1 Liite 2 TOIMINTAYMPÄRISTÖ PERUSPALVELUOHJELMAKAUDELLA 2010-2013 Sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintaympäristön tarkastelussa tulee huomioida kansallinen, alueellinen ja paikallinen toimintaympäristö erilaisine haasteineen. Tulevaisuudessa merkittävin haaste tulee olemaan väestön ikääntyminen, joka vaikuttaa kuntien palveluntuotantoon moniulotteisesti kysynnän, tarjonnan ja rahoituksen osalta. Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman saanti vaikeutuu, erityisesti vanhustenhuollon palveluiden tarve kasvaa ja huoltosuhteen muutoksen myötä verotulot vähenevät. Vaikka ikäihmisten palveluiden merkitys on taloudellisesti suurin, tulee myös lasten ja nuorten sekä aikuisten palvelujen kehittäminen ja saatavuus huomioida toimintaa suunniteltaessa. 1. Kansallisen toimintaympäristön keskeiset haasteet 1.1. Suomen ja kuntien taloudellinen kehitys Suomen taloudellisen kehityksen ennustaminen on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa erittäin haasteellista. Valtiovarainministeriön ennen taantumaa teettämä raportti Peruspalveluohjelma 2009 2012 antaa kuitenkin osviittaa kuntien taloudellisesta kehityssuunnasta. Raportissa todetaan, että vuodesta 2009 lähtien kuntien toimintamenot lisääntyvät verotuloja ja valtionosuuksia nopeammin. Taustalla on väestön ikääntymisestä johtuva verotulojen kasvun hienoinen hidastuminen sekä sosiaali- ja terveyspalvelumenojen kasvu. Lisäksi uusista palkkasopimuksista johtuva ansiotason voimakas nousu nostaa tarkastelujakson menokehityksen korkeaksi. Käyttötalouden tulo- ja menokehityksen eriytyminen uhkaa heikentää kuntatalouden tilaa merkittävästi. Heikon talouden kunnissa tilanne on kuntakentän kokonaiskuvaa huomattavasti haasteellisempi. Käyttötalouden nopean menokasvun lisäksi kuntien investointipaineet ovat suuret. Tämä johtuu sekä suurten kaupunkien ja kasvukeskusten mittavista hankkeista että koko kuntakentän suuresta peruskorjausinvestointien tarpeesta. Taloudellisia ja henkilöstöresursseja kohdennettaessa tulee tavoitteena koko palvelurakenteen näkökulmasta katsottuna olla resurssien mahdollisimman tehokas käyttö kuntalaisia parhaiten palvelevalla tavalla huomioiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus, tuloksellisuus ja laatu. Kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa tulee ottaa huomioon päätösten vaikutukset kuntalaisten terveyteen ja hyvinvointiin. 1.2. Sosiaali- ja terveyspolitiikka 2015 ja Terveys 2015 -kansanterveysohjelma Strategiassa esitetään sosiaali- ja terveysministeriön näkemys lähivuosien sosiaali- ja terveyspolitiikan tärkeimmistä painotuksista, jotka ovat terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, väestöryhmien välisten terveyserojen pienentäminen, köyhyyden ja syrjäytymisen vähentäminen sekä toimivien palvelujen ja kohtuullisen toimeentuloturvan varmistaminen. 1.3. Valtionosuuksiin liittyvä lainsäädäntö Valtiovarainministeriön hallinnonalaan siirtyvistä valtionosuuksista sekä kotikuntakorvausten perusteista säädetään Kuntien valtionosuuslaissa (1147/1996), jonka uusia säädöksiä sovelletaan takautuvasti vuoden 2009 alusta lukien eduskunnan hyväksyttyä lakimuutoksen 15.11.2009. Em. lakimuutoksen myötä myös Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta (635/1998) sekä Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta (733/1992) uudistettiin osittain siten, että muutokset tulivat voimaan vuoden 2010 alusta. Hallinnonaloittainen yhdistäminen koskee vain kuntien valtionosuuksia. Siten valtionavustukset, kuten kehittämisavustukset, jäävät opetusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön budjetteihin ja hallintoon.
2 1.4. Uusi terveydenhuoltolaki 1.5.2011 alkaen asteittain voimaan tulevan terveydenhuoltolain tarkoitus on 1) edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä sekä sosiaalista turvallisuutta 2) kaventaa väestöryhmien välisiä terveyseroja 3) toteuttaa väestön tarvitsemien palvelujen yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja potilasturvallisuutta 4) vahvistaa terveydenhuollon palvelujen asiakaskeskeisyyttä 5) vahvistaa perusterveydenhuollon toimintaedellytyksiä ja parantaa terveydenhuollon toimijoiden, kunnan eri toimialojen välistä sekä muiden toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä. Kuntalaiselle on tulossa mahdollisuus valita erityisvastuualueella terveydenhuollon hoitava toimintayksikkö, lääkäri tai hoitaja. Tämä vaikuttaa myös kuntakohtaiseen kysyntään, jolloin valintamahdollisuuksien kasvaessa osa kysynnästä saattaa kohdistua yhteistoiminta-alueen ulkopuolelle ja päinvastoin esim. kesäasukkaiden osalta. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito integroidaan niin, että perusterveydenhuollon kanssa saumattomasti toimiva sosiaalitoimi otetaan huomioon. Tavoitteena on taata sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Laissa määritellään terveydenhuollon järjestämisvastuun pääasialliset muodot; kunnan suhde yhteistoiminta-alueeseen ja terveys- tai sairaanhoitopiiriin. Ensihoitopalvelun järjestämisvastuu siirtyy terveys- tai sairaanhoitopiirin tehtäväksi. 1.5. Muita uusia keskeisiä säädöksiä, joilla on vaikutuksia tavoitteenasetteluun ja toiminnan linjauksiin Terveydenhuoltolain vaativat muutokset kansanterveyslakiin, erikoissairaanhoitolakiin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin (voimaan 1.5.2011) Asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (voimaan 1.7.2009) Palvelusetelilaki (voimaan 1.8.2009) Vammaispalvelulain uudistus (voimaan 1.9.2009) Sosiaalihuollon lakiuudistus (voimaan 2013) Päivähoitolain uudistus (valmisteilla) Terveydenhuollon ammattihenkilölaki (valmisteilla) Potilas- ja asiakaslakien uudistus (valmisteilla) Kotikuntalain muutos (valmisteilla) 1.6. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevia laatusuosituksia Ikäihmisten palvelujen laatusuositus (2008) Mielenterveyspalveluiden laatusuositus (2008) Terveyden edistäminen terveyskeskuksissa (2008) Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008-2011 Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn suositukset sosiaali- ja terveystoimelle 2008 Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma 2007 Seulontaohjelmat opas 2007 Terveyden edistämisen laatusuositus (2006) Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteinen täydennyskoulutus (2004)
3 Suuntaviivat lastenneuvolatoiminnan järjestämisestä kunnille (2004) Kouluterveydenhuollon laatusuositus (2004) Apuvälinepalvelujen laatusuositus (2003) Oppilaan hyvinvointi ja oppilashuolto (2002) Päihdepalvelujen laatusuositukset (2002) Laatusuosituksissa ja oppaissa pyritään yhdenmukaistamaan ohjeita ja normeja, kuitenkin yleensä paikalliset olosuhteet huomioiden. 1.7. Käypä hoito -suositukset ja näyttöön perustuva toiminta Asiakkaiden ja potilaiden hoidossa noudatetaan valtakunnallisesti hyväksyttyjä periaatteita ja linjauksia, kuten käypä hoito -suositukset ja näyttöön perustuva hoito. Käypä hoito -suositukset perustuvat tutkittuun tietoon ja niitä laaditaan kansanterveydellisesti merkittävistä ongelmista ja sairauksista Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito - yksikössä. Hoitosuositukset tehdään terveydenhuollon päätöksenteon tueksi ja potilaan parhaaksi. Suositusten merkitystä painotetaan sekä potilasjärjestöissä että kansallisen terveyshankkeen (KASTE) työryhmissä. Lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille suunnatuista suosituksista on tuotettu myös ns. potilasversioita, jotka ovat kaikkien luettavissa Käypä hoito internetsivuilla osoitteessa www.kaypahoito.fi. Näyttöön perustuva toiminta (näyttöön perustuvassa lääketiede, EBM ja näyttöön perustuva hoitotyö) tarkoittaa parhaan ajantasaisen tiedon harkittua ja systemaattista käyttöä asiakkaan hoidossa. Hoitotyössä näyttö voi perustua tieteellisesti havaittuun tutkimusnäyttöön, hyväksi havaittuun tutkimusnäyttöön esim. laadunarviointityöhön tai kokemukseen perustuvaan tutkimusnäyttöön esim. potilaan ja hoitotyöntekijän kokemaan hoidon vaikuttavuuteen. 1.8. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevat ohjeet Ehkäisevää terveydenhuoltoa tehostetaan. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja tukeminen huomioidaan kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaskontakteissa. Ehkäisevää työtä tehdään neuvoloiden lisäksi myös aikuisten vastaanotoilla, suun terveydenhuollossa, fysioterapiassa, vanhustyössä ja sosiaalihuollon toiminta-alueella. Neuvoloiden ja kotisairaanhoidon kotikäyntejä lisätään. Ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistämään rakennetaan sosiaali- ja terveydenhuollon neuvonta- ja palveluverkko. Hoito- ja hoivapalveluiden palvelurakennetta kehitetään Paras lain ja ikäihmisten palvelujen laatusuositusten mukaisesti. Ikäihmisten sekä pitkäaikaista hoitoa ja hoivaa tarvitsevien kuntalaisten kotihoidon, palveluasumisen ja vuodeosastohoidon rajapinnat selvitetään sekä palvelu- ja laatukriteerit laaditaan, jotta asiakkaalle löydetään tarkoituksenmukaisin hoitopaikka. Akuutti ja kuntouttava sairaanhoito on mahdollisimman lyhytaikaista. Akuutti- ja päivystyspotilaiden hoitoa tehostetaan. Laajaa osaamista ja resursseja edellyttävien potilaiden hoito tulee järjestää riittävän laajan alueen työnjaon mukaisesti. Päivystyshoidon tarpeen tunnistaminen, resurssien järkevä käyttö ja potilaiden oikea-aikainen ja tarkoituksenmukaisen hoitopaikan valinta edellyttävät yhtenäistä kansallista ohjeistusta. Päivystysjärjestelyistä on laadittava yliopistollisen erityisvastuualueen laajuinen suunnitelma, joka ottaa huomioon sekä lähipalvelut että keskitetyt palvelut. Lääkealan osaamista vahvistetaan. Lääkealan osaajat ovat nykyistä tiiviimmin mukana potilaan lääkehoidossa, myös kotihoidossa. Sähköisen reseptin käyttöönotto mahdollistaa mm. nykyistä laajemman koneellisen annosjakelun koteihin asti.
4 Perusterveydenhuollon toimintayksiköiden alueellista verkottumista tuetaan. Palvelujen tarjontaa sovitetaan yhteen esimerkiksi päivystystoiminta sekä päivällä toimivat akuuttivastaanotot. Myös ammattihenkilöiden rekrytointia tehostetaan. Palvelusopimuksia tehdään myös erikoissairaanhoidon ja muiden palveluntuottajien kanssa (yksityinen ja kolmas sektori). Perusterveydenhuollon tutkimusta vahvistetaan. Samalla kehitetään vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden arviointijärjestelmä. Uusissa toimintamalleissa työntekijä voi yhdistää tutkimuksen ja potilastyön. 1.9. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma Kaste 2008-2011 Kaste (www.kaste.fi) on valtakunnallisen sosiaali- ja terveyspolitiikan lakisääteinen ohjausväline. Ohjelmassa kootaan sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliset tavoitteet ja toimenpiteet. Toimeenpanosta vastaavat neuvottelukunta (sis. konserni-, kansalais- ja aluejaokset) sekä alueelliset johtoryhmät. Ohjelman tärkeimmät tavoitteet ovat osallisuuden lisääntyminen ja syrjäytymisen väheneminen, hyvinvoinnin ja terveyden lisääntyminen, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen, palvelujen laadun, vaikuttavuuden ja saatavuuden paraneminen sekä alueellisten erojen väheneminen. Ohjelman tavoitteet toteutetaan ennalta ehkäisyllä ja varhaisella puuttumisella, henkilöstön riittävyyden ja osaamisen varmistamisella sekä luomalla sosiaali- ja terveydenhuoltoon eheät palvelukokonaisuudet ja vaikuttavat toimintamallit. Meneillään olevia kehittämishankkeita, joissa yhteistoiminta-alue on mukana: - Vanhusten asumisen uudet ratkaisut, varhainen tuki: Vanhus Kaste I ja II Kroonisten kansansairauksien ehkäisy ja varhainen hoito - KYS-ERVA alueella: Kanerva Kaste I (2008-2011) ja Kanerva Kaste II (1.10.2010-31.10.2012) Rautaisia ammattilaisia perusterveydenhuoltoon - RAMPE hanke 2010-2012 1.10. Muita toiminnan kehittämishankkeita Ympärivuorokautisen kotihoidon kehittäminen seudullisena verkostoyhteistyönä 2008-2011 Alkoholiohjelma 2008-2011
5 2. Paikallisen toimintaympäristön keskeiset haasteet 2.1. Väestökehitys Keski-Karjalan väestökehitys tulee ennusteen mukaisesti olemaan laskeva absoluuttisen väestömäärän suhteen. Ainoastaan ikääntyneiden suhteellinen määrä nousee, mikä aiheuttaa merkittäviä haasteita palveluiden rahoitukselle ja henkilöstön saatavuudelle. Samalla lasten ja nuorten määrä vähenee. (Kuva 1) Kuva 1 2.2. Sairastavuus Alueen ikävakioitu sairastavuusindeksi on Suomen keskitasoa korkeampi, mikä tulee huomioida toimintaa suunniteltaessa ja muihin kuntiin vertailtaessa. Keski-Karjala ei ole erityisen sairastavaa aluetta Maisemavertailun kuntien joukossa (Taulukko 1).
6 Taulukko 1 SAIRASTAVUUSINDEKSIVERTAILUA 2008 KUNTA ASUKASLUKU 31.5.2010 KANSANTAUTIEN SUMMAINDEKSI 2008 SAIRASTAVUUSINDEKSI 2008 vakioitu vakioimaton vakioitu vakioimaton Kesälahti 2 448 125 161 103 136 Kitee 9 363 126 150 112 136 Rääkkylä 2 611 122 165 132 181 Tohmajärvi 5 048 127 157 120 149 Joensuu 72 707 119 115 105 101 Raisio 24 311 83 82 90 89 Nivala 11 058 164 157 119 116 2.3. Taloudellinen kehitys Alueen verotulot ja valtionavustukset yhteensä ylittävät maan keskiarvon. Kunnallisverotulot ovat kuitenkin alhaisia ja alue on näin ollen erittäin riippuvainen valtionavustuksista. (Taulukko 2) Yhteistoiminta-alueella suurimmat terveydenhuoltopainotteisen tuoteryhmän asukaskohtaiset kustannukset käsittävät erikoissairaanhoidon, ikäihmisten hoidon ja hoivan, lääkärin vastaanottopalvelut ja hammashuollon toiminta-alueet (Kuntamaisema kesäkuu 2010). Taulukko 2. Verotulot per asukas Kunnallisvero Kiinteistövero Osuus yhteisö- Käyttötalouden Verotulot+ veron tuotosta valtionosuus yht. käyttötalouden valt.os. Vuosi 2008 2008 2008 2008 2008 Kitee 2 258 116 218 1 827 4 931 Tohmajärvi 2 041 88 192 2 551 5 549 Kesälahti 2 150 159 273 2 403 5 664 Rääkkylä 1 796 127 172 2 817 5 515 Helsingin 3 449 220 408 406 4 941 seutukunta Verotulojen ennakoidaan laskevan sekä taantuman ja väestöennusteen myötä. Samalla kun väestö ikääntyy ja vähenee, myös verotulot laskevat. Taulukko 2 ennustaa kunnallisverotulojen kehitystä nimellisarvona. Kehityssuunta on erittäin huolestuttava, koska esimerkiksi vuonna 2007 kunnallisverotulot muodostivat noin 47 % kuntien kokonaistuloista. Valtiovarainministeriön peruspalveluohjelmassa arvioidaan, että toimintamenot kasvavat keskimäärin 5,1 prosenttia sekä verotulot ja valtionosuudet yhteensä keskimäärin 4,5 prosenttia vuodessa. (Kuva 2)
7 Kuva 2 Palveluiden rahoittaminen velanotolla ei ole näiden lukujen valossa mahdollista. Väestön vähentyessä ei ole mahdollista, että samaan aikaan kaikkien palveluiden kysyntä kasvaa, vaan joidenkin palvelujen kysynnän ja tarjonnan on myös vähennyttävä. 2.4. Henkilöstön saatavuus Lääkäreiden, hammaslääkäreiden, terveydenhoitajien, sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden, psykologien ja muiden erityisasiantuntijoiden saatavuuden turvaaminen on yhteistoiminta-alueella suuri haaste jo lähivuosina suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen seurauksena. Hyvinvoiva työyhteisö ja toimiva palvelurakenne ovat keskeisiä tekijöitä henkilöstön rekrytoinnissa. Erityisesti lääkäreiden rekrytoinnissa tullaan tekemään yhteistyötä myös sairaanhoitopiirin kanssa, jotta uusille lääkäreille voidaan tarjota riittävä tuki ja monipuolinen toimenkuva.