Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 1 / 1 488/2017 11.01.00 25 Lausunto Etelä-Suomen aluehallintovirastolle ympäristölupahakemuksesta, joka koskee Esbogård Ab:n Högbergetin louhinta- ja murskaushanketta (ESAVI/4141/2016) Valmistelijat / lisätiedot: Harri Anttila, puh. 043 826 5219 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Ympäristöjohtaja Tarja Söderman Ympäristölautakunta antaa Etelä-Suomen aluehallintovirastolle seuraavan lausunnon Esbogård A:n esittämästä ympäristölupahakemuksesta. Yleistä Esbogård Ab hakee louhintalupaa yhteensä 4 550 000 m 3 ktr määrälle kiviainesta. Louhinta kestäisi hakemuksen mukaan noin 10 vuotta. Todennäköisesti louhinta-aika voi olla huomattavasti pidempi riippuen kivituotteiden markkinatilanteesta, sillä tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on lukuisia muitakin louhintahankkeita. Louhintahankkeen koko on supistunut verrattuna ympäristövaikutusten arvioinnissa esitettyihin toteutusvaihtoehtoihin. Lähinnä Halujärveä sijaitsevalla osa-alueella B on luovuttu maanpinnan alapuolelle ulottuvasta louhinnasta. Alueen kivilaji on graniittia, jossa esiintyy kuutiollista rakoilua ja olisi ollut vaarana, että järven vettä olisi saattanut vuotaa rakosysteemejä pitkin louhokseen.. Louhoshankkeen supistumisesta huolimatta hankkeella olisi merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia ja se on yleiskaavan vastainen. Ympäristölautakunta katsoo, ettei ympäristölupaa tule myöntää. Kaavalliset näkökohdat Ympäristökeskus pyysi hankkeesta kaupunkisuunnittelukeskuksen lausunnon (liite). Sen mukaan suunnittelualueen länsi - luoteisosan ottamisalue sijaitsee Ämmässuon asemakaava-alueella (hyväksytty 2006) EJ/VR alueella (jätteenkäsittelyalue) ja tämän merkinnän eteläpuolella on asemakaavan EV/VR/ky -aluetta (suojaviheralue). Suunnitelman mukainen ottamistoiminta ei kohdistu tälle suojaviheralueelle. Alueelle esitetty maankäyttöratkaisu ei ole asemakaavan vastainen. Suunnittelualueella on voimassa Espoon eteläosien yleiskaava (lainvoimainen 2010). Yleiskaavassa suunnittelualue on pääosin Maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M) ja osittain Jätehuollon aluetta (EJ). Etelässä suunnittelualue rajautuu kyläalueeseen (AT). Suunnittelualue ei ole sisällöltään yleiskaavan pääkäyttötarkoitusten mukaista maankäyttöä. Yleiskaava esittää alueiden pääasiallisen maankäyttömuodon ja se sallii myös muuta maankäyttöä, ellei se vaikeuta
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 2 / 2 pääkäyttötarkoituksen mukaista maankäyttöä tai ole muutoin kaavamääräyksessä kiellettyä. Suunnittelualueen toiminnalla on vaikutusta yleiskaavan pääkäyttötarkoitusta laajemmin yleiskaavan mukaiselle maankäytölle. Esitetty ratkaisu aiheuttaa myös sijainnillaan merkittävää haittaa aluetta ympäröivien yleiskaavavarausten mukaiselle maankäytölle ja on siten yleiskaavan vastainen. Kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksellä 8.6.2016 on Espoon pohjoisja keskiosien yleiskaavan laatimista varten osalle yleiskaava-aluetta asetettu rakennuskielto (2463/2016). Eteläisin osa hankealueesta (ottoalueet B ja A) on tällä rakennuskieltoalueella. Samalla kyseisille alueille on määrätty toimenpiderajoitus yleiskaavan laatimista varten. Tällöin maisemaa muuttava maanrakennustyö tai puiden kaataminen tai muu näihin verrattavissa oleva toimenpide on luvanvarainen siten kuin maankäyttö- ja rakennuslain 128 :ssä on säädetty. Espoon ympäristölautakunta arvioi lausunnon perusteella, että toimenpiderajoituksen merkitys arvioidaan maa-aineslupaa myönnettäessä. Maa-ainesluvan myöntäjä, Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta, soveltaa tässä maa-aineslain 6 :ää. Sen mukaan alueella, jolla on voimassa toimenpiderajoitus yleiskaavan tai asemakaavan laatimista tai muuttamista varten, maa-aineslupa voidaan myöntää, jollei ottaminen tuota huomattavaa haittaa kaavan laatimiselle tai muuttamiselle, turmele kaupunki- tai maisemakuvaa eikä muutenkaan ole ristiriidassa 3 :ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Toimenpiderajoitus ei siten liene este ympäristöluvan myöntämiselle, vaan maa-ainesten ottomäärää ja -laajuutta säädellään maa-ainesluvalla. Pohjavesi, kaivot Louhinta tulee ulottumaan merkittävästi kalliopohjaveden pinnan alapuolelle. Hankealueen keskivaiheilla on tällä hetkellä kaksi pohjaveden tarkkailuputkea. Niiden mukaan pohjaveden pinnan korkeus on vaihdellut välillä +44,8 +45,5 m (putki no 44) ja välillä +40,2 +40,9 m (putki 259/07). Louhinta on suunniteltu tasoon +15 m, joten louhinta ulottuisi 25 30 m kalliopohjaveden pinnan alapuolelle. Louhinnan vaikutuksista on laadittu pohjavesimallinnus. Sen mukaan louhinnan vaikutus pohjaveden pinnankorkeuteen olisi havaittavissa vain ottoalueen välittömässä ympäristössä. Lähimmät talousvesikaivot sijaitsevat runsaan 300 m etäisyydellä louhosalueesta läheisen hevostilan alueella. Alueella havaitun kallioperän heikkousvyöhykkeen alueella on myös Halujärven asukkaiden kaivoja. Heikkousvyöhykkeessä pohjaveden laatu- ja pinnankorkeusmuutokset ovat selvimpiä. Louhintatoiminnan yhteydessä syntyviä haitta-aineita voi myös päästä pohjaveteen. Lautakunta edellyttää, että mikäli ympäristölupa toiminnalle annetaan, louhinnan jatkosuunnittelussa varmistetaan, että pohjaveden pinnan lasku
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 3 / 3 ei vaaranna talousvesikaivojen antoisuutta eikä louhinta- ja murskaustoiminta veden laatua. Tarkkailusuunnitelmassa hevostilan rengas- ja porakaivo on ehdotettu otettavaksi mukaan kaivotarkkailuun. Ympäristölautakunta pitää tätä välttämättömänä. Pintavedet, kalasto Alueelta tulevat vedet virtaavat lähes kokonaisuudessaan Ämmässuon maantäyttöalueen ja kaatopaikan välistä lähtevää puroa (kaakkoinen avooja - Ämmässuonpuro) pitkin Loojärveen. Loojärvi on jo nykytilassa kuormittunut ja rehevä. Louhintojen vaikutuksesta laskuojaan tulee hienojakoista kiintoainesta ja räjäytyksistä aiheutuvaa typpikuormitusta. Typpikuormituksella arvioidaan olevan järveen lievä rehevyyttä lisäävä vaikutus. Louhinta ja muu toiminta aiheuttavat sameutta laskuojassa ja vaikutus ulottuu Loojärveen saakka. Mankinjoen meritaimenkanta kuuluu Uudenmaan monimuotoisimpiin ja arvokkaimpiin populaatioihin. Joessa on säilynyt täysin luonnonvarainen geneettisesti alkuperäinen meritaimenkanta. Taimenen lisääntyminen on säännöllistä Espoonkartanonkoskessa, josta on löydetty sähkökoekalastuksissa vuosittain kesänvanhoja ko. koskessa syntyneitä poikasia. Koekalastusten yhteydessä on tehty havaintoja myös kudulle nousseista kookkaista meritaimenista ja vaellussiioista. Louhinnan, pölyämisen ja liikenteen seurauksena kohoava veden kiintoaines- ja ravinnepitoisuus voi heikentää vesistön happitilannetta, mikä huonontaa alueella esiintyvän kalaston ja pohjaeläinten elinolosuhteita. Veteen sekoittuneen kivimateriaalin ja pölyn pitoisuuden nousu aiheuttaa kaloille stressiä. Erityisen herkkiä kiintoainespitoisuuden kasvulle ovat kalojen elinkierron varhaisvaiheet. Mikäli ympäristölupa toiminnalle myönnetään, tulee vesistöihin kohdistuvan haitan olla mahdollisimman vähäinen. Hulevesien hallintarakennelmat tulee rakentaa jo ennen louhinnan aloittamista, jotta myös työmaanaikaiset hulevedet käsitellään hallitusti. Halujärvi Halujärven valuma-alue on noin 35 ha. Louhinnan osa-alue B ulottuu lähimmillään noin 200 m etäisyydelle järvestä. Louhinta-alueesta noin 3 ha sijoittuu järven valuma-alueelle. Hakemuksen mukaan tämän osa-alueen hulevedet johdetaan pois järven valuma-alueelta Ämmässuonpuroon, eikä vesillä katsota olevan vaikutusta järven veden laatuun. Osa-alueella B tehdään vain tasoituslouhintaa, eikä järven pinnan alapuolella louhita. Louhinta kuitenkin pienentää matalan lammen valuma-aluetta noin 10 %, millä voidaan katsoa olevan vaikutuksia lammen veden laatuun. Pienen valuma-alueensa ja mataluutensa takia Halujärvi on herkkä tilan huononemiselle.
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 4 / 4 Louhinnan osa-alue A sijoittuu noin 650 m päähän. Sillä louhitaan tasolle +15 m, mikä on noin 29 m järven pinnan tason (+44 m) alapuolella. Hakemuksen mukaan tämä ei vaarantaisi järven vesiolosuhteita. Ympäristölautakunta katsoo, että tällä voi olla haitallisia vaikutuksia järven vesiolosuhteille. Ympäristölautakunta ehdottaa, että mikäli ympäristölupa toiminnalle myönnetään, järven pinnan tasoa seurataan säännöllisin mittauksin. Luonto, ekologiset yhteydet YVA -menettelyn yhteydessä tehtyjen luontoselvitysten mukaan hankealueen läheisyydestä, varsinaisen hankealueen ulkopuolelta, löytyi kolme aluetta, jotka toimivat liito-oravan levähdys- ja ruokailupaikkoina sekä mahdollisina lisääntymispaikkoina. Alkuperäiseltä hankealueelta havaittiin yksittäinen liito-oravan ruokailupuu, joka sijoittui Fagerängin pellon itäpuolelle. Varsinainen louhinta ja maantäyttö eivät sijoitu tälle alueelle. Selvityksen mukaan hankkeella ei ole vaikutusta näihin liitooravan elinpiirien ydinalueisiin. Viitasammakosta ei saatu havaintoja selvitysalueella. Luontodirektiivin II- ja IV-liitteissä mainittua kirjoverkkoperhosta ei selvityksen yhteydessä havaittu. Hankealue sijoittuu maakunnallisesti merkittävälle luonnon ydinalueelle ja vahvimmalle Espoon eteläosat ja Nuuksion yhdistävälle ekologiselle yhteydelle. Ekologiset yhteydet ja viheralueverkosto Espoossa -julkaisusta (Hirvensalo 2014) käy selville, hankealue katkaisee metsäisen, suojaisassa metsäympäristössä liikkuvalle eliöstölle soveltuvan yhteyden käytännössä kokonaan. Tällä hetkellä ekologinen yhteys käsittää alueen Ämmässuon jätteidenkäsittelykeskuksen ja Halujärven välissä, jonka leveys on noin 1,5 km. Hakemuksen liitteen (Högbergetin kiviaineshankkeen vaikutukset ekologisiin yhteyksiin) kuvassa 4-1 viheryhteys on esitetty hankealueen eteläpuolitse, ja sen leveys on ainoastaan 220 metriä. Lisäksi tämä vaatii peltoalueiden ylityksiä, joihin esim. liito-orava ei kykene ja joita mm. monet lepakkolajit sekä aremmat eläimet välttävät. Hanke heikentää myös luonnon ydinaluetta pirstomalla sen erillisiin osiin. Liito-oravien kulkuyhteydet rinnastetaan lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin silloin, kun niiden häviäminen heikentää myös lajin lisääntymismahdollisuuksia eristämällä esiintymien yksilöt toisistaan. Myös hankkeen aiheuttama melu, pöly ja lähiympäristön raju muutos voivat heikentää liito-oravan ydinalueita. Espoon liito-oravien kokonaisselvityksessä 2014 on löydetty liito-oravan esiintymä myös aivan hankealueen reunasta, Fagerängin niittyjen pohjoislaidasta ja arvokkaasta puronvarsilehdosta. Melu YVA -selostuksessa esitetyn melumallinnuksen (liite 6) mukaan joissakin tilanteissa edellytetään jopa 14 metriä korkeita meluvalleja ja joissakin tilanteissa loma-asuntojen kohdalla vaadittua 45 db meluarvoa ei saavuttaisi lainkaan. YVA -arvioinnin jälkeen muuttuneen louhintasuunnitelman vuoksi hakijan on esitettävä uusi ajantasainen
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 5 / 5 melulaskelma. Louhinta ja melusuojaukset on suunniteltava siten, että melun ohjearvo loma-asuintojen kohdalla ei ylitä missään olosuhteissa 45 db:n arvoa. Räjäytykset, tärinä Esbogårdin suunnitteleman hankealueen pohjoispuolella on toiminut vuodesta 1998 alkaen Jersinmäen - Takapellon louhintahanke. Toiminnan alkuaikoina toiminnassa oli pitkiäkin taukoja, mutta vuodesta 2008 lähtien louhinta on ollut yhtäjaksoista. Lähin asutus sijaitsee 500-600 m etäisyydellä louhinta-alueesta. Valvontaviranomaiset ovat saaneet runsaasti valituksia räjäytysten aiheuttamista haitoista, kuten rakennusten vaurioitumisesta, pölyämisestä, melusta ja talousvesikaivojen veden laadun heikkenemisestä. Räjäytysten ja tärinän aiheuttamien haittojen vähentämiseksi em. hankkeen ympäristölupaan (Espoon ympäristölautakunta 3.11.2015) annettiin lupamääräys: Räjäytystyöt on mitoitettava ja räjähdysaineet valittava siten, että räjäytyksistä tai tärinästä ei aiheudu vauriota tai vaaraa ympäristölle, eikä kohtuutonta rasitusta lähialueen asukkaille. Louhinnassa räjäytettävän kentän koko saa olla keskimäärin 10 000 m 3 ja enintään 15 000 m 3. Louhinta on tehtävä vähintään kahdessa tasossa siten, että momentaaninen (samanaikaisesti räjähtävä) räjäytysainemäärää on enintään 100 kg. Nyt suunnitellun hankealueen lähin asutus on noin 300 etäisyydellä. Ympäristölautakunta ehdottaa, että annettavaan ympäristölupaan laitetaan sama määräys. Mikäli merkittäviä haittoja silti ilmenee, lupaviranomainen voi muuttaa lupamääräystä. Ympäristölautakunta katsoo, että louhintatoiminnalle ei tule antaa aloittamislupaa ennen kuin ympäristölupa on lainvoimainen. Päätös Ympäristölautakunta: Esittelijän ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Liite Oheismateriaali Selostus 3 Högberget kaupunkisuunnittelukeskuksen lausunto_17.2.2017 - Högberget ympäristölupahakemus louhinta ja murskaus_7.3.2016 - Högberget maa-ainesten ottosuunnitelma_7.3.2016 Etelä-Suomen aluehallintovirasto on pyytänyt Espoon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen lausuntoa Esbogård Ab:n ympäristölupahakemuksesta, joka koskee kallion louhintaa ja murskausta
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 6 / 6 ja toiminnan aloituslupaa mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Lausuntoa on pyydetty 20.3.2017 mennessä. Hakemusasiakirjat on luettavissa aluehallintoviraston verkkosivulla www.avi.fi/lupa-tietopalvelu --> Linkki Lupa- ja Tietopalveluun Tiedoksiannetut vesi- ja ympäristölupa-asiat. Yleistä hankkeesta Esbogård Ab on hakenut Etelä-Suomen aluehallintovirastolta ympäristölupaa maankaatopaikan rakentamista palvelevan kallion louhinnan ja kiviaineksen murskaamiseksi omistamalleen Högbergetin alueelle. Ympäristölautakunta antoi 26.8.2015 ELY -keskukselle lausunnon hankeen YVA -selostuksesta. Siinä lautakunta katsoi, että mikään hankkeen vaihtoehdoista VE1 - VE3 ei ole toteuttamiskelpoinen. Hakija on sen jälkeen suunnitellut vaihtoehdon VE4, jolle nyt haetaan lupia. Taulukossa 1 on esitetty vertailun vuoksi alkuperäisten vaihtoehtojen VE1 - VE3 sekä nyt haettavan vaihtoehdon VE4 ottomäärät ja louhinta-ajat. Taulukko 1. Hankkeen toteutusvaihtoehdot Vaihtoehto VE1: Kiviaineksen ottoalueiden koko on yhteensä 30 hehtaaria ja ottomäärä enimmillään 11 miljoonaa kuutiometriä. Vaihtoehdossa on toiminta-alueita, joiden toteutus edellyttää asemakaavamuutosta. Louhintataso +15 m. Vaihtoehto VE2: Eroaa vaihtoehdosta VE1 siten, että se edellyttää hankealueella sijaitsevien voimajohdon ja kaasuputken siirtoa, joka toisi lisäaluetta kiviainestoiminnalle. Ottoalueiden koko olisi talloin hieman laajempi, yhteensä 36 hehtaaria ja ottomäärä enimmillään 14 miljoonaa kuutiometriä. Louhintataso +15 m Vaihtoehto VE3: Vaihtoehto 3 oli suunniteltu siten, ettei se edellyttäisi kaavamuutosta. Lännessä asemakaavan suojaviheralueella ei louhita eikä täyttömäkeä rakenneta. Asemakaavassa jätteenkäsittelyyn varattu alue louhitaan. Ottoalueiden koko olisi yhteensä 25 hehtaaria ja ottomäärä enimmillään noin 8 miljoonaa kuutiometriä. Voimajohdon ja kaasuputken siirrolla saadaan jonkin verran lisäaluetta toiminnoille. Louhintataso +15 m. Vaihtoehto VE4: Uusi vaihtoehto, jossa Halujärveä lähinnä olevaa osaaluetta B ei louhita Halujärven pinnan tason alapuolelle, vaan maanpinnan
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 7 / 7 tasoon +44 m. Osa-alueella A louhitaan tasoon +15 m ja osa-alueella C tasoon +50 m. Eli alueilla B ja C vain tasoituslouhintaa ja alueella A syvälouhintaa. Tämän vaihtoehdon osa-alueet on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Hankealueen sijainti ja louhinnan osa-alueet Ympäristölupahakemuksessa esitetty ottamisalue, jolle sijoittuvat kaikki hankkeen toiminnot (mm. pintamaiden varastointi, kiviaineksen varastointi, tukitoiminta-alue) on pinta-alaltaan 36,2 ha. Varsinaisten louhinta-alueiden (kolme osa-aluetta A, B ja C) pinta-ala on yhteensä 20,3 ha. Haettava louhintamäärä on yhteensä 4 550 000 m 3 ktr ja louhinta-aika 10 vuotta. Louhittava kiviainesmäärä on supistunut YVA:ssa arvioidusta pienimmästäkin vaihtoehdosta noin kahdella viidesosalla (42 %) ja louhinta-aika on puolittunut. Louhintatoiminta Louhinta suoritetaan vaiheittain osa-alue kerrallaan. Louhinta aloitetaan osa-alueesta B, jonka pinta-ala on 7,8 ha. Aluetta ei louhita ympäröivän alueen maanpinnan alapuolelle. Alue louhitaan alimmillaan tasoon +44 ja alueelta saatavan louheen määrä on noin 650 000 m 3 ktr. Halujärveä lähinnä olevalla louhinta-alueella B on luovuttu syvälouhinnasta. Halujärven pinnan korkeus on louhintasuunnitelman mukaan +44 m.
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 8 / 8 Kuva 2. Louhinnan osa-alue B, louhinnan 1. vaihe Louhinta siirtyy seuraavaksi osa-alueelle A, jonka pinta-ala 8,5 ha. Alueen A alin louhintataso on +15 m, mikä on enimmillään noin 30 metriä ympäröivää maanpintaa syvemmällä. Alueen syvälouhinnalla saadaan lisätilavuutta louhinnan jälkeiselle maantäytölle. Louhinta-alueelta A saatavan louheen määrä on noin 3 500 000 m 3 ktr. Kuva 3. Louhinta-alue A, louhinnan 2. vaihe Louhinta-alue C, jonka pinta-ala 4,0 ha, louhitaan länsipuoleisen ympäristön maanpinnan tasoon +50 m. Alueelta saatavan louheen määrä on noin 400 000 m 3 ktr. Alueen louhinnan aikataulutus saattaa muuttua mahdollisesta alueen ottamisesta Ämmässuon asemakaavan mukaiseen käyttöön (jätteenkäsittelyalue).
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 9 / 9 Kuva 4. Louhinta-alue C, louhinnan vaihe 3 Louhinta tehdään normaalia pengerlouhintakalustoa käyttäen kerroksittain, jolloin kerrallaan räjäytettävän kentän paksuus on tavanomaisesti noin 5 15 m. Louhinta tehdään pääsääntöisesti miltei pystysuorana leikkauksena, 7:1. Työnaikainen korkeusero louhoksen ylä- ja alareunan välillä on enimmillään noin 15 20 m. Taulukossa 2. on esitetty eri osa-alueiden pinta-alat ja ottomäärät. Taulukko 2. Louhinnan osa-alueet ja ottomäärät. Ottolupaa haetaan 10 vuodeksi. Keskimääräiseksi vuosittaiseksi ottomääräksi muodostuu 455 000 m 3 ktr. Käytännössä vuosittainen ottomäärä määräytyy kuitenkin pitkälti kiviaineksen kysynnästä, jota ei voida ennakkoon arvioida. Tuotannossa saattaa siten olla suurtakin vuosittaista vaihtelua. Murskaus ja seulonta Hankealueella käytetään siirrettäviä murskauslaitoksia, tela-alustaisia siirrettäviä Lokotrack laitoksia. Murskauslaitos koostuu esimurskaimesta, välimurskaimesta ja yhdestä tai useammasta jälkimurskaimesta sekä seulastoista. Riippuen jälkimurskainten määrästä laitosta kutsutaan kolmitai nelivaiheiseksi murskauslaitokseksi. Nelivaiheisissa murskauslaitoksissa toinen jälkimurskain voidaan korvata materiaalin muotoiluun tarkoitetulla iskumurskaimella. Louhe syötetään pyöräkuormaajalla tai siirtoautolla syöttimeen, joka annostelee materiaalin esimurskaimeen. Ensimmäisen murskausvaiheen tuote siirretään kuljettimella joko suoraan välimurskaimeen tai seulalle.
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 10 / 10 Toisessa, kolmannessa ja neljännessä vaiheessa murskausta ja seulontaa jatketaan halutun tuotteen valmistamiseksi. Murskauslaitos sijoitetaan toiminnan alkuvaiheessa osa-alueiden A ja B pohjoispuolelle perustettavalle varastointi- ja työskentelyalueelle. Louhinnan edetessä laitos siirtyy louhoksen pohjatasolle, jossa ottorintaukset rajoittavat melun ja pölyn leviämistä. Murskauslaitos sijoitetaan niin, että häiriintyviin kohteisiin on vähintään 400 m. Murskevarastokasat sijoitetaan alueella murskauslaitoksen läheisyyteen. Koska laitos siirtyy louhinnan edetessä, myös varastokasojen paikat muuttuvat. Kasojen sijoittelulla pyritään vähentämään laitoksen pöly- ja meluhaittoja. Tukitoiminta- ja varikkotoiminnat Työkoneiden polttoaineita ja laitteistojen voiteluaineita varastoidaan rakennettavalla tukitoiminta-alueella kaksoisvaippasäiliössä, joka on varustettu ylitäytön estimellä. Tukitoiminta-alue sijoittuu perustettavan varastokentän yhteyteen osa-alueiden A ja B pohjoispuolelle. Öljytuotteet varastoidaan tynnyreissä niille tarkoitetussa valuma-altaallisessa varastossa tai kontissa. Voiteluaineet ja mahdolliset vaaralliset jätteet säilytetään niille erikseen varatussa lukittavassa kontissa. Murskauslaitoksen aggregaatin vaatima polttoaine säilytetään murskauslaitoksen yhteydessä. Tukitoiminta-alue rakennetaan siten, että se on asetuksen 800/2010 (ns. Muraus -asetus) määräysten mukainen. Alueella, jossa poltto- ja voiteluaineita säilytetään, on tiivis HDPE -kalvo, jonka päälle levitetään noin 30 cm paksu hiekka - murskekerros. Kalvosuojattu alue ulotetaan vähintään viisi metriä polttoainesäiliöiden ja tankkausalueen ulkopuolelle. Suojatun alueen reunat on korotettu. Kalvo muodostaa kaukalon, joten mahdollisen öljyvuodon sattuessa haitta-aine ei pääse valumaan tukitoiminta-alueen ulkopuolelle. Tukitoiminta-aluetta tarkkaillaan silmämääräisesti jatkuvasti mahdollisten vuotojen havaitsemiseksi välittömästi. Tukitoiminta-aluetta ei kateta. Liikenne Toiminta-alueen kuljetusliikenne ohjataan pohjoiseen Kulmakorventielle ja Nupurintielle, josta se ohjautuu pääosin Turunväylälle. 1,1 miljoonan tonnin keskimääräisellä vuosituotannolla louhinta- ja murskaustoiminnasta aiheutuu keskimäärin noin 110 täysperävaunullista (40 t) ajoneuvokäyntiä/vrk. Maksimituotannolla 2,2 milj. t/a kuljetusmäärä kaksinkertaistuu. Melu, tärinä Toiminnasta aiheutuvaa melua syntyy panostusreikien porauksesta, räjäytyksistä, murskauksesta, louheen rikotuksesta, kuormauksesta ja
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 11 / 11 raskaasta liikenteestä. Murskauslaitoksen melu aiheutuu samanaikaisesti useista laitteista. Laitoksen merkittävimpiä melulähteitä ovat murskaimet, seulasto ja kuljettimet. Lisäksi melua aiheutuu murskauslaitoksen toimintaan läheisesti liittyvien kuormaus- ja kuljetusvälineiden liikennöinnistä alueella. YVA -menettelyn yhteydessä on tehty kattava meluselvitys mallintamalla. Nyt esitetyn hakemuksen mukainen toiminta vastaa likimain YVA:n vaihtoehdon VE3 mallinnusta, joskin louhittava alue on siitä jonkin verran pienentynyt. Kriittisin tilanne syntyy porauksen myötä alueella B. Toteuttamalla suojavalli, korkeudeltaan noin 7 m, suunnitelman mukaisesti eteläreunalle melun ohjearvot eivät kuitenkaan tule mallinnuksen mukaan ylittymään eteläpuolen asutuksen kohdalla. Mallinnuksissa on huomioitu yhteismelutaso Takapellon louhinnan ja murskauksen kanssa. Räjäytykset aiheuttavat tärinää. Louhintasuunnan ja räjäytysaineen valinnalla voidaan lieventää tärinän tasoa. Sen sijaan kallion murskaukseen käytettävästä laitteistosta ja muusta toiminnasta kuten porauksista aiheutuvan tärinän vaikutusalue on käytännössä niin pieni, etteivät vaikutukset ulotu suunnittelualueen ulkopuolelle. Tärinöitä seurataan mittauksin. Alueelta poistettavista pintamaista on suunniteltu tehtäväksi noin 7 m korkeat meluvallit kunkin osa-alueen länsi- tai eteläpuolelle. Nämä on esitetty vihreällä kuvissa 2-4. Päästöt ilmaan Murskauslaitoksen pölylähteitä ovat kuljettimien päät, seulat ja kiviaineksen syöttölaitteistot. Murskaimet ja seulat suojataan tarvittaessa peitteillä ja koteloinneilla ja murskauslaitoksen pölyäviä kohteita kastellaan. Myös kiviaineksen putoamiskorkeuden säätelyllä voidaan estää kuljettimelta varastokasaan putoavan kiviaineksen pölyämistä. Työmaateiden pölyämistä ehkäistään teiden säännöllisellä kastelulla ja tarvittaessa suolaamalla. Porauksessa syntyvän leijuvan pölyn leviämistä estetään pääasiassa porausvaunuihin sijoitetuilla pölynkeräyslaitteilla. Toimintojen pölyvaikutuksia vähennetään kiviainesten varastokasojen sijoittelulla. Taulukko 3. Toiminnan laskennalliset päästöt
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 12 / 12 Päästöt vesistöön Louhinnan yhteydessä ympäristöön vapautuu aina jonkin verran räjäytysaineiden sisältämiä nitraattiyhdisteitä. Louhosalueilla maastoon johdettavat vedet voivat olla emäksisiä ja typpipitoisia. Aineet johtuvat pintavesien mukana ympäristön ojiin, tässä tapauksessa Ämmässuonojaan ja Ämmässuonpuroon ja edelleen Loojärveen. YVA -menettelyn yhteydessä tehtyjen selvitysten mukaan kuormituksen arvioidaan lisäävän lievästi Ämmässuonpuron ravinteikkuutta, mutta Loojärveen ja Mankinjokeen kohdistuvat vaikutukset jäävät marginaalisiksi. Rehevöittävä vaikutus jää pieneksi. Halujärveen ei ohjaudu vesiä ottamisalueelta. Louhoksen hulevedet selkeytetään rakennettavissa altaissa ennen kuin ne ohjataan ottamisalueen ulkopuolelle. Altaissa hienoaines laskeutetaan pohjalle ja alueen ulkopuolelle johdettavat vedet ovat siten kirkkaampia. Syvennykseen kerääntyvän veden pinnalta on myös helppo havaita mahdolliset öljypäästöt, jolloin voidaan ryhtyä välittömästi toimiin mahdollisten vuotojen selvittämiseksi. Päästöt pohjaveteen Suunnittelualueella sijaitsee muutamia kallioperän heikkousvyöhykkeitä, mutta louhinta ei kohdistu näille heikkousvyöhykkeille. YVA -menettelyn yhteydessä on tehty vesimenekkikokeita, joiden perusteella alueen heikkousvyöhykkeiden vedenjohtokyky on alhainen ja kallioperä oli mittauskohdilla hyvin tiivistä. Tämän vuoksi louhinta ei aiheuta merkittäviä pohjavesivaikutuksia, vaikka osa-alueella A louhitaankin pohjavedenpinnan alapuolelta. Mahdollinen pohjaveden aleneminen rajoittuu louhinta-alueen läheisyyteen. Asia on selvitetty erillisellä pohjavesimallinnuksella, joka on esitetty YVA -selostuksessa. Lähialueen talousvesikaivot on kartoitettu ja tehty perustilaselvitys syksyllä 2015. Suurin riski alueen pohjavedelle ovat toiminnasta aiheutuvat mahdolliset öljyvuodot onnettomuustilanteessa. Pohjaveden pilaantumisen riski minimoidaan huolehtimalla työkoneiden kunnosta siten, että koneista ei vuoda öljyä ja polttoainetta. Työkoneita myös tarkkaillaan jatkuvasti, jotta mahdolliset öljyvuodot havaitaan välittömästi. Ottoalue ei sijaitse pohjavesialueella. Halujärvi Halujärvi on pienikokoinen järvi, jonka vesiala on noin 4,28 ha ja maksimisyvyys 2,5 m. Hankealueen eteläpuolella sijaitseva Halujärvi sijoittuu lähimmillään noin 200 m etäisyydelle louhittavasta alueesta. Halujärvi saa vetensä pääosin suorana pintavaluntana ympäristöstään. Pintavalunnan lisäksi halujärveen tulee vettä normaalina pohjavaluntana pääosin järven itäpuolelle sijoittuvalta hiekkamoreenivaltaiselta alueelta. Halujärven ympäristössä ei ole havaittu lähteitä, joista purkautuisi vettä suoraan Halujärveen.
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 13 / 13 Järvestä on otettu vesinäyte 2.2.2016. Tulosten perusteella järven vedenlaatu on vastaavan kokoisille ja samantyyppisen metsäisen valumaalueen järville tyypillisellä tasolla. Näytteenoton ph -arvo 5,8 kertoo happamuudesta. Kokonaisuudessaan järven vedenlaatutulokset olivat tyypillisiä pienehkön metsäjärven tuloksia, joista selkeimmin erottuu veden humuspitoisuus. Kaivokartoitus Halujärven ympäristössä toteutettiin kaivokartoitus 16. - 21.12.2015. Kartoitukseen sisältyi kaivon sijainnin mittaus sekä kaivotietojen kokoaminen kaivokorteille sekä vesinäytteenotto. Selvityksessä mitattiin 18 kaivoa ja 16 kaivosta otettiin näyte. Kaivokartoituksessa tutkittiin veden laatu kuudesta porakaivosta ja kymmenestä rengaskaivosta. Kaivoveistä määritettiin veden hygieeninen laatu (kolimuotoiset bakteerit, E.coli, enterokokit) sekä ulkonäkö, haju, ph, sähkönjohtavuus, hapettuvuus COD Mn, kloridi, fluoridi, sulfaatti, kovuus, alumiini, mangaani ja rauta. Lisäksi tutkittiin rengaskaivoista typpiyhdisteet NO 2, NO 3, NH 4 sekä porakaivoista radon, arseeni ja uraani. Tuloksia verrattiin talousveden laatuvaatimuksiin ja -suosituksiin, STM 401/2001. Kahdessa rengaskaivossa todettiin enterokokkibakteereja, mistä johtuen veden laatu ei täyttänyt laatuvaatimusta. Lisäksi viiden rengaskaivon vedenlaatu ei täyttänyt laatusuositusta kolimuotoisten bakteereiden kohdalla. Porakaivojen vesinäytteissä oli radonia 190 1 900 Bq/l ja uraania 2 77 µg/l. Laatusuosituksen mukainen radonin enimmäispitoisuus yksityiskaivon talousvedessä on 1 000 Bq/l. Veden uraanipitoisuudelle ei ole Suomessa määritetty enimmäispitoisuutta, mutta WHO:n asettama kemialliseen myrkyllisyyteen perustuva suositusohjearvo on 30 µg/l. Tämä ylittyi neljässä porakaivonäytteessä. Kallioporakaivoissa arseenin pitoisuus alitti määritysrajan. Maisema ja luonto YVA -menettelyssä tehtiin luontoselvitykset alueella, YVA -selostuksen luku 12 ja selostuksen liiteraportti. Hankealueella tunnistettiin joitakin arvokkaita luontotyyppejä, mutta tämän suunnitelman mukainen ottotoiminta ei kohdistu arvokkaille alueille. Alueella ei ole sellaisia luontoarvoja, joiden takia hanketta ei voisi toteuttaa. Suunnittelualueella ei myöskään ole tavattu erityisesti suojeltuja lajeja. Hanke kaventaa ekologisen yhteyden pinta-alaa, mutta se säilyy kuitenkin riittävän leveänä. Asia on tarkasteltu vielä YVA -menettelyn jälkeen erillisellä selvityksellä. Hanke kaventaa alueen ekologisen yhteyden noin 220 metriä leveäksi käytäväksi hankealueen eteläpuolella. Espoon liito-oravien kokonaisselvityksessä louhinta- ja läjitysalueelle ei sijoitu liito-oravien elinympäristöjä, niille soveltuvia elinympäristöjä tai niille tulevaisuudessa soveltuviksi arvioituja elinympäristöjä. Hankealueen läheisyyteen kuitenkin
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 14 / 14 sijoittuu lukuisia liito-oravien elinympäristöjä, erityisesti sen länsi- ja eteläpuolella. Kuva 5. Ekologinen yhteys hankealueen eteläpuolella. Tarkkailu ja raportointi Hakemuksessa ehdotetaan melu-, pöly- ja vesien tarkkailua. Melumittauksia ehdotetaan tehtäväksi jokaisen osa-alueen A, B ja C kohdalla. Ensimmäiset mittaukset tehdään toiminnan alkuvaiheessa osaalueella B. Jatkuvatoimista mittausta ei esitetä, vaan mittaus tehtäisiin kertaluonteisesti noudattaen ympäristöministeriön melumittausohjetta 1/1995. Mittaus tehdään ajankohtana, jolloin kaikki työmaan melua aiheuttavat toiminnot (poraus, murskaus, rikotus) ovat käynnissä. Taulukko 4. Melumittauspisteet
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 15 / 15 Ilman hiukkaspitoisuuksia PM 10 mitataan neljän viikon ajan. Mittaus esitetään tehtäväksi toiminnan alkupuolella sen jälkeen, kun toiminta on vakiintunut. Mittauspiste olisi lähinnä hakealuetta sijaitsevalla kiinteistöllä, hevostilan alueella. Mittaus toteutetaan jatkuvatoimisena mittauksena. Vesientarkkailu. Hakemuksessa ehdotetaan, että Högbergetin alueen tarkkailu liitetään Ämmässuon - Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailuun. Kuva 6. Tarkkailupisteiden sijainti Kullekin osa-alueelle rakennetaan selkeytysaltaat. Näissä kussakin olisi tarkkailupiste. Pintavesien laatua seurataan kolmesta laskuojasta. Pohjaveden laatua ja pinnankorkeutta seurataan neljästä pohjavesiputkesta louhinta-alueen länsi-, kaakkois-, etelä- ja koillispuolella. Pinnankorkeutta seurataan lisäksi kahdesta putkesta toiminta-alueella ja sen länsipuolella, kuva 6. Yksityiskaivoja ehdotetaan otettavaksi tarkkailun piiriin neljä kappaletta. Kaksi näistä on rengaskaivoa ja kaksi porakaivoa. Kaivot sijaitsevat
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 16 / 16 läheisen hevostilan alueella sekä Halujärven ympärillä sijaitsevalla asuinalueella. Toiminnasta ja sen tarkkailusta laaditaan vuosittain yhteenvetoraportti, joka toimitetaan valvontaviranomaisille tiedoksi. Tiedoksi - Etelä-Suomen aluehallintovirasto Helsinki
Ympäristölautakunta 09.03.2017 Sivu 17 / 17