1 KARHUSAARENTIEN ASEMAKAAVAMUUTOS NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA Karhusaarentie kulkee Natura 2000 osa-alueen läpi jakaen sen kahtia: pohjoispuolella Karlvik ja eteläpuolella Kapellviken (Kappelinlahti). Natura-arvioinnin tarveharkinta on tehtävä, kun hanke tai suunnitelma kohdistuu Natura-alueelle. Se on tehtävä myös silloin, kun itse toiminta sijoittuu alueen ulkopuolelle, mutta toiminnalla voi olla suoria tai epäsuoria merkittäviä vaikutuksia läheisen Naturaalueen suojeluperusteisiin. Tarveharkinnassa punnitaan sitä, onko hankkeesta tai suunnitelmasta tehtävä Natura-arviointi vai ei. Siinä arvioidaan, heikentääkö hanke todennäköisesti merkittävästi niitä suojeluarvoja, joiden perusteella alue on Natura-verkostossa. Hankkeen vaikutuksia Natura 2000-alueisiin arvioitaessa keskitytään arvioimaan vaikutuksia nimenomaan kyseisellä alueella suojeltuihin lajeihin ja biotooppeihin. Natura-arvioinnin tarveharkinnan tulee vastata kysymykseen, onko hankkeesta haittaa juuri näiden Natura-päätöksessä mainittujen lajien elinolosuhteille. 1. Östersundomin lintuvesien Natura 2000 -alueen suojeluperusteet Kapellvikenin ja Karlvikenin ruovikkoalueet kuuluvat Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet - nimiseen Natura 2000- alueeseen (F10100065) Kapellvikenin osa-alueena. Lisäksi ne kuuluvat kansainvälisesti arvokkaaksi määriteltynä kohteena valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Koko Natura - kohteen pinta-ala on 355 ha, josta Kapellvikenin osa-alueen pintaala on 97,7 ha. KUVA: Natura 2000-alueen rajaus, Uudenmaan ympäristökeskuksen Internet-sivut, 4= Kapellvikenin osa-alue
2 Kohde on otettu Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (Site of Community Importance, SCI) sekä myös lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaisena erityisenä suojelualueena (Special Protection Area, SPA). Suojeluperusteina ovat sekä luontotyypit että lintulajit. SCI-kohteen valintaperusteina mainitaan seuraavien luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien esiintymät (tähtimerkinnällä osoitetut kuuluvat ensisijaisesti suojeltuihin luontotyyppeihin): 7140 vaihettumissuot ja rantasuot 1160 laajat matalat lahdet 9050 boreaaliset lehdot 8220 kasvipeitteiset silikaattikalliot 6430 kostea suurruohokasvillisuus 9080* Fennoskandian metsäluhdat 8210 kasvipeitteiset kalkkikalliot 91D0* puustoiset suot 6510 alavat niitetyt niityt (Alopercus pratensis, Sanguisorba officinalis) Näistä Kapellvikenin osa-aluetta koskevat seuraavat luontotyypit: laajat matalat merenlahdet, kostea suurruohokasvillisuus ja alavat niitetyt niityt. Alueella esiintyviksi SPA-kohteen valintaperusteina olevina lintudirektiivin liitteessä I mainittuina lintulajeina mainitaan: pikkusieppo (Ficedula parva) kirjokerttu (Sylvia nisoria) pyy (Bonasa bonasia) kalatiira (Sterna hirundo) pikkulepinkäinen (Lanius collurio) luhtahuitti (Porzana porzana) ruisrääkkä (Crex crex) laulujoutsen (Cygnus cygnus) suokukko (Philomachus pugnax) liro (Tringa glareola) kehrääjä (Caprimulgus europaeus) SPA-kohteen valintaperusteina olevina kohteessa esiintyvinä säännöllisesti muuttavina lajeina mainitaan: nuolihaukka (Falco subbuteo) mustaviklo (Tringa erythropus) uuttukyyhky (Columba oenas) punajalkaviklo (Tringa totanus) harmaahaikara (Ardea cinerea) heinätavi (Anas querquedula) jouhisorsa (Anas acuta)
3 2. Luonnontila ja -arvot Kapellvikenin Natura 2000 -alueella Kasvillisuus Kapellvikenin alue on kooltaan suurin Natura-kohteen lintuvesialueista. Lintulajeista hallitsevin ryhmä siellä ovat ruovikkolajit. Helsingin Satama on teettänyt yhdessä Helsingin kaupungin Ympäristökeskuksen kanssa selvityksiä alueen kasvillisuudesta ja hyönteisistä sekä suorittanut perusteellisia lintuseurantoja Naturaalueelta vuodesta 2001 lähtien. Lintuseurannat jatkuvat vielä 3 vuotta sataman valmistumisen jälkeen. Kapellvikenin alueelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2007. Alueen arvokkaat kasvillisuustyypit ovat matalia, kosteita merenrantaniittyjä ja luhtia. Järviruoko (Phragmites australis) kasvaa merenlahdissa laajoina yhtenäisinä kasvustoina ja on vallannut lähes kaikki aiemmin laidunkäytössä olleet merenrantaniityt. Avovettä on vähän pieninä lampareina ja kapeina uomina, joita on ruopattu. Ruoppausmassat on läjitetty rantatöyräille, joilla nyt kasvaa tiheää lehtipuutaimikkoa. Eteläreunan Talosaareen rajautuvalla osalla on pienialaisia lehtoja ja länsireunalla, Krapuojan tuntumassa kasvaa tiheää pajuluhtaa. Natura-alueella on tehty kasvillisuusselvitys (Honkanen 2000), jonka inventoinneissa ei löytynyt uhanalaisia kasvilajeja. Linnusto Helsingin Sataman teettämissä selvityksissä Kapellvikenistä ja Karlvikenistä on tehty direktiivilintulajien laskennat vuosina 2001-2008. Seurannan toteuttaminen on tapahtunut Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen teettämän suunnitelman mukaisesti. (Koskimies, P., 2001, Vuosaaren satamahankkeen luontovaikutusten seurantaohjelma Osa I Linnustovaikutusten seurantaohjelma, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2001) Kapellvikenin ja Karlvikenin alueilla sijaitsee habitaatteja, jotka soveltuvat direktiivilajien pesimäpaikoiksi.(laine, Yrjölä, 2005, Kirjokertun, pikkulepinkäisen, ruisrääkän ja luhtahuitin habitaattikartoitus, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2005) Lintukartoituksissa kyseisistä direktiivilajeista Kapellvikenin alueelta on tavattu viime vuosina melko säännöllisesti kolmea lajia: ruisrääkkä, pikkulepinkäinen ja pyy. Näiden lintulajien yksilöiden pysyviä reviirejä on havaittu 4-10 kappaletta vuosittain. Havainnot lintulajeista vaihtelevat vuosittain. Direktiivilajien pesivien parin määrät ovat Kapellvikenin alueella hyvin vähäiset verrattuna Porvarinlahden ja Mustavuoren alueeseen. Pyy pesii tiheissä, kosteissa korpikuusikoissa ja pyitä on tavattu joitakin yksilöjä Husön metsäalueilla varsinaisen Natura-rajauksen ulkopuolella. Pyyn talviravintoa ovat tervalepän silmut ja kukkanorkot, joita se löytää mm. Kapellvikenin rantametsiköistä. Alueella esiintyy
4 paljon rauhoittamattomia yleisiä lintulajeja ja alueella on myös merkitystä lintujen muutonaikaisena ruokailu- ja levähdyspaikkana. Natura-kohteen arvoa ovat heikentäneet umpeenkasvu ja rantaniittyjen häviäminen. Kapellvikenin umpeenkasvaminen on vähentänyt lahden merkitystä vesilinnuille. Karlviken on linnustoltaan arvokkaampi kuin Kapellviken, koska siellä on enemmän avovettä. Kahlaajalinnut tarvitsevat elinympäristökseen matalia merenrantaniittyjä, joiden säilyttäminen ja palauttaminen vaatii aktiivisia hoitotoimia. 3. Hankkeen kuvaus 4. Muut tiedossa olevat hankkeet Karhusaarentie on Tiehallinnon ylläpitämä maantie. Östersundomin alueen siirryttyä Helsingin kaupungille, on tarvetta muuttaa maantie kaduksi asemakaavamuutoksella, jolla parannetaan Karhusaarentien liikenneturvallisuutta. Asemakaavamuutoksella muutetaan Karhusaarentien liikennealue (LYT) katualueeksi, johon voidaan näin rakentaa jalankulku- ja pyöräilytie. Helsingin kaupungin rakennusvirasto on teettänyt katusuunnitelman, jossa asemakaavamuutosehdotuksen mukaisesti jalankulku- ja pyöräilytien järjestelyt on esitetty. Jalankulku- ja pyöräilytien rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuoden 2009 syksynä. Karhusaarentie on valmistunut v. 1974. Tie on linjattu maaperäolosuhteiden takia kulkemaan entisen merenlahden yli Svedjeholmenin ja Skutholmenin saarekkeiden kautta. Tieltä puuttuu pääosalta matkaa jalankulku- ja pyöräilytie. Korkean veden aikaan tie on osittain veden peitossa, koska pehmeikköosilla tien rakenteet ovat painuneet tiepenkereestä johtuvan kuormituksen takia. Tiellä on perusparannustarpeita. Helsinkiin liitetylle alueelle tullaan laatimaan Östersundomin osayleiskaava, jossa suunnitellaan liitosalueen maankäyttö yleispiirteisellä tasolla. Östersundomin ruovikkoalueesta on tehty Uudenmaan ympäristökeskuksessa hoito- ja käyttösuunnitelma (Suikkari 2007, Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 4/2007). Suunnitelmassa määritellään tärkeimmät alueen luontoarvoja säilyttävät toimenpiteet: ruoppaus, talviniitto ja laidunnus. Ruoppauksia on toteutettu keväällä 2009.
5 5. Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten kuvaus Asemakaavamuutos mahdollistaa maantien parantamisen kaduksi monella tavalla. Kaavaehdotuksen katutilavaraus on sama kuin voimassa olevan asemakaavan mukainen maantien tilavaraus. Asemakaavamuutos mahdollistaa erilaisia kadun parannustoimia mm. molemmin puoleiset jalankulku- ja pyöräilytiet, kadun pohjarakenteen parantamisen ja kadun korkeusaseman korottamisen sekä osalle matkaa esimerkiksi istutuskaistojen lisäämisen. HKR:n katusuunnitelmassa esitetään pelkästään Karhusaarentien eteläpuoleisen yhdistetyn jalankulku- ja pyöräilytien, bussipysäkkien sekä suojateiden ja keskisaarekkeiden rakentaminen. Katusuunnitelman mukaan yhdistetty jalankulku- ja pyöräilytie rakennetaan leventämällä Karhusaarentietä nykyisen ajoradan eteläreunasta välittömästi ilman istutuskaistaa. Todennäköistä on, että kun tulevaisuudessa ratkaistaan lähialueiden muuttuva maankäyttö, laaditaan uusi asemakaavamuutos. Tällöin suunnitellaan myös uudessa tilanteessa tarvittavat kadunrakennustoimenpiteet. Seuraavassa on tarkasteltu toimenpiteitä, jotka mahdollisesti saattaisivat vaikuttaa Natura-luontoarvoihin. Tarkastelu on jaoteltu rakennusaikaan ja käytön aikaan. Rakennusaikaiset vaikutukset Ajankohta Rakentamisen aikana suurimmat ympäristövaikutukset muodostuvat työmaaliikenteestä sekä maa-ainesten käsittelystä johtuvista maisemallisista vaikutuksista. Kevytliikenneväylän rakentaminen on tarkoitus tehdä talvikaudella 2009-2010. Natura-alueen läheisyydessä kaikki kadun rakennustyöt tulee tehdä lintujen pesintä- ja muuttoajan ulkopuolella, jolloin mahdolliset työmaahäiriöt (liikenne-, melu) eivät haittaa lintuja. Vaikutukset maaperään Rakennettaessa jalankulku- ja pyöräilytietä kaivetaan maaperää pääasiassa poistamalla nykyisen tiepenkereen reunalta turve ja humuskerros. Toimenpiteet rajoittuvat tässä tapauksessa nykyiselle maantiealueelle. Mikäli tien tasausta korotettaisiin HKR:n ohjeistuksen mukaiseen minimikorkoon (+3,0 ), jouduttaisiin tiepenkereen pohjarakenteet uusimaan pehmeikköalueilla kokonaan. Tällöin tiepenkereen korotuksesta aiheutuva luiskien leveneminen saattaisi ulottua nykyisen maantiealueen ulkopuolelle. Tässä tapauksessa olisi ajankohtaista laatia asemakaavamuutos, jossa tarkistettaisiin kadun tilavaraus.
6 Katualueen maa-aineksen kaivamisen, puhtaan pintamaan mahdollisen läjittämisen pientareelle tai vaihdettavien maamassojen muualle viemisen ja uuden aineksin sijoittamisen ei arvioida vaikuttavan heikentävästi viereisiin luontotyyppeihin eikä linnuston elinolosuhteisiin. Työmaajärjestelyt Työnaikaiset liikennejärjestelyt ja työmaasuunnitelma tulee laatia siten, ettei työkoneita eikä muuta kalustoa säilytetä maantiealueen ulkopuolella Natura-alueella. Myöskään rakentamisessa käytettäviä materiaaleja ei saa varastoida nykyisen maantiealueen ulkopuolelle. Louhintaan liittyvässä ympäristöriskianalyysissä tulee huomioida louhinnan tapahtuvan mahdollisesti Natura-alueen sisällä. Rakennusaikaiset häiriöt ovat lyhytkestoisia. Kun kadun rakennustyöt tehdään lintujen pesintä- ja muuttoajan ulkopuolella, rakennustöiden ei arvioida todennäköisesti merkittävästi heikentävän niitä suojeluarvoja, joiden perusteella alue on Natura-verkostossa. Käytönaikaiset vaikutukset Liikennemäärä Kaavamuutos, johon ei liity uutta maankäyttöä, ei sinällään lisää autoliikennemääriä. Jalankulku- ja pyöräilytien valmistuttua on odotettavissa, että jalankulun ja pyöräilyn määrät kasvavat ja toisaalta henkilöautoliikenteen määrä - ainakin lyhytaikaisesti - hieman vähenee, kun esimerkiksi lasten kyyditys vähentyy. Kaupunkiin liittämisen myötä Karhusaaressa on aloitettu bussiliikennöinti. Östersundomin tulevaisuuden maankäyttö selvitetään mm. laadittavassa osayleiskaavassa ja Karhusaarentielle tultaneen laatimaan muuttuvan maankäytön vaatimat asemakaavamuutokset myöhemmin. Liikennemelu Natura -osa-alueelle kohdistuvan liikennemelun kannalta Karhusaarentietä olennaisempi liikennemelun lähde on Uusi Porvoontie. Tehtyjen lintuseurantojen valossa liikennemelu ei ole merkittävästi heikentänyt lintujen elinolosuhteita. Liikennemeluun vaikuttavat ajonopeudet. Muutettaessa maantie kaduksi kaduksi liikennemäärät eivät muutu, mutta liikennenopeuksien rajoittamisessa on käytettävissä enemmän keinoja kuin maantien ollessa kyseessä, jolloin suunnittelu tehdään maantiestandardien mukaan.
7 Ihmisten liikkuminen Natura-alueella Lisääntyvän polkupyöräilyn ja kävelyn myötä ihmisen lähikontakti ruovikkoalueeseen lisääntyy ja saattaa osaltaan kasvattaa paineita yhteen sovittaa virkistyskäyttöä ja luontoarvoja. Samaan suuntaan ohjaava vaikutus on myös Ympäristökeskuksen esittämillä ruovikkoalueen hoitotoimilla. Esimerkiksi laidunnus Karhusaarentien vierellä toisaalta hoitaa luonto- ja maisemaarvoja, mutta myös lisää kiinnostusta alueen virkistyskäyttöön. Ruovikkoalueelta puuttuvat kuitenkin opasteet ja polut, joten kadun parantaminen ei suoranaisesti lisää ihmisen liikkumista vaikeakulkuisella Natura-alueella. Ruovikkoalueen hoito Jatkossa virkistyskäytön ja kulun ohjaaminen esimerkiksi pitkospuita pitkin ruovikkoalueella tulee ajankohtaiseksi suunnittelutehtäväksi. Joitakin linnustoa uhkaavia tekijöitä voitaisiin helposti torjua maisemanhoidolla ja virkistyskäytön ohjaamisella. Veneliikenne häiritsee vesilintuja kapeilla väylillä, mutta jos avovettä olisi riittävästi, mahtuisivat veneet ja linnut paremmin samalle alueelle. Laiton kalastaminen verkoilla ja katiskoilla on myös suuri ongelma luonnonsuojelualueilla. Kalastajat kulkevat ruovikossa, säilyttävät siellä luvatta veneitään ja pelästyttävät lintuja. Ilmiö vähentyisi, mikäli reitit, opasteet, säännöt, luvalliset kalastuspaikat ja venesatamat olisivat järjestetty alueelle suunnitelmallisesti. Ongintapaikat ja muut luvalliset kalastuspaikat tulisi järjestää niemien kärkiin suojelualueiden ulkopuolelle. Minkit ja supikoirat aiheuttavat tappioita lintukannoille, siellä missä ruovikko on jo muuttumassa kiinteäksi maaksi ja pedot pääsevät esteettä lintujen pesille. Avoveden ympäröimät pesäpaikat ovat linnuille turvallisempia ja rauhallisempia, mutta niiden määrä jatkuvasti vähenee umpeenkasvun myötä. Karhusaarentien uudet järjestelyt eivät haittaa vuonna 2007 laaditun hoito- ja käyttösuunnitelman toteuttamista ruovikkoalueella. Katuvalaistus Maantien muuttuessa kaduksi on katuvalaistuksen järjestämisessä käytettävissä useampia vaihtoehtoja kuin maantiekäytössä. HKR:n katusuunnitelmassa katuvalaistus esitetään edelleen sijoitetuksi puupylväisiin. Pylväitä siirretään niin, että valaistus on koko Karhusaarentien osalla pelkästään tien pohjoispuolella. Valaistuksen vaikutuksissa linnuston elinolosuhteisiin ei arvioida tapahtuvan huononnusta, sillä valon kirkkaus tai öisen ajoneuvoliikenteen määrä ei merkittävästi kasva. Vesiolot Päällystetyn maanpinnan määrä lisääntyy jonkin verran. Jatkossakin vedet katualueelta johdetaan ympäröivään maastoon
8 eikä kadun peruskorjauksen arvioida aiheuttavan merkittäviä haittoja ympäristön vesiolosuhteisiin ja kosteustasapainoon. Merenlahtien veden virtauksiin kaavamuutoksella ja jalankulku- ja pyöräilytien toteuttamisella ei ole vaikutuksia. HKR:n katusuunnitelmaan ei sisälly Svedjeholmenin sillan leventämistä; vesiaukko säilyy ennallaan. Kaavamuutoksen mukainen katualue mahdollistaa myös sillan leventämisen, uuden kevyen liikenteen sillan rakentamisen tai kokonaan uuden sillan rakentamisen. Todennäköistä on kuitenkin, että tarvittaessa uusia siltaratkaisuja muutetaan asemakaavaa. Pitkällä ajanjaksollakin katualueella tapahtuvien muutosten vaikutus direktiivilajien elinolosuhteisiin on hyvin vähäinen. Sen sijaan muut tekijät, kuten maankohoaminen ja umpeenkasvu, uhkaavat linnustoa ja näiden uhkien torjumiseen tulee keskittyä. Kaavamuutoksen toteuttamisen aiheuttamien käytönaikaisten vaikutusten ei arvioida merkittävästi heikentävän niitä suojeluarvoja, joiden perusteella alue on Natura-verkostossa. 6. Johtopäätös Kaavaehdotuksen mukainen maankäyttö ei aiheuta merkittäviä muutoksia Natura 2000 -verkostoon liitetyn Östersundomin lintuvesialueen luontoarvoihin. Asemakaavamuutoksen toteuttaminen ei heikennä Kapellvikenin Natura-osa-alueen luontotyyppien luonnontilaa, ei olennaisesti vähennä luontotyyppien levinneisyysaluetta eikä lintudirektiivin liitteen I lintulajien tärkeitä elinympäristöjä. Kaavasta ei myöskään seuraa merkittävää häiriötä lintudirektiivin liitteen I lajeille. Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, asemakaavamuutos ei aiheuta luonnonsuojelulain 66 :n 1 momentissa tarkoitettua merkittävää heikentymistä niille luonnonarvoille, jotka on sisällytetty Suomen ehdotukseen Natura 2000 - suojeluverkostoksi eikä jatkossa luonnonsuojelulain (65 ja 66 ) mukaista Natura arviointia ole tarpeen suorittaa. Lähdeaineisto: Honkanen, J. 2000. Östersundomin lintulahtien kasvillisuuskartoitus. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen monisteita 2/2000. Honkanen, J. 2000. Östersundomin lintulahtien kasvillisuuskartoitus pysyvät seuranta-alat. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen monisteita 3/2000.
9 Uudenmaan ympäristökeskus 1998. Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Natura-tietolomakkeet 4.8.1998. Uudenmaan ympäristökeskus, Helsinki. Eeva Suikkari, Östersundomin ruovikkoalueen yleissuunnitelma. Uudenmaan Ympäristökeskuksen raportteja 4/2007 Ympäristötutkimus Yrjölä Oy, 2008. Lounais-Sipoon luontoselvitykset kesällä 2008: päiväperhoset, sudenkorennot ja saukko, Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Koskimies, P., 2001, Vuosaaren satamahankkeen luontovaikutusten seurantaohjelma Osa I Linnustovaikutusten seurantaohjelma, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2001 Yrjölä, R. & Koivula, M. 2003. Vuosaaren sataman linnustonseuranta 2002, 2003, 2004, 2005, 2006, 2007 ja 2008. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy ja Helsingin kaupungin ympäristökeskus. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=83215&lan=fi