22.6.211 Vapo Oy Energia Länsi-Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 21 Pirkanmaan ELY-keskuksen alue 1
Vapo Oy Energia Länsi-Suomen yksikön turvetuotantoalueiden Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen vesistötarkkailu vuonna 21 1. JOHDANTO...3 2. TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA...3 2.1. VEDEN LAATUUN LIITTYVIÄ MUUTTUJIA...4 2.2. TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ...5 3. SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA...7 3.1. LÄMPÖTILA...7 3.2. SADANTA...8 3.3. LUMI- JA VESITILANNE...8 4. TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS...9 4.1. YLEISTÄ...9 4.2. VESISTÖTARKKAILUN NÄYTTEENOTTO...9 4.3. VESINÄYTTEIDEN ANALYSOINTI...1 5. TURVETUOTANNON KUORMITUS 21...1 5.1. YLEISTÄ...1 5.2. SOIDEN KÄYTTÖVAIHE JA VESIENSUOJELUMENETELMÄT...12 5.3. TARKKAILUSOIDEN VIRTAAMAT JA VALUMAT...13 5.4. TARKKAILUSOILTA PURKAUTUVAN VEDEN LAATU...13 5.5. VEDENLAATU ERI VUODENAIKOINA...14 5.6. TARKKAILUSOIDEN OMINAISKUORMITUSLUVUT...14 6. VUOSIKUORMITUS VUONNA 21...16 6.1. YLEISTÄ...16 6.2. KOKONAISKUORMITUS...16 7. VESISTÖTARKKAILUT 21...19 7.1. YLEISTÄ...19 8. TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU PIRKANMAAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA 21...19 9. KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35...19 9.1. LYLYNEVA (PARKANO)...23 9.2. HIRVINEVA-KIRJASNEVA-HAKONEVAT...26 9.3. AITONEVA JA TALASNEVA...31 9.4. SYDÄNMAANNEVA-NOKILAMMENNEVA-PIRTTINEVA (KIHNIÖ/PARKANO)...34 9.5. NIVUSNEVA (PARKANO)...37 9.6. ALKKIA-SOMPANEVA (PARKANO/KARVIA)...39 9.7. SAMMALNEVA (PARKANO)...43 9.8. LATIKKANEVA/RISTINEVA/SARKINNEVA/SAUKONSUO (PARKANO)...45 9.9. SAARIKEIDAS (IKAALINEN/JÄMIJÄRVI)...5 9.1. RUKONEVA (PARKANO)...53 9.11. KOKKONEVA-SARVANNEVA (VIRRAT)...54 9.12. KORTENEVA (VIRRAT)...57 9.13. PIHTINEVA (VIRRAT)...58 9.14. RIIHI-PEURANEVA (KEURUU)...58 9.15. ARKKUINSUO-ISOSUO JA LYLYSUO (PUNKALAIDUN)...59 1. KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42...62 1.1. HIETASALON-TUURANNEVA (VIRRAT)...63 11. KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36...64 11.1. POHJOISNEVA (PARKANO)...65 12. YHTEENVETO...66
13. KIRJALLISUUS...67 LIITTEET Liite 1 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 21 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Yhteystiedot PL 38, Harjutie 14 696 Kaustinen puh. 1 33 2821 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Jarmo Sillanpää, Ins.(AMK) 2
1. JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä- Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 29 tarkkailuun mukaan tuli myös Uudenmaan turvetuotantoalueet. Vuoden 21 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n 25.9.28 laatimaa ja alueellisten ympäristökeskuksien hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille 28-213. Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 21 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELY-keskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY-keskuksilla. Havaintopaikkojen ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat saatavilla Nablabsin nettisivulla https://data.nablabs.fi/. Sivut ovat tarkoitettu lähinnä viranomaiskäyttöön ja vaativat sisäänkirjauksen. Vuonna 21 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli 31 tuotantoalueella 58 vesistöhavaintopaikkaa.. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 21 analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 21 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi NabLabs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy. 2. TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla http://www.finbioenergy.fi tai http://www.vapo.fi 3
2.1. VEDEN LAATUUN LIITTYVIÄ MUUTTUJIA 16WWE863 A-klorofylli A-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytettään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (198) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-4 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 4 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (198) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15-25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25-1 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (198) luokittelun mukaan alle 4 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 4-6 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 6-15 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 15 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea ja veden ph-arvo laskee. Ammoniumtyppi on leville käyttökelpoisessa muodossa ja sen pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaines Vedessä kulkeutuva hiukkasmainen kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 1 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtave3sien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää, eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta. Usein korkeat CODMn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien CODMn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien CODMn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky 4
Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena. Happamuus eli ph-arvo ph eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat siitä usein alle ph 6:n. Happipitoisuus Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O2/l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 4 mgpt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 1 mgpt/l. 2.2. TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän.. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pintaalayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi) Humus 5
Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon ' Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut Kuormitus (päästö) Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi) Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan Reunaoja Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta 6
Sarka Yleensä noin 2 m leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi YVA YVA prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan 1994. Uusia turvetuotantoa koskevia asioita tuli mukaan kun lakia ja asetusta muutettiin 1.4.1999. 3. SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Pirkanmaan turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Tampere sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 21 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. 3.1. LÄMPÖTILA Vuoden 21 keskilämpötila (3,3 astetta) oli Tampereella,8 astetta vertailukauden 1971-2 keskilämpötiloja alhaisempi. Vuosi 21 oli 1,1 astetta edellistä vuotta kylmempi, mikä johtui vuoden 21 kylmistä talvikuukausista (kuva 1). Heinäkuu oli lähes 5 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi. Tammikuu oli puolestaan 6 astetta keskiarvoa kylmempi. Vuonna 21 terminen kasvukausi alkoi Pirkanmaalla 26.4. eli noin viikko tavanomaista aiemmin. Terminen kasvukausi päättyi 13.1. (Ilmatieteen laitos 21). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-1 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 7
25, 2, 15, JOKIOINEN 29 21 1971-2 oc 1, 5,, -5, Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -1, -15, Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Tampereella vuosina 29-21 ja vertailuajanjaksona 1971-2. 3.2. SADANTA Vuonna 21 Pirkanmaalla saatiin sateita vertailujakson 1971 2 keskiarvoa (61 mm) vähemmän (567 mm). Keväällä satoi lähes normaalisti ja heinäkuussa puolestaan erittäin vähän. Syyskuu oli normaalia sateisempi, ollen vuoden 21 sateisin kuukausi. 14 12 1 29 21 1971-2 TAMPERE mm 8 6 4 2 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 2. Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Tampereella vuosina 29-21 ja vertailuajanjaksona 1971-2. 3.3. LUMI- JA VESITILANNE Pirkanmaalla lunta oli vuonna 21 keskimääräistä enemmän. Tammikuussa lumen paksuus oli 23 cm, helmikuussa 39 cm ja maaliskuussa 42 cm. Joulukuussa Tampereella oli lunta 11 cm. 8
Joulukuun puolenvälin pakkaset jäädyttivät järviä maan eteläosaa myöten. Maan eteläosan järvistä jäät lähtivät huhtikuun lopulla eli suurin piirtein keskimääräiseen aikaan. Lumen sulaminen käänsi huhtikuussa vedenkorkeudet ja Etelä- Suomen jokien ja pienten järvien vedenkorkeuden huippu saavutettiin kuukauden alkupuolella. Maan etelärannikon joissa huhtikuun alun virtaamahuiput olivat hieman keskiarvoa suuremmat. Kesä ja syksy olivat vähäsateinen ja pienten jokien virtaamat olivat pieniä. Syys- ja marraskuun sateet nostivat pienten jokien virtaamia hetkellisesti. 4. TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1. YLEISTÄ Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaajana toiminut Vapo Oy Energian Länsi- Suomen yksikkö. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 21 kuormitustarkkailun on hoitanut NabLabs Oy. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 21 NabLabs Oy. 4.2. VESISTÖTARKKAILUN NÄYTTEENOTTO Vuonna 21 Vapo Oy:n Länsi-Suomen yksikön vesistötarkkailussa seurattiin 232 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 429 havaintopaikalta. Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELYkeskusten alueelta oli tarkkailussa mukana myös yksityisten ja yritysten turvesoita. Pirkanmaan alueelta tarkkailussa mukana 17 järvihavaintopisteitä ja virtavesipisteitä 41 kpl (taulukko 1). Osa havaintopisteistä oli mukana ennakkotarkkailussa lupahakemuskäsittelyjä varten. Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 21. ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet yhteensä Uusimaa 4 4 Häme 18 6 24 Keski-Suomi 66 62 128 Varsinais-Suomi 78 5 83 Etelä-Pohjanmaa 97 35 132 Pirkanmaa 41 17 58 yhteensä 34 125 429 Vesistötarkkailunäytteitä otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; - Järvipistenäytteet maalis-huhtikuussa ja heinä-elokuussa - Joki- ja puropistenäytteet huhti-toukokuussa, elokuussa ja syys-lokakuussa 9
4.3. VESINÄYTTEIDEN ANALYSOINTI Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll-%) kiintoaine (vain 1 m) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m) ph sameus väri ph COD Mn (vain 1 m) väri Kokonaisfosfori COD Mn (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, kesä) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, kesä) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, kesä) Kokonaistyppi (vain 1 m) NH 4 -typpi (vain 1 m, kesä) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, kesä) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, kesä) rauta klorofylli-a ( -2 m, kesä) 5. TURVETUOTANNON KUORMITUS 21 5.1. YLEISTÄ Vapo Oy Energian läntisellä alueella oli turvetuotannon piirissä olevia soita vuonna 21 yhteensä 263 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 232 ja yksityisten omistamia 31 kpl. Vuonna 29 mukaan ovat tulleet uusien, kuntoonpanovaiheessa olevien tuotantoalueiden lisäksi Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Aikaisemmin Fortumin omistuksessa olleet 15 tuotantoaluetta ovat siirtyneet Vapon omistukseen. Kaikkien 263 suon yhteenlaskettu tuotantokelpoinen ala oli 25 181 ha. Levossa oli 35 ha ja valmistelussa 2 563 ha. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 suota vetensä 32 reittiä pitkin. Vapo Oy:n tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen ala oli 24 199 ha. Levossa oli 213 ha ja valmistelussa 2 555 ha. 2 361 ha oli poistunut tuotannosta alle viisi vuotta sitten, 8 875 ha yli 5 vuotta sitten. Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Soita on kaikkiaan 2 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet. Vuonna 21 Kalajoen vesistöalue siirtyi pois Vapon Länsi-Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Vapo Oy Energian tuotantoalueita (taulukko 2) vesistöalueittain tarkasteltaessa, eniten tuotantosoita tai niiden osia (3 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (91 1
kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotantokelpoisen alan osuus (5 962 ha) tuotantokelpoisen alan kokonaismäärästä oli 24,6 %. Kymijoen vesistöalueella oli 6 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai alueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotantokelpoisen suoalan määrä (4 851 ha) edusti 2 % kaikesta tuotantokelpoisesta alasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 16,3 %. Karvianjoen vesistöalueella (3 kpl) oli 12,2 % tuotantokelpoisesta pinta-alasta. Muiden 16 vesistöalueen osuus oli tuotantokelpoisesta pinta-alasta vajaat 27 %. Taulukko 2. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 21. Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotanto- Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä kunnossa alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue 3 949 11 491 386 1 481 6 317 18 Porvoonjoen vesistöalue 26 2 27 27 Paimionjoen vesistöalue 27 41 68 28 Aurajoen vesistöalue 64 64 33 Lapinjoen vesistöalue 83 4 87 34 Eurajoen vesistöalue 43 43 35 Kokemäenjoen vesistöalue 5 962 62 469 3 198 1 248 36 Karvianjoen vesistöalue 2 945 95 14 259 1 13 4 452 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 41 82 19 15 518 38 Teuvanjoen vesistöalue 132 1 133 39 Närpiönjoen vesistöalue 276 4 23 33 42 Kyrönjoen vesistöalue 4 851 77 337 737 1 699 7 699 44 Lapuanjoen vesistöalue 1 575 3 58 27 865 2 799 46 Purmonjoen vesistöalue 63 167 23 47 Ähtävänjoen vesistöalue 798 22 116 435 1 569 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 878 27 26 1 941 19 Perhonjoen vesistöalue 1 171 364 47 158 1 739 51 Lestijoen vesistöalue 81 Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalu 79,4 4 83 83 Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue 517 4 2 523 Yhteensä 21 24 199 213 2 555 2 361 8 875 38 22 Yhteensä 29 24 57 526 2 187 1 79 8338 37 49 Yhteensä 28 22 781 494 1 363 1 94 7662 34 23 Vaikka tarkkailu jakautuu useamman ELY-keskuksen alueelle, jää painopiste Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueelle (entinen Länsi-Suomen ympäristökeskus), missä sijaitsi 1 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotantokelpoisesta alueesta (11 832 ha). Vähiten tuotantokelpoisesta alasta oli Uudenmaan (,3 %) alueella (taulukko 3). Vuoden 21 raportissa ei ole mukana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Niiden raportointi tapahtuu Pohjois- Pohjanmaan tarkkailun yhteydessä. Taulukko 3. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna 21. ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotanto- Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä kunnossa alle 5 v yli 5 v Häme 734 11 82 49 66 941 Pirkanmaa 2 416 5 143 233 1 938 4 735 Varsinais-Suomi 5 52 344 351 1 57 7 254 Keski-Suomi 5 69 137 572 439 1 878 8 95 Etelä-Pohjanmaa 11 832 197 1 421 1 346 3 486 18 282 Uusimaa 79 4 83 Yhteensä 21 25 181 35 2 563 2 422 8 876 39 391 Yhteensä 29 25 529 526 2 216 1 937 8 338 38 545 Yhteensä 28 24 422 536 1 422 1 936 7 661 35 977 Yhteensä 27 24 138 769 1 463 2 22 6 727 35 316 Yhteensä 26 24 516 1 4 1 541 2 664 6 127 35 888 Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 21 mukana viiden ELYkeskuksen alueella yhteensä 19 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta 21. Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä 3 458 ha, mikä edustaa noin 14 % tarkkailualueen kaikkien turvetuotannossa olevien alueiden tuotantokunnossa olevasta alasta (25 181 ha). 11
Vuonna 21 oli yhdellä pysyvistä päästötarkkailuasemista vesiensuojelumenetelmänä käytössä nk. Perustaso jota on tehostettu ojanpidättimillä, jolla tarkoitetaan että suolla on käytössä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Kaikkiaan 1 suolla oli käytössä pintavalutus, kahdella suolla virtaaman säätö, kahdella kasvillisuusallas ja pintavalutus sekä kahdella ruokohelpikosteikko ja kahdella osittain kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Kolme tuotantoalueista oli osittain kuntoonpanovaiheessa, loput 16 kokonaan tuotannossa. 5.2. SOIDEN KÄYTTÖVAIHE JA VESIENSUOJELUMENETELMÄT Vapo Oy Energian läntisellä alueella tuotantokunnossa olevien alueiden kokonaispinta-ala oli lisääntynyt 13 ha vuodesta 29 eli se oli pysynyt lähes ennallaan. Valmistelussa olevia suoalueita oli 615 ha enemmän ja levossa olevia 81 ha vähemmän kuin edellisvuonna (taulukko 4). Tuotantokunnossa oleva suo on enintään viisi vuotta sitten tuotantokuntoiseksi valmisteltu tai tuotannossa ollut alue. Mikäli suoalueella ei kuitenkaan ole ollut toimintaa yli viiteen vuoteen, katsotaan se levossa olevaksi. Valmistelussa olevalla suolla tarkoitetaan turvetuotantoa varten kunnostettavaa suota, jossa vuonna 21 on tehty joitain valmistelutöitä, kuten puuston raivausta, ojitusta tai pinnan muokkausta. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Vuonna 21 selvästi yleisin vesiensuojelumenetelmä oli pintavalutus (73 % tuotantopinta-alasta), toiseksi yleisin virtaamansäätö (13 %) ja kolmanneksi yleisin perustaso (1,9 %). Pintavalutuskentillä puhdistettiin vuonna 21 purkuvedet yli 6 prosenttia suuremmalta pinta-alalta kuin vuonna 28. Pintavalutuskentät edustavat tällä hetkellä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Taulukko 4. Suon käyttövaiheet ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian Läntisellä alueella vuonna 21 21 HEHTAARIA LÄNTINEN SUOMI Perustaso Pintavalutus tai vastaava Haihd./imeytys Tuotantokunnossa 2254 17757 58 494 3536 163 24261 Valmistelussa 481 194 25 45 2454 Levossa 213 213 Poistunut 26-21 2369 Poistunut 21-25 287 Poistunut ennen 21 61 Yhteensä 2948 1966 58 494 356 163 45 38168 Yhteensä % 1,9 73,,2 1,8 13,2,6,2 Yhteensä 29 3145 18441 58 554 438 144 36445 Yhteensä 28 5583 11988 14 6378 256 33835 Kemikalointi Valunnan säätö Muu Ei mitään YHTEENSÄ 12
5.3. TARKKAILUSOIDEN VIRTAAMAT JA VALUMAT 16WWE863 Tarkkailusoiden virtaamat on laskettu näytteenottokertojen välisenä keskiarvona. Pysyvien, ympärivuotisesti vuonna 21 toimineiden ja ominaiskuormituslaskennassa käytettyjen päästötarkkailuasemien vuoden keskivirtaama oli 19,3 l/s (vuonna 29 24,7 l/s) ja keskivaluma 12,9 l/s km 2 (vuonna 29 15,2 l/s). Pienin vuoden keskivirtaama oli Jokipolvensuolla (2,4 l/s) ja suurin Kairinevalla (41 l/s). Vuositasolla pienimmät keskivalumat mitattiin ympärivuotisesti tarkkailluista soista Isosuolla (6,2 l/s km 2 ). Suurimmat valumat mitattiin Pajusuolla, jossa keskivaluma oli 3 l/s Suurimmat hetkelliset valumat (taulukko 5) vaihtelivat välillä 36 l/s km 2 (Isosuo) 152 l/s km 2 (Pajusuo), tosin on erittäin todennäköistä, että useat suurimmista valumista on mitattu padotustilanteissa ja mitatut arvot ovat tästä syystä todellisia suuremmat. Pienin hetkellinen valuma oli 13 pysyvällä tarkkailuasemalla l/s km 2 ja useimmilla muilla tarkkailuasemilla lähes l/s km 2. 5.4. TARKKAILUSOILTA PURKAUTUVAN VEDEN LAATU Vuonna 21 ominaiskuormituslaskelmassa huomioitujen pysyvien tarkkailuasemien (25 kpl) keskimääräinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 5. Vedenlaatu oli lähellä edellisvuosien tasoa. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Taulukko 5. Pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden 21 vedenlaatu Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Sähkönjoht. Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C ms/m mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ka 21 (n=26): 6, 9,2 2194 945 72 26 3,8 51 ka 29 (n=25): 6, 6,2 1 1855 729 82 28 3,7 47 ka 28 (n=24): 6, 5,5 8,9 1794 711 77 23 3,2 48 ka 27 (n=23): 5,8 5,9 9,3 283 827 8 23 3,3 58 Minimi: 4,6 1,1 946 18 16 4,5,7 19 Maksimi: 6,7 31 4582 3357 152 111 12,6 87 Vesiensuojelutaso (ka): Perustaso (n=) Virtaaman säätö (n=2) 6,3 8,6 2734 1729 45 14 4,5 37 Pintavalutus (n=13) 5,8 8,9 237 988 73 27 3,7 6 Perustaso + ojapidättimet (n=2) 5,7 12 2244 152 11 42 6,6 61 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 6, 7,7 245 119 82 15 3, 61 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n= 6,5 8,3 1197 284 77 23 2,6 33 Ruokohelpikosteikko (n=3) 6,4 4,4 121 2 5 19 2,2 3 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n= 6,2 15 2614 1269 84 33 4,2 45 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=23) 6,1 9, 2197 978 72 27 3,4 49 Tuotanto/valmistelu (n=3) 5,8 1,2 217 695 72 22 6,6 67 Kaikilta kohteilta ei saatu jokaisella mittauskerralla määritettyä näytettä, johtuen jäätymisestä tai mittapisteellä ei ole ollut vettä. Yleisesti voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat vesien ja vesialueiden luonne huomioiden pääsääntöisesti melko pieniä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 6,. Happamin keskimääräinen ph oli Nanhiansuolla (4,6). Lähimpänä neutraalia vesi oli Pajusuolla (ph 6,7). Orgaanista ainesta (CODMn) havaittiin vuositasolla keskimäärin 51 mg/l, eniten Nanhiansuolla (87 mg/l O2) ja vähiten Höystösensuolla (19 mg/l O2). Koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 9,2 mg/l ja korkein Laurinnevalla (31 mg/l). Vähiten kiintoainetta oli Ristinevalta purkautuvassa vedessä (1,1 mg/l). Höystösensuon, Jokipolvensuon, Satamakeitaan, Helminkäiskeitaan, Kapustannevan, Korpisalonnevan, Porrasnevan ja Östra Mossenin kiintoainepitoisuudet olivat alle 5 mg/l. 13
Eniten kokonaisfosforia purkautui Naarasnevalta (152 μg/l) ja vähiten Ristinevalta (16 μg/l) vuosikeskiarvon ollessa 72 μg/l. Fosfaattifosfori purkuvesissä oli keskimäärin 26 μg/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Lammisuolta (4 582 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Satamakeitaalta (946 μg/l) ja Ristinevalta (112 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli purkuvedessä 2194 μg/l ja ammoniumtyppeä 945 μg/l. Rautapitoisin vesi oli Kairinevalla (12,6 mg/l). Alhaisin keskipitoisuus oli Östra Mossenilla (,7 mg/l) ja Ristinevalla (,9 mg/l) Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 3,8 mg/l. 5.5. VEDENLAATU ERI VUODENAIKOINA Tarkkailusoiden keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna 21 on esitetty taulukossa 6. Talvella Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat korkeampia kuin muina vuodenaikoina Myös raudan määrä oli talvijakson aikana suurimmillaan. Keväällä happea kuluttavan aineksen CODMn-arvo oli alhaisemmillaan, samoin kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet. Keväällä lumen sulamisvedet vaikuttavat laimentavasti. Kesällä (tuotantokaudella) kiintoainepitoisuus ja CODMn-arvo olivat korkeammillaan. Pienten virtaamien takia kesällä vedet usein väkevöityvät. Syksyllä kokonaistyppipitoisuus ja CODMn olivat lähellä keskimääräistä tasoa, fosfaattifosfori- ja rautapitoisuudet puolestaan alimmillaan. Taulukko 6. Pysyvien tarkkailusoiden vedenlaatu vuonna 21 vuodenajoittain Vedenlaatu Vuoden- ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn aika 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l talvi 6, 7,9 2659 1589 12 54 6, 51 kevät 5,9 7,3 1646 632 43 12 1,8 32 kesä 6,1 8,1 178 427 74 17 3,4 61 syksy 6, 5,8 2151 961 5 1 2,2 48 v. 21 6, 9,2 2194 945 72 26 3,8 51 5.6. TARKKAILUSOIDEN OMINAISKUORMITUSLUVUT Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräinen ominaiskuormitus (g/ha d) vuosina 25-21 on esitetty taulukossa 7. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 21 niiden 19 pysyvän tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 21. Tarkkailusoiden määrä vuonna 21 on pienempi kuin aikaisempina vuosina, johtuen ongelmista virtaamamittauksissa. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli 43 g/ha d, kokonaistypen 14 g/ha d ja kokonaisfosforin,35 g/ha d. Kiintoaineen ja kokonaisfosforin netto-ominaiskuormitukset olivat pienentyneet edellisvuodesta, kokonaistypen pysyneet samana. 19:sta laskelmaan osallistuneesta tuotantoalueesta 16 oli kokonaan tuotannossa ja 3 osittain tuotannossa, osittain valmistelussa. Valmistelussa mukana olleilta tuotantoalueilta ei saatu vuonna 21 kautta vuoden luotettavia virtaamatietoja. Niiden mukanaolo olisi todennäköisesti nostanut keskimääräisiä ominaiskuormituksia. 14
Taulukko 7. Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 25-21. 16WWE863 Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g/ha d ka 21 (n=19): 64 19,57 43 14,35 ka 29 (n=25): 95 21,79 69 14,53 ka 28 (n=24): 123 28,85 81 17,43 ka 27 (n=23): 89 23,75 68 18,54 Ka 26 (n=24): 126 28,95 93 2,61 Ka 25 (n=24): 142 25,9 117 19,65 Kuormitukset vaihtelivat paljon soittain ja eri parametrien kohdalla. Selvästi suurimmat kiintoaineen nettomääräiset kuormitukset tulivat Pajusuolta (121 g/ha d), Saarikeitaalta (129 g/ha d) ja Kairinevalta (121 g/ha d). Saarikeitaan Kuormitusta nosti syksyn korkea kiintoainepitoisuus (51 mg/l), jolloin virtaama oli erittäin korkea ja on saanut kiintoainepitoisuudet nousemaan. Pajusuolla kiintoainepitoisuudet olivat alhaisia (1,7 mg/l 12 mg/l), mutta erittäin korkeat virtaamat puolestaan nostivat kuormitusta, varsinkin keväällä. Myös Kairinevalla virtaamat olivat suuria, kevään ja syksyn korkeat kiintoainepitoisuudet nostivat kuormituksia. Kairinevalla vesiensuojeluntasona on perustaso+ojapidättimet ja Pajusuolla virtaaman säätö, näissä kohteissa kuormitukset syntyivät suurien virtaamien aikaan. Ristinevalla ja Helmiäiskeitaalla, joilla vesiensuojelun tasona on pintavalutus sekä Höystösensuolla, jossa on käytössä ruokohelpikosteikko, laskennallisen kiintoaineen netto-ominaiskuormitus jäi alhaisista pitoisuuksista johtuen negatiiviseksi. Kokonaistypen nettokuormitus oli suurin Pajusuolla (47 g/ha d) ja Valkeissuolla (33 g/ha d). Sekä Pajusuolla että Valkeissuolla suurimmat typpikuormitukset syntyi keväällä 21, jolloin kovat virtaamat ovat huuhtoneet typpeä purkuvesiin. Pienin typen nettokuormitus oli Ristinevalla (2,8 g/ha d). Ristinevan purkuvesissä oli alhaiset typpipitoisuudet. Suurin nettokuormitus fosforin osalta tuli Jämiänkeitaalta (1,4 g/ha d) ja Nanhiansuolta (,67 g/ha d). Jämiänkeitaan vesiensuojelutasona on ruokohelpikosteikko. Jämiänkeitaalla fosforikuormitus oli suurimmillaan tammikuussa, jolloin fosforipitoisuus oli korkea. Pienin fosforin kuormitus tuli Ristinevalta, jossa nettokuormitus alitti laskennallisen luonnon taustakuormitustason. Ristinevalla vesiensuojeluntasona on pintavalutus. Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailun eräänä tärkeänä tehtävänä on selvittää kuormituksen kokonaismäärän ohella myös sen jakautumista eri vuodenajoille. Tämä on yksi syy, miksi tarkkailu on suunniteltu ympärivuotiseksi. Tarkkailusoiden keskimääräinen ominaiskuormitus eri vuodenaikoina on esitetty taulukossa 8. Vuonna 21 ympärivuotista tarkkailua, ilman häiriöitä pystyttiin suorittamaan 19 tarkkailupisteellä. Ominaiskuormitusten vertailuun eri vuodenaikoina on otettu mukaan muutama sellainen tarkkailusuo, jolla tarkkailu on onnistunut tietyn jakson aikana. Näin saadaan enemmän kohteita vuodenaikaiseen vertailuun. 15
Taulukko 8. Tarkkailusoiden vuosikuormitukset (g/ha d) vuonna 21 16WWE863 Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g/ha d Talvi (n=23) 64 24,6 44 19,43 Kevät (n=24) 121 33,8 81 22,38 Kesä (n=22) 53 1,,36 42 7,,25 Syksy (n=21) 63 24,5 4 17,31 Vuosi (n=19) 64 19,57 43 14,35 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 21 selvästi eri vuodenaikoina. Keskimäärin korkeimmat ominaiskuormitukset mitattiin kiintoaineen osalta edellisvuoden tapaan kevätjaksolla. Typen osalta suurin kuormitus mitattiin myös kevätjaksolla. Fosforin ominaiskuormitus oli suurimmillaan talvijaksolla. Typen ja fosforin osalta kuormitukset olivat alimmillaan kesäjaksolla, jolloin keskivaluma oli alhainen. Kiintoaineen kuormitus oli alimmillaan syysjaksolla. 6. VUOSIKUORMITUS VUONNA 21 6.1. YLEISTÄ Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun Vuoden aikainen kokonaiskuormitus on tarkkailuun kuulumattomien soiden osalta laskettu pysyvien tarkkailuasemien ympärivuotisen tarkkailun tuloksena saatujen keskimääräisten ominaiskuormituslukujen ja kunkin suon omien pinta-alatietojen avulla. Ympärivuotisessa tarkkailussa olevien soiden laskennassa on käytetty kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 29 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 18.5.26), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Vuosina 29 ja 21 tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kaikki kertomalla pinta-ala (ha) pysyvien tarkkailuasemien kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-1 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista. Seuraavassa on esitetty Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain sekä yksityisten tuottajien osalta. 6.2. KOKONAISKUORMITUS Vuonna 21 Vapo Oy Energia Läntisellä alueella oli 232 Vapon hallinnoimaa turvetuotantoaluetta. Vesistöalueittaisessa tarkastelussa Vapon tuotantoalueet koostuvat yhteensä 32 osa-alueesta. Entisten Keski- ja Länsi-Suomen ympäristökeskusten alueella oli lisäksi yhteensä 31 yksityisten tuottajien hallinnoimaa turvesuota. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Pohjoisrajan muodosti 16
Lestijoen vesistöalue Keski-Pohjanmaalla ja itäisin oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 2 eri vesistöalueen alueella. Vapo Oy:n soilta tuleva yhteenlaskettu brutto- ja nettokuormitus vuonna 21 oli seuraava (vertailuna vuosien 26-29 arvot): Vapo Oy Energia läntinen alue Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P Kiintoaine Kok-N Kok-P Vuosi 21 74 199 6, 475 142 3,8 Vuosi 29 11 213 8,3 724 144 5,6 Vuosi 28 1294 286 8,9 877 182 4,8 Vuosi 27 941 248 7,8 72 193 5,6 Yksityisten tuottajien tuotantoalueet sijaitsivat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen (Koppeloneva) ja Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella (3 tuotantoaluetta). Yksityisten tuotantoalueiden yhteenlaskettu nettokuormitus vuonna 21 oli seuraava (vertailuna vuosien 27 29 arvot): Fortum Oy ja yksityiset tuottajat Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P Kiintoaine Kok-N Kok-P Vuosi 21 29 8,6,26 19 6,1,16 Vuosi 29 39 8,5,33 28 5,8,22 Vuosi 28 82 19,57 54 12,29 Vuosi 27 53 14,45 41 11,32 Vapo Oy Energia Läntisellä alueella oli tuotantoalueita kuuden eri entisen ELY-keskuksen alueella. Selvästi suurin kuormitus syntyi entisen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella (entinen Länsi- Suomen ympäristökeskus). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais- Suomen alueilta. Vuoden 21 kuormitus ELY-keskuksittain oli seuraava: ELY-keskukset Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto (sisältää yksityiset) tonnia tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P Kiintoaine Kok-N Kok-P Häme 18 5,8,17 12 4,2,11 Pirkanmaa 64 18,6 44 13,35 Varsinais-Suomi 138 35 1,3 94 25,9 Keski-Suomi 143 45 1,2 93 33,7 Etelä-Pohjanmaa 367 13 3, 251 74 1,8 Uusimaa 2,,58,2 1,3,42,1 Yhteensä 21 732 28 6,3 494 148 3,9 Yhteensä 29 1 4 222 8,7 753 15 5,8 Yhteensä 28 1 369 31 9,4 93 191 5,1 Yhteensä 27 975 251 8,1 746 194 5,8 Vesistöalueittain Vapo Oy:n soiden suurin nettokuormitus edellisvuoden tapaan tuli kiintoaineen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin osalta Kokemäenjoen vesistöalueelta. Seuraavaksi suurimmat kuormituk- 17
set kohdistuivat Kyrönjoen ja Kymijoen valuma-alueisiin. Vuoden 21 kuormitus vesistöalueittain oli seuraava: Vesistöalueet Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P Kiintoaine Kok-N Kok-P 14 Kymijoen va 112 35 1, 73 26,56 18 Porvoonjoen va,64,19,6,42,14,3 27 Paimionjoen va 1,6,48,14 1,1,34,9 28 Aurajoen va 1,5,45,1 1,,32,1 33 Lapinjoen va 2,,61,2 1,3,43,1 34 Eurajoen va 9 2,8,8 6,3 2,,5 35 Kokemäenjoen va 17 46 1,6 116 32 1,1 36 Karvianjoen va 86 22,7 61 16,44 37 Lapväärtinjoen va 1 3,3,11 6,1 2,2,7 38 Teuvanjoen va 3,1,9,3 2,1,66,2 39 Närpiönjoen va 7 2,1,6 4,7 1,5,4 42 Kyrönjoen va 136 41 1,2 9 29,7 44 Lapuanjoen va 46 14,4 3 1,25 46 Purmonjoen va 2 1,8,3,14 1,3,1 47 Ähtävänjoen va 25 7,9,23 16 5,6,14 48 Kruunupyynjoen va 22 6,5,19 14 4,7,12 19 Perhonjoen va 55 1,31 43 7,3,19 51 Lestijoen va 81 Suomenlahden 2,,58,2 1,3,42,1 rannikkoalueen va 83 Suomenselän 12 3,6,11 8 2,6,7 rannikkoalueen va Yhteensä 21 74 199 6, 475 142 3,8 Yhteensä 29 1 1 213 8,3 724 144 5,6 Yhteensä 28 1 294 286 8,9 877 182 4,8 Yhteensä 27 94 248 7,8 719 192 5,6 18
7. VESISTÖTARKKAILUT 21 7.1. YLEISTÄ Vuoden 21 Vapo Länsi-Suomen Energia Oy:n vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELYkeskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, sama tarkastelu on mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi ja myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valumaalueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 21 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 21 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 21 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1-3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta joillakin alueella pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 21 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1. Tulokset löytyvät myös Nablabsin verkkosivuilta https://data.nablabs.fi/. 8. TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU PIRKANMAAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA 21 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 21. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Vapon tuotantoalueista on voimassa olevat ympäristöluvat seuraavilla: Kihniön puolella Aitoneva, Kirjasneva, Talasneva, Hirvineva, Sydänmaanneva, Nokilammenneva ja Hakonevat. Parkanon puolella Latikkaneva-Ristineva-Sarkinneva-Saukonsuo, Pohjoisneva, Niinineva, Sompaneva, Alkkia, Lylyneva, Rukoneva ja Sammalneva sekä Nivusneva. Lisäksi ovat ympäristöluvat Ikaalisissa Saarikeitaalla ja Virroilla Kortenevalla, Kokko-Sarvannevalla, Hietasalon- Tuurannevalla ja Pihtinevalla sekä Ähtärin Riihi-Peuranevalla. Myös Punkalaitumen Arkkuin-Isosuolla on ympäristölupa. 9. KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu Keski-Suomesta Selkämerelle ja sen pinta-ala on 27 46 km 2 ja järvisyys 1,99 %. Viljelymaita on 456 9 ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden, Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen luonnetta on muutettu aikojen saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön. Taajamien ja teollisuuden jätevesikuormituksen vähennyttyä hajakuormitus on noussut joen suurimmaksi kuormittajaksi. Turvetuotantoalueita on vesistöalueella noin 9 1 ha, joka on,33 % koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista Kokemäenjoen vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 21 noin 6 58ha. 19
Kokemäenjoen keskivirtaama (MQ) oli vuonna 21 Harjavallassa 164 m 3 /s, kun vuosien 1971-2 kesivirtaama on ollut 238 m 3 /s (kuva 3). Kokemäenjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen alhaisia koko kesän ja syksyn ajan. Vuoden 21 maksimivirtaama 538 m 3 /s oli huhtikuun 11. päivänä. Vuoden 21 minimivirtaama 41,8 m 3 /s oli 12.9. Vuoden 29 vesistönäytteenotto ajoittui järvien osalta lopputalvella keskivirtaama- ja loppukesällä alivirtaamatilanteisiin. Virtavesinäytteiden otto ajoittui alivirtaamatilanteisiin. m 3 /s 8 7 Virtaama, Kokemäenjoki, Harjavalta 1971-2 21 6 5 4 3 2 1 1.1.1' 21.1.1 1.2.1 2.3.1 22.3.1 11.4.1 1.5.1 21.5.1 1.6.1 3.6.1 2.7.1 9.8.1 29.8.1 18.9.1 8.1.1 28.1.1 17.11.1 7.12.1 27.12.1 Kuva 3. Kokemäenjoen Harjavallan päiväkeskivirtaamat 21 ja vertailukaudella 1971-2. Kokemäenjoen vesistöalueella oli vuonna 21 Vapolla 91 toiminnassa olevaa turvetuotantoaluetta. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Vapon tuotantoalueista sijaitsee 36 kpl (taulukko 9). 2
Taulukko 9. Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen Vapon turvetuotantoalueet 21 ja tuotantoalat. Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 21, ha Tuotanto- Levossa Valmistelussa kunnossa 35 Kokemäenjoen vesistöalue 5961,8 62,2 35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin va 1771,2 235,9 35.41 Tarjanneveden alue 19, 35.415 Keihäsjärven va Sammakkolamminneva Virrat 35.416 Havanganjärven va Pihtineva Virrat 79, 35.416 Havanganjärven va Korteneva Virrat 3, 35.45 Vermasjärven valuma-alue 198,1 35.453 Uskalinjoen va Sarvanneva Virrat 87,2 35.453 Uskalinjoen va Kokkoneva Virrat 11,9 35.48 Pihlajaveden reitin va 488,9 35.485 Kivikeropuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 28,9 35.5 Ikaalisten reitin valuma-alue 2127,6 195,5 35.52 Kyrösjärven alue 167,1 69, 35.522 Mylly-Kartunjoen va Saarikeidas Ikaalinen 134,5 35.525 Kokemusjoen va Niinineva Parkano 1, 35.525 Kokemusjoen va Niinineva (aik. Kekkilän su Parkano 22,6 35.525 Kokemusjoen va Rukoneva Parkano 69, 35.53 Parkanonjärven alue 541,1 39, 35.534 Kankarinjärven a Sydänmaanneva / Pirttine Kihniö 29,4 35.535 Vuorijoen va Saukonsuo Parkano 35.535 Vuorijoen va Sarkinneva (+Lampineva) Parkano 23, 39, 35.535 Vuorijoen va Nivusneva Parkano 2,3 35.535 Vuorijoen va Latikkaneva / Ristineva Parkano 119, 35.536 Vääräjoen va Sydänmaanneva Kihniö 18,5 35.537 Naarmijärven va Halikkoneva Kihniö 1, 35.538 Nerkoonjärven va Talasneva Kihniö 21,1 35.538 Nerkoonjärven va Kotoneva-Kiimaneva Kihniö 24, 35.538 Nerkoonjärven va Kirjasneva Kihniö 42, 35.538 Nerkoonjärven va Hirvineva Kihniö 59,1 35.538 Nerkoonjärven va Aitoneva Kihniö 54, 35.539 Haukkaluoman va Iso Hakoneva, Vähä Hako Kihniö 3,7 35.54 Jämijärven valuma-alue 689,3 72,6 35.542 Jämijärven a Saarikeidas Ikaalinen 36,4 35.544 Kivijoen - Jämijoen va Hirvikeidas Kankaanpää 25, 65,6 35.545 Koikonojan va Viheräperä Kankaanpää 8, 35.547 Palojoen va Saarikeidas Ikaalinen 95,9 35.547 Palojoen va Jämiänkeidas Kankaanpää 452, 7, 35.55 Kovesjoen valuma-alue 29,4 35.555 Kuusijoen va Saarikeidas Ikaalinen 29,4 35.56 Kuivasjärven valuma-alue 39, 35.561 Kuivasjärven lähialue Nivusneva Parkano 72,7 35.563 Vatajanjoen va Sompaneva / Veteläsuo Parkano 34,7 35.563 Vatajanjoen va Sompaneva Parkano 154,8 35.563 Vatajanjoen va Alkkia Karvia 8,3 35.564 Vääräjoen va Sydänmaanneva Kihniö 2, 35.564 Vääräjoen va Sydänmaan / Nokilammen Parkano 27,5 35.57 Aurejärven valuma-alue 31,7 14,9 35.572 Vahojärven-Aurejoen a Sammalneva Parkano 6, 14,9 35.574 Sammatinjoen va Lylyneva,Saarineva,Musti Parkano 84, 35.574 Sammatinjoen va Iso Hakoneva, Vähä Hako Kihniö 5,3 35.577 Iso-Tervajärven va Talasneva Kihniö 58,9 35.578 Vähä Mustajärven va Sammakkolamminneva Virrat 37,5 35.578 Vähä Mustajärven va Nimetönneva Virrat 2, Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevesipuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Eniten Kokemäenjoen veden laatuun vaikuttaa Loimijoesta tuleva ravinnekuormitus, sillä Loimijoen vesistöalueen pintaalasta peltojen osuus on suuri, noin 4 %. Viljelymaita Kokemäenjoen vesistöalueella on 456 9 ha. Rekolaisen (1989) esittämien peltoalueiden ravinnehuuhtoutumien mukaan Kokemäenjoen vesistöalueen viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 456 t ja typpeä 5 473 t. Vapon turvetuo- 21