Forum-teatteri lähisuhdeväkivaltatyön koulutusmenetelmänä Sisko Piippo Saumuri-hanke / VIOLA väkivallasta vapaaksi ry 16. elokuuta 2017
Sisällys JOHDANTO... 1 FORUM-TEATTERI... 2 Suunnittelu... 2 Näytelmien esitys... 6 Näytelmien purkaminen... 7 Miten näytelmän ongelmalliseen tilanteeseen lähdetään hakemaan muutosta?... 8 Forum-teatterin toteutus pähkinänkuoressa... 9 Mitä esityksen jälkeen?... 9 PALAUTE... 10 LOPUKSI... 10 LÄHTEET... 12 LIITTEET... 14
JOHDANTO Lähisuhdeväkivalta on sosiaalinen ja kansanterveydellinen ongelma, jonka seuraukset ovat tutkimusten mukaan uhria traumatisoivia, eristäviä ja syrjäyttäviä (Notko 2011). Lähisuhdeväkivallan uhrit hakevat apua tyypillisimmin sosiaali- ja terveydenhuollosta. Tutkimuksista voidaan kuitenkin todeta, että väkivaltaan ei puututa palvelujärjestelmässä ja sen annetaan jatkua (Nyqvist 2001; Virkki ym. 2015). Lakimuutosten vuoksi lähisuhdeväkivaltatyö tulee kuitenkin yhä useammin kuulumaan myös viranomaissektorilla työskentelevien sosiaalityöntekijöiden tehtäviin. Suomi on ratifioinut vuoden 2015 alusta Istanbulin sopimuksen. Sen myötä kunnilla on suurempi rooli lähisuhdeväkivaltatyön palveluiden järjestämisessä. Lähisuhdeväkivalta on vakava ongelma, jonka kohtaaminen on haastavaa ammattilaisille (mm. Husso 2003, Nyqvist 2001, Virkki ym. 2015). On selvää, että tämä asettaa haasteita myös lähisuhdeväkivallan koulutusten toteuttamiselle. Miten käsitellä eettisesti ja henkisesti raskaita ja kuormittavia aiheita koulutuksessa? VIOLA väkivallasta vapaaksi ry:n hallinnoimassa Saumuri-hankkeessa kokeiltiin 2015 2017 osallistavaa teatteria lähisuhdeväkivaltatyön koulutusten järjestämisessä. Luovia, taidelähtöisiä menetelmiä on käytetty aiemmin esimerkiksi lastensuojelun kontekstissa (esim. Känkänen 2013). Hankkeessa on koulutettu Etelä-Savon alueelle 105 lähisuhdeväkivaltatyön avainhenkilöä, joiden nelipäiväisen koulutuksen yksi osio oli forum-teatteri. Lisäksi menetelmää on sovellettu hankkeessa muun muassa päivystyspoliklinikan ja varhaiskasvatuksen henkilökunnalle suunnatussa lähisuhdeväkivallan tunnistamisen ja puheeksioton koulutuksessa. Kaiken kaikkiaan menetelmällä on koulutettu alueella noin 150 henkilöä. Tähän oppaaseen on koottu vinkkejä forum-teatteriin perustuvan koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Forum-teatteri on brasilialaisen Augusto Boalin kehittämä soveltavan ja osallistavan teatterin muoto. Forum-teatterin avulla on mahdollista nostaa keskusteluun erilaisia epätasa-arvoisia valtasuhteita ilmentäviä tilanteita sekä hakea aktiivisesti uusia vaihtoehtoisia toimintamalleja näiden tilanteiden ja ilmiöiden taustalla olevien rakenteiden purkamiseksi. Näytelmien kautta katsojat voivat kokea samaistumista eri rooleihin, heitä voidaan rohkaista tiedostamaan epätasa-arvoisuutta, esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa, ja katsojille välittyy vahva tunnekokemus, jonka he voivat kuitenkin turvallisesti kokea ja purkaa. (Boal 1985; Ventola ym. toim. 2013). 1
FORUM-TEATTERI Luovia, taidelähtöisiä menetelmiä on kokeiltu muun muassa lastensuojelun kehittämistyössä (esim. Känkänen 2013). Lisäksi erilaisia soveltavan teatterin muotoja on käytetty muun muassa sosiaalityön kansainvälisessä kontekstissa (Ranta-Tyrkkö 2010). Tutkimusten mukaan forum-teatteri sopii hyvin lähisuhdeväkivaltatyön koulutuksiin, koska sen avulla voidaan ottaa käsittelyyn kuormittavia ja eettisesti haastavia sisältöjä (esim. Yoshihama & Tolman 2015). Ranta-Tyrkön (2010) mukaan keskeiseksi soveltavassa teatterissa määrittyy osallistujien mielen häiritseminen, osallistujien aktivoiminen pohtimaan teatterin keinoin esille tuotua ilmiötä sekä omassa mielessään että muiden kanssa. Forum-teatteri on ollut käytössä Saumuri-hankkeen pitämissä lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja puheeksiottoon liittyvissä koulutuksissa kolmen vuoden ajan Etelä-Savon alueella. Koulutettavat ovat olleet sosiaali- ja terveydenhuollon, oppilas- ja opiskeluhuollon ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia sekä järjestökentän toimijoita. Kouluttajina ovat toimineet sosiaalityöntekijä YTM sosiaalityöntekijä YTM, joka työskenteli myös sosiaalityön yliopisto-opettajana perheterapeutti (VET) psykoterapeutti. Toiseksi ja kolmanneksi mainituilla kouluttajilla on ollut lisäksi kokemusta harrastajateatteritoiminnasta. Esitysten suunnittelussa pyrittiin huomioimaan lähisuhdeväkivallan erityispiirteet myös erityisryhmien kohdalla (ks. tarkemmin Piippo 2017a). Lisäksi hankkeessa työskenteli vuoden 2016 aikana osa-aikaisesti työntekijänä erityisryhmien asiakastyön kehittäjänä KM, jonka äidinkieli on viittomakieli. Hän osallistui myös joihinkin koulutustilaisuuksiin, jossa käytimme forum-teatteria. Forum-teatteria voi toteuttaa monilla eri tavoilla, ja niitä varioimalla löytyy vaihtoehtoja monenlaisten koulutusryhmien tarpeisiin. Suunnittelu Koulutustilanteessa on hyvä olla 2 3 kouluttajaa. Saumuri-hankkeen koulutuksissa oli kouluttajien lisäksi mukana myös lähisuhdeväkivallan kokemusasiantuntijoita näyttelijöinä. Kuitenkin lähtökohtaisesti myös kouluttajat osallistuivat näyttelemiseen. Jo suunnitteluvaiheessa on hyvä valita kouluttajista niin sanottu jokeri, joka vastaa näytelmien esittelystä yleisölle ja keskustelun etenemisestä. On tärkeää, että hän havainnoi yleisöä ja nostaa esille keskeisiä näkökohtia yleiseen keskusteluun. Näytelmien johtajana toimivan jokerin lisäksi on keskeistä tiedostaa muut keskeiset roolit käsikirjoituksessa. Näytelmässä tulee olla ensinnäkin protago- 2
nisti eli sorrettu. Antagonisti puolestaan on sortaja, eli tässä yhteydessä väkivallan tekijä. Nämä roolit voivat olla myös osin päällekkäisiä. (Boel 1985.) Tämän lisäksi joihinkin kohtauksiin sisällytettiin myös voimattomia sivustaseuraajia (esim. Ventola ym. toim. 2013). Forum-teatterin idea perustuu osaltaan improvisaatioon. Tästä huolimatta on tärkeää, että suunnitteluun käytetään aikaa. Ainakin seuraavia asioita kannattaa pohtia: Keitä koulutettavat ovat ja kuinka paljon heitä on? Miten edistää luottamuksen ilmapiirin rakentumista? Mikäli ryhmä on tuttu, miten ryhmä on ryhmäytynyt aiemmissa koulutuksissa? Tarvitaanko kenties ns. lämmittelyharjoituksia ennen varsinaista koulutusosuutta? Millaisten ikäryhmien parissa koulutettavat työskentelevät? Miten toimitaan tilanteissa, jos esimerkiksi lähisuhdeväkivallan omakohtaisia kokemuksia nousee esille? Miten itse kouluttajana suhtaudun lähisuhdeväkivaltaan ja mahdollisiin omiin kokemuksiini? Miten ryhmäläiset motivoidaan osallistumaan? Mitä oppimistavoitteita asetan kouluttajana ryhmälle (näytelmien suunnittelu)? Lähtökohtana on, että valmistellaan 1 4 lyhyttä muutaman minuutin näytelmää. Näytelmien määrä riippuu luonnollisesti koulutuksen pituudesta. Käytimme kolmen tunnin koulutuksissa kolmea näytelmää, joissa ei ollut lainkaan lämmittelyharjoituksia. Aivan ensimmäisissä koulutusryhmissä oli näitä toiminnallisia harjoituksia (esimerkiksi väitekävely), mutta palautteen perusteella jätimme ne pois myöhemmistä koulutuksista. Palautteessa toivottiin enemmän aikaa varsinaisten näytelmien käsittelyyn; ryhmä vaikutti ammattilaisina olevan jo melko syvällä aiheessa tai ainakin ryhmillä oli valmius alkaa käsitellä aihetta suoraan. Kouluttajille jäi myös vaikutelma, että menetelmä nopeutti ryhmän yhteisöllisyyden kokemusten muodostumista. Näytelmien aiheet kytkeytyivät koulutuksen oppimistavoitteiden ympärille. Hankkeessamme suurin osa forum-teatterikoulutuksista tapahtui osana nelipäiväistä lähisuhdeväkivaltatyön avainhenkilökoulutusta (105 koulutettua), jossa forum-teatteri oli yksi neljästä koulutusosiosta. Koulutuksen alussa koulutettavilta oli pyydetty ennakkotehtävänä case-kuvaus erityisen haastavaksi koetusta lähisuhdeväkivalta-casesta. Tämä mahdollisti osaltaan koulutuksen vahvan kytköksen koulutettavien omaan työhön. Kouluttajat kävivät asiakaskuvaukset läpi, ja niistä kategorisoitiin teemoja, joita käytettiin rakennettavien forum-teatteriesitysten pohjana. Koulutusryhmät olivat usein heterogeenisiä, joten kouluttajina halusimme rakentaa näytelmiä, jotka palvelisivat mahdollisimman monen ammattiryhmän tarpeita. Seuraavaan laatikkoon on koottu esimerkkejä koulutuksissamme käsitellyistä teemoista: 3
Väkivallan eri muodot, erityisesti henkinen väkivalta ja vakava väkivalta Väkivallan puheeksi ottaminen ja väkivallasta puhuminen uhrin kanssa Väkivallan tekijän kohtaaminen Vanhusten ja lasten kaltoinkohtelu Stereotypiat (mm. sukupuoli ja sosioekonominen asema) väkivallassa Väkivallasta puhuminen yläkouluikäisen nuoren kanssa Työntekijän turhautumisen tunne asiakkaan palatessa yhä uudestaan väkivaltaisen kumppanin luokse Erityisryhmiin kuuluvan, väkivaltaa kokeneen asiakkaan kohtaaminen Teemat voidaan sisällyttää myös osaksi yhtä casea, jolloin 1 4 näytelmää muodostavat kuvauksen esimerkiksi yhden perheen elämästä, normaalista arkipäivästä eri perheenjäsenten näkökulmasta. Yhdessä koulutuksessa käsittelimme lähisuhdeväkivaltailmiötä perheessä seuraavasti: Tällä haluttiin korostaa väkivaltaa perheen dynamiikkaan kokonaisvaltaisesti vaikuttavana ilmiönä (esim. Notko 2011) sekä haastaa pohtimaan väkivaltaan puuttumisen tilanteita ja palvelupolkuja. Vaihtoehtoisesti näytelmät voivat olla erillisiä ja toisistaan riippumattomia kokonaisuuksia, jolloin voidaan kuvata väkivaltaa lähisuhteissa useista eri aihepiireistä. Eräässä koulutustilaisuudessa päivän rakenne muodostui näin: 4
Tässä koulutuksessa haluttiin havainnollistaa lähisuhdeväkivaltaa myös sukupuolittuneena ilmiönä. Palvelujärjestelmän näkökulmasta ryhmissä käytiin mielenkiintoisia keskusteluja muun muassa henkisestä väkivallasta sekä siitä, miten sukupuoli vaikuttaa väkivallan tunnistamiseen, uhrin ja tekijän kohtaamiseen ja sitä kautta avun saamiseen sekä miten tilanteeseen voi vaikuttaa vielä se, että uhri kuuluu erityisryhmiin. Osallistujat kokivat hyvin kiinnostavana mahdollisuuden pohtia tilannetta sekä tekijän että uhrin näkökulmasta. Monilla saattoi olla pitkäkin työkokemus uhrien kanssa tehtävästä työstä, joten väkivallan tekijän näkökulma ja taustatarina saattoi tulla heille uutena. Eräässä koulutuksessa pääpaino oli erityisryhmissä. Kyseessä oli lähisuhdeväkivaltatyön järjestökentälle suunnattu neliosainen koulutus, jossa kokeilimme kahden osion toteuttamista forum-teatterin keinoin. Koulutuspäivän kesto oli siten 6 tuntia, jona aikana perehdyimme sellaisen perheen elämään, jossa toinen puoliso oli sairastumisen myötä alkanut vähitellen sokeutua. 5
Tarkoituksena oli havainnollistaa, miten vamma vaikuttaa lähisuhdeväkivaltaan ja sen kokemiseen sekä avun saamiseen. On tärkeää, että jokaiseen näytelmään käsikirjoitetaan problematiikkaa mutta ei valmiita vastausvaihtoehtoja (ks. myös Ranta-Tyrkkö 2010). Näytelmät voivat olla myös kärjistettyjä kuvauksia valitusta teemasta. Ne kestävät yleensä 2 3 minuuttia ja loppuvat johonkin valitun teeman kannalta olennaisen haastavaan tilanteeseen. Liitteenä (liite 1) on kaksi esimerkkiä - teatteriesitysten käsikirjoituksistamme. Pääteemojen valinnan jälkeen näytelmien suunnitteluun ja käsikirjoittamiseen osallistuivat myös lähisuhdeväkivallan kokemusasiantuntijat. Näytelmien esitys Mahdollisten alkulämmittelyjen jälkeen aloitetaan varsinainen forum-teatteri. Alkulämmittelyinä toteutettujen toiminnallisten harjoitusten sijaan kokeilimme myös aiheeseen johdattavaa esinäytelmää, josta ei kuitenkaan käyty yhteistä keskustelua vaan jonka jälkeen siirryimme suoraan ensimmäiseen näytelmään. Jokeri vastaa näytelmien taustojen (lyhyestä) avaamisesta. Lähtökohtana on hyvä pitää, ettei kerrota liikaa etukäteen (esim. Ventola ym. toim. 2013). Pääsääntöisesti esittelimme näytelmät hyvin lyhyesti, esimerkiksi: Tässä ovat Liisa-Marjatta, Raimo ja Neea kotinsa olohuoneessa. Näytelmien esittämiseen ei tarvitse rakentaa erikseen lavasteita tai muuta vastaavaa. Pienillä asioilla, esimerkiksi musiikilla, näytelmää voidaan tuoda lähemmäksi katsojia ja edistää tunnekokemuksen muodostumista. Kouluttajat voivat käyttää esimerkiksi erilaisia roolivaatteita. Totesimme, että mikäli kouluttajat näyttelevät myös, tämä vaatteiden vaihto voi osaltaan edesauttaa siirtymää kouluttajan roolista näytelmän henkilöksi ja päinvastoin. Teeman kannalta merkityksellistä rekvisiittaa voi käyttää. Esimerkiksi vakavaa väkivaltaa käsittelevässä näytelmässä tekijällä oli leikkiase. Näytelmien esityksessä on hyvä pitää mielessä se, ettei kouluttajien ole tarkoitus tarjota näytelmällä suoraan valmiita vastausvaihtoehtoja (Ranta-Tyrkkö 2010). Pääpaino on haastavan tilanteen kuvauksessa, johon lähdetään hakemaan vastauksia ryhmästä. 6
Näytelmien purkaminen Näytelmien purkaminen voi tapahtua heti yhden näytelmän jälkeen tai sitten, kun kaikki näytelmät on esitetty. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta purkamiset tehtiin välittömästi esityksen jälkeen. Koulutuksissamme kokeiltiin kahta erilaista tapaa toimia tässä vaiheessa. Vaihtoehto 1 Aloitetaan jokerin johdolla heti avoin, yleinen keskustelu aiheesta. Tämä toimii hyvin pienen, alle kymmenen henkilön ryhmän kanssa ja tilanteissa, joissa arvioidaan, että ryhmäläiset pystyvät vapaasti reflektoimaan näkemäänsä. Haastavaksi tämä vaihtoehto koettiin isommissa, noin 15 henkilön ryhmissä, joissa suulaimmat koulutettavat toivat aktiivisimmin esille näkökantojaan. Näin luonnollisesti on lähes aina koulutustilanteissa, mutta erityisesti forumteatterin kohdalla kahtiajako tuntui korostuvan. Ryhmän hiljaisimmilla kynnys ilmaista omaa mielipidettään saattoi nousta tavallista korkeammaksi. Tämä tuli esille myös palautteissa, joissa muutama koulutettava harmitteli, että olisi sittenkin pitänyt uskaltaa rohkeammin osallistua näytelmään. Koulutettavien kohdalla tämä tarkoittaa ryhmäläisten aktiivista osallistamista ja rohkaisemista ilmaisemaan mielipiteensä. Toisaalta on hyvä pitää mielessä myös se, että menetelmän periaatteisiin kuuluu vapaaehtoinen osallistuminen (Boal 1985). Vaihtoehto 2 Jaetaan koulutettavat pienryhmiin. Välittömästi näytelmän päättymisen jälkeen ryhmät ohjataan keskustelemaan noin 10 minuutin ajan päällimmäisistä ajatuksistaan. Tarkoituksena on, että ryhmät tuottavat omaehtoisesti ajatuksia, joten liian tarkkoja kysymyksiä ryhmien pohdittavaksi ei haluttu esittää. Molemmissa vaihtoehdoissa yleistä keskustelua varten jokerin tulee kuitenkin valmistautua viemään tilannetta eteenpäin kysymyksillä. Mahdollisia kysymyksiä on kerätty ja koottu niin koulutustilanteista kuin lähdekirjallisuudestakin seuraavaan laatikkoon: Mitä näitte, mitä tilanteessa tapahtui? Oliko tilanteessa väkivaltaa? Jos, niin mitä? Keitä henkilöitä tilanteessa oli mukana? Millaiset henkilöiden väliset suhteet olivat? Voisiko tilanne olla realistinen? Kuka tilanteessa pelkää ja ketä? Kuka käyttää valtaa? Onko tilanne tuttu oman työn kautta? Miten kohtauksessa voitaisiin edetä? 7
Miten näytelmän ongelmalliseen tilanteeseen lähdetään hakemaan muutosta? Keskeistä forum-teatterissa on se, että pyritään löytämään näytelmän tilanteesta ongelmat ja niihin ratkaisuvaihtoehtoja (Boal 1985; Ranta-Tyrkkö 2010). Tämä voi toteutua useilla eri tavoilla. Ryhmäläisiltä kysytään, mitä he tekisivät toisin tai mitä tilanteessa pitäisi muuttaa. Tämän jälkeen vastaajaa voidaan pyytää tulemaan näyttämölle ja asettumaan sen henkilön rooliin, jonka toimintaa haluaa muuttaa. On tärkeää tuoda selkeästi esille, ettei näyttelijän taitoja vaadita eikä niitä arvioida. Näytelmä esitetään alusta, ja nyt siihen on mahdollista sisällyttää uusi tapa toimia. Kouluttajat näyttelevät tilanteen omilta osiltaan samalla tavoin tai jopa hieman intensiivisemmin kuin ensimmäisessä versiossa, jotta muutoksen haastavuus konkretisoituisi ryhmälle. Ryhmäläiset voivat myös kertoa ilman omaa osallistumista näyttelemiseen, miten tilanteessa pitäisi edetä, ja kouluttajat näyttelevät roolit uudestaan yleisön ajatusten mukaan. Tätä sovellettiin erityisesti koulutuksissa, joissa näytelmän purku alkoi yleisenä keskusteluna ja näytteleminen oli jo lähtökohtaisesti vapaaehtoista. Koulutuksissa, joissa koulutettavat oli jaettu pienryhmiin heti näytelmän jälkeen, etenimme pääosin kuten edellä, mutta koulutettavilla oli ollut mahdollisuus miettiä ryhmissä näytelmien purkua ja muutoksen hakemista ryhmän havaitsemisiin ongelmiin. Puheenvuoro annettiin aina yhdelle ryhmälle kerrallaan. Ryhmäläiset reflektoivat näkemäänsä keskenään ja tarvittaessa kouluttajat esittivät tarkentavia kysymyksiä. Muut ryhmät eivät saaneet vielä tässä vaiheessa kommentoida. Tämä lisäsi selkeästi ryhmäläisten tasapuolista osallistumista ja ryhmässä myös hiljaisemmat rohkaistuivat helpommin esittämään näkökantojaan. Pienryhmien kohdalla kokeilimme myös hieman erilaista etenemistä. Välittömän purkamisen jälkeen ryhmät saivat tehtäväkseen valmistella näytelmästä uuden version, jossa he olivat puuttuneet havaitsemiinsa epäkohtiin. Ryhmät esittivät oman esityksensä, minkä jälkeen käytiin vielä keskustelua esimerkiksi teemoista ja siitä, mikä muuttui ja miten. Joissakin ryhmissä kokeilimme aiheen syventämistä forum-teatterin perustekniikan, kuuman tuolin avulla (ks. esim. Ventola ym. toim. 2013). Siinä henkilöt (kouluttajat) vuoron perään jäävät rooliinsa, ja koulutukseen osallistujat voivat esittää hänelle kysymyksiä. Kuumassa tuolissa istuva vastaa kysymyksiin roolihenkilönsä lähtökohdista käsin. Tämä koettiin todella hyväksi menetelmäksi. Koulutettavat olivat hyvin aktiivisia kyselemään esimerkiksi väkivallan tekijän motiiveja ja taustatarinaa. Kahden vuoden jälkeen koulutuksesta eräs koulutettava tuli kertomaan, että hänelle nimenomaan tämä tekijän roolin ja hänen mielenmaisemansa valaiseminen oli ollut hyvin merkittävä oppimisen kokemus ja vaikuttanut hänen työhönsä. Kuuma tuoli tarjosi mahdollisuuden myös syventää ymmärrystä uhrin ajatusmaailmasta, esimerkiksi siitä, miksi hän ei vain lähde pois väkivallan tekijän luota. Samalla tilanne antoi koulutettaville kokemuksen siitä, miten väkivallasta voidaan puhua asiakkaan tai potilaan 8
kanssa aivan kuten muistakin sensitiivisistä aiheista (kuten päihteiden käytöstä tai mielenterveysongelmista). Forum-teatterin toteutus pähkinänkuoressa Näytelmäaiheiden kerääminen koulutettavilta Aiheisiin ja roolihahmoihin syventyminen, käsikirjoitus Koulutustilanteessa alkulämmittelyt/ esinäytelmä Näytelmien esittäminen yksi kerrallaan kaikki peräkkäin Näytelmien purku: pienryhmissä yleisenä keskusteluna Osallistujien mahdollisten omakohtaisten kokemusten esille nousemisen käsittelyn mahdollisuus Mitä esityksen jälkeen? Forum-teatteri on menetelmänä hyvin tunteita herättävä (esim. Ventola ym. toim. 2013). Tämä on tullut esille myös palautteissa kolmen vuoden aikana. Koulutuksessa on erityisesti pyrittävä huomioimaan he, joilla on omakohtaisia väkivallan kokemuksia. Tarjosimme osallistujille mahdollisuuden jäädä koulutuskertojen jälkeen keskustelemaan mahdollisista omista tai läheiselle sattuneista väkivallan kokemuksista. Eräs koulutettava kertoi, että tämä mahdollisuus oli tuonut hänelle turvaa, koska jo pelkkä tietoisuus siitä, että apua saisi, auttoi, eikä hänen tarvinnutkaan ottaa yhteyttä. On lisäksi huomioitava, että koulutettavissa saattaa olla myös väkivallan tekijöitä, joilla puolestaan voi käynnistyä voimakkaita syyllisyyden tunteita. Kouluttajilla tulee siis olla valmius tunnistaa ja kohdata kaikkia väkivallan osapuolia. Erityisen tärkeää on huomioida myös mukana olleiden kokemusasiantuntijoiden jaksaminen koulutusten jälkeen. 9
PALAUTE Jokaisen koulutusosion jälkeen kerättiin niin sanottu välitön, reaktiotason palaute (Kirkpatrick 1994; Korkeakoski toim. 1999). Palaute kysyttiin kirjallisella palautelomakkeella, jossa kartoi-tettiin kokemuksia asteikolla 1 5 (1 = erittäin huono, 5 = erittäin hyvä) seuraavista osaalueista: tilaisuudesta informoiminen etukäteen päivän rakenne sisällöllinen anti tapaamisen anti suhteessa omiin tarpeisiin tai / ja työhön esittelymenetelmien toimivuus yleisarvosana tapaamisesta. Forum-teatterin menetelmällä toteutettujen koulutusten yleisarvosanojen keskiarvot olivat välillä 4.1 4.8. Kehittämisideoita ja mielipidettä menetelmän toimivuudesta koulutusmuotona kysyttiin samassa lomakkeessa lisäksi erillisillä avoimilla kysymyksillä. Esimerkkejä näistä vastauksista on liitteessä 2. Forum-teatteri on osa lähisuhdeväkivaltatyön avainhenkilökoulutusta, josta on tehty erillinen raportti (Piippo 2017b). LOPUKSI Forum-teatteri todettiin toimivaksi menetelmäksi lähisuhdeväkivaltatyön koulutuksissa. Sen hyötynä voidaan pitää menetelmän mahdollistamaa syvää vuorovaikutusta kouluttajien ja koulutettavien välillä. Lähisuhdeväkivaltailmiö vaikutti heräävän eloon koulutettavien ryhmäpohdinnoissa, ja he tuottivat runsaasti erilaisia näkökulmia aiheeseen ja ammatillisten käytäntöjen kehittämiseen. Kouluttajien näkökulmasta menetelmä mahdollisti myös vaikeiden ja ristiriitaistenkin asioiden nostamisen keskusteluun. Lisäksi menetelmä osallistujia kyseenalaistamaan omia lähisuhdeväkivaltaan liittyviä näkemyksiään ja mahdollisia ennakkoluulojaan. Asettuminen esimerkiksi uhrin rooliin ja vuorovaikutukseen väkivallan tekijän kanssa oli koettu ajatuksia herättäväksi ja aiempia aiheeseen liittyviä stereotypioita haastavaksi. Ylipäätään forum-teatteri on menetelmänä hyvin intensiivinen, mikä tuottaa parhaimmillaan yhteisöllisyyden kokemuksia ryhmään. Tällä on luonnollisesti positiivisia vaikutuksia. Riskinä intensiivisyydessä on kuitenkin myös se, että koulutettavien mahdolliset omat väkivaltakokemukset viriävät muistoista tietoisuuteen. Mielenkiintoinen huomio oli, että jokaisessa ryhmässä oli henkilöitä, jotka kertoivat omista väkivaltakokemuksistaan joko kaikille ryhmätilanteessa tai kouluttajille koulutustilaisuuden päättymisen jälkeen. Koulutettaville tarjottiin mahdollisuus näihin keskusteluihin jokaisen koulutuksen jälkeen. 10
Kokemuksien palaaminen mieleen voi toimia myös positiivisena asiana. Forumteatterikoulutuksiin osallistui vuosien 2015 2017 aikana useita kokemusasiantuntijoita. Heille kokemus oli ollut voimauttava, koska tilanne on tarjonnut mahdollisuuden aiheen käsittelyyn aiempaa poikkeavasta näkökulmasta. Näytelmät mahdollistivat heille konkreettisesti toisenlaisen roolin ottamisen. Toisaalta myös se oli koettu hyvänä, että he saivat olla koulutusavustajina mahdollistamassa sitä, että muut lähisuhdeväkivallan uhrit saisivat oikea-aikaisempaa apua. Kokemusasiantuntijoille korostettiin aina koulutukseen osallistumisen vapaaehtoisuutta ja sitä, että heillä on mahdollisuus jättäytyä pois, mikäli he kokevat tilanteen vaikeaksi. Kouluttajien tulee huomioida tämä toisaalta myös siinä, että mahdollisten akuuttien poisjäämisten varalta kokemusasiantuntijoita kannattaa mahdollisuuksien mukaan rekrytoida aina vähintään kaksi. Työparina heillä on vertaistukea toisistaan, ja mahdollisen äkillisen poisjäämisen sattuessa tilanne ei muodostu haastavaksi koulutuksen järjestämisen näkökulmasta. Lähtökohtaisesti kynnys astua näyttämölle vaikuttaa olevan korkea sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten keskuudessa. Menetelmän käyttö ei kuitenkaan edellytä lainkaan näyttelijän taitoja, mitä kannattaa korostaa myös koulutettaville. Keskeistä on eläytymis- ja heittäytymiskyky sekä vahva osaaminen omasta substanssista. Koulutukset toimivat parhaiten 2 3 henkilön ryhmissä, mikä toisaalta voi olla haastavaa aika- ja kustannusresurssien näkökulmasta. 11
LÄHTEET Boal, A. 1985: The Theatre of Oppressed. New York: Theatre Communications Group. Husso. M. 2003: Parisuhdeväkivalta. Lyötyjen aika ja tila. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Tampere: Vastapaino. Kirkpatrick, D. L. 1994: Evaluating Training Programs: The Four Levels. San Francisco: Berrett-Koehler Publishers, Inc. Korkeakoski, E. (toim.) 1999: Opettajien täydennyskoulutuksen tuloksellisuus. Opetushallituksen rahoittama, pitkäkestoinen koulutus. Opetushallitus. Arviointi 3/1999. http://www.oph.fi/download/49192_opettajien_taydennyskoulutuksen_tuloksellisuus.pdf. Luettu 16.8.2017. Känkänen, P. 2013: Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa kohti tilaa ja kokemuksia. Tutkimus 109. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Akateeminen väitöskirja. Tampere: Juvenes Print. Notko, M. 2011: Väkivalta, vallankäyttö ja vahingoittuminen naisten perhesuhteissa. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 406. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/25769/9789513941789.pdf?sequence=1. Luettu 16.8.2017. Nyqvist, L. 2001: Väkivaltainen parisuhde, asiakkuus ja muutos. Prosessinarviointi parisuhdeväkivallasta ja turvakotien selviytymistä tukevasta asiakastyöstä. Akateeminen väitöskirja. Turun yliopisto. Ensi- ja turvakotien liitto. Piippo, S. 2017a: Developing Better Services for Intimate Partner Violence: Hearing the Voice of Disabled People. Journal of Health Science 5(4), s. 186 198. Piippo, S. 2017b: Lähisuhdeväkivaltatyön avainhenkilökoulutus. Raportti. VIOLA väkivallasta vapaaksi ry. Ranta-Tyrkkö, S. 2010 At the Intersection of Theatre and Social Work in Orissa, India: Natya Chetana and Its Theatre. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. 12
Ventola, M., Ranta-Ylitalo, M. & Ekoluoma, R. (toim.) 2013: Osallistava teatteri sosiokulttuurisessa palvelumuotoilussa. Forum-teatteria päihdekuntoutuksessa. Centria Ammattikorkeakoulu. Kokkola: Suomen yliopistopaino Oy. Virkki, T., Husso, M., Notko, M. Holma, J., Laitila, A. & Mäntysaari, M. 2015: Possibilities for Intervention in Domestic Violence: Frame Analysis of Health Care Professionals' Attitudes. Journal of Social Service Research 41(1), s. 6 24. Yoshihama, M. & Tolman, R. 2015: Using Interactive Theater to Create Socioculturally Relevant Community Based Intimate Partner Violence Prevention. American Journal of Community Psychology 55(1 2), s. 228 238. 13
LIITTEET LIITE 1. Esimerkkejä käsikirjoituksista. ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------- IIRIS Tilanne tapahtuu terapeutin vastaanotolla. Näytelmä alkaa, kun terapeutti odottaa seuraavaa asiakasta ja katselee ikkunasta ulos. Puhuu itsekseen. Terapeutti: No niin, vielä tämä seitsemäs asiakas tälle päivää, niin olisi viikonloppu edessä. Huh, mikä päivä takana. Oikeastaan viikko, tai koko vuosi. Kukas olikaan seuraava, ai niin, Iiris. Vaikeaan tilanteeseen jäi, kun viimeksi nähtiin. Mitähän siitä hänen elämästään oikein tulee, ettei pääsisi vielä joku päivä hengestään. On erikoisen ilkeää vainoa ja väkivaltaa kumppanin taholta kyllä, kerta kaikkiaan. Tyttörukka. Onneksi puhui, että eroa on miettinyt. Ai tuoltahan Iiris näkyykin jo tulevan bussista, kylläpä näyttää olevan kuin eri ihminen, Hyvänen aika, miten levollisen näköinen ja pirteä. Ei mutta.nyt se varmaan on tapahtunut, mistä ollaan niin monta, monta kertaa puhuttu. Kyllä, ei tuohon muuta selitystä ole. Onpas sentään jotakin ilon aihetta tässäkin viikossa ja tuntee tehneensä oikein asioita. (Iiris ohjautuu sisään) Iiris: No hei. Terapeutti: No hei vaan, tule vaan peremmälle. Mitäs sinulle kuuluu, siitä nyt neljä viikkoa taitaa olla, kun viimeksi nähtiin. Peruit nuo pari viimeistä aikaa. Iiris: Kyllä mulle kuuluu aika hyvää nyt oikeestaan. Terapeutti: Haluatko kertoa enemmän? Iiris: No siis joo, ei oikeestaan mitään ihmeellistä. Mä oon vaan nyt tajunnut muutaman jutun. Mitkä ei oikein oo ollu mun elämässä kunnossa. Ja et en voi elää enää näin. Terapeutti: Niin, paljonhan me täällä on puhuttu, että oletko sinä onnellinen nykyisessä tilanteessasi. Iiris: Joo. Siis kun täälläkin on aina puhuttu sitä, että missä mä nään itteni tulevaisuudessa ja että ne päätökset, ne päätökset. Ja ku mä lähden aina täältä, mä kelaan, et pitäisi tehdä, ja minä itse vain voin tehdä omaa elämääni koskevia päätöksiä. Ja ottaa rohkeasti hyppy kohti tulevaa, vaikka ei tiedäkään, mitä vastassa. Terapeutti: (hiljaa, mutta hyvin onnellinen) Iiris: Ja et onhan ne aina vaikeita. 14
Terapeutti: Iiris: Terapeutti: Iiris: Terapeutti: Iiris: Iiris: Niinhän ne on, mutta toisaalta oikea päätös antaa sitten taas voimaa ja suunnan elämälle. Nimenomaan! Mä muistan, kun sä oot aina puhunut siitä. Niin mä nyt sitten tein sen päätöksen! Mikähän se päätös mahtaa olla, taidan kyllä jo arvata? Niin me palattiinkin Maran kanssa yhteen! Kun siis mä ehdin jo jättää sen. Se on vaan niin ihana. Ja se itki, kuvittele, itki! Kun rakastaa kuulemma niin paljon ja katuu kaikkea, mitä on tehnyt. (menee täysin sanattomaksi, on odottanut muuta) Mä en oo koskaan tuntenut itseeni näin rakastetuksi! Ja nyt kun mä oon kelannut, niin ei siinä oikeestaan oo mitään selvittämätöntä enää meillä. Ei sekään Jasmine-juttu. Pelkkää kännisekoilua. Sit se sano, että mä vaan saan sen pään sekaisin ja veren kiehumaan, ei kukaan muu saa samalla tavalla, niin siksi se joskus käy kiinni. Mutta ei enää ikinä! Se lupasi. Ja arvaa miten se sen todisti: Se kosi! Me mennään naimisiin ensi kuussa! Se muutti jo mun luo asuu. Eikä sen tartte maksaa, onhan mulla tilaa. Ja sen ne murrosikäiset lapset muuttaa vissiin kanssa, tai emmä tiedä varmaks, asuuko ne osan viikkoo. Who cares, kaikki on nyt niin hyvin! Ja sulle voinkertoo vielä tän: mä luulen, että meille syntyy vauva puolen vuoden päästä! Iiik, eikö ole ihanaa?!! Mutta miks sä näytät tuollaiselta? Eksä oo iloinen mun puolesta? Mähän tein niinku oli puhuttu, lopetin sen haahuilun. Otin vakavan askeleen sitoutumisessa. ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------- LIISA-MARJATTA, RAIMO JA NEEA Näytelmä alkaa tilanteesta, jossa perhe istuu olohuoneessa. Raimo-isä puhdistaa asetta olohuoneen pöydällä, 12-vuotias Neea lukee läksyjä hieman syrjemmällä. Liisa-Marjatta: Onpas kiva, kun ollaan kaikki täällä koolla. Kerrankin. Ja Raimokin pääsit töistä jo aiemmin. Voi että. Niin ne hiihtolomatkin alkaa jo lähetä. Tiedättekö minä olen vähän miettinyt yhtä juttua. (Touhuaa hermostuneena ympäriinsä) Kukaan ei reagoi mitenkään. Raimo puhdistaa asettaan, nostaa sitä hieman ilmaan. Liisa- Marjatta: Niin kun ne lomatkin lähenee. Ja se minun sisko on aina pyydellyt käymään sinne Puumalaan. (Katsoo kysyvästi Raimoa, joka lopettaa aseen puhdistamisen. Ei edelleenkään katso Liisa- Marjattaan.) Liisa-Marjatta: Niin että kun jo sinäkin olet lomalla 15
Raimo: (Nostaa aseen ilmaan, tähtää ulos ikkunasta korjatakseen tähtäintä, ei sano edelleenkään mitään eikä katso vaimoonsa.) Liisa-Marjatta: Niin jos sinä tuon Neean kanssa pari päivää pärjäisit (ääni hiljenee, menee istumaan sohvalle kauemmaksi Raimosta) Raimo: (Tähtää aseella ulos, vaihtaa suuntaa toiseen ikkunaan, laskee sitten aseen ja katsoo ensimmäisen kerran Liisa-Marjattaa suoraan silmiin. Katsoo pitkään. Ei sano mitään.) Liisa-Marjatta: Tai pitää vielä miettiä. En minä ole mitään luvannut (hyvin hiljaa) Neea: (On seurannut koko ajan tilannetta. Tulee äitinsä viereen sohvalle lukemaan. Ei sano mitään.) LIITE 2. Palautetta koulutettavilta forum-teatterista koulutusmuotona. 16
17