Työsuojelukustannusten tietotarveanalyysi

Inhimillinen työ osaamiskeskus Työturvallisuustiimi Työtapaturmien aiheuttamat kustannukset Työturvallisuuden merkitys työpaikkojen tuottavuuteen Julkaistu seuraavien rahoittajien tuella Työsuojelukustannusten tietotarveanalyysi Tutkimusosio 1 Jari Pekka Kitinoja Kimmo Oinonen Markku Aaltonen

Esipuhe Tämä tietotarveanalyysi on toteutettu osana Työterveyslaitoksen vuosina 2005 2007 tehtyä tutkimushanketta "Työtapaturmien aiheuttamat kustannukset Työturvallisuuden merkitys työpaikkojen tuottavuuteen". Tietotarveanalyysi on hankkeen tutkimusosio nro. 1. Tietotarveanalyysi toteutettiin kysely ja haastattelututkimuksena ja sen toteutus oli kaksivaiheinen. Tietotarveanalyysin tavoitteena oli kartoittaa yritysten ja henkilöstön tämänhetkistä tietämystä työturvallisuuteen ja työturvallisuuskustannuksiin liittyvissä asioissa sekä kartoittaa millaista tietoa kyseisistä asioista tarvitaan ja miten tietoa voitaisiin käyttää hyväksi ennaltaehkäisyssä ja työturvallisuuden parantamisessa. Ensimmäisessä vaiheessa tietotarveanalyysia teimme yrityskohtaisen kyselyn ja haastattelun (tarkemmin luvussa 2. Yrityksille suunnattu kysely ja haastattelututkimus) ja toisessa vaiheessa teimme kyselyn samojen yritysten henkilöstölle (tarkemmin luvussa 3. Henkilöstölle suunnattu kyselytutkimus). Yrityskohtaisesta kyselystä, syventävistä haastatteluista ja henkilöstölle suunnatusta kyselystä annoimme organisaatioille palautteen heidän antamistaan vastauksista. Palautteeseen kuului myös vertailu koko kyselyn tuloksiin. Kyselyjen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Työterveyslaitoksen Työturvallisuustiimissä tutkimusinsinööri DI Jari Pekka Kitinoja. Yrityksille suunnatut haastattelut ja tutkimusosion raportoinnin tekivät yhdessä tekniikan ylioppilas apulaistutkija Kimmo Oinonen ja Jari Pekka Kitinoja. Kimmo Oinonen hyödynsi tietotarveanalyysin tuloksia sekä opiskeluihin liittyvässä sekä erityistyössään että diplomityössään, jotka hän laati Tampereen teknillisen yliopiston Turvallisuustekniikan laitokselle. Tutkimushankkeen projektiryhmä ja ohjausryhmä olivat myös tiiviisti mukana tietotarveanalyysin toteuttamisessa sen suunnittelusta lähtien. Näiden ryhmien rooli tietotarveanalyysiin kuuluneiden kysymysten kommentoinnissa sekä tulosten analysointi ja raportointivaiheessa oli tärkeä tietotarveanalyysin onnistumisen kannalta. Tutkimuksen "Työtapaturmien aiheuttamat kustannukset Työturvallisuuden merkitys työpaikkojen tuottavuuteen" ovat rahoittaneet Työsuojelurahasto, valtakunnallinen työtapaturmaohjelma, sosiaali ja terveysministeriö, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto ja Työterveyslaitos. Tutkimuksen ohjaukseen ovat osallistuneet myös työmarkkinajärjestöt EK ja SAK sekä seuraavat tapaturmavakuutuslaitokset: Pohjola, If, Tapiola ja Fennia. 2

Tiivistelmä Työtapaturmien aiheuttamat kustannukset Työturvallisuuden merkitys työpaikkojen tuottavuuteen projekti liittyi valtakunnallisen työtapaturmaohjelman 2001 2005 toimenpiteisiin. Sen tavoitteena oli hyödyntää paremmin tapaturmakustannuksiin ja työsuojelun taloudellisiin vaikutuksiin kertynyttä tietämystä ja luoda uutta tietoa aiheesta. Erityisesti painotettiin työpaikkojen eri intressiryhmien tietotarpeita kustannustietojen käytössä. Eri tutkimusosioissa keskityttiin tapaturmakustannusten laskemiseen yritystasolla ja yritysten välisissä toimitusketjuissa sekä testattiin uuden tapaturmaskenaariomallin soveltuvuutta Suomessa. Merkittävä osa tutkimusta oli myös internet sivuston kehittäminen ja tutkimustulosten perusteella tehtävän koulutus ja tiedotusaineiston tuottaminen ja hyödyntäminen. Tutkimus toteutettiin kiinteässä yhteistyössä Työsuojelurahaston, Tapaturmavakuutuslaitosten liiton, työmarkkinajärjestöjen (EK, SAK), vakuutusyhtiöiden (Pohjola, If, Tapiola ja Fennia) ja sosiaali ja terveysministeriön työsuojeluosaston kanssa. Tutkimukseen ilmoittautui mukaan 23 yritystä edustaen eri toimialoja. Tämä raportti kuvaa tutkimusosion 1 toteuttamisen koskien turvallisuustietotarpeita. Tietotarvekartoituksessa ei keskitytty pelkästään työtapaturmista aiheutuviin kustannuksiin vaan tarkasteluun otettiin myös mahdolliset poissaolojen ja työtapaturmien aiheuttamien häiriöiden vaikutukset yritysten omaan sekä toimitusketjujen toimintaan ja kustannuksiin. Myös työturvallisuuden ja työturvallisuuskustannusten merkitystä alihankkijayhteistyön eri vaiheissa on tarkasteltu. Yrityskohtainen kysely (kyselylomake liitteenä 1.) lähettiin 30 organisaatioon ja vastaukset saatiin 23:sta, joista kolme oli julkisen sektorin organisaatioita. Yrityskohtaiseen kyselyyn vastaukset keräsi yrityksessä ollut yhteyshenkilö, joka pääsääntöisesti oli työsuojelupäällikkö. Yrityskohtaisen kyselyn tarkoituksena oli selvittää yritysten perustiedot, työturvallisuustoimintaan ja työturvallisuuskustannuksiin sekä yritysten toimitusketjuihin liittyviä asioita. 17 organisaatiossa tehtiin syventävä haastattelu. Syventävissä haastatteluissa teemat olivat samoja kuin yrityskohtaisessa kyselyssä, mutta haastatteluissa keskityimme työturvallisuuskustannuksiin ja yritysten väliseen toimintaan liittyviin asioihin ja pyrimme selvittämään yritysten käytäntöjä. Haastattelutilaisuudet pyrittiin pitämään sellaisina, että vapaalle keskustelulle aiheesta jäisi mahdollisimman paljon tilaa. Haastatteluihin (haastattelulomake liitteenä 2.) osallistui pääsääntöisesti yrityksen työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutettu ja joku keski tai linjajohtoon kuuluva henkilö. Haastateltavien määrä vaihteli ja oli 1 4 henkilöä per yritys. Henkilöstölle suunnattuun kyselyyn (kyselylomake liitteenä 3.) vastasi 157 henkilöä 20:stä tutkimushankkeeseen osallistuneesta yrityksestä, kysely lähetettiin 225 henkilölle eli vastausprosentti oli noin 70 %. Aihealueet henkilöstökyselyssä olivat seuraavat: yritysten työturvallisuustoiminta, työturvallisuustoiminnan parantaminen ja edistäminen, työturvallisuustoiminnan taso, työturvallisuustieto ja tiedonkulku, tiedon hyödyntäminen ja päätöksenteko sekä työtapaturmien oikeudelliset seuraukset. Tulosten mukaan henkilöstö käyttää vähemmän suoranaisesti tapaturmiin liittyviä tunnuslukuja/asioita omassa työssään kuin mitä yritykset niitä keräävät tai käyttävät. Vastaavasti monia ennakoivaan työsuojelutoimintaan liittyviä asioita, kuten läheltä piti tilanne ilmoitusten määrä, työpaikkakierrosten tms. määrä tai turvallisuusaloitteet, henkilöstö 3

käyttää enemmän kuin mitä yritysten näkökulmasta annetuista vastauksista voi päätellä (kuva 26, s.36). Kovinkaan moni yritys ei tarkastele ennakoivaan työsuojelutoimintaan ja huonon työturvallisuustason aiheuttamiin häiriöihin liittyviä kustannuslajeja, mutta henkilöstökyselyyn vastanneiden mielestä ne kuitenkin vaikuttavat vastaajien omaan työhön tai päätöksiin (kuva 25, s. 35). Melkein 2/3 yrityksistä vastasi seuraavansa työtapaturmien ja sairauspoissaolojen kustannuksia, mutta vain noin joka viidennes yritys vastasi seuraavansa työturvallisuustoiminnan kustannuksia eli tapaturmien ehkäisyyn laitettua panostusta (kuva 6, s. 11). Työturvallisuuden kustannuslajeista eniten tarkastellaan tapaturmavakuutusmaksuja (86 %) ja sairaspoissaolokustannuksia (76 %). Välillisistä kustannuksista tarkastellaan eniten henkilöstö ja koulutuskuluja (52 %), mutta muuten välillisiä kustannuksia tarkastellaan vain harvassa yrityksessä (kuva 11,s.16). Työntekijät saavat työturvallisuustietoa monesta eri lähteestä, mutta työturvallisuuden kustannustietoa jaetaan lähinnä tiedotustilaisuuksissa/palavereissa. (kuva 27, s. 37) Melkein kaikki vastaajat (92 %) olivat sitä mieltä, että työturvallisuuden ja tuottavuuden välillä on selvä yhteys, vaikka vain noin puolet vastaajista on ilmoittanut saavansa riittävästi tietoa eri vaihtoehtojen kustannus ja tuottavuusvaikutuksista. (taulukko 13, s. 30) 4

Sisällysluettelo ESIPUHE... 2 TIIVISTELMÄ... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 5 1. JOHDANTO... 7 1.1 TUTKIMUKSEN TAUSTAA JA NÄKÖKULMIA... 7 1.2 TUTKIMUKSESSA ESIINTYVÄT KÄSITTEET... 8 2. YRITYKSILLE SUUNNATTU KYSELY JA HAASTATTELUTUTKIMUS...10 2.1 AINEISTO JA MENETELMÄT...10 2.1.1 Kysely ja haastattelututkimukseen osallistuneet yritykset...10 2.1.2 Kyselylomake...10 2.1.3 Haastattelulomake ja haastattelut...11 2.2 TYÖTURVALLISUUSTOIMINTAAN LIITTYVIÄ TULOKSIA...11 2.2.1 Työturvallisuustoiminnan organisointi ja työturvallisuuskoulutus...11 2.2.2 Johtamisen, omistuspohjan ja asiakkaiden vaikutus työturvallisuuteen...12 2.2.3 Yritysten työturvallisuusjärjestelmät...13 2.2.4 Työturvallisuustoiminnan mittaaminen...14 2.2.5 Työturvallisuustason vertaaminen muihin...16 2.2.6 Yritysten tapaturmataajuudet ja niiden laskenta...16 2.2.7 Hyviä käytäntöjä ja tulevaisuuden haasteet...19 2.3 TYÖTURVALLISUUSKUSTANNUKSIIN JA TIETOON LIITTYVIÄ TULOKSIA...20 2.3.1 Työturvallisuuskustannusten laskenta ja tietojen kerääminen...20 2.3.2 Työturvallisuuskustannustiedon hyödyntäminen päätöksenteossa...22 2.3.3 Työturvallisuuden kustannustiedon jakaminen henkilöstölle ja palkitseminen...24 2.3.4 Millaista tietoa työturvallisuuskustannuksista tarvitaan...25 2.4 ALIHANKINTAAN JA YHTEISTYÖKUMPPANEIHIN LIITTYVIÄ TULOKSIA...26 2.4.1 Alihankkijoiden valintakriteerit ja työturvallisuusvaatimukset...26 2.4.2 Alihankkijan/toimitusketjun työturvallisuuteen liittyvät tunnusluvut...26 2.4.3 Yhteistyö tapaturmien torjunnassa...29 3. HENKILÖSTÖLLE SUUNNATTU KYSELYTUTKIMUS...30 3.1 AINEISTO JA MENETELMÄ...30 3.1.1 Kyselytutkimukseen osallistuneet henkilöt...30 3.1.2 Haastattelulomake ja kysymykset...31 3.2 TYÖTURVALLISUUSTOIMINTAAN JA KUSTANNUKSIIN LIITTYVIÄ TULOKSIA...32 3.2.1 Yritysten työturvallisuustoiminta...32 3.2.2 Työturvallisuustoiminnan kehittäminen...33 3.2.3 Työturvallisuustoiminnan taso...34 3.2.4 Työtapaturmien oikeudelliset seuraukset...36 3.3 TYÖTURVALLISUUS JA TYÖTURVALLISUUSKUSTANNUSTIETOON LIITTYVIÄ TULOKSIA...37 3.3.1 Työturvallisuus ja tiedonkulku...37 3.3.2 Kustannustieto...38 3.3.3 Työturvallisuustiedon hyödyntäminen...39 3.4 ALIHANKINTAAN JA YHTEISTYÖKUMPPANEIHIN LIITTYVIÄ TULOKSIA...41 4. YHTEENVETO...42 4.1 YRITYKSILLE SUUNNATTU KYSELY JA HAASTATTELUTUTKIMUS...42 5

4.2 HENKILÖSTÖLLE SUUNNATTU KYSELYTUTKIMUS...43 4.3 TUTKIMUSOSIEN VERTAILU...44 LÄHTEET...48 LIITTEET...49 Liite 1: Tapaturmakustannus kysely, yrityksille suunnattu osio...49 Liite 2: Yrityskohtaisten haastattelujen kysymysrunko...54 Liite 3: Tapaturmakustannuskysely, henkilöstölle suunnattu osio...55 6

1. Johdanto 1.1 Tutkimuksen taustaa ja näkökulmia Tapaturma aiheuttaa inhimillisten kärsimysten lisäksi taloudellisia menetyksiä. Niitä voidaan pitää yritystoiminnan kannalta haitallisina sivutuotteina, joista aiheutuu kustannusten lisäksi häiriöitä tuotantotoimintaan. (Kupi, E 1994). Tehostetulla tapaturmantorjuntatyöllä on sen sijaan mahdollista saavuttaa säästöjä vahinkokustannuksissa ja parantaa tuottavuutta. Työsuojelutoimenpiteitä arvioidaan tavallisesti lääketieteelliseltä tai tekniseltä perustalta. Taloudellinen näkökulma laajentaa päätöksenteon pohjaa niin, että voidaan tehdä taloudellisiin voimavaroihin nähden mahdollisimman tuottava ratkaisu. Ajanjaksolla 1996 2002 on keskimäärin korvattu työtapaturmia ja ammattitauteja n. 119 500 kappaletta. Näistä noin 60 % johti vähintään kolmen päivän ja lähes 10 % vähintään kuukauden poissaoloon. Vuosittain vakuutuslaitokset maksavat korvauskuluja työtapaturmista ja ammattitaudeista noin 0,5 miljardia euroa. (Työturvallisuus kohti maailman kärkeä työtapaturmaohjelma 2001 2005, Seurantaraportti 2003) Tämän lisäksi yritykset joutuvat maksamaan välillisiä vakuuttamattomia kustannuksia tapaturmien aiheuttamien tuotantohäiriöiden vuoksi. Varovaisenkin arvion mukaan nämä välilliset kustannukset voivat olla yli kaksinkertaiset verrattuna välittömiin kustannuksiin. Asiakkaat ovatkin jo alkaneet kysellä, paljonko yrityksessä on tapaturmia ja paljonko ne nostavat tuotteiden hintoja. He eivät ole enää halukkaita maksamaan toisten aiheuttamia kustannuksia. Tällainen tilanne voi olla edessä esimerkiksi alihankkijalla, jonka päätilaaja tarkastaa alihankkijan laatujärjestelmän toimivuuden ja työturvallisuuden tason. Tapaturma on merkki tuotannon huonosta laadusta, joka nostaa hintoja ja aiheuttaa toimitushäiriöitä. On arvioitu, että asuntojen hinnasta noin 1,3 % on tapaturmakustannuksia. Joissakin tapauksissa, kuten hintakilpailussa, yritys ei voi siirtää lisäkustannuksia tuotteiden hintoihin, jolloin kustannus lankeaa yrityksen omistajille. Yritysjohdon motiivit ja toimenpiteet ovat kriittisiä tekijöitä turvallisuustoiminnalle. Jos johto on tietämätön tapaturmien ja yleensä huonojen työolojen aiheuttamista taloudellisista menetyksistä, torjuntatoimet nähdään helposti vain kannattamattomina menoina. Tapaturmavakuutusmaksut voivat olla tehokas motivointikeino silloin, kun yritys voi vaikuttaa niihin omilla toimenpiteillään. Nykyisin korostetaan entistä enemmän turvallisten työolojen merkitystä tuottavuuden ja laadun parantamisessa samalla kun säästetään vahinkokuluissa. Tampereen teknillinen korkeakoulu tutki yhdessä Työterveyslaitoksen työympäristön ja tuottavuuden välistä suhdetta Työsuojelurahaston rahoittamassa hankkeessa vuosina 1999 2002. Fyysisen työympäristön kokonaislaadukkuuden ja järjestyksen merkitys tuottavuuden kasvun edellytyksenä tuli esiin kaikissa osatutkimuksissa. Rakennustyömailla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys hyvän työympäristön ja tuottavuuden välillä. Tutkijoiden mukaan huono fyysinen työympäristö, erityisesti huono järjestys, aiheuttaa etsimistä, ajanhukkaa ja resurssien hukkakäyttöä. Sotku heikentää suoraan työn tuottavuutta. Toisaalta taas hyvä fyysinen työympäristö, erityisesti järjestys, on näkyvä merkki työmaajohdon onnistuneesta toiminnasta, minkä seurauksena myös työmaan taloudellinen tulos on hyvä. Rakennusalalla hyvää työmaan turvallisuustasoa voidaan käyttää jopa ennusteena työmaan tulevalle kannattavuudelle tutkimuksen mukaan. (Kemppilä et al 2002) 7

1.2 Tutkimuksen tavoitteet Tämä tutkimusosio oli koko tutkimuksen lähtökohta, jolloin haluttiin kartoittaa tietotarpeet eri intressiryhmien osalta. Tarkoitus oli selvittää, miten työpaikoilla suhtaudutaan työsuojelun kustannustietoon ja miten sitä tulisi jakaa ennaltaehkäisevässä työssä. Tutkimuskysymyksiä olivat seuraavat: Mikä merkitys ja arvostus työsuojelun kustannustiedoilla on päätöksenteossa? Koetaanko työsuojelukustannukset merkittäviksi? Missä päätöksentekovaiheessa ja muussa käyttötilanteessa kustannustiedot ovat tarpeellisia? Missä muodossa tietoja tulisi saada? Millä tasolla yrityksissä seurataan kustannuksia? Mitä ongelmia on esiintynyt, kun kustannustietoja on käytetty? Miten työturvallisuustoiminta on muuttunut sen jälkeen, kun kustannustietoja on käytetty päätöksenteossa? Onko näyttöä siitä, että kustannustietojen paremmalla käytöllä on saavutettu parempi turvallisuustaso? Mihin tietoon työturvallisuustoiminta perustuu silloin, kun kustannuslaskelmia ei ole tehty? 1.3 Tutkimuksessa esiintyvät käsitteet Bruttokansantuote Yhteiskunnan kokonaistuotannon kehitystä kuvataan tunnusluvulla, jota kutsutaan bruttokansantuotteeksi (lyhenne BKT). Liikevoitto Operatiivinen tulos eli liikevaihto operatiivisilla kuluilla (+ muut tuotot) ja poistoilla vähennettynä. Liikevoitto % on liikevoitto jaettuna liikevaihdolla kerrottuna sadalla. Kannattavuus Usein käytetty kannattavuuden tunnusluku, voittoprosentti saadaan jakamalla tulos liikevaihdolla ja kertomalla sadalla. Tuottavuus Tuottavuudella (tuottavuussuure) tarkoitetaan yleiskäsitteenä kulloinkin tarkasteltavana olevan kohteen tai järjestelmän tuotosten ja niiden aikaansaamiseksi sijoitettujen/käytettyjen panosten suhdetta valittuna ajanjaksona. Tapaturmataajuus Työtapaturmien lukumäärä miljoonaa tehtyä työtuntia kohden. Turvallisuuskulttuuri Turvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan yrityksen tapaa toimia turvallisuusasioissa. Tyky toiminta Työkykyä ylläpitävällä toiminnalla tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan terveyteen, työ ja toimintakykyyn, hyvinvointiin ja tuottavuuteen. 8

Työaikainen liikennetapaturma Työtapaturma, joka on sattunut työhön liittyvällä ja työaikana tapahtuvalla matkalla. Työmatkatapaturma Tapaturma, joka on sattunut matkalla asunnosta työpaikalle tai päinvastoin. Työtapaturma Työtapaturmalla tarkoitetaan äkillistä, ennalta arvaamatonta ja ulkoisen tekijän aiheuttamaa tapahtumaa, josta on seurauksena vamma tai sairaus. Työturvallisuus/työsuojelu Kyselyissä ja haastatteluissa on käytetty näitä kahta termiä osittain rinnakkain ja samassa tarkoituksessa, myös puhuttaessa näihin liittyvistä kustannuksista. Joissakin tapauksissa tämä on saattanut aiheuttaa vastauksiin epätarkkuutta. Työturvallisuus /työsuojelukustannukset Sisältävät kaikki huonosta työympäristöstä aiheutuneet kustannukset ja menetykset sekä työturvallisuuden/työsuojelun parantamiseen käytetyt panoskustannukset. 9

2. Yrityksille suunnattu kysely ja haastattelututkimus 2.1 Aineisto ja menetelmät 2.1.1 Kysely ja haastattelututkimukseen osallistuneet yritykset Yrityskohtainen kysely lähettiin 30 yritykseen/yksikköön ja vastaukset saatiin 23 yrityksestä (kuva 1.), joista 17 yrityksessä tehtiin syventävä haastattelu. Eniten yrityksiä eli noin puolet (48 %) oli teollisuuden toimialalta. Syventäviin haastatteluihin ja kyselyyn osallistui pääsääntöisesti yrityksen työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutettu ja tuotannon esimies, haastateltavien määrän vaihdellessa kuitenkin välillä 1 4 henkilöä. n % Teollisuus 11 48 % Sähkö, kaasu ja vesihuolto 4 17 % Rakentaminen 4 17 % Kuntasektori 2 9 % Tukku ja vähittäiskauppa 1 4 % Terveydenhuolto ja 1 4 % Yhteensä 23 Kuva 1. Yrityksen päätoimiala kyselytutkimukseen osallistuneilla yrityksillä (N=23) Yritykset edustivat keskisuuria ja suuria yrityksiä, henkilömäärän vaihdellessa 150 23 000 työntekijän välillä ja yritysten liikevaihdot vaihtelivat vastaavasti 12 3 030 milj. euron välillä. Kaikki taustatiedot ovat vuoden 2004 arvoja. Vaikka vaihteluväli yrityskoossa on iso, niin suurimmalla osassa kyselyyn vastanneilla yrityksillä liikevaihto oli yli 100 milj. euroa ja henkilöstömäärä yli 300 eli yritykset olivat enimmäkseen isoja. n % neg. 0 2 9 % 1 10 17 74 % 11 20 2 9 % 21 2 9 % Yhteensä 23 Kuva 2. Konsernin/yrityksen liikevoitto % liikevaihdosta vuonna 2004 (N=23) 2.1.2 Kyselylomake Yrityskohtainen kyselylomake (liite 1.) laadittiin selvittämään yrityksen perustietoja ja työturvallisuuteen liittyvien kustannustietojen käyttöä yrityksissä. Kysely laadittiin Internetpohjaisella Digium ohjelmistolla. Kyselyssä selvitettiin yritysten perustietoja, työturvallisuustoimintaa ja sen tunnuslukuja, työturvallisuuskustannuksiin sekä alihankintaan ja toimitusketjuihin liittyviä asioita. Alihankintaan liittyvissä kysymyksissä pyrittiin selvittämään työturvallisuuden merkitystä alihankinnan yhteydessä ja alihankkijoiden valintaprosessissa. 10

2.1.3 Haastattelulomake ja haastattelut Kyselyn päätyttyä suoritettiin syventävät haastattelut 17 kyselyyn osallistuneessa yrityksessä. Haastatteluja varten laadittiin haastattelulomake (liite 2.), jossa asiakokonaisuudet oli jaoteltu seuraaviin pääryhmiin: 1. Yritysten perustiedot 2. Yritysten työturvallisuustoimintaan liittyvät asiat 3. Yritysten työturvallisuuteen liittyvät kustannukset 4. Alihankinta ja yhteistyökumppanit Haastatteluissa keskityttiin mm. seuraavanlaisiin aihealueisiin: Mikä merkitys ja arvostus työsuojelun kustannustiedoilla on päätöksenteossa Koetaanko työsuojelukustannukset merkittäviksi Missä päätöksentekovaiheessa ja muussa käyttötilanteessa kustannustiedot ovat tarpeen Missä muodossa tietoja tulisi saada Millä tasolla yrityksissä seurataan kustannuksia Lomakkeeseen tehtiin valmiita kysymyksiä, mutta kysymykset ja haastattelutilaisuudet pyrittiin pitämään sellaisina, että vapaalle keskustelulle aiheesta jäisi mahdollisimman paljon tilaa. Haastattelun tarkoituksena oli myös kartoittaa tämän hetkiset puutteet kustannustiedon hyödyntämisessä ja pyrkiä löytämään yritysten omia hyviä käytäntöjä työturvallisuuden saralla. 2.2 Työturvallisuustoimintaan liittyviä tuloksia 2.2.1 Työturvallisuustoiminnan organisointi ja työturvallisuuskoulutus Haastatteluissa kysyimme työturvallisuustoiminnan organisoinnista ja käytännöistä. Yritysten käytännöt työturvallisuustoiminnan toteuttamisessa vaihtelivat, mutta kaikissa yrityksissä oli lakisääteiset työsuojeluorganisaatiot eli työsuojelutoimikunnat, päälliköt, valtuutetut, asiamiehet jne. Työsuojelupäälliköt ovat joko päätoimisia tai sitten heillä on lisäksi muitakin vastuualueita. Työsuojelutoimikunnat kokoontuvat useamman kerran vuodessa (2 12 kertaa vuodessa). Osassa yrityksissä työsuojelutoimikuntaa johtaa työsuojelupäällikkö ja joissakin ylimmän johdon edustaja, kuitenkaan kaikissa työsuojelutoimikunnissa ei ole lainkaan ylimmän johdon edustajaa. Joissakin yrityksissä työsuojelutoimikuntaan kuuluu myös työterveyshuollon lääkäri ja/tai henkilöstöhallinnon edustaja. Työterveyshuoltojen kanssa tehdään yhteistyötä, vaikka heillä ei olisikaan edustusta työsuojelutoimikunnassa. Työsuojelutoiminnan tavoitteet ja painopistealueet asettavat joko yrityksen johto tai työsuojelutoimikunta, jolloin johto tarkistaa ja vahvistaa ne. Ensimmäisessä mallissa johto on hieman aktiivisempi työsuojeluasioiden suhteen. Joissakin yrityksissä oli myös työsuojelun ohjausryhmä, joka asettaa tavoitteet koskien työsuojelua ja myös seuraa niiden toteutumista. Monissa yrityksissä on useita liiketoimintayksiköitä ja niiden työsuojelukäytännöt vaihtelevat. Näitä käytäntöjä yritykset pyrkivät yhtenäistämään ja lisäämään yhteistyötä eri yksiköiden välillä. Ainakin osassa yrityksiä eri yksiköiden työsuojelupäälliköillä ja valtuutetuilla on säännöllisiä kokouksia. 11

Yritykset ovat pyrkineet vahvistamaan linjaorganisaation vastuuta työsuojeluasioista ja työsuojeluorganisaatio toimii tällöin enemmän linjaorganisaation tukena ja asiantuntijaapuna. Tällöin työsuojelu on mukana useissa eri ryhmien sisäisissä palavereissa ja kokouksissa ja on esim. erillisiä tuotannon turvallisuuskokouksia, työsuojelutoimikunnan alaisia työryhmiä, säännöllisiä työsuojelukierroksia, joissa on mukana esim. esimies, työntekijä sekä työterveyshuollon edustaja. Kaikissa yrityksissä annetaan uusille työntekijöille, sekä vakituisille että osa aikaisille, perehdytys työhön, johon kuuluvat myös työturvallisuusasiat. Toisissa yrityksissä perehdytys tapahtuu kirjallisesti ja toisissa on käytössä "mestari/kisälli" malli, osassa yrityksiä järjestetään myös tenttejä annetusta koulutuksesta. Myös toimihenkilöille, vieraille ja alihankkijoille annetaan kirjallista perehdytystä työturvallisuuteen. Joillakin työpaikoilla on myös jokaisessa työpisteessä koulutettu työnopastaja. Työturvallisuuskortti on käytössä monessa yrityksessä ja sen käyttö on laajenemassa käsittämään myös yhä suuremmassa määrin ulkopuolisen työvoiman ja alihankkijat. Henkilöstölle annetaan työturvallisuuskoulutusta ja esim. esimiehille annetaan turvallisuusjohtamisen koulutusta. Myös erilaisia työturvallisuuden teemapäiviä ja kampanjoita järjestetään, on työturvallisuuskuukausia, työsuojelutiedotteita ja tietoiskuja. Työturvallisuustilanteesta säännöllinen tiedottaminen ja erilaisten työturvallisuusteemojen esille nostaminen on myös yleistä. 2.2.2 Johtamisen, omistuspohjan ja asiakkaiden vaikutus työturvallisuuteen Kyselyssä selvitettiin yritysten yhtiömuoto ja omistuspohja (kuvat 3. ja 4.). n % Julkinen osakeyhtiö 7 30 % Osakeyhtiö 11 48 % muu ei listattu yhtiö 1 4 % Julkinen ala 41 17 % Yhteensä 23 Kuva 3. Yritysten yhtiömuoto (N=23) n % Kotimaa 17 74 % Kansainvälinen 6 26 % Yhteensä 23 Kuva 4. Konsernin/yrityksen omistuspohja (N=23) Haastatteluissa selvitimme onko edellä mainituilla asioilla vaikutusta työturvallisuustoimintaan. Ulkomaisessa omistuksessa olevissa yrityksissä oli havaittavissa hieman tiukempia vaatimuksia työturvallisuuden suhteen verrattuna kotimaisessa omistuksessa oleviin yrityksiin. Ulkomaisten emoyhtiöiden taholta tulee myös paljon erilaisia standardeja ja menetelmiä joiden mukaan täytyy toimia ja raportointitarve on lisääntynyt 12

emoyhtiöiden suuntaan. Näihin asioihin vaikuttaa varmasti myös se, että ulkomaiset yritykset, jotka hankkivat suomalaisia yrityksiä omistukseensa, ovat yleensä melko suuria yrityksiä, joilla on vakiintuneet toimintatavat. Ulkomaisten omistajien myötä yrityksiin on myös palkattu päätoimisia turvallisuusihmisiä, eikä turvallisuusasioita hoideta jonkun muun toimen ohella. Esille nousi myös johdon roolin tärkeys työturvallisuusasioissa. Jos johto kokee asian tärkeäksi ja osallistuu työturvallisuustoimintaan, auttaa se edistämään turvallisuuskulttuurin syntymistä työpaikalle. Monessa haastatteluun osallistuneessa yrityksessä johdon nykyinen rooli nähtiin vielä puutteellisena ja johdolta toivottiin lisää aktiivisuutta asian suhteen. Signaalin antamisen ja tavoitteiden asettamisen työturvallisuusasioihin tulisi lähteä johdon suunnalta, jotta työturvallisuusasioita hoitavien ihmisten olisi helpompi ajaa asioita eteenpäin organisaatiossa. Kuten eräs haastateltava kommentoi, "johto ei hankaloita työsuojelutoimintaa, mutta aktiivisempaa osallistumista kaivataan". Organisaatiomuutokset ja niiden johdosta tapahtuvat muutokset (esim. siirtyminen matriisiorganisaatioon) saattavat aiheuttaa myös työturvallisuustoiminnan johtamiseen epäselviä tilanteita. Voi olla, että ei tiedetä esim. kuka työmaalla on varsinainen esimies ja kenen vastuulla työturvallisuusasiat ovat. Tilanne voi olla myös sellainen, että työsuojeluhenkilöstöllä ei ole tarvittavia päätöksenteko oikeuksia asioiden viemisiksi eteenpäin organisaatiossa. Samanlaisia ongelmia voi esiintyä myös yhteisillä työpaikoilla, joilla on usean työnantajan työntekijöitä. Haastateltujen kommentteja: "Johtamiseen tuli epäselvyyksiä ja yhtiön työmailla ei ehkä kaikki tiedä kuka on varsinainen pomo ja puuttuu selkeä toimintalinja miten asiat hoidetaan ja ohjeistus voi olla puutteellista tai ihmiset antavat erilaisia ohjeita", "työsuojelu/työturvallisuushenkilöstö pyrkii viemään asioita eteenpäin, mutta heillä ei ole päätöksenteko oikeutta ja jos johto ei ole kiinnostunut niin parannukset ja kehitysehdotukset kaikuvat kuuroille korvilla". 2.2.3 Yritysten työturvallisuusjärjestelmät Tutkimukseen osallistuneet yritykset olivat kaikki melko suuria, joten jokaisella yrityksellä oli käytännössä lakisääteiset työturvallisuuteen liittyvät velvoitteet kunnossa. Jokainen yritys ilmoitti, että heiltä löytyy lakisääteinen työsuojelun toimintaohjelma (kuva 5.) n % Kyllä 23 100 % Ei 0 0 % Yhteensä 23 Kuva 5. Onko yrityksissä työsuojelun toimintaohjelma (N=23) Vastanneista 15 yrityksellä oli käytössä ISO 9001 tms. laatujohtamisjärjestelmä ja 14 yrityksellä ISO 14001 tms. ympäristöjohtamisjärjestelmä, mutta ainoastaan kolme yritystä ilmoitti käyttävänsä OHSAS 18001 työterveys ja työturvallisuusjohtamisjärjestelmää (taulukko 1.). 13

Taulukko 1. Onko yrityksissä seuraavat järjestelmät (N=23) n Kyllä Ei Laatujohtamisjärjestelmä (ISO 9001 tms.) 22 65 % 35 % Ympäristöjohtamisjärjestelmä (ISO 14001 tms.) 19 70 % 30 % Työterveys ja työturvallisuusjohtamisjärjestelmä (OHSAS 18001 16 18 % 82 % tms.) Ovatko järjestelmät integroitu yhteen? 18 42 % 58 % Kaikki kolme järjestelmää löytyi kahdesta yrityksestä ja kahdeksan yritystä vastasi, että yrityksessä olemassa olevat järjestelmät (esim laatu ja ympäristöjohtamisjärjestelmät) on integroitu yhteen. OHSAS 18001 järjestelmän käytön vähäisyys saattaa selittyä sillä, että muista järjestelmistä, esim. laatujärjestelmä, on jo löydetty periaatteet oman työturvallisuustoiminnan tueksi. Haastatteluissa tuli ilmi, että osassa yrityksiä työterveys ja työturvallisuusjohtamisjärjestelmä tullaan sertifioimaan lähitulevaisuudessa ja useassa yrityksessä toiminta on standardointien edellyttämällä tasolla, mutta mitään välitöntä tarvetta tai ulkopuolista painetta standardointiin (asiakkaat tai omistajat) ei ole. Yrityksillä on myös työturvallisuuden tietojärjestelmiä käytössä, joihin jotkut yritykset ovat sisällyttämässä mm. läheltä piti tilanteita, turvallisuuskeskusteluja ja tietoa työturvallisuuskustannuksista. Monessa yrityksessä järjestelmät olivat vielä kehitysvaiheessa ja ongelmaksi koettiin mm. se, että kaikilla työntekijöillä ei ole mahdollista päästä käsiksi tietoihin. 2.2.4 Työturvallisuustoiminnan mittaaminen Kyselyn perusteella (kuva 6.) kaikki yritykset vastasivat kyselyssä seuraavansa tapaturmien määrää ja taajuutta sekä tekevänsä ilmapiiri tai työhyvinvointikyselyjä. 87 % yrityksistä vastasi seuraavansa läheltä piti tai vaaratilanneilmoituksia. Kyselyn mukaan erilaisia ennakoivia työturvallisuuden tunnuslukuja ei seurata niin tarkasti kuin jo sattuneita tapauksia. 14

Tapaturmiin liityvät: n % Tapaturmien lukumäärä 23 100 % Tapaturmataajuus 23 100 % Tapaturmien vakavuus 15 65 % Tapaturmien tutkinta 11 48 % Ennakoivaan työsuojelutoimintaan liittyvät: Ilmapiirikartoitusten ja työhyvinvointikyselyjen tulokset 23 100 % Läheltä piti tilanne ilmoitusten määrä 20 87 % Työpaikkakierrosten tms. määrä 12 52 % Riskinarviointien määrä 10 43 % Erilaisten indeksien kehitys, esim. 8 35 % Turvallisuusaloitteiden määrä 8 35 % Toteutettujen työsuojelutoimenpiteiden määrä 4 17 % Kustannuksiin liittyvät: Työtapaturmien aiheuttamat kustannukset 14 61 % Sairauspoissaolojen kustannukset 13 57 % Työturvallisuustoiminnan kustannukset 5 22 % Kuva 6. Mitä työturvallisuuden tunnuslukuja kerätään tai mitä työsuojelutoimenpiteitä tehdään (N=23) Ainoastaan 48 % yrityksistä kertoi suorittavansa tapaturmien tutkintaa, mutta haastattelujen perusteella ainakin noin 70 % yrityksistä on käytössä menettelytavat, joiden mukaan tapaturmat tutkitaan. Ristiriidan kyselyn ja haastattelujen välillä voi aiheuttaa se, että tapaturmien tutkintaan on yrityksissä monenlaisia käytäntöjä ja yritykset eivät välttämättä pidä omaa tapaansa toimia tapaturmien tutkintana. Tapaturmien ja vaaratilanteiden tutkinnassa on varmasti kuitenkin vielä paljon kehitettävää. Haastattelujen perusteella vaaratilanteiden tutkinta ei ole yhtä yleistä kuin tapaturmien. Kyselyssä 61 % yrityksistä vastasi seuraavansa työtapaturmien ja sairauspoissaolojen kustannuksia, mutta vain 22 % yrityksistä kertoi seuraavansa työturvallisuustoiminnan kustannuksia eli tapaturmien ehkäisyyn laitettua panostusta. Tällöin ei myöskään saada selville miten tapaturmien torjuntatyö kannattaa taloudellisesti. Haastattelujen perusteella erillinen työturvallisuustoimintaan varattu budjetti oli vain kahdessa yrityksistä. Haastattelujen perusteella eniten käytetyimmät työturvallisuuden mittarit (eivät ole tärkeysjärjestyksessä): tapaturmien lukumäärä ja taajuus, sairauspoissaolot erilaiset siisteys ja järjestysmittarit läheltä piti ja vaaratilanne ilmoitukset vakuutusyhtiöiltä saatavat tilastot ja kustannukset henkilöstö ja asiakastyytyväisyyskyselyt yritysten (emoyhtiöiden) omat ja vakuutusyhtiöiden menetelmät ja mittarit 15

riskinarvioinnit, työsuojelu ja havainnointikierrokset Muita haastatteluissa esiin tulleita mittareita: koulutustilastot, pitkäaikaisterveiden määrä, ristiintaulukointi sairauspoissaolojen ja työhyvinvointikyselyn tuloksista, menetetyt työpäivät milj. työtuntia kohden, väkivaltatilastot, laatumittarit, tapaturmien suorat kustannukset, sisäiset auditoinnit, työturvallisuus osana Balance Score Cardia. Kommentteja mittareiden käytöstä: "Ei seurata taajuutta, koska vertailtavuus on huono ja tapaturmien lukumäärä on konkreettisempi mittari", "tulisi keskittyä löytämään selkeitä asioita jotka vaikuttavat työhyvinvointiin" ja "mittarit sellaisia, että voivat niihin itse vaikuttaa". Melkein joka yrityksessä haastattelujen perusteella koettiin ongelmaksi se ettei läheltä piti ilmoituksia saada työntekijöiltä riittävästi. Haastatteluissa nousi kuitenkin esiin ennakoivien mittarien lisääntyvä käyttö, jota kuvaa eräs kommentti haastatteluista: "Mittaaminen ollut tähän asti melkein pelkästään jälkiseurantaa, mutta ovat siirtymässä seuraamaan enemmän myös ennakoivia mittareita". 2.2.5 Työturvallisuustason vertaaminen muihin Haastatteluissa kysyttiin verrataanko omaa työturvallisuustoiminnan tasoa muihin yrityksiin. Tapaturmien suhteen tehtiin jonkin verran vertailua muihin toimialoihin ja valtakunnallisiin tilastoihin, mutta tapaturmien erilaisten tilastointiperusteiden takia lukuja ei aina pidetty kovin luotettavina ja vertailukelpoisina, myös kulttuurisidonnaiset asiat ja mittareiden eroavaisuudet vaikuttivat. Monen yrityksen kohdalla ei löydy hyviä vertailukohteita omalta toimialalta, koska toimialatilastot sisältävät toiminnaltaan liian erilaisia yrityksiä tai yritysten kokoerot ovat sellaisia, että myös työturvallisuustoiminnassa on eroja. Myös kilpailulliset tekijät vaikeuttavat suoraa yhteistyötä saman toimialan yritysten kesken. Oman toimialan ulkopuolelta olevien yritysten kanssa tehdään yhteistyötä ja konsernin eri yksiköiden toimintaa verrataan keskenään. Monet yritykset ovatkin mukana erilaisissa yhteistyöfoorumeissa (esim. nolla tapaturmaa foorumi) tai osallistuvat kilpailuihin (esim. teknologiateollisuuden kilpailu), joissa ulkopuoliset tahot auditoivat ja vertaavat saman toimialan yrityksiä keskenään. Osalla yrityksistä työn luonne on sellainen, että se ei mahdu minkään valmiina olevan toimialan sisään, jolloin on vaikea verrata mihinkään tilastoon. Joillakin aloilla on saatavissa myös toimialakohtaista tai vielä tarkempaa tietoutta, mutta niissäkään ei ole mukana kustannustietoutta. 2.2.6 Yritysten tapaturmataajuudet ja niiden laskenta Yritysten tapaturmatilannetta kartoitettiin kyselyn avulla (kuvat 7, 8. ja 9.). Hajonta yritysten välillä tapaturmataajuuksissa oli melko iso ja sitä selittää se, että yritykset toimivat hyvin erilaisilla toimialoilla ja samankin päätoimialan, esim. teollisuus, sisällä on vaihtelua työn luonteessa (kuva 7.). 16

n % 0 15 4 18 % 16 30 6 27 % 31 45 1 5 % 46 60 6 27 % 60 5 23 % Yhteensä 23 Kuva 7. Tapaturmataajuus vuonna 2004 (N=23) Yritysten käytännöt tapaturmataajuuksien laskennassa (kuva 8.) eroavat huomattavasti toisistaan. 60 % yrityksistä laskee tapaturmataajuuden kaikkien sattuneiden tai vähintään päivän poissaoloon johtaneiden tapaturmien perusteella ja 40 % yrityksistä laskee tapaturmataajuuden vähintään kolmen päivän poissaoloon johtaneiden tapaturmien perusteella, tämä vaikeuttaa sekä kansallista että erityisesti kansainvälistä vertailua. Tapaturmataajuuksien laskentaperusteita olisikin yhtenäistettävä ja esim. sairaanhoitokorvausten täky uudistus lisää vähintään päivän poissaoloon johtaneiden tapaturmien ilmoittamista. n % Kaikki sattuneet tapaturmat 10 43 % Vähintään päivän poissaoloon johtaneet 4 17 % Vähintään kolmen päivän poissaoloon 7 30 % Joku muu, mikä? 2 9 % Yhteensä 23 Kuva 8. Minkä vakavuusluokituksen mukaiset tapaturmat otetaan huomioon laskettaessa tapaturmataajuutta (N=23) Yhdistämällä kuvien 7. ja 8. tiedot saadaan selville onko yritysten ilmoittamilla tapaturmataajuuksilla ja tapaturmataajuuksien laskentaperusteilla yhteyttä (taulukko 2.). Ainakaan tämän otoksen (20 yritystä) perusteella ei voida sanoa, että tapaturmataajuuksilla ja niiden laskentaperusteilla olisi merkittävää yhteyttä. Taulukko 2. Yritysten luokittelu tapaturmataajuuden ja tapaturman vakavuusluokan mukaan (N=20) Tapaturman vakavuusluokka: Tapaturmataajuus: 0 30 46 60 Kaikki sattuneet tapaturmat 20% (4) 30% (6) Vähintään 3 päivän poissaoloon johtaneet tapaturmat 10% (2) 10% (2) Vähintään päivän poissaoloon johtaneet tapaturmat 15% (3) 15% (3) Kaikki yritykset ottavat tapaturmataajuutta laskettaessa huomioon työpaikalla sattuneet tapaturmat ja 52 % yrityksistä huomioi lisäksi työmatkalla sattuneet tapaturmat (kuva 9.). Tämä antaa väärän kuvan yritysten tapaturmataajuuksista ja niiden vertailtavuus heikkenee. Myös käytännöt työmatkatapaturmien ja työaikaisten liikennetapaturmien luokittelussa voivat olla erilaisia ja ovat saattaneet aiheuttaa sekaannusta kyselyn vastaajissa. 17

n % Työpaikalla sattuneet 23 100 % Työmatkatapaturmat 12 52 % Joku muu, mikä? 2 9 % Kuva 9. Missä sattuneet tapaturmat otetaan huomioon laskettaessa tapaturmataajuutta (N=23) Haastatteluissa yksi yritys ilmoitti että työmatkalla sattuneita tapaturmia on enemmän kuin itse työtapaturmia. Yksi yritys taas vastasi ottavansa myös vapaa aikana sattuneet tapaturmat mukaan laskettaessa tapaturmataajuutta ja eräs yritys laski taajuuteen mukaan työtehtävissä työmatkalla sattuneet tapaturmat, mutta ei varsinaisia työmatkatapaturmia. Osa yrityksistä vastasi haastatteluissa ettei tapaturmien määrää ole saatu pienennettyä mutta arvioivat, että esimerkiksi koulutuksen kautta vakavat tapaturmat ovat vähentyneet. Taulukon 3. perusteella voidaan sanoa kyselyyn osallistuneista yrityksistä/työpaikoista se, kyselyyn osallistuneilla julkisen alan työpaikoilla on alhaisempi tapaturmataajuus kuin osallistuneilla yrityksillä. Tästä ei kuitenkaan voida tehdä mitään johtopäätöksiä, koska toimialat ovat niin erilaiset. Taulukko 3. Yritysten yhtiömuodon ja tapaturmataajuuden ristiintaulukointi (N=21) Yrityksen yhtiömuoto: Tapaturmataajuus: 0 30 46 Julkinen osakeyhtiö 14 % (3) 19 % (4) Osakeyhtiö ta muu ei listattu yhtiö 22 % (4) 33 % (7) Julkinen ala 21 % (3) 0% (0) Yritysten omistuspohjalla ja tapaturmataajuuksilla ei ole tämän kyselyn yritys otannan perusteella merkitystä (taulukko 4.). Taulukko 4. Yritysten omistuspohjan ja tapaturmataajuuden ristiintaulukointi (N=21) Konsernin/yrityksen omistuspohja: Tapaturmataajuus: 0 30 46 Kotimaa 33 % (7) 38 % (8) Kansainvälinen 14 % (3) 14 % (3) 18

Tämän kyselyn yritys otannassa on eroja tapaturmataajuuksissa toimialoittain (taulukko 5.). Sähkö, kaasu ja vesihuollon toimialan yrityksillä on keskimäärin alhaisemmat tapaturmataajuudet kuin tukku ja vähittäiskaupan toimialan yrityksillä. Taulukko 5. Yritysten päätoimialan ja tapaturmataajuuden ristiintaulukointi (N=21) Yrityksen päätoimiala: Tapaturmataajuus: 0 30 46 Teollisuus 24 % (5) 24 % (5) Sähkö, kaasu ja vesihuolto 14 % (3) 5 % (1) Tukku ja vähittäiskauppa 0 % (0) 19 % (4) 2.2.7 Hyviä käytäntöjä ja tulevaisuuden haasteet Haastatteluissa kysyttiin mitä hyviä käytäntöjä yrityksillä on työsuojelun saralla käytössä: Suojaimiin liittyvät innovaatiot, työsuojeluihmiset mukaan jo hankkeiden suunnitteluvaiheissa, työympäristömittarin liittäminen palkitsemisjärjestelmään, yrityksen sisäiset työympäristökilpailut, aloituspalaverit remonttien/työmaiden alkaessa, oppisopimuksen (joka sisältää perehdytysjakson) kautta rekrytointi, työympäristömittari liitetty osaksi riskin arviointia, työturva ja talkoopäivä ja turvallisuuskuukausi, turvallisuuden ideointi kampanja, "puheeksi ottamisen" malli ja "varhaisen puuttumisen" malli (ratkaistaan ristiriitatilanteita) ja, päivittäiset turvallisuuskeskustelut, erillinen layout ryhmä (suunnittelee sisäistä liikennettä), työturvallisuustiedote neljä kertaa vuodessa, Haastatteluissa yrityksiltä tiedusteltiin myös työturvallisuuteen liittyviä tulevaisuuden haasteita ja painopistealueita. Suurimmassa osassa yrityksiä tuli esille miten ihmiset saadaan jaksamaan työssä kun henkilöstö ikääntyy ja eläkeiät nousevat. Yleisesti työssä jaksaminen ja hyvinvointi nousivat selkeästi esille ja myös ergonomiset asiat tulevat korostumaan työväestön vanhetessa. Osassa yrityksiä mainittiin myös ulkomaisen työvoiman käyttö ja eri kulttuurien tavat ja asenteet työturvallisuutta ajatellen. Esille nousi myös monissa yrityksissä tapahtuvat tehostamistoimenpiteet ja se, että työturvallisuuskustannuksiin tullaan kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Todettiin kuitenkin, että tehokkuus ja työturvallisuus eivät ole ristiriidassa ammattitaitoisesti hoidetussa työssä. Nuoremman polven esimiehillä koettiin olevan parempi asenne työturvallisuuteen. Tulevaisuudessa panostus työsuojeluasioihin kasvaa ja se nähdään kilpailuetuna ja hyvänä liiketoimintana monissa yrityksissä. Tehokkuusajattelu rantautuminen työsuojelun piiriin nähtiin tulevaisuudessa myös yhä merkittävämpänä tekijänä. Toimialojen sisällä tarvittaisiin lisää yhteistyötä esimerkiksi työsuojelupäälliköiden kesken ja viranomaistahojen, esimerkiksi työsuojelupiirien, organisoimana. Yritysjohto tosin suhtautuu usein nihkeästi yhteistyöhön suorien kilpailijoiden kanssa. Erilaisten foorumien kautta yhteistyötä voidaan jonkin verran tehdä ja saadaan tietoa muiden yritysten hyvistä käytännöistä, ne nähdäänkin tärkeänä asiana verkostoitumisen ja tiedonvaihdon kannalta. 19

Myös erilaiset työympäristökilpailut todettiin hyvinä, jotta voidaan hieman kartoittaa omaa tasoa valtakunnallisesti. 2.3 Työturvallisuuskustannuksiin ja tietoon liittyviä tuloksia 2.3.1 Työturvallisuuskustannusten laskenta ja tietojen kerääminen Kyselyn mukaan (kuva 10.) suurin osa yrityksistä eli 65 % ei ole laskenut miten suuri osuus työturvallisuuskustannuksilla on liikevaihdosta. Tämä koskee todennäköisesti vain työturvallisuustyön kustannuksia ja työtapaturmien aiheuttamia epäsuoria kustannuksia, koska suorat kustannukset eli esim. tapaturmista aiheutuneet sairaskulut yritykset saavat yleensä suoraan vakuutusyhtiöiden tilastoista. n % 0 0,74 41 20 % 0,75 1,49 1 5 % 1,5 2,24 0 0 % 2,25 2 10 % Ei ole laskettu 13 65 % Yhteensä 23 Kuva 10. Kuinka suuri % osuus työturvallisuuskustannuksilla on liikevaihdosta (N=23) Kyselyn mukaan (taulukko 6.) noin puolessa vastanneista yrityksistä käytetään aiheuttamisperiaatteen mukaista kustannuslaskentajärjestelmää, mutta ainoastaan 5 % yrityksissä sitä sovelletaan myös työturvallisuuskustannuksiin. Yksi vaikeus tapaturman kustannusten keräämisessä on kustannusten jakautuminen ajallisesti eli osa kustannuksista jotka liittyvät itse tapaturmaan ilmenee vasta vuosien kuluttua itse tapaturmasta. Kuitenkin tapaturmiin ja sairauspoissaoloihin liittyvät kustannukset ja niiden kerääminen tulisi aloittaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa, jotta ne muistettaisiin ja saataisiin laskettua mahdollisimman tarkasti. Taulukko 6. Millainen on yritysten kustannuslaskentajärjestelmä ja miten sitä sovelletaan työturvallisuuskustannusten osalta (N=23) n Kyllä Ei Käytetäänkö aiheuttamisperiaatteen (esim. toimintolaskenta) 21 43 % 57 % mukaista kustannusten kohdistamista? Kohdistetaanko myös työturvallisuuskustannuksia 19 5 % 95 % aiheuttamisperiaatteen mukaan? Haastatteluissa tuli esille sama asia kuin kyselyssäkin eli työturvallisuuskustannuksia ei kohdisteta aiheuttamisperiaatteen mukaan ja harvassa yrityksessä on olemassa edes seurantajärjestelmää välillisille työturvallisuuskustannuksille. Suorat työturvallisuuskustannukset saadaan vakuutusyhtiöiltä ja joissakin yhtiöissä on tehty 20

muutamia tapauskohtaisia työtapaturmien kustannuslaskentoja, joissa on huomioitu myös välilliset kustannukset. Osassa yrityksissä on niin vähän tapaturmia, että ei ole ollut kiinnostusta seurata ja varsinkaan kohdistaa eteenpäin työtapaturmien aiheuttamia kokonaiskustannuksia ja osassa yrityksiä keskitytään mieluummin sairauspoissaolojen seurantaan, koska niistä aiheutuvat kustannukset ovat huomattavasti suuremmat. Myöskään johdon taholta ei ole tullut vielä paineita selvittää työturvallisuuskustannusten todellisia vaikutuksia (kokonaiskustannuksia ja minne kustannukset vaikuttavat). Välillisten kustannusten vaikutuksissa ja merkittävyydessä havaittiin eroja yritysten välillä, sen mukaan onko yritystoiminta pääomavaltaista vai onko toiminnan kustannukset enemmänkin muuttuvia. Kyselyssä (kuva 11.) selvitettiin mitä työturvallisuuskustannuksia yritykset tarkastelevat. Kahdessa yrityksessä 23:sta ei kyselyn mukaan tarkastella mitään kysytyistä kustannuslajeista. Eniten tarkastellaan tapaturmavakuutusmaksuja (86 %) ja sairaspoissaolokustannuksia (76 %). Välillisistä kustannuksista tarkastellaan eniten henkilöstö ja koulutuskuluja (52 %), mutta muuten välillisiä kustannuksia tarkastellaan vain harvassa yrityksessä. n % Tapaturmavakuutusmaksut 18 78 % Sairauspoissaolokustannukset 16 70 % Työturvallisuuden henkilöstö ja koulutuskulut 11 48 % Työperäisten sairauksien ja ammattitautien kustannukset Työturvallisuuden kehityshankkeiden kustannukset Työturvallisuuden muut investoinnit, esim. koneet ja laitteet 10 43 % 6 26 % 5 22 % Työturvallisuudesta aiheutuneet häiriöt 3 13 % Työturvallisuudesta aiheutuneet imagohaitat 2 9 % Työturvallisuudesta aiheutuneet reklamaatiot Työturvallisuudesta aiheutuneet materiaalivahingot ja laatuvauriot 1 4 % 1 4 % Kuva 11. Mitä kustannuslajeja seuraavista yritykset tarkastelevat (N=23) Vaikka tapaturmavakuutusmaksuja yrityksissä tarkastellaan ja yritykset ovat tietoisia niiden aiheuttamista kustannuksista, niin erään toisen kysymyksen vastausten mukaan 38 % yrityskohtaiseen kyselyyn vastanneista ei tiennyt millainen tapaturmavakuutusmaksujärjestelmä omalla yrityksellä on (yritykset ovat pääosin isoja, niin suurimmalla osalla on tällöin jonkin asteinen erikoistariffimaksu). Olisikin tärkeää, että työturvallisuudesta vastaavat henkilöt tiedostaisivat paremmin tapaturmien ja tapaturmavakuutusmaksujen välisen yhteyden. 21

Haastatteluissa tuli esille, että vaikka välillisiä kustannuksia ei seurata tai lasketa, niin yrityksissä käytetään arvioita siitä paljonko tapaturmat ja poissaolot maksavat kokonaisuudessaan yritykselle. Joissakin yrityksissä on arvioitu päivähinta, joissakin käytetään apuna kaavaa, jonka avulla saadaan kokonaiskustannukset selville kertomalla tietyllä kertoimella (3 7) välittömät kustannukset, joissakin yrityksissä on annettu tapaturmalle kokonaishinta. Kuitenkin arviot ovat epätarkkoja ja eivät kerro tapaturmien dynaamisista vaikutuksista yrityksen toimintaan. Yhdessä yrityksessä olikin laskettu toteutuneiden kustannusten avulla kustannusarvioita erilaisille tapaturmaan liittyville asioille, esim. tutkinnalle ja laskettu tarkasti paljonko tulee päivähinnaksi kullekin poissaolopäivälle. Sairauspoissaolot (muut kuin työtapaturmista aiheutuneet) ovat huomattavasti merkittävämpi kustannustekijä yrityksille kuin työtapaturmat. Kaikkien sairauspoissaolojen suuruudeksi kokonaistyöajasta arvioitiin olevan välillä 4 7 % ja työtapaturmien aiheuttamiksi poissaolokustannuksiksi noin 1/5 kokonaismäärästä. Tarkasteltaessa poissaolojen vaikutusta omaan toimintaan, yritykset arvioivat, että henkilöstö on joustavaa ja työnkierto on saatu sujumaan. Poissaolot saadaan melkein aina paikattua jollain tavalla, mutta ei ehkä arvioida mitä poissaolot tulevat välillisesti maksamaan. Yrityksiltä kysyttiin myös heidän kolmea suurinta työturvallisuuskustannuslajiaan. Vastausten perusteella yritysten suurimmat työturvallisuuskustannukset muodostuvat tapaturmista aiheutuneista sairauspoissaoloista, tapaturmasta aiheutuneista muista suorista kustannuksista ja vakuutusmaksuista. Välillisistä kustannuksista eniten mainittiin koulutus ja suojain /suojauskustannukset. Harvassa yrityksessä seurattiin esimerkiksi työturvallisuuden puutteiden aiheuttamia materiaali ja laatuvaurioita tai toimitusvaikeuksia. Näitä asioita ei ehkä aina liitetä juuri työturvallisuuteen tai sitten työturvallisuudella ei vain ole niin isoa merkitystä kyseisiin asioihin. 2.3.2 Työturvallisuuskustannustiedon hyödyntäminen päätöksenteossa Kysyttiin missä päätöksenteon tilanteissa yritykset hyödyntävät työturvallisuuden kustannustietoa (kuva 12.). Kahdeksassa yrityksessä 23:sta ei kyselyn mukaan hyödynnetä mitään kysytyistä työturvallisuuden kustannustiedoista. Eniten työturvallisuuden kustannusvaikutukset vaikuttavat kehityshankkeiden ja koulutuksen suunnittelun (52 %) ja koneiden ja laitteiden valinnan (43 %) yhteydessä. Vähiten työturvallisuuden kustannusvaikutuksilla on käyttöä tuotteiden tai palvelujen suunnittelussa ja liiketoimintaprosesseissa. 22

n % Kehityshankkeiden ja koulutuksen suunnittelussa 12 52 % Koneiden ja laitteiden valinnassa 10 43 % Tuotannon ja tuotantojärjestelmien kehittämisessä 7 30 % Investointien toteuttamispäätöksissä 6 26 % Investointien kohdentamisessa 6 26 % Tuotteiden/palvelujen suunnittelussa 4 17 % Tuotteiden/palvelujen kannattavuuksien laskennassa 4 17 % Tuotteiden/palvelujen hinnoittelussa 3 13 % Kuva 12. Päätöksenteon tilanteet, joissa yritykset hyödyntävät työturvallisuuden kustannustietoa (N=23) Kyselyssä selvitettiin myös miten yrityksissä arvioidaan työturvallisuuteen tehtäviä investointeja (taulukko 7.). 32 % vastanneista yrityksistä tekee etukäteen laskelmia työturvallisuusinvestointien kannattavuudesta ja 9 % yrityksistä jälkikäteen. Kun verrataan edellisiä lukuja siihen, että jopa 62 % yrityksistä ilmoittaa ottavansa tarkasteluissa huomioon ainoastaan koneet ja laitteet yms. ja edelleen 43 % myös muut työturvallisuuskustannukset, niin vastauksissa on huomattava ristiriita, joka vaikeuttaa niiden tulkintaa. Taulukko 7. Miten yrityksissä arvioidaan työturvallisuuteen tehtäviä investointeja (N=23) n Kyllä Ei Tarkasteletteko etukäteen työturvallisuuteen tehtävien investointien kannattavuutta? Teettekö jälkikäteen kannattavuusanalyyseja työturvallisuus investoinneista? Tarkasteletteko ainoastaan koneisiin ja laitteisiin yms. kohdistuvia investointeja? Otatteko huomioon kannattavuusanalyyseissa myös muut työturvallisuuspanostukset, esim. henkilöstö ja koulutuskustannukset? 22 32 % 68 % 22 9 % 91 % 21 62 % 38 % 21 43 % 57 % Haastatteluissa kysyimme tarkemmin työturvallisuusinvestoinneista. Harvalla yrityksellä oli varattu oma budjetti pelkästään työsuojelulle/työturvallisuudelle. Kulut aiheutuvat yleensä pienistä investoinneista, esim. suojainten yms. hankinnasta ja isot investoinnit päätetään joka tapauksessa yleensä aina erikseen. Tehtävät investoinnit eivät aina ole suoraan työturvallisuutta koskettavia, mutta ne vaikuttavat välillisesti myös työturvallisuuteen, esim. layout muutokset tehtaalla. Tällöin investointeja ei myöskään lasketa työturvallisuuskustannuksiksi ja toisaalta niiden avulla saatavia säästöjä työturvallisuuskustannuksissa on vaikea arvioida tai laskea. Henkilösuojaimet arvioitiin joissakin yrityksissä osaksi ammattihenkilöstön työvälineitä, jolloin niitä ei varsinaisesti edes mielletä työturvallisuuskustannuksiksi. 23

Haastatteluissa tuli esille myös, että olisi tärkeää laskea ainakin kaikki ennakoivan toiminnan työturvallisuuskustannukset yhteen ja se olisi ensimmäinen askel työturvallisuustoiminnan kannattavuuden arvioinnissa. Tällä hetkellä monessa yrityksessä on kuitenkin aika vaikeaa kohdistaa kustannukset oikein esim. tietyille projekteille. Monessa yrityksessä ei ole kuitenkaan mitään pakottavaa tarvetta tehdä investointilaskelmia, koska tavoitteena on nolla tapaturmaa ja tällöin "järkevät" turvallisuusparannukset on voitu tehdä ilman investointilaskelmiakin. 2.3.3 Työturvallisuuden kustannustiedon jakaminen henkilöstölle ja palkitseminen Kyselyn mukaan (Kuva 13.) eniten työturvallisuuden kustannustietoa jaetaan henkilöstölle erilaisissa tiedotustilaisuuksissa ja palavereissa (65 %), tässä tapauksessa palaveri on esim. mikä tahansa viikkopalaveri. Ilmoitustaulu, joka on perinteisesti kaikenlaisen tiedon levittämisen väline, ei ole aktiivisessa käytössä kustannustiedon levittämisessä (4 %). Seitsemässä yrityksessä 23:sta ei kyselyn mukaan käytetä mitään kysytyistä tavoista jakaa työturvallisuuden kustannustietoa henkilöstölle. n % Tiedotustilaisuuksissa/palavereissa 15 65 % Sähköpostissa 7 30 % Paperilla 6 26 % Intranetissä 3 13 % Tietojärjestelmien avulla 2 9 % Ilmoitustauluilla 1 4 % Kuva 13. Miten yritykset jakavat työturvallisuuden kustannustietoa henkilöstölle (N=23) Haastattelujen perusteella työturvallisuuden kustannustiedon jakaminen henkilöstölle jakaa mielipiteet. Toiset olivat sitä mieltä, että on tärkeää jakaa tietoa myös henkilöstölle, esim. seuraavanlaisia kommentteja: " Myös työntekijöille on tärkeää näyttää mitä kustannuksia todella syntyy ja pyrkiä pois ajattelumallista, että tapaturman sattuessa vakuutus hoitaa kulut", " Henkilöstö kyllä motivoituu kustannustiedosta, varsinkin jos pystyy itse vaikuttamaan niihin" ja " hyvät perustelut tehoavat aina, myös työntekijäpuolella". Vastaavasti myös vastakkaisia näkemyksiä esiintyi, esimerkiksi: "Yrityksen mielestä ei ehkä ole hyvä puhua henkilöstölle säästöistä yms. kustannuksista, antaisi väärän kuvan TTT toiminnoista", " Kustannustieto ei motivoi välttämättä henkilöstöä niin hyvin kuin tapaturmien läpikäynti" ja " Kustannukset ja eurot kiinnostaa yhä enemmän johtoa, mutta ei välttämättä henkilöstöä laajasti ajatellen". Haastatteluissa tuli ilmi myös, että jos työturvallisuus on yhtenä palkkioperusteena, niin yritykset ovat pyrkineet rakentamaan järjestelmät siten, että esim. tapaturman ilmoittamatta jättäminen ei vaikuta palkkioon. Yhtenä ongelmana nähtiin se, että jos kustannuksia ei pystytä kohdistamaan esim. oikealle työmaalle tai kokonaiskustannukset eivät ole vielä esim. työmaan päätyttyä selvillä, niin motivoivan palkkiojärjestelmän rakentaminen on vaikeaa. 24