6/2010. FINMARINET kar toittaa meriluontoamme

Samankaltaiset tiedostot
Natura -luontotyyppien mallinnus FINMARINET -hankkeessa. Henna Rinne Åbo Akademi, Ympäristö- ja meribiologian laitos

VELMU Tiedotustilaisuus Harakan saari Markku Viitasalo & VELMU-ryhmä. Mihin VELMUa tarvitaan?

VELMU. Vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelma - Meren suojelun ja kestävän käytön hyväksi. Markku Viitasalo SYKE merikeskus

Itäisen Suomenlahden.

Ekologiset yhteydet: Vedenalaisen luonnon näkökulma

MERILUONNON TILANNE EUssa 2015

Mihin geologia(a) tarvitaan meriluonnon monimuotoisuuden tutkimuksessa? Anu Kaskela ja kollegat, GTK VELMU seminaari

VELMU kartoittaa vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuutta

Osaaminen henkinen operaatioulottuvuus s. 34

FINMARINET Uutta tietoa Itämeren vedenalaisesta luonnosta Yleistajuinen katsaus hankkeen tuloksiin

Karttatuotanto ja mallinnus osaprojekti

VELMU tiedolla edistetään meremme monimuotoisuuden suojelua ja kestävä käyttöä

hyödyntäminen ilmastonmuutoksen t seurannassa

Suomen mereisen NATURA 2000 verkoston inventointi ja suunnittelu FINMARINET. Tekninen raportti 2011

VELMU kartoittaa vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuutta

Suomenlahden kansallispuistojen kehittäminen

Paikkatietopalveluita hyvällä Sykkeellä!

VELMUn tavoitteet. VELMUn kokonaisarviointi seminaari Penina Blankett. Kuva: Metsähallitus 2009/EK

Kalojen lisääntymisaluekartoitukset Tietoa kestäviin valintoihin

Merenpohjan laajojen elinympäristöjen tila

Suomen mereisen NATURA verkoston inventointi ja suunnittelu FINMARINET LIFE07 NAT/FIN/ Tekninen raportti 2012

Lataa Meren aarteet. Lataa

Lyhyt katsaus VELMUn vuoteen 2013 Markku Viitasalo & VELMU-konsortio

NATURA VERKOSTO

Ekologiset kompensaatiot Suomen rannikolla ja merialueilla. Kirsi Kostamo SYKE/Merikeskus

Tieto ja tiedon käyttö maakuntakaavoituksessa

Kompensaatiot merellä. Kirsi Kostamo SYKE/Merikeskus Ekologiset kompensaatiot merellä seminaari

Suomen ympäristökeskus SYKE Tietokeskus Geoinformatiikkayksikkö Paikkatieto- ja kaukokartoituspalvelut

HELSINKI. Helsingin Satama. Vuosaaren sataman telakan väylän viistokaikuluotausaineiston arkeologinen tulkinta

Maakuntakaavat merialueilla. VELMU-seminaari Anne Savola Ympäristösuunnittelija, Satakuntaliitto

Vedenalaisten Natura-luontotyyppien mallinnus Suomen merialueella

Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuus ja suojelu itäisellä Suomenlahdella

Ilmastonmuutos ja Itämeri Vaikutukset ekosysteemille?

Leena Lehtomaa, Varsinais-Suomen ELYkeskus

FINMARINET Loppukonferenssi Merelliset suojelualueet monimuotoisuuden vaalijoina

Ilmastonmuutos ja Itämeri Vaikutukset ekosysteemille?

ELYt ja merialueiden suunnittelu

Ilmastonmuutos ja Itämeri

Vedenalaiset uhanalaiset luontotyypit ja niiden luokittelutyö. Dosentti Anita Mäkinen , Helsinki

Esimerkkejä ekologisista kompensaatioista merellä. Kirsi Kostamo SYKE/Merikeskus Ekologiset kompensaatiot merellä seminaari 13.4.

HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelma & Suomen biodiversiteettistrategia

Merialuesuunnittelu käytännössä: Kymenlaakson kaupan ja merialueen kaavoitusprosessi

Itämeri-tietopaketti Mitat ominaispiirteet alueet

VEDENALAISEN LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA ERITYISEN TÄRKEÄT ALUEET JA KYMENLAAKSON MAAKUNTAKAAVA 2040

INVENTOINTIRAPORTTI Pyhäjoki / Hanhikivi Meriläjitys alueen vedenalainen inventointi

VELMU-arviointi: Tutkimus ja koulutus. VELMU-seminaari Johanna Mattila

EHDOTUS SUOMEN NATURA VERKOSTON TÄYDENTÄMISEKSI JA TIETOJEN AJANTASAISTAMISEKSI

ITÄMEREN KANSALLISPUISTOT JA UHATUT VIRTAVEDET

Olli Rönkä Aluesuunnittelija Lapin liitto. Merialuesuunnittelun tilannekatsaus

Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman. toimintakertomus 2013

Saaristomeren ja Selkämeren tila. Merialuesuunnitteluseminaari Meremme tähden, Rauma Janne Suomela, Varsinais-Suomen ELY-keskus

SUOMEN LUONNON TILA VUONNA 2010

Vedenalaiset luontoarvot ja ruoppaaminen. Leena Lehtomaa Ylitarkastaja Ympäristö ja luonnonvarat Luonnonsuojeluyksikkö

Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma (VELMU) Tarkastelu ohjelman toteutumisesta vuosina

Yllätyksiä pinnan alla VELMUn huippuhetket

Lappohjan taajaman ranta-alueiden asemakaavaan ja asemakaavan muutokseen liittyvän vesialueen luontoselvitys 2016

Tuuli- ja rantakerrostumien inventointi Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa vuosina Rauhaniemi Tom & Sahala Lauri

Ajankohtaista luonnonsuojelussa

Saaristomeren biosfäärialue

Miten merisuojelualueista saadaan tehokkaita? 08. JOULUKUUTA, 2011 Erikoissuunnittelija Jan Ekebom /Metsähallitus

IHMISTOIMINNAN JA SUOJELUN VAIKUTUKSET SUOMEN JA RUOTSIN VÄLISEEN SAARISTOON

Täydennyksen liite 1.1 Utön osayleiskaava on kokonaisuudessaan täydennyksen liitteenä.

UUS 2007 R ASIA. Päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tapauskohtaisesta soveltamisesta 2. HANKKEESTA VASTAAVA

VIDEOKUVAUS VEDENALAISINVENTOINTIMENETELMÄNÄ JA VEDENALAISEN MERILUONNON MONIMUOTOISUUDEN SELVITTÄJÄNÄ

Suojelualueet, yleiskartta

Itämeren luontotyypit ja uuden tiedon tulva. Lasse Kurvinen Metsähallitus Luontopalvelut Lutu-seminaari

Hakemuksessa on pyydetty käyttöoikeutta hanketta varten tarvittavaan vesialueeseen, joka kuuluu yleiseen vesialueeseen 894:1:1.

Sisältö. Teksti: Elisa Halmeenmäki, Eeva Hammar, Malva Green ja Marjo Soulanto / Pleistoseeni Taitto: Jan Rosström. Luonto-Liitto 2014

Ajankohtaista luonnonsuojelussa

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunto Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 4.12.

Tuumasta toimenpideohjelmaan Mistä merenhoidon suunnittelussa oikein on kysymys?

LIIKENNEVIRASTON. Merikarttaohjelma. elokuu 2011

Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tausta ja tavoitteet

Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman (VELMU) toimintakertomus 2011

Merilintujen lentokonelaskennat Selkämeren rannikkoalueella

Liite 1 b. Nousiaisten (13.) tarjousalueet kartalla

Meristrategiadirektiivi ja VELMU

Kokkolan 14 m väylän ja sataman syvennyksen ennakkotarkkailu vesikasvilinjat ja pohjaeläinnäytteet Selvitys

Johanna Kuusterä Zonationin hyödyntäminen Uudenmaan liiton maakuntakaavatyössä

Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU. Toimintasuunnitelma vuodelle 2016

Merimetsokannan erityispiirteitä

VEDENALAISTEN KARTOITUSMENETELMIEN VERIFIOINTI EMMI HÄNNINEN

Hankealue sijoittuu seuraavien yleiskaavojen alueelle idästä länteen katsottuna:

Mihin ELYt ja muut viranomaiset tarvitsevat VELMU-tietoa? Esko Gustafsson, VARELY

Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman (LUMO) tavoitteiden toteutuminen luonnonhoidossa

Riittääkö Selkämerellä kalaa myös lähivuosina ja miten kalasto muuttuu?

Nannut-luokittelu metatietokuvaus

Luontotyyppien uhanalaisuustarkastelu

MUSTASUON ASEMAKAAVAN LAAJENNUS

Mitä kallioriuttojen levät kertovat ihmisen vaikutuksesta meriluontoon?

Turun ammattikorkeakoulun toimenpideohjelma Itämeren suojelemiseksi

MITEN TUULIVOIMA VAIKUTTAA

Kansalaishavainnointi osana Itämeren tilan seurantaa

Ruoppauksen ja läjityksen ympäristövaikutukset. Aarno Kotilainen, Geologian tutkimuskeskus

Luontopalvelut luonnonhoitajana ja ennallistajana

Lintujen lentokonelaskennat merilintuseurannassa ja merialueiden käytön suunnittelussa

IP-luotaus Someron Satulinmäen kulta-aiheella

Kalatalousalueiden aluesuunnittelupilotit

Merenhoito ja toimenpideohjelma meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi

Meriluonnon monimuotoisuus ja merenhoitosuunnitelman tietotarpeet. Juha-Markku Leppänen SYKE Merikeskus

Transkriptio:

6/2010 FINMARINET kar toittaa meriluontoamme

2

Vedenalainen maailma on yhä huonosti tunnettu Elinympäristöjen häviämisen ja huonontumisen seurauksena luonnon monimuotoisuus on pienentynyt ja monien eliölajien lukumäärä on maailmanlaajuisesti vähentynyt. Vesiluonnon monimuotoisuuden ja harvinaistuvien elinympäristöjen säilyttämiseksi merialueille on perustettu Natura 2000 -verkostoon kuuluvia suojelualueita. Vielä tiedetään liian vähän siitä kuinka kattavasti verkostolla pystytään takaamaan luonnon monimuotoisuuden säilyminen Suomen rannikolla, eritoten vedenalaisessa luonnossa. Tämä johtuu puutteellisesta tiedosta vedenalaisten eliölajien ja elinympäristöjen esiintymisestä ja levinneisyydestä. Luonnon tuntemusta edistetään yhteistyöllä FINMARINET-hanke toteutetaan yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, Geologian tutkimuskeskuksen, Metsähallituksen, Åbo Akademin ja Turun yliopiston kanssa. FINMARINETissa kerätään tietoa merialueiden suunnittelun ja suojelemisen tueksi. MATS WESTERBOM Vuoden 2009 alussa käynnistyi EU:n LIFE+ -ohjelman rahoittama nelivuotinen tutkimushanke: Suomen mereisen NATURA 2000 -verkoston inventointi ja suunnittelu eli FIN- MARINET. Se on osa kansallista vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmaa VELMUa. Hankkeen aikana kartoitetaan tutkimusalueiden merenpohjaa, sen koostumusta ja eliöstöä sekä luontotyyppien suojelun kannalta arvokkaiden vedenalaisten elinympäristöjen esiintymistä Natura 2000 -alueilla ja niiden läheisyydessä. Osa elinympäristöistä on EU:n luontodirektiivin erityisen kiinnostuksen kohteena, kuten riutat ja vedenalaiset hiekkasärkät. Tietoa kerätään niin meriluonnon suojelemiseksi kuin merien aluesuunnittelun tueksi. Jotkut syanobakteerit eli sinilevät voivat muodostaa levämattoja merenpohjalle, tukahduttaen pohjan eliöstöä. MATS WESTERBOM Parimetriseksi kasvava tähkä-ärviä on kirkkaassa vedessä komea ilmestys. 3

Tutkimusalueet Tutkimusalueen raja Natura 2000 -alue Suomen aluevedet EEZ-alue FINMARINET-hankkeessa tehdään vedenalaisia kartoituksia seitsemällä Suomen rannikolla sijaitsevalla Natura 2000 -suojelualueella ja niiden lähialueilla. Tutkimusalueet on valittu niin, että ne sisältävät vedenalaisen luonnon kannalta merkittävimpiä alueita maassamme. 0 50 100 150 200 km RAISIO NAANTALI Lieto TURKU 1 2 Houtskari Korppoo Nauvo PARAINEN Kökar Dragsfjärd TAMMISAARI Lappohja 3 HANKO 0 5 10 15 20 km 4 5 6 7 1) Perämeren kansallispuisto 2) Perämeren saaret 3) Merenkurkun saaristo 4) Rauman saaristo 5) Saaristomeri 6) Tammisaaren, Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue 7) Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet 4 Tutkimusalueet on rajattu niin, että ne mahdollistavat mahdollisimman tehokkaan mallinnuksen Natura 2000 -alueiden lisäksi myös niiden läheisille merialueille. ANU JA ILKKA LASTUMÄKI

Rakkolevät voivat paikoin muodostaa laajoja kasvustoja, jotka ovat tärkeitä elinympäristöjä esimerkiksi äyriäisille ja kalanpoikasille. 5

FINMARINETin monet menetelmät FINMARINET-hankkeen aikana tehdään geologisia kartoituksia merenpohjan koostumuksesta ja biologisia selvityksiä tutkimusalueiden elinympäristötyypeistä ja niiden kasvija eläinlajeista. Kartoitukset tehdään kuvaamalla vedenalaista videokuvaa, sukeltamalla, akustisin menetelmin ja ottamalla pohjanäytteitä. Hankkeessa tuotettu aineisto yhdistetään jo olemassa olevien tietojen kanssa ja aineistoa hyödynnetään vedenalaisten elinympäristöjen mallintamisessa. Näin saadaan lisätietoa sekä vedenalaisista maisemista että elinympäristöjen ja eliölajien levinneisyyksistä. ROV Remotely Operated Vehicle Erityisesti syvillä (> 20 m) alueilla elinympäristöjä kartoitetaan videoimalla pohjaa kauko-ohjatun ROV-robotin avulla. Robottia ohjataan tutkimusalukselta käsin. ROVilla kerätystä videomateriaalista saadaan uutta tietoa alueiden elinympäristöistä ja niiden lajistosta. ROV-laite toiminnassa. Alle viisikiloista laitetta on helppo käsitellä myös laivan kannella. MIKKO SIMOLA / LOXUS TECHNOLOGIES OY METSÄHALLITUS Kattavaa tietoa merenpohjasta Tällä hetkellä merikartta on usein ainoa saatavilla oleva tieto alueen merenpohjan rakenteesta. Merikartta kuvaa syvyysvaihtelua merenkulkijoiden tarpeita ajatellen, eikä niistä välity merenpohjan pienpiirteinen vaihtelu. Elinympäristöjen mallinnus vaatii tuekseen tarkkaa tietoa pohjan rakenteesta; kovuudesta, maalajeista ja pinnanmuodoista. Tätä tarkoitusta varten Geologian tutkimuskeskus suorittaa FINMARINET tutkimusalueilla akustis-seismisiä luotauksia. Esimerkiksi monikeilakaikuluotaimella saadaan kattavaa pienpiirteistä tietoa syvyyksistä ja pohjanmuodoista. Oheisesta Suomen talousvyöhykkeeltä (EEZ), kerätystä aineistosta erottuu hyvin merenpohjan rikkonaisuus ja pohjanmuotojen vaihtelu. Kun tämä aineisto liitetään kaikuluotainaineistosta tulkittuun maalajitietoon, saadaan tarkka kuva pohjan todellisesta rakenteesta fyysisenä elinympäristönä. 0 2,5 5 10 km LIIKENNEVIRASTO 2010 6

Tutkimusalus A 0 10 20 metriä B C ROV-laitteen tuottamaa materiaalia yhden 20 minuuttia kestäneen ajon aikana; tutkimusalus on mittakaavassa. Videoista poimituissa still-kuvissa näkyy erilaisia elinympäristöjä ja niillä esiintyviä eliölajeja. A B C D D Maalajikartta Syvyyskartta 23 m 87 m 7

Täsmävideointia, -sukellusta ja mallinnusta Matalammilla alueilla Metsähallitus tuottaa FINMARINETille tietoa tutkimusalueiden pohjanlaadusta ja eliöstöstä sukeltamalla ja käyttämällä vedenalaista videota pienveneistä käsin. Pohjanäytteenotto on myös tärkeä osa hankkeen tutkimustyöstä. Kerätty aineisto yhdistetään jo olemassa olevaan tietoon tutkimusalueiden ominaisuuksista käyttämällä uusia paikkatietomenetelmiä ja tilastollista mallinnusta. Näin saadaan tietoa lajeista ja niiden elinympäristöistä myös alueilta, joissa kenttätutkimuksia ei ole tehty. Liejusimpukka (Macoma baltica) PIIRROS JUHA FLINKMAN Nykyaikaisen mallinnustekniikan avulla tuotetaan monenlaista tietoa. Paikkatietomallinnuksella (alin taso kuvassa) ja satelliittikuvatulkinnalla (keskitaso) tutkitaan elinympäristöjen ominaisuuksia, kuten veden suolaisuutta ja laatua sekä pohjan muotojen vaihtelua. Yhdistämällä elinympäristöjä kuvaava paikkatieto lajihavaintojen kanssa, voidaan tuottaa karttoja eri lajien esiintymistodennäköisyyksistä. Kuvassa liejusimpukan esiintymistodennäköisyys Hiittisten ympäristössä (ylätaso). 0 2 4 6 km IRS-SATELLIITTIKUVA (KESKELLÄ): CNES, ANTRIX, SYKE 8

ESSI KESKINEN / METSÄHALLITUS Drop-videointia veneestä käsin Pohjan rakenteesta, laadusta ja sen eliöstöstä saadaan nopeasti ja edullisesti hyvä yleiskuva pienveneistä käsin tehtyjen drop-videointien avulla. Veneessä olevasta monitorista tutkija näkee missä laitteisto kulkee ja mihin sitä tulee ohjata. SYKE MATS WESTERBOM Tutkimussukeltaja työssään Sukeltaja tarkistaa osan videoiduista linjoista ja kerää samalla näytteitä lajistosta. Sukeltamalla saadaan tarkempaa tietoa kuin videoinneilla, mutta se on hyvin aikaa vievää ja kallista, joten sitä käytetään harkiten. Pohjaeläinten seulontaa Laivasta käsin laskettujen noutimien avulla kerätään näytteitä meren pohjan eliöstöstä. Kuvassa seulotaan pohjaeläinnäytettä. Syvällä sijaitsevien pehmeiden pohjien eliöstöstä saadaan tällä tavalla tietoa mitä ei saada sukeltamalla tai videolaitteiden avulla. 9

FINMARINET palvelee monia tarpeita Luodaan yhdenmukaistettu näytteenottojärjestelmä yhteistyökumppaneiden välille. Paikkatietojärjestelmien (GIS) avulla ja mallintamalla tuotetaan eliö- ja elinympäristökarttoja. Perustetaan internet-pohjainen karttapalvelu, jossa mallintamisen avulla tuotetut kartat julkaistaan. Lisätään Itämeren vedenalaisen luonnon tuntemusta kouluttamalla, tiedottamalla ja seminaarein. Huomioidaan luontoarvot merien aluesuunnittelussa. Saadaan yleiskuva EU:n luontodirektiivin mainitsemien vedenalaisten luontotyyppien esiintymisestä tutkimusalueilla, jolloin pystytään arvioimaan mereisen Natura 2000 -verkoston toimivuutta ja riittävyyttä. MATS WESTERBOM 10 Vedenalaisen luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti on rannikollamme monin paikoin rikasta. Vasemmassa kuvassa jouhilevää, oikealla rakkolevää, haarukkalevää, punahelmilevää ja sinisimpukoita. MATS WESTERBOM

11

SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS SYKE Puh. 020 610 123 (vaihde) Käyntiosoite: Mechelininkatu 34a, Töölö, Helsinki Postiosoite: PL 140, 00251 Helsinki www.ymparisto.fi/syke Lisätietoa: www.ymparisto.fi/finmarinet Erikoistutkija Kirsi Kostamo, SYKE kirsi.kostamo@ymparisto.fi www.itameriportaali.fi Etu- ja takakannen kuvat: Mats Westerbom Taitto: Satu Turtiainen, SYKE Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Esitteen pdf-versio: www.ymparisto.fi > palvelut ja tuotteet > julkaisut > esitteet