Metsänuudistaminen pohjoisen erityisolosuhteissa Loppuseminaari 15.03.2012, Rovaniemi Syyskylvön onnistuminen Lapissa Mikko Hyppönen ja Ville Hallikainen / Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet Finnish Forest Research Institute www.metla.fi
Kylvö uudistamismenetelmänä Kylvö on yleisesti käytetty männynviljelymenetelmä Suomessa ja nykyisin myös Ruotsissa, erityisesti maiden pohjoisosissa Käytetään myös siemenpuuhakkuun yhteydessä Valtaosa kylvöstä tehdään koneellisesti maanmuokkauksen yhteydessä alhaiset kustannukset
Kylvön ajankohta 1 Suositeltu kylvöajankohta: kevät ja alkukesä Ongelma: koneelliseen kylvöön sopiva aika on lyhyt Maanmuokkaus- ja kylvökoneet pääsevät uudistusalalle vasta maaston kuivuttua koneita kantavaksi Lyhyestä kylvökaudesta johtuu, että kylvöä on tehty myös muina aikoina Esim. Metsähallitus on kylvänyt myöhään syksyllä
Kylvön ajankohta 2 Voisiko syksy olla mahdollinen kylvöajankohta? Tutkimustulokset eivät tavallisesti ole tukeneet syyskylvöä uudistusala on huono siemenen varastointipaikka talven yli Siemen ei saa itää syksyllä Siementen edestakainen vettyminen ja jäätyminen rikkoo siemenen Syyskylvön tulos riippuu ajankohdasta ja maantieteellisestä sijainnista Myöhäissyksy joidenkin tutkimusten mukaan hyvä ajankohta Pohjoisessa syyskylvö onnistuu paremmin kuin etelässä Jälki-itäminen Myöhäissyksyn kylvö!? Hypoteesi: Syksy ei ole järkevä kylvöajankohta
Tutkimuskysymykset Miten männyn kylvö myöhään syksyllä on onnistunut Metsähallituksen mailla Lapissa? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet onnistumiseen?
Aineisto ja menetelmät Satunnaisotos Metsähallituksen vuosien 1997-2005 syyskylvöistä Inventointi vuonna 2008 50 uudistusalaa ja 908 ympyräkoealaa mitattiin Systemaattinen koeala-arviointi, koealakoko 10 m 2 Uudistusalan koko vaikutti koealojen määrään Kaikki taimet ja taimiaines laskettiin puulajeittain Analyysi: Mallinnuksessa käytettiin yleisiä ja yleistettyjä lineaarisia sekamalleja
Inventoitujen uudistusalojen sijainti Sijaintikunnat: Kittilä, Rovaniemi ja Salla Keskikorkeus: 250 m mpy (Kittilä 251 m, Rovaniemi 197 m ja Salla 275 m) Keskilämpösumma: 735 d.d. (Kittilä 704 d.d., Rovaniemi 817 d.d. ja Salla 717 d.d.)
Aineiston esittely
Eri tekijöiden vaikutus männyntaimien kokonaismäärään koealalla (malli 1)
Eri tekijöiden vaikutus kehityskelpoisten männyntaimien esiintymistodennäköisyyteen koealalla (malli 2) Lämpösumma, dd Humuksen paksuus, mm Kivisyys, cm Etäisyys metsän reunasta, m Paljaan maan osuus, % Kylvövuosi
Iän vaikutus kehityskelpoisten taimien pituuteen (malli 3) Pituus, cm Ikä, vuotta
Mallilla 1 ennustetut ja havaitut männyntaimien kokonaismäärät (kpl/koeala) Lämpösumma, dd Humuksen paksuus, mm Kivisyys, cm Etäisyys metsän reunasta, m Kylvövuosi Paljaan maan osuus, %
Johtopäätökset 1 Syyskylvö on onnistunut hyvin Keski-Lapissa vastoin useimpien syyskylvötutkimusten tuloksia ja metsänhoitosuosituksia Tutkituilla myöhään syksyllä kylvetyillä uudistusaloilla oli keskimäärin 14 000 tainta hehtaarilla (mediaani 10 000 kpl/ha) eli ainakin yhtä paljon kuin on tavallisesti keväällä kylvetyillä aloilla Luonnontaimien täydentävä vaikutus on merkitsevä (reunametsä)
Johtopäätökset 2 Paljastetun maan osuus ja lämpösumma vaikuttivat positiivisesti sekä humuksen paksuus ja kivisyys negatiivisesti taimettumisen todennäköisyyteen ja taimien määrään Tuloksissa on alueellisia eroja Vuosien väliset erot olivat merkitseviä (kylvövuosi 2005 > kuiva kesä 2006)
Johtopäätökset 3 Jää ja routa ovat tärkeimpiä siementen ja taimien tuhoutumiseen vaikuttavia tekijöitä, mutta myöhäissyksyn kylvöissä niillä ei tuntunut olevan suurta vaikutusta Myöhäissyksy näyttää olevan kevään ja alkukesän lisäksi järkevä kylvöajankohta ainakin Keski-Lapissa Wibeckin (1927), Hedemann-Gaden (1927), Kankaan (1940), Kinnusen (1982) sekä Nygrenin ja Leinosen (1992) tutkimusten tulokset sekä jälki-itämistutkimusten tulokset tukevat johtopäätöstä Hypoteesi voidaan hylätä!