U1 EDUSKUNTA VALIOKUNNAT ASIAKIRJAVIHKO /<ä.3~~/"2-oo6 i/p AA. A. Z o o 9- VK-FAKTA PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA DIAARIOTE 11.01.2007 DIAARIOTE PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA E 125/2006 vp Euroopan avoimuusaloitetta koskevasta komission vihreästä kirjasta Saapunut: Mahdollisia toimenpiteitä varten Mietintövk: SuV Ministeriö: VM Lähettäjä: SuV Lähetyspvm: 01.12.2006 Saapumispvm: 04.12.2006 Tilakoodi: Käsittely päättynyt Lopputoimi: PeVP 107/2006 vp, 3 Lopputoim.pvm: 11.01.2007 Eutori-nro: KOM-nro: EU/2006/0908 KOM(2006) 194 lopullinen 11.01.2007 Ei ryhdytä tp:iin SuV 11.01.2007 Valmistava keskustelu 11.01.2007 Asiantuntijakuulemisen päättäminen 11.01.2007 Käsittely Asiantuntijoiden kuuleminen -finanssineuvos Tapio Mutikainen valtiovarainministeriö -yksikön johtaja Jaana Jääskeläinen oikeusministeriö (K) -professori Tuomas Ojanen (K) 05.12.2006 Käsittely Asian ottaminen käsiteltäväksi 05.12.2006 Asian ilmoittaminen Asia ilm. vkaan s aapuneeks i (mahd. tp.) 01.12.2006 Asian ilmoittaminen Saap. mahd. tp. varten
0J2jP OIKEUSMINISTERIÖ Lainvalmisteluosasto Eurooppaoikeuden yksikkö Jaana Jääskeläinen 10.1.2007 7* LT MJfeöö&rft Perustuslakivaliokunnalle VALTIONEUVOSTON SELVITYS E 125/2006 VP EUROOPAN AVOIMUUSALOITETTA KOSKEVASTA KOMISSION VIHREÄSTÄ KIRJASTA C:\Program FiIes\TeamWAJREVToimisto\T\M\V5\avoimuusaloite.PeV.doc Komission 3.5.2006 esittämä vihreä kirja (KOM (2006) 194 lopull.) on osa komission vuoden 2005 marraskuussa käynnistämää niin sanottua Euroopan avoimuusaloitetta. Aloitteeseen kuuluu kolmentyyppisiä ehdotuksia: ensimmäinen ryhmä koostuu toimenpiteistä, joihin komissio on omaaloitteisesti ryhtynyt; toinen muodostuu aloitteista, joista on tarkoitus keskustella toimielinten välisesti; kolmas ryhmä koskee kysymyksiä, joista olisi komission mukaan järjestettävä avoin julkinen kuuleminen. Nyt käsiteltävänä oleva vihreä kirja liittyy viimeksi mainittuun ryhmään asioita: sen julkaisemisella komissio avasi avoimen julkisen kuulemisen niistä yksilöimistään kysymyksistä, joista on sen käsityksen mukaan syytä kuulla kansalaisyhteiskuntaa laajemminkin, eikä ainoastaan keskustella komission sisäisesti tai toimielinten kesken. Vihreän kirjan aiheita on kolme ja ne ovat edunvalvojia (lobbaajia) koskevat säännöt, komission konsultaatioprosessin vähimmäisvaatimusten noudattaminen käytännössä sekä EU-varojen vastaanottajatietojen julkisuus. Muut avoimuusaloitteen aiheet jäävät vihreän kirjan ulkopuolelle ja niitä on tarkoitus edistää komission sisäisin toimin tai lainsäädäntöprosessien kautta. Tämä koskee mm. asiakirjajulkisuutta säätelevän ns. avoimuusase-tuksen tarkistamista, josta on tarkoitus laatia erillinen vihreä kirja. Tosin myös yhteisesti hallittujen EU:n varojen vastaanottajatietojen julkistamista koskevaa sääntelyä on valmisteltu vihreän kirjan käynnistämän kuulemisen aikanakin mm. varainhoitoasetuksen ja eri sektorialojen lainsäädännön valinistelun yhteydessä, kuten valtiovarainministeriön selvityksessä on esitetty. Edunvalvojien toiminnan osalta komission vihreässä kirjassa esittämät kysymykset koskevat erityisesti sitä, pitäisikö lobbaamisen avoimuutta pyrkiä lisäämään sekä tarvitaanko unionissa tarkempia lobbaamista koskevia menettelysääntöjä ja niiden noudattamisen valvontaa. Suomi tukee avoimuuden lisäämistä edunvalvonnassa. Tässä yhteydessä on Suomen perustuslain näkökulmasta tärkeää varmistaa myös EU:n tasolla, että yksilöt voivat osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa heitä koskevaan päätöksentekoon. Tämän vuoksi Suomi katsoo, että lobbaamista koskevien 2(2)
sääntöjen valmistelussa on huolehdittava siitä, että niillä ei kuitenkaan vaikeuteta spontaania kansalaisvaikuttamista. Konsultaatioprosessin vähimmäisvaatimusten osalta komissio toivoo kuulemiselta palautetta sen suhteen, miten komissio on soveltanut joulukuussa 2002 hyväksymiään konsultointimenettelyn yleisiä periaatteita. Konsultoinnilla tarkoitetaan prosessia, jossa komissio pyytää EU.n toimielinten ulkopuolisia tahoja esittämään näkemyksiään komission ehdotuksista. Suomen näkemyksen mukaan konsultointi on sujunut tyydyttävästi, mutta tässä asiassa ratkaisevaa on kuitenkin se palaute, jonka komissio saa kansalaisjärjestöiltä ja muilta yksityisiltä tahoilta. Tietojen antamista EU:n varojen vastaanottajista komissio pitää tarpeellisena etenkin siitä näkökulmasta, että kansalaisille on annettava tarkempia tietoja siitä, mitä EU tekee ja miksi. Etenkin EU:n varojen käytöstä olisi annettava kansalaisille heidän edellyttämiään tietoja. Komissio pitää ongelmallisena sitä, että se voi itse antaa tietoja vain hallitsemistaan EU-rahoitteisista toimista, kun taas jäsenvaltiot päättävät tietojen antamisesta silloin, kun rahoitusta hallinnoivat komissio ja jäsenvaltiot yhdessä. Tämän vuoksi komissio kysyy, pitäisikö jäsenvaltioille asettaa EU:n tasolla velvoite julkistaa tiedot yhteisesti hallinnoitujen EU-varojen saajista ja jos, niin mitkä tiedot ja millä tavalla. Kuten edellä on jo todettu, näiltä osin unionissa on jo ryhdytty lainsäädäntötoimiin riippumatta vihreään kirjaan liittyvästä kuulemismenettelystä. Joulukuussa hyväksytyssä varainhoitoasetuksessa on yleissäännös, joka velvoittaa jäsenvaltiot antamaan tietoja tukien saajista. Eri alojen erityissäännöksissä on tarkoitus antaa yksityiskohtaisempia säännöksiä siitä, mitkä tiedot tulisi julkistaa ja millä tavoin. Joillakin aloilla tällaisia säännöksiä onkin jo olemassa. Erityissäännökset ovat perusteltuja sen vuoksi, että tukijärjestelmät voivat olla hyvinkin erilaisia eri aloilla. Suomi tukee pyrkimyksiä lisätä avoimuutta tuensaajia koskevien tietojen osalta. Suomessa tukia koskeviin päätöksiin sovelletaan julkisuuslakia sekä soveltuvin osin erityislainsäädännön säännöksiä. /=? Öy(20M v/o
Lausunto 11.1.2007 Tuomas Ojanen Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle E 125/2006 vp valtioneuvoston selvitys avoimuusaloitetta koskevasta komission vihreästä kirjasta Käsillä oleva vihreä kirja on merkityksellinen etenkin hyvän hallinnon - "hyvän eurooppalaisen hallintotavan" - kannalta sekä unionin päätöksentekojärjestelmien demokratisoimiseksi sekä viemiseksi lähemmäksi kansalaisia. Vihreässä kirjassa esille tuodut kysymykset ovat myös huomionarvoisia perusoikeuksien näkökulmasta. Tässä yhteydessä merkityksellisiä ovat ennen muuta EU:n perusoikeuskirjan artiklat hyvästä hallinnosta (41 artikla) ja asiakirjajulkisuudesta (42 artikla). Käsillä olevaa vihreää kirjaa voidaan pitää jatkona sille komission laatimien asiakirjojen sarjalle, jotka ovat tavalla tai toisella liittyneet unionin päätöksentekoprosessien avoimuuden ja demokraattisuuden lisäämiseen. Edellisistä asiakirjoista voidaan erityisesti mainita komission 25.7.2001 antama ns. valkoinen kirja Eurooppalaisesta hallintotavasta. Siinä pohdittiin, miten unioni käyttää kansalaisten sille antamaa toimivaltaa ja miten tähän liittyviä poliittisia prosesseja voitaisiin uudistaa unionin politiikkojen johdonmukaistamiseksi ja demokratisoimiseksi sekä unionin viemiseksi lähemmäksi kansalaisia. Valkoiseen kirjaan sisältyvät uudistukset ovat ensi vaiheessa toteutettavissa perustamissopimuksia muuttamatta. Valkoinen kirja sisältää muutosehdotuksia neljältä osa-alueelta: 1) tiiviimpi osallistuminen ja avoimuuden lisääminen, 2) päätöksenteon, sääntelyn ja toimeenpanon kehittäminen, 3) unionin panos globaalitasolla ja 4) politiikkojen ja toimielinten tarkistetut painopisteet. Käsillä olevaan vihreään kirjaan sisältyviä ajatuksia ja avauksia eri osa-alueillaan (selkeiden sääntöjen luominen edunvalvojien toiminnalle unionissa, komission kuulemis- ja konsultaatioprosessin vähimmäisvaatimuksien noudattaminen ja yhteisesti hallinnoitujen EUvarojen vastaanottajatietojen julkaisemisen pakolliseksi tekeminen jäsenvaltioille) voidaan yleisesti ottaen pitää kannatettavina ja tärkeinä. Etenkin Suomen tulisi suhtautua erityisen myönteisesti pyrkimyksiin lisätä Euroopan unionin avoimuutta ja sitä kautta unionin ja sen hallinnon demokraattista legitimiteettiä, koska avoimuus on perinteisesti kuulunut Suomen keskeisten EUtavoitteiden joukkoon. Suomen pitäisikin olla aktiivisesti mukana avoimuutta koskevan sääntelyn kehittämisessä vihreän kirjan avausten pohjalta. Nähdäkseni jatkovalmistelussa olisi kuitenkin syytä huomioida vihreässä kirjassa esitettyä enemmän seuraavat kaksi seikkaa: Yhtäältä olisi syytä painottaa vihreässä kirjassa ja valtiovarainministeriön perusmuistiossa esitettyä enemmän perusoikeusnäkökulmaa avoimuuteen. Kansalaisilla on nimenomaan oikeus hyvään hallintoon siten kuin se on kirjattuna EU:n perusoikeuskirjan 41 artiklaan. Hyvään hallintoon kuuluu yhtenä keskeisenä osa-alueena esimerkiksi asiakirjajulkisuus, jota tuo esiin perusoikeuskirjan 42 artikla. Nähdäkseni perusoikeusnäkökulmalle avoimuuteen ei panna riittävästi painoa vihreässä kirjassa ja ministeriön perusmuistiossa, vaikka perusoikeusnäkökulma kykenisi tuomaan perusteiltaan oikeudellisia kriteerejä ja suuntaviivoja avoimuusasididen kehittämiselle unionissa. Tällä tavoin perusoikeusnäkökulma täydentäisi vihreässä kirjassa esitettyjä» perusteiltaan poliittisia pyrkimyksiä ja ratkaisumalleja avoimuuden kehittämiseksi. Toinen keskeinen kehittämistarve liittyy avoimuuden toteuttamisen laajuuteen unionissa. Vihreässä kirjassa keskitytään ensisijaisesti tarkastelemaan avoimuuden lisäämistä komission toiminnassa ja edunvalvonnassa suhteessa siihen. Tarve lisätä edunvalvonnan avoimuutta EU:ssa ja tavoite luoda
säännöt lobbaajien toiminnalle, samoin kuin esimerkiksi kuulemis- ja konsultaatioprosessien kehittämistarve, koskevat kuitenkin yleisesti EU:n toimielin- ja päätöksentekojärjestelmää. Jatkovalmistelussa olisi siten tärkeää huolehtia siitä, että esimerkiksi pvrkimys luoda selkeät pelisäännöt edunvalvojien toiminnalle kattaa yleisesti päätöksenteon EU:ssa, eikä vain sitä osaa, jossa on kysymys komission toiminnasta ja siihen vaikuttamisesta. Helsingissä 11. päivänä tammikuuta 2007 Tuomas Ojanen OTT, professori