisesti miesten kävelyhalukkuutta. Ostosten kuljettaminen vähensi sekä miesten että naisten kävelyhalukkuutta. Lyhyitä matkoja autoilevia vastaajia ei ole helppo saada innostumaan kävelystä. Tämä ryhmä koki esitetyt vaihtoehdot keskimääräistä vähemmän kävelyhalukkuutta lisääviksi. Varsinkin huono sää arvelutti monia. Lyhyitä työmatkoja autoilevia ei väylän päällysteen kunto tai oman fyysisen kunnon ylläpito juurikaan innostanut kävelemään. Ostosten kuljetustarve vähensi työ- ja ostosmatkoilla autoilevien kävelyhalukkuutta huomattavasti keskimääräistä enemmän.

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 17 Kuva 9. Toimenpide-ehdotusten vaikutuksia kävelyn edistämiseen. 3.3.4 Kävelyhalukkuuteen vaikuttavia toimenpiteitä Vastaajille annettiin mahdollisuus arvioida muutamien valmiiden kävelyä edistävien toimenpide-ehdotusten tehokkuutta. Eniten kannatettiin kevyen liikenteen väylien kunnossapidon ja varustelun laatuun liittyviä toimenpiteitä. Työnantajien ja yritysten, kuten kauppojen toimenpiteitä ei pidetty tehokkaina. Huonoiksi koettiin erityisesti muiden kulkumuotojen käytön rajoittaminen ja kävelyn lisääminen pakkokävelynä, esimerkiksi keskittämällä pysäköinti kauas työpaikoista tai asiointikohteista. Vastaajille annettiin mahdollisuus kertoa myös omia ehdotuksia kävelyn edistämiseksi. Ehdotuksia käsitellään laajemmin seuraavassa luvussa.

18 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 4 Kävelyä lisääviä toimenpiteitä Kävelyosuuden lisäämiseen lyhyillä matkoilla on vaikea vaikuttaa yksittäisillä toimenpiteillä. Kävelyn suosion lisääminen vaatii erilaisten toimenpiteiden yhdistämistä ja eri tahojen yhteistyötä. Tässä luvussa esitetyt toimenpiteet on jaettu aihepiireihin, joita ovat: esteettömyys liikenneympäristön ja henkilökohtaisen varustelun kehittäminen liikenneturvallisuus ja sosiaalinen turvallisuus väylien kunnossapito liikkumiskulttuuriin vaikuttaminen kävelyä tukeva yhdyskuntarakenne. Jako on osittain keinotekoinen, koska toimenpiteet ovat luonteeltaan sellaisia, että niistä on etua myös muiden aihepiirien kannalta tarkasteltuna. Jokaisen aihepiirin lyhyen kuvauksen jälkeen on lueteltu toimenpiteitä, joilla voidaan vaikuttaa kävelyn kulkumuoto-osuuteen. 4.1 Esteettömyys Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kevyen liikenteen väylät tulee säilyttää liikkumiselle esteettöminä ja turvallisina. Määrittelyssään liikennejärjestelmän kehittämisstrategian toimintalinjojen sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta Liikenne- ja viestintäministeriö toteaa: Kaikilla on oikeus ja mahdollisuus liikkua sekä saavuttaa peruspalvelut ja niihin liittyvä informaatio. Liikennejärjestelmä suunnitellaan ja toteutetaan siten, että myös lapset, iäkkäät ja toimintaesteiset suoriutuvat turvallisesti päivittäisistä liikkumistarpeistaan. Julkisen liikenteen esteettömyyttä parannetaan. Esteettömällä ympäristöllä tarkoitetaan turvallista ja kaikille soveltuvaa ympäristöä. Esteetön ympäristö antaa liikkumisesteisille mahdollisuuden liikkua omatoimisesti jokapäiväisessä toimintaympäristössään. Esteetön ympäristö helpottaa myös muiden, esimerkiksi raskaiden kantamusten tai lastenvaunujen kanssa liikkuvien kulkemista. Esteettömillä ratkaisuilla edistetään kansalaisten tasavertaisuutta, kun kaikilla kansalaisryhmillä on mahdollisuus saavuttaa palvelut omin avuin. Ihmisten liikkumiskykyä erilaisissa ympäristöissä voidaan parantaa hyvällä suunnittelulla ja suosimalla esteettömyyttä lisääviä toimenpiteitä. Uusissa rakennuskohteissa tulee jo lähtökohtana olla kaikille tasavertainen liikkuminen. Rakennetussa ympäristössä tulee nykytilan kartoituksen perusteella laatia suunnitelmia esteettömyyttä parantavista toimenpiteistä. Pienet toimenpiteet voidaan toteuttaa kehittämällä tai korjaamalla normaaleja kunnossapidon ja ympäristön hoidon toimintamalleja, mutta suuremmat toimenpiteet tai hankekokonaisuudet edellyttävät yleensä erillistä suunnittelua ja ohjelmointia.

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 19 Perustoimintojen sijainti jalankulkuetäisyydellä lisää esteettömyyttä ja ihmisten tasa-arvoisuutta. Esteettömyyttä voidaan lisätä rakentamalla uudet alueet esteettömiksi sekä poistamalla liikkumisen esteitä jo rakennetusta ympäristöstä. Esteettömän kävely-ympäristön lähtökohta on tasaisuus ja tasoerojen puute. Kävelyalueilla tulee käyttää tasaisia pintamateriaaleja, jotka mahdollistavat esimerkiksi pyörätuolin ja rollaattorin käytön. Oulussa epätasainen päällyste aiheuttaa ongelmia erityisesti Rotuaarilla. Näkövammaisten liikkumismahdollisuuksia voidaan parantaa muun muassa käyttämällä päällysteissä kontrastivärejä ja karkeammasta materiaalista tehtyä ohjauskaistaletta. Luiskat ja reunakivet tulee toteuttaa siten, että ne eivät estä apuvälineitä käyttävien henkilöiden liikkumista. Kuva 10. Tasoerojen vaikutus pyörätuolin käyttöön. Matalat portaat eivät sovellu kaikille pyörätuolin käyttäjille. Levähtämispaikat, kuten penkit reittien varsilla, auttavat vaikeasti liikkuvia henkilöitä. Iäkkäät sekä liikkumis- ja toimimisesteiset henkilöt hyötyisivät tavaroiden kotiinkuljetuspalveluista, jotka voitaisiin toteuttaa esimerkiksi aikataulutettuna reittiliikenteenä. Eri paikkoihin voidaan myös järjestää apuvälineiden lainauspisteitä. Kuvat 11 12. Levähtämismahdollisuus helpottaisi Intiön alikulun luiskan käyttöä.

20 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla Kuvat 13 14. Hallituskadun jalkakäytävä ja eräs mahdollisuus sen kattamiseksi. 4.2 Varustelun kehittäminen Kevyen liikenteen reittien varustetasoa voidaan uusien väylien rakentamisen lisäksi parantaa kehittämällä nykyisten reittien informaatiota, esteettömyyttä, liikenneturvallisuutta ja ympäristön viihtyisyyttä. Liikenneympäristön varustelun parantaminen ei ole itsessään tavoite, vaan pikemminkin keino tukea päätavoitteita, turvallisempaa ja sujuvampaa liikenneympäristöä. Henkilökohtaisten varusteiden vaikutus kävelyhalukkuuteen on kaksijakoinen. Niillä voidaan vaikuttaa liikkumismukavuuteen ja -turvallisuuteen erilaisten sää-, keli- ja valaistusolosuhteiden vallitessa. Toisaalta varusteiden käyttö liittyy juuri niihin tekijöihin, jotka vähentävät kävelyn houkuttelevuutta. Tästä syystä pelkästään varusteiden parantamisella ei voida juurikaan vaikuttaa kävelyhalukkuuteen. Asenteita tulisikin muokata siihen suuntaan, että myös ylimääräisiä varusteita vaativiin kävelyolosuhteisiin osattaisiin suhtautua positiivisesti.

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 21 Henkilökohtaisilla kävelyvarusteilla voidaan helpottaa kävelyä epäedullisissa sääolosuhteissa. Markkinointia ja tuotekehittelyä tehostamalla voidaan lisätä kävelymahdollisuuksia huonoissakin olosuhteissa. Kohteina voivat olla esimerkiksi kantamisen ja kuljettamisen välineet, kuten vaunut, kärryt ja kantolaitteet kävelyn apuvälineet ikääntyneille sekä muille liikkumis- ja toimimisrajoitteisille sateelta ja kylmältä suojaava arkikävelyyn soveltuva vaatetus jalkineiden pitävyys ja liukuesteet liukastumisten vähentämiseksi. Kuva 15. Liukueste. Kuva 16. Jalkakäytävät voidaan kattaa osittain tai paikoin kokonaankin. Kävelyreittejä voidaan suojata säältä esimerkiksi hyödyntämällä olemassolevia arkadeja ja puustoa, rakentamalla erillisiä tuulisuojia, lämmittämällä katupintoja tai rakentamalla korttelien sisäisiä katettuja katutiloja ja kulkureittejä. Asukaskyselyssä tuli esille Oulussa Rotuaarin kattaminen. Rohkeimmat toivoivat jopa koko Intiö Tori välille katettua jalkakäytävää. Säältä suojattujen katutilojen rakentaminen vaikuttaa myös kunnossapitotarpeeseen. Liikenteen sujuvuutta voidaan parantaa erilaisilla opastejärjestelmillä, kävelyä suosivilla etuisuuksilla liikennevaloissa tai kulkumuotojen tai -suuntien kohtaamisen järjestämisellä eritasoratkaisuina. Kuva 17. Kävely on osa kaikkia matkaketjuja. Matkaketjuja ja asiointia voidaan sujuvoittaa parantamalla joukkoliikenteen pysäkkien varustelua ja informaatiojärjestelmiä. Pyöräily kävely-matkaketjua voidaan helpottaa järjestämällä pyörille toimivia pysäköintitiloja keskustan tuntumaan. Samalla ideologialla voidaan toteuttaa myös yleisiä säilytyspaikkoja kävelyvarusteille ja kantamuksille asioinnin ajaksi. Pyöräily kävely-matkaketjun käyttöä voidaan helpottaa esimerkiksi järjestämällä pyörälainaamoja tai vapaasti käytettävillä kaupunkipyörillä.

22 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 4.3 Turvallisuus Kuva 18. Päiväsaikaan miellyttävä kävely-ympäristö saattaa olla illalla pelottava. Kuva Oulun Ainolanpuistosta. Valtakunnallisen liikenneturvallisuusvision mukaan Tieliikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla eikä loukkaantua vakavasti liikenteessä. Tavoitteena on luoda edellytykset liikennejärjestelmän jatkuvalle kehittämiselle siten, että vuoden 2025 paikkeilla vuosittainen liikennekuolemien määrä on enintään 250. Visiota tukee liikennepolitiikan tasolla muun muassa liikenteen kasvun hillitseminen, mihin liittyen kevyen liikenteen asemaa tulee vahvistaa liikennejärjestelmätasolla, suunnittelussa ja kunnossapidossa. Kävelijän turvallisuus koostuu liikenneturvallisuudesta ja sosiaalisesta turvallisuudesta. Suurimpia liikenneturvallisuusuhkia ovat kohtaamistilanteet muiden kulkumuotojen kanssa. Tästä syystä kävelytiet tulee mahdollisuuksien mukaan erottaa muiden kulkumuotojen väylistä. Myös kaatumis- ja liukastumistilanteet ovat kävelijöille vaarallisia. Kävelevä ihminen on alttiimpi ympäristön sosiaalisille uhkatekijöille. Eri sukupuolet, eri-ikäiset sekä eri tavoin liikkumisrajoitteiset henkilöt kokevat kevyen liikenteen ympäristön sosiaalisen turvallisuuden ja turvattomuuden eri tavoin. Erityisesti naiset ja ikääntyvä väestö kokevat sosiaalisen kontrollin ulkopuolella olevan ympäristön turvattomaksi. Turvallisuus on keskeinen osa liikennesuunnittelua, joten turvallisuusnäkökohdat tulee ottaa huomioon kävely-ympäristöä toteutettaessa. Koska kävely-ympäristö, olosuhteet ja liikenteen volyymi muuttuvat jatkuvasti, muuttuu myös liikenteen turvallisuuden taso. Vuosina 1999 2000 Espoossa, Helsingissä, Jyväskylässä ja Oulussa tehdyn Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kaatumistapahtumat -selvityksen (Tielaitos 48/2000) perusteella on arvioitu koko maassa loukkaantuvan noin 70 000 jalankulkijaa tai pyöräilijää vuodessa kaatumisen tai liukastumisen seurauksena. Selvästi yleisimmät kaatumisen syyt olivat jalankulkijoilla liukastuminen (87 %) ja kesällä kompastuminen (55 %). Rullaluistelijoiden ja lautailijoiden osuus loukkaantuneista jalankulkijoista oli 8 %. Liukastumistapauksissa erityinen riskiryhmä olivat iäkkäät naishenkilöt.

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 23 Kuva 19. Eri liikennemuotojen erottelu parantaa turvallisuutta myös kevyen liikenteen väylillä. Kävely itsessään on harvoin vaarallista, joten vaarallisimpia kohtia kävely-ympäristössä ovat kohtaamispaikat muun liikenteen kanssa. Kävelijöiden turvallisuutta voidaan parantaa rakentamalla kävelyväylät ja risteämispaikat muusta liikenteestä erilleen tai eri tasoon. Liikenteen kulkusuuntien tai pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden erottelu saattaa lisätä joissakin kohdissa liikenneturvallisuutta. Tarvittaessa ajoväylille voidaan asettaa rajoituksia moottoriliikenteelle tai toteuttaa väylästö kävelyä suosivana. Tällaisia ratkaisuja ovat mm. kävelykadut, pihakadut ja kävelypainotteiset keskustakadut. Moottoriliikennettä voidaan rauhoittaa asuntoalueilla ja keskustoissa. Liikennettä voidaan rauhoittaa myös nopeusrajoituksia alentamalla. Kuva 20. Suojatiesaarekkeet soveltuvat myös tutkimuksen kohdealueelle. Suojatiet ja muut tienylityspaikat voidaan rakentaa turvallisemmiksi muun muassa hyödyntämällä suojatiesaarekkeita ja -kavennuksia, korotettuja suojateitä, varoitusvaloja, nopeusrajoituksia, liikennevaloja sekä näkövammaisten tienylitystä helpottavia ja turvaavia ratkaisuja. Turvallisten ja jalankulkua suosivien ohjausperiaatteiden ja kaikille jalankulkijaryhmille helppokäyttöisen liikennevalotekniikan käyttöönotto lisäävät turvallisuutta. Tarkastelualueella on vaarallinen kohtaamispaikka ainakin Lävistäjän ja Heikinkadun risteyksestä. Kävelyväylien järjestelyt erilaisten työmaiden kohdilla vaikuttavat huomattavasti kävelyhalukkuuteen. Työmaat toteutetaan usein kevyen liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kustannuksella. Työmaakohtien valvontaa tulee lisätä ja urakoitsijoiden vastuuta liikenteen sujuvuudesta tulee korostaa. Poikkeukselliset liikennejärjestelyt tulee rajoittaa mahdollisimman lyhytaikaisiksi. Kevyen liikenteen turvallisuus vaatii myös muilla liikennemuodoilla liikkuvien panostusta: heidän tulee ottaa huomioon kävelijän suojattomuus kohtaamisonnettomuuksissa. Valistuskampanjat ja asennekasvatus, joiden tarkoituksena on kiinnittää muiden tienkäyttäjien huomio jalankulun turvallisuuteen, ovat ajoittain paikallaan. Sosiaalinen turvallisuus koostuu muiden ihmisten läsnäolosta seuraavasta sosiaalisesta kontrollista sekä subjektiivisesti koettavasta turvallisuuden tunteesta. Kävelijä on muuta liikennettä alttiimpi liikenteen ulkopuolisille vaaratekijöille, koska kävelijällä ei ole kulkuneuvon suomaa turvaa. Sosiaalista turvallisuutta voidaan vahvistaa rakentamalla kävelyväylät avariksi ja hyvin valaistuiksi. Pelkkä väylän valaistus ei aina riitä turvallisuudentunteen ja konkreettisen turvallisuuden luomiseen, vaan myös kävelyväylien ympäristöä tulee tarvittaessa valaista. Turvattomiksi koetut jalankulkuverkon osat tulee kartoittaa ongelmakohtien korjaamiseksi. Esimerkiksi Ainolanpuistossa on muutamia syrjäisiä, molemmin puolin korkeiden pensaikkojen peittämiä reittejä. Sosiaalista turvallisuutta parannetaan lisäämällä valvontaa ja rauhoittamalla kävely-ympäristö häiriötä tuottavista henkilöistä. Toisaalta tehokas valvonta koetaan usein myös kiusalliseksi.

24 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla Kuva 21. Lumen kinostuminen ja jääpolanteet vähentävät kävelyhalukkuutta merkittävästi. 4.4 Väylien kunnossapito Pohjoisilla alueilla sään ja keliolosuhteiden vaikutus korostuu niin kunnossapitotarpeessa kuin kävelyhalukkuudessakin. Huonot sääja keliolosuhteet ovat ylivoimaisesti suurin kävelyhalukkuutta vähentävä tekijä. Asukaskyselyssä pahimpina olosuhdetekijöinä pidettiin liukkautta ja sadetta. Pysyvä lumi sataa Ouluun keskimäärin marraskuun 22. päivä ja sulaa huhtikuun 19. päivään mennessä. Talvikuukausina (joulukuu helmikuu) sää pysyy kokonaan pakkasen puolella keskimäärin 69 päivänä ja lämpöasteita esiintyy 21 päivänä. Liukkaus aiheuttaa eniten ongelmia, kun lumen sulamisvesi jäätyy tielle lämpötilan uudelleen laskiessa. Aurinkoisella säällä katoilta valuva sulamisvesi voi liukastaa tiet myös silloin, kun lämpötila on pakkasen puolella. Keväällä myös ympäristöstä valuu tielle sulamisvesiä. Tarkastelualueella tätä ongelmaa on esiintynyt ainakin Intiössä. Talvikunnossapito käsittää lumenpoiston ja liukkaudentorjunnan. Ongelmia syntyy, kun sään vaihtuessa kaikkia väyliä ei saada nopeasti kuntoon. Ongelmia tuottaa myös lumen kinostuminen kovassa tuulessa.

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 25 Kevyen liikenteen väylien talvihoitoa voidaan tehostaa lisäämällä siihen varattuja resursseja. Keskeiset työpaikoille, kouluihin sekä joukkoliikenteen pysäkeille ja terminaaleihin johtavat kevyen liikenteen väylät tulee asettaa korkeimpaan hoitoluokkaan. Keskustan vilkkaimmille kaduille tulee luoda oma hoitoluokka, joka tehostaa erityisesti liukkaudentorjuntaa. Kuva 22. Riittävä informaation saanti tukee kulkumuotovalintoja. Talvikunnossapidon aikatauluista tiedottaminen lisää varmuutta kulkumuotoa valittaessa. Kunnossapitoon tulee määritellä myös laatukriteerit, jolloin olosuhteiden arviointi on helpompaa. Liukastumistapaturmia voidaan ehkäistä lisäämällä jalankulkijoiden valmiutta varautua liukkaaseen keliin muun muassa lisäämällä yleistä valistusta liukastumistapaturmista, kannustamalla pitävämpien jalkineiden ja liukuesteiden käyttöä, luomalla liukkausluokitus jalkineille sekä kehittämällä ja laajentamalla jalankulkijoiden kelitiedotusta koko maata käsittäväksi. Kelitiedotus palvelee samalla myös talvihoidosta vastaavia tahoja. Liukkaudentorjuntaa voidaan tehostaa teknisillä ratkaisuilla. Toimenpiteitä, jotka parantavat väylien kunnossapidon tasoa ilman aktiivisen liukkaudentorjunnan lisäämistä, ovat esimerkiksi katulämmityksen käyttöönottaminen keskustojen vilkkaimmilla ostoskaduilla, portaiden ja luiskien talvihoitotarpeen vähentäminen ympäristöön sopivilla katosratkaisuilla sekä vesiränneistä tulevien sadevesien johtaminen jalkakäytävien sijasta suoraan viemäriin tai alueille, joilla ei kävellä. Kuva 23. Sadevesien johtaminen pois jalkakäytäviltä vähentää liukkautta. Kevyen liikenteen väylien hoitovastuuta kiinteistöjen ja tienpitäjän välillä tulee selkeyttää. Samalla toisiinsa liittyvillä reittiosuuksilla voidaan varmistaa yhtenevä kunnossapidon taso. Kauppojen ja muiden asiointikohteiden edustojen kunnossapidon tulee olla vähintään vastaavan tasoista kuin ympäröivällä katuverkolla. Kesäaikana kunnossapidon ongelmia ovat mm. liian korkeiksi kasvava kasvillisuus, josta aiheutuu näkemäesteitä. Katupöly aiheuttaa ongelmia erityisesti keväällä. Näihin vaikuttavien kunnossapitotoimenpiteiden tehostaminen lisää liikenneturvallisuutta sekä helpottaa mm. hengitystieoireista kärsivien liikkumista. Ratkaisemalla koirien ulkoiluttamiseen liittyvät pulmat voidaan vähentää koirista ja koirien jätöksistä koituvia haittoja. Koirien ulkoiluttamiseen tulee varata omat alueet, ja yleisten väylien varsilla tulee olla riittävästi astioita koirien jätöksille. Vastuun koirien jätösten siivoamisesta tulee kuitenkin olla ensisijaisesti koirien omistajilla. Kuva 24. Kävelyreittien varsilla tulee olla riittävästi astioita roskille ja koirien jätöksille. Yleinen siisteys reittien varsilla lisää viihtyisyyttä. Reittien varsille tulee varata riittävästi roska-astioita. Oulussa roska-astioita on lähinnä puistoissa ja levähdyspaikkojen läheisyydessä, mutta ei varsinaisten kävelyreittien varsilla.

26 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla Kuva 25. Kävely sopii kaikille. 4.5 Liikkumiskulttuuriin vaikuttaminen Kävelyn lisääminen vaatii konkreettisen liikenneympäristön parantamisen lisäksi myös asenteiden muokkaamista kävelylle suosiollisiksi. Esimerkiksi työpaikoilla on yhteiskunnan toimien lisäksi merkittävä rooli yksilön kävelyyn suhtautumisessa. Asenteisiin voidaan vaikuttaa muun muassa valistuksella ja erilaisilla kävelyyn innostavilla tempauksilla ja kampanjoilla.

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 27 Työmatkakävely on tehokas ja toimiva liikuntamuoto, jolla voidaan ehkäistä useita Suomessa yleisiä sairauksia. Näin työmatkaliikunnan merkitys ulottuu myös kansantalouteen sairauksista johtuvien kustannusten vähentyessä. Kävely on myös liikuntamuoto ja ajanviettotapa. Työ- ja asiointimatkojen kävely on hyötyliikuntaa, jonka avulla voidaan edistää terveyttä ja hyvää fyysistä suorituskykyä. Kävelemällä arkiset matkat voidaan yhdistää liikunnan hyödyt arkirutiineihin. Suosimalla lähiliikuntapaikkoja ei muita kulkuvälineitä tarvita myöskään matkaan liikuntapaikalle. Eräs työmatkakävelyn este ovat työpaikkojen puutteellisesti suunnitellut sosiaalitilat. Nykyinen lainsäädäntö edellyttää tietyn kiintiön varaamista autojen pysäköintipaikoille. Samalla periaatteella voitaisiin lainsäädäntöä kehittää siten, että jokaiselle työpaikalle olisi varattava tietyt standardit täyttävät tilat ja välineet pukeutumiselle, peseytymiselle ja vaatteiden kuivattamiselle. Myös turvalliset polkupyörien säilytystilat olisi sisällytettävä rakennussuunnitelmiin. Työpaikoilla voidaan laatia omia kävelyä suosivia suunnitelmia, joissa voi olla fyysisten puitteiden parantamisen lisäksi erilaisia kannustimia. Kävelyn edistäminen tulee ottaa myös osaksi yrityksen laatujärjestelmää. Työpaikkojen lisäksi myös muiden säännöllisiä matkoja synnyttävien paikallisten toimijoiden ja yhteisöjen, kuten oppilaitosten, kirjastojen, terveyskeskusten, kauppojen sekä harrastus- ja liikuntapaikkojen ylläpitäjät tulee aktivoida kävelyn edistämistyöhön yhteistyössä kunnan ja viranomaistahojen kanssa. Esimerkkinä voidaan mainita paikallisen kävelyohjelman laatiminen yksin tai useamman yhteisön yhteistyönä tai osana koko kunnan yhteistä ohjelmaa. Liikenne- ja viestintäministeriön kävelypoliittisessa ohjelmassa (LVM julkaisuja 6/2001) ehdotetaan kävelyä tuettavan monipuolisella viestinnällä. Ohjelmassa yhtenä kärkitoimenpiteenä on mainittu kävelymyönteistä ilmapiiriä ja kävelyn edistämistä tukeva viestintä, jossa esitetään muun muassa seuraavia uusia ehdotuksia: työpaikkojen käyttöön laadittava paketti, joka sisältää ehdotuksia työpaikkojen hyödynnettävissä olevista kävelyn ja pyöräilyn edistämiskeinoista työmatkaliikuntaan rohkaisevien hankkeiden kehittäminen työsuojeluorganisaatioiden, ammattijärjestöjen ja muiden työalan keskusjärjestöjen yhteistyönä vanhemmille, koululaisille ja opettajille suunnattu valistuskampanja koulumatkaliikunnan merkityksestä kuntien tueksi ja aktivoimiseksi tarkoitettu kävelyä esittelevä materiaalipaketti, jossa esitellään kävelyn edistämiskeinoja ja case-toteutuksia hyvistä jalankulkuympäristöistä. vuosittainen arkiliikkumiskampanja, joka profiloituisi kävelyn ja pyöräilyn terveysmerkitykseen, jokapäiväiseen liikkumiseen ja arjen valintoihin terveyden edistämisen ja liikuttamisen ammattilaisille suunnattu opastus- ja ideapaketti, joka auttaa heitä lisäämään arkiliikkumisen osuutta omassa toiminnassaan ja valistustyössään. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat useita mainituista ehdotuksista.

28 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla Kuvat 26-27. Virikkeellinen kaupunkiympäristö innostaa kävelemään. 4.6 Kävelyä tukeva yhdyskuntarakenne Yksi tutkimuksen tavoitteista on lisätä kävelyä osana erilaisia matkaketjuja. Matkaketjuista tulevat kysymykseen lähinnä pyöräily kävely ja joukkoliikenne kävely. Pyöräilyn ja kävelyn matkaketjuja voidaan parantaa suunnittelemalla toimivia pyöräparkkeja, joissa pyörät ovat turvassa sekä säältä että ilkivallalta. Kuva 28. Citybus-liikennettä Firenzessä.

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 29 Matkapituuksia voidaan hallita maankäytön suunnittelulla. Kaavoituksen ja maankäytön suunnittelussa kävely tulee huomioida itsenäisenä kulkumuotona. Kävelyn edistämisen kannalta taajamien kasvu tulee suunnata nykyisen yhdyskuntarakenteen sisälle tai tiiviisti siihen liittyen. Muusta yhdyskunnasta irrallisia asuinalueita tulee välttää. Työpaikat ja palvelut tulee sijoittaa osaksi taajamarakennetta ja muutenkin tukea kävellen saavutettavien lähipalvelujen säilymistä ja kehittymistä. Kouluverkkoratkaisuissa tulee pyrkiä tilanteisiin, joissa koululaiskuljetusten määrä on mahdollisimman vähäinen. Kuva 29. Jalankulkijalle viihtyisässä ympäristössä on kiinnostavia ja vaihtelevia tiloja. Asuinympäristön tulee viihtyisyydeltään, laadultaan ja turvallisuudeltaan houkutella kävelemään. Kevyen liikenteen reitit voidaan toteuttaa erilaatuisina. Tärkeimpiä reittejä voidaan kehittää laatuväylinä. Kävelyreitit voidaan järjestää myös teemoittain; esim. taidereitti, luontopolku, historiallinen reitti... Pysäköintiratkaisuilla voidaan ohjata ihmisiä kävelemään nykyistä enemmän. Kadunvarsipysäköintiä voidaan rajoittaa ja keskittää pysäköinti keskustan ulkopuolelle, josta voidaan tarvittaessa järjestää erillinen liityntäliikenne. Toisaalta Oulussa tehdyssä asukaskyselyssä muiden kulkumuotojen käytön rajoittamista tai kävelyn lisäämistä pakottamalla ei kannatettu. Henkilöauton käyttöä voidaan vähentää parantamalla kävelyn ja joukkoliikenteen keskinäistä toimivuutta. Esimerkiksi cityliikenteen käynnistäminen keskustan ydin- tai lähialueilla helpottaa auton kotiin jättämistä, kun esimerkiksi asiointimatkan paluukyyti voidaan tehdä joukkoliikenteellä suoraan asiointipaikkojen läheisyydestä eikä tällöin tarvitse kantaa ostoksia pitkiä matkoja. Normaalia pienemmällä kalustolla hoidettava cityliikenne voi tarpeen vaatiessa käyttää eri reittejä kuin muu joukkoliikenne ja toimia syöttöliikenteenä asiointipaikoilta tärkeimmille joukkoliikenteen vaihtoasemille. Oulun seudun liikenne 2020 -suunnitelmassa ehdotetaan cityliikenteen käynnistämistä Oulun keskustassa ja lähialueilla. Matkaketjuja voidaan helpottaa myös joukkoliikenteen informaatiojärjestelmiä parantamalla. Reaaliaikainen informaatio pysäkeillä ja terminaaleissa helpottaa ajankäytön suunnittelua, tuo varmuutta matkustamiseen ja auttaa valitsemaan sopivan vuoron tai tarvittaessa muun kulkumuodon. Verkkopalveluja kehittämällä voidaan helpottaa matkaketjujen käyttöä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun YTV:llä on verkkopalvelu (www.ytv.fi/reittiopas), joka antaa reitti- ja aikatauluehdotuksen, kun palveluun syötetään lähtö- ja määräpaikkojen osoitteet sekä matkan toivottu ajankohta. Vastaava järjestelmä on kehitteillä myös koko maan kaukoliikenteeseen. Myös joukkoliikenteen lippusubventiota kehittämällä tai matalalattiakalustoa lisäämällä edistetään kävelyn ja joukkoliikenteen matkaketjujen toimivuutta.

30 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla Kuva 30-31. Kävelykadulla liikkumista helpottaa, mikäli katutilaa osoitetaan nykyistä selvemmin eri liikennemuodoille. 4.7 Kävelykadut Tutkimuksen asukaskyselyn mukaan kävelyhalukkuutta lisää eniten erillinen kevyen liikenteen väylä ja hyvä sää. Muita vahvasti kävelyhalukkuutta lisääviä tekijöitä ovat reitin viihtyisyys, valaistus, turvallisuus ja tasainen päällystetty pinta. Esille nousivat myös jalankulkuväylien laatutason parantaminen ja palvelujen järjestäminen kävelyreittien varrelle. Hyvään kävelykatuun voidaan sisällyttää kaikki tutkimuksessa esille tulleet kävelyhalukkuutta lisäävät tekijät monien muiden kävelyä suosivien tekijöiden ohella. Kävelijän näkökulmasta kävelykatujen tulee olla houkuttelevia, turvallisia, esteettömiä sekä ympäristöltään viihtyisiä ja miellyttäviä. Katetuilla kävelykadun osilla voidaan vähentää säävaihtelujen aiheuttamaa harmia.

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 31 Tämän tutkimuksen perusteella hyvä kävelykatu on: hyvin jäsennelty vapaa liikkuminen on turvattu kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina kävelijöiden, pyöräilijöiden ja muiden liikkujien keskinäinen suhde on selkeä tilan käytössä on otettu huomioon eri väestöryhmien tarpeet ruuhka-aikoina on tarvittaessa asetettu rajoituksia pyöräilylle tai rullalautailulle kevyen liikenteen ja muiden kulkumuotojen suhde on määritelty huolto- ja tavaraliikenteelle on järjestetty vaihtoehtoisia reittejä tai huoltoliikenne hoidetaan varhain aamulla tonteille ajon haitat on minimoitu kadulla olevat palvelut tai mainokset eivät estä vapaata liikkumista tehty tarkoitukseen soveltuvista materiaaleista kestävät ja joka säällä toimivat ratkaisut tasaiset pinnat esteetön kadulla ei ole tasoeroja ja käynti sisätiloihin on varmistettu myös apuvälineitä tarvitseville kadulle on järjestetty lepotiloja kadulla on hyvät opasteet kaikille ymmärrettävässä muodossa materiaalivalinnoissa on suosittu näkövammaisia ohjaavia rakenteita viihtyisä ja virikkeellinen kesällä istutukset talvella lumiveistokset tms. hyvä kunnossapito talvella tehokas lumen poisto ja liukkauden torjunta hiekan ja pölyn poisto keväällä ja kesällä roskien ja jätteiden poisto paikkoja tapahtumille, markkinoille tms. turvallinen tila on yleisesti kontrolloitu tai riittävästi valvottu päivällä muiden läsnäolo luo riittävän sosiaalisen kontrollin hiljaisina aikoina on järjestetty kameravalvonta ja/tai vartiointi hyvä valaistus helposti kunnossapidettävissä paljon katettuja alueita lämmitettäviä katupintoja sadevedet on johdettu viemäreihin kunnossapito on hoidettavissa tavanomaisilla kalustolla ja välineillä

32 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 5 Kävelyä lisäävät toimenpiteet Oulussa Tutkimuksessa tarkasteltiin Oulun keskustan ja sen lähistön jalankululle soveltuvia väyliä reitillä Intiö Myllytulli Rotuaari Meritulli. Tutkimuksen perusteella tarkastelualueelle soveltuvat muun muassa seuraavat kävelyä lisäävät toimenpiteet: 1. Kävelyn huomioonottaminen omana kulkumuotona seudun liikennejärjestelmän toteutumista seuraavan työryhmän toiminnassa 2. Kävelykadun eli Rotuaarin kehittäminen tilan jäsenteleminen huolto- ja tavaraliikenteen haittojen minimoiminen citylogistiikan tarve katutilan käytön selkeyttäminen kävelijöiden ja pyöräilijöiden kesken ainakin arkipäivinä ruuhkaisimpina kelloaikoina ravintola- ja anniskelupaikkojen sijoittuminen katutilaan kevyen liikenteen hierarkian kohottaminen muihin kulkumuotoihin nähden esimerkiksi liikennemerkein materiaalien valitseminen: pintojen tasaisuuden parantaminen ja yleinen esteettömyys, mukaan lukien liikkeiden sisäänkäynnit (suositeltavia pintamateriaaleja esimerkiksi ekokivi ja betonikivi) varustelun kehittäminen, kattamistarpeen ja -mahdollisuuksien tutkiminen 3. Kävelykatualueiden laajentaminen 4. Kävelyä tukevien matkaketjujen kehittäminen keskustan pyöräpysäköinnin lisääminen valvotun ja säältä suojassa olevan pyöräpysäköinnin järjestäminen esimerkiksi rautatie- tai linja-autoaseman yhteyteen pyörälainaamojen lisääminen citybus-liikenteen käynnistäminen 5. Henkilöautopysäköinnin keskittäminen keskustan katuverkon ulkopuolelle 6. Sosiaalisen turvallisuuden lisääminen valaistusta parantamalla ja valvontaa lisäämällä

Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 33 7. Koirien ulkoiluttamisen pelisääntöjen vakiinnuttaminen koirien kiinnipitäminen ihmisten pelkojen vähentämiseksi omistajien velvoittaminen tehokkaampaan jätöksien keräämiseen tiedottamisen lisääminen kampanjoiden tai kaupungin internetsivujen avulla 8. Kävelyväylien levähdyspaikkojen lisääminen 9. Kävelymyönteisten asenteiden lisääminen kävelyn terveyshyötyjen esilletuominen kävelemisen tukeminen työpaikoilla esimerkiksi sosiaalitiloja parantamalla tai erityisillä kannustustoimenpiteillä. Oulun keskustan maankäytön ja liikenteen tavoitesuunnitelmassa 2020 esitetään pysäköinnin keskittämistä kävelykeskustan alle rakennettavaan kallioparkkiin. Suunnitelmassa painotetaan kaupallisten toimintojen tiivistämistä. Kortteleiden sisäosia esitetään katettavaksi ja avattavaksi julkisiksi kaupunkitiloiksi, joita yhdistävät viihtyisät yhdyskäytävät. Kävelyalue laajenisi Isokadulle ja Pakkahuoneenkadulle. Isokatu ja Kirkkokatu Saaristonkadulta Albertinkadulle rakennettaisiin kävelypainotteisiksi kaduiksi ja rautatieaseman alue yhdistettäisiin kävelykeskustaan Hallituskadulle rakennettavilla pyörätiellä ja leveällä jalkakäytävällä. Oulun kävelykadun, Rotuaarin, rakentaminen alkoi vuonna 1987. Rotuaari on monilta ratkaisuiltaan vanhentunut ja vaatii edelleen kehittämistä, jotta se vastaisi parhaalla mahdollisella tavalla hyvän kävelykadun vaatimuksia.

34 Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä matkoilla 6 Vaikutustarkastelu Kävelyä edistävien toimenpiteiden vaikutuksia on arvioitu suhteessa kävelypoliittisen ohjelman tavoitteisiin. Nämä tavoitteet olivat kävelyn suosion lisääminen, turvallisuuden paraneminen sekä liikkumisympäristön esteettömyyden ja viihtyisyyden kehittäminen. Kävelyn suosiota lisätään parhaiten luomalla siihen hyvät fyysiset edellytykset. Lyhyet matkapituudet houkuttelevat kävelemään ja sen vuoksi maankäytön suunnittelussa tulee suunnata taajamien kasvu yhdyskuntarakenteen sisälle tai tiiviisti sen ympärille. Samoin työpaikat olisi syytä sijoittaa osaksi kaupunki- ja taajamarakennetta. Erilliset kevyen liikenteen väylät ovat omiaan lisäämään kävelyn suosiota. Sää on myös ratkaiseva tekijä kävelyhalukkuudelle, joten reittien kattamisella lisätään kulkumuodon käyttöä. Oikein suunnattu valistus lisännee kävelyn suosiota. Kävely on meluton ja saasteeton liikkumistapa. Kävely ei kuluta uusiutumattomia luonnonvaroja. Kävelyn kulkumuoto-osuuden kasvu vähentää yhteiskunnan kustannuksia, joita tarvitaan infrastruktuurin, ympäristöhaittojen ja terveydenhuollon kustannuksiin. Kävely on myös yksilön näkökulmasta edullinen liikkumismuoto. Kävelyn turvallisuutta voidaan parantaa monin tavoin. Turvallisuuden parantaminen lisää myös kulkumuodon suosiota. Suurimmat hyödyt saavutetaan varsinaisilla liikenneturvallisuustoimenpiteillä. Monet kunnossapitoon ja varustelun kehittämiseen liittyvät toimenpiteet parantavat myös turvallisuutta. Myös valistuksella on erittäin suuri merkitys kävelyn turvallisuuteen. Sosiaalinen turvallisuus lisääntyy oleellisesti hyvin valaistulla katuympäristöllä ja valvonnan lisäämisellä. Esteettömyys parantaa kaikkien liikkumismahdollisuuksia, mutta erityisen suuri merkitys sillä on iäkkäiden sekä liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden liikkumismahdollisuuksissa ja liikkumisen turvallisuudessa. Esteettömyyden lisäämisellä parannetaan ihmisten sosiaalista tasa-arvoisuutta. Toimenpiteillä on usein vaikutusta myös koko kulkumuodon suosioon. Lähtökohtana tulee olla kaikille ihmisille tasavertainen liikkuminen tai ainakin omatoimisen liikkumisen turvaaminen; tasainen ja tasoeroton jalankulkuympäristö mukaan lukien liikkeiden sisäänkäynnit on tässä keskeistä. Kaunis ja hoidettu asuinympäristö houkuttelee ihmisiä kävelemään, viettämään aikaa julkisissa tiloissa ja tapamaan ihmisiä. Kaikilla viihtyisyyttä lisäävillä toimenpiteillä on vaikutuksia myös kävelyn suosioon. Virikkeetön ja huonosti hoidettu ympäristö ei houkuttele kävelemään.