GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHTI - SHEET - 2024 SO M E RO KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS K I RJOITTAN UT-BY AHTI SIMONEN HELSINKI 1956
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHTI - SHEET - 2024 SOMERO KALLIOPE RAKARTAN S E LITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS K I RJOITTAN UT- BY AHTI SIMONEN HELSINKI 1956
SIS LLY S - CONTENTS.......... TUTK1MU VAIHEET 5 KALLIOPER an P AAPIIRTEET 6 LIUSKEE'1 7 KIILLELIL"SKEET JA KTILLEGNEISSIT 7 KVARTSI-MAASALPALIUSKEET K KVARTSIITTI 10 AMFTROLIITTT JA SARVTVALKEGNEISSTT 11. PYROKSENIPITOTSET LIIISKEET 13 svvaktve'1'............................. 15 VLTRAEMIAKSISET SYVAKIVET 15 GABROT JA DIORIITIT I6 KVARTSI- JA G RANODIORIITIT 19 IIlKROKLIINTORII\TITIT 22 GRANIITTiPEGlIATIITIT 23 TEKTONTTKKA JA STRATIGRAFIA 24 H1 OI)YLLISET KAIVAN AISE'l 26 EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS SHEET - 2U24SOMERO INTRODUCTION 27 SCHTSTS 27 I\FRACRUSTAL ROCKS 28 STRIICTURP. AND STRATIGRAPHY 29 KIR.IALLISUC" I" I'A -- REFERENCES 31
TL'TKIJMFSVA1HEET Someron karttalehden kallioperd on ollut viime aikoihin saakka heikosti tunnettua. Alueelta on aikaisemmin julkaistu vanhat geologiset kartat mittakaavassa 1 : 200 000 (Tammela No 18, Sederholm, 1592 : A'ihti No :5, Nloberg, 1889 ; Loimaa No 32, \Vilkman, 1898 : Salo No 9, Moherg, 1890). Karttalehtialueen polijoisosassa tavatut monet harvinaiset pegmatiittimineraalit ovat olleet kuitenkin monien tutkimusten kohteina. Seikkaperaisimman kuvauksen Tanimelan graniittipegmatiittien mineraaleista on esittanyt Makinen vaitoskirjassaan vuodelta 1913. Mainitussa teoksessa on moos kirjallisuusviittaukset aikaisempiin alueen mineraaleja kasitteleviin tutkimuksiin. Turun vleiskarttalehtitvon v htevdessa kartoitettiin vuosina 193h 1939 tolitori Erkki Mikkolan johdolla Someron karttalehden kaakkois- ja etelaosat. Sotien jalkeen jatkettiin kenttatutkitnuksia kirjoittajan johdolla. Eri tutkijoiden kartoittamat alueet on esitetty kuvassa 1. Lisaksi taman Nuv'a 1. Eri tutkijoiden kartoittamat ahueet Someron karttale6dellii. 1, IIelkav - aara. 1938 ; Simonen, 1939 : 3, 11v-tonen, 1946 : 4. Lehi,jiirvi, 1948--1949 ; 5. AV- ennervirta, 1949. /'lig. 1. Thr_- oreoa mopped by di//ervut vierao)ts.
6 kirjoittaja on suorittanut tarkastustutkimuksia karttalehden eri osissa. Maisterit Kouvo ja Kauranne ovat avustaneet minua naissa tutkimuksissa. Neiti Thyra berg on piirtanvt kallioperakartan ja selitykseen liittyvat piirrokset. Maisteri Toini Mikkola on maarannyt mineraalien optiset ominaisuudet seka eri kivilajien tiheydet. M-laist. Nykanen on tehnvt T- poytarnairaykset ja yo. Haline on ottanut selitykseen liittyvat mikrovalokuvat. Selitvksessa esitetyt kemialliset analyysit ovat tri `Viikin ja maist. Tavelan tekemia. Kirjoittaja esittaa parhaat kiitokset kaikille karttalehtityohon osallistuneille henkiloille. KALLTOPER AN P a ap11rteet Someron karttalehden kalliopera on sangen vaihteleva. Kiteisten liuskeiden, paaasiassa amfiboliittien, inuodostaina risainen liuskevyo ja laajat migmatiittialueet karttalehden. koillis- ja lounaisosissa ovat karttakuvassa leimaa antavina piirteina. Amfiboliitit ovat valtaosaltaan tuliperaisia, inutta muutamat osat ainfiboliitteihin liittvvista sarvivalkegneisseista. etenkin pyroksenia sisi ltaviit gneissit alueen kaakkoisosassa, lieuevat sedimenttisyntvisia. Kiilleliuskeet, kiillegneissit ja kvartsi-inaasiilpiiliuskeet ovat tarkeiinmiit liuskejakson sedimenttikivista. Karbonaattipitoiset diopsidiamfiboliitit edustanevat kalkkirikkaita sedimentteja,,ja kvartsiittia on vain pienena esiintymiina Lovttyjarven etelapuolella karttalehden kaakkoisosassa. karttalehden svviikivet ovat valtaosaltaan graniitteja. granodioriitteja ja kvartsidioriitteja. Eniaksisia svviikivia - - peridotiitteja, gabroja ja dioriitteja - on lukuisina pienina esiintyniinii. Kaikki alueen syviikivet ovat liuskeita nuorempia, ja mikrokliinigraniitti niuodostaa migmatiitteja karttalehden koillis- ja lounaisosissa. Kallioperan tektoniikka on hvvin vaihteleva. Liuskeisnuden kulku ja kerroksellisuus overt samansnuntaisia. 1'vstvt ja jvrkiinkaltevat liuskeisuuden kaateet overt vallitsevina, mutta karttalehden koillisosan laajalla rnigmatiittialueella ja sita reunustavalla kaarenmuotoisella liuskealueella Painiojarven pohjoispuolella on loivia kerroskaateita. Viivasuunnat ovat yleensa pystyjii. mutta karttalehden koillis- ja kaakkoisosissa on myos loiva-asentoisia viivasuuntia, ja paikoin on poimuja, joiden akseli on miltei vaakasuora. Someron lehden kallioperii kuuluu kokonaisuudessaan svekofennialaiseii vuorijonon syvalle kuluneeseen juurialueeseen, jossa graniittiset syvakivet lavistavat liuskeita. Metamorfoituneiden, tuliperaisten sekii kerrostuneiden kivien stratigrafia ei ole yksityiskolidissaan selva, ntutta nayttaa kuitenkin todennakoiselta, etta sedimentit ovat valtaosaltaan tuliperkisten muodostumien alla.
LIUSKEET KIILLEI II`SKF:ET JA KIILLEtaNI ll S1T Kiilleliusketta on runsainimin karttalehden pohjoisosassa, missy sitii esiintvv Talpianjarven seudulla ja siita etelaan kahtena erillisena, emaksisten vulkaniittien toisistaan eroittamina jaksoitia. Lisaksi on kiilleliusketta Painiojarven luoteispuolella ja lukuisina valikerroksina karttalehden liuskejaksossa. Kiillegneissia on karttalehden etelaosien migmatiittialueilla sekii valikerroksina karttalehden kaakkoisosan kvartsi-maasalpaliuskeessa. Kiilleliuskeiden paamineraalit ovat kvartsi, plagioklaasi (An 15-23 ), biotiitti ja inuskoviitti (taulukko 1, 'No 1). Porf ;yroblasteja inuodostavat aluminiumrikkaat silikaatit ovat vleensa muuttuneet serisiitti- ja kloriittipitoisiksi myhkyiksi. Satunnaisesti tavataan granaattia, kordieriittia ja sillimaniittia. Apatiitti, turmaliini, zirkoni ja oksiditnalmit ovat aksessorisia mineraaleja. Ilakenne on granoblastinen ja paikoin havaitaan hiekkamaisteli kerrosten vuorottelusta johtuvaa kerroksellisuutta. Karttalehden pohjoisosan itii liinsisuunt isissa kiilleliuskejaksoissa havaitaan rnetatnorfoosiasteen lisaant yv an itaanpain. Niinpa Talpianjiirvelle ulottuvassa liuskev vossa hienorakeineii kiilleliuske vaihettuu itkiinpaiii karkearakeiseksi porfvroblastiseksi liuskeeksi, jossa serisiittiytyneet porfyroblastit saattavat olla lapimitaltaan 2--3 sin (kuva 2). Talpianjarvelta eteliieiit sijaitscvassa kiilleliuskejaksossa hienorakeinen kiilleliuske vaihettuu Kuva '?. Porfvroblastista kiilleliusketta. Talpianjiireen luoteispuoli. huonnollisesta koosta. 9. 2. P_ phyroblas( mica schist. XIV of Lake Taliiiattjtim.?!, M1iat. ze.
9 Taulukko 1. Someron karttalehden liuskeiden mineralogisia kokoomuksia. Table 1. Maaratty I-poydalla. Mineralogical composition of the schists in the Somero map sheet. Determined on an intergration stage. 1 4 5 6 c kvartsi quartz 35.2 21.7 35.8 34.8 28.9 plagioklaasi plagioclase 24.7 31.1 39.6 51. s 54.5 55.6 mikrokliini - rnicrocline 1.1 19.5 0.9 0.2 ) - diopsidi diopside sarvivalke hornblende - 0.1 biotiitti biotite 31.6 33.s 4.4 12.5 14.9 40.7 3.5 granaatti garnet - 10.9 aksessoriset--accessories 0.5 0.8 0.6 muskoviitti - museorite 8.0 1.5 1 0.2 11.6 i 15.8 66.0 57.1 - - 0.3 20.7 6.3, 47.3 56.7 14.1 27.1 22.1 24.1 1.6 1 23.3-2.5 0.b 1 0.6 j 2.3 1. ldilleliuske. Painiojarven luoteispuoli. Someron ja Somerniemen pitajien rajalta. llica schist. NWV of Lake Painiojdrri. 2. Granaattipitoinen kiillegneissi. Loyttyjarvestk 1.5 km etelkan. Garnet-bearing mica gneiss. 1.5 km S of Lake Loyttyjiirri. 3. kvartsi-maasalpaliuske. liarkelastk 5 km koilliseen. Quartz-feldspar schist. 5 km 1'E of Kdrkeld. 4. kvartsi-maasalpaliuske. liirsjarvcsta 2.5 kin etelaan. Quartz-feldspar schist. 2.5 km S of Lake Hirsjiirvi. 5. kiillepitoinen kvartsi-maasalpaliuske. Oinaslarvi. Maantien varsi, Somerniemen ja Pusulan pitajien rajalta. Mlicaceous quartz-telds par schist. Oinasjarvi. 6. Amfiboliitti. Someron kirkolta 5 km koilliseen. Amphibolite. 5 km NE of the Somero church. 7. Amfiboliitti. Someron pitajan luoteisosa. Amphibolite. NIV part of the parish of Somero. 8. Amfiboliitti. Painiojarven koillisranta. Amphibolite. NE of Lake Painiojdrri. 9. Diopsidigneissi. Tarkelonjarven lansipuoli. Diopside gneiss. 11' of Lake Tarkelonjdrvi. 10. Diopsidiamfiboliitti. Pusulanjoen pohjoispuoli. Diopside ariaphibolite. N of Posulanjoki. neina hiekkakivina. Hiekkaan on sekoittunut paikoin saviainesta. Siita ovat osoituksena kiven kiillepitoisuus ja satunnaisesti tavatut Al-rikkaat mineraalit kuten granaatti ja kordieriitti. Sarvivalkepitoista kvartsi-rnaasalpdliusketta on Someron kirkon etelapuolella ja Arimajarven seudussa. Tkma kivilaji vaihettuu asteittain amfiboliitiksi. Nhvttak siis silta, etti sarviv ilkepitoisissa muunnoksissa hiekka ja emaksinen tuliperainen tuhka ovat sekoittuneet keskenaan. Erittkin hienorakeista, kiillekoyhaa hklleflintamaista kvartsi-maasalpaliusketta on pienink, amfiboliittien ympkroinlkna esiintymina valittdmksti Painiojarven luoteispuolella ja Hirsjhrven etelarannalla. Kivi on tiivistd ja massamaista, eika siina tavata alueen muille kvartsi-maasalpaliuskeille luonteenomaista kerroksellisuutta. Painiojarven esiintymassa on pienella alalla aggloineraattista kivea, jossa on tiivista hapanta kivea teravksarlnkisina murskaleina hklleflintamaisessa vklimassassa. Lisaksi on hie-
10 norakeisessa liuskeessa siella taalla karkearakeisia, venyneita ja ruhjoutuneita kvartsi-maasalpakasaumia, jotka saattavat olla blastoporfyyristen hajarakeiden jaannoksia. Nama hienorakeiset kvartsi-maasalpaliuskeet ovat todennakoisesti tuliperaisia. Kuva 3. Kerrok ;-llisuutta kvartsi-maasalpaliuske a. Lovttvjarven lansipuoli. Fig. 3. Stratified quartz-feldspar schist. IV of Lake Loyttyjdrvi. Karkearakeista kvartsi-maasalpaliusketta on laajana esiintymana karttalehden kaakkoisosassa. Siella havaitaan usein kiillemaaran vaihteluista johtuvaa kerroksellisuutta (kuva 3). Kivessa on paikoin kiillegneissimaisia valikerroksia. Lisaksi siina on sarvivalke- tai diopsidipitoisia kerroksia. Sarvivalkepitoisuutta on etenkin Loyttyjarven seudussa ja diopsidia sisaltavat muunnokset on merkitty paallemerkinnalla kallioperakartalle. Edella kuvatut vaihtelut osoittavat, etta kivi on ollut alkuaan heikosti rapautunut hiekkasedimentti, johon on sekoittunut paikoin savea ja paikoin kalkkiliejua. Karttalehden kaakkoisosan biotiittipitoisen kvartsi-maasalpaliuskeen kemiallinen kokoomus on esitetty taulukossa 2 ja se on hyvin samanlainen kuin monissa hiekan ja saven sekaisissa grauvakkamaisissa sedinienteissa. KV RTSIITTI Kvartsiittia on karttalehden kaakkoisosassa Loyttyjarven lounaispuolella vahaisena, muutaman kymmenen metrin v ahvuisena kerroksena kvartsi-maasalpaliuskessa. Kivi on tumman harmahtavaa, voimakkaasti
1 1 Taulukko 2. Kiillepitoisen kvartsi-nlaasalpaliuskeen kemiallinen kokoomus. Helsingin maantien varrelta, Somerniemen ja Pusulan pitajien rajalta, Oinasjarvi, Somerniemi. Anal. H. B. Wiik. Table 2. Chemical composition of micaceous quartz-feldspar schist. somerniemii, Oi-nasiar i. Mol. prop. -Norm Niggli numbers Si0 66.30 1.1033 Q 29.69 Ti02 0.64 0080 Or 9.74 A1203 15.72 1512 Ab 22.87 Fe 203 1.33 0096 An 21.59 FeO 3.16 0110 U 1.58 11n0 0.07 0010 En 6.03 MgO 2.12 0600 Hy 3.61 (ia0 4.61 0822 At) 0.46 \a20 2.70 0136 Jlt 2.22 K 2 0 1.65 0175 11 1.21 P 205 0.20 0014 99.00 11 20 0.94 H 2O 0.99 II 20-0.05 99.99 99.99 si.... 261.7 al.... 36.6 fm... 29.5 c.... 19.5 alk.. 14.5 k.... U.29 mg.. 0.18 cifnl. 0.66 uudestikiteytynyttaa ja lasimaista. Paikoin uudestikiteytyminen on aiheuttanut karkearakeisten juonikvartsimaisten osueiden muodostumista. Kvartsiitissa on jonoina inuutaman sentin lapimittaisia diopsidirikkaita linsseji, jotka lienevat kalkkirikkaiden kerrosten katkeilleita jatteita. Kvartsin ja diopsidin lisaksi on kivessa tavattu vahaisin maarin seuraavia mineraaleja : magnetiittia, hyperstenia, emaksista plagioklaasia, granaattia, biotiittia ja grafiittia. Samanlaista kvartsiittia on tavattu pienena esiintymana myos. Someron lehteen rajoittuvalla Karkkilan kallioperakarttalehdella (Harnie. 194). A11F1130LIITIT JA SAE VIVALKEGNEISSIT Amfiboliitit ja sarvivalkegneissit ovat kiemurtelevan liuskejakson runkona. Amfiboliiteissa havaitaan aina siella taalla tuliperaiseen alkusyntyyn viittaavia rakennepiirteita, kun tans sarvivalkegneissien alkuperaiset rakenteet ovat yleensa tuhoutuncet. Karttaleliden tuliperaiset muodostumat, joiden levinneisyys on paljon laajempi kuin mites aikaisemmin oll otaksuttu, liittyvat luoteessa Tammelan--Kalvolan alueen vulkaniittijaksoon ja ulottuvat lannessa aina Hyvinkaan seudulle saakka. Amfiboliitit ovat epahomogeenisia, heikosti juovaisia tai kerroksellisia, granoblastisia liuskeita, joiden kokoomus vaihtelee emaksisesta intermediaariseen. Selvasti juovaisten muunnosten esiintyminen on merkitty
1 2 kallioperakartalle paallemerkinnoilla. Amfibohitin paamineraaleina ovat plagioklaasi ja sarvivalke (taulukko 1, No 6-S), mutta intermediaarisissa muunnoksissa on inyos hiukan kvartsia. Plagioklaasin kokoomus vaihtelee suuresti (An 32-3f ). Sarvivalketta tai plagioklaasia on paikoin epatasaisesti jakaantuneina blastoporfyyrisina hajarakeina granoblastisessa massassa. Selvia, hornogeenisia uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitteja, jotka ovat kitevtyneet laavavirroista, on vain vahaisina kerrospatjoina amfiboliittijaksossa. Amfiboliitissa tavatut agglomeraattiset valikerrokset ovat selvasti havaittav ana todistuksena tuliperaisvydesta. Agglomeraatteja on runsaimmin karttalehden luoteisosassa. Pommit ovat joko teravasarmaisia tai pyoreita, ja iiiiden laatu vaihtelee. Paikoin pommit ovat yksinomaan emaksista vulkaanista kivilajia, mutta by-vin usein tavataan myos vaaleita halleflintamaisia pommeja. Tskos on aina amfiboliittia. Paikoin havaitaan agglomeraattisten ja amfiboliittisten kerrospatjojen vuorottelua, ja pommit saattavat olla hyvin pyoristyneita niin, etta kivella on vulkaanisen konglomeraatin luonne (kuva 4). Kuva 4. Vulkaanista konglomeraattia, jossa on pvoristyneita halleflint maisia ja emiiksisia pommeja amfiboliittises i iskoksessa. Someron pitajan pohjoisosa. Torrosta 7 km lanteen. Fig. 4. Volcanic conglomerate. N part o/ the parish o/ Somero. Kerrokselliset ja juovaiset amfiboliitit ovat tuliperaisesta aineksesta koostuneita pyroklastisia sedimentteja, joiden primaariset klastillisen rakenteen piirteet ovat yleensa havinneet metamorfoosin yhteydessa. Karttalehden luoteisosan juovaisessa amfiboliitissa nahdaan kuitenkin satunnaisesti reliktina tuhkasedimenteille luonteenomaisia teravasarmaisia mineraalirakeit a.
1 3 Painiojarven luoteispuolella on vahaisena esiintymaiia amfiboliittia, jossa sarvivalkkeen sijasta on vaaleata kummingtoniittia (2V,, = 78 -S0 ; cay = 18 ) pienina neulasina. Kiveii plagioklaasi on hyvin emaksista (An 7o ). Lisaksi kivessa on granaattia ja vahaisin maarin kvartsia ja biotiittia. Tallaisia kummingtoniitti-granaattiamfiboliitteja on tavattu aikaikaisemmin Kalvolan pitajan Isopaassa (Eskola, 1936) ja Aulangon alueella (Simonen, 1948), ja ne on selitetty tuliperaisten amfiboliittien Mg-Femetasomaattisiksi muuttumistuloksiksi. Kummingtoniittipitoista amfiboliittia on Someron karttalehdella myos Tapolan Kyynarajarven koillispuolella, missy sita on vain muutaman kymmenen sentin vahvuisena juovana sarvivalkepitoisessa amfiboliitissa. Voimakkaan uudestikiteytymisen johdosta amfiboliittien alkuperaa osoittavat rakenteet ovat usein kokonaan havinneet. Amfiboliitit vaihettuvat massamaisiksi gabromaisiksi amfiboliiteiksi, joita esiintyy esim. Talpian.- jarven etelapuolella. Migmatiittialueiden reunamailla amfiboliitit vaihettuvat sarvivalkegneisseiksi, joissa on runsaasti graniittisia juonia. Paikoin graniitti tulee vallitsevaksi kivilajiksi ja siina tavataan voimakkaasti uudestikiteytyneita, sarvivalkegneissimurskaleita. Tallaisia migmatiitteja on etenkin karttalehden etelaosassa. PVROKSENIPITOISET LIUSKEET Karttalehtialueen pyroksenipitoiset liuskeet ovat joko happamia diopsidipitoisia gneisseja tai emaksisia diopsidiamfiboliitteja. Naita kivilajeja tavataan paaasiassa karttalehden kaakkoisosassa. Pyroksenipitoisista liuskeista ovat vallitsevina variltaan vaaleat, happamat diopsidipitoiset gneissit, joita tavataan lukuisina valikerroksina karttalehden kaakkoisosan kvartsi-maasalpaliuskeessa. Riven paamineraaleina ovat maasalpa ja kvartsi (taulukko 1, No 9). Maasalpa on tavallisesti plagioklaasia (An30-35), mutta paikoin on myos runsaasti mikrokliinia. 1)iopsidin (cc - 1.707 ; y = 1.733 ; 2V-./ - 58 ; c-,1y - 44 ) lisaksi on tummina mineraaleina usein biotiittia ja sarvivalketta. Sarvivalketta on vain muuttumistuloksena diopsidirakeiden reunamilla. Rakenne on granoblastinen. Kivi on tavallisesti kerroksellista tai juovaista, ja siina vuorottelevat diopsidi- ja biotiittipitoiset raidat. Diopsidipitoisten gneissien esiintymistapa valikerroksina kvartsi-maasalpaliuskeessa viittaa sedimenttiseen alkuper iiin ja otaksuttavasti aines on ollut alkuaan karbonaattipitoista hiekkakivea. Kvartsi-maasalpaliuskeen diopsidipitoisten valikerrosten maara kasvaa itidnpdin mentaessa, ja happamat diopsidipitoiset gneissit karbonaattirikkaine valikerroksineen ovatkin vallitsevina Karkkilan karttalehden puolella (Harme, 1954). Karttalehden kaakkoisosassa, Pusulanjoesta pohjoiseen on tummaa diopsidiamfibolnttia, jonka paamineraaleina ovat plagioklaasi (An n,- n )
1 4 diopsidi (2Vy - 58 ; cay - 43 ) ja sarvivalke (taulukko 1, No 10). Diopsidi on vaaleata ja sarvivalke on variltaan ruskeata. Diopsidia on kivessa hieman enemman kuin sarvivalketta. Rakenne on granoblastinen (kuva 5). Kiven ruskeasta sarvivalkkeesta, joka on luonteenomainen monille Kuva 5. Granoblastinen diopsidiamfiboliitti. Pusulanjoki. V alea, plagioklaasi ; harmaa, diopsidi ; tumma, ruskea sarvivalke. x 10. Fig. 5. Granoblastic diopside amphibolite. Pu.sulanjoki. Light, plagioclase ; grey, diopside ; dark, brown hornblende. x 10. Lansi-Uudenmaan pyroksenigneissialueen kiville, on tehty seka kemiallinen analyysi etta optiset maaraykset (taulukko 3). Tutkimusta varten ero- Taulukko 3. Ruskean sarvivalkkeen kemiallinen kokoomus. Pusulanjoki. Pusula. Anal. H. B. Wiik. Table 3. Chemical composition of the brown hornblende. Pusulan)oki, Pusulo. io i 3101. prop. SiO.. 43.31.7219 [FeO] Ti02 2.00.0250 [Mg0].0816 = 0.88 Fe 203 3.s9.0244 FeO 16.31.2274 a = 1.663 MnO 0.27.0038 /3 = 1.683 MgO 10.40.25 7 9 y = 1.695 CaO 11.40.2032 2Va = 69-71` Na 2 0 1.61.0260 cay = 6-19 - K20 0.42.0015 11 20-.. 1.70.0944 99.89
15 tettiin sarvivalke kivesta Clericin liuoksen avulla. Kemiallinen kokoomus on luonteenomainen emaksisten kivien sarvivalkkeilie. Va,haista diopsidipitoisuutta on tavattu nionin paikoin karttalehden kaakkoisosan amfiboliiteissa ja sarvivalkegneisseissa. Diopsidipitoista amfiboliittia on vulkaniittijaksossa Heinajarven pohjoispuolella ja Arimajarvesta lanteen. Naissa amfiboliiteissa on kuitenkin sarvivalketta enemman kuin diopsidia. Sarvivalke on tavallista vihreaa sarvivalketta, mutta Arimajarven lansipuolella on tavattu satunnaisesti myos ruskeaa sarvivalketta. Karttalehden kaakkoisosan sarvivalkegneisseissa Oinasjarven seudulla ja siit,: i etelaan on siella taalla vahaista diopsidipitoisuutta. Paikoin sarvivalke- ja diopsidipitoiset juovat vuorottelevat. Karbonaattipitoista juovaista diopsidiamfiboliittia on vahaisena esiintvmana amfiboliittijaksossa Someron kirkolta koilliseen. Kiven paamineraaleina ovat diopsidi, plagioklaasi ja kalsiitti. Lisaaineksina on skapoliittia ja titaniittia. Someron karttalehden kaakkoisosassa tavatut pyroksenipitoiset kivilajit liittyvat reunaosana Lansi-Uudenmaan laajaan pyroksenigneissialueeseen, jota Parras (1941) on kuvannut. Kenttahavainnot osoittavat, etta pyroksenipitoisia kivilajeja esiintyy tally reuna-alueella hyvin satunnaisesti, joten pyroksenigneissialueen raja muuhun kallioperaan ei ole talta osaltaan tern va. SYVAKIVET Karttalehden syvakivet kuuluvat svekofennialaisen vuorijonon kalkkialkaliseen sarjaan, ja ne ovat monien kontaktihavaintojen perusteella nuorempia kuin kiteiset liuskeet. Syvakivien kontaktisuhteet sen sijaan osoittavat, etta emaksiset muunnokset ovat aina vanhempia kuin happamat. Paikoin tavataan asteittaista vaihettumista peridotiiteista gabroihin ja gabroista kvartsi- ja granodioriitteihin. Tama vaihettuminen johtunee magmaattisesta kiteytymisdifferentiaatiosta. Mikrokliinigraniitti sen sijaan ei nayta liittyvan suoranaisesti happamimpana jasenena edella mainittuun magmaattiseen sarjaan. Granodioriitin ja mikrokliinigraniitin kontaktivvchykkeet on tulkittava graniittiutumisen ja migmatiittiutumisen tuloksiksi. Kenttahavainnot viittaavat lisaksi siihen, etta ainakin hyvin huomattava osa mikrokliinigraniiteista on syntynyt syvakivien ja liuskeiden graniittiutumistuloksena, joskin graniittiutumisen aiheuttajana on otaksuttavasti ollut kalirikas graniittinen magma. ULTRAEMTAKSISET SYVAKIVET Ultraemaksisia syvakivia on vain vahaisina erkaumina gabromassojen yhteydessa. Suurin peridotiittiesiintyma on Arimajarvelta koilliseen sijaitsevassa gabromassiivissa. Siella kiwi on karkearakeista amfiboli-oliviini-
16 kivea, jossa oliviinirakeet ovat sulkeumina suurissa amfibolikiteissa. Amfiboli on magnesiumrikasta, oksidimalmipigmentin mustaksi varjaamaa sarvivalketta. Serpentiinia ja kloriittia on oliviinin muuttumistuloksina. Arimajarvelta muutama kilometri kaakkoon on tavattu suuri irtolohkare, joka on oliviinirikkaasta kivesta muodostunutta serpent iinikivea. Tama lohkare lienee peraisin edella mainitusta ultraemaksisesta massasta. UAI3ROT JA DIORIITIT Massamaista, paikoin heikosti suuntautunutta gabroa ja dioriittia on lukuisina erillisina pahkuina. Laajimmat esiintymat ovat kvartsidioriittialueella Torrosta etelaan, Ruostejarven ja Painiojarven valissa sijaitsevassa liuskekaaressa, Arimajarven koillispuolella ja karttalehden itarajalla Vahermajarvesta pohjoiseen, missy emaksiset syvakivet liittyvat laajaan, aina Hyvinkaan seutuville jatkuvaan gabro-dioriittialueeseen. Rakenteeltaan gabrot ja dioriitit ovat kauniisti hypidiomorfisia. Hakenne on paikoin hairiintynyt kiteytymisen jalkeen tapahtuneissa liikunnoissa, joiden tuloksena suurimpien mineraalirakeiden valiin on muodostunut hienorakeista, granuloitunutta massaa. Paamineraalina esiinty va plagioklaasi (An45-33) on vyohykkeista, ja sell anortiittirikas keskus on tavallisesti muuttunut epidootiksi ja serisiitiksi. Tummana rnineraalina on yleisesti sarvivalketta. Pyroksenia on vain satunnaisesti riekaleisina jaannoksina. Biotiittia on vahaisin maarin etenkin dioriittisissa muunnoksissa sarvivalkerakeiden ymparilla. Kvartsia, joka lienee suurimmaksi osaksi sekundaarista, on joskus niukalti plagioklaasi- ja sarvivalkerakeiden valissa. Apatiitti, titaniitti ja oksidimalmi ovat aksessoorisina mineraaleina, ja muuttumistuloksina tavataan kloriittia, epidoottia ja leukoksenia. Muutamien gabrojen ja dioriittien mineraloginen kokoomus on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Someron karttalehden syvakivien mineralogisia kokoomuksia, Ma0ratty I-poydalla. Table 4. 11-ineralogical composition of the infracrustal rocks in the Somero map sheet Determined on the integration stage. 5 0 kvartsi --quartz plagioklaasi -- plagioclase mik rokliini - microcline pyrokseni - pyroxene sarvivalke -- hornbleudc biotiitti - biotite oksidimalmi- oxide ore apatiitti - apatite aksessoriset - accessories 2.7 0.2 33.3 43.6 50.2 40.3 I I I 0.r 17.9 58.7 5La 9.3 43 1.1 12.s 3.9 2.3 0.-s 1.7 0.6 0.2 0.7 0.5 7.3 3.2 1.2 8.s 50.9 17.0 IS.r 37.. _. 2.7 1I.~ 3.1 0.3 0.2
tettiin sarvivalke kivesta Clericin liuoksen avulla. Kemiallinen kokoomus on luonteenomainen emaksisten kivien sarvivalkkeille. Vahaista diopsidipitoisuutta on tavattu monin paikoin karttalehden kaakkoisosan amfiboliiteissa ja sarvivalkegneisseissa. Diopsidipitoista amfiboliittia on vulkaniittijaksossa Heinajirven pohjoispuolella ja Arimajarvesta lanteen. Naissa amfiboliiteissa on kuitenkin sarvivalketta enemman kuin diopsidia. Sarvivalke on tavallista vihreaa sarvivalketta, mutta Arimajarven lansipuolella on tavattu satunnaisesti myos ruskeaa sarvivalketta. Karttalehden kaakkoisosan sarvivalkegneisseissa 0inasjarven seudulla ja siiti etelaan on siella taalla vahaista diopsidipitoisuutta. Paikoin sarvivalke- ja diopsidipitoiset juovat vuorottelevat. Karbonaattipitoista juovaista diopsidiamfibohittia on vahaisena esiintymana amfiboliittijaksossa Someron kirkolta koilliseen. Kiven paamineraaleina ovat diopsidi, plagioklaasi ja kalsiitti. Lisaaineksina on skapoliittia ja titaniittia. Someron karttalehden kaakkoisosassa tavatut pyroksenipitoiset kivilajit liittyvat reunaosana Lansi-Uudenmaan laajaan pyroksenigneissialueeseen, jota Parras (1941) on kuvannut. Kenttahavainnot osoittavat, etta pyroksenipitoisia kivilajeja esiintyy tally reuna-alueella hyvin satunnaisesti, joten pyroksenigneissialueen raja muuhun kallioperaan ei ole talta osaltaan terava. SYVAKIVET Karttalehden syvakivet kuuluvat svekofennialaisen vuorijonon kalkkialkaliseen sarjaan, ja ne ovat monien kontaktihavaintojen perusteella nuorempia kuin kiteiset liuskeet. Syvakivien kontaktisuhteet sen sijaan osoittavat, etta emaksiset muunnokset ovat aina vanhempia kuin happamat. Paikoin tavataan asteittaista vaihettumista peridotiiteista gabroihin ja gabroista kvartsi- ja granodioriitteihin. Tama vaihettuminen johtunee magmaattisesta kiteytymisdifferentiaatiosta. Mikrokliinigraniitti sen sijaan ei nayta liittyvan suoranaisesti happamimpana jasenena edella mainittuun magmaattiseen sarjaan. Granodioriitin ja mikrokliinigraniitin kontaktivyohykkeet on tulkittava graniittiutumisen ja migmatiittiutumisen tuloksiksi. Kenttahavainnot viittaavat lisaksi siihen, etta ainakin hyvin huomattava osa mikrokliinigraniiteista on syntynyt syvakivien ja liuskeiden graniittiutumistuloksena, joskin graniittiutumisen aiheuttajana on otaksuttavasti ollut kalirikas graniittinen magma. ULTRAEMAKSISET SYVAKIVET Ultraemaksisia syvakivia on vain vahaisina erkaumina gabromassojen yhtevdessa. Suurin peridotiittiesiintyma on Arimajarvelta koilliseen sijaitsevassa gabromassiivissa. Siella kiwi on karkearakeista amfiboli-oliviiiii-
1 7 1. Karkearakeinen gabro. Halkjarvelta 3 km pohjoiseen. Coarse-grained gabbro. 3 km N of Lake Halkjhrvi. 2. Gabro. Halkjarvelta 3.5 km pohjoiseen. Gabbro. 3.5 km N o f Lake Halkjdrri. 3. Pyroksenigabro. Valajarven pohjoispuoli. Pyroxene gabbro. N of Lake Valajarvi. 4. Gabro. Vahermajarven pohjoisranta. Gabbro. Northern shore of Lake Va.hermajiirei. 5. Dioriitti. Vahermajarven pohjoispuoli. Diorite. N of Lake T- ahermajdrvi. G. Kvartsidioriitti. Someron kirkolta 8 km pohjoiseen. Quartz diorite. 8 km N of the Somero church. Torrosta etelaan sijaitseva gabromassa on laajoilla alueilla hyvin homogeenista kivea, jossa on kuitenkin kvartsidioriittisia juonia ja paikoin gabroa on murskaleinakin kvartsidioriitissa. Mustajarven ymparistossa on pieni gabromassa, jossa aines on homogeenista ja hyvin emaksista sarvivalkegabroa. Tassa kivessa on niukalti hyperstenia riekaleisina jaannoksina sarvivalke- ja biotiittirakeiden ymparilla. Plagioklaasi (A"40-34) Oil Iiistakkeista tai levymaista ja heikosti vyohykkeista. Kivea on louhittu Mustajarven itapuolelta. Knva G. Gabrolonhos. 3lustajarven itapuoli. Fig. G. Gabbro qi rrg. East of Lake 1Iu Ruostejarven ja Painiojarven valisessa liuskekaaressa gabroa on pohjoiseen kallistuvina, loiva-asentoisina laattoina liuskeiden valissa. Kivi on karkearakeista ja suuntautumatonta. Plagioklaasirakeet saattavat olla lapimitaltaan 1-2 sin, ja ne ovat usein tumman, miltei yksinomaan sarvivalkkeesta koostuneen massan ympdroimia (kuva 7). Tasty karkearakei- 3 4845-56
1 8 Kuva 7. Karkearakeista sarvivallregabroa. Ruostejarven etelapuoli. Laonnollinen koko. Fig. 7. Coarse grained hornblende gabbro. S of Lake Ruostejiirvi. Nat. size. sesta gabrosta on tehty kemiallinen analyysi (taulukko 5). Tama gabro on huomattavasti rautarikkaampaa kuin ne gabrokivilajit, jotka liittyvat Someron lehden itapuolella laajaan Hyvinkaan gabroalueeseen. [FeO] : [MgO] on Ruostejarven etelapuolelta analysoidussa kivessa 1.03, kun sen sijaan Hyvinkaan gabromassaan liittyvissa kivissa se vaihtelee 0.56-0.36. Ruostejarven gabrolaatan etelareunalla on tavattu hyperstenipitoista gabroa (taulukko 4, No 3). Taulukko 5. Sarvivalkegabron kemiallinen kokoomus. Ruostejarvelta 0.5 km etelaan. Anal. M. Tavela. Table 5. Chemical composition of hornblende gabbro. o.3 km S of Lake Ruostejtirvi. I o Itol. Prop. Norm Niggli number, SiO, TiO A1203 te 203 FeO MnO MgO CaO 1\x 20 K,O P 20 1120 71,0 51.94.8641 1.56.0195 16.11.1580 2.64.0165 9.36.130 :3 0.21.0030 5.12.1270 8.16.1455 2.60.0419 1.63.0173 0.16.0011 0.10 0.54 100.13 Q 2.66 Or 9.63 Ab 21.98 An 27.49 En 12.75 I1v 12.84 Ap 0.36 Alt 3.82 11 2.96 99.49 Ti 20 0.64 100.1 :3 si.... 131.8 al.... 24.1 fm... 44.7 22.2 alk.. 9.0 0.29 MY.. 0.13 c/fm. 0.49
19 Arimajarven koillispuolella sijaitsevassa emaksisessa pahkussa on run- -aasti paikallisia vaihteluja. Siella tavataan peridotiitteja, gabroja ja dioriitteja. Vaihettuminen muunnoksesta toiseen on usein asteittaista. Gabroissa ja dioriiteissa on amfiboliittimurskaleita ja kvartsidioriittiset juonet liivist< vdt ernaksisia kivia. Kauniisti hypidiomorfista gabroa ja dioriittia on myos Vahermajarven polijoispuolella. Kiven omamuotoisten ja vyohykkeisten plagioklaasirakeiden (An so - 4 ) valissa on paaasiassa sarvivalketta (kuva 8). Lisaksi on kivessa hiukan biotiittia. Dioriitin mineraloginen kokoomus on esitetty taulukossa 4. Tassa emaksisessa massassa on myos muunnoksia, joiden rakenne on ofiittinen. Gabroa ja dioriittia on lukuisina pienina pahkuina ja ulkeuinina Vahermajarven ja Heinajarven valissa sijaitsevassa grano- (lioriitissa. Kuva 8. Omamuotoisia plagioklaasirakeita gabrossa. V hermaji rven pohjoispuoli. x 10. Fig. 8. Idiomorphic plagioclase grains in gabbro. N o/ Lake Pah.errnajdrvi. x 10. Karkearakeista gabroa on myos karttalehden etelaosassa Halkjarvesta pohjoiseen. Taman gabron petrografiset ominaisuudet ovat hyvin samanlaiset kuin Ruostejarven etelapuolella esiintyvassa gabrossa (vrt. kuva 7). Suuret plagioklaasirakeet ovat sarvivalkerikkaan massan ymparoimina. Paikoin kivi on uudestikiteytynytta, ja sen alkuperainen hypidiomorfinen rakenne on silloin hairiintynyt. KVARTSI- JA GRANODIORIITIT Kvartsi- ja granodioriitteja on lukuisina laajoina esiintymina. Kivi on joko massamaista, pilsteista tai selvasti suuntautunutta. Parhaiten
20 sailyneissa massamaisissa muunnoksissa rakenne on selvasti hypidioinorfinen, mutta gneissimaisissa muunnoksissa sen sijaan rakenne on blastohypidiomorfinen tai granoblastinen. Plagioklaasi (A"35-20), kvartsi, sarvivalke ja biotiitti ovat paamineraaleina (taulukko 4, No 6). Plagioklaasi on usein heikosti vyohykkeista ja se esiintyy tavallisesti suurina rakeina hienorakeisen, granuloituneen massan ymparoimana. Mikrokliinia on etenkin granodioriittisissa kivissa, joissa se on syovyttanyt plagioklaasia. Sarv i- valketta on runsaasti kvartsidioriiteissa, kun sen sijaan granodioriittisissa kivissa biotiitti on vallitseva tumma mineraali. Aksessorisina mineraaleina on apatiittia, titaniittia, zirkonia, oksidimalmia ja harvoin ortiittia seka muuttumistuloksina epidoottia, kloriittia, serisiittia ja leukoksenia. Karttalehden etelaosassa tavataan vahaisina, esiintymina kvartsidioriitteja. joissa ei ole lainkaan sarvivalketta, vaan sen sijaan hyperstenia. Kuva 9. Louhittua kvartsidioriittia. l`orrosta kaakkoon. Fag. 9. Quarry in quartz diorite.,,,'e of Torro. Karttalehden laajin kvartsidioriittialue alkaa Someron kirkon pohjoispuolelta ja ulottuu idassa lahelle Ruostejarvea. Tama massa oil liuskeiden ymparoima. Kivi on hyvin homogeenista ja massamaista, ja sen rakenne on hypidiomorfinen. Alueella on muutamia gabroerkaumia. Kvartsidioriitti lavistaa seka ymparoivia liuskeita etta gabroa. Rived on Ilionill paikoin louhittu (kuva 9). Kvartsidioriitista tehty kemiallinen analyy si on esitetty taulukossa 6.
2 1 Taulukko 6. Kvartsidioriitin kemiallinen kokoomus. Someron kirkolta 5 km polijoiseen. Laitiaisten tienhaarasta n. 600 in Somerolle. Anal. H. B. Wiik. Table 6. Chemical composition of quartz diorite. 6 kin X of the Soinero church. N01, 111 Niggli number, Si02 56.02 Ti02 1.12 A1203 18.71 1' e203 0.84 FcO 5.40 AInO 0.10 M -O 2.29 CaO 5.75 Na20 5. o.5 K 20 2.01 P 2 0, 1.71 13 2 0-1.08 11.,0-0.10 100.18 Q 4.62 Or 11.86 Ab 42.75 An 17.39 ( 1.86 En ).70 I-I y 7.51 Ap 3.95 hit 1.23 I1 2.13 99.00 11,0 1.18 100.18 Si 175.1 al 34.s fill 26.9 C, 19.3 all; 19.3 k 0.21 nh 0.39 C, fire 0.71 Karttalehden luotels- ja lansiosan sarvivalkepitoiset kvartsidioriitit ovat pilsteisid tai gneissimaisia. Niissa syvdkivimassoissa on myis runsaasti granodioriittisia osia. Kivi on graniittijuonien lavistamaa ja sekundaarinen kaliunnndardn kasvu oil inuuttanut alkuperaista kokoomusta graniittimlnlnaksi. Someron kirkolta lanteen sijaitsevassa granodioriittimassiivissa kiwi vaihettuu itaanpain migmatiittiseksi graniitiksi, jossa on viela siella tiikllz granodioriittisia haamuja ja sulkeumia. Gneissimaista ja kovasti ruhjoutunutta sarvivalkepitoista granodioriittia on liuskeiden valissa Painiojarven lansipuolella sekd liuskeiden alle loivasti kallistuvana laattana Painiojarven pohjoispuolella sijaitsevassa liuskekaaressa. Ruhjeista granodioriittia on myos Arimajarven etela- ja kaakkoispuolella. Naissakin granodioriittiesiintymissii havaitaan paikallisesti mikrokliinigraniittisia juonia ja sekundaarista kaliumrndardn kasvua. Karttalehden itaosan kvartsi- ja granodioriitit Vahermajarven ja Heinbpirven vdlisessa maastossa ovat rakenteeltaan vaihtelevia, ja niissa on runsaasti sulkeumina amfiboliitteja ja emaksisia syvdkivia. Pdaosaltaan nama, kvartsi- ja granodioriitit ovat voimakkaasti ruhjeisia ja rakenne on muurilaastimainen. Massamaisia, kauniisti hypidiomorfisia muunnoksia on Vahermajdrven ja Saarijarven valisessa maastossa. Massiivin pohjoisreunalla, Kiirkolasta koilliseen, i1maantuu granodioriittiseen kiveen suuria 1 3 s1n :n liipinlittaisia kalimaasalparakeita. Naita porfyyrisia rakeita on aluksi kivessa hyvin epdsaannollisesti siella taalla, mutta pohjoiseen pain mentaessd linden maara asteittain lisadntyy, ja kivi vaihettuu porfyyriseksi mikrokliinigraniitiksi. Tamd vaihettuminen on otaksuttavasti graniittiutu-
misen tubs. Samanlaisia granitisation yhteydessa syntyneita porfyyrisia mikrokliinigraniitteja on Harme (1954) kuvannut Karkkilan karttalehdelta. Karttalehden kaakkoisosassa ja Halkjarven ymparistossa on pienina esiintymina hyperstenipitoista kvartsidioriittia. Kiven tummina mineraaleina ovat hypersteni ja biotiitti ; sarvivalke puuttuu kokonaan. Halkjarven seudun kvartsidioriitissa hypersteni on muuttunut kellertavaksi serpentiinimaiseksi massaksi. Pyroksenipitoiset syvakivilajit ovat luonteenomaisia Someron karttalehdelta kaakkoon sijaitsevalla Lansi-Uudenmaan pyroksenigneissialueella, jonka rajavyohykkeeseen edella mainitut pyroksenipitoiset syvakivilajit kuuluvat. MIKKOKLII VIGRANIITIT Mikrokliinigraniittia on karttalehdella runsaasti. Se on hyvin epahomogeenista, silly siina on karkea-, keski- ja hienorakeisia seka porfyyrisia muunnoksia ja lisaksi siina on haamumaisina graniittiutuneina sulkeuttiina liuskeita tai syvakivia. V'ariltaan mikrokliinigraniitti on yleensa punaista. mutta pienessa kivilouhoksessa Talpianjarven kaakkoispuolella tavataan kuitenkin hienorakeista harmaata mikrokliinigraniittia. Puhdas mikrokliinigraniitti on suuntautumatonta ja sen paamineraaleina ovat iiiikrokliini, kvartsi ja palgioklaasi (An,,-20). Tummana mineraalina on hiukan biotiittia ja sen lisaksi joskus muskoviittia. Paikoin on kivessa myos granaattia. Mikrokliinigraniittia, jossa muuttuneina jaannoksina on granodioriittia, on etenkin karttalehden lansiosassa. Siella rajavyohyke granodioriitin ja mikrokliinigraniitin valilla on sekava ja asteittainen. Granodioriitissa on runsaasti mikrokliinigraniittisia juonia ja graniitissa on runsaasti granodioriittisia osueita. Kenttahavainnot viittaavat usein siihen, etta mikrokliinigraniitti on muodostunut granodioriitin graniittiutumistuloksena. Mikrokliinigraniittia, jossa on graniittiutuneina, luiromaisina jaannoksina sarvivalke- ja kiillegneisseja, on laajoina esiintymina karttalehden koillis- ja etelaosissa. Graiiaattipitoista mikrokliinigraniittia on laajana esiintymina karttalehden etelaosassa Halkjarven lansipuolella ja monena pieneni esiintymina karttalehden pohjoisreunalla. Tina muunnos esiintyy saannollisesti granaattipitoisten kiillegneissien yhteydessa ja siina tavataan usein graniittiutuneita kiillegneissiluiroja. Porfyyrista mikrokliinigraniittia on pieneni esiintymina, karttalehden itarajalla Karkolasta pohjoiseen. Tama graniitti nayttaisi olevan sen etelapuolella esiintyvan granodioriitin graniittiutumistulos (vrt. sivu 21 ja Harme, 1954). Karttalehden pohjoisosassa Talpian- ja Kalliojarven etelapuolella on mikrokliinigraniittia, jossa on seka biotiittia etta muskoviittia. Tata gra-
2 3 niittia, joka liittyy seudun graniittipegmatiitteihin, on kuvannut Makinen (1913). Tassa yhteydessa tulkoon esitetyksi kiven mineraloginen kokoomus, joka Makisen (1913) mukaan on seuraava : mikrokliinia 49.o %, kvartsia 26.1 %, albiittia (An,) 20.s %, muskoviittia 2.6 % ja biotiittia 1. s %. GRAM IITTIPEGMATIITIT Pegmatiittista graniittia on monina juonina ja pahkuina karttalehden pohjoisosassa. Kallioperakartalla on voitu esittaa vain eraiden laajimpien pegmatiittipahkujen sijainti. Naihin graniittipegmatiitteihin on keraantynyt monia luonnossa vahin maarin esiintyvia hivenalkuaineita, jotka muodostavat pegmatiiteille luonteenomaisia mineraaleja. Karttalehden pegmatiitteihin on rikastunut booria, tantalia, niobia, berylliumia, litiumia ja arseenia. Naiden alkuaineiden muodostamien mineraalien ansiosta alueen pegmatiitit ovat olleet monien mineralogisten tutkimusten kohteena. Laajimman ja perusteellisimman yhteenvedon Tammelan pegmatiiteista ja niiden mineraaleista on esittanyt Makinen (1913) vaitoskirjassaan. Seuraavassa esitetty lyhyt katsaus karttalehden pegmatiitteihin ja niissa esiintyviin mineraaleihin perustuu paaosaltaan Makisen t utkimukseen. Graniittipegmatiitin paamineraalit ovat mikrokliini, kvartsi ja plagioklaasi. Mikrokliini on vallitseva (60 70 %) ja se sisaltaa n. 30 % albiittia pertiittina. Kiven plagioklaasi on albiittia. Kvartsia on seka kasaumina etta kirjograniittisena yhteenkasvettumana mikrokliinin kanssa. Naita paaniineraaleja on kivessa arviolta n. 95 %. Edella mainittujen mineraalien lisaksi on alueen peginatiiteissa melko saannollisesti vahaisin maarin nluskoviittia, biotiittia, turmaliinia ja beryllia. Muskoviitti on misty yleisin. Turmaliinin pseudo morfoosina tavataan ns. gigantoliittia, joka on koostunut paaasiassa kloriitista ja muskoviitista. Makinen kuvaa viela lisaksi seuraavat satunnaisesti esiintyvat mineraalit : stilfideja : arsenikkikiisu ja 1811ingiitti ; oksideja : ilmeniitti ja krysoberylli ; silikaatteja : andalusiitti, granaatti ja spodumerri ; fosfaatteja : apatiitti, trifyliitti ja tripliitti ; tantalaatteja ja niobaatteja : tapioliitti ja kolumbiitti. Makisen (1913) suorittaman tutkimuksen jalkeen on alueelta loydetty 2 uutt.a, graniittipegmatiitteihin liittyvaa mineraalia. Someron pitajan Koivulan kylan Luolamaen vanhasta pegmatiittilouhoksesta on loydetty litiumpitoista mineraalia, petaliittia Li (A1Si 4 O,,). Ndytteen tasty mineraalista lahetti tutkittavaksi herra Suvenmaa. Ldytdpaikalla suoritettu tutkimus osoitti, etta petaliittia on louhoksessa niukalti, vaikkakin suurimmat kideyksildt saattavat olla lapimitaltaan 30 40 sm.
2 4 Toini i Iikkola j a H. B. Wiik (1947) ovat j ulkaisseet mineralogisen tutkimuksen Someron petaliitista. Kartoitustyon yhteydessa loydettiin Jokioisten pitajan etelaosasta booripitoista mineraalia, aksiniittia. Tames mineraali muodostaa 10 15 sm :n valivuisen juonen amfiboliitissa. Jokioisten aksiniittijuoni eroaa pegmatiiteista siina, etta se ei sisalla lainkaan maasalpaa. Aksiniitin booripitoisuus sell sijaan osoittaa sukulaisuuden alueen graniittipegmatiitteihin, jonka sisaltavat booria turmaliinissa. Jokioisten aksiniitin synty liittynee pegmatiittien kiteytymista seuranneeseen jalkimagmaattiseen vaiheeseen, jonka aikana ylikuumat, silikaatteja liuottaneet vesiliuokset ovat kulkeutuneet kallioperassa kauas alkulahteestii ja ovat jaahdyttyaan aiheuttaneet kallioperaa leikkaavien rakojuonien muodostumisen. Simonen ja Wiik (1952) ovat suorittaneet aksiniitin mineralogisen tutkimuksen, joka osoitti, etta Jokioisten aksiniitti on toistaiseksi rautarikkain tahan saakka tunnetuista ja tutkituista aksiniiteista. TEKTONIIKK A J A STRATIGR AFIA Someron karttalehden kallioperaa rakenne on hyvin vaihteleva. Liuskeisuuden suunta poikkeaa monin paikoin Etela-Suomen svekofennialaisen vuorijonon yleisesta suunnasta. Karttalehden liuskejakso on osa suuresta liuskekaaresta, joka yhdistaa Tammelan Kalvolan alueen vulkaniitit Hyvinkaan liuskealueeseen. Lisaksi. on liuskejaksossa lukuisia paikallisia kaartumisia. Liuskeisuuden kulku J'a kerroksellisuus ovat samansuuntaiset. Pystyt ja jyrkankaltevat liuskeisuuden kaateet ovat vallitsevina. Loivaasentoista liuskeisuutta j a kerroksellisuutta tavataan etenkin liuskekaaressa Ruostejarven etelapuolella (kuva 10). Kuva 10. Loiva-asentoisia kerroksia kvartsi-maasalpdliuskeessa. l\lustajdrvelta 2 km luoteeseen. Fig. 10. Gently sloping layers of quartz-feldspar schist. 2 Ion NE of Lake 31ustajarvi. Mineraalien pituussuuntana ilmeneva viivasuunta ell venyma on yleensa pysty tai jyrkkaasentoinen. Loivaasentoisia, yleensa itaanpain kallistuvia venymia on kuitenkin karttalehden koillisja kaakkoisosissa. Lisaksi loivaasentoista viivausta tavataan Ruostejarven etelapuolella sijaitsevassa liuskekaaressa.
2 5 Poimuakselihavaintoja on alueelta saatu niukalti. Poimuttuneita kerrospinkkoja on liuskekaaressa Ruostejarven etelapuolella. Poimuakseli on subhorisontaalinen ja sen suunta seuraa liuskeiden kaartumista. Tassa liuskekaaressa havaituilla venynulla on sama suuntaus kuin poimuakseleilla. Liuskealueilia, joissa venyma on pysty tai jyrkkaasentoinen, ei ole tavattu poimurakenteita. Otaksuttavasti primaarinen poimuakseli on kuitenkin subhorisontaalinen, etenkin siella missy on pitkia kivilajivyohykkeita kuten esim. kiilleliuskevyot karttalehden pohjoisosassa. Liuskeisuuden kaateiden perusteella on karttalehden koillisosan migmatiittialueella synkliini, joka suuntautuu Ruostejarvelta koilliseen. Synkliinin kohdalla esiintyy amfiboliitteja ja kiilleliuskeet seka kiillegneissit painuvat amfiboliittien alle. Tamid sama stratigrafinen jarjestys on havaittu monin paikoin Lounais-Suomessa (Simonen, 1953). Neuvonen (1954) on osoittanut, etta Forssan kallioperakarttaleliden etelaosassa emiiksiset vulkaniitit ovat kiilleliuskeiden paalla. Tama stratigrafinen jarjestys pitanee rnyos paikkansa Someron karttalehden luoteisosassa, missy poimutustyyli ndyttda olevan isoklinaalista. Kiilleliuskevyot edustaisivat antikliineja ja anifiboliitit synkli i nej a. Ruostejarven ja Yainiojarven valinen liuskekaari rajoittuu idassa graniittialueeseen (kuva I I). (raniittimassan reunalla liuskeiden kerroskaateet ovat loivasti graniitista poispain. Kontaktin Iaheisyydessa liuskeet ovat lisaksi poinntttuneet subhorisontaalisen poimuakselin ympari, jonka suunta 4 1 4 7 Kuva 11. 'Someron alueen rakenteellim'n karma. 1. hiilleliuske ja kcartri-niaasiilpiiliask1 : 3, emaksinen vulkaniitti : 4, nabro la dioriitti : 5, kvartsi-dioriitti ja -ranodioriitti : h, tit ikrokliinigraniitti : l, kerroksellisuua : 5. poiniuakscli. Fly. 11.,Structural lwili of the,'~omoo dishilct. 1, mica. schist (old mica quciss ; d, ganrt:-l''ldspar ackist ; 3, basic colcames : 4, gabbro ood diorite : 5, quart: diorite awl grauodtoutc ; Ii, nocroclu(- yrauitr ; bcddi10) : a, jold arcs.
26 seuraa syvakivikontaktin suuntaa. Luonteeltaan samanlaisia kaarirakenteita on pitkin graniitin kontaktia myos Someron kirkon lansi- ja etelapuolella, mutta liuskeiden kerroskaateet ovat siella jyrkankaltevia. Liuskekaarien rakenne ja liuskeiden ruuhkautuminen karttalehden koillis- ja lounaisosien graniittimassiivien valiin on ymmarrettavissa parhaiten siten, etta graniittimassojen kohoaminen on aiheuttanut poimuttumisen, jonka akseli seuraa syvakivikontaktin suuntaa. Kohonneiden graniittimassojen valiin on muodostunut depressio, johon liuskeet ovat ruuhkautuneet, Taman depression keskiosissa on yksinomaan emaksisia vulkaniitteja, niutta reunaosissa esiintyy myos sedimenttikivia, kiilleliuskeita ja kvartsimaasalpaliuskeita. Tama viittaa siihen, etta sedimenttikivet ovat emaksisten vulkaniittien alla. HYODYLLISET KAI VANNAISET Karttalehden pohjoisosan pegmatiiteista on louhittu kvartsia Someron Avikiin v. 1748 perustetun lasitehtaan raaka-aineeksi. Louhintaa harjoitettiin noin 80 vuotta. Tyot lopetettiin 1830-luvulla. Louhinnan kokonaismaarasta ei ole sailynyt tietoja. Karttalehtialueella on lukuisia pienia graniittilouhoksia, joista suurin osa on Someron kirkolta pohjoiseen sijaitsevalla kvartsidioriittialueella. Louhittu kvartsidioriitti on harinaata ja sangen tasalaatuista (kuva 9). Alustaa graniittia louhitaan gabropahkusta Taxnmelan Mustajarven it i- puolelta (kuva 6). '.Pasta kivestai tehdaan hautakiviii ja siitai on valmistettu mm. Someron sankaripatsas. Yunaista graniittia on otettu paaasiassa karttaleliden kaakkoisosasta. Karttalehtialueelta on tavattu pari malmiesiintymaa. Mallnikaivos OX suorittaa parhaillaan malmitutkimuksia Someron kirkolta n. 2 km itaan Hirsjarven luoteispaassa. Syvakairauksissa on tavattu toistaiseksi rikkikiisua, sinkkivalketta ja lyijyhohdetta. Malmiesiintyman kivilaji on amfiboliittia, jossa on metasomaattisesti muuttuneita vvohykkeita. Tutkimukset alueella jatkuvat. Kivijarvelta Vahermajarvelle ulottuvassa kvartsi-maasalpaliuskeessa on tavattu heikkoa rikkikiisusupirotetta. aikoin on kiwi znetasomaattisesti muuttunutta, serisiittiytynytta ja kvartsiutmiutta.
EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS tiheet - 2b24-5011ER0 INTRODL U TI ON The rocks of the Sorneru reap sheet belong to the deeply eroded rout zone of the Arehean, Svecofenuidic mountain chain. Metamorphic sediments and volcauics are widely- distributed and they are penetrated by inf'racrustal rocks, mainly quartz diorites, granodiorites and granites. A short description of the principal rock types and of structural geology is given below. SUHISTS Al. i c a s c h i s t s and m i c a g n c i s s e s. The mica schist, occur especially in the schist belt of the northern part of' the map sheet, whereas the mica gneis,e, are chaaracteristic of the migroalite areas in the northeastern acid southern parts of tiu soap sheet. The main minerals of the mica schists arc quartz, plagioclase an, ;_, 3 ), biotite, and muscovite (cf. Table 1). l orphyroblasts of the Al-rich min- ( rak have been common (Fig 2), but they have been altered into aggregates of serieite and chlorite. The mineralogical composition of the mien gne i.sses is very sin]- (Hr t~, that of the mica schists. Cordierite and ~?'arnet porphyroblasts arc quite typical of the mica gneisses of the map sheet. Q o a r t z- f e l d s p a r s c h i s I s are fine-grained, weakly stratified, grauobla-tie rucks (Fig. 3). Quartz amid feldspar are the main minerals (cf. Table 1). The felck,rar is predominantly plagioclase (An 20-33 ) and the amount of mierocluie varies reatli -. Idiotite is the most cornrnon mafic mineral and hornblende occurs occasionally. 'I'll(' chemical composition (Table 2) is similar to many graywa - aeke saardstones. The majority of the quartz-feldspar schists have been interpreted as arkose sandtcrnes iihoae chemical weathering has not been complete. Many occurrences of the quartz-feldspar schist's are closely associated with rnieaceous sediments and they pass gradually into mica schists and mica gneisses. The rock has been primarily an impure arkose mixed with am g illaeeous material. Minute amounts of diopside in the quartz-feldspar schist in the southeastern corner of the map sheet indicates that the deposited material has been originally calcareous arkose sandstone. Hornblendebcaring varieties of the quartz-feldspar schist have been found occasionally along the contacts against the basic volcanies. This indicates that the pyroelastic material has also been mixed with the sand. Two small occurrences of the quartz-feldspar schists (N \1 - of Lake l'ainiojarvi am! S of Lake 1- [irsjarvi) lack the characteristics of a sedimentary rock. The rock of these occurrences is very fine-grained and it may be an acid volcanic rock, because weakly-preserved relics of a blastoporphyritic texture and agglomerat ic structure have been found.
28 Q u a r t z i t e occurs as a thin intercalated bed in the quartz-feldspar -hilt SW of Lake Loyttyjiirvi. The rock is strongly recrystaliized and glassy. 'fhe news of diopside lenses, which are remains of' calcareous beds, are characteristic. Ire addition, the quartzite contains rni into amounts of minerals as follows : magnetite. hypersthene, basic plagioclase, garnet, biotite, and graphite. AInphiboIites and It ornb1ende git e isles occupy the rnaiu part of the schist belt. Amphibolites are inhomogencous, granoblastic rocks, whose main minerals are plagioclase (An 3,- 10 ) anti hornblende ((,f. Table I). Many relics indicating volcanic origin have been found. Blastoporphyritic uralite and plagioclase porphyrites occur sporadically in the amphibolite belt. Agglomeratic varieties are common. They contain angular fragments of basic voleanics and of a very finegrained but ite in the amphibolit is matrix. In some localities the fragments are rounded and the rock has a character of' volcanic conglomerate (Fig. 4). ']'he haruling of' different layers is usual in the asnphibolites, --hose main part has been inte'rpreted as consisting of basic pyroclastics. Two small occurrences of' a cumrningtonite-bearing amphibolite have been fouml. The main minerals in the rock NW' of Lake Painiojarvi are basic plagioclase (Am!- ). cummingtonite ( :'V'y -- ii Z3( ; czt ; - IS ) and ahnandine. Similar aulphib,litcs have been described earlier fro in the Kalvola (Eskola, 1936) and Aulank~e a a 'as (Sinion(n, 1948) and these have been interpreted as Mg.-Fe-metasomatic alteration products of basic voleanics. This same manner of origin is probable also in regard to the cumrningtonite-bearing asnphibolites of the Sornero map street, which - clo. a s small lenses surrounded by basic voleanics. In the rand zones of the large migmatite areas the asnphibolites pass into hnrublende gnc isles whose primary textures and structures have been entirely destroyed in the metamorphic recrystallization. Hornblende gneiss usually contains granite veins and in some places the granite is the predoini cant rock, containing muner'ius fragments of hornblende gneiss. P y r o x e n e - b e a ring s c h i s t s occur sporadically in 1 he southeastc'rrr corner of the map sheet. Acid, granoblastic diopsidc gneisses, whose main minerals are feldspar and quartz (cf. Table 1), are predominant. The feldspar is mainly plagioclase (An 3r - 3 ;). Diopside gneiss occurs as intercalated beds iu the quartz-feldspar schist. Diopside amplubolites, whose main minerals are plagioclase, hornblende and dopside (cf'. Table 1) have been found as small occurrences. The hornblende is usually a common green hornblen(le, but in the diopsidc amphibolite at Pusularjoki it is brown in color (Fig. 5). I'll(-, chemical analysis and optical properties f the brown hornblende have been presented in Table 3. The pyruxene-bearnig -i I fists in the southeastern pail of the Somero map sheet belong as a rind zone to the,c fide pyroxene gneiss area of «- esters husimaa described by Unreal (1941). I FP A('IU STAL ROCKS Infracrustal rocks of the Somero reap sheet are younger than the Svecofcn : i,lie schists. Furthermore, the contact relations show that a more basic variety 'ef the infi-acrustal rock is al-,nays older than a more acid type. Occasionally a gradual transition from peridotite to gabbro and from gabbro to quartz diorite has bee-n )bserved. The youngest member of the infracrustal rocks is the rnicrocline granir''. whose origin has been connected -with the processes of' granitisation and migmarizat ion.