Tampereen kaupunki Lahdesjärvi Lakalaivan osayleiskaavan hydrologinen selvitys Luonnos

Lahdesjärvi Lakalaivan osayleiskaavan hydrologinen selvitys Luonnos 30.3.2007 Mikko Kajanus Suunnitteluinsinööri

2 1 Johdanto... 3 2 Nykytilaselvitys... 3 2.1 Selvitysalueen maaperä ja pinnanmuodot... 3 2.2 Vesistöt ja niiden tila... 4 2.3 Valuma alueet ja reitit... 5 2.4 Valumat ja virtaamat... 7 2.5 Särkijärven ravinne ja kiintoainekuormitus... 8 2.5.1 Fosfori... 8 2.5.2 Typpi... 8 2.5.3 Kiintoaine... 9 3 Hulevesien hallinnan tarpeen arviointi... 9 3.1 Maankäyttösuunnitelma... 9 3.1.1 Maankäytön vaikutukset tarkastelualueen vesitalouteen... 10 3.1.2 Maankäytön vaikutukset Särkijärven vedenlaatuun... 13 3.2 Esitys hulevesien hallinnan tarpeesta ja jatkotoimenpidesuosituksista... 14 4 Hulevesien hallintatoimet osayleiskaavassa... 14 4.1 Hulevesien hallinnan tavoitteet... 14 4.2 Yleiset periaatteet... 14 4.3 Hulevesien hallinnan huomioiminen kaavasuunnittelussa... 15 4.4 Ohjeet yksityiskohtaiselle suunnittelulle... 15 4.4.1 Hulevesien hallinta selvitysalueella... 16 5 Lähteet... 21

3 1 Johdanto Tässä selvityksessä tarkastellaan Särkijärven hydrologista tilannetta sekä laadittavan Lahdesjärvi Lakalaivan osayleiskaavan vaikutuksia Särkijärveen. Tästä syystä selvityksessä tarkastellaan OYK aluetta vain niiltä osin kun se sijoittuu Särkijärven valuma alueelle. Selvitystyön päätavoite on kartoittaa hulevesien hallinnan tarvetta ja ohjeistaa hulevesien hallintatoimia. Tarkastelualueena on koko Särkijärven valuma alue, vaikkakin päähuomio tullaan kiinnittämään osayleiskaavaalueeseen. Selvitystyö on jaettu kahteen osaan siten, että ensin selvitettiin alueen hydrologiset lähtökohdat sekä arvioitiin valuma alueelta Särkijärveen nykyisin kohdistuvaa ravinne ja kiintoainekuormitusta. Toisessa osassa tarkasteltiin maankäyttösuunnitelman vaikutuksia alueen vesitaseeseen ja Särkijärven tilaan sekä tehtiin siltä pohjalta tarvittavat hulevesien hallintasuunnitelmat. 2 Nykytilaselvitys 2.1 Selvitysalueen maaperä ja pinnanmuodot Tampereen kaupunki on tehnyt Lahdesjärvi Lakalaivan alueelle maisema ja ympäristöselvityksen. Sen mukaan alueen yleisin maalaji on karkearakeinen moreeni. Lakialueilla moreenipeite on verrattain ohut ja pienet avokallioalueet pilkistävätkin moreenin läpi. Moreenipeite on paksumpaa alarinteillä ja painanteissa. Savea on alueella paikoin Särkijärven rannalla sekä painanteissa ja purojen uomissa. Savi on runsas ravinteista ja vettä pidättävää, minkä vuoksi savialueet onkin aikanaan raivattu pienialaisiksi pelloiksi. Nyt ne kuitenkin ovat enimmäkseen metsää ja joutomaata. Alueella on myös selänteen painanteissa pienialaisia turvekerrostuneita soita. Mäntyä kasvavat suot ja rämeet ovat yleisin suotyyppi ja niistä merkittävin on Leppästen suo. Lisäksi alueella on sekametsää kasvavia korpia. Avoimia ja vetisiä nevoja ei ole. Alueen maaperä on esitetty kuvassa 1. Kuva 1 Lahdesjärvi Lakalaiva alueen maaperä (Maisema ja ympäristöselvitys) Maisema ja ympäristöselvityksen mukaan Lahdesjärven alue kuuluu kokonaisuudessaan Tampereen eteläpuolisena vedenjakajaselänteenä toimivaan järviylänköön, jolle on ominaista

4 maastonmuotojen vaihtelevuus. Selvitysalueen korkeimmat (+146) kohdat sijoittuvat selänteillä kulkevalle päävedenjakajalle. Matalimmat ja alavimmat alueet ovat Särkijärven ranta alueet. Särkijärven pinta on tasossa + 114,9. Alueen korkeussuhteita havainnollistaa kuva 2. Kuva 2 Lahdesjärvi Lakalaiva alueen korkeussuhteet (Maisema ja ympäristöselvitys) 2.2 Vesistöt ja niiden tila Särkijärven (+114,9) lisäksi selvitysalueelta löytyy myös runsaasti pienvesiksi luokiteltavia kohteita kuten puroja ja noroja. Särkijärven valuma alueella sijaitsevat lisäksi Lahdesjärvi ja Vuoreksen lampi. Pinta alaltaan noin 125 hehtaarin kokoisen Särkijärven maksimisyvyys on noin 22 metriä ja sen rannoilla on melko runsaasti mökkiasutusta. Tampereen kaupungin ympäristövalvonnan tekemän seurannan mukaan kokonaisfosforipitoisuudet osoittavat järven pysyneen karuna eikä rehevöitymisongelmaa ole havaittavissa. Järvessä on kuitenkin havaittu sinileväkukintoja sekä Lahdesjärven että Hervannan puoleisissa osissa. Särkijärven veden hygieeninen laatu on hyvä ja sen vesi on kirkasta ja väritöntä. Happitilanne järvessä on normaali. Kymmenen metrin syvyyteen asti happea riittää yleensä melko hyvin. Veden ph on normaali ja rautapitoisuudet varsin pieniä. Särkijärven vesi soveltuu hyvin uimiseen ajoittaisia levähaittoja lukuunottamatta. Järvi soveltuu hyvin myös virkistyskalastukseen. Särkijärvi on yksi tärkeimmistä kantakaupungin virkistyskäyttövesistöistä sekä hyvälaatuisen vetensä että melko suuren kokonsa vuoksi. Vesistöjen luokituksessa on otettu huomioon veden hygieeninen laatu, väri, sameus, päällysveden happipitoisuus sekä klorofylli ja fosforipitoisuus. Luokitusasteikko on huono välttävä tyydyttävä hyvä erinomainen. Särkijärven vedenlaatu on luokiteltu erinomaiseksi. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n tekemän selvityksen mukaan Särkijärvi on luokiteltu puhtaaksi ja luonnontilaiseksi järveksi. Selvityksen mukaan luonnontilaiset järvet tulee

5 asettaa etusijalle hulevesikuormitusta minimoitaessa. Särkijärveen nykyisin kohdistuvaa ravinne ja kiintoainekuormitusta arvioidaan laskennallisesti kappaleessa 2.5. 2.3 Valuma alueet ja reitit Maisema ja ympäristöselvityksessä on esitetty Särkijärven suur ja pienvaluma alueet. Kaavaalueelle sijoittuvien valuma alueiden rajat on esitetty kuvassa 3. Kuva 3 Kaava alueella sijaitsevat suurvaluma alueet (Maisema ja ympäristöselvitys) Lahdesjärvi Lakalaivan Osayleiskaavan kokonaispinta ala on 3,5 km 2 (oas). Alueelle sijoittuva, lounas koillinen suunnassa kulkeva päävedenjakaja jakaa osayleiskaava alueen Höytämönjärven ja Härmälänojan suurvaluma alueisiin. Osa kaava alueesta kuuluu myös Vihiojan suurvalumaalueeseen. Härmälänojan ja Vihiojan suurvaluma alueilta vedet valuvat suoraan Pyhäjärveen eivätkä siten vaikuta Särkijärven hydrologiaan. Särkijärven valuma alueen pinta ala on järven pinta ala mukaan luettuna noin 757 hehtaaria. Särkijärven valuma alue kuuluu Höytämönjärven suurvaluma alueeseen eli vedet valuvat Särkijärvestä Suolijärven sekä Koipi ja Höytämönjärven kautta Lempäälän Herranvuolteeseen ja

6 lopulta Pyhäjärveen. Kaava alueen pinta alasta Särkijärven valuma alueelle kuuluu noin 31 prosenttia (1,1 km 2 ) ja loput 69 % sijoittuvat Härmälänojan ja Vihiojan suurvaluma alueille. Kaava alueelta on erotettavissa neljä pienvaluma aluetta: Rämeen (1), Kuusikorven (2), Monimuotoisen metsän (3) sekä Leppästentien (4) pienvaluma alueet. Nimien perässä olevat numerot viittaavat kuvassa 4 esitettyihin numeroihin. Kuva 4 Selvitysalueella sijaitsevat Särkijärven osavaluma alueet Rämeen valuma alueella sijaitsevan suon keskeiset osat ovat ojitettu. Suo on vetinen ja sillä tavataan runsaasti rahkasammalia ja puusto koostuu männystä ja koivusta. Suon pinta on noin 18 metriä Särkijärven pintaa ylempänä. Vesi virtaa Rämeen valuma alueelta laskuojaa (kuva 5) myöten Kuusikorven pienvaluma alueelle. Kuusikorven valuma alueella valtapuuna ovat kuuset ja sekapuuna esiintyy myös koivua. Valumaalueen läpi kulkeva oja on noin puolen metrin levyinen ja siinä on havaittavissa selkeää virtausta (kuva 5). Oja laskee monimuotoisen metsän pienvaluma alueelle, josta edelleen Särkijärveen. Myös Leppästentien valuma alueelta vesi virtaa ojia myöten Särkijärveen.

7 Kuva 5 Kuusikorven ja Rämeen pienvaluma alueilta kohti Särkijärveä laskevat ojat (Lahdesjärven eteläosan valuma alue ja vesistövaikutusselvitys) 2.4 Valumat ja virtaamat Särkijärven pinta ala on noin 125 hehtaaria ja sen suurin syvyys on noin 22 metriä. Laskelmia varten arvioitiin järven keskisyvyydeksi 5,4 metriä, jolloin järven tilavuudeksi tulee 6750000 m 3 (Paavilainen s 24). Valuma alueelle kohdistuvasta sadannasta osa muodostuu pintakerrosvalunnaksi, osa pintakerrosja pohjavesivalunnaksi ja osa haihtuu. Luonnontilaisilta alueilta valunnan osuus kokonaissadannasta on noin 40 %, josta pintavalunnan osuus on noin neljännes. Teoreettinen virtaama Särkijärveen saadaan laskettua valuma alueen pinta alan ja arvioidun kokonaisvalunnan perusteella. Vuosisadantana käytetään arvoa 650 mm/a (20,6 l/s*km 2 ). Särkijärven valuma alueelta muodostuvaksi keskimääräiseksi virtaamaksi saadaan: Q= 7,57 km 2 * 20,61 l/s*km 2 *0,40 = 62,38 l/s Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys arvioi vuonna 1999 keskivirtaamaksi Särkijärven luusuassa noin 56 l/s. Edellä lasketun ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen arvioiman keskimääräisen virtaaman ja järven tilavuuden perusteella veden teoreettiseksi viipymäksi Särkijärvessä saadaan: 3 6750000m T1 = = 108207759s = 1252vrk = 3, 43a 3 0,06238m / s 3 6750000m T2 = = 120535714s = 1395vrk = 3, 82a 3 0,056m / s Veden teoreettinen viipymä särkijärvessä on välillä 3,4 3,8 vuotta eli se on suurempi kuin muissa kantakaupungin järvissä. Viipymä on melko suuri, koska järven tilavuuteen nähden valuma alue on pieni. Pitkä viipymä tarkoittaa veden huonoa vaihtuvuutta, joten veteen joutuneet epäpuhtaudet eivät laimene nopeasti.

8 2.5 Särkijärven ravinne ja kiintoainekuormitus 2.5.1 Fosfori Särkijärven valuma alueelta järveen kohdistuvaa kuormitusta voidaan nykytilanteessa arvioida pintaveden ravinnepitoisuuksien perusteella. Särkijärvellä ei ole Lahdesjärveä ja Vuoreksen lampea lukuun ottamatta yläpuolisia vesistöjä jotka kuormittaisivat järveä. Lahdesjärven ja Vuoreksen lammen katsotaan tässä yhteydessä olevan osa Särkijärven valuma aluetta. Fosfori ja typpi ovat ravinteita, jotka rehevöittävät vesistöjä. Fosfori on tärkein perustuotantoa rajoittava ravinne monissa järvissä. Tampereen kaupungin ympäristövalvonnan vuosina 2001 2006 tekemän vesistöseurannan mukaan Särkijärven pintaveden (1 m) kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut välillä 6 11 µg/l keskiarvon ollessa 8,25 µg/l. Tulevan ravinnekuorman laskennassa käytettiin järvien ainetasetarkasteluun tarkoitettua, Lappalaisen esittämää ja Friskin modifioimaa mallia (Paavilainen s 40, kaava 3.26). Ainetasemallin perusteella Särkijärveen tulevan veden keskimääräisen kokonaisfosforikuormituksen vaihteluväliksi saadaan 32,0 35,6 µg/l. Tällöin Särkijärveen tuleva kokonaisfosforikuormitukseksi saadaan 63 kg/a, jolloin fosforikuormitus neliökilometriä kohden on 8,3 kg/a. Särkijärveen pohjoisesta laskevan ojan kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut välillä 15 51 µg/l, joten arvioitu veden keskimääräinen kokonaisfosforikuormitus vastaa suuruusluokaltaan ojassa havaittuja pitoisuuksia. Tavanomaisessa metsätalouskäytössä olleiden valuma alueiden fosforihuuhtouman on arvioitu olevan keskimäärin 9 kg/km 2 *a ja luonnontilaisilta metsäisiltä valuma alueilta 3 15 kg/km2*a (Eri maankäyttömuotojen huuhtoumat.). Särkijärveen nykyisin tuleva kokonaisfosforikuormitus on siis pienempi kuin metsätalouskäytössä olevilla valuma alueilla keskimäärin ja se sijoittuu luonnon tilaisilta metsäisiltä valuma alueilta havaittujen fosforikuormitusten puoliväliin. Järvien kyky sietää kuormitusta vaihtelee suuresti riippuen järven tilavuudesta, keskisyvyydestä ja viipymästä. Lähtökohtana voidaan pitää kuitenkin sitä, että kaikki luonnollisen huuhtouman lisäksi järveen tuleva kuormitus saa aikaan jonkinlaisia muutoksia. Jos nämä muutokset eivät ole heti todettavissa, sanotaan kuormituksen olevan hyväksyttävissä. Vollenweiderin mallin mukaan sallittava fosforikuorma on Särkijärvelle on 91,7 kg/a ja vaarallinen fosforikuorma 269 kg/a. Todellisuudessa arvot voivat kuitenkin poiketa edellä esitetyistä, koska mallissa ei ole huomioitu järven sisäistä kuormitusta (Järvien kunnostus s 24). Särkijärveen nykyisin tuleva ulkoinen kokonaisfosforikuormitus alittaa, Vollenweiderin mallin mukaisen, sallittavan ja vaarallisen kuormituksen selvästi. 2.5.2 Typpi Nykytilanteen typpikuormitus voidaan laskea vastaavasti, mutta koska typpi esiintyy lähes täysin liukoisessa muodossa, voitaneen sedimentaatio jättää pois laskuista. Tulevan veden typpipitoisuuden voidaan ajatella olevan saman kuin pintavedenkin. Vesistöseurannan mukaan Särkijärven pintaveden kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä 270 440 µg/l, keskiarvon ollessa kesällä 319 µg/l ja talvella 345 µg/l. Laskennalliseksi kokonaistyppikuormaksi saadaan 687,7 kg/a (0,90 kg/ha), jolloin tulevan veden typpipitoisuus on 345 µg/l. Tutkimuksissa vuosittaiseksi typpihuuhtoumaksi luonnontilaisilta valuma alueilta on mitattu 0,5 3,0 kg/ha, joten arvioitu typpikuormitus on metsävaltaiselle alueelle normaalin suuruinen arvo (Väisänen et al.).

9 2.5.3 Kiintoaine Kiintoainekuormituksen laskeminen vastaavasti ei ole mahdollista, joten kiintoainekuormitusta arvioidaan kirjallisuudessa esitettyjen lukujen perusteella. Sillanpään et al. mukaan vuotuinen kiintoainehuuhtouma häiriintymättömältä metsämaalta on tyypillisesti 1 5 kg/ha, eli tällä valumaalueella 0,38 1,90 mg/l. Toisaalta Väisäsen et al. mukaan luonnontilaisilta alueilta tulevan veden kiintoainepitoisuus on keskimäärin 1 5 mg/l. Eri menetelmien perusteella arvioitu kiintoainemäärä vaihtelee siis suuresti, joten arvioidaan kiintoaineen määrää kirjallisuudessa esitetyistä arvoista muodostetun vaihteluvälin pohjalta. Maankäyttösuunnitelmien vaikutuksia arvioitaessa kiintoainekuormituksena käytetään 0,38 5 mg/l eli 1 13 kg/ha*a. Särkijärveen koko valuma alueelta tulevan kiintoainekuorman vaihteluväli on siis 632 8215 kg/a. Särkijärveen pohjoisesta laskevan ojan kiintoainepitoisuus on vaihdellut alle määritysrajan olevasta pitoisuudesta 8 mg/l:ssa, joten arvioitu veden keskimääräinen kuormitus vastaa suuruusluokaltaan ojassa havaittuja pitoisuuksia. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen mukaan puhtaan ojaveden kiintoainepitoisuus on alle 2,0 mg/l ja alle 10 mg/l pitoisuus luokitellaan kohtalaisen vähäiseksi. Ojassa havaitut kiintoaine pitoisuudet ovat siis suurimmillaankin olleet kohtalaisen vähäisiä. 3 Hulevesien hallinnan tarpeen arviointi 3.1 Maankäyttösuunnitelma Selvitystyössä tarkasteltiin Tampereen kaupungin suunnittelupalvelun yleiskaavoituksen 12.3.2007 tekemää maankäyttövaihtoehtoa, jossa maankäyttöä selvitysalueelle on suunniteltu yhteensä noin 24,5 hehtaarin alueelle. Maankäytöstä 45,7 % kohdistuu monimuotoisen metsän valuma alueelle, 32,0 % kuusikorven valuma alueelle, 18,2 % rämeen valuma alueelle ja 4,1 prosenttia Leppästentien valuma alueelle. Maankäyttö tyyppien tarkempaa, valuma alueittaista sijoittumista havainnollistetaan taulukossa 1 ja kuvassa 6. Taulukko 1 Maankäytön jakautuminen selvitysalueelle nro Valuma alue PK [ha] TP [ha] Väylä [ha] YHT [ha] % 1 Rämeen valuma alue 4,0 0,0 0,4 4,5 18,2 2 Kuusikorven valuma alue 2,4 4,2 1,2 7,8 32,0 3 Monimuotoinen metsän valuma alue 9,8 0,0 1,4 11,2 45,7 4 Leppästentien valuma alue 1,0 1,0 4,1 YHT 17,3 4,2 3,1 24,5 100,0

10 Kuva 6 Selvitysalueelle sijoittuva maankäyttö 3.1.1 Maankäytön vaikutukset tarkastelualueen vesitalouteen Luonnontilaisen alueen rakentaminen lisää päällystettyjen ja vettä heikosti läpäisevien pintojen määrää ja tätä kautta hulevesien ja pintavalunnan muodostumista. Pääosa selvitysalueelle (45,7 %) suunnitellusta rakentamisesta kohdistuu monimuotoisen metsän valuma alueelle. Osavaluma alueilla nykytilanteessa muodostuvan pintavalunnan määrä on varsin lähellä luonnontilaisen viheralueen arvoja. Aiemmin rakennettujen alueiden, kuten leppästentien ja sen varrelle sijoittuvien tonttien, valumiskertoimiksi arvioitiin 0,2. Muut alueet on arvioitu valumiskertoimen osalta luonnontilaisiksi viheralueiksi, eli niiden valumiskerroin on 0,10. Valumiskerroin kuvaa sitä, että miltä osin eri pinnoille satava vesi muodostuu pintavalunnaksi. Maankäyttöluonnoksen mukaisesta maankäytöstä aiheutuvia vaikutuksia alueen vesitalouteen arvioitiin pintavalunnan määrän muutoksen perusteella. Työpaikka sekä kauppa ja palvelualueelle valittiin kirjallisuuden perusteella valumiskerroin ϕ=0,7 (Selvitys hulevesien hallinasta Lielahden alueella s 8). Valunnan määrän muutos saatiin laskettua näiden pinta alojen ja arvioitujen valumiskertoimien avulla. Valuma alueiden 1, 2, 3 ja 4 sekä selvitysalueen maankäyttö ja valumiskertoimet nykytilanteessa ja maankäyttöluonnoksen mukaisessa tilanteessa on esitetty taulukoissa 2 6. Koko Särkijärven valuma alueen valumakerroin ja sen muutos esitetään taulukossa 7.

11 Taulukko 2 Rämeen valuma alueen valumiskertoimet nykyisen ja tulevan maankäytön mukaisessa tilanteessa Nykytilanne [ha] Tuleva tilanne [ha] Muutos [%] Aiemmin rakennettu alue 0,1 0,1 0 Suunniteltu kaupan ja palvelualue 0 4,0 Suunniteltu työpaikka alue 0 0,0 Suunniteltu väylä 0 0,4 Luonnontilainen viheralue 21,1 16,6 21 Yhteensä 21,2 21,2 arvo arvo muutos Keskimääräinen valumakerroin 0,10 0,23 129 Keskimääräinen valumiskerroin kasvaa Rämeen valuma alueella maankäyttöluonnoksen mukaisessa tilanteessa arvosta 0,10 arvoon 0,23. Pintavalunnan ja hulevesien muodostuminen kasvaa siis 129 prosenttia nykytilanteeseen verrattuna. Luonnontilainen viheralue vähenee maankäyttöluonnoksen mukaisessa tilanteessa 21 prosenttia. Taulukko 3 Kuusikorven valuma alueen valumiskertoimet nykyisen ja tulevan maankäytön mukaisessa tilanteessa Nykytilanne [ha] Tuleva tilanne [ha] Muutos [%] Aiemmin rakennettu alue 0,0 0,0 0 Suunniteltu kaupan ja palvelualue 0 2,4 Suunniteltu työpaikka alue 0 4,2 Suunniteltu väylä 0 1,2 Luonnontilainen viheralue 16,9 9,1 46 Yhteensä 16,9 16,9 arvo arvo muutos Keskimääräinen valumakerroin 0,10 0,39 285 Keskimääräinen valumiskerroin kasvaa Kuusikorven valuma alueella maankäyttöluonnoksen mukaisessa tilanteessa arvosta 0,10 arvoon 0,39. Pintavalunnan ja hulevesien muodostuminen kasvaa siis 285 prosenttia nykytilanteeseen verrattuna. Luonnontilainen viheralue vähenee maankäyttö luonnoksen mukaisessa tilanteessa 46 prosenttia. Taulukko 4 Monimuotoisen metsän valuma alueen valumiskertoimet nykyisen ja tulevan maankäytön mukaisessa tilanteessa Nykytilanne [ha] Tuleva tilanne [ha] Muutos [%] Aiemmin rakennettu alue 1,1 1,1 0 Suunniteltu kaupan ja palvelualue 0 9,8 Suunniteltu työpaikka alue 0 0,0 Suunniteltu väylä 0 1,4 Luonnontilainen viheralue 26,8 15,6 42 Yhteensä 27,9 27,9 arvo arvo muutos Keskimääräinen valumakerroin 0,10 0,35 237 Keskimääräinen valumiskerroin kasvaa Monimuotoisen metsän valuma alueella maankäyttöluonnok sen mukaisessa tilanteessa arvosta 0,10 arvoon 0,35. Pintavalunnan ja hulevesien muodostuminen kasvaa siis 237 prosenttia nykytilanteeseen verrattuna. Luonnontilainen viheralue vähenee maan käyttöluonnoksen mukaisessa tilanteessa 42 prosenttia.

12 Taulukko 5 Leppästentien valuma alueen valumiskertoimet nykyisen ja tulevan maankäytön mukaisessa tilanteessa Nykytilanne [ha] Tuleva tilanne [ha] Muutos [%] Aiemmin rakennettu alue 2,4 2,4 0 Suunniteltu kaupan ja palvelualue 0 1,0 Suunniteltu työpaikka alue 0 0,0 Suunniteltu väylä 0 0,0 Luonnontilainen viheralue 31,5 30,5 3 Yhteensä 33,9 33,9 arvo arvo muutos Keskimääräinen valumakerroin 0,11 0,12 17 Keskimääräinen valumiskerroin kasvaa Leppästentien valuma alueella maankäyttöluonnoksen mukaisessa tilanteessa arvosta 0,11 arvoon 0,12. Pintavalunnan ja hulevesien muodostuminen kasvaa siis 17 prosenttia nykytilanteeseen verrattuna. Luonnontilainen viheralue vähenee maankäyttöluonnok sen mukaisessa tilanteessa 3 prosenttia. Muutos on melko pieni, koska alueelle sijoittuu vain murto osa suunnitellusta maankäytöstä. Taulukko 6 Selvitysalueen valumiskertoimet nykyisen ja tulevan maankäytön mukaisessa tilanteessa Nykytilanne [ha] Tuleva tilanne [ha] Muutos [%] Aiemmin rakennettu alue 3,6 3,6 0 Suunniteltu kaupan ja palvelualue 0 17,3 Suunniteltu työpaikka alue 0 4,2 Suunniteltu väylä 0 3,1 Luonnontilainen viheralue 96,3 71,8 25 Yhteensä 99,9 99,9 arvo arvo muutos Keskimääräinen valumakerroin 0,10 0,25 145 Selvitysalueen keskimääräinen valumiskerroin nousee arvosta 0,10 arvoon 0,25 eli pintavalunnan ja hulevesien muodostuminen kasvaa 145 prosenttia nykytilanteeseen verrattuna. Luonnontilainen viheralue vähenee 25 prosenttia. Taulukko 7 Särkijärven valuma alueen valumiskerroin ja sen muutos Nykytilanne Tuleva tilanne Muutos [%] Keskimääräinen valumakerroin 0,10 0,12 20 Kun tarkastellaan koko Särkijärven valuma aluetta maankäytön aiheuttamat vaikutukset pienentyvät, mutta eivät jää merkityksettömiksi. Koko Särkijärven valuma alueella valumiskerroin nousee arvosta 0,10 arvoon 0,12 eli pintavalunnan ja hulevesien muodostuminen kasvaa siis 20 prosenttia nykytilanteeseen verrattuna. Pintavalunnan kasvaminen ei kuitenkaan tarkoita, että virtaama Särkijärveen kasvaisi samassa suhteessa pintavalunnan kanssa, koska järveen tuleva virtaama koostuu pintavalunnan lisäksi pintakerros ja pohjavesivalunnasta. Pintakerros ja pohjavesivalunta pienenevät rakentamisen seurauksena kun läpäisemättömän pinnan kasvu vähentää imeytymistä. Myös haihdunnan on havaittu vähenevän päällystettyjen pintojen lisääntyessä. Pintavalunnan lisääntymisestä aiheutuva, selvitysalueelta Särkijärveen tulevan, keskimääräisen virtaaman kasvu on noin 10 prosenttia (hulevesien käsittely maankäytön suunnittelussa, sovelluttu taulukkoa 1). Tällöin Särkijärveen tuleva keskimääräinen kokonaisvirtaama kasvaa arviolta 1,3 prosenttia.

13 3.1.2 Maankäytön vaikutukset Särkijärven vedenlaatuun Särkijärveen nykytilanteessa kohdistuvaa ravinne ja kiintoainekuormitusta on arvioitu kappaleissa 3.5.1, 3.5.2 ja 3.5.3. Alueen rakentamisen toteutuessa kuormitus tulee kasvamaan selvästi, koska pintavalunnan määrä kasvaa ja epäpuhtauksia huuhtoutuu tehokkaammin valunnan mukaan. Lisäksi rakennetuilla alueilla syntyy enemmän haitta aineita kuin luonnontilaisilla alueilla. Maankäyttöluonnoksen mukaisessa tilanteessa Särkijärveen kohdistuva kuormitus koostuu rakennetuilta alueilta tulevasta hulevesien aiheuttamasta kuormituksesta sekä luonnontilaisilta alueilta tulevasta kuormituksesta. Luonnontilaisilta alueilta maankäytön toteutuessa tulevan kuormituksen suuruus arvioitiin jäljellä olevien alueiden pinta alan ja nykytilanteen kuormituksen perusteella. Rakennetuilta alueilta tuleva hulevesikuormitus laskettiin käyttäen taulukossa 8 esitettyjä, keskimääräisiä huleveden haitta ainepitoisuuksia. Taulukko 8 Huleveden keskimääräiset haitta ainepitoisuudet Typpi (N) [mg/l] Fosfori (P) [mg/l] Kiintoaine (SS) [mg/l] Pitoisuus hulevedessä 2,0 0,3 200 Teoreettinen hulevesikuormitus ei kuitenkaan kohdistu sellaisenaan Särkijärveen vaan veden kulkeutuessa ojia ja suoalueita pitkin osa epäpuhtauksista poistuu luontaisesti laskeutumalla ja pidättymällä kasvillisuuteen. Luonnolliseksi vähenemäksi on arvioitu kiintoaineen ja fosforin osalta noin 50 % ja typen osalta noin 20 prosenttia (Hervantajärven hydrologinen selvitys). Kuvassa 7 esitetään arvio Särkijärveen kohdistuvasta todellisesta ravinnekuormituksesta nykytilanteessa ja maankäyttövaihtoehdon mukaisessa tilanteessa. Kuvassa 8 esitetään vastaavasti arvioitujen minimi ja maksimitilanteiden mukainen Särkijärveen kohdistuva kiintoainekuormitus. Särkijärveen kohdist uva ravinnekuormit us 900 800 700 600 500 400 Nykytilanne Tuleva ti lanne 300 200 100 0 Typpikuormitus [kg/ a] Fosf orikuormitus [kg/ a] Kuva 7 Särkijärveen kohdistuva ravinnekuormitus Särkijärveen kohdistuva kiintoainekuormitus 25 20 15 10 Nykytilanne Tuleva tilanne 5 0 Kiintoainekuormitus, min [ t /a] Kiintoainekuormitus, max [t /a] Kuva 8 Särkijärveen kohdistuva kiintoainekuormitus

14 Kuvasta 7 nähdään, että maankäytön toteutuessa Särkijärveen kohdistuva kuormitus nousee typen osalta arvosta 688 kg/a arvoon 847 kg/a eli noin 23 %. Fosforin osalta kuormitus nousee vastaavasti arvosta 63 kg/a arvoon 79 kg/a eli noin 25 %. Kiintoaineen osalta kuormitus nousee arvioidulla minimikuormituksella 1790 % ja arvioidulla maksimikuormituksella 136 prosenttia nykytilanteeseen verrattuna. 3.2 Esitys hulevesien hallinnan tarpeesta ja jatkotoimenpidesuosituksista Särkijärvi on yksi Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen hulevesien käsittelytarveselvityksessä mainituista puhtaista järvistä, joiden tilaan tulisi kiinnittää huomiota uutta maankäyttöä suunniteltaessa. Selvityksessä suositellaan erilaisten hulevesien hallintatoimenpiteiden toteuttamista vesistöjen tilaan kohdistuvien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi. Selvitysalueelta laskeva puro on yksi neljästä Särkijärveen laskevasta vesiuomasta. Puron valuma alue on suurin verrattaessa sitä muiden purojen valuma alueeseen joten sen merkitys Särkijärveen tuleviin valumiin on suuri. Kappaleessa 3.5.1 todetaan, että Särkijärven laskennallinen sallittu fosforikuorma on 91,7 kg/a ja vaarallinen fosforikuorma 269 kg/a. Suunnitellun maankäytön toteutuessa Särkijärveen kohdistuva kokonaisfosforikuormitus on 79 kg/a eli kuormituslaskelmiin liittyvästä epätarkkuudesta huolimatta voidaan todeta kokonaisfosforikuormitus pysyy maankäytön toteutuessakin sallittavissa rajoissa. Lahdesjärvi Lakalaivan OYK alue ei ole kuitenkaan ainoa alue Särkijärven valuma alueella, jonne tullaan tulevaisuudessa rakentamaan. Särkijärveen kohdistuva kiintoainekuormitus kasva kuitenkin jopa 1790 % ja pintavalunta 20 prosenttia, joten rakentaminen tulisi lisäämään osayleiskaava alueelta Särkijärveen kohdistuvaa kiintoaines kuormitusta ja pintavaluntaa siinä määrin, että huleveden laadulliset ja määrälliset hallintatoimet ovat perusteltuja. Lisäksi hulevesien hallinta vähentää eri kaavahankkeiden aiheuttaman ravinnekuormituksen yhteisvaikutusta vaikka pelkän OYK:n vaikutukset jäisivät vähäisiksi. Parhaaseen tulokseen hulevesivaikutusten minimoinnissa päästään useilla, toisiaan täydentävillä toimenpiteillä. Lähtökohtana tulee olla hulevesimäärien minimointi. Ennaltaehkäisevien toimien jälkeen voidaan tontti, kortteli ja osavaluma aluekohtaisilla toimenpiteillä pidättää ja puhdistaa hulevesiä siten, että virtaaman vaihtelut vähenevät ja pääosa haitta aineista saadaan poistumaan. Hulevesien kokonaisfosforista suurin osa on kiintoaineeseen sitoutuneena ja liukoisena siitä on vain 10 20 prosenttia, joten alueella tulisi keskittyä varsinkin kiintoaineen poistoon ja hulevesien viivyttämiseen. 4 Hulevesien hallintatoimet osayleiskaavassa 4.1 Hulevesien hallinnan tavoitteet Edellisissä kappaleissa esitettyjen tekijöiden perusteella hulevesien hallinnalle on asetettavissa määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Pyrkimyksenä on alueelta purkautuvan pintavalunnan kontrolloiminen siten, että virtaamassa ja veden laadussa ei tapahtuisi merkittäviä muutoksia huonompaan suuntaan. 4.2 Yleiset periaatteet

15 Hulevesien hallinnassa tulisi noudattaa pääsääntöisesti asetetuista tavoitteista ja alueen olosuhteista johtuvia periaatteita: Katualueet: Katualueen yhteyteen muodostetaan painanteita, joita käytetään katualueilla muodostuvien hulevesien kokoamiseen, viivyttämiseen ja johtamiseen eteenpäin Tonttialueet: Tonttialueille toteutetaan hulevesiä varten viheralueiden yhteyteen pidätyspainanteita, joissa vesiä viivytetään ennen niiden johtamista alueelliseen sadevesiviemäriin tai kokoojauomaan Alueelliset käsittelymenetelmät: Katu ja tonttialueilla syntyvät vedet kootaan hallitusti yhteen muutamiin kokoojauomiin, joiden yhteyteen toteutetaan lammikko tai kosteikko veden laadun parantamiseksi ennen vesien johtamista eteenpäin vesistöön purettavaksi Mainittujen periaatteiden lisäksi tulisi Särkijärven erinomaisen vedenlaadun säilyttämiseksi harkita/varautua johtamaan katu ja pysäköintialueiden vedet hiekan ja öljynerottimen kautta purku uomaan. Rakennusten kattopinnoilta, piha alueilta ja liikennealueilta tulevien hulevesien lisäksi täytyy huomioida myös perusvedet. Ne kootaan perusvesikaivoon, josta ne pääsääntöisesti johdetaan alueelliseen sadevesiviemäriin. Liitteessä 1 on esitetty mahdollista alueellisten hulevesien hallintatoimenpiteiden sijoittumista. 4.3 Hulevesien hallinnan huomioiminen kaavasuunnittelussa Osayleiskaavatasolla tulevat huomioiduksi: Menetelmien vaatimat tilavaraukset lähinnä alueellisten menetelmien ja katualueiden osalta Kaavamääräysten riittävä ohjausvaikutus asemakaavojen laatimista varten, joiden yhteydessä ratkaistaan monet menetelmien yksityiskohdat Aluevaraukset: Osayleiskaavassa tulisi varata tilaa alueellisille hulevesien hallintajärjestelmille osoittamalla menetelmien sijoituspaikat viheralueiksi, joille on sallittua rakentaa hallintajärjestelmiä ja niihin liittyviä huoltoreittejä. Osayleiskaavassa esitetyt varaukset kannattaa tehdä riittävän väljinä, jotta liikkumavaraa olisi tarkempaan suunnitteluun mentäessä. Katualueille tulisi varata riittävästi tilaa viherkaistojen toteuttamiseksi painanteina. Kaduilta tulevien hulevesien käsittelyyn ja johtamiseen käytettävän viherkaistan leveys tulisi olla vähintään kaksi metriä. Kuitenkin lumitilana käytettävä painanne tulee toteuttaa siten, että painanteen pohjalle ei tarvitse läjittää lunta, jolloin virtausreitti säilyy avoimena. Osayleiskaavamääräykset: Hulevesien tontti ja korttelikohtaiseen pidättämiseen varattavia viheralueita tulee olla vähintään 10 prosenttia siitä päällystetyn alueen ja kattopintojen kokonaispinta alasta, joilta muodostuu alueelliseen sadevesiviemäriverkostoon johdettavia vesiä. Myös muunlainen tehokkuudeltaan ja vaikutuksiltaan vastaava ratkaisu voi tulla kyseeseen. Asemakaavoituksen yhteydessä on laadittava erillinen hulevesien hallintaa koskeva suunnitelma. Lisäksi asemakaavassa tulee tarvittaessa antaa lisämääräys katu ja pysäköintialueilta kerääntyvien hulevesien johtamisesta hiekan ja öljynerottimeen. 4.4 Ohjeet yksityiskohtaiselle suunnittelulle Hulevesien hallinnan tarvitsemat rakenteet suunnitellaan asemakaavoituksen ja rakennussuunnittelun yhteydessä huomioiden alueella vallitsevat olosuhteet. Rakenteet mitoitetaan

16 hydrologisten laskelmien perusteella. Asemakaavan valmisteluvaiheessa tulee olla käytettävissä yksityiskohtainen suunnitelma hulevesien hallintajärjestelmien rakentamisesta. Hulevesien hallinta on toteutettava niin, että rakenteet säilyvät kuivina. Perusvedet johdetaan yleiseen sadevesiviemäriin. Perusvesien johtaminen kiinteistöltä on järjestettävä niin, etteivät vedet pääse purkautumaan rakennuksen kellariin tai alapohjarakenteisiin. Päällystettyjen pintojen määrä pyritään minimoimaan ja viheralueiden (viherkaistat ym.) osuus maksimoimaan. Sadevesiviemärijärjestelmään johdettaville vesille tulee tontti ja katukohtaisesti järjestää rakenteita, jotka kykenevät varastoimaan ja viivyttämään vettä ja siten hidastamaan vesien päätymistä yleiseen sadevesiviemärijärjestelmään. Hulevesien viivyttämiseen ja käsittelyyn tarkoitetuille viheralueille istutettava kasvillisuus tulee valita siten, että se kestää suuria kosteusvaihteluita ja huleveden kuljettamia epäpuhtauksia. Kasvillisuus tulee istuttaa ennen kuin viheralueille johdetaan hulevesiä. Hulevesien tontti ja korttelikohtainen käsittely ja johtaminen tulee toteuttaa hajautetusti, suurten vesimäärien yhteen kerääntymistä välttäen. Painanteisiin ja rakenteisiin tulee toteuttaa ylivuoto yleiseen sadevesiviemäriverkostoon. Tulviminen estetään suunnittelemalla ylivuotoreitit niin, ettei vesistä missään tilanteissa aiheudu kiinteistöjä uhkaavaa tulvimista. Purkuvesistön veden laadun turvaamiseksi toteutetaan purku uoman yhteyteen kosteikko tai lammikko vesien käsittelemiseksi. Rakenteet toteutetaan olevia maastonpainanteita ja kosteikkoja hyödyntäen. Alueelliset hallintamenetelmät tulisi toteuttaa ennen varsinaisten rakennustöiden alkua, jolloin estetään rakentamisesta aiheutuva kiintoaineskuormitus Särkijärveen. Hulevesijärjestelmää tulee ylläpitää niin, että se toimii sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. 4.4.1 Hulevesien hallinta selvitysalueella Tässä kappaleessa on esitetty esimerkin omaisesti hulevesien hallintamenetelmien soveltamista eri alueilta tuleville hulevesille. Havainnekuvilla on pyritty tuomaan esille yksi vaihtoehto hulevesien hallinnalle eikä niillä ole tarkoitus sulkea pois muita, vaikutuksiltaan vastaavia, toteutusvaihtoehtoja. Kattovedet Kattovesien osalta hulevesien hallinta koostuu maanalaisista viivytyskentistä, jotka soveltuvat hyvin tiheästi rakennetuille alueille. Viivytysmenetelmien tarkoituksena on varastoida menetelmään johdettava hulevesi tietyksi aikaa ja vapauttaa se vähitellen tulovirtaaman loppumisen jälkeen. Viivytysmenetelmillä voidaan tehokkaasti pienentää hulevesivirtaamia menetelmän alapuolisilla purkureiteillä vähentäen eroosiota ja tulvariskejä. Maanalaisissa viivytyskentissä tapahtuu jonkin verran myös imeytymistä. Maanalaiset viivytyskentät ovat parkkipaikkojen tai viheralueiden alle rakennettuja kaivantoja, jotka on täytetty huokoisella materiaalilla kuten murskeella tai tarkoitusta varten suunnitelluilla muovikaseteilla. Maanalaiset viivytysmenetelmät ovat yleensä kytketty sadevesiviemäriin ja niiden etuna on maanpäällisten alueiden säästyminen muuhun käyttöön. Maanalaisiin kenttiin on suositeltavaa liittää esikäsittely, jolla estetään hienoaineksen aiheuttama tukkeutuminen, mutta pelkkiä kattovesiä varastoivat menetelmät eivät niitä yleensä edellytä. Muovielementeistä rakennettavaa viivytysallasta havainnollistetaan kuvassa 9.

17 Kuva 9 Muovielementeillä täytetty viivytysallas (Labkoset 2006) Pihavedet Piha alueilta hulevedet ohjataan painanteisiin pääasiassa pintavaluntana. Hulevesi lammikoituu kasvillisuuskerroksen päälle matalana, korkeintaan 10 20 senttimetrin kerroksena ja imeytyy hiljalleen kasvukerroksen läpi ympäröivään maaperään. Heikommin vettäläpäisevässä maaperässä voidaan tehdä massanvaihto, jolloin kasvukerroksen alle rakennetaan pidätys/imeytyskerros karkeasta kiviaineksesta. Biopidätysalueeseen voidaan asentaa salaojitus rakenteen tyhjenemisen varmistamiseksi. Painanne tulee varustaa myös ylivuotoreitillä. Salaojat ja ylivuotokaivot voidaan liitää yleiseen sadevesi viemäriverkostoon, johon liittyvät myös kattovesien viivyttämiseen käytettävät maanalaiset viivytyskentät. Biopidätysjärjestelmällä voidaan päästä hyviin puhdistustuloksiin kiintoaineen ja ravinteiden poistossa, minkä lisäksi sillä on myös huleveden määrää vähentävä vaikutus. Kuvissa 10 ja 11 havainnollistetaan piha alueilta tulevien hulevesien käsittelyä. Kuva 10 Biopidätysalue pysäköintialueen reunalla (Selvitys hulevesien hallinasta Lielahden alueella).

18 Kuva 11 Biopidätysalueen poikkileikkaus (hulevesien ekologinen hallinta kohdealueena Vuores). Katualueilta tulevat hulevedet Katualueilta tulevia hulevedet voidaan johtaa ja hallita katuviherpainanteilla (kuva 12). Painanteet ovat matalia ja loivaluiskaisia kasvillisuuden peittämiä ojia. Yksinkertaisia painanteita käytetään ainoastaan huleveden johtamiseen, mutta niillä voidaan myös imeyttää ja viivyttää hulevesiä. Viherpainanteet sijoitetaan yleensä katualueen reunaan, joten niitä voidaan joutua käyttämään lumitilana talven aikana. Lumitilana käytettävät painanteet tulee suunnitella niin leveiksi, että painanteen pohjalle ei tarvitse läjittää lunta jolloin virtausreitti säilyy avoimena. Kuvassa 13 havainnollistetaan painannetta, jossa kadunpuoleinen luiska toimii lumitilana. Kuva 12 Hulevesien johtamiseen käytettävä katuviherpainanne (Kuninkaantammen osayleiskaavaalueen hulevesien hallintasuunnitelma)

19 Kuva 13 Lumitila painanteen sisäluiskassa (Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät) Katualueelta tulevien hulevesien johtamiseen voidaan käyttää myös Mulden Rigolen painannetta. MR painanne koostuu maanpäällisestä painanteesta, joka kerää hulevedet ja imeyttää ne pintamaakerroksen läpi. Pintakerroksen alla on keinotekoinen suodatinkaivanto, jossa hulevesi varastoituu ja osa siitä suotautuu alempiin maakerroksiin. Kaivannon alaosassa on purkuputki, jota pitkin suotautunut vesi kulkeutuu eteenpäin. Myös katualueiden hulevesiä käsittelevät painanteet tulee varustaa ylivuotoreitillä. MR kaivanto esitetään kuvassa 14. Kuva 14 Mulden Rigolen painanne katuvesien johtamiseen (Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät) Lopulta katualueilta tulevien hulevesien johtamiseen käytettävät painanteet sekä niiden salaojat, ylivuodot ym. voivat purkaa vetensä sadevesiviemäriverkostoon, johon liittyvät myös muut hulevesien hallinnassa käytettävät ratkaisut. Sadevesiviemärit puretaan alueellisiin kosteikkoihin huleveden lopullista käsittelyä ja viivytystä varten. Alueelliset hallintamenetelmät Suunnitelmassa on esitetty alueellisiksi huleveden hallintamenetelmiksi rakenteeltaan yksinkertaisia kosteikkoja. Alueellisten menetelmien sijaintipaikat on valittu siten, että ne sijoittuvat pääasiassa olemassa oleville pintavalunnan purkureiteille tai maastopainanteisiin, joihin hulevedet voidaan helposti johtaa. Menetelmien sijoittaminen painanteisiin vähentää lisäksi tarvittavia maarakennustöitä. Lammikot ja kosteikot pyritään kuitenkin sijoittamaan varsinaisten pääuomien

20 yläpuolelle, koska varsinaiseen purouomaan padottujen kosteikkojen teho voi jäädä suuren valumaalueen ja laimenneiden hulevesien takia vähäiseksi. Helpoimmillaan kosteikko voidaan toteuttaa patoamalla purku uoma, jolloin vesi nousee rankkasateella perusuoman äyräiden yläpuolelle ja vesi levittäytyy ympäristöön muodostaen tulvaalueen. Kuivana aikana vesi purkautuu padon lävitse purkuputkea pitkin ja vettä on vain kosteikon syvimmässä osassa. Purkuputki mitoitetaan siten, että altaan viivytystilavuus tyhjenee 48 tunnin kuluessa täyttymisestä. Erittäin suuren virtaaman aikana tai purkuputken tukkeuduttua vesi purkautuu patokynnyksen yli, joka on tehtävä riittävän vahvaksi, jotta liika vesi voi purkautua padon rakenteita rikkomatta. Syvemmän veden alueen tulisi olla ainakin kosteikon purkupäässä, missä se toimii myös lietetilana, johon kiintoaines laskeutuu. Usein alkuperäinen painanne tai purouoma on niin matala, että toimivan kokoisen kosteikon toteuttaminen edellyttää kaivutöitä. Kuvassa 15 havainnollistetaan hulevesi kosteikkoa. Kuva 15 Hulevesikosteikko (Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät)

21 5 Lähteet 1. Lahdesjärvi Lakalaivan maisema ja ympäristöselvitys. 2006. Tampereen kaupunki. Yhdyskuntapalvelut. Selvitykset ja arvioinnit. 73 s. 2. Tampereen kaupungin ympäristövalvonta. Tampereen järvien veden laatu. <http://www.tampere.fi/ytoteto/yva/tehtava/ympsuo/vedenlaatu.htm> 3. Hulevesien käsittelytarveselvitys. Kokenmäenjoen vesistön vesiensuojelu yhdistys ry. 13 s. 4. Lahdesjärvi Lakalaiva osayleiskaava. Osallistumis ja arviointisuunnitelma. Tampereen kaupunki. Suunnittelupalvelut. 10.3.2006. 14 s. 5. Lahdesjärven eteläosan valuma alue ja vesistövaikutusselvitys. Maa ja Vesi Oy. Tampere. 2001. 9 s. 6. Paavilainen, P. (2003). Vesistökuormitus pienillä valuma alueilla. Kuormituksen suuruuden ja vaikutusten arviointi VESKU työkalulla. Mikkelin kaupungin julkaisuja. 8/2003. 125 s. 7. Eri maankäyttömuotojen huuhtoumat. Pöyry Environment Oy. 7.7.2006. 19 s. 8. Ulvi, T., Lakso, E. (2004) Järvien kunnostus. Ympäristönsuojelu. Ympäristöopas 114. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 135 s. 9. Väisänen et al. (2001) Metsätalous ja vesistöjen kunnostus. Taloudellinen arviointi järvikunnostuskustannusten perusteella. Alueelliset ympäristöjulkaisut 230. Pohjois Pohjanmaan ympäristökeskus. 97 s. 10. Tornivaara Ruikka, R. (2006) Hulevesien käsittely maankäytön suunnitelussa. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 3/2006. 42 s. 11. Sillanpää et al. 2006. Metsätalouden aiheuttaman kuormituksen laskentamenetelmä. Suomen ympäristö 817. Pirkanmaan ympäristökeskus. Tampere. 12. Suunnittelukeskus Oy. 2005. Selvitys hulevesien hallinnasta Lielahden alueella. 35 s. 13. Suunnittelukeskus Oy. 2006. Tampereen Hervantajärven osayleiskaavan hydrologinen selvitys. 28 s. 14. Suunnittelukeskus Oy. 2007. Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät. Suunnitteluohje. 43 s. 15. Labkoset. 2006. Wavin Labko Oy:n asiakaslehti 1/2006. 16 s. 16. Hyöty, P. Hulevesien ekologinen hallinta kohdealueena Vuores. 2003. Tampereen teknillinen yliopisto. Ympäristö ja energiatekniikan osasto. Bio ja ympäristötekniikan laitos. 110 s. 17. Suunnittelukeskus Oy. 2007. Kuninkaantammen osayleikaava alueen hulevesien hallintasuunnitelma. Helsingin kaupunki. Kaupunkisuunnitteluvirasto. Yleissuunnitteluosasto. 25 s.