KOKKOLAN VANHUSTENHUOLTO 2020

KOKKOLAN VANHUSTENHUOLTO 2020 Strategian päivitys ja toimenpideohjelma 05/2010 Juha Kaakinen

SISÄLTÖ Tehtävä... 1 Strategia 07... 2 Missä mennään Kokkolan vanhustenhuollossa?...10 Valtakunnalliset suositukset ja paikalliset realiteetit...14 Kokkolan vanhustenhuollon palvelujen strategiset tavoitteet ja painopisteet 2015 2020...15

TEHTÄVÄ Tämä raportti on loppuraportti Kokkolan sosiaali- ja terveyslautakunnan toimeksiannosta tehdystä vanhustenhuollon strategian päivittämisestä ja konkreettisen toimenpideohjelman laatimisesta vanhustenhuollon palvelujen kehittämiseksi. Toimenpideohjelman tavoitteeksi on asetettu palvelurakenteen oikaisu valtakunnallisten suositusten mukaiseksi. Ohjelmalla tavoitellaan asiakaslähtöistä, taloudellista ja tarkoituksenmukaista, saumatonta palvelukokonaisuutta. Kokkolan vanhustenhuollon strategia on päivitetty viimeksi vuonna 2007. Tämän raportin kirjoittaja osallistui vuoden 2007 strategian päivitykseen ja vastasi strategia-asiakirjan kirjoittamisesta. Vuoden 2007 strategiapäivityksen lähtökohtana oli Sosiaalikehitys Oy:n toimesta syksyllä 2006 laadittu selvitys Kokkolan vanhustenhuollon nykytilasta ja kehittämistarpeista. Kokkolassa on tapahtunut parin viime vuoden aikana merkittäviä hallinnollisia ja organisatorisia muutoksia, joilla on vaikutuksia myös vanhustenhuollon strategiaan. Muutoksista merkittävimmät ovat vuoden 2009 alusta tapahtunut kuntaliitos, jossa Kokkola sekä entiset Kälviä, Lohtaja ja Ullava liittyivät yhteen. Kokkolan vastuulle on myös isäntäkuntaperiaatteella siirtynyt Kruunupyyn sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Kuntaliitosten ohella Kokkolanseudun kansanterveystyön kuntayhtymän sulautuminen kaupungin organisaatioon on ollut iso muutosprosessi. Valtakunnallisesti vanhustenhuollon palveluista ja niiden laadusta on käyty vilkasta julkista keskustelua, ikäihmisten palvelujen uudet laatusuositukset annettiin vuonna 2008 ja keskusteluissa on useaan otteeseen viitattu myös erityisen vanhuspalvelulain tarpeellisuuteen. Tämä raportti on sekä otteeltaan että esitystavaltaan hieman tavanomaisesta vanhuspalvelustrategiasta poikkeava. Suomessa on kirjoitettu lukemattomia erinomaisia vanhuspalvelusstrategioita, joihin on koottu kattavasti kaikki mahdolliset hyvään vanhuuteen liittyvät asiat. Strategiat ovat vastaansanomattomia, niissä esitetyistä asioista on vaikea kenenkään olla eri mieltä. Kuka luottamushenkilö ei haluaisi kuntansa vanhuksille monipuolisia tarpeen mukaisia palveluja? Monet hyvään vanhuuteen kuuluvat asiat on myös toistettu niin moneen kertaan, että niistä on tullut eräänlaisia itsestäänselvyyksiä, niiden merkityksen tunnustaminen ei enää edellytä erillistä kunnallista päätöksentekoa. Eri asia on miten strategioista tehdään todellisuutta niissä talouden sanelemissa realiteeteissa, joissa useimmat suomalaiset kunnat tänä päivänä ovat. Strategia tarkoittaa tietoista valintaa, asioiden fokusointia ja konkretisointia. Strategian ohjausvaikutus on sitä suurempi, miten paremmin se on fokusoitu ja kiteytetty, toimenpiteet konkretisoitu, vastuutettu ja polutettu. Se mitä asioita strategiaan sisällytetään ja mitä jätetään pois on keskeinen strateginen valinta. Tässä strategia-asiakirjassa on keskitytty niihin teemoihin ja toimenpiteisiin, joilla arvioidaan olevan palvelurakenteen optimoinnin kannalta suurin kustannus- ja ohjausvaikutus. Strategiaan sisältyvien tietoisten valintojen ennakoitavia vaikutuksia on myös pyritty arvioimaan. Tätä strategiaa on valmisteltu hyvässä yhteistyössä palvelurakenteen kehittämisryhmän ja Kokkolan vanhustenhuollosta vastaavien viranhaltijoiden kanssa. Strategian valmistelussa on myös hyödynnetty monipuolista Kokkolan vanhustenhuoltoa koskevaa tilasto- ja suunnitteluaineistoa. Käsillä oleva strategia-asiakirja on tarkoitettu keskustelunavaukseksi strategisen toimenpideohjelman laajemmalle osallistavalle käsittelylle. 1

STRATEGIA 07 SYKSYLLÄ 2006 TEHDYSSÄ NYKYTILAN KARTOITUKSESSA PÄÄDYTTIIN SEURAAVIIN JOHTOPÄÄTÖKSIIN: palvelurakenne: laitoshoidossa kaikkiaan 4,5 % 75 vuotta täyttäneistä (vanhainkotihoidossa 3 % ja terveyskeskuksen vuodeosastolla pitkäaikaishoidossa 1,5 %), palveluasumisen kattavuus 8,8 % vertailutiedot (vertailukohteina koko maa, Hyvinkää, Lohja, Rauma, Rovaniemi ja Seinäjoki) - vanhustenhuollon ikä- ja tarvevakioidut menot hieman keskimääräistä korkeammat. Korkeampia menoja selittävät lähinnä erikoissairaanhoidon kustannukset ja runsas palveluasuminen. - omaishoidon tukeen on panostettu - tukipalvelujen piirissä vähemmän asiakkaita kuin vertailukaupungeissa - kotipalvelun maksutulot vertailukaupunkeihin nähden pienet - kotisairaanhoidon asiakaskäyntien määrä on suuri. kehittäminen: Kokkolassa on panostettu vanhustenhuollon kehittämiseen. Kehittämisessä on ollut vahva lääketieteellinen ja terveydenhuollon painotus eikä esimerkiksi RAI-järjestelmän kehittämiseen sisältyviä mahdollisuuksia ole kyetty hyödyntämään siten, että ne olisivat realisoituneet palvelujärjestelmän muutoksina. yhteistyö: vanhustenhuollossa suuri joukko eri toimijoita, yhteistyö on korrektia, mutta perustuu enemmän rinnakkain tekemiseen, yhteinen työnäky ja tavoite puuttuu. vanhustenhuollon strategia: vanhustenhuollon kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa, tarvitaan päivitetty strategia, jossa linjataan keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet sekä aikataulutus voimavarojen kohdentamiselle. Strategian keskeisenä elementtinä tulisi olla kotihoidon ja kotiin annettavien palvelujen kehittäminen sekä dementiahoidon suunnitelma. kotihoidon ja kotiin annettavien palvelujen kehittäminen: kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhteisten tiimien lisäksi tarvitaan työtapojen ja työkulttuurin muutosta. Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon piirissä on paljon vain vähän palveluja tarvitsevia asiakkaita, asunnon muutostöitä ja hyvinvointiteknologiaa tulisi hyödyntää systemaattisesti. dementiahoidon suunnitelma: laitoshoidon ja dementiayksiköiden lisäksi tarvitaan kotona asuvien varhaisvaiheen dementiaa sairastavien tueksi monipuolisia palveluja. yksityisten palvelujen ja järjestöjen rooli: Kokkolan kokoisessa kaupungissa korostuu eri toimijoiden kumppanuuden merkitys, yksityisillä palveluntuottajilla on tunnustettu asema. Jatkossa osa palvelukysynnästä tulisi ohjata suoraan yksityisille hyödyntämällä palveluseteliä ja sähköisiä välityspalveluja. palveluasumisen johtaminen ja koordinointi: palveluasumisen rakenteen muuttaminen ja yksi- 2

köiden profiloituminen edellyttävät, että johto ja koordinointi on yhden vastuuhenkilön käsissä. henkilöstövoimavarojen kohdentaminen: voimavarojen lisäämisen painopiste tulee jatkossa olla kotihoidossa. Henkilöstölisäykset tulee toteuttaa kohdennettuina ja yhdistettyinä toimintatapojen muutoksiin niin, että niiden vaikuttavuutta voidaan mitata ja arvioida. VANHUSTENHUOLLON STRATEGIASSA 2007 MÄÄRITELTIIN SEURAAVA VISIO: Kokkola vuonna 2015 on hyvä kaupunki ikäihmisille. Kokkola on ikäihmisille turvallinen ja mieluisa paikka asua. Ikäihmisten hyvinvointi perustuu laadukkaisiin palveluihin, kaksikieliseen ja monipuoliseen kulttuuriin sekä turvalliseen ja viihtyisään elinympäristöön. STRATEGIAN KESKEISIKSI PERIAATTEIKSI MÄÄRITELTIIN: 1. Vanhustenhuollon tavoitteena on yhdessä muiden hallintokuntien ja yhteistyökumppanien kanssa kehittää Kokkolasta hyvä kaupunki ikäihmisille, kaupunki, jossa Ikäihmiset ovat paikallisyhteisön arvokas, aktiivinen voimavara. 2. Vanhustenhuollon perustehtävänä on edistää ikääntyvien kokkolalaisten hyvinvointia ja kehittää vanhuspalveluja moniammatillisena, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisenä työnä. 3. Vanhustenhuollon palveluilla tuetaan ikääntyneiden hyvää elämänlaatua, itsemääräämisoikeutta ja itsenäistä suoriutumista. Vanhustenhuollon palvelutoiminta on: asiakaslähtöistä ja eettistä perustuu kuntouttavaa työotteeseen noudattaa näyttöön ja käyvän hoidon suosituksiin perustuvia hoitokäytäntöjä perustuu kirjallisiin palvelusuunnitelmiin tai hoitosopimuksiin toteuttaa saumatonta yhteistyötä eri palveluntuottajien, yhdistysten ja järjestöjen sekä omaisten ja lähihenkilöiden kanssa 4. Vanhustenhuollon kokonaisuus rakentuu joustavasta ja toimivasta hoitoketjusta, joka kykenee reagoimaan nopeasti yllättäviin tilanteisiin. Vanhustenhuollon toimintamalli on asiakaslähtöinen, hoidollisesti kestävä ja kustannustehokas, se kykenee tarjoamaan ikääntyvien tarvitsemat palvelut oikeaaikaisesti ja laadukkaasti. 5. Palvelujen tuottaminen perustuu welfare-mix -ajatteluun eli kunnan, yksityisten palveluntuottajien sekä järjestöjen kumppanuuteen. Kaupunki tuottaa itse vanhustenhuollon kannalta kriittiset palvelut ja vastaa palvelukokonaisuuden koordinoinnista, Kaupunki ostaa palveluja vain sellaisilta kumppaneilta, jotka hyväksyvät ja noudattavat toiminnassaan kaupungin arvoja ja toimintaperiaatteita. 6. Vanhustenhuollon palvelukokonaisuuden perustana on Kokkolan malli. Palvelujen mitoitus perustuu ensisijaisesti paikallisesti arvioituihin, paikallisiin tarpeisiin. Valtakunnallisia mitoitussuosituksia 3

seurataan ohjeellisesti. Palvelujärjestelmän kustannustehokkuutta lisätään johtamista ja toimintakäytäntöjä kehittämällä. 7. Vanhustenhuollon kustannustehokkuutta lisätään sosiaali- ja terveydenhuollon tarkoituksenmukaista työnjakoa kehittämällä. Erikoissairaanhoidon palvelujen epätarkoituksenmukainen käyttö estetään lisäämällä perusterveydenhuollon mahdollisuuksia tehostaa akuuttihoitoa. Tämän mahdollistamiseksi terveyskeskuksen vuodeosastolla pitkäaikaishoidossa oleville vanhuksille järjestetään tarvetta vastaava pitkäaikaishoito hoivatasoisista yksiköistä. 8. Vanhustenhuollon koordinoinnin ja johtamisen tehostamiseksi sekä sosiaali- että terveydenhuollon vanhuspalvelut keskitetään yhden johdon alaisuuteen. 9. Palvelurakenne perustuu kotona asumisen ensisijaisuuteen. Turvallista kotona asumista tuetaan monipuolisilla avohuollon palveluilla, omaishoidon tukea kehittämällä, ennaltaehkäisevällä toiminnalla sekä palvelutarpeiden jatkuvalla ennakoinnilla. 10. Vanhustenhuollon tärkein voimavara on asianmukaisen koulutuksen saanut, työstään innostunut, motivoitunut ja ikääntyneitä arvostava henkilöstö. Vanhustenhuollon henkilöstön riittävästä mitoituksesta huolehditaan. Henkilöstön mitoituksessa otetaan huomioon asiakkaiden toimintakyky ja hoidon tarve. Henkilöstön kehittäminen perustuu henkilökohtaisiin osaamiskartoituksiin ja kehittämissuunnitelmiin sekä jatkuvaan täydennyskoulutukseen. Koulutus- ja kehittämisyhteistyö paikallisten oppilaitosten kanssa on tiivistä. Strategian kriittisiksi menestystekijöiksi määriteltiin: ikäihmisten asema ja osallisuus, toimivat palvelut ja tasapainoinen palvelurakenne, osaava, henkilöstö ja kehittyvä organisaatio sekä kestävä ja vaikuttava talous. KRIITTISET MENESTYSTEKIJÄT KONKRETISOITIIN SEURAAVIKSI TOIMENPIDE- EHDOTUKSIKSI: IKÄIHMISTEN ASEMA JA OSALLISUUS IKÄIHMISTEN HYVINVOINTI ON KOKO KAUPUNGIN ASIA Vuoden 2008 aikana hallintokunnat tekevät selvityksen niistä ikäihmisten hyvinvointia edistävistä toimenpiteistä, joita hallintokunta on tehnyt vuosina 2006 2007. Samalla hallintokunnat esittävät suunnitelman toimenpiteistä vuosille 2008 2009 sekä ehdotuksensa kriteereistä, joiden perusteella toimenpiteiden kohdentumista ikäihmisille voidaan arvioida. 4

Ikäihmisten ääni kuuluu Vanhustenhuollon yksiköissä toteutetaan vähintään joka toinen vuosi tyytyväisyyskysely asiakkaille ja omaisille. Asiakkaiden lähettämään kirjalliseen palautteeseen vastataan aina kirjallisesti tai henkilökohtaisella yhteydenotolla. Vanhusneuvosto ja perusturvavirasto järjestävät kerran vuodessa vanhusfoorumin, yleisen keskustelutilaisuuden vanhustenhuollon palveluista ja niiden kehittämisestä. Ennalta ehkäisyyn panostetaan Mahdollisuus ennalta ehkäiseviin kotikäynteihin tarjotaan kaikille 75-vuotiaille. Kotikäyntien toteutuksesta vastaavat kotipalvelu ja kotisairaanhoito. Asiakkaan valinnan mukaan kotikäynneillä hyödynnetään myös fysioterapeutin ja ravitsemusterapeutin työpanosta. 75 vuotta täyttäneiden asumisolosuhteiden ja asunnon muutostyötarpeiden kartoitus aloitetaan vuonna 2008. Kartoituksen yhteydessä kiinnitetään huomiota myös kotitapaturmien ehkäisyyn. Honkaharjun mahdollisen peruskorjauksen/uudisrakennuksen yhteydessä on tarkoituksenmukaista selvittää myös toteutusmahdollisuudet ikäkeskukselle, joka palvelisi sekä avohuollon palveluohjauksen keskuksena että ennalta ehkäisevien palvelujen tukikohtana. Ikäkeskuksen toimintoihin kuuluisivat vanhusneuvola sekä monipuoliset päivätoiminta- ja virkistystilat mm. kuntosali. Hankkeen tarkoituksenmukaista toteutustapaa ja yhteistyössä järjestöjen ja yksityisten yritysten kanssa selvitetään. Terveyskeskukselle osoitetaan voimavarat vanhusneuvolatoimintaan, päiväsairaala- ja viikkosairaalatoimintaan sekä ikäihmisille tarkoitettuun fysioterapiaan ja ravitsemusneuvontaan, joilla tuetaan kotona asumista. Toimintoja varten osoitetaan yhden työntekijän lisäresurssi. 5

Ikäihmisten omaa aktiivisuutta tuetaan Kaupungin omien vanhustenhuollon tilahankkeiden suunnittelussa huomioidaan myös järjestöjen tilatarpeet. Kaupungin järjestöille osoittaman taloudellinen tuki pidetään reaalisesti vähintään nykyisellä tasolla. Toimivat palvelut ja tasapainoinen palvelurakenne Strategiset tavoitteet Hoitoketjun resurssiohjauksen tavoitteena on, että painopistettä siirretään peruspalveluihin ja terveysmenoista (ns. lisätty terveydenhuolto) 55 % käytetään erikoissairaanhoitoon ja 45 % peruspalveluihin (terveyskeskus + sosiaalitoimen vanhuspalvelut). Suhde on tällä hetkellä 61 39. Erikoissairaanhoidon palvelujen epätarkoituksenmukainen käyttö estetään lisäämällä perusterveydenhuollon mahdollisuuksia tehostaa akuuttihoitoa. Tämän mahdollistamiseksi terveyskeskuksen vuodeosastolla pitkäaikaishoidossa oleville vanhuksille järjestetään tarvetta vastaava pitkäaikaishoito hoivatasoisista yksiköistä. Vuonna 2006 vuodeosastolla oli pitkäaikaispotilaiden käytössä kaikkiaan 50 paikkaa. Vuodepaikkoja on tämän vuoden aikana vähennetty kaikkiaan 14 paikalla. Tavoitteena on, että terveyskeskuksen vuodeosastolla pitkäaikaispotilaiden käytössä on 10 paikkaa vuonna 2015. Pitkäaikaispotilaiden käytössä olevien vuodeosastopaikkojen vähentäminen edellyttää korvaavien hoivapaikkojen lisäämistä. Laitoshoidon (pitkäaikaispaikat terveyskeskuksen vuodeosastolla, hoivapaikat) tavoitetaso on 4 % 75 vuotiaista. Palveluasumisen osalta ohjeellisena tavoitteena on 9 %. Vuoteen 2015 mennessä laitos- ja palveluasumispaikkojen lisätarve on 69 102 paikkaa. Vuoteen 2025 mennessä laitospaikkoja arvioidaan tarvittavan lisää 74 paikkaa. Toiminnallisista syistä johtuen ja ulkopuolisen rahoituksen saamiseksi lisäpaikkojen toteuttami- toteuttaminen on tarkoituksenmukaista painottaa 6

palveluasumispaikkoihin. Fyysisen tilasuunnittelun kannalta laitos- ja palveluasumispaikoissa ei ole merkittävää eroa. Ulkopuolisena rahoitusmahdollisuutena kyseeseen tulee palveluasuntojen osalta valtion asuntorahaston investointiavustus erityisryhmien asumiseen. Laitospaikkojen toteutusmahdollisuuksia selvitetään parhaillaan Honkaharjuhankkeen työryhmässä. Laitospaikkojen mahdollista lisärakentamista koskevilla päätöksillä on huomattava merkitys koko vanhusstrategian toteutukselle. Honkaharjun mahdollisesta peruskorjauksesta tai laitospaikkojen uudisrakentamisesta tulisi tehdä päätökset tämän vuoden aikana, jotta lisäpaikat olisivat käytettävissä viimeistään vuonna 2010. Muun palveluasumistarpeen kattamisesta tehdään erillinen suunnitelma, kun laitospaikkojen mahdollista lisärakentamista koskevat päätökset on tehty. Tavoitteena palveluasumisen kehittämisessä on palvelujen tarjonnan alueellinen tasapainottaminen. Erilliset palveluasumishankkeet toteutetaan ensisijaisesti kaupungin yhteistyökumppaneiden ja yksityisten yritysten toimesta. Kotona asuminen on ikääntyneille ensisijainen vaihtoehto. Toimintakyvyn heikentyessä turvallista kotona asumista tuetaan monipuolisilla avohuollon palveluilla. Tavoitetasona on, että vuonna 2015 kotona asumista tukevien palvelujen piirissä on 25 % 75 vuotta täyttäneistä. Kotihoitoon palkataan vuosittain kaksi uutta työntekijää, joiden työpanos kohdennetaan ensisijaisesti ilta- ja viikonlopputyön lisäämiseen sekä palveluketjun kriittisten kohtien kuten kotiutustilanteiden ja laitoshoitoa edeltävän intensiivisen palvelun tehostamiseen. Palvelusetelimäärärahaa lisätään vuosittain kahden työntekijän palkkakustannuksia vastaavalla määrällä (70 000 ). Vuosille 2008 2010 palvelusetelimäärärahan suuruudeksi esitetään 140 000 /vuosi. Omaishoitajien tuki on monipuolista Omaishoidon tuen kattavuus vuonna 2015 on 4 % (4 % 75 vuotta täyttäneistä). Vuosittain uusia tuen saajia otetaan palvelun piiriin vähintään 5. 7

Yhden luukun periaate Otetaan käyttöön KOTO-hankkeessa kehitetty palvelun ohjauskeskus. Selvitetään mahdollisuus ottaa käyttöön ikäihmisten neuvonta- ja palvelupuhelin. Ruotsinkielisten palvelujen saatavuus turvataan Ruotsinkielisten palvelujen saatavuudesta huolehditaan ja tarvittaessa henkilöstölle järjestetään täydennyskoulutusta myös ruotsin kielessä sekä tarjotaan henkilöstölle mahdollisuus myös ruotsinkieliseen vanhustenhuollon täydennyskoulutukseen. Palveluasumista kehitetään ja koordinointia tehostetaan Palveluasumisyksiköiden RAI-arviointeihin perustuva profilointi toteutetaan ja samassa yhteydessä täsmennetään eri yksiköiden henkilöstömitoitus vastaamaan asukkaiden hoidon tarvetta vuoden 2008 aikana. Palveluasuminen kokonaisuudessaan (mukaan lukien palvelujen ostaminen yksityisiltä ja järjestöiltä) keskitetään yhden johtajan alaisuuteen. Monipuolinen dementiahoito mahdollistaa myös kotona asumisen Vuonna 2008 laaditaan dementiahoidon kokonaissuunnitelma. OSAAVA HENKILÖSTÖ JA KEHITTYVÄ ORGANISAATIO 8

Palveluiden riittävä ja oikein kohdennettu henkilöstömitoitus turvataan Strategiset tavoitteet Vanhuspalvelujen henkilöstömitoituksen lähtökohtana Kokkolassa ovat valtakunnalliset mitoitussuositukset. Tavoitetaso vanhainkodeissa, terveyskeskuksen vuodeosastolla ja palvelutalojen dementia- ja hoivayksiköissä on vähintään 0,60 hoitoon osallistuvaa työntekijää ja muussa palveluasumisessa 0,40 työntekijää yhtä asukasta kohti. Henkilöstön työpanosta kohdennetaan huomioimalla henkilöstömitoituksessa asiakkaiden hoitoisuus ja avun tarve. Yksikkökohtaisten mitoitusnormien sijaan henkilöstömitoitus perustuu yksilökohtaiseen asiakkaiden hoitoisuuden arviointiin painotetuilla RAI-kertoimilla. Henkilöstömitoitusta arvioidaan ja tarvittavia henkilöstön siirtoja tehdään jatkuvan seurannan perusteella. Vanhustenhuollon johtamista tehostetaan Sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistyessä vanhustenhuollon työntekijät sijoittuvat samaan organisaatioon yhden johdon alaisuuteen. Organisaatiomuutos toteutetaan mahdollisen kuntaliitoksen yhteydessä vuoden 2009 alusta lukien. Jatkuvan kehittämisen periaate Henkilöstön kehittäminen perustuu yksilökohtaisiin osaamiskartoituksiin, henkilökohtaisiin kehityskeskusteluihin ja niiden perusteella laadittaviin yksilökohtaisiin kehityssuunnitelmiin ja täydennyskoulutukseen. Osaamiskartoitusten ja henkilökohtaisten kehityskeskustelujen piirissä on vuoden 2008 loppuun mennessä koko vanhustenhuollon henkilöstö. Kestävä ja vaikuttava talous 9

Lisätyn terveydenhuollon (erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimen vanhuspalvelut) kustannusten kasvu on pienempi kuin maassa keskimäärin ja vertailukaupungeissa. Panostuksilla vanhustenhuoltoon vähennetään terveysmenojen kasvua. Strategiset tavoitteet Käynnistetään vuonna 2008 2-3 samankokoisen ja ikärakenteeltaan vastaavan kaupungin kanssa vanhustenhuollon ja terveysmenojen säännöllinen kustannusvertailu. Vanhustenhuollon kustannusohjausta tehostetaan Vuosina 2008 2009 toteutetaan perusturvan vanhuspalvelut ja terveyskeskuksen vanhustenhuoltoon liittyvät palvelut kattava toimintolaskennan kehittämishanke. MISSÄ MENNÄÄN KOKKOLAN VANHUSTENHUOLLOSSA? Kokkolan sosiaali- ja terveydenhuolto on viime vuosina ollut suurten muutosten pyörteissä kuntaliitosten ja organisaatiomuutosten takia. Tämä muutosprosessi selittää osaltaan sen, että vanhustenhuollon strategian toimeenpanoon ei systemaattisesti ole paneuduttu. Palvelurakenteen muutoksen kannalta strategiasta on kuitenkin toteutunut muutama palvelurakenteen muutoksen kannalta erittäin merkityksellinen asia. Kuntaliitoksen yhteydessä toteutunut organisaatiomuutos on tuonut sosiaali- ja terveydenhuollon vanhuspalvelujen työntekijät samaan organisaatioon, saman johdon alaisuuteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehostunut yhteistyö on näkynyt myönteisinä muutoksina palveluketjun toimivuudessa: tätä kirjoitettaessa ei erikoissairaanhoidosta aiheudu sakkopäiviä ja kaikki erikoissairaanhoidosta kotiutettavat pystytään ottamaan vastaan, myöskään terveyskeskuksen vuodeosastoilla ei ole pitkäaikaishoidettavia vanhuksia. Vuoden 2007 strategiassa oli asetettu huomattavasti maltillisempi tavoite pitkäaikaishoidossa olevien osuuden pienentämiseksi. Tämä palveluketjun toimivuuden parantuminen on tarkoittanut myös selvää taloudellista säästöä Kokkolan kaupungille. Päätökset Honkaharjun peruskorjauksesta mahdollistavat myös muuta palveluasumista koskevien suunnitelmien täsmentämisen. 10

Monet strategiassa esitetyt linjaukset ja tavoitteet ovat silti edelleen ajankohtaisia. Palveluasumisen ja vanhainkotihoidon osalta suosituksen mukainen henkilöstömitoitus on toteutunut ainoastaan dementiaryhmäkoti Minnetissä ja Vaiho-osastolla sekä Kruunupyyn Myrbossa. Palvelurakenteen ongelmakohdat ja kehittämistarpeet näkyvät selkeästi oheisessa taulukossa. Kokkolan ja Kruunupyyn tiedot on esitetty erikseen, sillä niiden palvelurakenteet poikkeavat merkittävästi toisistaan. Palvelurakenteen nykytila Kokkola Kruunupyy yhteensä 75 v 3469 716 4185 kotona asuvia % 89 84 88 kotona asuvia 3092 598 3696 laitospaikkoja 124 87 211 tehost. pa (ostopal) 253 31 284 (96) yhteensä 377 118 495 Kokkolan osalta palvelurakenteen ongelmakohta on edelleen palveluasumisessa. Tehostettua palveluasumista on tarjolla 7,3 %:lle 75 vuotta täyttäneistä, kun valtakunnallinen suositus on 5-6 %. Suhteessa 6 %:n tavoitteeseen paikkoja on 45 liikaa. Osittain on kyse kevyemmästä palveluasumisesta, jonka muuttamista normaaliksi vuokra-asumiseksi tulisi harkita (Kuusikumpu, Tervakartano). Laitospaikkojen osalta paikkoja on 3,6 %:lle 75 vuotta täyttäneistä, valtakunnalliseen tavoitteeseen nähden paikkoja on 20 yli tarpeen. Kun Honkaharjun peruskorjaus lisää tehostetun palveluasumisen paikkoja 36 uudella paikalla (paikkaluku kaikkiaan 54, joista 18 siirtyy Kuusikummusta) tulisi niiden käyttöönoton jälkeen vähentää muista yksiköistä vastaava paikkamäärä muuttamalla niitä normaaleiksi ikäihmisten vuokra-asunnoiksi. Tässä vertailussa Kruunupyyn palvelurakenne näyttäytyy erityisen laitospainotteisena. Laitospaikkoja on kaikkiaan 87 eli 12 % 75 vuotta täyttäneistä, luku on valtakunnallisestikin huomattavan korkea. Valtakunnalliseen 3 %:n tavoitteeseen nähden paikkoja on 66 yli tarpeen. Vastaavasti tehostetun palveluasumisen paikkoja Kruunupyyssä on 4,3 %:lle 75 vuotta täyttäneistä eli valtakunnalliseen suositukseen (5-6 %) nähden paikkatarve on 5 lisäpaikkaa. Ilman yövalvontaa olevia palveluasumispaikkoja (65) ei tässä ole huomioitu. Käytännössä siis Kruunupyyssä on pelkästään laitospaikkoja 23 paikkaa enemmän kuin valtakunnallisten 11

suositusten mukainen laitospaikkojen ja tehostetun palveluasumisen yhteenlaskettu tarve. Tämänkaltaisen palvelurakenteen ylläpitäminen on sekä taloudellisesti että toiminnallisesti ylivoimainen haaste palvelutarpeiden kasvaessa lähivuosina voimakkaasti. Laitoshoidon suunnitelmallinen asteittainen purkaminen ja muuntaminen tehostetuksi palveluasumiseksi tulisikin käynnistää mahdollisimman pian. Kyse ei ole pelkästään kunnan taloudesta, myös vanhusten talouden kannalta laitoshoidolla ja palveluasumisella on merkittävä ero. Palvelurakenteen saumattomuuden kannalta kotihoidon toimivuudella on ratkaisevan tärkeä merkitys. Kotihoidon osalta kehittämistarpeet ovat ilmeiset. Myös kotihoidon resursoinnissa on eroja. Kotihoidon henkilöstöresursseja voidaan suhteuttaa potentiaaliseen asiakastarpeeseen: 75 vuotta täyttäneitä/ kotihoidon työntekijä on Kokkolassa 34, Kruunupyyssä 26 75 vuotta täyttäneitä kotona asuvia/ työntekijä on Kokkolassa 31, Kruunupyyssä 22. Laitoshoitopainotuksesta huolimatta myös kotihoito on Kruunupyyssä suhteellisen hyvin resursoitu. Kokkolan osalta on kotihoidon mitoitusta arvioitaessa huomattava, että omaishoidon tuki on Kokkolassa jo pitkään ollut hyvällä tasolla eli sitä on voitu myöntää kaikille tukeen oikeutetuille, Vuonna 2009 omaishoidon tukea sai 4,1 % 75 vuotta täyttäneistä, kun valtakunnallinen suositus on 5-6 %. Myös palveluseteli täydentää osaltaan kotihoitoa ja sitä tukevien palvelujen kokonaisresurssia. Säännöllisen kotihoidon piirissä oli Kokkolassa vuonna 2008 7,3 % 75 vuotiaista ja Kuruunupyyssä 9,2 %. Keskimäärin koko maassa oli säännöllisen kotihoidon piirissä 11,2 %, valtakunnallisen suosituksen mukainen tavoite on 13 14 %. Kotihoidon kohdentumista ei käytettävissä olevien tietojen valossa voi yksiselitteisesti arvioida. Käytettävissä olevat tiedot antavat kuitenkin viitteitä ongelmakohdista. Oheisessa taulukossa on Kokkolan ja Kruunupyyn kotihoitoa verrattu valtakunnallisiin tilastoihin, tiedot ovat vuodelta 2008. asiakaskäyntien määrä/kk % käyntejä/kk 1 3 4 8 9 16 17 20 21 40 41 koko maa 18,2 25,4 10,1 3,5 15,4 27,5 KOKKOLA 0,7 20,3 18,5 1,4 18,9 40,2 KRUUNUPYY 1,1 13,6 10,2 4,5 18,2 52,3 HOIDON TARVE ITSENÄINEN AJOITTAINEN TOISTUVA LÄHES JATKUVA JATKUVA TAI LÄHES YMP.VRK KOKO MAA 9,5 17 50,1 17,1 6,3 12

KOKKOLA 22,1 19,6 16,4 1,4 40,6 KRUUNUPYY 2,3 14,8 62,5 14,8 5,7 Asiakastyön kohdentumisessa on suuria eroja. Kruunupyyssä yli puolelle asiakkaista tehdään yli 40 käyntiä kuukaudessa, kuitenkin jatkuvan ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa arvioidaan olevan vain 5,7 % asiakkaista, Kokkolan suurta osuutta selittänee palveluasumisessa tehtävä kotihoitotyö. Kokkolassa myös itsenäisten tai lähes itsenäisten ja vain ajoittain kotihoitoa tarvitsevien osuus on huomattavan suuri. Kokkolassa myös alueiden ja tiimien väliset erot ovat suuret, erot eivät selity pelkästään asiakasryhmien erilaisella hoidon tarpeella. Eri alueiden väliset erot esim. asiakaskäyntien määrissä ovat huomattavat. Kun eräällä alueella vuonna 2009 tehtiin 1 435 asiakaskäyntiä/työntekijä oli vastaava määrä toisella alueella 1 209 eli 226 käyntiä vähemmän/työntekijä. Kotihoidon osalta kehittämistarpeet liittyvät niin työn sisällölliseen ja menetelmälliseen kehittämiseen kuin myös työn kohdentumiseen ja asiakaslähtöisen työkulttuurin rakentamiseen. Kuntaliitosten vuoksi täysin luotettavia vanhustenhuoltoa koskevia kustannusvertailuja ei ole käytettävissä. Stakesin ja sittemmin THL:n Chess -yksikön ikä- ja tarvevakioitu menovertailu on luotettavin, viimeisimmät tiedot ovat vuodelta 2008: Terveyden- ja vanhustenhuollon tarvevakioidut menot v.2004/2008 (koko maa = 100) yht 2004 yht 2008 Kokkola 106 104 Seinäjoki 101 94 Rovaniemi 97 97 Hyvinkää 104 103 Lohja 104 105 Rauma 103 100 Kruunupyy 99 101 Vertailutietojen perusteella Kokkolan menokehitys on laskeva ja Kruunupyyn nouseva. Kokkolan osalta menoja nostavat sekä erikoissairaanhoito että palvelu- palveluasuminen, Kruunupyyn osalta laitoshoito 13

(sekä perusterveydenhuollossa että vanhainkotihoidossa). VALTAKUNNALLISET SUOSITUKSET JA PAIKALLISET REALITEETIT Vanhustenhuollosta käyty julkinen keskustelu on osaltaan ollut jouduttamassa vanhustenhuoltoa koskevien valtakunnallisten suositusten laatimista. Ensimmäiset suositukset laadittiin vuonna 2001 ja viimeisimmät vuonna 2008. Vuonna 2008 julkaistut ikäihmisten palvelujen laatusuositukset on laadittu sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton yhteistyönä. Laatusuositusten mukaisena valtakunnallisena tavoitteena vuoteen 2012 mennessä on, että 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä 91 92 % asuu kotona itsenäisesti tai kattavan palvelutarpeen arvioinnin perusteella myönnettyjen tarkoituksenmukaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvin 13 14 % saa säännöllistä kotihoitoa 5-6 % saa omaishoidon tukea 3 % on hoidossa vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa hoidossa terveyskeskusten vuodeosastoilla. Valtakunnallisen vanhuspolitiikan peruslinjauksena oli pitkään tavoite, jonka mukaan 90 % 75 vuotta täyttäneistä asuu omassa kodissa, tältä osin tavoite on asetettu kunnianhimoisemmaksi. Sen sijaan kotihoidon osalta painotetaan nyt selvästi säännöllistä kotihoitoa saavien osuutta eli enemmän palveluja tarvitsevia. Aiemmin puhuttiin kotihoidon kattavuudesta, jonka hyvänä tavoitetasona oli 25 %. Henkilöstömitoituksen osalta suosituksissa korostetaan mitoituksen dynaamisuutta, millä tarkoitetaan henkilöstön siirtymistä tarvittaessa yksiköstä toiseen, jos asiakkaiden hoitoisuus sitä edellyttää. Dynaamisuuteen liittyy myös lyhyt- ja pitkäaikaisten poissaolojen korvaaminen sijaishenkilöstöllä. Ympärivuorokautisen hoidon osalta suositus henkilöstön vähimmäismääräksi on 0,5-0,6 hoitotyöntekijää asiakasta kohti vuorokaudessa. Käytännössä tämä suositus koskee tehostettua palveluasumista. Korkeampi mitoitus (0,6) on suositeltavaa silloin, kun asiakkailla on vaikeita somaattisia tai käytösoireita tai kun hoitoympäristön koko ja/tai rakenteelliset puitteet aiheuttavat henkilökunnan lisätarpeita. Hyvä henkilöstömitoitus ympärivuorokautisessa hoidossa on suosituksen mukaan 0,7-0,8. Mikäli lääketieteellistä hoitoa vaativia asiakkaita on pitkäaikaishoidossa terveyskeskusten vuodeosastoilla, vähimmäismitoitus on 0,7-0,7 ja hy- 14

hyvä mitoitus 0,8 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Suosituksissa korostetaan kuitenkin mitoituksen riippuvuutta asiakkaiden tarpeista. 65 74 vuotiaiden ja 75 vuotta täyttäneiden lukumäärä kunnassa alle ja yli 75-vuotiaiden prosentuaalinen osuus kotihoidon käyttäjinä a) kotihoidon asiakkaiden prosentuaalinen osuus 65 74 -vuotiaista b) 75 vuotta täyttäneiden kotihoidolle asetettu prosentuaalinen kattavuustavoite tieto kotihoidon intensiteetistä (toteutuneiden asiantyöhön ja muuhun työhön käytettyjen tuntien keskiarvo kuukaudessa) tieto kotihoidossa työskentelevien henkilöiden määrästä. Kotihoidon henkilöstömitoituksesta on pitkään lupailtu valtakunnallista suositusta. Sosiaali- ja terveysministeriöstä saadun tiedon mukaan varsinaista suositusta ei tulla laatimaan. Ministeriö tulee julkaisemaan oppaan, jossa esitetään erilaisia kriteerejä henkilöstömitoituksen arvioimiseksi ja vertailua varten, kriteerejä on pilotoitu muutamissa kunnissa. Lähtökohtana kriteereissä on 75 vuotta täyttäneiden määrä, joka indikoi asiakaspotentiaalia. Sen lisäksi mitoituksen arvioinnissa ja vertailussa huomioidaan mm. asiakastyön intensiteetti eli työajan jakautuminen varsinaiseen asiakastyöhön ja muuhun työhön. Viime kädessä kotihoidon henkilöstömitoituksen arviointi on kuitenkin riippuvainen paikallisista olosuhteista ja paikallisesta palvelukokonaisuudesta. Lähtökohtana on kotihoidon ensisijaisuus palvelukokonaisuudessa. Kotihoidon mitoitukselle ei siten ole olemassa mitään ylärajaa, sillä kotihoitoa lisäämällä voidaan vähentää muiden palvelujen tarvetta. KOKKOLAN VANHUSTENHUOLLON PALVELUJEN STRATEGISET TAVOITTEET JA PAINOPISTEET 2015 2020 KOKKOLAN VANHUSTENHUOLLON STRATEGIAN LÄHTÖKOHTA JA VISIO: Kokkola on hyvä kaupunki ikäihmisille. Kokkolan on ikäihmisille turvallinen ja mieluisa paikka asua. Ikäihmisten hyvinvointi perustuu laadukkaisiin palveluihin, kasikieliseen ja monipuoliseen kulttuuriin sekä turvalliseen ja viihtyisään elinympäristöön. Tässä strategian päivityksessä on erityishuomion kohteena ollut palvelurakenne. Edellä kuvatun yleisen vision pohjalta voidaan määritellä vanhustenhuollon palvelujen visio: 15

Vanhustenhuollon tulevaisuuden palvelukokonaisuus Kokkolassa on asiakaslähtöinen, taloudellinen ja tarkoituksenmukainen. Tämän vision toteutuminen edellyttää optimaalista palvelurakennetta ja palvelutarpeiden muutoksiin ennakoivasti reagoivaa, saumatonta palvelukokonaisuutta. VISIOSTA VOIDAAN JOHTAA STRATEGINEN TAVOITE: Kotona itsenäisesti tai palvelujen turvin asuvien osuus kasvaa asteittain. Tavoitteena on, että vuodesta 2015 lähtien kotona asuu vähintään 91 % 75 vuotta täyttäneistä ikäihmisistä. Kotona itsenäisesti tai palvelujen turvin asuvien osuus kasvaa asteittain. Tavoitteena on, että vuodesta 2015 lähtien kotona asuu vähintään 91 % 75 vuotta täyttäneistä ikäihmisistä. Tavoitetta ja eroa nykytilaan kuvataan seuraavassa taulukossa: Palvelurakenteen nykytila 2015 2020 Kokkola Kruunupyy yhteensä Kokkola Kruunupyy yhteensä Kokkola Kruunupyy yhteensä 75 v 3469 716 4185 3811 664 4475 4926 793 5719 kotona 89 84 88 91 91 91 91 91 91 asuvia % kotona 3092 598 3696 3468 604 4072 4483 722 5205 asuvia laitos 124 87 211 114 20 134 148 24 172 paikkoja 16

tehost. pa (ostopal) 253 96 31 284 229 40 269 295 47 342 yhteensä 377 118 495 343 60 403 443 71 514 Kotona asuvien ikäihmisten osalta tavoite on maltillinen, mutta valtakunnallisten suositusten mukainen. Nykytilanteessa tämä tarkoittaisi, että Kokkolassa asuisi 65 nyt muussa hoidossa olevaa ikäihmistä omassa kodissa, Kruunupyyssä 53. Kokkolan osalta laitospaikkojen radikaali vähentäminen ei tässä tilanteessa ole tarkoituksenmukaista, kun tarve kasvaa vuodesta 2015 vuoteen 2020. Laitospaikkatarpeen lisäys on siksi pieni (24 paikkaa) ettei tässä vaiheessa ole tarkoituksenmukaista ratkaista minkä tyyppisellä yksiköllä tämä tarve katetaan. Yleisten trendien ja prevalenssilaskelmien perusteella on kuitenkin arvioitavissa, että tarve kohdentuu ennen kaikkea dementiaoireisten ikäihmisten asumisen ja hoidon järjestämiseen. Kokkolassa palveluasuminen tarjoaa palvelurakenteeseen jouston mahdollisuuden. Nykytilanteessa olisi tarkoituksenmukaista vähentää kevyempää palveluasumista käyttötarkoitukseltaan epätarkoituksenmukaisten tilojen osalta (Kuusikumpu, Tervakartano). Jatkossa on siis olemassa tietty uudelleen palveluasumiseen käytettävissä oleva reservi. Ensisijainen ratkaisu on kuitenkin, että kaupunki kohdentaa resurssinsa kaudella 2015 2020 suoraan kotihoitoon ja sitä tukeviin palveluihin ja palveluasumisen investoinneista vastaavat yksityiset toimijat. Palveluasumisen lisäpaikkojen tarve vuoteen 2020 on suositusten mukaisella 6 %:n tavoitteella 42 paikkaa. Kruunupyyn osalta nykyiselle laitospainotteisuudelle on vaikea löytää taloudellista ja toiminnallista perustelua. Laitosrakenteen painopisteen muuttaminen edellyttää kuitenkin asiakaslähtöistä suunnittelua ja toimenpiteiden hienovaraista toteutusta. Minimitavoitteeksi voidaan asettaa laitospaikkojen puolittaminen vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä palvelurakenne vastaa Kokkolan rakennetta ja valtakunnallisia suosituksia. Tavoitteen toteutumiseen liittyvät seuraavat strategiset linjaukset: Honkaharjun saneerauksen jälkeen kaupunki ei toteuta uusia palveluasumisinvestointeja vuoteen 2020 asti lukuun ottamatta toimivien yksiköiden mahdollisia peruskorjaustarpeita. Tehostetun palveluasumisen volyymiä supistetaan vuosina 2012 2015 kaupungin muista yksiköistä (muuttamalla kevyempää palveluasumista normaaleiksi vuokrataloiksi) ja ostopalveluista 36 60 paikkaa 17

Vuosina 2015 2020 tarvittavat palveluasumisen lisäpaikat toteutetaan joko yksityisten palveluntuottajien toimesta tai yksityisten palveluntuottajien ja kaupungin yhteishankkeina. Kruunupyyn osalta laaditaan erillinen suunnitelma palvelurakenteen painopisteen muuttamisesta laitoshoidosta tehostettuun palveluasumiseen Tavoitteen toteuttaminen perustuu seuraaviin strategisiin keinoihin: Perusterveydenhuollon vahvistaminen Kotihoidon ja kotiin annettavien palvelujen uudistaminen Perusterveydenhuollon vahvistaminen Perusterveydenhuollon vahvistamisella halutaan varmistaa hoitoketjun optimaalinen toimivuus. Keskeinen keino perusterveydenhuollon vahvistamisessa on erikoissairaanhoidon konsultaatioiden systemaattinen lisääminen ja perustason erikoissairaanhoidon toimintojen asteittainen integrointi perusterveydenhuollon toimivaksi osaksi. Perusterveydenhuollon vahvistaminen sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon rajan häivyttäminen on tällä hetkellä selvä valtakunnallinen suuntaus. Perusterveydenhuollon vahvistaminen on perusteltavissa sekä kustannus- että asiakasnäkökulmasta. Hoitoketjun painopistettä muuttamalla vähennetään erikoissairaanhoitoon kohdistuvaa kuormitusta ja toisaalta minimoidaan tarpeettomat potilassiirrot. Lähtökohtana on aina kuitenkin potilaskohtainen lääketieteellisen hoidon tarpeen arviointi. Erikoissairaanhoidon toimintojen integroinnista perusterveydenhuoltoon ja perusterveydenhuoltojohtoisesta erikoissairaanhoidon palvelujen järjestämisestä on saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi Forssassa. Kun samanaikaisesti on valtakunnallisesti vireillä suunnitelmia vaativamman erikoissairaanhoidon keskittämisestä, on todennäköistä, että tehostamalla erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuutta perusterveydenhuollossa ja integroimalla erikoissairaanhoidon toimintoja perusterveydenhuoltoon, turvataan paremmin erikoissairaanhoitotasoisten palvelujen saatavuutta myös jatkossa. Perusterveydenhuollon vahvistaminen mahdollistaa vuodeosastojen nykyistä selkeämmän profiloinnin kuntouttavaan ja akuuttiin hoitoon. Kun tavoitteena on erityisesti parantaa ikäihmisten hoitoketjujen saumattomuutta korostuu joidenkin erityisalojen merkitys. Erityishuomio kohdistuu laaja-alaisen geriatrisen osaamisen vahvistamiseen sekä muistihäiriöistä ja masennuksesta kärsivien ikäihmisten hoitokäytäntöihin ja kotona asumisen tukeen. 18

Toimenpide-ehdotus: Sairaanhoitopiirin kanssa tehdään suunnitelma erikoissairaanhoidon konsultaatioiden lisäämisestä perusterveydenhuollossa. Seuranta-indikaattorit: Erikoissairaanhoidon sakkopäivät, tavoite 0 Vuodeosastoilla pitkäaikaishoidossa olevat vanhukset, tavoite osastoilla on hoidossa ainoastaan lääketieteellisestä syystä pitkäaikaishoitoa tarvitsevia vanhuksia, tavoite 0 Kotihoidon ja kotiin annettavien palvelujen uudistaminen Asiakaslähtöinen ja joustavasti palvelutarpeiden muutoksiin reagoiva kotihoito on koko vanhustenhuollon palvelujärjestelmän ja palveluketjun kivijalka. Kotihoito kohtaa ensimmäisenä lisääntyvät palvelutarpeet. Jo useiden vuosien ajan kotihoidon piiriin on tullut raskashoitoisempia ja enemmän palveluja tarvitsevia asiakkaita. Kasvaviin palvelutarpeisiin on perinteisesti vastattu kohdentamalla kotihoitoa raskashoitoisemmille asiakkaille, mikä on näkynyt kotihoidon kattavuuden laskuna. Tällä toimintamallilla kehitys johtaa tilanteeseen, jossa kotihoidon piirissä on entistä vähemmän, entistä raskashoitoisempia asiakkaita ja ainoaksi keinoksi palvelujen vaikuttavuuden tehostamiseen nähdään työntekijöiden määrän tuntuva lisääminen. Ne tiedot, joita tätä strategian päivitystä tehtäessä on ollut käytettävissä, viittaavat siihen, että kotihoidon eri alueiden välillä on merkittäviä eroja niin työn kuormittavuudessa (asiakkaiden hoitoisuus ja lukumäärä) kuin työn intensiivisyydessä (asiakaskäyntien määrät). Erot viittaavat eroihin myös toimintakulttuurissa ja työtavoissa. Kotihoidon henkilöstön ihanteellisesta määrästä ei ole olemassa valtakunnallista suositusta. Mahdolliset henkilöstölisäykset on perusteltua toteuttaa toimintatapojen muutosten yhteydessä ja kiinnittyen sellaisiin uusiin palveluihin, joiden vaikuttavuudesta on olemassa tutkittua tietoa. Kotihoidon osalta selkeä painopiste on kotiuttamisprosessi ja siihen liittyvä intensiivinen kotiuttamisen jälkeinen hoito. Kotihoidon kehittäminen on tällä hetkellä valtakunnallisestikin huomion kohteena. Ratkaisuja kotihoidon haasteisiin haetaan sekä työn sisällöllisestä ja menetelmällisestä kehittämisestä että tietotekniikan hyödyntämisestä. Kyse on sekä eri ammattiryhmien tosiaan täydentävästä ja tukevasta yhdessä tekemisestä että varsinaisen asiakastyön priorisoinnista. Työajan nykyistä intensiivisempää kohdentumista voidaan tehostaa esim. erilaisin tietoteknisin välinein esimerkkinä asiakastyöhön käytettävän työajan ja laskutustietojen automaattinen kirjaus Oulussa koekäytössä olleella rannelaskurilla. Kotihoito on perinteisesti organisoitu aluepohjaisesti. Kokkolassa on ollut esillä ajatus myös erilaiseen ammatilliseen osaamiseen ja erikoistumiseen perustuvista tiimeistä kuten muistitiimi tai palliatiivinen tiimi. Erilaisella tiimirakenteella voidaan tehostaa ja joustavoittaa myös kotihoidon ja terveydenhuollon akuuttipalvelujen 19

sekä laitoshoidon yhteistyötä. Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon sijoittuminen Kokkolassa samaan organisaatioon, saman johdon alaisuuteen luo hyvät edellytykset asiakaslähtöisten toimintatapojen kehittämiselle. Kokkolassa on jo käynnistetty kotihoidon systemaattinen kehittäminen, joka tähtää toimintakulttuurin yhtenäistämiseen ja tiimien kehittämiseen. Kyse on pitkäjänteisestä kehittämis- ja muutosprosessista, joka tarvitsee tuekseen kehittämistyön vahvan resursoinnin. Kokkolan vanhustenhuollon palvelurakenteen kehittäminen esitetään toteutettavaksi Jönköpingin mallin mukaisena kokonaisvaltaisena kehittämistyönä suomalaisiin, Kokkolan olosuhteisiin sovellettuna. Kokonaisvaltainen kehittäminen tarkoittaa systemaattista laatutyötä ja asiakaslähtöistä prosessien kehittämistä, jonka aikajänne on 5-10 vuotta. Kehittämisen lähtökohtana on asiakkaan arvoketju ja sen mukaan määrittyvät kehittämiskohteet. Makrotasolla tavoitteena oleva asiakaslähtöinen, taloudellinen ja tarkoituksenmukainen palvelujärjestelmä tarkoittaa strategisia linjauksia, joilla määritellään eri palvelutasojen volyymi ja keinot, joilla tavoiteltuun optimaaliseen palvelurakenteeseen päästään. Näiden makrotason tavoitteiden toteutuminen on riippuvainen perustason asiakastyötä tekevien tiimien kehittymisestä. Jönköpingin mallissa palvelujärjestelmän laatu rakentuu alhaalta ylöspäin ja vain näin toteutettu kehittämistyö voi tuottaa kestäviä rakenteellisia muutoksia myös makrotasolla. Käytännön kehittämistyön painopiste on siten vahvasti asiakastyötä tekevien tiimien työkulttuurin muutoksessa, asiakkaiden voimaannuttamisessa ja osallistamisessa. Kyse on pitkäjänteisestä sitoutumisesta koko organisaation käsittävään laadun kehittämiseen ja kulttuurin muutokseen. Jönköpingissä vanhustenhuollon kehittämistä on tehty tällä mallilla yli 10 vuotta. Tätä Esther-nimellä tunnettua vanhusten palvelujen kehittämistä on toteutettu mm. ESR-rahoituksella. Kehittäminen perustuu tutkittuun tietoon ja laatujärjestelmien sekä käytännössä testattujen kehittämismenetelmien käyttöön. Jönköping on mukana kansainvälisessä kehittäjäverkostossa (www.clinicalmicrosystems.org). Jönköping on saanut tunnustuksena kehittämistyöstä useita laatupalkintoja. Kehittämistyön tavoitteena on tehdä Kokkolasta vanhustenhuollon suomalainen edelläkävijä. Kehittämistyö esitetään käynnistettäväksi vuoden 2010 aikana. Kokkolan erityinen vahvuus on kaksikielisyys, mikä mahdollistaa Jönköpingin kokemusten hyödyntämisen suoraan ilman välikäsiä. Kehittämisohjelman toteutukselle haetaan ulkopuolista rahoitusta (Tekes, Kaste-ohjelma, Työsuojelurahasto, ESR, EAKR). Kehittämistyön onnistumiselle on ratkaisevan tärkeää, että se toteutetaan sosiaali- ja terveystoimen johdolla ja hankkeen käytännön toteutuksesta vastaavat kehittäjät palkataan organisaatioon, millä varmistetaan osaamisen kumuloituminen Toimenpide-ehdotus: Vuoden 2010 aikana päätetään Jönköpingin mallin mukaisen kokonaisvaltaisen vanhustenhuollon kehittämisohjelman käynnistämisestä, haetaan ohjelmalle rahoitusta ja organisoidaan ohjelma ja käynnistetään ohjelman mukaiset ensimmäiset kehittämisosiot (kotihoidon tiimit). 20

Yhteistyö yksityisten palveluntuottajien kanssa Yksityisillä palveluntuottajilla ja järjestöillä on jo nyt tärkeä ja tunnustettu rooli Kokkolan vanhustenhuollossa. Tässä strategiapäivityksessä on esitetty, että vuosina 2015 2020 tarvittavat palveluasumisen lisäpaikat toteutettaisiin yksityisten palveluntuottajien toimesta. Tälle linjaukselle on useita perusteluja. Linjauksella pyritään rajaamaan kaupungin omien investointien tarvetta, jotta resursseja voidaan kohdentaa enemmän kotiin annettaviin palveluihin. Toisaalta uudet yksityiset palvelut lisäävät asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia. Yksityisten palveluntuottajien osuuden kasvu jakaa myös laajemmalle vastuuta vanhustenhuollon henkilöstön rekrytoinnista, mikä tulee olemaan vanhuspalvelujen todellinen kohtalonkysymys. Jotta yksityiset palveluntuottajat voivat varautua oman toimintansa suunnitteluun tulee heillä olla tieto kaupungin suunnitelmista ja kaupungin strategisista linjauksista. Kyse on enemmän kaupungin ja muiden toimijoiden, sekä yksityisten palveluntuottajien että järjestöjen, kumppanuudesta. Hyviä kokemuksia julkisen ja yksityisen toimijan yhteistyöstä on saatu ns. toimialaryhmätyöskentelystä, jossa kaupunki ja muut toimijat kokoontuvat säännöllisesti. Toimialaryhmätyöskentelyssä on kehitetty yhteisiä laatukriteerejä sekä toteutettu yhteisiä kehittämishankkeita ja koulutusta. Julkisen ja yksityisen yhteistyölle ollaan myös valtakunnallisesti hakemassa uusia muotoja. Suurta kiinnostusta on herättänyt Iso-Britanniasta lähtöisin oleva yhteiskunnallisen (ei sosiaalisen) yrityksen idea. Tästä vanhusten palveluihin hyvin soveltuvasta mallista on hiljattain ilmestynyt Työ- ja elinkeinoministeriön raportti (Yhteiskunnallinen yritys ratkaisu 2000-luvun haasteisiin, Jonathan Bland, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 22/2010). TEM on valmistelemassa toimenpiteitä yhteiskunnallisten yritysten perustamiseksi ja myös Sitralla on suunnitteilla konkreettinen hanke yhteiskunnallisen yrityksen perustamisesta vanhuspalveluihin. Myös investointien toteutukseen haetaan uusia malleja, jotka perustuvat julkisen ja yksityisen yhteistyöhön. Kiinnostava esimerkki tällaisesta mallista on ns. elinkaarirahoitus. Toimenpide-ehdotus: Kokkolan kaupunki perustaa vanhustenhuollon yhteistyöryhmän, johon kutsutaan vanhuspalvelujen yksityiset palveluntuottajat ja vanhuspalveluissa toimivat järjestöt. Ikäihmisten osallisuus Asiakaslähtöisessä ja asiakasfokusoituneessa palvelukokonaisuudessa asiakkaat ovat aktiivisesti mukana palvelujen kehittämisessä, antaen oman panoksensa sekä palvelujen suunnitteluun että palautteen muodossa palvelujen laadun kehittämiseen. Jönköpingin mallin mukaisessa ajattelussa asiakkaista puhutaan palvelujen yhteistuottajina. 21

Vanhustenhuollosta käyty julkinen keskustelu osoittaa, että ikäihmisten omia näkemyksiä ei edelleenkään oteta riittävästi huomioon. Vanhuspalvelujen asiakkaiden ja heidän omaistensa näkemysten kuuleminen edellyttää systemaattista palautteen keräämistä. Hyvä esimerkki kattavasta palautteen keräämisestä on Tanska, jossa lainsäädäntö edellyttää, että jokaisessa palveluyksikössä on asiakas- ja omaisraati. Asiakas- ja omaisraatien ohella sähköisen asioinnin tehostaminen ja helpottaminen lisää ikäihmisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Toimenpide-ehdotus: Päätetään yksikkökohtaisten asiakas- ja omaisraatien perustamisesta. Osana palvelujärjestelmän kokonaisvaltaista kehittämistä käynnistetään ikäihmisten sähköisten palvelujen kehittäminen. Sähköisten palvelujen kehittämisessä selvitetään mahdollisuudet oppilaitosyhteistyöhön ja hankerahoituksen hyödyntämiseen. Urheiluseurat ennaltaehkäisevien palvelujen tuottajina Kotona asumista ja selviytymistä tukevat kaikki sellaiset toiminnot, joilla ikäihmisten sosiaalisia verkostoja vahvistetaan ja ehkäistään heidän siirtymistään varsinaisten vanhuspalvelujen asiakkaiksi tai laitoshoitoon. Hyviä tuloksia tällaisesta on ennaltaehkäisevästä toiminnasta on saatu hankkeissa, joissa urheiluseurat ovat olleet mukana Esimerkiksi Seinäjoella Seinäjoen Paini-Miehet on mukana LIKE-hankkeessa tekemässä maksuttomia kotikäyntejä. Kotikäyntien kautta useat ikäihmiset ovat saaneet hyvinvointia lisääviä palveluja esimerkiksi ulkoilu- ja kuttukaverin tai tukea sopivien liikunta- ja harrastusryhmien löytämiseen. Vastaava ulkomainen esimerkki on www.goodgym.org. missä henkilökohtaiseen liikunnan harrastukseen yhdistyy ikäihmisten yksinäisyyden helpottaminen säännöllisten vierailujen muodossa. Toimenpide-ehdotus: Selvitetään paikallisten urheiluseurojen kiinnostus ja mahdollisuudet osallistua vapaa- Muut toimenpide- ja kehittämisehdotukset: TIEDON TUOTANTO JA SUUNNITTELU 22

Tämänkin strategiapäivityksen yhteydessä on voinut havaita, että palveluja koskeva tieto on varsin hajanaista ja vaikeuttaa palvelujen suunnittelua. Tiedon hajanaisuus koskee niin asiakkaita, palvelujen käyttöä kuin palvelujärjestelmän toimintaa. Vanhustenhuollossa tapahtuu muutamassa vuodessa niin suuria palvelutarpeiden muutoksia, että niiden ennakointi edellyttäisi huomattavasti systemaattisempaa palvelujärjestelmää koskevaa tiedontuotantoa ja riittävää resursointia vanhuspalvelujen johtamista tukevaan suunnitteluun ja tiedontuotantoon. Asiakastarpeita koskevan tiedon tuotannossa keskeinen merkitys on asiakkaiden toimintakyvyn arvioinnissa. Kokkola on ollut valtakunnallisestikin edelläkävijä RAI-arviointijärjestelmän kehittämisessä ja käyttöön otossa. Kokemukset RAI-järjestelmän käytöstä ovat jossain määrin ristiriitaisia. Arviointi on osoittautunut hyvin työlääksi eikä sen tuloksia ole täysin kyetty hyödyntämään palvelujen kohdentamisessa ja asiakasohjauksessa. RAI toimii hyvin terveydenhuollon toimintaympäristössä. Kun vanhustenhuollon painopistettä pyritään siirtämään terveydenhuollosta enemmän hoivatyyppisiin yksiköihin ja avohuoltopainotteiseksi on syytä harkita saadaanko riittävän tarkka ja yhtenäinen toimintakyvyn arviointi tehtyä RAVA-mittaria hyödyntämällä. LYHYTAIKAISHOIDON JÄRJESTELYT Lyhytaikaishoidon merkitys omaishoitoa ja kotona selviytymistä tukevana hoitomuotona on suuri. Lyhytaikaishoidon vaikuttavuus on riippuvainen sen järjestämistavasta ja sisällöstä. Omaiset antavat usein palautetta lyhytaikaishoidon liian laitosmaisesta järjestämisestä, lyhytaikaishoitoonkin halutaan kodinomaisia puitteita ja kuntouttavaa sisältöä. Viime aikoina on joidenkin kehittämishankkeiden puitteissa selvitetty kiinnostusta vanhusten perhehoidon kehittämiseen. Perhehoito on yksi vaihtoehto myös lyhytaikaishoidossa erityisesti omaishoitajien vapaiden järjestämiseksi. Lyhytaikaishoidon järjestämisestä ja kehittämisestä on tarpeen laatia erillinen suunnitelma. DEMENTIAOIREISTEN KOTIHOIDON TUKEMINEN Vuoden 2007 strategian laadinnan yhteydessä esitettiin dementiahoidon kokonaissuunnitelman laatimista. Tutkimustulokset puoltavat panostamista dementiaoireisten ja myös dementoituneiden kotihoidon tukemiseen. Kotihoitoa tukemalla voidaan laitoshoitoon siirtymistä lykätä eikä kotona asumisen pitkittymisellä ole negatiivisia vaikutuksia omaishoitajan hyvinvointiin. Perhelähtöisesti räätälöidyt palvelut ovat osoittautuneet myös selvästi taloudellisemmiksi kuin räätälöimättömät ja koordinoimattomat palvelut. TOIMENPITEIDEN KUSTANNUSVAIKUTUKSET 23