VÄYLÄRAKENNUSHANKKEEN DIGITAALINEN LUOVUTUSAINEISTO JA SEN JÄLLEENKÄYTTÖARVO

TEKNILLINEN TIEDEKUNTA VÄYLÄRAKENNUSHANKKEEN DIGITAALINEN LUOVUTUSAINEISTO JA SEN JÄLLEENKÄYTTÖARVO Anni Jakkila Ohjaaja: Prof. Rauno Heikkilä KONETEKNIIKAN KOULUTUSOHJELMA Diplomityö Toukokuu 2017

TIIVISTELMÄ Väylärakennushankkeen digitaalinen luovutusaineisto ja sen jälleenkäyttöarvo Anni Jakkila Oulun yliopisto, Konetekniikan koulutusohjelma Diplomityö 2017, 98 s. + 7 s. liitteitä Työn ohjaajat: Prof. Rauno Heikkilä Diplomityön tavoitteena oli tutkia ja kehittää väylärakennushankkeen digitaalista luovutusaineistoa ja sen jälleenkäyttöarvoa. Työssä tarkasteltiin sähköisen aineistoluovutuksen nykytilaa metatietoineen tilaajan, Liikenneviraston, näkökulmasta. Nykytilatarkastelussa selvitettiin, miten hankkeen elinkaarenaikainen tiedonhallinta ja digitaalisen luovutusaineiston arkistointi on huomioitu eri infra-alan ohjeistuksissa. Tutkimus toteutettiin kirjallisuusselvityksen lisäksi haastattelemalla alan asiantuntijoita ja havainnoimalla toimintatapoja pilottikohteessa, Valtatie 8 parantaminen Luostarinkylän kohta -rakennushankkeessa. Tutkimustuloksissa havaittiin, että tilaajan projektihenkilöstön tietämys sähköisen aineistoluovutuksen toimintatapojen suhteen on heikolla tasolla. Nykyiset ohjeistukset ovat puutteellisia ja hajallaan lukuisissa tietovarannoissa. Infra-alalla tarvitaan määritelmiä organisaatiotasoisiksi metatiedoiksi. Ohjeita on tarpeen päivittää digitaalisia mallipohjaisia menetelmiä tukeviksi periaatteella vähemmän on enemmän selkeän ja yksiselitteisen linjan saavuttamiseksi. Väylärakennushankkeen elinkaarenaikainen tiedonhallinta tehostuu laatuaineistosta ja toteumamallista luodulla digitaalisella luovutusaineistolla antaen lähtötiedot

ylläpitovaiheen omaisuudenhallinnalle. Infran omaisuudenhallintaa voidaan kehittää toteumamallista muodostetun ylläpitomallin avulla. Asiasanat: väylärakennushanke, luovutusaineisto, jälleenkäyttöarvo

ABSTRACT Digital Handover Documentation of Way Construction Project and its Re-use Value Anni Jakkila University of Oulu, Degree Programme of Mechanical Engineering Master s thesis 2017, 98 p. + 7 p. appendixes Supervisor: Professor Rauno Heikkilä The aim of the master s thesis was to study and develop a digital handover documentation of way construction project and its re-use value. The research for the thesis focused on the current state of a digital handover documentation, including metadata, from the point of view of the Finnish Transport Agency as a client organization. The research on the current state examined how various guidelines for infrastructure construction take into account both information management during the project and the archival of digital handover documentation. Sources for the study include literature. Expert interviews and observations on common practices identified during the pilot project Main Road 8 Luostarinkylä. The results indicate that the client personnel lack expertise related to digital documentation delivery. The existing guidelines are deficient and scattered in several different locations. The field of infrastructure constructions would benefit from metadata requirements defined at the organization level. Existing guidelines should be updated to support digital model-based procedures on the principle of less is more to achieve clearer and less ambiguous results. Information management during a way construction project becomes more efficient through digital handover documentation, which consist of the quality documents and as-

built model, as the source information compiled for asset management in the maintenance phase. In other words, asset management can be refined through the creation of a maintenance model-based on the corresponding as-built model. Keywords: way construction project, handover documentation, re-use value

ALKUSANAT Tämä diplomityö on tehty Liikenneviraston tilauksesta sähköisen aineistoluovutuksen ja arkistoinnin kehittämiseksi. Työ aiheella Väylärakennushankkeen digitaalinen luovutusaineisto ja sen jälleenkäyttöarvo toteutettiin Liikenneviraston Oulun toimipisteessä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tiloissa. Kiitokset kuuluvat molemmille organisaatioille sekä Liikennevirastolle ajankohtaisen aiheen löytymisestä ja rahoituksen järjestymisestä että ELY-keskukselle käytännönjärjestelyistä tilojen suhteen. Erityisesti haluan kiittää saamistani arvokkaista neuvoista ja rakentavasta palautteesta Liikenneviraston tietomallinnuksen kehittämispäällikkö Tiina Perttulaa, jonka ansiosta työ saatiin käyntiin. Diplomityön ohjaajana toimi Oulun yliopiston Rakenteet ja rakentamisteknologian tutkimusyksikön professori Rauno Heikkilä. Työtä varten koottuun ohjausryhmään kuuluivat Tiina Perttulan ja Rauno Heikkilän lisäksi Liikenneviraston tietopalveluasiantuntija Heli Paasi ja projektipäällikkö Ari Mäkelä sekä erityisasiantuntija Tuomo Palomaa BimOne Finland Oy:stä. Kiitän koko ohjausryhmää avusta työn tekemisessä. Erityiset kiitokset haluan osoittaa Rauno Heikkilälle asiantuntevista ja idearikkaista neuvoista sekä kannustavasta tuesta matkan varrella. Haluan kiittää molempien organisaatioiden henkilöstöä työseurasta, erityisesti työhuonekavereitani Liikenneviraston Terhi Honkarintaa ja Jukka Päkkilää huolenpidosta ja käytännönjärjestelyistä. Kiitokset ansaitsevat myös kaikki haastatteluihin osallistuneet ja työn aikana tapaamani henkilöt, jotka mahdollistivat työn tekemisen. Kiitän myös yliopiston IT-tuelle hukkuneen työni pelastamisesta. Lopuksi haluan kiittää perhettäni ja ystäviäni tuesta ja ymmärryksestä projektin aikana ja matkallani diplomi-insinööriksi. Oulussa, 24.5.2017 Anni Jakkila

SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ ABSTRACT ALKUSANAT MERKINNÄT JA LYHENTEET 1 JOHDANTO... 11 1.1 Tilaaja väylärakennushankkeen luovutusaineiston vastaanottajana... 11 1.2 Ohjeistuksen nykytilanne ja kehittämistarpeet... 14 1.3 Infra-alan viimeaikainen kehitys ja sen vaikutukset... 16 1.4 Tavoite... 17 2 VÄYLÄRAKENNUSHANKKEEN DIGITAALISEN LUOVUTUSAINEISTON KEHITTÄMINEN... 18 2.1 Väylärakennushankkeen elinkaaren vaiheet... 18 2.2 Tilaajalle toimitettavan aineiston vastaanottovaiheet... 23 2.2.1 Digitaalinen aineiston luovutusmenettelyt... 30 2.2.2 Tiedonhallinnan merkitys ja haasteet väylärakennushankkeissa... 35 2.2.3 Aineiston arkistointimenettelyt... 40 2.3 Nykyisen ohjeistuksen sisältö... 47 2.3.1 Toimintajärjestelmä... 48 2.3.2 Hankinnan ohjeistus... 50 2.3.3 Ohjeluettelon analyysi... 52 2.4 Empiiristen havaintojen suoritus... 63 2.4.1 Kysely tilaajan projektihenkilöstölle... 63 2.4.2 Tarkentavat haastattelut ja palaverit asiantuntijaryhmälle... 64 2.4.3 Pilottikohteen seuranta ja analysointi... 64 3 TULOKSET... 67 3.1 Tilaajan projektihenkilöstön arvio ohjeista... 67 3.2 Asiantuntijaryhmän näkemys... 71 3.3 Havainnot pilottikohteen toteutuksesta... 75 4 PÄÄTELMÄT... 81 4.1 Ohjeistuksen kehittämisen päätehtävät... 81 4.2 Tilaajan luovutus- ja arkistointimenetelmien kehittäminen... 83 4.3 Luovutusmenettelyiden toimivuus projektissa... 84 4.4 Digitaalisen luovutusaineiston vastaanotto ja arkistointi... 86 4.5 Kehitys- ja jatkotutkimusehdotukset... 88 LÄHDELUETTELO... 91

LIITTEET: Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Taustakartoitus sähköisestä luovutusaineistosta (kyselylomake) Asiantuntijaryhmän haastattelu (haastattelurunko) Suunnittelun läpivienti (kaavio) Suunnitteluaineistojen ylläpito ja arkistointi (kaavio)

MERKINNÄT JA LYHENTEET Arkisto Säilytettävä ja järjestetty asiakirjakokoelma sekä asiakirjojen säilytyspaikka. Arkistonmuodostussuunnitelma Ennalta laadittu suunnitelma asiakirjojen liittämiseksi arkistoon käsittelyn jälkeen. (AMS) Asiakirjallinen tieto Avoin formaatti Organisaation tuottama tai vastaanottama sen tehtävien ja niiden käsittelyprosessien aikana syntyvä tieto, jolla on oikeudellinen merkitys. Yleisesti käytettävissä oleva tallennetun tiedon esitysmuoto eli tiedostomuoto. BIM Rakennuksen tietomalli. Rakennuksen ja rakennusprosessin koko elinkaaren aikaisten tuotetietojen kokonaisuus digitaalisessa muodossa. (Building Information Model) BuildingSMART Finland Suomalaisten kiinteistö- ja infra-alan omistajien ja palvelujen tuottajien muodostama yhteistyöfoorumi. Sen tarkoituksena on levittää tietoa tietomallintamisesta ja tukea toiminnassa mukana olevia tietomallipohjaisten prosessien käyttöönotossa. (bsf) Diaari DWG Diaari on viraston asiakirjojen rekisteri ja hakemisto, johon rekisteröidään viranomaisen laatimat ja vastaanottamat asiakirjat. Tiedostoformaatti, johon voidaan tallentaa kolmiulotteista geometria- ja ominaisuustietoa. (drawing) eams Sähköinen arkistonmuodostussuunnitelma. Organisaation tehtäväluokitukseen

ELY Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. IFC Kansainvälinen tiedonsiirtostandardi oliopohjaisten tuotetietojen tiedonsiirtoon ja yhteiskäyttöön. (Industry Foundation Classes) Inframalli Infrarakenteen tietomalli. (Inframodel, IM) InfraRYL Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset sisältäen infrarakenteiden teknisten ja toiminnallisten vaatimusten kuvauksen. LIVI Metatieto Natiiviformaatti Liikennevirasto. Asiakirjallisen tiedon sekä sen hallintaa ja käsittelyä koko niiden elinkaaren ajan kuvaileva tieto. Se määrittelee tietoa tiedosta tai sen sisällöstä. (Metadata) Tietokoneohjelman oma tallennusmuoto. Näin tehty -piirustus Rakentamisvaiheen toteutumatiedoilla ja mahdollisilla suunnitelmatiedoilla päivitetty rakennussuunnitelman asiakirja. (As built-, tarke- tai toteumapiirustus) Rekisteri Viranomaisten hallinnoima kattava, luettelomainen tietovarasto. RHK RTS Tarkemittaukset Ratahallintokeskus. Rakennustietosäätiö Oy. Näin tehty -mittaukset rakentamisen jälkeen osoittavat toteutuneen kohteen mittojen ja sijaintien poikkeamat suunniteltuun nähden. Tiedonohjaussuunnitelma Organisaatiokohtainen tehtäväluokitukseen perustuva elinkaarisuunnitelmanakin toimiva, järjestelmä, joka korvaa eri väylätyyppien arkistonmuodostussuunnitelman. (TOS) YIV Yleiset inframallivaatimukset.

11 1 JOHDANTO Digitaalisaation myötä tiedon määrä on kasvanut entisestään ja tapa hallita tietoa on muuttunut paperisesta sähköiseen. Nämä vaikutukset näkyvät myös infrastruktuurirakentamisessa. Digitaalisoitu ja tietomallipohjainen suunnittelu ja rakentaminen edellyttävät erilaisia toimintatapoja aineistoluovutuksen suhteen perinteiseen paperiseen verrattuna. Sähköistyneiden toimintatapojen tuomiin haasteisiin ja niiden aiheuttamiin muutoksiin vastataan digitaalisella luovutusaineistolla. Väylärakennushankkeen digitaalinen luovutusaineisto ei koostu pelkästään tietomalleista ja laatuaineistosta, vaan siihen kuuluu myös kaupallisia ja teknisiä asiakirjoja. Tässä työssä pureudutaan aineistoluovutuksen ja arkistoinnin nykytilaan ja tietojen elinkaarihallintaan tilaajan näkökulmasta tässä ajanhetkessä. Tilaajana on Liikennevirasto, joka yhdessä alueellisten Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset) kanssa vastaa Suomen tienpidosta. Tämän kolmesta edeltäjävirastosta, Merenkulkulaitoksesta, Ratahallintokeskuksesta ja Tiehallinnosta, muodostuneen asiantuntijaorganisaation tehtävänä on huolehtia valtion hallinnassa olevien ratojen ja vesiväylien suunnittelusta, ylläpidosta ja rakentamisesta sekä merkittävien tiehankkeiden toteutuksista. Näiden lisäksi sen toimiin kuuluu liikenteen palvelutason ylläpito ja liikennejärjestelmän kehittäminen. (Liikennevirasto 2016a.) Idea tutkimukselle syntyi Liikenneviraston (Livi) tarpeesta selvittää, mikä on digitaalinen luovutusaineisto, ja päivittää samalla omia ohjeitaan. Siirtyminen digitaalisuuteen edellyttää suunnittelua ja yhteistyötä organisaation eri yksiköiden kesken. Työssä on tarkoitus tuoda erityisesti asiakirjahallinnon ja arkistotoimen näkemystä esiin, mitä ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. 1.1 Tilaaja väylärakennushankkeen luovutusaineiston vastaanottajana Liikenneviraston asiakirjahallintoyksikkö vastaa sekä asiakirjahallinnon että arkistotoimen ohjauksesta ja kehittämisestä, kirjaamo- ja arkistopalveluista, kirjasto- ja julkaisupalveluista sekä näihin liittyvästä tietopalvelusta, ja viraston yhteisen asian- ja

12 dokumentinhallinnan kehittämisestä ja elinkaarenhallinnasta sekä asiakirjamallien kehittämisen koordinoinnista ja ylläpidosta (Ojala 2016). Viranomaistahona Liikennevirasto on velvollinen noudattamaan arkistointolain määräyksiä. Asiakirjahallinto huolehtii asiakirjallisen tiedon käytettävyydestä ja säilymisestä koko sen elinkaaren ajan. Liikenneviraston asiakirjojen käsittelyssä noudatetaan lakeihin pohjautuvaa Liikenneviraston (2012a) julkaisemaa Asiakirjahallinnon ohjetta. Ohje perustuu arkistolakiin, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin, asetukseen viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta, henkilötietolakiin, hallintolakiin ja lakiin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa. Arkistolain (831/1994) mukaan viranomaisen on määriteltävä tehtäviensä hoidon tuloksena kertyvien asiakirjallisten tietojen säilytysajat ja -tavat sekä ylläpidettävä niistä arkistonmuodostussuunnitelmaa (AMS). Tähän suunnitelmaan merkitään tehtävittäin asiakirjalliset tiedot säilytysaikoineen. Valmistuttuaan Liikenneviraston tiedonohjaussuunnitelma (TOS) korvannee edeltäjävirastojen arkistonmuodostussuunnitelman ohjaten asiakirjojen rekisteröintiä, säilytystä ja tarpeettomien asiakirjojen hävittämistä. Arkistolain mukaan asiakirja käsittää minkä tahansa toistettavissa olevan tiedon ja sen säilytystarpeen. Arkistolaitos ohjaa julkishallinnon asiakirjahallintaa sähköisessä toimintaympäristössä SÄHKE2-normilla tarjoten reunaehdot paperiasiakirjojen käsittelyprosessien sähköistämiselle, hyvälle tiedonhallintatavalle ja tiedon luotettavalle sähköiselle säilyttämiselle. (Arkistolaitos 2010; Liikennevirasto 2012a.) Asiakirjoja käsitellessään viranomaisen on noudatettava hyvää tiedonhallintatapaa. Tällä tarkoitetaan sitä, että huolehditaan asiakirjojen ja asiakirjallisen tiedon saatavuudesta, käytettävyydestä, eheydestä eli tieto säilyy muuttumattomana, suojaamisesta, asianmukaisesta hävittämisestä sekä muista tietojen laatuun ja asiakirjallisten prosessien luotettavuuteen vaikuttavien tekijöiden huomioimisesta. Omalta osaltaan jokainen virkamies Liikennevirastossa vastaa hyvän tiedonhallintatavan toteuttamisesta. (Liikennevirasto 2012a.) Hankkeissa on keskitytty tiedon elinkaaren alkupäähän, tiedon lähteille, eikä niinkään loppupäähän, tiedon luovutukseen, mikä on tärkeää tiedon sujuvan hyödyntämisen

13 kannalta jatkokäyttäjän näkökulmasta. Tietoa käsitellään organisaatioissa jatkuvasti yhä enemmän, jolloin tiedonhallinnan merkitys korostuu. Perinteisesti hankkeen aikana syntyy valtava määrä luovutettavaa aineistoa, jopa hyllymetreittäin tilaa vieviä mappeja. Tällöin myös arkistointityö vie aikaa. Kuvassa 1 nähdään osa Kehäradan laatuaineistoista. Näitä aineistoja on toimitettu arkistoon 40 hyllymetriä eli n. 520 mappia koskien pelkästään Kehärataa. Kuva 1. Kehäradan arkistoitua laatuaineistoa (Paasi 2016). Varsinkin suuret väylähankkeet kasvattavat arkiston määrää huomattavasti. Jossain vaiheessa myös tilanpuute tulee vastaan. Liikenneviraston arkistot muodostuvat edeltäjävirastojen arkistoista ja vuoden 2010 alusta saakka kertyneestä uuden organisaation arkistosta, jonka aineiston tarkkaa määrää ei vielä tiedetä. Kuitenkin edeltäjien aineistoa on laskettu olevan paperiasiakirjoina yhteensä noin 6100 hyllymetriä sekä karttoja ja piirustuksia yhteensä noin 365 000 kappaletta, tosin rata- ja vesipiirustusarkistojen hoito on ulkoistettu palveluntuottajalle, VR Track Oy:lle. (Ojala 2016.)

14 1.2 Ohjeistuksen nykytilanne ja kehittämistarpeet Arkistoitava materiaali saattaa olla peräisin usealta eri toimijalta, jolloin se voi olla niin monessa muodossa kuin on toimijoita. Oikean ja tarpeellisen tiedon löytäminen on haasteellista. Lisäksi samaa tietoa saattaa löytyä useaan kertaan. Myös tiedostonimet voivat olla pitkiä ja sekavia, ja johtaa helposti harhaan. Tällöin on tärkeää saada aineistot jäsenneltyä järkevällä tavalla ja ryhmiteltyä selkeämmin niin, että materiaalia olisi kaikilta toimijoilta samassa muodossa. Ajan tasalla olevat ohjeistukset ja sähköinen arkistonmuodostus tehostavat toimintaa. Erilaiset hakukoneet hyödyntävät kuvailevia metatietoja tiedon etsinnässä. Metatiedoilla tarkoitetaan asiakirjallisen tiedon kontekstia, sisältöä ja rakennetta sekä asiakirjallisen tiedon hallintaa ja käsittelyä koko niiden elinkaaren ajan kuvaavaa tietoa (Arkistolaitos 2008). Selkeät metatietokuvaukset luovat perustan tiedon hakemiselle ja luokittelulle. Metatieto kuuluu oleellisena osana tiedonhallintaan ja sähköiseen arkistointiin. Sen avulla käyttäjän on vaivatonta löytää tarvitsemaansa tietoa valtavasta tietomäärästä. On olemassa Liikenneviraston omia ja muita infra-alan ohjeita, jotka ovat keskeisiä digitaalisen luovutusaineiston tarkastelun kannalta. Näitä ovat suunnittelun toimintaa, prosesseja ja tuloksia kuvaavat ohjeet, Liikenneviraston inframallinnusta koskevat ohjeet, mallipohjaiseen suunnitteluun alalla yleisesti kehitetyt ohjeet ja muut siihen liittyvät julkaisut sekä rakentamisen lopputuotteelle asetetut yleiset laatuvaatimukset (Liikennevirasto 2014b). Yleiset inframallivaatimukset (YIV) ja infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset (InfraRYL) kuuluvat muihin alan ohjeistuksiin. Yleisten inframallivaatimusten (YIV) ohjeiston julkaisemisesta vastaa Rakennustietosäätiön (RTS) erityispäätoimikunta BuildingSMART Finland (bsf) ja sen infratoimialaryhmä. Inframallivaatimukset toimivat hankintojen yleisinä teknisinä viiteasiakirjoina ja inframallintamisen ohjeina siitä, mitä ja miten mallinnetaan hankkeiden eri vaiheissa. Vaatimuksille oli tarvetta suurimpien infratilaajien, kuten Liikenneviraston, tavoitteesta siirtyä tietomallintamisen hyödyntämiseen. (Niskanen 2015.) InfraRYL-laatujärjestelmä kuvaa yleisesti sovittua hyvää rakennustapaa infrarakennusalalla parantaen toimintatapojen ja lopputuotteiden laatua. Rakennustietosäätiön yhteistyössä alan toimijoiden kanssa laatima InfraRYL asettaa toiminnallisia vaatimuksia rakenteen

15 elinkaaren aikaiselle käyttäytymiselle ja teknisiä vaatimuksia rakenteelle valmistumishetkellä täytettäväksi. Vaatimukset yhtenäistävät eri toimialojen tekniset vaatimukset ja nimikkeistöt selkeäksi kokonaisuudeksi. (Rakennustieto 2015a.) Yhteistyössä muiden infrastruktuurialan toimijoiden kanssa Liikennevirasto kehittää ja täsmentää mallinnukseen liittyviä ohjeitaan jatkuvasti. Tässä työssä tarkastellaan näitä edellä mainittuja ohjeita ja seuraavia Liikenneviraston ja sen edeltäjävirastojen ohjeita: - Rekisterien päivitysohje (RHK 2007) - Radan suunnitteluohje (RHK B20 2008) - Maastotietojen hankinta Toimintaohje (LO 23/2011) - Tie- ja ratahankkeiden maastotiedot Mittausohje (LO 18/2011) - Tien rakennussuunnitelma Toimintaohjeet (LO 45/2013) - Tien rakennussuunnitelma Sisältö ja esitystapa (LO 44/2013) - Yleissuunnittelu Toimintaohjeet (LO 19/2010) - Yleissuunnittelu Sisältö ja esitystapa (TIEH 2100043-07) - Tiesuunnitelma Toimintaohjeet (LO 20/2010) - Tiesuunnitelmavaiheen asiakirjat Sisältö ja esitystapa (TIEH 2100060-09) - Tie- ja ratahankkeiden suunnitelmien käsittelyohje Suunnitteluvaiheen ohjaus (LO 25/2011) - Urakoitsijan laaturaportointi (TIEH 2200062-09) - Suunnitelmatiedon hallinta Toimintaohje (LO 23/2012) - Tiehankkeiden mallipohjaisen suunnittelun hankinta (LO 20k/2014) - Siltojen tietomalliohje (LO 6/2014) ja - Taitorakenteiden suunnittelun lähtötieto-ohje (LO 21/2014). Edellä mainittuja ja myös muita aiheeseen liittyviä ohjeita tarkasteltiin lähemmin luvussa: 2.3.3 Ohjeluettelon analyysi. Analyysissa painotettiin sitä, mitä ohjeissa sanottiin aineistoluovutuksesta ja arkistoinnista. Kaikkia ohjeistuksia analysoitiin pitkin diplomityötä.

16 1.3 Infra-alan viimeaikainen kehitys ja sen vaikutukset Väylärakennusalalla ollaan pikkuhiljaa siirtymässä sähköisiin toimintamalleihin ja menetelmiin. Yhdessä alan toimijoiden kanssa Liikennevirasto on ollut mukana kehittämässä infrarakentamisen tietomallintamista jo vuosien ajan. Tietomallintaminen tehostaa koko väylärakennushankkeen elinkaaren hallintaa ja näin parantaa infra-alan tuottavuutta. InfraBIM-tutkimushankkeen ansiosta alalle on syntynyt yleiset inframallivaatimukset, yhteinen nimikkeistö ja avoin tiedonsiirtoformaatti. Liikennevirasto on edellyttänyt kaikissa 1.5.2014 jälkeen käynnistyneissä hankkeissa avoimien tiedonsiirtoformaattien käyttöä; taitorakenteiden osalta tiedonsiirron formaattivaatimuksena on IFC ja muiden Inframodel 3 -tiedonsiirtoformaatti. Sähköinen toimintatapa edellyttää erilaista toimintaa perinteiseen paperiseen menetelmään verrattuna tilaajalle luovutettavan aineiston suhteen. (InfraBIM 2015.) Tilaajan aktiivinen kehitysote nopeuttaa alan uusien menetelmien hyödyntämistä. Inframallin sisältöä ja tiedonsiirtoa on testattu ja pilotoitu useissa kohteissa. Parhaillaan Rauman Luostarinkylään rakennetaan eritasoliittymä parantaen valtatie 8 liikennöitävyyttä. Rakennushanke siihen liittyvine tiejärjestelyineen toimii pilottikohteena. Tätä diplomityötä tukevia selvityksiä on tehty useampia, kuten Liikenneviraston selvitystyö: Tietomallipohjaisen suunnittelu- ja rakentamisprosessin Inframodel 3-pilotti ja Mika Pussisen diplomityö: Väylärakennusurakan tietomallipohjaisen luovutusmenetelmän kehittäminen. Liikenneviraston selvitystyössä tarkasteltiin Inframodel 3 -tiedonsiirtoformaatin hyödyntämistä pilottikohteessa Kokkola Ylivieska -kaksoisraideprojektilla olevassa Riippa Eskola RU2 ST-urakassa. Tämän lisäksi työssä kehitettiin tietomallipohjaista laadunvalvontaa. Pussisen diplomityössä havainnoitiin kahta pilottikohdetta, jo aiemmin mainittuja Riippa Eskola RU2 ST-urakkkaa ja valtatie 8 Luostarinkylän eritasoliittymää, joissa on kokeiltu tietomallipohjaista luovutusmenetelmää. Pussisen työssä testattiin myös kahta erilaista sovellusjärjestelmää (ALMA ja Infrakit). Tämä diplomityö keskittyi tarkastelemaan väylärakennushankkeen nykyisiä menetelmiä aineistoluovutuksen suhteen sekä kehittämään digitaalisen luovutusaineiston sisältöä ja toimintatapoja metatietoineen tilaajan, Liikenneviraston näkökulmasta. Tilaajan, etenkin

17 asiakirjahallinnon, näkökulmaa aiheesta ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Tarkastelu toteutettiin yleisesti kirjallisuusselvityksenä eri ohjeistusten ja säädösten kautta, haastattelemalla alan asiantuntijoita ja havainnoimalla pilottikohdetta. Asiantuntijahaastattelut toteutettiin lähinnä Liikenneviraston omalle henkilöstölle tilaajan näkökannan esiin tuomiseksi. Vertailun vuoksi urakoitsijan näkökulmaa tilaajan toiminnasta saatiin Pussisen diplomityöstä, joka kertookin urakoitsijan näkemyksen luovutuskäytäntöihin. Havainnointikohteena molemmissa töissä toimi valtatie 8 parantaminen Luostarinkylän kohdalla -pilottihanke. 1.4 Tavoite Diplomityön tavoitteena oli väylärakennushankkeen digitaalisen luovutusaineiston ja sen jälleenkäyttöarvon kehittäminen. Työ keskittyi tie- ja ratahankkeiden sähköisen aineistoluovutuksen nykytilatarkasteluun metatietoineen ja tietojen elinkaarihallintaan arkistoinnin kannalta.

18 2 VÄYLÄRAKENNUSHANKKEEN DIGITAALISEN LUOVUTUSAINEISTON KEHITTÄMINEN Luovutusprosessissa on huomioitava voimassa olevien säädösten vaikutukset ja organisaation oman toiminnan ohjaukseen tehdyt ohjeet ja määräykset. Väylän suunnittelu pohjautuu maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen kaavaan koskien niin uuden väylän rakentamista kuin nykyisen parantamista. Suunnittelutyö perustuu asetettuihin tavoitteisiin väylän kehittämisestä, kunnossapidosta ja liikenteen hallinnasta. Tarpeiden mukaan suunnitelmat voivat olla aikajänteeltään pitkän tähtäimen suunnitelmia (10 30 vuotta), toiminta- ja taloussuunnitelmia (4 vuotta) ja vuosittaisia talousarvioon pohjautuvia toteutuksia. Väylärakennushankkeen suunnittelu on siis yhdyskuntasuunnittelua, jossa liikenteen, maankäytön ja ympäristön suunnittelun vaikutuksia arvioidaan toisiinsa. (Ojala 2006.) 2.1 Väylärakennushankkeen elinkaaren vaiheet Hanke voidaan toteuttaa eri hankintamalleilla, kuten elinkaari- ja toteutusurakkana sekä suunnittelua sisältävänä ST-urakkana, suunnittele ja toteuta -urakkana. SThankintamalli käsittää tilaajan hankkiman suunnittelun ja toteuttamisen samalla sopimuksella, jolloin urakoitsija on päävastuussa sekä hankkeen suunnittelusta että rakentamisesta tilaajan laatiman yleis- tai tiesuunnitelman pohjalta. Toteutusurakassa eli KU-mallissa tilaaja vastaa hankkeen johtamisesta hankkien suunnittelun ja rakentamisen erillisillä sopimuksilla, jolloin puhutaankin käytännössä kokonaisurakasta tai osaurakasta. Elinkaariurakalla tarkoitetaan palvelusopimuksen kautta hankittua infraa hanketta varten perustetulta erillisyhtiöltä, joka toteuttaa suunnittelun ja rakentamisen sekä vastaa kunnossapidosta. (Liikennevirasto 2016d.) Olipa hankintamuoto mikä tahansa, luovutettava aineisto on kuitenkin samankaltainen. ST- ja KU-urakasta toimitettavat loppudokumentaatiot noudattavat samaa polkua. Toteutushankkeesta suunnitelmia ei varastoida, vaan toteutuksen mukaiset näin tehty - piirustukset.

19 Väylähankkeiden elinkaari aina suunnittelusta rakentamiseen ja ylläpitoon saakka voi olla ajallisesti hyvinkin pitkä, vuosia kestävä prosessi. Tie- ja ratahankkeiden vaiheet ovat keskenään melko samankaltaisia, ja myös vesiväylähankkeista löytyy vastaavia vaiheita. Elinkaari käsittää seuraavat päävaiheet: esisuunnittelun, yleissuunnittelun, tietai ratasuunnittelun, toteutusvaiheen sekä hoidon ja ylläpidon (Kuva 2). Tiesuunnittelun vaiheet esisuunnittelu ja rakennussuunnittelu on vastaavasti ratahankkeissa nimetty vaiheiksi tarveselvitys ja rakentamissuunnittelu. Kaikki suunnitteluvaiheet eivät aina ole tarpeen, mikäli kyseessä on pienehkö tai vaikutuksiltaan vähäinen hanke, ja suunnitteluja päätöksentekovaiheita voidaan yhdistää. (Ojala 2006.) Kuva 2. Väylähankkeen elinkaaren vaiheet (Mukaillen Ojala 2006). Esiselvitysvaiheessa tutkitaan väylähankkeiden tarvetta ja hankkeen ajoittumista maakunta- ja yleiskaavan periaatteiden pohjalta. Esiselvityksessä kartoitetaan useita eri vaihtoehtoja väylän sijainnista. Esisuunnitelma toimii lähtökohtana yleissuunnitelmalle. Yleissuunnitteluvaiheessa tutkitaan eri vaihtoehtoja ja arvioidaan niiden vaikutuksia liikenteelle, ympäristöön ja maankäyttöön. Yleissuunnitelma on yleis- tai

20 asemakaavatasoista maankäytön suunnittelua. Tie- ja ratasuunnitelma sisältää samat asiat kuin yleissuunnitelma, mutta yksityiskohtaisemmin esitettynä vastaten asemakaavan tarkkuustasoa. Toteutusvaiheeseen liittyy rakennussuunnitelma, joka tehdään vasta hankkeen toteutusajankohdan ja rahoituksen selvittyä. Hankkeen vaihtoehtoisten ratkaisujen määrä karsiutuu vaihe vaiheelta suunnitteluprosessin edetessä. (Liikennevirasto 2010a; Ojala 2006.) Kunnossapito, sisältäen hoidon ja ylläpidon, käsittää hankkeen elinkaaresta suurimman osan, kun taas suunnittelu ja rakentaminen yhdessä vain pienen osan tästä. Suunnitelmien laatimisessa noudatetaan voimassa olevia Liikenneviraston ohjeita, infrarakentamisen yleisiä laatuvaatimuksia (InfraRYL) ja INFRA 2015 Rakennusosa- ja hankenimikkeistöä. Hankkeen suunnittelutoimeksianto voidaan jakaa palveluntuottajan toimenpiteiden mukaan kuuteen ajallisesti limittyvään päävaiheeseen: hankinnan käynnistämiseen, lähtöaineiston täydentämiseen, suunnitteluun, dokumentointiin, suunnitelman käsittelyyn ja tietojen luovutukseen sekä arkistointiin ja suunnitteluvaiheiden välisiin päivityksiin. Kuvasta 3 nähdään esimerkkejä näissä vaiheissa syntyvistä ja käsiteltävistä aineistoista. (Liikennevirasto 2012b.) Kuva 3. Väylähankkeen elinkaaren vaiheiden aikana kertyvä aineisto (Liikennevirasto 2012b).

21 Hankkeen suunnittelu alkaa tilaajalta itse tai hänen apunaan toimivalta konsultilta saadulla lähtötietoaineistolla, joka on pääsääntöisesti peräisin suunnittelun edeltävästä vaiheesta tai on useimmiten jonkun toisen projektin luovutusaineistoa. Osa tiedoista saadaan suoraan rekistereistä, joita on muun muassa tie- ja taitorakennerekisteri. (Ratahallintokeskus 2008.) Palveluntuottaja täydentää ja muokkaa aineistoa hankkeen edetessä. Hankkeen päätyttyä tilaajalle luovutetaan ohjeiden mukaan dokumentoitu ja laadittu suunnitelma-aineisto, joka taas toimii lähtöaineistona seuraaville mahdollisille hankkeille ja kunnossapidolle. Luovutusaineistoa syntyy myös hankkeen aikana eri suunnitteluvaiheiden välillä. (Liikennevirasto 2012b.) Hankkeen aikana kertynyttä ja käsiteltävää aineistoa käytetään eri tarkoituksiin. Näiden käyttötarkoitusten perusteella aineiston rakenne jaotellaan Liikenneviraston (2012b) ohjeen Suunnitelmatiedon hallinta, Toimintaohjeen mukaisesti seuraaviin kappaleisiin ST 10 ST 90: - ST 10 Sopimusasiakirjat - ST 20 Laadunvarmistusaineisto - ST 30 Riskienhallinta-aineisto - ST 40 Prosessiaineisto - ST 50 Suunnittelun lähtöaineisto - ST 60 Suunnitelma-aineisto - ST 70 Oheisaineisto - ST 80 Tiedon siirto -aineisto ja - ST 90 Luovutusaineisto. Sopimusasiakirjat käsittävät sopimussuhteen luomista ja sen ylläpitoa varten laadittuja aineistoja. Laadunvarmistusaineistolla tarkoitetaan prosessin ja lopputuotteen laadun varmistamiseksi tehtyjä asiakirjoja. Riskienhallinta-aineistolla hallitaan sekä turvallisuuteen että kokonaisvaltaisesti prosessiin ja suunnitelmaratkaisuihin liittyviä riskejä. Prosessiaineisto käsittää suunnittelutoimeksiannon ja suunnitteluprosessin hallintaa varten laadittuja asiakirjoja. Suunnittelun lähtöaineistolla tarkoitetaan suunnitteluvaiheen lähtötietoperustaa. Suunnitelma-aineisto käsittää lopullisen suunnitelma-aineistokokonaisuuden. Oheisaineistolla tarkoitetaan muuta suunnittelun yhteydessä syntyvää teknistä tausta- ja oheisaineistoa kuin lähtötieto-, suunnitelma- tai

22 projektiaineistoa. Tiedonsiirtoaineisto käsittää tietojärjestelmiin vietävää ja numeerisen suunnitelmatiedon siirtoon käytettävää aineistoa. Luovutusaineisto sisältää luovutusta ja arkistointia palvelevaa aineistoa. (Liikennevirasto 2012b.) Liikenneviraston näkökulmasta luovutusaineisto on jonkun seuraavan vaiheen lähtötietoa tai kunnossapidon tarpeisiin tarkoitettua materiaalia. Sisällönhakumatriisista (Kuva 4) nähdään, miten osa suunnitelma-aineistosta palvelee tilaajan ja palveluntuottajan tiedonvaihtoa ja osa tiedonsiirtoa aina seuraavaan suunnitteluvaiheeseen (Liikennevirasto 2012b). Kuva 4. Sisällönhakumatriisi (Liikennevirasto 2012b). Liikenneviraston (2012b) ohjeen Suunnitelmatiedon hallinta, Toimintaohje mukaan palveluntuottajan velvoitteet päättyvät suunnitelma-aineiston luovutukseen. Tämän jälkeen tiedonhallinnan vastuu siirtyy tilaajalle.

23 2.2 Tilaajalle toimitettavan aineiston vastaanottovaiheet Rakennussuunnitelma-asiakirjat laaditaan Liikenneviraston ohjeiden 45/2013 Tien rakennussuunnitelma, Toimintaohjeet ja 44/2013 Tien rakennussuunnitelma, sisältö ja esitystapa mukaisesti ohjeen 23/2012 Suunnitelmatiedon hallinta, Toimintaohje asettaessa vaatimuksia suunnitelma-aineiston hallinnalle, dokumentoinnille ja sähköisen aineiston luovutustavalle (Liikennevirasto 2013a). Rakennussuunnitelma koostuu Liikenneviraston (2013b) ohjeen mukaan samaa aihepiiriä käsittelevien asiakirjojen muodostamista osakokonaisuuksista: 1. Perustiedot - Kansilehti - Kansioluettelo - Sisällysluettelo - Suunnitteluperusteet - Päätökset, lausunnot, luvat ja ilmoitukset - Riskienhallintasuunnitelma - Ympäristön seurantaohjelmat - Turvallisuusselvitys - Liikenneturvallisuuden tarkastuspöytäkirja 2. Yhteiset asiakirjat - Yleiskartta - Työselostukset - Maanomistajaluettelo 3. Päätiet 4. Muut maantiet 5. Yksityistiet 6. Kadut 7. Radat 8. Mittaukset 9. Geotekniikka 10. Vesien hallinta 11. Johdot ja laitteet 12. Tieympäristö

24 13. Massat ja laitteet 14. Työnaikaiset liikenteenjärjestelyt 15. Sillat 16. Muut taitorakenteet 17. Valaistus 18. Kiinteä liikenteen ohjaus 19. Telematiikka 20. Tunnelit 21. Tunnelit 22. Tunneleiden LVIA ja paloturvallisuus 23. Tunneleiden sähkö-, sekä tele- ja turvajärjestelmät 24. Suunnitteluaineisto. Kohdista 3. 7. laaditaan pääpiirustukset, jotka ovat rakennussuunnitelman keskeisimpiä piirustuksia. Näitä piirustuksia ovat: suunnitelmakartta, pituusleikkaus, liittymäpiirustus, levähdys- ja pysäköintialueiden kartta, päällysrakennetaulukkko, rakenteellinen tyyppipoikkileikkaus ja paalukohtaiset poikkileikkaukset. Kohdat 8. 24. ovat tekniikkalajikohtaisia asiakirjoja. Rakennussuunnitelmaan sisältyy pääpiirustusten lisäksi tekniikkalajikohtaisia piirustussarjoja, jotka voidaan esittää omina osinaan tai pääpiirustusten yhteydessä, mikäli ne eivät vaikuta piirustusten luettavuuteen. (Liikennevirasto 2013b.) Ohjeissa kuvataan perinteisessä dokumenttipohjaisessa suunnittelussa laadittavia asiakirjoja eikä tietomallipohjaista suunnittelua ole niissä huomioitu. Suunnitteluaineisto (kohta 24) ei sisälly varsinaiseen rakennussuunnitelmaan, vaan tilaaja vastaanottaa aineiston omaan kansioon koottuna rakennussuunnitelman luovuttamisen yhteydessä Liikenneviraston ohjeen 23/2012 Suunnitelmatiedon hallinta, Toimintaohje mukaisesti. Liikenneviraston (2013a) ohjeen mukaan suunnitteluaineistolla tarkoitetaan suunnittelun aikana kertynyttä aineistoa: - rakennussuunnitelman aikana tehdyt välipäätökset perusteluineen (ST 40 Prosessiaineisto) - vaihtoehtoiset ratkaisut kustannusvaikutuksineen (ST 70 Oheisaineisto)

25 - suunnittelun aikana maanomistajien ja muiden osapuolten kanssa tehdyt sopimukset (ST 40 Prosessiaineisto) - suunnittelijan testamentti (ST 70 Oheisaineisto) - suunnitelmaan liittyvät lausuntopyynnöt, lausunnot, lupahakemukset, luvat, ilmoitukset ja muut päätökset perusteluineen (ST 40 Prosessiaineisto) - laadunvarmistusasiakirjat, itselle luovutuksen dokumentit (ST 20 Laadunvarmistusaineisto) ja - hankeryhmän kokousmuistiot (ST 40 Prosessiaineisto). Luettelossa on viitattu Liikenneviraston ohjeen 23/2012 Suunnitelmatiedon hallinta, Toimintaohje kohtiin selkeyttämisen vuoksi. Rakennustyön aikainen suunnittelu ja suunnitelmien muutokset tehdään yleensä rakentamisen aikana (Liikennevirasto 2013a). Rakentamisen laatu todennetaan urakoitsijan laatimalla ja tilaajan hyväksymällä laatujärjestelmällä ja urakkakohtaisella laatusuunnitelmalla. Laaturaportoinnin avulla urakoitsija osoittaa hankkeen toteutuneen suunnitellun mukaisesti. Hankkeen ajan tilaajan ja urakoitsijan yhteiskäytössä on laatukirjasto, johon kerätään päivitetyt rakennussuunnitelmat ja rakentamisen aikainen laatudokumentaatio. Näin tilaaja pystyy reaaliaikaisesti valvomaan urakoitsijan toiminnan ja työn laatua. (Tiehallinto 2006.) Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset (InfraRYL) määrittää tavoitetilan työn lopputuloksen rakennustekniselle laadulle. InfraRYL-laatujärjestelmä on yleisesti sovittu sitovaksi laatumäärittelyksi sopimuksissa tilaajan ja urakoitsijan välillä. Tilaaja voi viitata järjestelmän kohtaan saadakseen sen määritykset voimaan hankkeessa. (Rakennustieto 2015a.) Viimeisimmän InfraRYL version 1/2015 mukaan laatujärjestelmän vaatimukset muodostuvat kahdesta osasta: toimivuusvaatimuksista ja teknisistä vaatimuksista. Toimivuusvaatimukset koskevat rakenteen ja sen osien käyttäytymistä koko niiden elinkaaren ajan. Näitä vaatimuksia käytetään apuna rakenteiden suunnittelussa ja toteutuksessa sekä niiden kunnostustarpeita arvioidessa. Toimivuusvaatimukset esitetään (Rakennustieto 2015a) seuraavalla tavalla: - 10000 tierakenteet - 20000 katurakenteet - 30000 ratarakenteet ja - 40000 liikunta- ja virkistyspaikkojen rakenteiden tekniset toimivuusvaatimukset.

26 Tekniset vaatimukset puolestaan asettavat kriteerejä niin rakennusmateriaaleille, suoritettavalle työlle kuin valmiille rakenteelle. Valmiin rakenteen on täytettävä tekninen vaatimustaso sen valmistumishetkellä. Tekniset vaatimukset (Rakennustieto 2015a) esitetään seuraavasti: - 10000 maa-, pohja- ja kalliorakenteet - 11000 olevat rakenteet ja rakennusosat - 12000 pilaantuneet maat ja rakenteet - 13000 perustusrakenteet - 14000 pohjarakenteet - 15000 kallion tiivistys- ja lujitusrakenteet - 16000 maaleikkaukset ja -kaivannot - 17000 kallioleikkaukset, -kaivannot ja -tunnelit - 18000 penkereet, maapadot ja täytöt - 20000 pinta- ja päällysrakenteet - 21000 päällysrakenteen osat ja radan alusrakennekerrokset - 22000 reunatuet, kourut, askelmat ja eroosiosuojaukset - 23000 kasvillisuusrakenteet - 24000 ratojen päällysrakenteet - 30000 järjestelmät - 31000 vesihuollon järjestelmät - 32000 turvallisuusrakenteet ja ohjausjärjestelmät - 33000 sähkö-, tele- ja konetekniset järjestelmät - 34000 lämmön- ja kaasunsiirtojärjestelmät - 40000 rakennustekniset rakennusosat - 41000 erittelemättömät rakennustekniset rakennusosat - 42000 sillat - 43000 laiturit - 44000 perustus- ja tukirakenteet - 45000 ympäristörakenteet ja - 46000 rakennelmat ja kalusteet. InfraRYL-laatujärjestelmän edellä kuvattu rakenne on jäsennelty INFRA 2015 Rakennusosa- ja hankenimikkeistö -määrämittausohjeen mukaan. Rakennusosa- ja

27 hankenimikkeistö antaa pohjan eri toimijoiden väliselle tiedonvaihdolle kattaen kaikki infra-alan lopputuotteet. Sen avulla hanke mallinnetaan määrinä ja kustannuksina ja kuvataan sen laatuvaatimukset. Nimeämiskäytännöt poikkeavat toisistaan kahden ohjeistuksen välillä siinä, että laatujärjestelmä noudattaa viisinumeroista ja määrämittausohje nelinumeroista käytäntöä. (Rakennustieto 2015b.) InfraRYLlaatujärjestelmä ei kerro selvästi, missä muodossa ja vaiheessa raportoinnin on määrä tapahtua. Lisäksi nimikkeitä on tuhansia, jolloin raportointi kohdistuu väkisin myös epäoleellisiin tietoihin. Valtavan tietomäärän arviointi on vienyt kohtuuttoman paljon aikaa tilaajalta. Aiemmin työnaikainen laaturaportointi on keskittynyt lähinnä poikkeamaraportointiin, joka on useimmiten syntynyt vasta tilaajan huomautettua poikkeamasta urakoitsijaa. Tämä käytäntö on lisännyt riskejä. (Tiehallinto 2009b.) Tiehallinnon ohje (TIEH 2200062-09) Urakoitsijan laaturaportointi selkeyttää käytäntöjä määrittelemällä aktiiviseen työnaikaiseen laaturaportointiin kohdistuvat rakenneosat ja ominaisuudet, mikä jakaa raportointityön määrän tasaisemmin koko hankkeen elinkaaren ajalle. Kaikki InfraRYL:n vaatimat ominaisuudet mitataan laatuvaatimusten edellyttämällä tavalla, esitetään loogisesti rakenneosittain järjestyksessä pohjavahvistuksesta päällystöihin, ja tiedot tallennetaan laatukansioihin tai laatutietokantoihin. Mittausten yhteenvedot kirjataan loppuraporttiin. Työnaikaisessa laaturaportoinnissa keskitytäänkin vain lopputuotteen toiminnan kannalta oleellisimpiin rakennusosien ominaisuuksiin. Rakentamisen laaturaportointiin ja dokumentointiin sisältyy seuraavat osat: 1. Rakennussuunnitelma-aineisto 2. Laatukansio ja/tai laatutietokanta 3. Työvaiheiden työ- ja laatusuunnitelmat 4. Työnaikainen esiraportointi 5. Työnaikainen pikaraportointi 6. Työnaikainen osaraportointi 7. Tilaajalle luovutettava loppuraportointi eli valmiin työn laaturaportti ja 8. Takuuajan laaturaportointi ja dokumentointi. Kohdat 4. 6. sisältyvät myös laatukansioon tai -tietokantaan, jonka sisältö jäsennellään loogiseen rakenneosittaiseen järjestykseen pohjanvahvistuksesta päällystöihin.

28 Sisällysluettelona tälle käy hyvin esimerkiksi InfraRYL:n nimikkeistö. Laatukansio/laatutietokannassa esitetään (Tiehallinto 2009b) työvaiheen laatusuunnitelman mukaiset dokumentit: - luettelo/kirjanpito annetuista raporteista - esiraportointimateriaali - pikaraportointimateriaali - osaraportit - poikkeamaraportit ja korjaussuunnitelmat - tiedot käytetyistä menetelmistä - käytetty kalusto - materiaalit ja niiden ominaisuudet - ostettujen tuotteiden tiedot - kelpoisuusraportit - työtapatarkkailupöytäkirjat - katselmuspöytäkirjat - tarkemittaukset - mittausraportit - mittauspöytäkirjat ja - tarkepiirustukset. Toimintaa koskeva dokumentointi jaetaan vähintään kolmeen pääryhmään: rakennussuunnittelun, rakennustyön ja takuuajan dokumentointiin. Tilaaja vastaanottaa toteuman mukaiseksi päivitetyn rakennussuunnitelma-aineiston kolmena täydellisenä sarjana niin mustavalkoisina paperitulosteina taitorakenteiden osalta muovitulosteina kuin sähköisessä muodossa joko CD- tai DVD-levyllä. Aineisto taltioidaan PDF- ja DWG-muodon lisäksi alkuperäisessä formaatissaan sekä piirustusluettelot Exceltaulukoina. (Ratahallintokeskus 2007a; Tiehallinto 2006.) Tiehallinnon (2006) ohjeen mukaan aineisto arkistoidaan digitaalisen ja paperisen muodon lisäksi arkistointikelpoisina muovitulosteina seuraavista: - R7 Tienpitäjälle kuulumattomien rakenteiden suunnitelmista - R8 Kuivatussuunnitelmista - R9 Tieympäristösuunnitelmasta - R10 Massataloussuunnitelmista

29 - R11 Valaistussuunnitelmista - R12 Liikenteenohjaussuunnitelmasta - R13 Pohjavahvistussuunnitelmista - R14 Mittaussuunnitelmasta - R15 Siltasuunnitelmista ja - R17 Tunnelisuunnitelmista. Rakennustyön dokumentointi käsittää sekä työnaikaisen että valmiin rakenteen dokumentoinnin. Työnaikaiset laatumittaukset ja niistä jäävät dokumentit ovat pohjana valmiin tuotteen laaturaportille, jonka tilaaja vastaanottaa hankkeen valmistuessa. Jokaisesta työkokonaisuudesta laaditaan työsuunnitelma, työvaihekohtainen laatusuunnitelma ja tarvittaessa erillinen tekninen työsuunnitelma. Työnaikaisesta laadun dokumentoinnista tuotetaan kelpoisuusraportti työvaiheen ja -kohteen valmistuttua suunnitellun laadunvarmistusjärjestelmän mukaisesti. Kelpoisuusmittauksissa toteutunutta ratkaisua verrataan suunniteltuun huomioiden sallitut toleranssit, joiden ylityksistä kerrotaan poikkeamaraportissa. Kelpoisuusaineisto vastaanotetaan digitaalisessa muodossa. Kaikki laatumittaukset tiivistetään loppuraporttiin eli valmiin työn laaturaporttiin, jonka avulla tilaajalle osoitetaan rakenteiden tila töiden valmistumishetkellä. (Tiehallinto 2006.) Takuuajan dokumentoinnissa raportoidaan takuuaikana tehdyistä toimenpiteistä, kuten mitatusta laadusta ja muista tapahtumista. Osana laaturaportointia edellytetään valokuvia. Valokuvien nimeämistä ja säilymistä ei ole ohjeistettu. Kuvista on tiedossa vain niiden nimen juokseva numero, jolloin tilaaja ei tiedä kuvan kohdetta, paikkaa tai aikaa. (Tiehallinto 2009.) Pussisen (2016) diplomityössä haastateltavien asiantuntijoiden yksimielinen näkemys luovutusaineiston tarkoituksesta oli osoittaa tilaajalle lopputuotteen laatu sille asetettujen tilaajan vaatimuksiin ja InfraRYL-laatujärjestelmään pohjautuvien vaatimusten mukaisesti. Haastavina pidettiin tilanteita, joissa tilaaja ei osannut määritellä työn vaatimuksia tarpeeksi tarkkaan tai niiden todellista tarkoitusperää ei ole ymmärretty kunnolla. Kehityssuuntana nähtiin raportoinnin automatisoiminen ja luovutuksen reaaliaikaistaminen.

30 2.2.1 Digitaalisen aineiston luovutusmenettelyt Tietomalli on digitaalisessa muodossa oleva kolmiulotteinen esitys rakennelmasta ominaistietoineen. Se koostuu nimensä mukaisesti tiedosta ja mallista. Malli mahdollistaa erilaiset rakennelman tarkastelut, mutta pääosaa näyttelee taustalla oleva älykäs tieto. Se onkin visuaalisuutta hyödyntävä tietojen kokonaisuus, eräänlainen rakennelman tietokanta, kaikkine informaatioineen muun muassa rakennelman eri rakennusvaiheista ja niiden vaikutuksista. (Liikennevirasto 2016f.) Infra-alalla pyritään hyödyntämään tietomallintamista väylärakennushankkeen elinkaaren ajan aina suunnittelusta rakentamiseen ja kunnossapitoon. Tavoitetilana on siirtyä perinteisestä vaiheittaisesta dokumenttipohjaisesta hallintatavasta koko hankkeen elinkaaren ja sen osa-alueet, toimijat ja toiminnot kattavaan tietomallipohjaiseen älykkääseen tapaan (Liikennevirasto 2013c). Tietomallipohjainen luovutusaineisto koostuu lähtötietomallista metatietoineen, suunnitelmamallista metatietoineen ja mallin mukaan liitettävästä erillisestä dokumentista, tietomalliselostuksesta, joka kuvaa mallin tilannetta luovutushetkellä. Selostus kertoo lyhyesti malliaineiston tietosisällön ja sen mahdolliset poikkeamat sovitusta ja muut tärkeät havainnot. Siihen kirjataan malliversion valmiustaso ja mallinnuksessa käytetyt ohjelmistot, numeroinnit ja nimeäminen. Sen avulla myös ulkopuolinen saa käsityksen suunnittelun tarkkuudesta. (Liukas & Kemppainen 2015; Janhunen et al. 2015.) Kuvassa 5 nähdään tilaajalle toimitettavat aineistot dokumentti- ja tietomallipohjaisen projektin eri hankevaiheissa. Dokumenttipohjaisessa projektissa tuotetaan suunnitelmapiirustukset, kun taas mallipohjaisessa suunnitelmamalli vastaa kutakin vaihetta. Hankevaiheesta riippumatta tietomallipohjainen suunnittelu voi alkaa milloin vain. Tavoitteena on lähtötiedoista kootun suunnitelmamallin kulkevan hankkeen mukana sen elinkaaren alusta loppuun tietomallimuotoisena vaihe vaiheelta täydentyen. (Niskanen 2015.) Osaa mallinnustiedoista käytetään jo sellaisenaan suunnitteluvaiheesta toiseen siirryttäessä ja osaa tarkennetaan seuraavassa vaiheen vaatimukset täyttäviksi, jolloin on tärkeää tehdä pohjatyö kerralla oikein. Kerran mallinnetun tiedon laadintaan ja dokumentointiin on syytä kiinnittää huomiota sen vaivattoman jälleenkäytettävyyden vuoksi (Liikennevirasto 2014b).

31 Kuva 5. Hankkeessa tuotettavat aineistot vaiheittain (Mukaillen Niskanen 2015). Lähtötietomalli toimii suunnittelun pohjana päivittyen ajantasaiseksi hankkeen edetessä vaiheesta toiseen tiedon lisäännyttyä ja täsmennyttyä. Suunnitelmamalli vastaa suunnitteluvaiheita yleissuunnitelmasta rakennussuunnitelmaan ja niiden tehtäväkuvauksia. Rakennussuunnitelmamallista tuotetaan toteutusmalli, joka muodostaa toteutuksen näkökulman rakentamisen tehtävineen ja aikatauluineen. Toteumamalli koostuu päivitetystä lähtötieto- ja suunnitelmamallista. Se kertoo, mitä todellisuudessa rakennettiin toimien samalla lähtökohtana kunnossapidolle. (Liikennevirasto 2014b.) Toteumamallin laadinnan on tarkoitus vähentää laadunvarmistukseen liittyvän mittaustiedon paperidokumentaation laadintaan käytettävää työmäärää (Palviainen 2015). Tilaaja käyttää luovutusaineiston tarkastamiseen BimOne Checker -palvelua. Palvelu tarkastaa infrarakenteen tietomallin teknistä laatua tilaajan vaatimusten mukaisesti, ja

32 kertoo laatutarkastuksen tulokset aineiston tuottajalle sekä tallettaa ne tilaajan arkistoon. Tarkastus kertoo, miten inframallin tekninen laatu vastaa vaatimuksia. Tässä teknisellä laadulla ei tarkoiteta suunnitelman liikenteellisiä tai muita rakennusteknisiä ratkaisuja. Tekninen laatu on pääosiltaan mitattavissa automaattisesti tietotekniikan avulla. (Palomaa 2016.) Laatu koostuu inframallintamiseen kehitetyn oman ohjekokonaisuuden mukaisesti mallinnusvaatimuksista, nimikkeistöstä ja avoimesta tiedonsiirtoformaatista muodostaen näin tiedonhallinnan kolmikannan (Kuva 6). Kuva 6. Tiedonhallinnan kolmikanta (Mukaillen Liukas & Kemppainen 2015). Tällä hetkellä on voimassa BuildingSMART Finlandin ohjekokonaisuus YIV2015- mallinnusvaatimukset. Vaatimukset yhtenäistävät tietomallintamisen toimintatapoja määrittäen vähimmäisvaatimukset mallinnukselle, mallien oikealle tietosisällölle ja tarkkuudelle (Liukas & Kemppainen 2015). Ohjekokonaisuus kertoo tietomallipohjaisista toimintatavoista sisältäen kaksitoista osaa. Osat ovat eri tekijöiden käsialaa, mikä näkyykin samojen asioiden toistona eri osien välillä. Myös muutama ristiriitaisuus pisti silmään, kuten jossain osissa puhutaan nimikkeistönä käytettävän INFRA2006 ja joissain INFRA2015. Osa ohjeista on vielä koekäyttöön julkaistuja luonnosversioita, joita on tarkoitus päivittää käytön myötä ilmenevien tarpeiden mukaan. Tällä hetkellä ohjekokonaisuus on keskittynyt suunnitteluun ja rakentamiseen. Kunnossapidon ohjeistus on vielä kehitysasteella, sillä siitä ei ole vielä tarpeeksi käytännön kokemuksia kokonaisuuden kannalta tarvittavan ohjeistuksen laatimista varten. Ohjeet ovat yleisiä, eivätkä ota kantaa organisaation tapaan arkistoida tietoa. Täten tarvitaan myös organisaatiotasoista ohjeistusta tukemaan organisaation omia prosesseja ja tarpeita mallipohjaisin menetelmin tuotetusta aineistosta. Ohjekokonaisuus

33 opastaa noudattamaan luovutusaineiston sisällössä tilaajan voimassa olevia ohjeita ja vaatimuksia. InfraBIM-nimikkeistö yhdenmukaistaa termit ja nimikkeet. Palomaan (2016) mukaan nimikkeistön on oltava yksiselitteinen. Väylien rakennepinnat ja taiteviivat tulee olla nimetty ja numeroitu vaaditulla tavalla. Vaatimukset on dokumentoitu selkeästi, mutta nimikkeistön kattavuus on vielä rajallinen. Jatkossa nimikkeistö tulee laajenemaan myös muihin mallinnettaviin osa-alueisiin kuin väylärakenteiden geometriatietoihin. Tällä hetkellä noudatetaan InfraBIM-nimikkeistön versiota 1.6. (Palomaa 2016.) InfraBIM- ja InfraRYL-nimikkeistöt sekä INFRA 2015 Rakennusosa- ja hankenimikkeistö ovat yhteneviä keskenään nimeämisen suhteen, mutta niiden numeroinnit poikkeavat toisistaan. InfraBIM on kuusinumeroinen, InfraRYL viisinumeroinen ja Rakennusosanimikkeistö nelinumeroinen. Inframodel-tiedonsiirtoformaatti perustuu kansainväliseen LandXML-standardiin. Se on avoin tekstimuotoinen formaatti, jonka avulla siirretään varsinaisten tietojen lisäksi metatietoja. Formaatti tukeutuu mallinnusvaatimuksiin ja nimikkeistöjärjestelmään. Tällä hetkellä käytetään Inframodel 3 -tiedonsiirtoformaattia, mutta Inframodel 4 on tarkoitus saada käyttöön vuoden 2017 aikana. (Liukas 2013.) Inframodel 3 -formaatin käyttöä pilotoitiin laaja-alaisesti Kokkola Ylivieska -kaksoisraideprojektilla olevassa Riippa Eskola RU2 hankkeen maarakenteiden toteutusmalleissa, jotka laadittiin Yleisten inframallivaatimusten mukaisesti (Liikennevirasto 2015b). Perinteiseen suunnitteluun verrattuna tietomalli mahdollistaa käytettävän enemmän tietoa suunnittelun tukena. Erilaisten vaihtoehtojen vertailu on helpompaa muokkaamalla yksittäisiä ominaisuuksia mallista kuin paperisesta dokumentista, mikä helpottaa myös päätöksentekoa. Mallin automaattinen päivittyminen muokkaamisen yhteydessä takaa, ettei vanhentunutta ja virheellistä tietoa jää dokumentteihin. (Liikennevirasto 2014b.) Perinteiset yksittäiset piirustukset laaditaan aina jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten. Tällöin niistä suodattuu paljon tietoa niiden käyttötarkoituksensa mukaan ja olennaistakin tietoa saattaa jäädä puuttumaan. Niinpä älykkäimmin ja kattavimmin tietoa siirretään tietomallipohjaisesti. (M.A.D. 2013.) Paperista aineistoa on hankala löytää suurista tietomääristä ja liittää uuden tiedon

34 yhteyteen. Sähköinen järjestelmä helpottaa ja nopeuttaa tiedon päivittymistä, jolloin tietoa on paremmin saatavilla ja saman tiedon uudelleen tuottaminen vähenee (Lindén 2015). Kuvasta 7 nähdään tiedon siirtyminen hankevaiheesta toiseen perinteisesti dokumenttipohjaisesti ja tietomallipohjaisesti. Tietomallipohjaisesti vähennetään hukkaa ja tiedon uudelleen tuottamista (InfraBIM 2014). Hukalta ja uudelleen tekemiseltä vältytään myös käyttämällä avointa ja kaikkien osapuolten käytössä olevaa tiedonsiirtoformaattia, jolloin ei olla riippuvaisia ohjelmiston omista muodoista, natiiviformaateista. Myös tiedon jälleenkäyttöarvo kasvaa vaiheesta toiseen siirryttäessä. Luovutusaineiston hyvä jälleenkäyttöarvo jatkokäyttäjälle taataan noudattamalla tarkasti aineistolle asetettuja vaatimuksia tiedon sisällöstä, metatiedoista, malliselostuksista ja siirtoformaatista. (Liikennevirasto 2014b; Liikennevirasto 2016f.) Kuva 7. Perinteisen ja tietomallipohjaisen prosessin ero (Mukaillen InfraBIM 2014). Parhaat hyödyt saavutetaan käyttämällä tietomallipohjaista suunnittelua hankkeen alusta alkaen koko sen elinkaaren ajan aina päättymiseen saakka, eli suunnittelusta toteutukseen ja ylläpidon kautta purkamiseen (Liikennevirasto 2016f). Tietomallintaminen parantaa osaltaan tiedon hallittavuutta, mutta toisaalta se lisää aktiivisesti käytettävän tiedon määrää. Kuitenkin tietomalli on vain osa koko infrastruktuurirakentamisen tiedonhallintaa. (Liikennevirasto 2013c.)

35 2.2.2 Tiedonhallinnan merkitys ja haasteet väylärakennushankkeissa Tiedon hallinnassa riittää haasteita infra-alalla. Väylärakennushankkeen elinkaaren aikana suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa käsitellään ja laaditaan valtava määrä tietoa koko ajan. Jokaisessa elinkaaren vaiheessa syntyviä suunnitelmia ja tietoja kuljetetaan hankkeen mukana. Tiedon määrään vaikuttaa merkittävästi se, että hankkeessa voi olla useita toimijoita. Mitä enemmän on toimijoita, sitä enemmän on tapoja kerätä ja tallentaa tietoa, nimetä tiedostoja ja tietoa tuottavia ohjelmistoja. Tällöin oikean ja tarpeellisen tiedon löytäminen vaikeutuu ja tietoa menetetään. (Liikennevirasto 2013c.) Toimiva tiedonhallinta on merkittävä tekijä mille tahansa organisaatiolle lisääntyneen tehokkuuden kannalta. Organisaation suorituskyky paranee samalla, kun tieto siirtyy tietolähteestä sen tarvitsijalle mahdollisimman tehokkaasti ja virheettömästi (Kaario & Peltola 2008). Tiedonhallintaa voidaan havainnollistaa arjen esimerkein, millä perusteella kirjoja sijoitetaan hyllyyn. Joku voi järjestää kirjat hyllyyn aakkosjärjestyksessä teeman mukaisesti, kun taas joku toinen eri tavoin vaikkapa niiden värin tai koon perusteella. Sama pätee myös tiedonhallintaan: yksi käyttäjä voi tallettaa tietoa eri perusteella kuin toinen. Se mikä tuntuu itsestä loogiselta tavalta toimia, voi jonkun toisen mielestä poiketa parhaasta käytännöstä (Lindén 2015). Tiedon hallinnan kannalta on olennaista, missä tieto säilytetään, missä muodossa, milloin sitä päivitetään ja kuka on mistäkin tiedosta vastuussa (Liikennevirasto 2013c). Puutteellinen tiedonhallinta ja tietojen huono löydettävyys hidastavat ja vaikeuttavat työn tekoa aiheuttaen ylimääräistä työtä, esimerkiksi dokumenttien pitkinä hakuaikoina. Tällöin tietoa saatetaan hakea muistinvaraisesti ja jopa turvautua kollegan apuun vieden näin työaikaa molemmilta miettimällä yhdessä, milloin ja missä asiaa on käsitelty. Kirjassaan Lindén (2015) rinnastaa tiedon hakemistopolkua metsässä kulkemiseen risteävällä polulla. Luonnossa liikkuessaan on muistettava, mitä polkua pitkin on viimeksi kulkenut päästäkseen määränpäähänsä. Ajan saatossa tätä samaa polkua ei välttämättä löydä ilman opastukseen turvautumista, sillä metsään on saattanut tallautua lisää polkuja ja ympäristökin ehtinyt muuttumaan. Myös kansiorakenteisessa

36 maailmassa on muistettava, mistä tietoa löytää. Hakemistopolkujen seuraaminen vaikeutuu entisestään tietomäärän lisääntyessä. Lindénin (2015) mukaan kansiopohjainen tiedonhallinta ei suuria tietomääriä käsiteltäessä toimi, vaan on siirryttävä kohti sisältöpohjaisia ratkaisuja. Sisältöpohjainen tiedonhallintatapa perustuu tietoa kuvaaviin hakusanoihin, metatietoihin. Metahakua hyödyntävät tehokkaasti myös Googlen kaltaiset hakukoneet etsiessään tietoa internetin valtavasta tietoviidakosta. Hakukoneiden käyttö mahdollistaa helpon tavan löytää tarvitsemaansa tietoa. Metatiedot mahdollistavat tietosisältöjen tehokkaan löytämisen ja käsittelyn suurissakin tietomäärissä. Niitä hyödynnetään myös tietosisältöjen loogiseen ryhmittelyyn, yhteensopivuuden varmistamiseen tietojen yhteiskäytössä ja siirrossa organisaatioiden välillä. (Kaario & Peltola 2008.) Sosiaalisessa mediassa paljon käytettyjä aihetunnisteita eli hashtageja (#) voidaan pitää jonkinlaisina metatietoina. Hashtagit saattavat samaan aiheeseen kuuluvat tiedot yhteen helpottaen viestintää ja tietojen tarkastelua ja yhdistelyä. Metatietojen avulla tallennettavalle tiedolle annetaan tunnistettava ja yksilöllinen identiteetti (Lindén 2015). Näin ollen käyttäjän ei tarvitse tietää, millä nimellä dokumentti on tallennettu tai missä se sijaitsee. Perinteisessä kansiopohjaisessa tietorakenteessa dokumentti saattaa jäädä löytymättä, ellei tiedä kyseisen dokumentin hakemistorakennetta. (Lindén 2015.) Metatietojen hyödyt ja sisältöjen yhdenmukainen kuvailu ja luokittelu korostuvat käsiteltäessä monimuotoista tietoa ja suuria asiakokonaisuuksia. Juuri infra-alalla liikkuu runsaasti sisällöltään ja muodoltaan erilaista tietoa, on dokumentteja, piirustuksia, karttoja, valokuvia, malleja ja muoveja. Tiedon jälleenkäytön kannalta on yhdentekevää, minkä muotoista tieto on ja mihin taustajärjestelmään se on tallennettu. Merkittävää on se, että tieto on helposti saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan. Tämä edellyttää toimivaa tiedonhakua kaikkiin tietovarastoihin samanaikaisesti. Erillisten järjestelmien toisistaan poikkeavat metatiedot ja ristiriitaiset tavat sisällön kuvailuun ja luokitteluun hankaloittavat kokonaisuuden muodostumista käyttäjän kannalta. Ideaalitilanteessa tietosisältöä voidaan käyttää joustavasti ja helposti ristiin eri tietovarastojen ja järjestelmien välillä. (Kaario & Peltola 2008.)

37 Väylärakennusalalla uudisrakentamisen osuus on pieni ja korjausrakentamisen suuri, jolloin tiedon jälleenkäyttöarvo on merkittävässä roolissa. Olemassa olevaan väyläverkkoon liittyvien tietojen löytäminen saattaa olla hyvinkin problemaattista. Vaikka suunnitelmat löytyvätkin, tietoa ei välttämättä pystytä suoraan hyödyntämään muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Tierakenteet painuvat ja rakenteiden kunto heikkenee, eivätkä rakennelmat vastaa enää suunniteltua. Samoin ympäristö muuttuu rakentamisesta huolimatta. Tietoa tuotetaan ja päivitetään hankkeen eri osapuolten tahoilta päivittäin, mikä osaltaan aiheuttaa haasteita tiedon hallinnalle. Lisäksi tieto voi olla hajaantunut lukuisiin eri tietovarastoihin ja rekistereihin. (Liikennevirasto 2013c.) Kuvassa 8 nähdään tiedon kulku hankkeissa suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa sekä hoito- ja ylläpitovaiheissa verrattuna tiedonhallinnan laajaan kokonaisuuteen. Tieto siirretään tarkistusprosessin jälkeen rekistereihin ja lopulta arkistoon. (Liikennevirasto 2013c). Rekisterissä olevia tietoja hyödynnetään aktiivisesti, kun taas arkistossa tiedot on tallennettu pahan päivän varalle useissa eri muodoissa. Kuva 8. Tiedon kokonaishallinta (Liikennevirasto 2013c).

38 Tällä hetkellä kolmesta edeltäjävirastoista muodostuneella Liikennevirastolla ei ole käytössään kattavaa ja toimivaa tiedonhallintajärjestelmää, vaan se on edeltäjien yksittäisistä järjestelmistä muodostunut hajanainen kokonaisuus. Tietojen hajanaisuus vaikeuttaa rekisteri- ja omaisuustietojen kartoittamista ja jatkokäsittelyä. Liikenneviraston infran omaisuuden hallinnassa on kehitettävää tietosisällössä ja tiedon saatavuudessa molempien tie- ja rataväylien osalta. Tosin tieväylien ylläpidon ja hoidon omaisuuden hallinta on rataväylien kunnossapitoa edellä. (Liikennevirasto 2015b.) Radanpidon erityispiirteet laajoine teknisine järjestelmineen ja niihin liittyvine erilaisine laitteineen sekä toimivuusvaatimuksineen turvallisuudenhallinnasta tuovat omia vaatimuksia infran tiedonhallintaan (Haapalahti et al. 2011). Liikenneviraston (2015b) selvitystyön Tietomallipohjaisen suunnittelu- ja rakentamisprosessin Inframodel 3- pilotti Pilottiprojektin loppuraportti mukaan Liikennevirastolla ei ole hallussaan kaikkia tietoja, vaan osa niistä on kunnossapitäjillä ja osa jopa kokonaan keräämättä yksittäisten henkilöiden päässä. Tietojen jatkokäsittely on vaikeaa ulkopuolisten toimijoiden tuottaman tiedon vaikean saatavuuden, yhtenäisen tiedostomuodon puuttumisen ja mahdollisen virheellisten tietojen vuoksi. (Liikennevirasto 2015b.) Investointihankkeet vaikuttavat useisiin eri rekistereihin, mutta muuttuneita tietoja ei välttämättä ilmoiteta kaikkiin tarvittaviin rekistereihin. Yleensä muutokset rekisteröidään hankkeen päätyttyä, mutta hanke voi kestää vuosia. Rekistereiden tiedot eivät ole riittävän ajan tasalla niiden harvan päivittämisen vuoksi. Tietojen puutteellisuudesta tai päivittämistarpeista ei tule rekisterien ylläpitäjälle tietoa eikä rekisteriin toimitetut tiedot välttämättä täytä vaatimuksia. (Haapalahti et al. 2011.) Ratahallintokeskuksen (2008) julkaisun B20, Radan suunnitteluohje mukaan suunnittelija on ilmoitusvelvollinen kaikista havaitsemistaan virheellisistä tiedoista rekistereissä. Tilaajan on oltava tietoinen rekisteriin toimitetuista tiedoista, mitä tietoa on jo toimitettu ja mitä vielä toimittamatta. Rekistereiden ylläpidossa pyritään siihen, että ne kuvaavat ajantasaisesti maastossa olevan tilanteen. (Ratahallintokeskus 2007a). Tiedonhallintaa edesauttaa koko tiedon elinkaaren tunteminen. Elinkaari voi olla hyvinkin pitkä alkaen tiedon syntymisestä jatkuen sen ylläpitoon ja arkistointiin sekä päättyen tiedon poistoon (Kuva 9). Jo tiedon syntyvaiheessa on hyvä tietää, mikä tieto

39 on tarpeellista kerätä ja säilyttää. Tämä vaikuttaa tietomäärän ja sen laadun elinkaaren aikaiseen hallintaan. Kerättävän tiedon määrittely on puutteellista, mikä asettaa omat haasteensa tiedon hallittavuudelle. Säilyttämisen suhteen on huomioitava tiedon tarpeellisuus. (Liikennevirasto 2013c.) Kuva 9. Tiedon elinkaari (Mukaillen Liikennevirasto 2013c). Tiedon elinkaarta voidaan tarkastella eri näkökulmista, perinteisen elinkaaren ja elinkaaren jatkumon kautta. Perinteistä elinkaarimallia voidaan verrata biologiseen elämänkaareen: asiakirja syntyy, elää ja kuolee. Malli tarkastelee elinkaarta asiakirjojen toimenpiteiden (syntyminen, ylläpito, arkistointi ja hävittäminen) tai ajallisten vaiheiden (aktiivinen, passiivinen ja historiallinen) mukaan. Aktiivivaiheessa asiakirjat laaditaan ja niitä käytetään primääritehtävissä ja säilytetään työyksiköissä. Passiivivaiheessa asiakirjat eivät ole enää jokapäiväisessä käytössä, mutta niitä voidaan tarvita muiden tehtävien hoidossa tai juridisista syistä. Historiallinen vaihe käsittää pysyvästi säilytettävät asiakirjat. (Henttonen 2015.) Tiedon aktiivisuutta määrittelevät kysymykset siitä, mikä tieto on tarpeellista, miten tietoa käytetään ja milloin sitä päivitetään. Tietoa käytetään ja sitä usein myös syntyy hankkeissa. Tarpeellinen tieto jatkaa elinkaartaan ylläpitovaiheeseen. Ylläpitovaiheessa tieto on rekisterissä, jossa sitä voidaan päivittää tarpeen mukaan. Tieto arkistoidaan, mikäli sillä ei uskota olevan käyttöä vähään aikaan, mutta elinkaari ei kuitenkaan pääty tiedon arkistoon viemiseen. Tarpeeton tieto poistetaan päivitysten yhteydestä. (Liikennevirasto 2013c.)

40 Jatkumomalli kuvaa asiakirjahallinnan toiminnan tavoitteet ja keskittyy asiakirjajärjestelmän suunnitteluun. Mallin mukaan elinkaari nähdään nimensä mukaisesti joustavana epälineaarisena jatkumona alkaen järjestelmän suunnittelusta eikä asiakirjan syntymisestä. Asiakirja voi olla samanaikaisesti eri vaiheissa historiallisen ja operatiivisen merkityksensä vuoksi, esimerkiksi rakennussuunnitelma menettää ajankohtaisuutensa väylähankkeen valmistuttua, mutta on tarpeen ylläpitovaiheessa. Itse asiakirja ei ole pääasia, vaan asiakirjahallinnasta vastaavien yhteistyö. Perinteinen elinkaarimalli keskittyi fyysisiin asiakirjoihin toimintaympäristönään paperi, kun taas jatkumomalli on kehitetty sähköisten asiakirjojen hallintaan. (Henttonen 2015.) Tietojen elinkaaren hallinnalla vältetään arkiston jälkikäteistä järjestämistä ja hävitettävän aineiston turhaa säilytystä. Elinkaaren saumaton hallinta on toimivan asiakirjahallinnan perusta. 2.2.3 Aineiston arkistointimenettelyt Perustan tiedonhallinnalle luo asiakirjahallinto. Asiakirjahallinnon näkökulmasta metatiedoilla Cummingin (2007) mukaan tunnistetaan asiakirjojen muodostamia eritasoisia kokonaisuuksia, liitetään yhteen toimijoita, tehtäviä ja aineistoja, pidetään asiakirjan rakenne ja sisältö käytettävinä, hallitaan asiakirjaprosesseja, dokumentoidaan asiakirjojen historiaa, parannetaan tiedon löytyvyyttä ja ymmärrettävyyttä sekä dokumentoidaan metatietojen antamista (ks. Henttonen 2015, s. 190). Merkittävin metatietoja ja niiden käyttöä ohjaava suositus on tällä hetkellä Arkistolaitoksen SÄHKE2-määräys. Sähköisessä muodossa käsiteltävien ja säilytettävien asiakirjallisten tietojen kanssa noudatetaan SÄHKE2-normin sisältämiä vaatimuksia. Normi keskittyy aineiston tietojärjestelmäriippumattomaan sähköiseen asiakirjahallintaan. Tietojärjestelmäriippumattomuudella tarkoitetaan asiakirjallisen tiedon tuottamista myös muissa tietojärjestelmissä kuin asiankäsittelyjärjestelmissä. SÄHKE2-normi kattaa laajemman kentän kuin edeltäjänsä, SÄHKE1-normi, joka keskittyi pelkästään

41 asiankäsittelyjärjestelmissä tuotettuihin aineistoihin. (Arkistolaitos 2008.) Tämä edeltäjänormi on jo osa historiaa, mutta se määrittelee edelleen niitä järjestelmiä, jotka on tehty sen voimassaoloaikana. Itse SÄHKE2-normi on vuodelta 2008. Sen voimassaoloaikaa on jatkettu aina vuosittain, nyt vuoden 2016 loppuun, ja sitä todennäköisesti tullaan jatkamaan myös ensi vuonna. (Paasi 2016.) Arkistolaitoksen (2008) määräyksen mukaan sähköisten asiakirjallisten tietojen käsittely, hallinta ja säilyttäminen edellyttävät suunnitelmallisuutta, hyvää tiedonhallintatapaa ja siten elinkaaren hallintaa ohjaavien ominaisuuksien toteuttamista tietojärjestelmissä. Nämä ominaisuudet on liitettävä osaksi tietojärjestelmien toiminnallisuutta. Tällöin tietojärjestelmät tukevat asiakirjallisten tietojen luotettavaa ja aukotonta käsittelyä koko niiden elinkaaren ajan, varmistavat asiakirjallisten tietojen käytettävyyden, eheyden ja säilymisen sekä mahdollistavat säilytysarvon ja tarpeettoman asiakirjallisen tiedon hävittämisen (Arkistolaitos 2008). Hyvällä tiedonhallintatavalla edellytetään organisaatiolta ajantasaisia kuvauksia omista tehtävistään ja tehtävien yhteydessä kertyvistä asiakirjallisista tiedoista. Tällä kartoitetaan tehtäviin liittyviä käsittelyvaiheita, jotka mahdollistavat tiedonohjauksen toteutumisen. (Arkistolaitos 2008.) Kuvasta 10 nähdään asiakirjahallinnan kokonaisuus, joka muodostuu tiedonohjauksesta, asiakirjallisen tiedon käsittelystä ja hallinnasta sekä siirron osa-alueista. Tässä yhteydessä dokumentinhallinta käsittää metatietojen tuottamisen. Tietoa ohjataan organisaation tehtävien mukaiseen rakenteeseen, tehtäväluokitukseen perustuvan sähköisen arkistonmuodostussuunnitelman (eams) avulla. Tiedonohjaus on edellytys sähköisten asiakirjallisten tietojen hallinnalle. Metatietomalli sisältää asiakirjallisen tiedon käsittelyä ja hallintaa tukevia metatietoja. Asiakirjalliset tiedot siirretään sähköiseen säilytykseen siirtorakenteen mukaisesti. Organisaation on noudatettava SÄHKE2-määräyksen vaatimuksia sähköisesti säilytettävien asiakirjallisten tietojen käytettävyyden, eheyden ja säilymisen turvaamiseksi koko niiden elinkaaren ajan. (Arkistolaitos 2008.)

42 Kuva 10. Asiakirjahallinnan kokonaisuus (Arkistolaitos 2008). Asiakirjahallinnon näkökulmasta suunnitelmallisella arkistonmuodostuksella ja tiedon ohjattavuudella on merkittävä rooli sähköisten aineistojen arkistoinnissa. Arkistonmuodostussuunnitelma (AMS) mahdollistaa arkiston kehittämisen systemaattisesti. Arkistonmuodostussuunnitelma kertoo paperiaineiston arkistoinnista. Käytännössä se on lista päätearkistoon tulevista asiakirjoista. Se alkaa siitä, kun paperi tuodaan päätearkistoon. Sähköinen arkistonmuodostussuunnitelma (eams) on välivaiheen suunnitelma, jossa on pyritty sähköiseen maailmaan. Nämä kaksi edellä mainittua ovat saaneet väistyä uuden käytännön tieltä. Nykykäytäntönä on tiedonohjaussuunnitelma (TOS), joka ohjaa asiakirjahallinta- ja tiedonohjausjärjestelmiä asiakirjojen syntymisestä alkaen. Puhutaankin asiakirjan koko elinkaaren hallinnasta. Tiedonohjaussuunnitelma määrittelee edeltäjiensä tavoin, mitä säilytetään ja kuinka kauan. Säilytysaikojen määrittelyssä sähköisiä asiakirjatietoja koskevat samat periaatteet kuin paperisia aineistoja. Mahdollisimman pitkälle määritetyt konkreettiset säilytysajat edesauttavat myös sähköisessä muodossa säilytettävän aineiston säännöllistä seulontaa ja hävittämistä. Aineistot hävitetään säilytysaikojen umpeuduttua. Metatietoja säilytetään vähintään yhtä kauan kuin itse asiakirjoja. Samansisältöisen tiedon

43 moninkertaista pysyvää säilyttämistä pyritään välttämään. Säilytysajat asiakirjallisille tiedoille lasketaan hankkeen päättymistä, ei niiden syntymisestä. (Arkistolaitos 2010.) SÄHKE2-määräyksen pohjalta on laadittu Liikenneviraston tiedonohjaussuunnitelmat tie- ja ratahankkeille. Excel-muotoiseen tiedonohjaussuunnitelmaan on täytetty määräyksen vaatimat metatiedot ja määritelty hankkeen läpiviennin kulku asiakirjoineen. Apuna suunnitelmien laadinnassa on käytetty Ratahallintokeskuksen ja Liikenneviraston ohjeita. Tämä Arkistolaitoksen (2008) SÄHKE2-normi määrittelee metatietojen rakenteen ja teknisen esitystavan. Normi määrittelee pakollisiksi metatiedoiksi: - tehtävä - toimenpiteen ja asiakirjan tyyppi - julkisuusluokka - tila - henkilötiedot - säilytysajan pituus, säilytysajan peruste - salassapitoaika, salassapidonperuste, suojaustaso, turvallisuusluokka ja - käyttäjäryhmä. Nämä pakolliset metatiedot on vähintään löydyttävä tietojärjestelmästä. Ne ovat hallinnollisia metatietoja, jotka ilmaisevat käyttörajoituksia ja säilytykseen liittyviä käytänteitä ja ovat helppoja tuottaa automaattisesti (Kaario & Peltola 2015). Organisaatio voi halutessaan sisällyttää arkistonmuodostussuunnitelmaan myös valinnaisia metatietoja tukemaan osaltaan sähköistä asiakirjahallintaa (Arkistolaitos 2008). Ratahankkeita ohjaa tällä hetkellä Ratahallintokeskuksen Word-muotoinen arkistonmuodostussuunnitelma, joka on käytössä Liikenneviraston tiedonohjaussuunnitelman valmistumiseen ja käyttöönottoon saakka. Arkistonmuodostussuunnitelman tehtäväluokituksessa kuvataan tehtävien käsittelyvaiheet ja niihin liittyvät asiakirjalliset tiedot ja asiakirjatyypit oletusmetatietoineen (Arkistolaitos 2008). Tämän työn kannalta Ratahallintokeskuksen arkistonmuodostussuunnitelman keskeisimpiä tehtäväalueita ja asioita ovat

44 rakentaminen, rata- ja rakentamissuunnittelu, maanhankinta sekä hankintatoimi. Suunnitelmassa on kerrottu asiat tehtäväalueittain, asiakirjakokonaisuudet eroteltuna saapuneisiin ja laadittuihin, rekisteröintimuoto, arkistointitapa, säilytysaika, säilytysvastuu, lisätietoja, vuosikasvu, julkisuus suojeluluokkineen ja arkistointitunnus. Arkistonmuodostussuunnitelma ohjaa katsomaan tietoa eri paikoista, mikä aiheuttaa sivujen edestakaista tarkastelua. Liikenneviraston SÄHKE2-normin mukainen tiedonohjaussuunnitelma ratahankkeille kulkee nimikkeellä Toteutushankkeen läpivienti. Siihen on listattu toteutushankkeen aikana suoritettavat toimenpiteet ja niihin liittyvät asiakirjat niin pakollisine kuin valinnaisine metatietoineen sekä salassa pidettävien asiakirjojen pakolliset metatiedot (Taulukko 1). Taulukko 1. Liikenneviraston tiedonohjaussuunnitelman mukaiset metatiedot ratahankkeille. Tiehankkeille tiedonohjaussuunnitelma kulkee ratahankkeiden tapaan nimikkeellä Toteutushankkeen läpivienti ja siihen on listattu toteutushankkeen aikana suoritettavat toimenpiteet metatietoineen. Teiden osalta Excel-tiedosto sisältää

45 tiedonohjaussuunnitelman lisäksi piirustukset otsakkeella: Tiehankkeen rakennussuunnitelman piirustukset ja muut tekniset dokumentit (Taulukko 2). Piirustuksiin kuuluu muun muassa yleis- ja suunnitelmakarttoja sekä poikki- ja pituusleikkauksia. Taulukko2. Liikenneviraston tiedonohjaussuunnitelman mukaiset metatiedot tiehankkeille. Molemmissa taulukoissa on esimerkkinä esitetty poikkeamaraportin metatiedot kursiivilla merkittynä. Näissä edellä mainituissa tiedonohjaussuunnitelmissa rata- ja tiehankkeille olevat metatiedot säilytysajasta ja julkisuusluokasta tarkenteineen ovat tiedon elinkaaren hallinnan kannalta keskeisiä, mutta ne eivät täysin palvele Liikenneviraston tarpeita arkistoinnin kannalta. Näin ollen tarvitaan pakollisten tietojen lisäksi täydentäviä, organisaation itse määrittelemiä metatietoja. Liikenneviraston oman toiminnan kannalta oleelliset tiedot kuvaavat muun muassa dokumentin omistajuutta, sisältöä, rakennetta, laatua ja saatavuutta (Liikennevirasto 2013c). Ehdotuksia täydentäviksi metatiedoiksi on esitetty Taulukossa 3, johon on esimerkkinä merkitty kursiivilla tietoja pilottikohteesta Vt 8 parantaminen Luostarinkylän kohta -hankkeesta. Ehdotukset muodostuvat väylärakennushankkeen perustiedoista luonteineen ja

46 sijanteineen sekä sisältötiedoista digitaalisin menetelmin tietomallipohjaisesti laadituista aineistoista laajuuksineen, tekijöineen, malliversion valmiustasoineen ja päivityshistoria muokkausajankohtineen ja -toimenpiteineen, käytettyine ohjelmistoineen ja formaatteineen sekä mahdollisine kommentteineen. Taulukko 3. Ehdotuksia täydentäviksi metatiedoiksi. Liikenneviraston (2011a) ohjeessa Tie- ja ratahankkeiden maastotiedot, Mittausohje kerrotaan geometrialtaan karttaa vastaavan mittatarkan ilmakuvan, ortokuvan tarvittavista metatiedoista, joista ilmenee tiedot käytetystä koordinaatistosta, kuvaresoluutiosta ja ilmakuvausajankohdasta. Valokuvien osalta metatiedot ovat tarpeen ainakin rakennusosan luokasta, kuvauspäivästä ja -ajasta (Img20160312T103036), kuvauspaikasta paalulukuineen ja koordinaatteineen sekä raportoijasta (Tiehallinto 2009b). Valokuvat itsessäänkin sisältävät paljon kuvan taakse kirjoitettuja metatietoja muun muassa kameran valmistajasta ja mallista, kuvan tarkkuudesta ja valotusajasta mutta myös kuvausajasta ja -paikasta. Arkistolaitoksen (2008) SÄHKE2-normin mukaan tiedot siirretään lopulta arkistolaitokseen. Siirtotyöstä vastaava organisaatio huolehtii siirrettävän aineiston

47 täyttävän arkistolaitoksen vaatimukset arkistoitavasta asiakirjallisesta tiedosta. Siirrettävän aineiston on oltava arkistolaitoksen hyväksymän tiedostomuodon lisäksi alkuperäisessä tiedostomuodossa, natiivimuodossa. Hyväksyttyjä tiedostomuotoja ovat: - Unicode UTF-8 - TIFF rev. 5 tai rev. 6 (pakkaamattomana tai pakattuna CCITT Group 3 tai 4) - PDF/A (ISO 19005-1:2005, IDT tai uudempi) - PCM WAV, 16 GT, 44.1 khz - MPEG-1, Audio Layer 3, 128 kbit/sec ja - MPEG-2, 50 Mbit/sec, 4:2:2. Hyväksyttyjen tiedostomuotojen listauksesta puuttuvat kaikki mallinnusformaatit. Sähköisen arkistoinnin kannalta tiedostoformaatilla on suuri merkitys; asiakirjan on oltava avattavissa ja ymmärrettävissä koko säilytyksensä ajan, jopa vuosikymmeniä (Kaario & Peltola 2008). Sähköisen aineiston säilyttäminen on mahdollista, mikäli täytetään viranomaisen luotettavan tietojärjestelmän vaatimukset ja huolehditaan asiakirjallisten tietojen käyttökelpoisuudesta. Sähköisen aineiston pysyvään säilyttämiseen tarvitaan arkistolaitoksen lupa. Lisäksi tietojärjestelmän on täytettävä SÄHKE2-normin vaatimukset. (Arkistolaitos 2010.) Liikennevirastolle toimitettavan luovutusaineiston on tärkeää olla sellaisessa muodossa, että se julkisena viranomaisena pystyy lain määrittelemissä puitteissa luovutusaineiston vastaanottamaan. 2.3 Nykyisen ohjeistuksen sisältö Ohjeistuksen nykytilaa selvitettiin Liikenneviraston toimintajärjestelmää, malliasiakirjoja ja eri ohjeita tarkastelemalla niistä mahdollisia puutteita ja ristiriitoja toisiinsa nähden. Tarkastelussa käytettiin erilaisia aineistoluovutukseen ja arkistointiin liittyviä hakusanoja (aineisto, arkisto, asiakirja, dokumentti, luovutus, raportti, rekisteri) eikä ohjeistuksia niinkään tutkittu suurennuslasin avulla, vaan keskityttiin siihen, mitä niissä kerrotaan hakusanojen asioista. Suomen kielessä hakusanojen käyttäminen on haastavaa sanojen taipumisen vuoksi. Niinpä tietoa etsittiin tapauskohtaisesti sanojen vartaloilla, kuten dokument dokumentin/dokumentoinnin sijaan. Ohjeistuksia pyrittiin tutkimaan organisaation omasta näkökulmasta, etenkin

48 hankkeiden kanssa työskentelevän tilaajapuolen uuden työntekijän silmin. Samalla testattiin käytännössä, miten tiedon haku toimii. Tällä hetkellä ohjeistusten kanssa eletään murrosvaihetta päivitystyön ollessa parhaillaan käynnissä. Tällöin sivustojen sisällöt vaihtelivat melkein joka tarkastelukerralla syksyn aikana, ja ohjeistakin löytyi uusia ohjeluonnoksia vanhojen lisäksi. 2.3.1 Toimintajärjestelmä Liikennevirastolla on oma toimintajärjestelmä, joka aukeaa ainoastaan organisaation henkilöstölle. Toimintajärjestelmän etusivun näkymä on kategorioitu aihepiireittäin (Kuva 11). Näkymästä löytyy myös suoria linkkejä ohjeistuksiin, kuten hankinnan ohjeistukseen ja teknisiin ohjeisiin (ohjeluetteloon), joita tarkastellaan lähemmin omissa luvuissaan. Järjestelmän sisältöä rakennetaan parhaillaan, mikä vaikuttaa sivuston keskeneräisyyteen. Esimerkiksi Suunnittelu-kategoria ei avaudu lainkaan, vaan sen päivitys on työn alla. Väyläverkon kehittäminen -kategoriasta löytyy väylähankkeiden hallintaan, suunnitteluun ja toteutukseen liittyviä ohjeistuksia ja prosessikaavioita.

49 Kuva 11. Liikenneviraston toimintajärjestelmä (Liikennevirasto 2016). Toimintajärjestelmä sisältää paljon tietoa erilaisten kaavioiden ja kuvaajien muodossa siitä, mikä taho milloinkin vastaa hankkeen elinkaaren eri käsittelyvaiheista. Mutta itse järjestelmä ei varsinaisesti anna tietoa aineiston luovutuksesta tai arkistoinnista. Tämän havainnollistaa Väylähankkeiden suunnittelu -hakemistopolun Rata- ja tiesuunnittelun läpivienti -kaavioelementti (Liite 3). Järjestelmässä saattaa sama tieto löytyä useaankin kertaan, mutta eri paikasta. Tieto on pirstaloitunut eri paikkoihin. Konkreettista tietoa siitä, mitä luovutusaineiston kuuluu sisältää, ei löydy. Etsiessä hakusanalla arkisto tietoa näyttää aluksi löytyvän, mutta haku ei vie eteenpäin, vaan itsensä löytää jälleen lähtöruudusta, toimintajärjestelmän etusivulta. Hakemistopolut eivät siis johda mihinkään, vaan palauttavat takaisin alkuun. Hankkeiden suunnittelu -hakemistopolulla päästään Suunnitteluaineistojen ylläpito ja arkistointi -kaavioelementtiin, josta nähdään suunnitelma-aineiston elinkaari (Liite 4). Elementtejä klikkailemalla kaaviosta avautuu tietokehys. Tietokehyksessä ei kerrota olennaista tietoa siitä, mitä aineistoa luovutetaan, missä päätearkisto sijaitsee tai milloin

50 suunnitelmat siirretään arkistoon. Tie- ja ratasuunnitelmien läpiviennistä kerrotaan lähinnä siitä, kuka on vastuussa suunnitteluhankkeen eri vaiheista. Lisäksi siinä on kuvattu eri tietovarannot. Mutta varsinaista tietoa siitä, mikä aineisto mihinkin tietojärjestelmään tulee, ei löydy. On hyvin tavanomaista, että toimintajärjestelmä ohjeistaa tyyliin: Arkistoidaan päätearkistoon. Tämähän ei vielä kerro itse arkistoinnista mitään. 2.3.2 Hankinnan ohjeistus Osana toimintajärjestelmää on myös Hankinnan ohjeistus -palvelu, joka sisältää hankinnan ohjeet ja malliasiakirjat. Palvelu on kategorioitu hankkeen suunnittelun, toteutuksen, hoidon ja ylläpidon lisäksi muihin asiantuntijatehtäviin liittyviin ohjeistuksiin. Kategoriat on edelleen jaettu menetelmien mukaisiin eri osioihin: A Hankinnan suunnitteluun ja valmisteluun, B Kilpailutukseen ja C Toteutuksen aikaiseen toimintaan. Osion A sisältöä ei ole vielä julkaistu, vaan se on työn alla vuoden 2016 aikana. Toimintajärjestelmän tavoin myös hankinnan ohjeistuksen sisältöä päivitetään parhaillaan. Palvelun keskeneräisyyteen vaikuttaa osaltaan hankintalain kokonaisuudistuksen viivästyminen. Uudistus pohjautuu Euroopan unionin direktiiveihin julkisista hankinnoista ja käyttösopimuksista yksinkertaistaen hankintamenettelyjä. Arvion mukaan uuden lain on määrä astua voimaan loppuvuodesta 2016. (PTCServices 2016.) Tällä hetkellä eletään väliaikaa hankinnan ohjeistusten kanssa. Ohjeistukset ovat nykyisen lainsäädännön mukaisia. Palvelussa olevia ja väliajan ohjeita on syytä tarkastella rinnakkain väliaikana tehdyissä EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa. Tämän työn kannalta keskeisin on Suunnittelu-kategoria. Se on jaoteltu hanke- ja rakennussuunnittelun, inframallin sekä ympäristön suunnittelun osioihin. Osioiden alta löytyy tie- ja ratahankkeisiin liittyviä yleisiä asiakirjoja, joita voidaan hyödyntää myös muissa suunnitelmissa. Rakennussuunnittelu osiossa kerrotaan rakennussuunnitelmavaiheen käytäntöjen lisäksi tietomalleista, joista ohjeistetaan löytyvän lisätietoja Inframalli-sivustolta. Tällä sivustolla kerrotaan mallintamisesta ja

51 siellä on suoria linkkejä ohjeluonnoksiin sekä mallitekstiä kopioitavaksi tien ja radan mallipohjaisen suunnittelun hankintaa varten. Sivun lopussa on ohjeita koskien pelkkää lähtötietomallia ja tilaajalle luovutettavaa aineistoa. Lisäksi kerrotaan Liikenneviraston käyttävän luovutusaineiston tarkastamiseen BimOne Checker -laadunvalmistuspalvelua. Hankinnan ohjeistus -sivustolla ei varsinaisesti kerrota aineiston luovutuksesta tai arkistoinnista. Suunnittelutyön toteutusvaiheessa muodostuneiden asiakirjojen, kuten sopimusten, pöytäkirjojen, suunnittelijan itselle luovutuksen dokumentin sekä tilaajan ja suunnittelijan ilmoituskirjeiden suunnitteluhankinnan päättymisestä, kerrotaan arkistoitavan asianmukaisesti. Nämä asiakirjat ovat suunnitteluhankinnan virallisesti arkistoitavia asiakirjoja, jotka merkitään diaariin ja säilytetään suunnittelutyön toteutukseen, minkä jälkeen ne siirretään arkistoon. Hankinnan kilpailuttamisprosessin yhteydessä syntyneiden hankinta-asiakirjojen, kuten tarjoukseen liittyvät eri dokumentit liitteineen, kerrotaan rekisteröitävän asiankäsittelyjärjestelmään ja arkistoitavan asianmukaisesti hankinnasta vastaavan toimesta. Diaarimerkinnät tehdään itse asiakirjaan ennen allekirjoitusta virallisesti rekisteröitäviin ja arkistoitaviin asiakirjoihin. Nämä kaikki asiakirjat ovat hankkeen hallinnollisia ja kaupallisia asiakirjoja, jotka jätetään tässä työssä lähemmän tarkastelun ulkopuolelle. Niiden arkistointi menettelyineen on määritelty ja ohjeistettu melko hyvin asiankäsittelyjärjestelmän yhteydessä. Liikenneviraston kirjaamo vastaa asioiden rekisteröinnistä, asiakirjojen vastaanottamisesta ja viemisestä asiankäsittelyjärjestelmään, jonne tallennetut asiakirjat arkistoidaan sähköisesti. Sähköisen toimintatavan vuoksi kirjaamossa vastaanotetaan digitaalisessa muodossa olevat asiakirjat sähköpostitse, ja paperiset asiakirjat käsitellään ensin skannaamalla ja viemällä sitten asiankäsittelyjärjestelmään. Kaikki asiakirjat tallennetaan järjestelmään aikajärjestyksessä prosessissa tehtyjen toimenpiteiden mukaisesti asian oikeaan käsittelyvaiheeseen. Asiankäsittelyjärjestelmässä asian käsittelyvaiheita ja niihin liitettyjä asiakirjoja hallitaan niiden koko elinkaaren ajan aina vireille tulosta päättymiseen ja arkistoitiin saakka. Asiakirjojen säilytysajat noudattavat voimassaolevaa tiedonohjaussuunnitelmaa. Järjestelmän avulla voidaan todentaa ja seurata asioiden käsittelyä sekä allekirjoittaa ja arkistoida asiakirjat sähköisesti, jolloin varmistetaan asiakkaan ja Liikenneviraston oikeusturva, edistetään hyvää

52 tiedonhallintatapaa ja hallinto- ja julkisuuslain mukaista toimintaa. Se on myös hyvä kanava tiedonhakuun. (Liikennevirasto 2016d). Hankintaa ohjeistetaan myös palvelusta löytyvillä malliasiakirjoilla. Mallit liittyvät hallinnollisiin ja kaupallisiin asiakirjoihin, kuten hankintailmoituksiin ja -päätöksiin, tarjoukseen, muutokseen hakuun ja sopimuksiin. Malliasiakirjoja löytyy useasta eri paikasta palvelua: aakkosjärjestyksessä hankintamenettelyiden alta ja siitä ohjeistuksen kohdasta, johon ne liittyvät kategorioiden mukaisesti. Malliasiakirjoista etsittiin tietoa aineistoluovutuksesta ja arkistoinnista myös aiemmin työssä tutuiksi tulleilla hakusanoilla (aineisto, arkisto, asiakirja, dokumentti, luovutus, raportti ja rekisteri). Rakennussuunnittelun osion B Kilpailutukseen liittyvistä asiakirjoista löytyi vaihtelevasti tietoa. Hankintailmoituksessa ohjeistettiin, miten toimitaan tarjousten suhteen. Hankintailmoitus diaarioidaan ja arkistoidaan julkaisupäivällä varustettuna. Muutoksen haku -asiakirjat ohjeistivat asiakirjojen laadintaan. Myönteinen oikaisupäätös -asiakirja jaetaan tiedoksi myös arkistolle. Päätösten suhteen ohjeistettiin asiakirjojen laadintaan. Sopimus ja arkistoinnin pöytäkirjassa kerrottiin luovutettavasta lähtöaineistosta tilaajalta toimijalle. Tarjoajien valintaan liittyvät asiakirjat eivät ohjeistaneet arkistointiin. Tarjouspyyntö-osio sisälsi kaupalliset asiakirjat ja erilaisia liitteitä. Liitteet arkistoidaan varsinaisen asiakirjan yhteydessä. Näissä asiakirjoissa ei varsinaisesti kerrottu mitään olennaista aineiston luovutuksesta tai arkistoinnista. Inframallien suhteen ohjeistettiin viittaamaan mallinnuksen osalta uusiin tietomalliohjeisiin. Suunnittelun hankinnan malliasiakirjoja ei oltu vielä julkaistu. Valmiiksi muotoillut malliasiakirjat helpottavat virallisen ilmeen mukaisen ja muotokieleltään yhtenäisen tietosisällön luomista. 2.3.3 Ohjeluettelon analyysi Niin toimintajärjestelmästä kuin Liikenneviraston nettisivuiltakin löytyy jo aiemmin mainittu Ohjeluettelo, johon on koottu tällä hetkellä voimassa olevat Liikenneviraston antamat tekniset ohjeet, turvallisuusohjeet ja normit. Ohjeluettelosta löytyy myös Liikenneviraston edeltäjävirastojen ohjeita. Radanpidon teknisistä ohjeista löytyy

53 päivitetty versio ja 31.5.2016 saakka päivitetty entinen ohjeluettelo. Tienpidon teknisiä ohjeita -sivustolta löytyy useampia suunnilleen vuoden välein, vuodesta 2005 lähtien, päivitettyjä versioita, jotka ovat päiväyksen hetkellä voimassa. Ohjeluettelon osalta sen luettavuutta helpotettiin syksyllä 2016 keräämällä ohjeita otsakkeiden uudet ohjeet ja vanhat ohjeet alle niiden päivitysten mukaan. Näitä ohjeluetteloita päivitetään koko ajan. (Liikennevirasto 2016b.) Liikenneviraston nettisivuilta löytyvä ohjeluettelo on vapaasti kaikkien saatavilla ja hyödynnettävissä. Aluksi radan- ja tienpidon ohjeluetteloita tarkasteltiin hakusanoilla (aineisto, arkisto, asiakirja, dokumentti, luovutus, raportti ja rekisteri). Radanpidon Uusimmat tekniset ohjeet -luettelosta etsittiin ohjeita niiden nimien perusteella. Sana arkisto tuotti tulokseksi kolme osumaa, joista kaksi oli ohjetta. Toinen näistä ohjeista oli arkistoinnin näkökulmasta kelvollinen eli pohjatutkimusten arkistoinnista kertova ohje, ja toinen taas rautatieturvalaitteiden käyttöohjeiden hyväksyntää, jakelua ja arkistointia koskeva ohje, joka ei tämän tutkimuksen kannalta ollut relevantti ohje. Raportti ohjasi siltojen laaturaportointia koskevaan ohjeeseen. Rekisteri puolestaan tuotti tulokseksi Ratahallinnon rekisterien päivitysohjeen. Luovutus ohjasi liikenteelle luovutukseen, mikä taas on oma maailmansa eikä liity aineistoluovutukseen. Hakusanat asiakirja ja dokumentti ohjasivat aivan muualle, muun muassa turvallisuusasiakirjan laadintaan, eikä aineisto tuottanut yhtään osumaa. Tienpidon teknisistä ohjeista tarkasteltiin 15.2.2016 päivitettyä ohjeluetteloa. Uusimmasta ohjeluettelosta ei löytynyt merkityksellisiä ohjeita tätä tutkimusta ajatellen. Hakusana arkisto tuotti tulokseksi kaksi osumaa, joista toinen oli samainen pohjatutkimusten arkistoinnista kertova ohje, joka löytyi jo radanpidon ohjeluettelosta. Dokumentti ohjasi mallidokumenttiin liittyen siltojen teräsrakenteen toteutuseritelmään. Raportti tuotti useita tuloksia, joista suurin osa liittyi taitorakenteisiin, kuten siltojen rakentamisen ja korjaamisen seurantaan ja laadun raportointiin ja tunneleiden turvallisuuteen. Merkittävin löydös tämän tutkimuksen kannalta oli urakoitsijan laaturaportointiin liittyvä ohje. Rekisteri puolestaan tuotti tulokseksi kolme osumaa, joista kaksi koskivat samaa aihetta pohjanvahvistuksesta mutta eri versioina. Hakusanat aineisto ja luovutus eivät tuottaneet osumia. Lopuksi tarkasteltiin ohjeluetteloissa olevia ohjeita, jotka olivat olennaisia tämän työn kannalta

54 ja joissa arveltiin olevan tietoa aineistoluovutuksesta ja arkistoinnista. Tämä lähempi tarkastelu toteutettiin myös hakusanoja hyväksikäyttäen. Ratahallintokeskuksen (2007a) julkaisu Rekisterien päivitysohje on itsessään jo vanha ohje, mutta edelleen suurelta osin voimassa. Nykypäivänä ohjetta noudatetaan soveltaen, sillä tällä hetkellä ei ole olemassa ajankohtaisempaa vastaavaa ohjetta. Rekisterien päivitysohje on todella pitkä, kaiken kaikkiaan 206 sivua sisältäen 17 liitettä useine sivuineen. Ohje kattaa rautatierakenteiden rekisteri- ja arkistopalveluiden sisällön lisäksi rautateiden rakenteita ja niihin liittyviä keskeisiä termejä. Se on tarkoitettu rautateillä eri tehtävissä oleville toimijoille, kuten kunnossapitäjille, urakoitsijoille, suunnittelijoille ja alueisännöitsijöille, avuksi ajankohtaisen ja täsmällisen tiedon toimittamiseen virallisten rekisterien ylläpitäjille. Ohje liitteineen toimii hankkeiden loppuasiakirjojen ja tietojen käsittelyn mallina, ja kuvaa eri osapuolten vastuut ja tehtävät tietojen toimittamisesta rekisteriin ja asiakirjojen siirrosta arkistoon. Arkistoitaviin asiakirjoihin vaaditaan allekirjoitukset. Sähköisten aineistojen ja niin sanottujen käyttökappaleiden suhteen riittänee tapauskohtaisesti myös koneellinen kuittaus. (Ratahallintokeskus 2007a.) Ohjeessa kerrotaan siitä, kuinka perinteisesti paperisena toimitettavien piirustusten ja dokumenttien on täytettävä pysyvästi säilytettävien asiakirjojen valmistuksessa käytettävien materiaalien ja menetelmien vaatimukset. Samansisältöinen tieto on kerrottu ohjeessa useampaan otteeseen, esimerkiksi tietoa arkistoon toimitettavista suunnitelmista löytyy varsinaisen ohjeen sivuilta mutta myös tiivistettynä liitteistä. Ratahallintokeskuksen (2007b) ohje Projektikansion rakenne RHK:n hankkeissa ja projekteissa antaa yleiskuvaa aineiston sisällöstä: projektin hallintaan liittyvine asiakirjoineen, kuten hankepäätökset, yhteistyösopimukset ja luvat budjetteineen, sopimuksineen ja suunnitelmineen kaikkineen, projektin ohjaukseen sisältyvine asiakirjoineen palavereista ja päätöksistä projektin aikana, hankinnan asiakirjoineen liittyen tarjousmenettelyyn, suunnittelun sisältyvine asiakirjoineen piirustusluetteloineen kaikkineen, rakentamiseen liittyvine asiakirjoineen aikatauluista ja pöytäkirjoista, turvallisuusasiakirjoineen mm. riskienhallinnasta ja turvallisuuden seurannasta, raportointiin liittyvine asiakirjoineen, kuten aikatauluineen, kustannusvalvontaan ja valokuvineen, sekä käyttöönotosta ja esittelymateriaalista. Tämäkin ohje on jo vanha.

55 Ratahallintokeskuksen (2006) ohje Hankinta-asiakirjat ja projektin aikaiset asiakirjat vuodelta 2006 on myös vanhentunut, mutta edelleen paikkansapitävä siinä mainittujen asiakirjojen ja niiden säilyttämisen osalta. Siinä kerrotaan hankintaasiakirjojen, kuten hankintailmoituksesta, osallistumishakemuksista, esivalintapöytäkirjasta, ilmoituksesta ehdokkaan poissulkemisesta, tarjouspyynnöstä, lisäkirjeistä ja tarjouksesta, arkistoinnista säilytysaikoineen. Ohjeeseen on tehty muutoksia joidenkin asiakirjojen nimistä ja säilytysajoista vastaamaan Ratahallintokeskuksen arkistonmuodostussuunnitelmaa (AMS) vuodesta 2012 alkaen. Tosin säilytysajat tulevat kuitenkin muuttumaan Liikenneviraston tiedonohjaussuunnitelman (TOS) myötä nykypäivän vaatimukset täyttäväksi. Kymmenen vuotta säilytetään seuraavia arkistoitavia asiakirjoja: sopimuskopio, aloituskokouksen työmaakokousten pöytäkirjat, valmistumisilmoitus, vastaanotto-, jälki ja takuutarkastuspöytäkirjat sekä taloudellinen loppuselvitys. Ne voidaan kuitenkin tuhota jo arkistointivaiheessa, jolloin urakan tekemisestä on yleensä kulunut jo jonkin aikaa. Työnaikaisen ja takuuajan vakuuden palautuskirjeen, hyväksymiskirjeen ja mahdollisten rakennusaikaisten katselmusten säilytysaika on yksi vuosi. Työnaikainen ja takuuajan vakuus tallennetaan erikseen. (Ratahallintokeskus 2006.) Hankkeen kansioiden arkistoon luovuttamista varten tehdään asiakirjoista Excelpohjainen luovutusluettelo, josta ilmenee kyseessä oleva hanke ja sen vastuuhenkilö sekä arkiston vastaanottokuittaus. Luettelossa on eritelty urakka, kansiotyyppi, kuten rakennussuunnitelma tai kelpoisuusaineisto, nimeke kansion selkämyksestä, kansion numero ja huomioitavia asioita, mikäli niitä on. (Paasi 2016.) Kansioseläkkeestä on malleja hankkeen käytettäväksi. Projektikansioita ei kirjata, mutta selkämykseen merkitään kuitenkin hankkeen tilausnumero ja sopimuksen diaarinumero sulkuihin mallin mukaisesti. Kaikkiin hankinta- ja sopimusasiakirjoja, kuten urakkasopimuksen, tarjouksen ja tarjouspyynnön, sisältäviin kansioihin merkitään aina asian diaari- ja tilausnumero. Näiden lisäksi kansioseläkkeistä löytyy hankkeen nimi, urakka, kansionumero ja vuosi. (Paasi 2016.) Aineiston arkistointikelpoisuus eli nimiössä esitettyjen tietojen oikeellisuus tarkastetaan tilaajan toimesta (Ratahallintokeskus 2008). Ratahallintokeskuksen (2008) julkaisussa B20, Radan suunnitteluohje kerrotaan tilaajalle toimitettavan luovutusaineiston menettelytavoista ja vastuista. Se korvasi

56 aiemman samaisen Ratahallintokeskuksen ohjeen B4 vuodelta 2000 ratalain tultua voimaan vuonna 2008. Kuitenkin tämäkin ohje on jo vanha, mutta edelleen käytössä. Ohjeessa kuvataan aiempaa laajemmin radan suunnittelun eri osa-alueita, ja kerrotaan suunnittelun yleiset tavoitteet ja yhteydet niin maankäytön suunnitteluun, päätöksentekoon kuin lupaprosesseihin. Täten se ohjaa koko radan suunnitteluprosessia. (Ratahallintokeskus 2008.) Ohjeessa kerrotaan myös tietojen toimittamisesta rekisteriin ja asiakirjojen siirrosta arkistoon kuvaten eri osapuolten vastuita ja tehtäviä aineiston luovuttamisesta. Ohjeessa viitataan useassa kohdassa Ratahallintokeskuksen (2007a) julkaisuun Rekisterien päivitysohje, jossa kuvataan tarkemmin rekistereiden vaatimukset ja suunnitteluprojektissa syntyvien tietojen toimitusvastuut. Arkistoon toimittamisessa on huomioitava Rekisterien päivitysohjeen mukaiset arkistokohtaiset vaatimukset muovi- ja sähköisistä tulosteista (Ratahallintokeskus 2008). Molemmista ohjeista huomataan arkistoinnin ja rekisteröinnin käytäntöjen poikkeavan jonkun verran toisistaan niin arkistomateriaalin kuin vastuutoimijoiden osalta. Maastomittausten osalta ohjeessa viitataan Ratahallintokeskuksen julkaisuihin, jotka ovat nykyisin jo vanhoja ja niiden tiedot päivitetty Liikenneviraston (2011b) ohjeeseen Maastotietojen hankinta, Toimintaohje. Liikenneviraston (2011b) ohjeessa Maastotietojen hankinta, Toimintaohje kuvataan tie- ja ratahankkeiden suunnittelussa tarvittavien maastotietojen hankinnan tuotekohtaiset tehtävät eri suunnitteluvaiheissa. Siihen on päivitetty myös maaperätietojen hankinta. Toimintaohjeessa kerrotaan maastomallin koostuvan mittaussuunnitelmasta ja -raportista sekä metatiedostosta. Mittauksen kriittiset perustiedot esitetään metatiedostossa ja niiden lisäksi tekijäorganisaatio ja sisäinen laadunvalvonta vielä mittausraportissa. (Liikennevirasto 2011b). Ohjetta noudatetaan maastotietojen hankinnassa ja se kulkee käsi kädessä samaan aikaan päivitetyn Liikenneviraston (2011a) ohjeen Tie- ja ratahankkeiden maastotiedot, Mittausohje kanssa. Mittausohjeessa dokumentoinnin sisältö on kuvattu yksityiskohtaisemmin, ja sitä noudatetaan maastomittausten tekemisessä. Ohjeen lopussa on liitteenä malliasiakirjoja mittaussuunnitelmien ja -raporttien sisällysluetteloiksi ja yleissuunnitteluvaiheessa käytettävän maastomallin koodilistat. (Liikennevirasto 2011a; Liikennevirasto 2011b.)

57 Mittausohjeen mukaan geometrialtaan karttaa vastaavan mittatarkan ilmakuvan, ortokuvan osalta tuotantoraportti laaditaan metatiedostoineen. Metatiedostosta ilmenee tiedot käytetystä koordinaatistosta, kuvaresoluutiosta ja ilmakuvausajankohdasta. Alkuperäiset pakkaamattomat ilmakuvat vastaanotetaan TIFF-formaatissa (Liikennevirasto 2011a). Tämä kuvan tuotantoraportti voidaan yhdistää samassa yhteydessä tehdyn maastomallin mittausraportin kanssa. Tilaaja vastaanottaa allekirjoitetun itselle luovutus -dokumentin tehtyine työvaiheineen ja tuotettuine asiakirjoineen luovutusaineiston tarkastuksen yhteydessä. (Liikennevirasto 2011b.) Liikenneviraston (2011a) ohjeessa Tie- ja ratahankkeiden maastotiedot, Mittausohje kerrotaan maastomallin toimitusformaatista ja koodauksesta, tiedoston nimeämisestä ja siitä, mitä tietoja metatiedoston kuuluu sisältää. Tiedostot nimetään sisällyttäen siihen hankkeen nimi, sisältö ja käytetty koordinaatisto tyyliin: Mt610_likimalli_gk25_n2000.lvl. Liikenneviraston (2011a) ohjeen mukaan Asciimuotoisena tekstitiedostona toimitettavat metatiedostot sisältävät seuraavat tiedot: - hankkeen nimi - aineisto tuottajat ja toimituspäivämäärä - koordinaatisto ja korkeusjärjestelmä - mittaustietojen keruupäivämäärät (laserkeilaus, maastomittaus) - kalusto ja lentokorkeudet ja - luovutettujen tiedostojen nimet ja niiden sisältö. Liikenneviraston (2011b) ohjeessa Maastotietojen hankinta, Toimintaohje viitataan noudattamaan dokumentoinnin ja arkistoinnin suhteen muita ohjeistuksia tähän tapaan: Pohjatutkimusten tulosten toimittamisessa ja dokumentoinnissa noudatetaan Tiehallinnon ohjetta Geotekniset tutkimukset ja mittaukset, TIEH 2100057-08 ja arkistoinnissa Liikenneviraston ohjetta Pohjatutkimusten arkistointi tiehankkeissa, 602/070/2011. Lisäksi tutkimukset arkistoidaan yhdessä projektin muun aineiston kanssa. Nämä ohjeviitteet ovat jo vanhoja niin kuin osaltaan ohje itsekin. (Liikennevirasto 2011b.) Liikenneviraston (2015a) ohje Geotekniset tutkimukset ja mittaukset, Suunnitteluvaiheen ohjaus on tuore julkaisu maa- ja pohjarakenteiden suunnittelussa ja rakentamisessa lähtötietoina tarvittaviin geo- ja kallioteknisiin tutkimuksiin ja mittauksiin sekä niiden sisältöön suunnitteluvaiheittain niin tie-, ratakuin vesiväylähankkeissa. Ohje on määräävä kaikissa tutkimusten ja mittausten

58 ohjelmoinnin, toteutuksen ja dokumentoinnin osalta kaikissa Liikenneviraston ja ELYkeskusten infrahankkeissa. (Liikenneviraston 2015a.) Se on asiajärjestyksessä ylempänä Liikenneviraston (2011b) ohjetta Maastotietojen hankinta, Toimintaohje pohjatutkimusten hankinnan osalta. Liikenneviraston (2015a) ohjeessa Geotekniset tutkimukset ja mittaukset, Suunnitteluvaiheen ohjaus viitataan tutkimustulosten arkistoinnin osalta uudempaan Liikenneviraston (2012c) ohjeeseen Pohjatutkimusten arkistointi. Liikenneviraston (2012c) ohjeessa Pohjatutkimusten arkistointi vuodelta 2012 kerrotaan infraformaattivaatimuksista niin uusille tehtäville pohjatutkimuksille kuin vanhoista suunnitelmista digitoiduille tutkimuksille. Tilaaja vastaanottaa hankkeeseen liittyvät uudet pohjatutkimukset Suomen geoteknillisen yhdistyksen kotisivuilta www.sgy.fi löytyvän uusimman infraformaatin mukaisessa muodossa. Tiedostossa esitetään koordinaatti- ja korkeusjärjestelmän lisäksi pistekohtaisesti ainakin seuraavat tiedot: tiedon omistaja (OM), tutkimusorganisaatio (OR), maalajiluokitus (ML), työnumero (TY), tutkimustapalyhenne (TT), koordinaattitiedot (XY), alkukairaustiedot (AL) ja tutkimustavan edellyttämät rivikohtaiset tiedot ja kairauksen päättymistapa (Pohjatutkimusten arkistointi 2012c). Digitoiduissa kairauksissa esitetään samaiset edellä mainitut tiedot tutkimusorganisaatio täydennettynä digitointiorganisaatiolla ja - vuodella. Näissä käytettävä koordinaatti- ja korkeusjärjestelmä voi olla hankkeessa käytetyn mukainen eikä alkuperäinen. Myös vääntömomentti esitetään heijarikairauksissa. Muista pistemäisistä pohjatutkimustiedoista esitetään käytettävän koordinaattijärjestelmän lisäksi sijaintitieto. Kaikki tutkimustieto luovutetaan tilaajan hankekohtaiseen arkistoon ja GTK:n pohjatutkimusrekisteriin. Nettiosoitteesta www.geo.fi kerrotaan löytyvän lisätietoja aiheeseen. (Liikennevirasto 2012c.) Pohjatutkimukset koskevat niin rata-kuin tiehankkeita. Maanteiden rakennussuunnittelussa noudatetaan Liikenneviraston (2013a) ohjetta Tien rakennussuunnitelma, Toimintaohje. Ohjetta käytetään yhdessä samaan aikaan laaditun Liikenneviraston (2013b) ohjeen Tien rakennussuunnitelma, Sisältö ja esitystapa kanssa kokonaisurakointihankkeiden suunnittelussa ja toiminnanohjauksessa. Kuitenkin molempia ohjeita voidaan soveltaa myös muihin hankintamuotoihin. Toimintaohje ottaa kantaa rakennussuunnitelman tehtäviin, kuten

59 itse suunnitteluun, laadunvarmistustoimenpiteisiin, tuloksiin ja dokumentointiin, kun taas Sisältö ja esitystapa -ohje keskittyy suunnittelussa laadittaviin asiakirjoihin ja niiden sisältöön ja esitystapaan. Ohjeen liitteenä on malliasiakirjoja rakennussuunnitelman merkityksellisistä piirustuksista ja taulukoista merkintöineen ja lyhenteineen. (Liikennevirasto 2013a; Liikennevirasto 2013b.) Liikenneviraston (2010a) ohjeessa Yleissuunnittelu, Toimintaohjeet ohjataan konsultin toimintaa maantielain mukaisen yleissuunnitelman laadintaan. Sitä voidaan soveltaa myös toimenpide- ja aluevaraussuunnitelman laatimiseksi. Se korvasi aiheesta aiemmin laaditun ohjeen samoin kuin yleissuunnitteluvaiheen asiakirjojen sisältöä koskeva ohje korvattiin uudella Tiehallinnon (2007) ohjeella Yleissuunnittelu, Sisältö ja esitystapa lainmuutosten myötä, jolloin yleissuunnitelma muuttui lakisääteiseksi ja sen sisältöä ja käsittelyä koskevia säännöksiä täsmennettiin. (Liikennevirasto 2010a; Tiehallinto 2007.) Tässä viimeksi mainitussa ohjeessa kerrotaan yleissuunnittelun sisällöstä ja asemasta tiesuunnittelun toimintaympäristössä sekä suunnittelun aikaisesta yhteistyöstä ja sen päävaiheista hallinnollisine käsittelyineen. Ohjeessa keskitytään yleissuunnitteluvaiheessa syntyvien raporttien sisältöön, niihin sisällytettävien asiakirjojen ja piirustusten esitystapaan mallipiirustuksineen ja muun suunnitteluaineiston kokoamiseen. (Tiehallinto 2007.) Ohjeissa kerrotaan arkistoinnin tapahtuvan voimassa olevien ohjeiden ja sovitun mukaisesti. Suunnitelman selostusosuus ja piirustukset omina kappaleinaan kootaan arkistokansioon. (Liikennevirasto 2010a.) Samaan tapaan kuin yleissuunnitelmaa koskevissa ohjeissa tiesuunnitelman laadintaan ja sisältöön liittyvissä Liikenneviraston (2010b) ohjeessa Tiesuunnitelma, Toimintaohjeet ja Tiehallinnon (2009a) ohjeessa Tiesuunnitelma, Sisältö ja esitystapa kerrotaan konsultin menettelyistä maantielain mukaisen tiesuunnitelman laatimiseksi. Ohjeissa korostetaan maantiesuunnittelun ja kaavoituksen vuorovaikutusta ja yhteensovittamista (Tiehallinto 2009a). Arkistoinnin kerrotaan tapahtuvan myös voimassa olevien ohjeiden ja sovitun mukaisesti samoten kuin yleissuunnittelua koskevissa ohjeissa. Yhdenmukaisen suunnitelman nimeämisen todettiin helpottavan arkistotietojen löytämistä. Lähtöaineisto tallennetaan sähköisessä muodossa projektihankkeelle ja paperiset aineistot työkansioon. (Liikennevirasto 2010b.)

60 Liikenneviraston (2011c) ohje Tie- ja ratahankkeiden suunnitelmien käsittelyohje, Suunnitteluvaiheen ohjaus täydentää aiemmin mainittuja suunnitteluvaiheiden sisältöä ja esitystapaa koskevia Ratahallintokeskuksen ohjetta Radan suunnitteluohje, RHK B20 2008 sekä Tiehallinnon ohjeita Yleissuunnittelu, Sisältö ja esitystapa, TIEH 2100043-07 ja Tiesuunnitelmavaiheen asiakirjat, Sisältö ja esitystapa, TIEH 2100060-09. Lakiuudistusten ja organisaatiomuutosten myötä katsottiin tarpeen laatia maantie- ja ratahankkeiden suunnitelmien käsittelylle yhteinen ohje, joka sisältää menettelyt Liikenneviraston ja ELY-keskusten maantie- ja rautatiehankkeiden käsittelyssä. Tätä ohjetta täydentää samana vuonna julkaistu Liikenneviraston (2011d) ohje Väylänpidon vuorovaikutusohje. Suunnitelmien käsittelyohje on korvannut aiemman yleis- ja tiesuunnitelmien hallinnollista käsittelyä koskeneen ohjeen. (Liikennevirasto 2011c.) Tiehallinnon (2009b) julkaisu Urakoitsijan laaturaportointi määrittelee kokonaissekä suunnittele ja toteuta -urakoiden laaturaportoinnin vaatimukset, joita tilaaja voi rajata tai täsmentää hankekohtaisesti. Ohje pohjautuu aiempaan selvitykseen Tiehallinnon raporttiin Laadun raportointi vuodelta 2005. Nykyisen ohjeen mukaan laadusta raportoidaan jo rakennustöiden alkaessa työosuuksien valmistuttua osa- ja pikaraportoinneilla eikä vain rakennustöiden päättyessä loppuraportoinnilla. Näitä aiemmin mainittuja Liikenneviraston yleisiä ohjeita ja erilaisia toimintajärjestelmiä sekä väylähankkeiden suunnitteluprosessin aikaisia toimintatapoja ja syntyvän suunnitelmatiedon sisältöä ja hallintaa ohjaavia lakeja ja säädöksiä täsmentää Liikenneviraston (2012b) julkaisema Suunnitelmatiedon hallinta, Toimintaohje. Se on tarkoitettu toimintaohjeeksi väylähankkeiden koko elinkaaren aikaiseen suunnitelmatiedonhallintaan aina esisuunnittelusta rakennussuunnitteluun ja toteumapiirustusten laatimiseen huomioiden myös rakentamisen ja kunnossapidon tarpeet kaikissa väylärakennushankkeissa. Ohje tehostaa tiedonhallintaa ja yhtenäistää palveluntuottajien toimintatapoja ja luovutusaineiston dokumentointia. Tosin se keskittyy suunnitteluvaiheen eikä niinkään rakentamisvaiheen tiedonhallintaan. Palveluntuottajilta edellytettävät dokumentoinnin toimenpiteet ja sähköisten suunnitelma-aineistokokonaisuuksien luovutustapa määritellään ohjeessa. (Liikennevirasto 2012b.)

61 Yleisesti ottaen ohjeissa pyritään ottamaan kantaa luovutusaineiston sisältöön, kun taas Liikenneviraston (2012b) ohje Suunnitelmatiedon hallinta, Toimintaohje sen rakenteeseen. Tosin ohjeessa ei ole avattu rakennetta systemaattisesti. Partiaisen & Suntion (2017) mukaan suunnitelma-aineiston muodostamisessa ei kyseistä ohjetta juurikaan hyödynnetä. Yleisten inframallivaatimusten ilmestyttyä ja mallipohjaisten menetelmien yleistyttyä ohje onkin osittain vanhentunut. Tiehallinnon (2009b) ohje Urakoitsijan laaturaportointi kuvaa laatuaineiston kansiorakennetta. Kuitenkin vanhatkin ohjeet antavat osviittaa ja kertovat substanssista, mikä luovutusaineisto on ja mitä se digitaalisesti tietomallipohjaisena voisi olla. Vanhentuneissa ohjeissa ei ymmärrettävistä syistä ole huomioitu tietomallipohjaista toimintatapaa. Liikenneviraston (2014b) ohje Tiehankkeiden mallipohjaisen suunnittelun hankinta kuvaa suunnittelun hankinnan kannalta keskeisimmät asiat eikä niinkään mallintamisen yksityiskohdista. Rakentamisen aikainen toiminta ja ylläpidon näkökulma ovat toissijaisia ohjeistuksessa. Edelleen koekäytössä olevassa ohjeessa määritellään noudatettavat ohjeet, eri rakennusosien mallinnusvaatimukset ja luovutettavaa aineistoa koskevat vaatimukset. Siinä viitataan soveltuvin osin Yleisiin inframallivaatimuksiin (YIV). (Liikennevirasto 2014b.) Ohjeessa kerrotaan inframallinnuksen vaiheittaisesta luovutusaineiston muodostumisesta ja sisällöstä sekä mallien jälleenkäytöstä. Arkistoinnista ei varsinaisesti kerrota. Ohjeen liitteinä on eritelty lähtötieto- ja suunnittelumallien luovutusaineisto formaatteineen suunnitteluvaiheittain. Liikenneviraston (2014a) ohje Sillan tietomalliohje yhtenäistää toimintatapoja siltojen tietomallipohjaiseen suunnitteluun, toteutukseen, ja ylläpitovaiheeseen määritellen vaatimukset tietomallien sisällölle. Se ohjeistaa mallipohjaisten lähtötietojen laadintaan, tietomalliviestintään ja mallipohjaiseen toimivuuteen taitorakenteiden ylläpidossa. Ohjetta voidaan soveltaa myös muissa taitorakenteissa ja kaikissa urakkamuodoissa. Ohjeen liitteinä löytyy myös mallinnusvaatimusten hahmottamista helpottavia lomakepohjia. (Liikennevirasto 2014c.) Suunnitelmien arkistoinnin kerrotaan tapahtuvan arkistonmuodostussuunnitelman mukaisesti ja aineiston luovutuksen yhteydessä toimitettavasta tietomalliselostuksesta, mitkä osaltaan viittaavat ohjeen olevan päivityksen tarpeessa. Tietomalliselostuksen sijaan ollaan kääntymässä aineistolokin ja -selostuksen pariin. Ohjeessa mainitaan tietomallipohjaisten

62 suunnitelmien sähköisen arkistoinnin etenevän. Tällöin myös ohjeen päivitys on ajankohtaista ohjeen ollessa kuitenkin jo kolmisen vuotta vanha. Liikenneviraston (2014c) ohje Taitorakenteiden suunnittelun lähtötieto-ohje yhtenäistää siltojen ja muiden taitorakenteiden mallipohjaisen suunnittelun lähtötietoja koskevaa ohjeistusta painottuen siltarakenteisiin. Se määrittelee vaatimukset lähtöaineiston sisällön ja tallennusmuotojen lisäksi lähtötiedot ylläpitovaiheelle ja korjaussuunnitteluun yhdenmukaistaen suunnittelun tiedonhallintaa. Ohjetta voidaan soveltaa kaikissa urakkamuodoissa ja suunnittelutoimeksiannoissa. Se korvaa aiemman Tiehallinnon ohjeen Sillan suunnittelun lähtötiedot, TIEH 2100031-05 aiheesta. (Liikennevirasto 2014c.) Ohjeessa kerrotaan lähtötietojen päivittyvän aina suunnittelun edetessä kuvaten hankkeen suunnittelualueen nykytilaa. Tällöin ne eivät sisällä edellisen suunnitteluvaiheen suunnitelma-aineistoja. Lähtötietoselostuksessa kerrotaan aineiston tila ja sen sisältö luovutushetkellä. (Liikennevirasto 2014c.) Ohje ei varsinaisesti kerro aineiston arkistoinnista. Liikenneviraston (2012d) ohjeessa Siltapiirustusten käsittely ja arkistointi Liikennevirastossa kerrotaan nimensä mukaisesti piirustusten käsittelystä ja arkistoinnista siltasuunnitelman valmistuttua. Sen mukaan suunnitelmanumero piirustuksille otetaan edelleen sähköpostitse eikä vielä suoraan siltarekisteristä. Piirustukset skannataan TIFF-muodossa lopullisista versioista. Muovi- tai paperiversioita ei enää käytetä tai arkistoida. Tiedostonimi tallennetaan liitteen mukaisesti ja teetetään CD-levyt molemmille organisaatioille, yksi Liikennevirastolle ja toinen Ely-keskukselle. Ikkunalliset mikrofilmikortit ovat virallisia arkistokappaleita sisältäen piirustuksen nimen lisäksi sillan suunnitelmanumeron, kirjaintunnuksen ja nimen sekä Ely-keskuksen antaman tunnuksen. Näistä kappaleista tehdään varmuuskopiorulla Mikkelin maakunta-arkistoa varten. Liikenneviraston arkisto vastaanottaa mikrofilmikortit ja niiden varmuuskopiorullan sisältöluetteloineen ja CDlevyn hakemistoineen postitse. Ohje sisältää myös siltapiirustusten skannausohjeen, jossa kerrotaan CD-levyn, kansioiden ja tiedostojen oikeaoppisesta nimeämisestä. Ohjeessa kerrotaan näiden ohjeiden olevan voimassa siihen saakka, kunnes taitorakenteiden uudet ohjeet omine etutunnuksineen ja uusiutuvan siltarekisterin skannausohje astuu voimaan uusien nimeämisten tultua käyttöön. (Liikennevirasto

63 2012d.) Mutta tilanne on tällä hetkellä se, että Siltarekisteri poistuu käytöstä Taitorakennerekisterin käyttöönoton myötä alkuvuodesta 2017. 2.4 Empiiristen havaintojen suoritus Empiirinen osuus tutkimuksesta suoritettiin asiantuntijahaastatteluin ja havainnoin pilottikohteessa. Asiantuntijahaastattelut toteutettiin kahtena erillisenä niin kartoittavana kyselynä projektihenkilöstölle kuin tarkentavana haastatteluna asiantuntijaryhmälle. Pilottikohdetta, Valtatie 8 parantaminen Luostarinkylän kohta, havainnoitiin osallistumalla palavereihin. Havainnointityötä tapahtui myös muissa erinäisissä kokouksissa. 2.4.1 Kysely tilaajan projektihenkilöstölle Kartoittavan kyselyn avulla selvitettiin hankkeiden parissa työskentelevien asiantuntijoiden kokemuksia aineistoluovutuksesta ja siihen liittyvistä ohjeistuksista. Kysely toteutettiin organisaation sisällä Hämeenlinnassa 15.6.2016 pidettävien Liikenneviraston Suunnittelu ja hankkeet -toimialapäivien yhteydessä paperisena kyselylomakkeena projektihenkilöstölle sekä myöhemmin myös sähköpostikyselynä Webropol-palvelun avulla Investointi- ja hankesuunnitteluverkkoon kuuluville infraalan eri asiantuntijoille aikavälillä 23.6. 1.7.2016. Tähän sähköiseen ryhmään kuului henkilöstöä niin Liikennevirastolta kuin ELY-keskuksesta. Kyselylomake sisälsi avoimia ja monivalintakysymyksiä (Liite 1). Paperinen kyselylomake jaettiin vasta itse toimialapäivien tilaisuudessa haastateltaville, joista kaikki 25 osallistujaa vastasivat kysymyksiin. Sähköiseen versioon tuli vain pieni määrä vastauksia, yhteensä viideltä henkilöltä, joista kolme työskenteli ELY-keskuksessa. Vastausmäärän vähyyteen vaikutti osaltaan kesälomakausi, mikä ei ollut paras mahdollinen kyselyn toteuttamiselle, suurimman osan henkilöstöstä lomaillessa juuri tuohon aikaan. Kaiken kaikkiaan kyselyyn vastanneita oli yhteensä 30 henkilöä, mutta tulosten tarkasteluun huomioitiin 20 henkilön vastaukset sähköinen kysely mukaan lukien.

64 Näistä vastaajista kolmetoista oli projektipäälliköitä, neljä projekti-insinöörejä ja kolme muuta asiantuntijaa. Toimialapäivillä kyselyyn osallistui myös kymmenen muuta henkilöä, kuten kehittämispäälliköitä, sihteereitä ja harjoittelijoita. Heidän vastauksiaan ei kuitenkaan huomioitu tässä yhteydessä, koska heillä ei ollut juuri näkemystä aiheesta kokemattomuuden tai työnkuvaan kuulumattomuuden vuoksi. 2.4.2 Tarkentavat haastattelut ja palaverit asiantuntijaryhmälle Tarkentavan haastattelun avulla selvitettiin tilaajan tarpeita haastattelemalla organisaation, Liikenneviraston eri alan ammattilaisia tietopalveluasiantuntija Heli Paasia, kehittämispäällikkö Tiina Perttulaa ja projektipäällikkö Ari Mäkelää. Haastattelu selvensi asiakirjahallinnon ja arkistotoimen näkökulmaa, toi esiin kehittämispäällikön tulevaisuuden visioita ja projektipäällikön näkemystä asiaan usean vuoden kokemuksella ja tietotaidolla. Yhdessä näiden ammattilaisten kanssa haastattelun teemaksi sovittiin ohjeistusten nykytilan hallinta ennen varsinaista haastatteluhetkeä. Vapaamuotoinen haastattelu toteutettiin palaverinomaisesti niin, että asiantuntijat istutettiin saman pöydän ääreen keskustelemaan. Keskustelun pohjana oli haastattelurunko, jonka kysymyksiä käytiin läpi aiheista keskustellen teemahaastattelun kaltaisesti (Liite 2) Teemahaastattelu mahdollisti haastateltavien äänen hyvin kuuluvaksi ennalta määriteltyjen aiheiden ja kysymysten ympärillä vapaasti pyörivän keskustelun myötä. Varsinaisen asiantuntijaryhmälle toteutetun haastattelun lisäksi havaintoja tehtiin erinäisistä kokouksista ja palavereista, koulutuksista sekä teemapäivistä. Näistä mainittakoon kahden keskeiset palaverit kehittämispäällikön kanssa, inframallintamisen koulutuspäivän ja kokoukset eri osapuolista koostuvan inframalliryhmän kanssa. 2.4.3 Pilottikohteen seuranta ja analysointi Pilottikohdetta havainnoimalla selvitettiin käytännössä digitaalisen luovutusaineiston hyödyntämistä rakentamisen laadun todentamisessa ja ylläpitovaiheen lähtötietona mallipohjaisessa hankkeessa. Kohteena oli valtatie 8 sujuvuuden ja turvallisuuden

65 parantaminen Luostarinkylän kohdalla, Rauman kaupungissa kahden ohituskaistajakson välialueella. Tämä parantaminen tapahtui rakentamalla eritasoliittymä valtatien 8 ja Pohjoiskehän liittymään sekä rautatien eritasoristeys. Samalla rakennettiin niin uusia rinnakkaiskatuja kuin melusuojauksia valtatielle sekä risteyssilta valtatien 8 ja nykyisen Tiilenvuorentien liittymään, ja poistettiin kolme rautatien tasoristeystä. Uudet tiejärjestelyt eritasoliittymän kera palvelevat Lakarin teollisuusalueen kasvavaa liikennemäärää. (ELY-keskus 2014; Partiainen & Suntio 2016.) Kuvassa 12 esitetään kohde kartalla. Kuva 12. Luostarinkylän kohta kartalla (Partiainen & Suntio 2016). Kohteen rakennuttajina toimivat Liikennevirasto ja Rauman kaupunki yhdessä, ja urakoitsijana toimi Destia Oy. Rakennustyöt toteutettiin ST-urakkana, ja ne valmistuivat loppuvuodesta 2016 puolentoista vuoden urakoinnin jälkeen. Rakennusurakka sisälsi 3 kilometriä valtatie 8 parantamista, yhden eritasoliittymän ramppeineen, noin 2,5 kilometriä katu- ja yksityistiejärjestelyjä, 2 isoa kiertoliittymää, noin 4,3 kilometriä kevytväyliä, 4 siltaa, 565 metriä uutta melukaidetta ja 450 metriä vanhan melukaiteen korotusta, 2,5 kilometriä keskikaidetta ja noin 4,5 kilometriä pengerkaidetta sekä raakavesikanavan uoman siirron. (Partiainen & Suntio 2016.) Kuvasta 13 nähdään

66 keskellä kuvaa poikittain kulkeva valtatie 8 tielinja ja sen ylittävän sillan keskeneräiset muotit eritasoliittymän työmaalla (Pussinen 2016). Kuva 13. Vt8 Luostarinkylän eritasoliittymän työmaa itäisen kiertoliittymän kohdalta (Pussinen 2016). Rakennusprojekti jaettiin kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin kasitien ylittävän sillan länsipuolen rampit ja uusi tieyhteys pohjoiskehältä Tiilivuorentielle. Toisessa vaiheessa kasitien liikenne siirrettiin kulkemaan länsipuolen ramppien kautta valttien ollessa suljettu liikenteeltä sillanrakennustöiden ajan. Kolmannessa vaiheessa rakennettiin kevyen liikenteen alikulku nykyisen Lakarin teollisuusalueen liittymän kohdalle. (Liikennevirasto 2016e.) Pilottikohteen havainnointityö tapahtui pääasiassa osallistumalla säännöllisesti pidettäviin ohjausryhmän kokouksiin ja tutustumalla kokousten kirjallisiin tiedoksiantoihin. Kokouksissa oli itseni lisäksi asiantuntijoita niin tilaajapuolelta Liikennevirastolta, projektipäällikkö Kari Partiainen ja kehittämispäällikkö Tiina Perttula, kuin urakoitsijapuolelta Destia Oy:stä, projektipäällikkö Ville Suntio ja suunnittelija Anna Partiainen, sekä satunnaisesti muita vierailevina tähtinä työmaapäällikkö Jarmo Laiho (Destia Oy) ja tietomalliasiantuntija Petteri Palviainen (Novatron Oy). Kokouksissa käytiin läpi suunnittelun ja toteutuksen aikana muodostunutta digitaalista luovutusaineistoa kansiorakenteineen. Tässä työssä pilottikohteen luovutusaineistokokonaisuutta tarkasteltiin tilaajan omien prosessien kautta.

67 3 TULOKSET Tutkimuksen tuloksista ei ole tunnistettavissa yksittäisten haastateltavien vastauksia. Vastaukset käsiteltiin luottamuksellisesti eikä yksittäisiä nimiä julkaista tässä työssä. Kuitenkin asiantuntijaryhmälle suoritetun haastattelun osalta ryhmään kuuluneiden nimet mainittiin empiriassa ja projektihenkilöstölle suoritetun kyselyn osalta siihen osallistuneiden nimet kerättiin ylös mahdollisia tarkentavia lisäkysymyksiä varten. Molempiin haastatteluihin osallistuneet olivat tilaajapuolen edustajia, jolloin saatiin tilaajan ääni kuuluviin sähköisen aineistoluovutuksen ja arkistoinnin nykytilasta. Pilottikohteen tarkastelun kautta välittyi digitaalisen luovutusaineiston haasteet käytännössä sekä myös urakoitsijan näkökanta asiaan. 3.1 Tilaajan projektihenkilöstön arvio ohjeista Tarkastelussa huomioidut vastaukset olivat peräisin hankkeiden parissa toimivilta henkilöiltä. Heidän joukossaan oli kolmetoista projektipäällikköä, neljä projektiinsinööriä ja kolme muuta asiantuntijaa. Kuitenkaan kaikille kyselyyn vastanneista hankkeet eivät olleet tulleet vielä lopulliseen luovutusvaiheeseen, joten heillä oli vähemmän tietämystä aiheesta. Haastateltavilta kysyttiin, ovatko luovutusmenettelyt heille selviä hankkeen tultua luovutusvaiheeseen. Kuvasta 14 nähdään tulokset kyselyn sähköistä luovutusaineistoa koskeviin kysymyksiin. Toiminta luovutettavan dokumentaation suhteen oli selvää 35 % vastaajista ja osittain selvää se oli reilusti yli puolelle, 65 % vastanneista. Sähköisen luovutusaineiston sisällöstä kysyttäessä vastauksissa tapahtui jonkin verran hajontaa. Yli puolet, 60 % vastaajista ymmärsi periaatteen, mitä luovutusaineiston kuuluu sisältää, ja täysin selvää se oli 25 % vastaajista, mutta 15 % vastaajista ei ollut tietoinen asiasta. Hajontaa tapahtui vastauksissa myös liittyen siihen, minne lopullinen luovutusaineisto toimitetaan. Jälleen 60 % vastanneista ymmärsi sen periaatteessa, varmuudella sen tiesi 30 % vastaajista ja käytäntö ei ollut selvillä 10 % vastaajista.

68 Kuva 14. Kyselyyn vastanneiden kokemuksia sähköisestä luovutusaineistosta. Kaikki kyselyyn vastanneet eivät olleet täysin perehtyneet luovutusmenettelyihin. Tätä perusteltiin sillä, ettei se ollut vielä ajankohtaista heillä hankkeissa tai työt hankkeiden parissa oli vasta aloitettu, jolloin kokemusta ei ollut vielä karttunut. Toimintatavat saatettiin kokea tutuiksi, mutta arkistointi koettiin vieraaksi. Vastaajat kokivat, että luovutusaineiston toimittamista ei ole ohjeistettu kunnolla. Perusteluiksi kerrottiin myös vastuun siirtymisestä tilaajalta konsultille. Lopullinen luovutusaineisto on hyvin laaja kokonaisuus ja se vaihtelee liikennemuodoittain ja projektityypeittäin. Asian selvittelyyn kuluu paljon aikaa ja tietoa tarvitaan useista eri ohjeista. Kaikki nämä edellä mainitut seikat voivat aiheuttaa myös laiskuutta ottaa asioista itse selvää. Paperisen laatu- ja toteuma-aineiston suhteen menettelyt tuntuivat olevan selvillä, mutta sähköisen aineiston kanssa menettelyt olivat epäselviä. Sähköisen toiminnan suhteen ei ole vielä vakiintunutta käytäntöä. Haastateltavien mukaan tietoa luovutusaineiston sisällölle etsitään Liikenneviraston malliasiakirjojen ja teknisten ohjeiden lisäksi lainsäädännöstä, keskustelemalla kollegoiden kanssa ja kysymällä arkistoväeltä. Kuvasta 15 nähdään tulokset kyselyn ohjeita koskeviin kysymyksiin. Se, miten helposti tietoa koetaan ohjeista löytyvän, jakoi

69 selvästi mielipiteitä puolin ja toisin. Vastaajista 45 % koki löytävänsä tietoa hyvin, kun taas 40 % vastaajista huonosti, ja 15 % vastaajista ei osannut sanoa asiasta mitään. Kysyttäessä ohjeiden ristiriitaisuudesta keskenään melkein puolella, 45 % vastaajista ei ollut mielipidettä asiaan. Toinen puolisko vastauksista jakaantui äänin 25 % puolesta ja 30 % vastaan. Kuva 15. Kyselyyn vastanneiden arvioita ohjeista. Kyselyyn vastanneiden mukaan tieto on usein hyvin hajallaan eri ohjeissa, joita saatetaan myös tulkita eri tavoin. Ohjeet koettiin puutteellisiksi ja sekaviksi. Vastaajien keskuudessa toivottiin selkeitä ja yksiselitteisiä ohjeistuksia periaatteella vähemmän on enemmän sekä siirtymistä kohti pelkkää sähköistä toimintaa pois paperisesta. Hankkeen alku on saatettu hoitaa paperisena, jolloin aineisto täytyy skannata sähköiseen muotoon. Vastaajien joukossa heräsikin kysymys: Tarvitaanko edelleen paperisia dokumentteja? Haastateltavien mukaan selkeä muistilista/ohjelistaus luovutusaineiston sisällöstä kaikkine tarvittavine dokumentaatioineen arkistoitavasta aineistosta formaatteineen, säilytysaikoineen ja loppusijoituspaikkoineen jo tarjouspyynnön liitteenä selkeyttäisi toimintaa huomattavasti. Myös selkeät laatukriteerit kuvaavat ohjeet, joissa korostetaan vaadittavia oleellisia laatudokumentteja, koettiin tarpeellisiksi.

70 Haastateltavien mukaan lopullisen luovutusaineiston tiedetään sisältävän kaiken tarvittavan dokumentaation tarkastamalla ja käymällä aineisto itse manuaalisesti läpi tai luottaen siihen, että konsultti on näin tehnyt, viimeistään hyväksymispäätöstä valmistellessa. Toisaalta aineistoa tarkastetaan jatkuvasti projektin edetessä. Vastauksissa ilmeni myös epäilys siitä, onko tarkastus riittävä menetelmä siihen, sisältääkö luovutusaineisto kaiken tarvittavan. Kuka oikeastaan tietää varmuudella, onko kaikki tarvittava aineisto toimitettu? Vastauksissa korostui luottamus toisen tekemiseen, konsultin omaan laadun varmistamiseen. Haastateltavien mukaan sähköisen luovutusaineiston sisällöstä, sen laadukkuudesta ja oikeellisuudesta huolehtii suurimmaksi osaksi konsultti, 70 % vastauksista, ja tilaaja itse, 50 % vastauksista, mutta myös muut tahot, kuten urakoitsija, 20 % vastauksista. Vastaajista 5 % ei osannut sanoa vastuun jakautumisesta laadun todentamisen suhteen. Laatukriteereistä kysyttäessä kyselylomakkeessa oli mahdollista valita useampikin vaihtoehto yhden sijaan, niin kuin jotkut haastateltavat myös olivat valinneet. Vastaukset on esitetty pylväskaavion muodossa kuvassa 16. Kuva 16. Vastuun jakautuminen laadun todentamisen suhteen kyselyyn vastanneiden mukaan. Laajan aineiston tarkastamisen katsottiin vievän valtavan paljon aikaa. Aineiston sisällön laadun varmistaminen koettiin vaikeaksi. Tilaajan ohjelmilla ei välttämättä saa kaikkia aineistoja auki, sillä ohjelmistoriippuvat tiedostot vaativat erikoisohjelmia auetakseen. Tietomallin teknisen laadun tarkastaminen tilaajan vaatimuksia vastaavaksi

71 tapahtuu ainoastaan Liikenneviraston käyttämän BimOne-palvelun avulla. Sähköisen luovutusaineiston tarkastamiseen ehdotettiin automaattisen menetelmän kehittämistä manuaalisen tilalle samaan tapaan kuin tietomallien kohdalla on käytetty. Tämä tietokoneohjelmisto tarkastaisi, onko kaikki tarpeellinen dokumentaatio luovutusaineiston mukana. Tiedonhallinnassa koettiin olevan puutteita. Vastaajien mukaan laajan aineiston säilytys ja siirto projektin aikaisesta tietovarastosta arkistoon on aiheuttanut harmaita hiuksia. Hankalaksi koettiin myös asiakirjan version hallinta, tiedostojen nimeämisen hallinta, metatietojen puute, kansiorakenne pitkine hakemistopolkuineen ja isot tiedostot pitkine tiedostonimineen. Aineiston liian pitkät tiedostonimet voivat aiheuttaa sen, etteivät tiedostot siirry. Ratkaisuksi tiedonsiirtoon ehdotettiin muun muassa suoraa linkkiä arkistoon. Haastateltavien mukaan sähköisen aineiston luovutusmenettelyiden selkeyttämiseksi olisi hyvä nimetä tietty vastuuhenkilö neuvomaan kaikissa luovutusaineistoa koskevissa asioissa. Lisäksi vastauksissa ihmeteltiin, millä aikataululla valtakunnallinen tietokanta sähköiseen luovutusaineiston arkistointiin on tulossa. 3.2 Asiantuntijaryhmän näkemys Teemahaastattelu muodosti ajantasaisen asiantuntija-arvion aineistoluovutuksen ja arkistoinnin nykytilanteesta ja sen haasteellisuudesta sekä kehittämismahdollisuuksista tilaajan. Tällä hetkellä asiakirjahallinnon päällimmäisenä huolena on, että kaikki aineisto ei välttämättä päädy arkistoon eikä asiakirjahallinto ole tietoinen siitä, mitä aineistoa arkistoon on ylipäätään saapunut. Aineiston luokittelu katsottiin tärkeäksi, jotta arkistossa tiedetään, mitä aineistoa on saapunut ja mitä ei. Lisäksi sama tiedosto saattaa olla useaankin kertaan arkistoitu. Asiakirjahallinnolle tulee kyselyitä asiakirjoista, mutta niitä ei välttämättä edes ole Liikenneviraston hallinnassa. Arkistoon päätyneiden aineistojen hallinta on ongelmallista tilanteissa, joissa aineistoa ei ole koottu loogiseen kansiorakenteeseen eikä luetteloitu asianmukaisesti. Näissä tilanteissa tiedon etsiminen aineistosta on osoittautunut haasteelliseksi ja osittain jopa mahdottomaksi. Selkeän ohjeistuksen puuttuminen koettiin vaikeuttavan arkistointia.

72 Haastattelussa todettiin erilaisia ohjeita olevan, mutta ne eivät välttämättä aukaise asianhallinnan polkua loppuun asti. Nämä polut eivät vie eteenpäin ja saattavat päättyä kuin seinään. Haastateltavien mukaan tarvitaan organisaatiotasoisia ohjeita. Nykyinen ohjemaailma koettiin puuroksi. Ohjeita käyttävillä on tapana sooloilla ja soveltaa ohjeita omin päin, koska kaikkea ei ole ohjeistettu. Ohjeissa ei välttämättä kerrota mitään tiedonhallinnasta tai metatiedoista. Ohjeistuksen puutteen vuoksi metatiedoista ei olla kiinnostuneita. Ryhmän asiantuntijan mukaan Tiehallinnon (2009) ohjetta Urakoitsijan laaturaportointi noudatetaan kentällä. Uuden ohjeen astuttua voimaan korvaten edellisen ohjeen aiheesta saatetaan kuitenkin toimia vanhan ohjeen mukaan, jopa vuosia ohjeen päivityksen jälkeenkin. Siihen mitä tapahtuu, kun hanke on tullut päätökseen ja kaikki on valmista luovutettavaksi, ei vastausta löydy ohjeista. Jo hankkeen alkuvaiheessa on hyvä valmistautua ja kiinnittää huomiota aineistonluovutukseen tiedonhallinnan kannalta. Liikenneviraston näkökulmasta päätearkistoon toimitetut aineistot ovat lähtötavaraa myöhempien vaiheiden tarpeisiin. Tiedon elinkaari taitorakenteissa herää eloon omistuksen kautta. Tällöin tulee tehtäväksi erilaisia tarkastuksia ja muita toimenpiteitä. Elinkaari syntyy järjestelmän kautta, kun järjestelmään syötetään tietoja ja sitten niitä hoidetaan. Teiden suhteen rakennussuunnitelmat ja päällystyön toimenpiteet löytyvät tierekisteristä, josta saa tietoa, mitä tielle on tehty rakentamisen jälkeen. Tosin tierekisteriä ei koeta täysin luotettavaksi tietolähteeksi, sillä sieltä ei välttämättä löydy paikkansapitäviä tietoja. Esimerkiksi mahdollisesta korjaustoimenpiteestä, johon ei siis tehdä uutta suunnitelmaa, ei ole välttämättä päivitetty tietoa mihinkään järjestelmään. Nykyisin portaali eli karttapohjainen keskitetty hakupalvelu on tilaajan hallinnassa, kun taas ennen se oli urakoitsijan hallitsema järjestelmä. Portaali on Liikenneviraston omistama, palveluntuottajien järjestelmä, jonka palvelut ovat eri tietokannassa. Aiemmin tiedon portaaliin vei se, joka sen oli synnyttänyt. Nyt tilaajan on pystyttävä siihen, miten tiedot otetaan portaalista hallitusti ja viedään sähketasoisella tiedolla eteenpäin arkistoon. Jotta tieto on arkistoimiskelpoista, on tilaajan ohjattava ajatuspuolella palveluntuottajia yhteisen portaalin käyttöön.

73 Rakennussuunnitelma terminä herätti kiivasta keskustelua haastateltavissa. Vanhan ajattelumallin mukaan paperimaailmassa rakennussuunnitelmalla on tarkoitettu rakentamisen päätyttyä näin tehty -piirustuksia, joista ilmenee, miten rakentaminen on toteutettu mahdollisine muutoksineen. Termistön kannalta olisi selkeää, että suunnitelmia, joita ei ole vielä toteutettu, kutsuttaisiin rakennussuunnitelmiksi, ja toteutuneille suunnitelmille olisi olemassa toinen termi, sillä toteutuneet suunnitelmat eivät ole enää suunnitelmia. Asiakirjahallinto on hämillään termeistä, mikä näistä suunnitelmista kuvaa todellista toteutunutta tilannetta. Myös kunnossapitäjien näkökulmasta termit aiheuttavat sekaannusta. Heille kelpaavat vain toteumapiirustukset, ei suunnitelmat. Käsitteet ja termit olisikin hyvä erotella, etenkin digitaalisessa maailmassa, sekaannusten välttämiseksi. Haastateltavien mukaan tapa luokitella tietoa on tullut tiensä päähän. Nimikkeistöjärjestelmä on luotu 20 vuotta sitten kustannus- ja määrätiedon tarpeisiin. Olisi aika kehittää uusi systeemi, eikä vain laajentaa vanhaa. Suomessa käytössä oleva luokittelu ei kansainvälisesti tarkasteltuna ole kovin hyvällä tasolla, vaikka suomalaisten omasta mielestä siinä on onnistuttu hyvin. Hankevaiheen luokittelu ei vastaa kokonaisuuksia kunnossapidon näkökulmasta. Keskustelussa ilmeni, että ylläpitovaiheen tiedonkeruuta on kehitettävä. On myös kehitettävä hakemistorakenne, joka palvelee parhaiten tehokasta tiedon löytymistä ja hyödyntämistä. Keskustelussa heitettiin ilmaan ajatus, voisiko infranimikkeistön kaltaista yhtenäistä nimeämistä soveltaa. Testamentti- ja kuvaustietoja löytyy huonosti tai niitä ei välttämättä löydy lainkaan. Ratkaisuksi tähän ehdotettiin organisaatiotasoista hakemistorakennetta ja tiedoston nimeämisohjetta. Eriävä mielipide asiaan oli, ettei tiedoston nimeämistä ole hyvä ohjeistaa liikaa. Metatiedot nousivat keskustelussa esiin useaan otteeseen. Niiden merkitystä korostettiin digitaalisen tiedonhallinnan ytimenä. Tällä hetkellä haasteena on, ettei tarvittaville metatiedoille ole järjestelmää eikä määrittelyä mitä niiden pitäisi edes olla. Metatietomaailma on erittäin raskas ja hajallaan oleva maailma. Tietojen syöttäminen on täysin manuaalista. Luovutusaineistoa saattaa pienestäkin väylähankkeesta muodostua helposti 5000 tiedostoa, mikä tarkoittaa 5000 riviä Exceltaulukkolaskentaohjelmassa. Jo viidestä sarakkeesta ja 5000 rivistä syntyy yksittäisiä

74 soluja jopa 25 000 kappaletta, mikä tarkoittaa niin monta käsin syötettävää lukua. Sarakkeita voi toki olla enemmänkin riippuen metatietojen määrästä. Projektipäälliköllä on vuodesta 2012 lähtien ollut hallussa 145 000 tiedostoa käsittäen yhteensä 840 GB, 647 palveluntuottajaa ja 194 aktiivista käyttäjää. Metatietoa olisikin hyvä syntyä jo asiakirjan luomisvaiheessa mahdollisimman paljon, jolloin se ei jäisi yhden ihmisen tuotettavaksi loppuvaiheessa. metatietojen synnyttämiseen tarvitaan vähintään puoliautomaatiota, jotta säästytään ylimääräiseltä ihmistyöltä. Ohjelmistot, kuten Word, Excel ja PDF, itsessään tuottavat metatietoja. Valtavaa tietomäärää on vaikeaa hallita. Sopimukset toivotaan suoraan järjestelmään, sillä sähköisen allekirjoituksen ei haluta kuormittavan sähköpostia. Nämä haasteet edellyttävät organisaation omia määritelmiä täydentäville metatiedoille, jotta tietoja voidaan luokitella oikein ja tiedetään, mistä tiedoista on kyse, sekä tarvitaan dokumentinhallintajärjestelmä. Metatietojen avulla on myös helpompi luoda portaaleja. Keskustelu kääntyi tiedostopolkuihin ja -nimiin. Tiedoston kokoa ei niinkään koettu ongelmaksi tiedonsiirrossa, vaan sen hakemistopolun hankaloittavan siirtoa. Windows lukee tänä päivänä maksimissaan 255 merkkiä. Vastaanotettavan aineiston tiedostonimen pituus hakemistopolkuineen kaikkineen saisi olla yhteensä 200- merkkinen pakatulla zip-rakenteella. Myös portaalimaailmassa on koettu olevan samaa ongelmaa tiedonsiirrossa. Liian pitkiä hakemistopolkuja ei pystytä tallentamaan eivätkä kaikkien henkilöiden tietotekniset taidot välttämättä riitä tallentamaan tietoa ensin väliaikaisesti ja jälkeenpäin muokattavaksi. Tiedostonimissä voidaan käyttää lyhenteitä, esimerkiksi tyyliin Livi.hank.lop.ain eli Liikenneviraston hankkeet loppuaineisto. Tilaajan näkökulmasta tiedoston nimi ei kuitenkaan voi olla kovin pitkä, suunnilleen 30 merkkiä, ja hakemistopolunkin on hyvä olla enimmillään 200 merkkiä. Tilaajalle on jätettävä tilaa tehdä myös omat merkintänsä. Arkiston näkökulmasta on tärkeää pohtia, että kulloinkin oikeat tiedot ovat löydettävissä ja käyttökelpoisessa muodossa myös tulevaisuudessa, esimerkiksi vielä 50 vuoden kuluttua. Keskustelun lomassa heräsi ajatuksia myös mahdollisuudesta luovutusaineiston standardointiin, 3D-PDF:n ja uniikki ID:n käyttöön ja hyperlinkkeihin tiedostoissa. Mahdollisuus 3D-PDF:n käytöstä digitaalisen aineiston visuaaliseen tarkasteluun tarkoitettaisi yhtä suurta linkein varusteltua karttaa, josta löytyisi kaikki tarvittava tieto.

75 Toteumakuvat esitettäisiin koko alueen karttoina niin suunnitelma-, kuivatus-, valaistuskuin liikenteenohjauskarttoina. Kartasta voisi tulostaa tietyn alueen tai kohdan paperiseksi PDF-tiedostoksi. Uniikki-ID toimisi tunnuksen tavoin tiedon yksilöivänä elementtinä, jonka avulla aineisto on helpompi löytää tietojärjestelmästä. Digitaalinen aineistoluettelo on tulevaisuutta ja tietoa tullaan jatkossa etsimään metatietojen avulla. Myös muut alat ovat lähteneet uudistamaan hakemistojaan metatietopohjaisiksi ja niistä olisi myös infra-alan syytä ottaa mallia. Metatietohakuja ja tietokantoja hyödyntävät muun muassa kirjastot ja museot. Tietokanta kokoaa kaikki yhteen näkymäksi, jolloin tiedon hakija löytää tarvitsemansa tiedon helposti. Hakemistorakenteen perusajatuksena on tiedon jaottelu sen jälleenkäytön kannalta sujuvasti hallittavaksi kokonaisuudeksi, josta on helposti löydettävissä tarvittava tieto. Tässä ajanhetkessä tietokantapohjaisen aineiston käsittely ei kuitenkaan ole vielä mahdollista, jolloin aineistoa on hallinnoitava kansiorakenteen avulla. Hakemistorakennetta luodessa on hyvä miettiä, miten se palvelee ylläpitäjää parhaiten, ja kehitettävä ohjeet metatiedoille, jotta palveluntuottaja alkaa noudattaa ohjetta. 3.3 Havainnot pilottikohteen toteutuksesta Valtatie 8 parantaminen Luostarinkylän kohdalla rakentamishankkeen yhteydessä toteutetun pilotin tavoitteena oli muodostaa urakoitsijan laadunvarmistusaineistosta ja toteumamallista digitaalinen luovutusaineisto rakentamisen laadun todentamiseksi. Partiainen & Suntio (2017) mukaan suunnittelun ja toteutuksen aikana muodostuneen aineiston tarkoituksena on palvella myös hankkeen elinkaaren myöhempiä vaiheita, hoitoa ja ylläpitoa, antamalla lähtötiedot omaisuudenhallintaa varten. Pilottihanke toteutettiin kokonaan mallipohjaisesti niin suunnitelmien tarkastamisessa ja hyväksyttämisessä, työkoneautomaation hyödyntämisessä kuin laadunvarmistuksessa. Kohde oli sinällään varsin pieni hanke sisältäen suunnilleen 11000 tiedostoa. Kuvassa 17 nähdään kohde tietomallipohjaisena.

76 Kuva 17. Luostarinkylän eritasoliittymä tietomallipohjaisesti esitettynä (Partiainen & Suntio 2016). Tilaajalle toimitettavan digitaalisen luovutusaineiston laadinnassa panostettiin selkeään kokonaisuuteen ja jälleenkäytön kannalta oleelliseen, merkittävään tietoon, jotta sitä voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti, etenkin jälleenkäyttäjän näkökulmasta. Jälleenkäytön kannalta katsottiin selkeimmäksi muodostaa tiedostopohjainen kansiorakenne, jossa tiedot on jäsennelty aineistoittain omiin kansioihinsa: - Selostus - Geometriat - Toteumamalli - Toteumapiirustukset - Laatuaineisto - Viiteaineisto - Tietokanta ja - Aineistoluettelo. Kansiorakenteen lisäksi luovutusaineistoon kuului Excel-muotoinen Aineistoluettelo (aiemmin nimellä Aineistoloki), johon on kerätty kaikki luovutettavat tiedostot kansiorakenteen mukaisesti jäsenneltynä. Luettelo on varustettu hakutoiminnoilla ja hyperlinkityksillä toimien samalla aineiston sisällysluettelona. Linkit vievät suoraan tiedostojen alkuperäisiin tiedostopolkuihin, mikä helpottaa tiedonhallintaa merkittävästi. Luettelon tarkoituksena onkin toimia aineiston hakutyökaluna, jonka avulla tarvittava tiedosto löydetään helposti käyttäjän tarpeiden mukaan. Myös metatiedot saadaan

77 luettelosta. (Partiainen & Suntio 2016.) Partiainen & Suntio (2017) mukaan aineistoluettelo osoittautui työlääksi käsin toteuttaa ja ylläpitää. Luetteloa tiedostopolkuineen on muistettava päivittää aineistoon tehtyjen muutosten yhteydessä. Selostus kuvaa digitaalisen luovutusaineiston sisällön kokonaisuudessaan luovutushetkellä tietomalliselostuksen tavoin. Sen tarkoituksena on tukea aineistoluetteloa ja toimia aineiston niin sanottuna käyttöohjeena selventäen luovutusaineiston sisältöä ja mahdollisia poikkeamia suunnitellusta. Geometriat on jäsennelty hankkeen kannalta järkeviin kokonaisuuksiin lajeittain alikansioihin mittalinjoista, maaliviivoista, reunatuista ja kaidelinjoista. (Partiainen & Suntio 2017.) Toteumamalliaineisto sisältää alikansiot väylärakenteista, järjestelmistä ja taitorakenteista. Vain maarakenteiden toteumamallit käsittävä kansio Väylärakenteet on jaoteltu pinnoittain alikansioihin InfraBIM-nimikkeistön ja INFRA 2015 Rakennusosaja hankenimikkeistön numerointien mukaisesti, ja pinnat edelleen väylittäin aineiston selkeyttämiseksi jatkokäyttäjän kannalta ja tiedostopohjaisen käsittelyn vuoksi. Maarakenteiden mallintamisesta poiketen järjestelmät pääosin mallinnetaan pisteinä ja viivoina. Ohje Yleiset inframallivaatimukset YIV2015, Osa 5.3: Maanrakennustöiden toteumamallin laadintaohje ei käsittele järjestelmien toteumamallin laadintaa. Tietojen jäsentelyssä Järjestelmien osalta sovellettiinkin ohjetta Yleiset inframallivaatimukset YIV2015, Osa 6: Järjestelmä lisäämällä kansion alle myös lämmöneristykset, salaojat ja rummut. Taitorakenteet sisältää pilottihankkeen mallipohjaisesti suunnitellut sillat. Siltojen osalta noudatettiin Liikenneviraston taitorakenteisiin liittyviä ohjeita ja kansion tietojen jäsentelyssä hyödynnettiin INFRA 2015 Rakennusosa- ja hankenimikkeistön numerointia. Kohde ei sisältänyt tunneleita tai muita isompia rakennelmia. (Partiainen & Suntio 2017.) Toteumapiirustukset (aiemmin nimellä Piirustukset) käsittää hankkeen koko rakennussuunnitelma-aineiston toteumakuvineen ST-hankkeen mukaisesti. Muissa hankintamuodoissa, joissa rakennussuunnitelma kilpailutetaan erikseen, kansioon lisätään pelkät toteumakuvat (näin tehty -piirustukset) toteutuksen aikana tehdyt suunnitelmamuutokset. Kansion alkuperäinen nimi oli Suunnitelmat, mutta väärinkäsitysten välttämiseksi se vaihdettiin nimeen Piirustukset ja edelleen vielä

78 täsmentävämpään nimeen Toteumapiirustustukset. Luovutusaineistossa on turha esittää suunnitelmia, jos ne eivät ole toteutettujen ratkaisujen mukaisia. Kansio jäsenneltiin Liikenneviraston ohjeen 44/2013 Tien rakennussuunnitelma, Sisältö ja esitystapa mukaisesti. (Partiainen & Suntio 2016.) Laatuaineisto (aiemmin nimellä Laatudokumentit) tarkoitetaan kaikkea rakentamisen laadun todentamiseen liittyviä dokumentteja, joilla täydennetään toteumamallia, esimerkiksi poikkeamaraportit yhteenvetotaulukkoineen. Laatuaineiston laadinnassa hyödynnettiin ohjeita Urakoitsijan laaturaportointi, TIEH 2200062-09 ja Yleiset inframallivaatimukset YIV2015, Osa 12: Maanrakentamisen mallipohjainen laadunvarmistusmenetelmä, Geometristen mittojen laadunvalvonta. Siltojen laatuaineiston kehittäminen rajattiin pilotoinnin ulkopuolelle laatimalla se perinteisten käytäntöjen mukaisesti PDF-dokumentein esitettynä. (Partiainen & Suntio 2016.) Viiteaineisto käsittää hankkeen muuta aineistoa täydentäviä lisätietoja, kuten maaperätiedot, kiintopisteet, haltuunottoalueet, hoitoalueiden rajat, viherhoitokortit, kolmannet osapuolet, taustakartta-aineistot ja valokuvat. Valokuvissa esitetään myös yleisiä eikä pelkästään rakentamisen laadun todentamiseen liittyviä asioita, joten valokuvat on sisällytetty kansioon Viiteaineisto. Kansio muodostuu kunkin hankkeen tarpeiden mukaan, jolloin sen alikansiot voivat vaihdella hankekohtaisesti. (Partiainen & Suntio 2016.) Tietokanta (aiemmin nimellä Tietokantadumppi) on tarkoitettu luovutusaineiston visuaaliseen tarkasteluun Tekla Civil -suunnitteluohjelmistolla, jonka avulla aineisto on suoraan luettavissa samaa järjestelmää hyödyntävän toisen toimijan tietokannassa. Molemmilla, tilaajalla ja palveluntuottajalla oli käytössään Tekla Civil -ohjelmisto. Pilotissa testattiin samalla tämän suunnittelujärjestelmän käytettävyyttä digitaalisen luovutusaineiston tallennusalustana. Aineiston kokoaminen Tekla Civil -järjestelmään oli oletettua työläämpää eikä järjestelmä soveltunut tiettyjen aineistojen sujuvaan käsittelyyn ja muokkaamiseen. Niinpä alkuperäisen järjestelmän rinnalle muodostettiin Infrakit-projekti toiseksi työkaluksi. Projekti siirrettiin Liikenneviraston omistukseen aineiston luovutuksen yhteydessä. Tekla Civil -järjestelmä sopi paremmin aineiston visuaaliseen tarkasteluun eri näkymistä, kun taas Infrakit-pilvipalvelu rakentamisen

79 laadun todentamiseen. Kumpikaan testatuista tietokannoista ei yksistään täyttänyt kaikkia tarpeita, mitä digitaaliselta luovutusaineistolta vaaditaan. Saman aineiston lataaminen kahteen eri tietokantaan aiheuttaa paljon päällekkäistä ja ylimääräistä työtä, mitä juuri mallintamisella pyritään vähentämään. (Partiainen & Suntio 2016.) Digitaalisen luovutusaineiston kansiorakenne muutti muotoaan useasti aina hankkeen edetessä, etenkin aineiston siirtämisen yhteydessä. Sitä jalostettiin yleisempään muotoon nimeämisen ja numeroinnin osalta sekä hienosäädettiin aineistojen sijainteja. Kansiorakenteeseen vaihdettiin pidempi numerointitapa vastaamaan InfraBIMnimikkeistöä ja InfraRYL:n numerointitapaa, esimerkiksi 2010_Yyp 201000_Yyp. Tiedostojen nimet pyrittiin kuitenkin pitämään lyhyinä huomioiden tiedostopolkujen rajallisuus. (Partiainen & Suntio 2016.) Ennen ohjausryhmän kokousta, lokakuussa 2016, lopulliseksi kansiorakenteeksi oli ehdolla kaksi vaihtoehtoa, jotka on esitetty kuvassa 18. Kuva 18. Pilottikohteen kansiorakenteen vaihtoehdot (Partiainen & Suntio 2016). Vaihtoehdon 3 kansioon 03_Toteumamalli sisältyy vaihtoehdon 2 kansiot 03_Väylärakenteet, 04_Järjestelmät ja 05_Taitorakenteet. Asiakirjahallinnon näkökulma merkkijonon pituuteen vaikutti merkittävästi siihen, että lopulta marraskuun kokoukseen 2016 mennessä vaihtoehto 3 valikoitui lopulliseksi kansiorakenteeksi. Vaihtoehdossa 3 nimetty kansio 07_Tietokanta korvasi aiemmin käytetyn 09_Tietokantadumppi nimityksen sille. Vaihtoehto 1 mukainen kansiorakenne karsiutui pois vaihtoehtojen joukosta jo aiemmin syksyllä. Partiainen & Suntio (2017)

80 mukaan valitun vaihtoehdon 3 kansiorakenteen nimiä vielä hienosäädettiin kuvaavimmiksi siten, että kansion 04_Piirustukset korvasi kansio 04_Toteumamallipiirustukset ja kansion 05_Laatudokumentit muuttui kansioksi 05_Laatuaineisto. Excel-muotoisesta tiedostosta Aineistoloki tuli lopulta Aineistoluettelo. Vaihtoehdon 3 hienosäädetty versio valikoitui pilotissa käytetyksi lopulliseksi kansiorakenteeksi. Luovutusaineiston laadinnassa noudatettiin Tiehallinnon ohjetta Urakoitsijan laaturaportointi, TIEH 2200062-09 sekä hyödynnettiin soveltuvin osin ohjekokonaisuuden Yleiset inframallivaatimukset YIV2015, Osa 5.3: Maanrakennustöiden toteumamallin laadintaohje ja Yleiset inframallivaatimukset YIV2015, Osa 12: Maanrakentamisen mallipohjainen laadunvarmistusmenetelmä, Geometristen mittojen laadunvalvonta osia. Toteumamallin laadintaohjeen mukaisen hakemistorakenteen periaatteita noudatettiin pilotissa. Tosin ohjeen mukaista erillistä toteumamalliselostusta ei tehty, sillä siihen vaadittavat asiat esitettiin digitaalisen luovutusaineiston selostuksessa ja aineistoluettelossa. Tilaajalla oli jo hankkeen aikana käytössään urakoitsijan laaturaportoinnin työnaikaista laadunvarmistusta koskevat suunnitelmat, jolloin ne jätettiinkin pois varsinaisesta luovutettavasta aineistosta keskittyen lopputuotteeseen ja sen ominaisuuksiin. Laadunvarmistus- ja turvallisuussuunnitelmia koskeva osa laatuaineistosta arkistoitiin palveluntuottajan arkistoon. Tilaajalle toimitettavaan laatuaineistoon sisältyi vain jatkokäytön kannalta tarpeellinen dokumentaatio. Valmiin kohteen laatu todennettiin tällä tavoin perinteisten käytäntöjen sijaan. (Partiainen & Suntio 2017.) Perinteisiä näin tehty -piirustuksia ei kohteesta tehty, sillä ne ovat nähtävissä mallista. Mallipohjaisessa hankkeessa tarkoituksena oli laadittavan digitaalisen luovutusaineiston hyödyntäminen rakentamisen laadun todentamisessa ja ylläpitovaiheen lähtötietoina. Pilottihankkeessa pyrittiin hankkeen koko elinkaarenaikaista tiedonhallinnan parantamiseen ja moninkertaisen työn vähentämiseen. Näin tavoiteltiin infra-alan toimintatapojen ja ohjeistuksen muutosta digitaalisia mallipohjaisia menetelmiä tukevaksi.

81 4 PÄÄTELMÄT Tällä hetkellä eletään murrosvaihetta aineistoluovutuksen ja arkistoinnin suhteen. Tiedonhallinta on noussut yhä merkittävämpään rooliin toimintatapojen sähköistyessä ja tietomäärän lisääntyessä. Sähköistynyt tieto on hajaantunut eri tietovarastoihin ja järjestelmiin, koskien niin luovutusaineistoa kuin ohjeistuksia. Tosin tilaa vievät mapit ovat siirtymässä unholaan kovalevyjen toimiessa nykypäivän mappeina. Kuitenkaan kenelläkään ei ole vielä tarkkaa käsitystä, miten digitaalinen luovutusaineisto hoidetaan mallipohjaisin menetelmin mahdollisimman korkean jälleenkäyttöarvon tavoittamiseksi murrosvaiheessa sähköisen ja paperisen maailman välillä. 4.1 Ohjeistuksen kehittämisen päätehtävät Kartoituskyselyn myötä esille nousi asioita, joihin toivottiin selkeyttä alan yleisten ohjeistusten suunnalta. Vastaajien keskuudessa oli epäselvää, miten sähköisen aineistoluovutuksen suhteen toimitaan ja mistä ohjeistusta löytyy. Kyselyn tuloksissa korostui ohjeiden sekavuus ja niiden tulkinnanvaraisuus, jolloin ohjeita helposti sovelletaan omin päin ja tulkitaan eri tavoin. Ohjeistusten ongelmaksi kuvattiin tiedon olevan hajallaan eri dokumenteissa ja tietovarantoissa pitkien hakemistopolkujen päässä, useiden hiiren klikkausten takana. Periaate vähemmän on enemmän kuvastaa hyvin projektihenkilöstön mietteitä siitä, että kentällä kaivataan selkeää ja yhtenäistä linjaa ohjeisiin, joissa korostettaisiin oleellisia asioita aineistoluovutuksesta ja arkistoinnista napakasti kiteytettynä. Eri ohjeita on paljon, yksittäisiä ohjeita osittain jopa liikaa. Tiedon etsiminen valtavasta ohjeviidakosta vie paljon aikaa ja vaivaa, mikä on pois ajasta varsinaisen työn suorittamisesta. Tietojen tulee olla helposti löydettävissä ja selkeästi ymmärrettävissä, jottei ohjeisiin perehtyminen kuormita liikaa varsinaisen työn tekoa. Ohjeiden päivityksen yhteydessä tiedot voisi tiivistää vain muutamaan ohjeeseen usean sijasta ja laatia asia/ohjelistaus vaadituista tiedoista muistin tueksi.

82 Kyselyn tulosten perusteella organisaation oman projektihenkilöstön tietämys sähköisen luovutusaineiston sisällöstä ja toimintatavoista on heikolla tasolla. Kuvassa 19 on esitetty tavoitetila (mustalla viivalla) projektihenkilöstön tietämyksestä. Vain kolmanneksella henkilöstöstä luovutuskäytännöt olivat selviä. Yli puolelta heistä löytyi jonkinlaista ymmärrystä, mutta kymmenesosalle ne eivät olleet lainkaan selviä. Taulukon mukaan tietämys on hyvällä tasolla, kun suurin osa 80 % henkilöstöstä tuntee käytännöt ja kaikilla hankkeiden parissa toimivilla on jonkinlaista ymmärrystä asiaan. Tulos on huolestuttava, sillä yli puolet 65 % kyselyyn vastanneista oli hankkeista vastuussa olevia projektipäälliköitä. Kuva 19. Tavoitetila projektihenkilöstön tietämykseen sähköisestä luovutusaineistosta. Murrosvaihe osaltaan aiheuttaa hämmennystä projektihenkilöstön keskuudessa siitä, miten toimia aineistoluovutuksen suhteen tässä ajanhetkessä. Osa aineistosta luovutetaan edelleen perinteisin dokumenttipohjaisin keinoin ja osa digitaalisesti tietomallipohjaisin menetelmin. Lisäksi hankkeen alku on saatettu hoitaa perinteisesti paperisena ja hankkeen loppu sähköisenä. Sähköiseen toimintaan ei ole vielä vakiintunutta käytäntöä. Ohjeita ollaan vasta päivittämässä digitaalista tietomallipohjaista toimintaa tukevaksi. Tällä hetkellä aiheesta on olemassa

83 ohjeluonnoksia, jotka ovat koekäytössä. Toiminnan tehostamiseksi organisaatiolle olisi hyvä nimetä oma asiantuntija vastaamaan luovutusaineiston vastaanotosta ja arkistoinnista. Tämä vastuuhenkilö myös opastaisi kaikissa aiheeseen liittyvissä asioissa. 4.2 Tilaajan luovutus- ja arkistointimenetelmien kehittäminen Asiantuntijaryhmälle tehdyn haastattelun tuloksissa nousi esiin haasteita arkistoon saatujen aineistojen hallinnassa. Kaikki tarvittava aineisto ei päädy arkistoon. Kun hanke on saatu päätökseen, luovutusvaiheeseen, ketään ei tunnu enää kiinnostavan luovutusaineiston kohtalo. Välinpitämätön suhtautuminen johtuu selkeän ohjeistuksen puutteesta. Asiantuntijoiden nimeämä puuro kuvastaa hyvin alalla vallitsevaa yleistä käsitystä tämänhetkisistä ohjeistuksista. Liikenneviraston ja sen edeltäjävirastojen ohjeiden ja normien lisäksi on olemassa alan yleisiä ohjeita lainsäädännön määrityksistä puhumattakaan. Käytössä on edelleen myös vanhoja ohjeita, joita noudatetaan soveltuvin osin. Ohjeet kertovat substanssista, mutta eivät aukaise aineiston luovutuksen ja arkistoinnin polkua loppuun asti. Tieto on hajaantunut lukuisiin eri tietovarantoihin koskien niin ohjeistuksia kuin tietoa infran omaisuudenhallinnan järjestelmissä. Kunnossapidon muutostöistä ei aina päivitetä tietoja rekisteriin. Korjaustöistä ei laadita suunnitelmaa niin kuin investointihankkeista, jolloin rekisteriä tulee harvemmin päivitettyä. Tämä aiheuttaa rekisterin käyttäjän epäilemään sen tietojen paikkansapitävyyttä ja luotettavuutta tietolähteenä. Tiedon laatu kärsii, kun ei tiedetä, perustuuko tieto suunnitelmaan vai mitattuun toteutuneeseen tietoon. Infra-alalla kuitenkin valtaosa on korjausrakentamista ja vain murto-osa uudisrakentamista, jolloin tietojen jälleenkäyttö on merkittävässä roolissa. Toimitettavaa aineistoa on syytä ajatella jälleenkäytön näkökulmasta lähtötietona. Lähtöaineistoa on haastavaa löytää, mikäli kenelläkään ei ole käsitystä, missä sitä voisi olla. Osa tiedosta on kunnossapitäjän hallussa. Rekisteritkin ovat hajaantuneet eri tietovarantoihin ja ne eivät ole yhteneviä valtakunnallisesti. Luovutusaineiston korostaminen toisen hankkeen lähtöaineistona, voisi osaltaan lisätä kiinnostusta sen arkistointiin ja toimittamista rekisteriin.

84 Pienestäkin hankkeesta syntyy helposti tuhansia tiedostoja. Tietojen syöttäminen tapahtuu edelleen täysin manuaalisesti, mikä on erittäin työlästä ja inhimillisille virheille altista. Jotta ylimääräiseltä ihmistyöltä vältytään, metatietojen synnyttämiseen tarvitaan vähintään puoliautomaatiota. Tämä edellyttää organisaation määritelmiä tarvittaviksi metatiedoiksi. Palveluntuottaja ei tiedä, miten luokitella tietoa, mikäli tilaaja ei ole ohjeistanut metatietojen määrittelyä. Infra-alan on syytä ottaa mallia muilta aloilta, jotka jo hyödyntävät uusia sähköisiä toimintatapoja. Luovutusaineiston merkkijonon pituus hakemistopolkuineen on huomioitava, jotta tilaaja onnistuu tekemään myös omat merkintänsä siihen ja siirtämään edelleen ongelmitta. Liian pitkiä tiedoston hakemistopolkuja ei voida tallentaa ja kaikkien henkilöiden tietotekniset taidot eivät riitä muokkaamaan sitä. Tiedostonimiä voidaan lyhentää sovitusti. Tilaajan on ohjattava tiedon arkistointia mahdollisimman pitkälle ja annettava osviittaa siihen, miten tieto jaotellaan helposti hallittavaksi kokonaisuudeksi jälleenkäytön kannalta. Tarvittavan tiedon tehokkaaseen etsimiseen ja hyödyntämiseen vastaa selkeästi aineistoittain koottu hakemistorakenne aineistoluetteloineen. Aineistoluettelo ja metatiedot ovat niitä työkaluja, joilla tietoa etsitään tulevaisuudessa. Sähköisten toimintatapojen yleistyessä termistö on tärkeää saada yhdenmukaiseksi koko infra-alalla. Alalla käytössä oleva nimikkeistöjärjestelmä perustuu määrä- ja kustannuslaskennan tarpeisiin eikä sellaisenaan palvele tiedon koko elinkaarta. Näin ollen termien ei ole hyvä pohjautua vanhaan järjestelmään. Yhteisten termien käytöllä vältytään sekaannuksilta. Yhteistyö ja tiedon jakaminen tilaajan ja palveluntuottajan välillä on tärkeää kehittämistyössä toimintatapojen parantamiseksi. Kauaskantoinen ajattelu hakemistorakenteen, nimeämisten ja numeroinnin suhteen tässä ajanhetkessä on hedelmällistä tulevaisuutta silmällä pitäen. 4.3 Luovutusmenettelyiden toimivuus projektissa Tällä hetkellä sähköisen luovutusaineiston vastaanotto ja arkistointi tapahtuvat hankekohtaisesti sovitulla tavalla tiedostopohjaisesti, jolloin aineisto voi olla hyvin usealla eri tavalla muodostettu. Tämä aiheuttaa haasteita hyvälle tiedonhallinnalle.

85 Haasteeseen pyrittiin vastaamaan pilottikohteessa luodun jälleenkäytön kannalta loogisesti jäsennelty digitaalinen luovutusaineisto mallipohjaisin menetelmin. Tämä toteutettiin tiedostopohjaisen kansiorakenteineen avulla hyödyntämällä olemassa olevia ohjeistuksia. Kansiot nimettiin ja numeroitiin selkeiksi huomioiden kuitenkin hakemistopolun merkkijonon rajallinen pituus, jotta aineisto on siirrettävissä eri käyttäjien palvelimille. Myös tilaajan tarpeet omille lisäyksille ja merkinnöille huomioitiin. Kansioihin sisällytettiin vain oleellisista tietoa fiksusti jäsenneltynä. Kansiorakenteen kokonaisuuden hahmottamista ja tiedon hallittavuutta selvennettiin aineistoluettelon avulla jakamalla se rakentamisen laadun ja ylläpidon tarpeiden mukaisesti. Luettelo oli työläs toteutettava ja ylläpidettävä jokaisen tiedon manuaalisen syöttämisen vuoksi. Jokainen aineistossa tapahtunut muutos aiheutti myös luettelon päivitystarpeen. Luettelon laadintatyöhön kaivattiin automaatiota. Pilotissa hyödynnettiin kahta tietokantaa. Tekla Civil -suunnitteluohjelmisto osoittautui hyväksi eri näkymien visuaaliseen tarkasteluun, kun taas Infrakit-pilvipalvelu rakentamisen laadun todentamiseen. Kahden eri tietokannan hyödyntäminen aineiston lataamisessa aiheutti päällekkäistä ja ylimääräistä työtä, mitä juuri mallintamisella pyritään vähentämään. Kaikki tarvittava tieto tulisi pystyä esittämään yhden järjestelmän avulla. Tämä edellyttää siihen vaadittujen työkalujen kehittämistä kattamaan molemmat laadun ja visuaalisen tarkastelun tarpeet. Rakentamisen laadun todentaminen toteumamallista vähentää urakoitsijan laaturaportoinnin määrää. Laatusuunnitelmat olivat tilaajan käytössä jo hankkeen aikana, mikä on suuri etu niin urakoitsijalle kuin tilaajalle. Tilaaja pystyy niiden avulla seuraamaan jo varhaisessa vaiheessa hankkeen toteutumista suunnitellusti ja laatuvaatimusten mukaisesti. Käytäntö vähentää laaturaportoinnista koituvaa kuormitusta hankkeen loppuvaiheessa. Kohteen tavoiteltiin niin sanottua standardisoitua kansiorakennetta, jonka pääperiaatteita ja toimintatapoja voidaan hyödyntää myöhemmin päivityksessä olevien ohjeiden kautta ja tarvittaessa laajentaa muihin suurempiinkin hankkeisiin. Selostus luovutusaineiston käyttöohjeena selventää sen sisältöä myös ulkopuolisille. Kohde oli

86 sinällään varsin pieni hanke, mutta se antoi hyvän pohjan digitaaliselle luovutusaineistolle ja sen kehittämistyölle. Aika näyttää rakenteen toimivuuden sen jälleenkäytön kokemusten perusteella. Pilotissa korostui tilaajan ja palveluntuottajan molemminpuolinen vahva tahto vastata sähköistyneiden toimintatapojen ja lisääntyneen tietomäärän tuomiin haasteisiin. Ohjeiden päivittäminen digitaalista mallipohjaista aineistoluovutusta ja arkistointia tukevaksi on tarpeen. Pilotin myötä kävi ilmi urakoitsijan tarve tilaajan ohjeistavampaan toimintaan metatietojen määrittelystä ja ohjeistusten yksiselitteisestä linjasta. 4.4 Digitaalisen luovutusaineiston vastaanotto ja arkistointi Arkistointi periaatteineen muodostaa oman haasteensa sähköiselle toiminnalle. Digitaalisen luovutusaineiston vastaanotto ja arkistointi ovat vielä monelta osalta auki. Arkistointi kuvaa väylähankkeen teknisten tietojen, kuten inframallin, tilanteen luovutushetkellä, jolloin suunnittelija on vastuussa mallintamastaan aineistosta ja sen luettavuudesta. Tällöin haasteena on alkuperäisessä tiedostomuodossaan olevien tietomallien päivittäminen. Mallintamisessa on hyvä käyttää myös avoimia tekstimuotoisia formaatteja, joita voidaan konvertoida myös muihin formaatteihin. Tulevaisuudessa avoimien tiedonsiirtoformaattien merkitys korostuu. Tällä hetkellä ne eivät kuitenkaan ole täysin kattavia. Mallin mukana on tärkeää luovuttaa selostus, jotta saadaan selville kaikki materiaali- ja profiilitiedot. Myös juridiset seikat mallin käyttöja tekijänoikeudesta on otettava huomioon. Todellinen haaste on taata digitaalisen, mallipohjaisen tiedon käytettävyys, eheys ja säilyvyys myös tulevaisuudessa, jotta aineistoa voidaan tarkastella myös kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Sähköisessä muodossa käsiteltävien ja säilytettävien tietojen kanssa noudatettavan Arkistolaitoksen SÄHKE2-normin määrittelemät pakolliset metatiedot ovat hallinnollisia tietoja, jotka ilmaisevat käyttörajoituksia ja säilytykseen liittyviä käytänteitä. Nämä tiedot eivät ole riittävän kattavia digitaalisen luovutusaineiston vastaanotossa ja arkistoinnissa. Liikenneviraston on tarpeellista määritellä aineiston

87 arkistoinnin kannalta merkittävät metatiedot täydentämään viraston tiedonohjaussuunnitelmia tie- ja ratahankkeille. SÄHKE2-normi ei huomioi luovutusaineiston tiedostomuodoksi lainkaan mallipohjaisia muotoja, vaan sähköinen arkistointi hyväksyy vain tietyt tiedostomuodot. Liikennevirasto voi vastaanottaa alkuperäisen tiedostomuodon lisäksi Arkistolaitoksen hyväksymässä muodossa. Hyväksyttyjen tiedostomuotojen listalta puuttuvat kaikki mallinnusformaatit, kuten infran tiedonsiirtoon tarkoitetut inframodel, gml- ja ifcmuotoiset tiedostot. Näiden tulisi löytyä listalta, jotta tilaaja voi vastaanottaa ja arkistoida aineistoa. Tämän ratkaiseminen lähivuosina on haaste. Normin tulisi huomioida inframallintaminen määrittelyissään, vaikkapa omalla erillisellä infra-alaa koskevalla liitteellä. Tuloksissa tehdyt havainnot ohjeistuksen nykytilasta tukevat myös omaa käsitystäni. Ohjeet ovat puutteellisia ja pirstaloituneina lukuisiin eri tietovarantoihin. Liikenneviraston ja sen edeltäjävirastojen, Ratahallintokeskuksen ja Tiehallinnon, ohjeiden ja normien lisäksi on infra-alan yleisiä ohjeita lainsäädännön määrityksistä puhumattakaan. Jo pelkästään Liikenneviraston ohjeita löytyy useasta organisaation omasta järjestelmästä, kuten ohjeluettelosta. Luettelosta löytyy myös edeltäjävirastojen aikaisia vanhoja ohjeita. Suurin osa ohjeista on vanhentuneita ja päivitystyön tarpeessa jo senkin puolesta, että niiden laatijaviranomaistahoa ei ole enää olemassa. Vanhoja ohjeita kuitenkin noudatetaan edelleen soveltuvin osin. Lisäksi on olemassa koekäytössä olevia ohjeluonnoksia. Selkeä erottelu uusien ja vanhojen ohjeiden välillä on tarpeen. Ohjeissa usein opastetaan noudattamaan ohjetta soveltuvin osin tai kuvataan aineiston luovutusmenettelyä arkistoidaan asianmukaisesti. Nämä ilmaukset eivät juuri aukaise aineistoluovutusmenettelyn polkua loppuun asti. Osaako jokainen käyttäjä tulkita ohjeen samalla tavalla? Ohjeissa on syytä olla tarkasti määritelty, miltä osin ohjeita on tarkoitus soveltaa arkistoidessa asianmukaisesti. Ohjeessa viitataan usein katsomaan tietoa jostain toisesta ohjeesta, jossa taas viitataan toiseen ohjeeseen. Tiedonhaku ei kuitenkaan välttämättä johda toivottuun tulokseen eli tiedon löytämiseen. Toisaalta ohjeessa saatetaan sanoa sama asia useaankin kertaan, kertomatta kuitenkaan luovutusaineistosta tai sen sisällöstä. Tosin tieto saattaa olla

88 kerrottuna rivien välissä substanssina, mikä hankaloittaa tiedon löytämistä, ellei sitä osaa etsiä. Ohjeistus ei ole riittävän kattava määrittelemään digitaalisista luovutusmenettelyistä. Mallipohjaisin menetelmin toteutetut hankkeet ovat vasta tuloillaan luovutusvaiheeseen. Käytännön kokemusten puuttumisen vuoksi on ymmärrettävää, ettei ohjeita sähköisistä luovutusmenettelyistä ole. 4.5 Kehitys- ja jatkotutkimusehdotukset Liikenneviraston projektihenkilöstön tahto päästä eroon paperista ja siirtyä kokonaan sähköiseen toimintaan edellyttää henkilöstön omaa vahvaa tietämystä digitaalisesta luovutusaineistosta ja arkistoinnista. Kouluttautuminen on tärkeää kaikille infra-alalla toimiville, eritoten organisaation omalle hankkeiden parissa toimivalle projektihenkilöstölle. Myös tietoteknisten perustaitojen ylläpitäminen riittävällä tasolla on tärkeää, jotta mallipohjaista digitaalista luovutusaineistoa voidaan tilaajana vastaanottaa ja tarkastella. Koulutusmahdollisuuksia kannattaa hyödyntää ja olla aktiivisesti mukana alan konferensseissa, jotta tietämys sähköisen aineistoluovutuksen ja arkistoinnin suhteen on kaikin puolin hyvällä tasolla. Tulosten perusteella korostui suuri tarve ohjeistusten päivittämiselle digitaalista mallipohjaista aineistoluovutusta ja arkistointia tukeviksi. Päivittämällä ohjeet selkeästi ymmärrettäviksi ja helposti löydettäviksi periaatteella vähemmän on enemmän yksiselitteiseksi kokonaisuudeksi niiden noudattaminen myös tehostuu. Liikennevirastolla on sisäisessä käytössään Hankinnan ohjeistus -palvelu, jossa ohjeistetaan infran hankintamenettelyyn liittyvissä asioissa. Miksei voisi olla myös aineiston luovutusmenettelyyn vastaavanlainen palvelu Vastaanoton ohjeistus? Palvelu olisi tilaajaorganisaation omalle henkilöstölle tarkoitettu järjestelmänä, johon olisi koottu luovutusaineiston vastaanottamisesta ja arkistoinnista tilaajan näkökulmasta. Palvelu kattaisi myös tuloksissa esille nousseen hyperlinkein varustellun asia-/ohjelistauksen helpottaa ohjeiden löytymistä ohjeviidakosta. Listaus toimisi niin sanottuna ohjeiden sisällysluettelona ja muistin tukena. Tilaajan tulisi nimetä oma asiantuntija vastaamaan aineiston vastaanotosta ja arkistoinnista. Asiantuntijalla on hyvä olla niin rakennusteknistä kuin arkistoalan osaamista.

89 Tuloksissa vahvistui teoria siitä, että aineisto on puutteellista tietovarannoissa. Sitä ei päivitetä rekistereihin tai arkistoida asianmukaisesti. Infran omaisuudenhallintaa voisi tehostaa ylläpitomallilla samankaltaisesti kuin sitä on käytetty talonrakennusalalla kiinteistönhuollossa. Ylläpitomallin käyttö lisäisi infran omaisuudenhallinnan läpinäkyvyyttä ja mahdollistaisi kunnossapidon korjaustöiden aiheuttamien muutosten esittämisen yksiselitteisesti. Kuvasta 20 nähdään, miten lähtötietomalli jalostuu suoraan suunnitteluvaiheesta toiseen päätyen lopulta ylläpitomalliksi, joka laaditaan suunnitelman ja toteutuksen toteuman kattavan toteumamallin pohjalta (Kuva 20). Malli toimisi ikään kuin digitaalisessa muodossa toimivana huoltokirjana, ylläpidon ja hoidon kokonaisvaltaisena hallintajärjestelmänä, sisältäen koko elinkaarenaikaisten tietojen kokonaisuuden. Kuva 20. Inframallit hankeprosessissa (Mukaillen Mäkinen et al. 2016). Mielenkiintoista olisi tutkia ja kehittää digitaalisen luovutusaineiston, tai osuvammin ilmaistuna lähtötietojen, omaisuudenhallintaa kunnossapidon näkökulmasta. Tällä hetkellä mallipohjaisin menetelmin toteutetut hankkeet ovat yhä enenemässä määrin tulossa luovutusvaiheeseen, jolloin kunnossapitokin tullee ajankohtaiseksi lähivuosina. Pilottikohde osoitti pilotoinnin olevan hyvä tapa kehittää uusia menettelyitä. Tilaaja voi aktiivisella pilotointiin osallistumisellaan ohjaamaan kehittämistyötä haluamaansa suuntaan. Osapuolten välinen avoin viestintä on avainasemassa kehittämistyössä tuoden uusia näkökulmia. Pilottikohteessa tavoiteltiin jälleenkäytön kannalta kaikin puolin mahdollisimman loogista ratkaisua digitaaliseksi luovutusaineistoksi. Nykytilassa tiedostopohjainen aineistoittain koottu kansiorakenne, digitaalinen luovutusaineisto, on hyvä ratkaisu hankkeen koko elinkaarenaikaisen tiedonhallinnan parantamiseksi. Aineistoa on hallinnoitava tiedostopohjaisen kansiorakenteen avulla, sillä tietokantapohjaisen aineiston käsittely ei ole vielä mahdollista. Kansiorakenteen