KALLIOMAALAUSKOHDE AIKANSA KULTTUURIHISTORIALLISENA VIESTINÄ

KALLIOMAALAUSKOHDE AIKANSA KULTTUURIHISTORIALLISENA VIESTINÄ Eeva Konttinen Kehittämishankeraportti Toukokuu 2009 Ammatillinen opettajakorkeakoulu

JYVÄSKYLÄN PÄIVÄMÄÄRÄ AMMATTIKORKEAKOULU 8.5.2009 Tekijä Julkaisun laji Kehittämishankeraportti KONTTINEN, Eeva Sivumäärä 19 Luottamuksellisuus Julkaisun kieli Suomi Työn nimi Salainen saakka KALLIOMAALAUSKOHDE AIKANSA KULTTUURIHISTORIALLISENA VIESTINÄ Koulutusohjelma Ammatillinen opettajakorkeakoulu, ammatillinen opettajankoulutus Työn ohjaaja VÄNSKÄ, Kirsti Toimeksiantaja Heinäveden lukio Tiivistelmä Hanke on oman opetuksen ja organisaation opetustarjonnan kehittämistä. Hanke on suunniteltu toteutettavaksi Heinäveden lukiossa Ympäristö, paikka ja tila KU2.1 kuvataidekurssin yhteydessä. Hankkeen tarkoituksena on kehittää paikallisten ja lähialueiden kalliomaalauskohteiden hyödyntämistä opetuksessa. Paikkakunnaltamme ja lähialueelta löytyy kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ja harvinaisia kohteita. Kalliomaalaukset ovat merkkejä kivikautisen ihmisen elämästä ja kulttuurista. Hanke antaa hyvän pohjan kalliotaiteen sekä kohteiden kantamien monitahoisten kulttuuristen, uskonnollisten ja historiallisten sisältöjen ymmärtämiselle. Lisäksi se luo hedelmälliset puitteet omalle taiteelliselle työskentelylle kurssin sisällä. Haluan hankkeellani vahvistaa omaa paikallista kulttuurista identiteettiä sekä opiskelijoiden uskoa siihen. Omaa identiteettiä vahvistava opetuksen näkökulma vahvistaa paikallista lukioopetusta, sekä luo mielenkiintoa sitä kohtaan myös ulkopaikkakuntalaisten näkökulmasta. Avainsanat (asiasanat) kalliotaide, kivikausi, samanismi Muut tiedot Alkuperäiseen hankkeeseen liittyy laajempi kuvamateriaaliaineisto 2

JYVÄSKYLÄN PÄIVÄMÄÄRÄ AMMATTIKORKEAKOULU 8.5.2009 Author KONTTINEN, Eeva Type of Publication Development project report Pages Language 19 Finnish Confidential Title Until ROCK PAINTING SITES AS SIGNS OF THE CULTURAL HISTORY OF THEIR TIME Degree Programme Vocational Teacher Education College, Vocational Teacher Education Tutor VÄNSKÄ, Kirsti Assigned by Heinävesi High School Abstract The purpose of this project is to develop my teaching as well as the organisation I work with. My intention is to use local rock paintings as a source. Rock paintings and painting sites are signs of prehistoric people`s life and culture. This project aims to introduce the student who is not familiar with Finnish rock paintings and painting sites to the nature of the locations that the prehistoric painters chose as sites for their art. The sites also represent their religious and cosmological world view. Through my project I wish to be able to develop the cultural identity of our organization. Keywords Rock painting, Stone Age Miscellaneous The original project includes more pictures 3

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO...5 1.1 Kehittämishankkeen tausta...5 1.2 Kehittämishankkeen tavoitteet...5 2 KEHITTÄMISHANKE ORGANISAATION KEHITTÄMISENÄ...6 2.1 Heinäveden lukio organisaationa...6 2.2 Paikallisuuden hyödyntäminen opetuksessa...7 2.3 Oman opetuksen kehittäminen...8 3 KEHITTÄMISHANKKEEN SISÄLLÖT...8 3.1 Kalliomaalaukset, ympäristö, maisema...8 3.2 Kalliomaalaukset Suomessa...8 3.3 Löydetyt maalaukset...8 3.4 Maalausten sijainti...9 3.5 Suomen kalliomaalausaiheet...9 3.6 Ikoninen esitystapa, myyttinen maailmankäsitys...10 3.7 Kalliomaalausten merkitys, tulkinta...10 3.8 Kalliomaalausten shamanistinen tulkinta ja maailmankuva...10 3.8.1 Hirvenkuvien shamanistinen tulkinta...11 3.9 Johtopäätökset Lahelman mukaan...12 4 SUOMEN TUNNETUIN KALLIOMAALAUSKOHDE...13 4.1 Astuvansalmi...13 5 PAIKALLISET JA LÄHIALUEIDEN KALLIOMAALAUSKOHTEET...16 5.1 Vieruvuori, Vierunsalmi, Kolovesi, Heinävesi...16 5.2 Ukonvuori, Kolovesi, Enonkoski...16 5.3 Havukkavuori I, Käkövesi, Enonkoski...16 6 MENETELMÄT, ETENEMINEN, ARVIOINTI...16 6.1 Kurssin menetelmät, toteutustavat...16 6.2 Kurssin eteneminen, tehtävät...18 6.3 Kurssin arviointi...18 7 POHDINTAA...18 7.1 Hankkeen toteuttaminen...18 LÄHTEET...19

1 JOHDANTO 1.1 Kehittämishankkeen tausta Hanke on suunniteltu toteutettavaksi Heinäveden lukiossa Ympäristö, paikka ja tila KU2.1 kuvataidekurssin yhteydessä. Hankkeen teemana on kehittää paikallisten kalliomaalausten hyödyntämistä opetuksessa. Kalliomaalaukset ovat merkkejä kivikautisen ihmisen elämästä ja kulttuurista. Mielestäni on kiinnostavaa, että kansainvälisestikin katsottuna meiltä löytyy kivikautisia kohteita, mutta niitä ei nykyisellään millään tavalla huomioida paikallisessa opetuksessa. Hanke on mielestäni kuvataiteen lisäksi mahdollista integroida myös lukion uskonnon, maantiedon ja historian kurssien kanssa. Tutkijoiden vasta äskettäin esille nostamien muinaisten pyhien paikkojen olemassaolo ja oikeellisuus on mielestäni vielä todistamatta. Näihin lukeutuvat mm. lapinrauniot ja uhrikivet, joita alueeltamme myös löytyy. Mielestäni tutustumisen arvoisia kohteita olisi siis useampiakin, mutta kohteiden kiistanalaisuudesta johtuen keskityn hankkeessani vain kalliomaalauksiin. 1.2 Kehittämishankkeen tavoitteet Ensisijaisesti pyrin hankkeella saattamaan paikallisten opiskelijoiden tietoisuuteen kyseiset kohteet, sekä niiden kantamat monitahoiset kulttuuriset, uskonnolliset ja historialliset sisällöt. Paikkakunnaltamme ja lähialueelta löytyy kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ja harvinaisia kohteita. Näihin kohteisiin henkilökohtaisesti tutustumalla, pyrin vahvistamaan opiskelijoiden identiteettiä ja uskoa omaan itseensä, kotiseutuunsa ja elinympäristöönsä. Mielestäni yleinen, vallitseva ilmapiiri ja näkemys omasta itsestä koko Itä-Suomessa on itseä vähättelevä ja alentuva, taloudellisin mittarein mitattuna köyhän itäsuomalaisen ihmisen identiteetti. Opettajana tarkoitukseni on välittää opiskelijoille viestiä siitä, että: Onhan täällä eletty ennenkin, (Huom. siis jo kivikaudella) vaikka yleinen käsitys on, että kulttuurimme on nuori. Kalliomaalausten edustaman monitahoisuuden oivaltaminen vaatii mielestäni ensin Suomen kalliomaalauksiin tutustumisen teoriassa, sen jälkeen paikan päällä käymisen henkilökohtaisen kokemuksen saamiseksi itse paikasta ja maalauksista. Tämän jälkeen opiskelijalla on mielestäni valmiuksia hahmottaa asian monisäikeisyyttä, ei vain taiteen, vaan myös uskonnon, historian ja maantieteellisten muutosten näkökulmasta. Näillä kansallisilla ja paikallisilla painotuksilla Ympäristö, paikka ja tila KU2.1 kuvataidekurssi antaa mielestäni hyvän pohjan kalliotaiteen ymmärtämiselle, sekä hedelmällisen lähtökohdan omalle taiteelliselle työskentelylle kurssin sisällä. 5

2 KEHITTÄMISHANKE ORGANISAATION KEHITTÄMISENÄ 2.1 Heinäveden lukio organisaationa Heinävesi on hieman yli 4000 asukkaan kunta Etelä-Savossa. Heinäveden lukio on pieni 17 opettajan ja 54 opiskelijan muodostama yksikkö, joka tarjoaa yleissivistävää lukio-opetusta. Oppilaitoksen toiminnan kannalta, toivon hankkeeni osaltaan edistävän Heinäveden lukion kehitystä. Lukiomme on pieni ja se painiskelee ongelman, opiskelijamäärien rittävyyden kanssa. Opiskelijat vähenevät ja se on uhka oppilaitoksen toiminnan jatkumisen kannalta. Jo nyt lähiseudun opiskelijat tulevat opiskelemaan oppilaitokseemme oman paikallisen lukion puuttumisen takia. Kuvataidekursseja on lukiossa kaikille pakollisena vain yksi; Minä, kuva ja kulttuuri KU1.1. Toinen pakollinen taideaineen kurssi lukiossa on vaihtoehtoisesti juuri kuvataiteen Ympäristö, paikka ja tila KU2.1, tai musiikin MU2.1 kurssi. Valinnaisia kuvataidekursseja näiden lisäksi ovat Media ja kuvien viestit KU3.1, Taiteen kuvista omiin kuviin KU4.1 sekä Nykytaiteen työpaja KU5.1. Hankkeen kohde on kehittää lukion kuvataidekurssin Ympäristö, paikka ja tila KU2.1 yhteydessä paikallisten kalliomaalausten hyödyntämistä opetuksessa. Heinäveden lukion opetussuunnitelmasta löytyy hankettani tukevia argumentteja useastakin eri kohdasta. Heinäveden lukion opetussuunnitelma / 2.2 Arvoperusta / Kunta ja koulukohtaiset tarkennukset Yhteistyö. Kannustamme opiskelijoita aktiiviseen osallistumiseen ja vuorovaikutukseen muiden opiskelijoiden, opettajien ja koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Kulttuuri-identiteetti. Opiskelija oppii tuntemaan oman kulttuurisen taustansa identiteettinsä ja itsetuntonsa rakennusaineksina: toisaalta omien juurien tunteminen luo pohjan muiden kulttuurien ymmärtämiselle. Heinäveden lukion opetussuunnitelma / 3.1 Oppimiskäsitys Opetussuunnitelman perusteet pohjautuvat oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppiminen on seurausta opiskelijan aktiivisesta ja tavoitteellisesta toiminnasta, jossa hän on vuorovaikutuksessa muiden opiskelijoiden, opettajan ja ympäristön kanssa ja aiempien tietorakenteidensa pohjalta käsittelee ja tulkitsee vastaanottamaansa informaatiota. Heinäveden lukion opetussuunnitelma / 5.2 Aihekokonaisuudet Kulttuuri-identiteetti ja kulttuurien tuntemus Lukiokoulutuksen tulee tarjota opiskelijalle mahdollisuuksia rakentaa kulttuuriidentiteettiään äidinkielen, menneisyyden jäsentämisen, uskonnon, taide- ja luontokokemusten sekä muiden opiskelijalle merkityksellisten asioiden avulla. 6

Tavoitteena on, että opiskelija tuntee kulttuurikäsitteen erilaisia tulkintoja ja osaa kuvata kulttuureiden erityispiirteitä, tuntee henkistä ja aineellista kulttuuriperintöä, arvostaa kulttuureiden monimuotoisuutta elämän rikkautena ja luovuuden lähteenä sekä osaa pohtia tulevan kulttuurikehityksen vaihtoehtoja. Heinäveden lukion opetussuunnitelma / 5.18 Kuvataide Opetuksessa pyritään oppiaineen sisäiseen integraatioon, jossa taidolliset ja tiedolliset sisällöt täydentävät toisiaan. Oppisisällöistä rakennetaan teemallisia kokonaisuuksia ja opetuksessa tehdään yhteistyötä eri taiteen- ja tieteenalojen kanssa. Opetuksen lähtökohtana on opiskelijan oma kokemus, jonka pohjalta opiskelija toteuttaa monipuolisia kuvien tuottamis- ja tulkintaprosesseja. Oppiaineitten välistä yhteistyötä tehdään kouluympäristön viihtyvyyden ja kulttuuritoiminnan lisäämiseksi. Opiskelija hankkii projekti- ja kulttuuriosaamista työskennellessään yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa. Tavoitteena on, että opiskelija oppii tunnistamaan, ymmärtämään ja arvottamaan kuvataidetta ja muuta visuaalista kulttuuria omassa elämässään ja yhteiskunnassa, tiedostaa oman toimintansa vaikutukset luontoon, kulttuurimaisemaan, rakennettuun ympäristöön ja niitä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Ympäristö, paikka ja tila KU2.1 Kurssin tavoitteena on, että opiskelija oppii ympäristön suunnittelussa ja muotoilussa tekemään havaintoja eri näkökulmista, kuten esteettiseltä ja eettiseltä sekä sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen kannalta, tarkastelemaan ympäristöä luonnonvaraisena, rakennettuna, sosiaalisena ja psyykkisenä ilmiönä sekä kulttuurisena viestinä, ymmärtää yhteisö- ja ympäristötaiteen merkityksen ympäristösuunnittelussa ja laajemmin visuaalisessa kulttuurissa. Keskeiset sisällöt: tila käsitteenä; tilan kokeminen psyykkisenä, fyysisenä ja sosiaalisena paikkana, maisema, rakennus, esine ja taideteos materiaalisena, henkisenä, esteettisenä ja oman aikansa kulttuurihistoriallisena viestinä. 2.2 Paikallisuuden hyödyntäminen opetuksessa Haluan opetuskokonaisuudellani vahvistaa paikallista ja kulttuurista identiteettiä ja uskoa siihen, eiväthän kivikautiset kalliomaalaukset ympäristöineen ole keksittyä tarua, vaan kokemuksellisesti koettavissa oleva tosiasia ja havaittavaa todellisuutta. Mielestäni tämä omaa identiteettiä vahvistava opetuksen näkökulma (taiteellisen, uskonnollisen, maantieteellisen ja historiallisen näkökulman sisältäen) vahvistaa paikallista lukio-opetusta, sekä luo mielenkiintoa sitä kohtaan myös ulkopaikkakuntalaisten näkökulmasta. 7

Heinäveden lukio on syksystä 2007 profiloitunut yrittäjyyspainotteisksi lukioksi. Näkemykseni on, että kivikautinen hankkeeni ei ole ristiriidassa tämän painotuksen kanssa, vaan voi päin vastoin, antaa sytykkeitä myös lukion yrittäjyystiimien toimintaan, mm. matkailun kehittämisen ja taiteellisten sekä taideteollisuuteen liittyvien hankkeitten muodossa. 2.3 Oman opetuksen kehittäminen Olen kiinnostunut kehittämään kokemuksellisen oppimisen mukaisia näkemyksiä omassa opettajuudessani. Haluan jalkauttaa opetustani luokkahuoneitten ulkopuolelle. Miksi en tekisi näin, sillä vaihtoehto aikaisemmalle toiminnalle sekä opetuksen sisällölliset kohteet ovat lähellä ja konkreettisesti saavutettavissa tietyin järjestelyin. 3 KEHITTÄMISHANKKEEN SISÄLLÖT 3.1 Kalliomaalaukset, ympäristö, maisema Kalliomaalausten merkityksistä ja tulkinnoista ei ole olemassa yhtenevää ja yleispätevää mielipidettä tai linjausta tutkijoiden keskuudessa. Osasyynä tähän on, että useiden tieteenalojen tutkijat ovat esittäneet aiheesta näkemyksiään, kuten arkeologit ja uskontotieteilijät. Kalliomaalausten ajoituksesta tutkijoiden mielipiteet ovat kuitenkin melko yhteneväisiä. 3.2 Kalliomaalaukset Suomessa Suomessa on alettu tehdä kalliomaalauksia neoliittisen kivikauden alussa. Vesistöhistorian ja kivikautisten löytöjen perusteella vanhimmat maalauslöydöt on ajoitettu keraamisen ajan alkuun, noin 7000 vuotta sitten. Jääkauden katsotaan loppuneen Suomessa noin 9500 ekr. (Kivikäs 2005) Kivikkään mukaan kuvanteon tuotteliain vaihe on ollut kampakeramiikan aikoihin 4000-3600 ekr. Maalaamisen arvellaan päättyneen kivikauden lopulla, noin 4000-3500 vuotta sitten. ( noin 2000-1500 ekr.) Kivikäs kirjoittaa Järvi-Suomen alueella noin 6000 ekr. sijainneesta Suurjärvestä, jolloin Suur-Saimaa ja Muinais-Päijänne olivat laajimmillaan. 3.3 Löydetyt maalaukset Pekka Kivikkään mukaan Suomesta on löydetty 95 esihistoriallista kalliomaalauspaikkaa. Sen lisäksi on kartoitettu vielä lähes 30 syntytavaltaan vaikeasti määriteltävää punamultaläiskää tai ajoitukseltaan epäselvää maalausta. 8

Kuvat ovat säilyneet kalliossa värin päälle muodostuneen jähmettyvän piikalvon alla. Tulevaisuudessa on toiveissa päästä analysoimaan väriä ja värikerroksia, sekä suorittamaan kaivauksia maalausten edustalla ja lähiympäristössä. (Kivikäs 2005) 3.4 Maalausten sijainti Maalaukset on tehty punamullalla veden äärellä oleviin murtopintaisiin tai mannerjään hiomiin pystykallioihin sekä suuriin jään siirtämiin kivilohkareisiin. Kalliomaalaukset on pääsääntöisesti tehty kallioiden aurinkoon katsoviin seinämiin, ei siis pimeille sivuille. (Kivikäs 2005) Kivikäs arvelee maalausten vesisidonnaisuuden syyksi vesiteiden keskeisyyden sekä veteen liittyvät uskomukset. Maalauspaikan valintaan ovat saattaneet vaikuttaa useat tekijät kuten tietyn paikan merkitseminen tai haltuunotto, houkutteleva maalauspinta, kallion muodon tai värin poikkeuksellisuus, ympäristön vaikuttavuus sekä kallion antropomorfisuus. Antropomorfinen: Ihmisenmuotoinen hahmo kalliojyrkänteessä tai kivessä. (Lounema 2003) Antti Lahelma listaa artikkelissaan Kalliomaalaukset ja Shamanismi useita kalliomaalausten sijoittumiseen todennäköisesti vaikuttavia tekijöitä. (Muinaistutkija 2/2001) Niitä ovat Lahelman mukaan edellämainittujen seikkojen lisäksi mm. kallion näkyvyys ja asema maamerkkinä, kohteen vaikeapääsyisyys, jyrkkyys, maalausta sateelta suojaava lippa, puoliluola, hirvien kulkureitit, hyvät kalastuspaikat, kapeikkokohdat järveltä toiselle johtavilla reiteillä, luonnon ja ympäristön anomaliat ( poikkeuksellinen kaiku, pyörteet, kosket, yms.). 3.5 Suomen kalliomaalausaiheet Arkeologi Timo Miettisen mukaan kalliomaalaustemme kuva-aiheissa toistuvat yhdet ja samat teemat. Hänen mukaansa eniten on kuvattu ihmistä, noin 250 kertaa. Hirvi on toisena noin 140 kuvalla, kolmannella sijalla on vene. Näitten jälkeen tulevat kämmenkuvat, käärmeet ja geometriset kuviot. (Pentikäinen, Miettinen 2003) Kivikkään mukaan Suomen kalliomaalausten kuvasto on suppea(kivikäs 2005) Suomen yleisimmät kalliomaalausaiheet: ihminen, hirvieläin, vene- tai sarviaiheet (Huom. nimitys vene- tai sarvi-aihe viittaa kuvan rakenteeseen, ei siihen muinoin sisällytettyyn merkitykseen, joka on saattanut vaihdella eri yhteyksissä) ja kämmenpainamat. (Kivikäs 2005) Eräitä yhdistelmiä, kuvamerkkejä ja harvemmin esiintyviä aiheita: pää alaspäin olevat koukkupolviset ihmiset; siksak-viiva tai käärme; kolmiviiva, rengas, vinoristi ja kalotti; verkkoaihe. (Kivikäs 2005) 9

3.6 Ikoninen esitystapa, myyttinen maailmankäsitys Kivikkään mukaan suomalaisille kalliomaalauksille on tyypillistä kuvien staattisuus ja narratiivisten kohtausten harvinaisuus. Lahelma kirjoittaa, että suomalaiset kuvat ovat stilisoituja, jähmettyneitä, eivätkä tunnu muodostavan kertovia jaksoja tai olevan sanottavasti yhteydessä toisiinsa ja että Michael Klassen on kutsunut tällaista kuvallista esityskonventiota ikoniseksi. Lahelma jatkaa, että Klassenin mukaan ikonisessa ja narratiivisessa esitystavassa ei ole kyse vain tyylillisestä erosta, vaan että ne kuvastavat kahta eri maailmankäsitystä: myyttistä ja historiallista. 3.7 Kalliomaalausten merkitys, tulkinta Siteeraan hankkeessani usein Pekka Kivikästä, onhan hän myös Antti Lahelman mukaan kalliomaalaustemme tunnetuin tutkija. Henkilökohtaisesti minua miellyttää myös Kivikkään mielestäni realistinen ote aiheeseen. Maalausten merkityksistä ei ole varmuutta, mutta niiden tekopaikkojen sijainnista, maisemaympäristöstä ja kivikautisen ihmisen oleskelusta kertovista merkeistä voidaan Kivikkään mukaan tehdä päätelmiä. Seuraavassa listaan Kivikkään esittämiä ajatuksia kalliomaalausten merkityksistä ja tulkinnoista. Kivikkään mukaan kalliokuvat ovat olleet entisajan ihmisille merkkejä esi-isistä ja paikat on koettu pyhiksi. Maalauksin merkityillä kallioilla on luotu rajoja näkyvälle maailmalle. Kuvien teko, teon ajankohta ja itse merkit ovat jäsentäneet vuotta, antaneet hahmon tuonpuoleiselle sekä toimineet välittäjänä ilmenemättömään. Maalauspaikoille tai niiden läheisyyteen on myös Kivikkään mukaan saatettu tulla etsimään apua tai kerääntyä vahvistamaan päätöksiä. Kalliot on koettu myös enteille otollisiksi paikoiksi, kallioista on voitu kertoa ja maalausaiheita muistelemalla käsitellä monia asioita. 3.8 Kalliomaalausten shamanistinen tulkinta ja maailmankuva Lahelman artikkelin mukaan Suomen kalliomaalaukset on monesti yhdistetty shamanismiin. (Siikala 1980, Saavalainen 1999, Miettinen 2000) Lahelma lainaa artikkelissaan Eliadea, jonka mukaan shamanismin keskeisin piirre on arkaaisten ekstaasitekniikoiden käyttö transsin aikaansaamiseksi. Lahelma kirjoittaa, että transsissa yhteisön uskonnollinen spesialisti, shamaani, kokee tekevänsä matkan tuonpuoleiseen, tarkoituksenaan hankkia tietoa tulevasta, parantaakseen, taatakseen pyyntionnen jne. 10

Lahelma jatkaa, että shamanistiselle kosmologialle on ominaista kerroksittainen maailma, jossa on tyypillisesti kolme tasoa; ylinen, keskinen, ja alinen maailma. YLINEN TÄMÄ MAAILMA ALINEN Kalliomaalauskohde shamanistisen kosmologian ilmentäjänä (Lahelma 2001) Keskimmäinen maailma kuuluu ihmisille, kahta muuta asuttavat jumalat ja henget. Näitä kosmoksen tasoja yhdistää pystysuunnassa maailmanpatsas, axis mundi, jota pitkin shamaanille aukeaa tie normaalin todellisuuden ja supranormaalin todellisuuden välillä. (Lahelma 2001) Lahelman mukaan kalliomaalausten sijainti näyttää heijastavan tätä maailmankuvaa. Eliaden terminologian mukaisesti Lahelma kirjoittaa, että kalliomaalauskohteen voidaan katsoa olevan imago mundi, kosmoksen kuva. Lahelma pitää todennäköisenä, että kampakeraamisen shamaanin on ollut kalliomaalausten luona mahdollista kulkea transsissa joko vuorta pitkin ylös tai sukeltaa järven pohjan läpi alas tuonpuoleiseen. Lahelman mielestä näistä kokemuksista antavat viitteen myös jotkut kalliomaalausten hahmot. Esimerkiksi pää alaspäin kuvatut sukeltavat ihmiset kertonevat hänen mukaansa matkoista aliseen, sekä joskus esiintyvät linnunkuvat puolestaan shamaanin taivasmatkoista. Myös Miettinen näkee Suomen kalliotaiteessa ilmeisiä merkkejä shamanistisen näkemyksen mukaisesta kaikkisieluisuudesta, eri olemassaolon muotojen vaihdettavuudesta ja perimmäisestä ykseydestä. Tällaisia ovat hänen mukaansa sarvipäiset ihmishahmot, ihmisen ja hirven kuvakombinaatiot, joissa ihminen lähestyy eläintä eri asennoissa ja lopulta sulautuu siihen. Miettisen mukaan shamaani -mies tai nainen, joka tietää- oli se henkilö, joka omisti ja hallitsi kulttuurinsa tärkeimmän ja olennaisimman tiedon. Hänen mielestään on hyvin todennäköistä, että varhaiskantaisen kulttuurin shamaani on ollut keskeisessä asemassa myös kalliotaiteen luomisessa. (Pentikäinen, Miettinen 2003) 3.8.1 Hirvenkuvien shamanistinen tulkinta Lahelma esittää artikkelinsa lopussa mielenkiintoisen ja monitahoisen näkemyksen siitä, kuinka kalliomaalauksien hirvenkuva voitaisiin tulkita suhteessa ihmiseen. 11

Lahelman mukaan hirviä ja ihmisiä on kuvattu jokseenkin yhtä paljon, ja että yhdessä ne muodostavat noin 70% kalliomaalaustemme kaikista kuvista. Hänen mukaansa pyyntikulttuurin luomuksina kalliomaalaukset todennäköisesti ovat liittyneet tavalla tai toisella myös pyyntiin, vaikka metsästäjä-saalis- suhteesta ei ilmeisesti olekaan kysymys. Siitä huolimatta jokin perustavanlainen yhteys hirvien ja ihmisten välillä Lahelman mukaan kuvissa kiistatta vallitsee. Lahelma lainaa myös Kivikästä, jonka mukaan hirven ja ihmishahmon yhdistelmä on yleisin kalliotaiteemme harvoista kuvakombinaatioista. Lahelman mukaan on erityisen kiinnostavaa huomata aiemmin mainittujen sukeltajahahmojen yhteys hirviin. Mm. Mikkelin mlk:n Verijärven ja Hahlavuoren kuvissa sukeltajan-siis aliseen matkaavan shamaanin- toinen jalka yhdistyy hirven jalkaan. Lahelman mukaan, myös jotkut sarvipäiset antropomorfit, joiden piirteet jo sinällään viittaavat hirviin, muodostavat kuvakombinaatioita hirvien kanssa. Valkealan Verlan maalauksessa sarvipäähahmo Lahelman mukaan näyttäisi ratsastavan hirven selässä, joka hänen mielestään tuo mieleen muinaisrunojen kuvaukset sinisellä hirvellä tuonpuoleiseen ratsastavasta shamaani Väinämöisestä. Lahelma kysyykin, mikäli tämä rinnastuminen ihmishahmoihin pitää paikkansa, olisiko ilmiön taustalla käsitys shamaanin eläinhahmoisesta, hirvenmuotoisesta sielueläimestä? Vahvistusta oletukselle Lahelma etsii Suomussalmen Värikallion kalliomaalauksessa mm. esiintyvästä aiheesta, johon on kuvattu kyljellään makaava ihmishahmo, jonka päästä loikkaa ylös hirvi tai peura. Lahelman mukaan luontevin tulkinta näille kuville on, että ne esittävät shamaanin loveenlankeamista ja matkaa tuonpuoleiseen hirven hahmoon muuttuneena. Hän kirjoittaa jo Taavitsaisen (1979) arvelleen tästä olleen kyse, ja pitää tulkintaa oikeana ja yleistää sen koko Suomea koskevaksi. Lahelman mukaan hirvi kalliossa ei siis esitä todellista, lihaa ja verta olevaa hirveä, vaan eläimenhahmoista shamaania tai tämän sielueläintä. 3.9 Johtopäätökset Lahelman mukaan Suomen kalliomaalaukset kuvaavat sakraalis-kosmologista todellisuutta, eivät profaania ( maallista ) tai historiallista liittyvät ekstaattisiin näkyihin ja transsitiloihin ovat sijoittuneet paikoille, jotka on luonnostaan koettu pyhiksi ( ja joita maalaukset siis rituaalisesti vahvistavat ja tekevät näkyviksi ) ovat vartioineet vesireittien kynnyskohtia ja olleet siksi rituaalien kohteena 12

ilmentävät johdonmukaisesti liminaalisuuden ( rituaalinen välitila) teemaa ja vertikaalisen akselin symboliikkaa ovat kohteita joissa kolme elementtiä ( vesi, maa ja taivas ) kohtaavat, mikä todennäköisimmin heijastaa uskonnollista tai kosmologista symboliikkaa 4 SUOMEN TUNNETUIN KALLIOMAALAUSKOHDE 4.1 Astuvansalmi Uskontotieteen professori Juha Pentikäisen mukaan Astuvansalmen kallioseinämä on eittämättä Suomen tunnetuin kalliomaalaus. Hänen mukaansa se itse asiassa avasi Suomen kalliotaiteen olemassaolon suurelle yleisölle, kun ne arkeologisesti löydettiin 1968. Sitä ennen ne olivat toki olleet asukkaitten tiedossa. Astuvansalmen kuvastossa erottuu lähes 70 erillistä kuvaa tai kuvien fragmenttia. (Pentikäinen 2003) Astuvansalmi on Suomen ja Fennoskandian suuria kalliomaalauksia. Astuvansalmen yli 15 metrin pituinen yhtenäinen kuvakenttä sijaitsee mannerjään sileäksi hiomassa kourussa. Maalauksien edestä on löydetty kaksi nuolenkärkeä ja vedenpohjasta mm. neljä meripihkariipusta. Kallion äärellä moni etsii sen reunasta ihmiskasvojen piirteitä. (Kivikäs 2005) Astuvansalmen profiilikallio. Kuva Eeva Konttinen 13

Astuvansalmen keskeisin maalausalue, mm. piikkipäinen hirvi, yläosan venekuva. (Kivikäs 2005) Kuva Eeva Konttinen Eriaikaisia maalausjäänteitä. (Kivikäs 2005) Kuva Eeva Konttinen 14

Hirvi, ihminen ja vene. (Kivikäs 2005) Kuva Eeva Konttinen Mm. kulmikas hirvi ja kämmenpainamat. (Kivikäs 2005) Kuva Eeva Konttinen 15

5 PAIKALLISET JA LÄHIALUEIDEN KALLIOMAALAUSKOHTEET 5.1 Vieruvuori, Vierunsalmi, Kolovesi, Heinävesi Vieruvuoren kuvakenttä sijaitsee hankalakulkuisen louhikon päällä. Kuvia suojaa kalliolippa. (Kivikäs 2005) Aiheet: 40 cm pitkä ihminen, 58 cm pitkä sydänpisteellinen hirvi, jäänteitä ainakin kolmesta vasemmalle suunnatusta hirvestä. (Kivikäs 2005) 5.2 Ukonvuori, Kolovesi, Enonkoski, puoliluola Ukonvuoren suuri puoliluola sijoittuu Koloveden kansallispuiston keskelle. Rinteen kuluminen on pakottanut rakentamaan paikalle portaat ja katselulavan. (Kivikäs 2005) Aiheet: Seinämästä ensin havaitut läiskät, ukonvuoren ihmishahmo (Kivikäs 2005) 5.3 Havukkavuori I, Käkövesi, Enonkoski Koloveden alueen maalauksille on tyypillistä niiden edessä oleva hankalakulkuinen louhikko. (Kivikäs 2005) Aiheet: Kolme ihmistä, ainakin yksi hirvi, katkelmia. (Kivikäs 2005) 6 MENETELMÄT, ETENEMINEN, ARVIOINTI 6.1 Kurssin menetelmät, toteutustavat Kuten kerroin edellä kohdassa 2.3 Oman opetuksen kehittäminen, olen kiinnostunut kehittämään kokemuksellisen oppimisen mukaisia näkemyksiä omassa opettajuudessani. Haluan jalkauttaa opetustani luokkahuoneitten ulkopuolelle. Kokemuksellinen oppimisprosessi käynnistyy yleensä oppijan aiheeseen liittyvistä omakohtaisista kokemuksista. Voidaan olettaa, että kalliomaalausten suhteen opiskelijoilla ei välttämättä ole omakohtaisia kokemuksia. Varmaankin opiskelijat ovat voineet vastaanottaa jotakin informaatiota Suomen kalliomaalauksista, mutta mielestäni se on liian hutera ja epävakaa pohja opiskelun aloittamiselle. Mielestäni onkin hyvä lähteä liikkeelle teoriasta, kun kokemuksia aiheesta ei välttämättä ole, ainakaan kaikilla opiskelijoilla. 16

Teoriaan tutustumisen jälkeen on vuorossa retki paikallisten kalliomaalauskohteiden äärelle. Paikan päällä keskitytään paikan tunnelman ja ominaislaadun aistimiseen. Annetaan tilaa opiskelijan omille tuntemuksille ja havainnoille. Tarkoitus siis on, että kukin saa omassa rauhassa kokea paikan ilmapiirin ja tunnelman, sen sijaan että opettaja tai opas olisi äänessä. Ennen ensimmäiseen kohteeseen saapumista, on kerrattu mitä teoriassa on esitetty kalliomaalausten ympäristöineen merkinneen kivikautisen ihmisen maailmankuvassa. Kalliomaalauskohde oli siis imago mundi, kosmoksen kuva, jossa oli edustettuna ylinen, tämä maailma ja alinen ( taivas-maa-vesi ). Kohteessa opiskelija todennäköisesti tulee pohtineeksi kurssin aihekokonaisuuksien lisäksi myös omaa henkilökohtaista suhdettaan uskontoon ja kosmologiaan. Retken aikana opiskelijat kirjaavat havaintojaan valokuvaten, luonnostellen tai kirjoittaen. Retken jälkeen opiskelijat pohdiskelevat omia näkemyksiään aiheesta teoriaan ja omiin kokemuksiinsa liittyen. Pohdiskelu tapahtuu keskustellen ja omaa kertynyttä havaintomateriaalia hyväksikäyttäen pareittain tai pienissä ryhmissä. Oma taiteellinen työskentelyprosessi on mahdollista toteuttaa ryhmätyönä tai itsenäisesti opiskelijan toiveista riippuen. Vapaasti valittava aihe, lähestymis- ja tekotapa teemaan liittyen sallitaan. Opettaja voi antaa virikkeitä, jos työskentely ei muuten tahdo lähteä liikkeelle. Opettaja voi esimerkiksi pyytää opiskelijaa muistelemaan tunnelmaa paikan päällä ja tutkimaan retken aikana tekemiään havaintoja ja luonnosmateriaalia. Opettaja voi myös herätellä opiskelijan mielikuvitusta kysymällä esim. miltä tuntuisi sukeltaa syvälle veteen, tai lentää korkealle ilmaan? Miltä siellä mahtaisi näyttää? Tai millainen olisi hahmoltaan opiskelijan oman shamaanimatkan sielueläin juuri kyseisessä paikassa? Mahdollisia toteutustapoja voivat olla mm. ympäristötaideteos, videoteos, performanssiesitys, valokuvateos, piirrokset ja maalaukset eri tekniikoin ja materiaalein. Tekniikoina esim. hiili, punamultajauhe, -maali, materiaaleina mm. kivi, savi, luu, nahka... Kun teokset ovat valmiit, pystytetään niistä näyttely. Näyttelyä varten kootaan katalogi. Kukin tekijä tai ryhmä tuottaa katalogiin lyhyen kirjallisen kuvauksen työskentelyprosessista, ja valitsee katalogiin oman kuvamateriaalinsa. Kirjallisen kuvauksen laatiminen opiskeluprosessista ja kuvamateriaalin valinta toimii myös itsereflektoinnin välineenä työskentelyn jälkeen. Kun näyttely on pystytetty, tutustutaan näyttelyn teoksiin ryhmänä, ja keskustellaan yhdessä teoksista, kokemuksista ja opiskeluprosessin herättämistä tunnelmista. Tämä mahdollistaa yhteisten kokemusten pohtimisen ja jakamisen koko ryhmän kesken. 17

6.2 Kurssin eteneminen, tehtävät Luento aiheen sisällöistä Kirjallisuuteen tutustuminen mm. Kivikäs, Lahelma, Miettinen, Pentikäinen, Lounema Kuvamateriaaliin tutustuminen Video, shamaanin matka Retki paikan päälle Paikan kulttuurisen ja historiallisen merkityksen korostaminen Paikan herättämien tunnelmien kokeminen, hiljentyminen, mietiskely Paikan päällä valokuvaaminen, luonnosten teko, muistiinpanot... Retken jälkeen aineiston tutkiminen, pyörittely, pohdiskelu, mitä jäi käteen, keskustelu näkemyksistä... Oma tulkinta ja taiteellinen työskentely Kuvallinen ja kirjallinen pohdinta työskentelyn päätteeksi Näyttelyn pystytys Keskusteleva näyttelyvierailu yhdessä ryhmän kanssa 6.3 Kurssin arviointi Opettajana koen olevani osa oppimisympäristöä, oppimisen mahdollistaja, myös yhdessä oppija. Kehittämishankkeen prosessinomainen työskentelytapa mahdollistaa mielestäni jatkuvan ja avoimen arvioinnin. Arviointi on siis enemmän ohjaavaa ja on mukana kaikissa oppimisen vaiheissa. 7 POHDINTAA 7.1 Hankkeen toteuttaminen Oppilaitoksen sisällä, pyrin hankkimaan yhteistyökumppaneiksi lukion opettajat uskonnon, historian ja maantiedon oppiaineitten osalta. Koska retki kalliomaalausten äärelle vaatii taloudellisia resursseja mm. auto- ja venekyydityksineen, on mielekästä toteuttaa hanke yhteistyössä. Muiden oppiaineitten opettajat voivat hyödyntää retken antia kalliomaalauksille oman opetuksensa puitteissa. Toivon saavani kunnalta / oppilaitokselta taloudellista tukea hankkeen toteuttamiseksi. Jos hanke toteutuu, paikallinen yrittäjä yhdessä Metsähallituksen mahdollistamien puitteitten kanssa, pystyy toteuttamaan retken. 18

Mielestäni on tärkeää, että hanke voitaisiin toteuttaa lukiossamme. Toteutus olisi mahdollinen joko osana Ympäristö, paikka ja tila KU2.1 kuvataidekurssia, tai vastaavasti integroituna lukion uskonnon, maantiedon ja historian kurssien yhteyteen. Ihmetellen kysynkin miksi, millaisin argumentein perustellaan sitä, ettei kalliomaalauskohteitamme nykyisellään itsestäänselvyytenä sisällytetä organisaatiomme opetusohjelmiin? Miksi ei taloudellisin resurssein turvata kaikille opiskelijoille mahdollisuus näihin paikallisiin, arvokkaisiin kohteisiin tutustuminen? LÄHTEET Kivikäs, P. 2005. Kallio, maisema ja kalliomaalaus Lahelma, A. 2001. Kalliomaalaukset ja shamanismi. Tulkintaa neuropsykologian ja maalausten sijainnin valossa. Muinaistutkija 2/2001 Lounema, R. 2003. Suomen kansan pyhät paikat Pentikäinen, J. & Miettinen, T. 2003. Pyhän merkkejä kivessä 19