ERITYISPEDAGOGIIKAN PERUSKURSSI I-OSA pe 7.10.2011 - nauhoite a Pekka Matilainen
ERILAISUUDEN JA POIKKEAVUUDEN ERILAISET LÄHESTYMISTAVAT
NORMAALISUUS JA POIKKEAVUUS NORMI = YHTEISKUNNAN TAI YHTEISÖN LUOMA KÄYTTÄYTYMISSÄÄNTÖ POIKKEAVUUS = NORMIN NOUDATTAMATTOMUUTTA
NORMAALISUUS VS. POIKKEAVUUS - määrittelyyn liittyy valtakysymys: kuka määrittelee? normina yleensä enemmistö - sidoksissa kulloiseenkin historiallisyhteyskunnalliseen tilanteeseen - suhteellisuus: Sokeiden valtakunnassa silmäpuoli on kuningas. (Niccolo Macciavelli)
NORMAALISUUTTA VOIDAAN LÄHESTYÄ subjektiivisesti yksilölliseen näkemykseen, henkilön mielipiteeseen perustuvana kulttuurisesti normaali yhdessä yhteisössä voi olla epänormaalia toisessa tilastollisesti esim. oikeakätisiä on noin 90 % väestöstä (arviot vaihtelevat välillä 80-95%) kliinisesti lääketieteen näkökulma
NÄKÖKULMIA POIKKEAVUUTEEN biologis-lääketieteellinen näkökulma luokittelu vammaryhmittäin psykologinen näkökulma psykologiset testit, arvioinnit yms. sosiaalinen näkökulma yhteisön normit määrittelijänä pedagoginen näkökulma opetuksellisiin tarpeisiin perustuva
WHO:N ICIDH-LUOKITTELU 1980 ( sairauksien seurausten luokitus )
ICF LUOKITTELUMALLI (ICIDH-2 eli terveyden osatekijöiden luokitus )
ICIDH-2 LUOKITTELU Luokittelun mukaan vammaisuus on ihmisen toimintakykyyn liittyvää vaihtelua, jonka taustalla on elimellinen vaurio (keho) toiminnan rajoituksia (toiminta) osallistumisen rajoituksia (osallistuminen) tai em. yhteisvaikutus
VAMMAISUUDEN TARKASTELUN LÄHESTYMISTAVAT Lähestymistapa Yksilön patologia - Biomedikaalinen - Toiminnallinen Yhteisön patologia - Ympäristöllinen - Ihmisoikeudellinen Ongelmien käsittely Lääketiede/teknologia Kuntoutus/terapia/ opetus Ympäristön muuttaminen ja sen hallinnan parantaminen Poliittiset/sosiaaliset/ taloudelliset toimenp. Yhteisön vastuu Vamman poistaminen tai parantaminen Parantaminen/ elämän helpottaminen Ympäristön esteiden poistaminen Poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien turvaaminen
SOSIAALINEN VAMMAISTUTKIMUS TEOREETTISIA MALLEJA: selitysmallien mukaan yhteiskunnalliset järjestelyt ovat vammaisuuden ilmiön syy ja selittävä tekijä Materialistinen selitysmalli eli vammaisuuden sosiaalinen malli: Vammaisuus on joko a) sosiaalisten muurien aiheuttamaa toiminnan rajoittuneisuutta TAI b) yksi yhteiskunnallisen sorron muoto ( normaalien tyrannia ) Sosiaaliskonstruktionistinen selitysmalli vammaisuuden tarkastelu kielen & kulttuuristen representaatioiden (esitys/kuvaus) valossa: íhmisten kielenkäyttö ei vain kuvaa maailmaa, vaan myös merkityksellistäessään LUO sitä
SANAT TODELLISUUTTA LUOMASSA MILLAINEN ERO SEURAAVILLA? Downin syndroomasta kärsivä henkilö / henkilö jolla on Downin syndrooma oppilaan opetusta joudutaan yksilöllistämään / oppilaan opetus vaatii yksilöllistämistä pyörätuoliin sidottu henkilö / pyörätuolia käyttävä henkilö
KUVAT TODELLISUUTTA LUOMASSA: PYÖRÄTUOLI perusmalli kilpamalli The Tank Chair Kozul: Wheelchair
ESIMERKKEJÄ ERILAISUUDEN ROOLISTA KULTTUURISSA
VAMMAISUUDEN KULTTUURISET REPRESENTAATIOT (Vehmas) Representaatio = edustus, kuvaus, esitys 1. Hyväntahtoinen vammainen nöyrä, kiitollinen muiden avusta herättää sääliä 2. Sankarillinen raajarikko esim. sotaveteraanikuvaukset korvaavuus: vammaisilla on jokin erityinen lahja 3. Paholaismainen rampa vammaisuus rangaistusta pahuudesta vammainen katkeroitunut, inhoaa vammattomia, haluaa kostaa
POHDITTAVAKSI Mitä ovat nykypäivän yhteiskunnan poikkeavat ja erilaiset ryhmät? Onko sanalle vammainen olemassa vastakohta? Jos on, niin voisiko se olla esim. jokin seuraavista ja millainen on sen näkökulma: terve? ei-vammainen? vammaton? henkilö jolla ei ole vammaa? normaali? jokin muu, mikä?
LÄHTEITÄ JA LISÄLUKEMISTA Hirsjärvi, S., Remes, P., Sajavaara, P. 2005. Tutki ja kirjoita. 11. painos tai uudempi. Helsinki: Tammi. Metsämuuronen, J. 2005. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Helsinki: International Methelp Ky. Moberg, S., Hautamäki, J., Kivirauma, J., Lahtinen, U., Savolainen, H. & Vehmas, S. 2009. Erityispedagogiikan perusteet. Helsinki: WSOY. Räsänen, R. 2005. Erilaisuus koulussa ja opettajankoulutuksessa haaste ja rikkaus. Teoksessa Luukkainen, O & Valli, R. (toim.) 2005. Kaksitoista teesiä opettajuudesta. PS-Kustannus. Saloviita, T. 2011. Inkluusio eli "osallistava kasvatus : Lähteitä sekä 13 perustetta inkluusiota vastaan. Viitattu 6.10.2011. http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html Vehmas, S. 2005. Vammaisuus. Johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan. Helsinki: Gaudeamus.