Stora Enso Oyj VUOSIYHTEENVETO A Varkauden tehdas Keski-Savon Vesi Oy Carelian Caviar Oy

1/1 Stora Enso Oyj VUOSIYHTEENVETO A 1741.6 Varkauden tehdas Keski-Savon Vesi Oy Carelian Caviar Oy 5.6.2017 Tiedoksi: Pohjois-Savon ely-keskus Keski-Savon ympäristölautakunta Rantasalmen ympäristönsuojelultk Joroisten ympäristönsuojelultk Etelä-Savon ely-keskus Lähetämme ohessa Haukiveden yhteistarkkailun vuosiyhteenvedon 2016. Vuosi 2016 oli laajan tarkkailun vuosi, jolloin elokuussa otettiin myös kasviplanktonnäyte ja syksyllä pohjaeläinnäytteet. SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Minna I Kukkonen tutkija, FL

SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY A 1741.6 STORA ENSO OYJ KESKI-SAVON VESI OY CARELIAN CAVIAR OY HAUKIVEDEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIYHTEENVETO 2016 JOENSUU 5.6.2017 ELLI JELKÄNEN MINNA I KUKKONEN

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy TIIVISTELMÄ Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy suoritti vuonna 2016 Stora Enso Oyj:n Varkauden tehtaiden, Keski-Savon Vesi Oy:n (aiemmin Varkauden kaupunki) ja Carelian Caviar Oy:n jätevesien purkuvesistön vedenlaadun tarkkailun. Haukiveden yhteistarkkailun uusi tarkkailuohjelma hyväksyttiin 13.1.2016 ja otettiin heti käyttöön, mutta joillakin näytteenottokerroilla sovellettiin virheellisesti aiempaa ohjelmaa. Ohjelmaan tulleet muutokset ovat liitteessä 1. Vesistötarkkailun osalta vuosi 2016 oli laaja, ja mukana olivat vedenlaadun lisäksi pohjaeläintarkkailu sekä kasviplankton- että kalastoselvitys, joista viime mainittu on raportoitu erillisenä. Edellisten lisäksi oli erillisselvityksenä Huruslahden ja Haukiveden sedimentin ja kalaston tila orgaanisten haitta-aineiden ja raskasmetallien osalta. Siitä on erillisraportti. Vuonna 2016 Stora Enson Varkauden tehtaiden kuormitus oli kokonaistypen osalta edellisvuoden tasoinen ja fosforin osalta hieman pienempi. Kiintoaine ja kemiallinen hapenkulutus kasvoivat huomattavasti, biologinen hapenkulutus hieman. Akonniemen puhdistamon biologisen hapenkulutuksen, kokonaisfosforin ja -typen sekä ammoniumtypen kuormitus nousivat verrattuna edellisvuoteen. Carelian Caviar Oy:n vesianalyysien perusteella laskettu fosforin ja typen kuormitus kasvoi. Tarkkailuvelvollisten kuormitusosuus Haukiveden kokonaiskuormituksesta on pieni: Varkauden alapuolen kuormituksesta noin 5 % ja Haukiveden kuormituksesta 2 %. Haukiveden ravinnetase oli vuonna 2016 positiivinen; fosforia pidättyi noin 17 % ja typpeä 7 % kokonaiskuormasta. Vedenlaatu oli havaintokerroilla lähellä edellisvuosia. Maaliskuussa Unnukan Kinkamon vertailuasemalla vesi oli lämpötilakerrostunut ja happitilanne alusvedessä heikko ja sinne oli kerääntynyt ravinteita nostaen sähkönjohtavuutta. Varkauden tehtaiden yläpuolisen Voimakanavan vesi oli runsashappista ja sähkönjohtavuus koholla. Huruslahden hapetinaseman 1 vesipatsas oli sekoittunutta, happitilanne hyvä, mutta fosfori koholla. Huruslahden asemalla 3 happipitoisuus oli tavanomaisen huono alemmissa vesikerroksissa. Pirtinvirran ja Ykspuun vedenlaatu oli Voimakanavan kaltaista, tavanomaista. Jätevedenpuhdistamon alapuolisen Akonniemen aseman vesi oli kerrostunut ja alusveden happitilanne heikentynyt. Kokonaistyppipitoisuus oli kohonnut ja suuri osa oli ammoniumtyppenä. Kokonaisfosforipitoisuus oli keskimääräinen. Päällysveden bakteerien määrä oli tavanomaista suurempi, mikä yhdessä alusveden kohonneen typen ja heikon happitilanteen kanssa kertoo jätevesivaikutuksesta. Siitinselällä vesimassa oli sekoittunut ja happitilanne hyvä, Siitinselän alapuolisilla asemilla alusveden happitilanne oli tavanomainen. Kuormitusvaikutusta oli havaittavissa Tahkonselällä, jonne vesi virtaa Joroisten suunnalta. Päällysveden kokonaisfosfori oli usealla asemalla koholla kuten ylävirrassakin, muutoin ravinnepitoisuudet laskivat alavirtaan mentäessä. Talven ravinnepitoisuuksia nostivat osaltaan lauha sekä sateinen loppusyksy ja helmikuu.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Toukokuussa Huruslahden vesi oli sekoittunutta ja laadultaan tavanomaista. Voimakanavan, Pirtinvirran ja Ykspuun vedenlaatu oli pitkälti Huruslahden kaltaista. Kokonaisfosfori oli koholla Voimakanavan asemalla, mutta laski Ykspuun asemalle. Tehtaiden vaikutusta ei ollut selkeästi erotettavissa. Akonniemessä vesipatsas oli sekoittunut ja vedenlaatu tavanomaista parempi. Happea riitti alusveteen erinomaisesti. Puhdistamovaikutus näkyi lievästi sähkönjohtavuuden ja kokonaistypen kohonneina arvoina. Kokonaisfosforipitoisuus oli Ykspuun tasolla. Siitinselällä ja alemmilla asemilla happitilanne oli erinomainen. Typpipitoisuudet laskivat Akonniemen asemaan verrattuna, kokonaisfosfori oli Saviluodon ja Heposelän asemilla korkeampi kuin Akoniemessä. Elokuussa Unnukan vesi oli kerrostunutta ja happitilanne heikentynyt alemmissa vesikerroksissa, jonne oli kertynyt myös ravinteita. Päällysveden fosfori- ja klorofylli-a-pitoisuudet viittasivat lievästi rehevään tai rehevään veteen. Huruslahden hapetusaseman 1 alusveden happitilanne oli tavanomaista parempi, ravinnepitoisuudet tasaiset koko vesipatsaassa ja klorofylli-a-pitoisuus viittasi rehevään veteen. Asemalla 3 happi oli loppunut sekä alus- että välivedestä ja sisäinen ravinnekuormitus oli huomattavaa. Pirtinvirran ja Voimakanavan vedenlaatu oli hyvin samankaltaista, molempien fosforipitoisuus oli Kinkamon päällysveden tasoa. Ykspuussa vesipatsas oli sekoittunut ja happitilanne erinomainen. Päällysveden laatu oli Pirtinvirran ja voimakanavan kaltaista, joskin kokonaistyppi ja sähkönjohtavuus nousivat hieman, mikä voi viitata lievään jätevesivaikutukseen. Akonniemessä vesipatsas oli lämpötilakerrostunut ja syvänne hapeton. Puhdistamon purkuvesien vaikutus näkyi pohjan lähellä sähkönjohtavuuden ja typpiyhdisteiden sekä kokonaisfosforin määrän kohoamisena. Päällysveden fosforipitoisuus oli samantasoinen kuin Ykspuun asemalla, kokonaistyppi korkeampi. Ravinnepitoisuudet ja klorofyllia-pitoisuus viittasivat rehevään veteen. Siitinselällä vesikerros oli lämpötilakerrostunut ja happi loppunut alusvedestä (14 m). Kymmenen metrin syvyydessä happea oli erinomaisesti. Typen pitoisuus oli korkea alusvedessä. Fosforipitoisuus oli melko tasainen koko vesipatsaassa ollen yläpuolisten asemien päällysveden tasoa. Siitinselän alapuolisella Haukivedellä vesi oli useilla asemilla kerrostunutta ja osalla paikoista happitilanne oli heikentynyt. Aineiden kertyminen alusveteen ei ollut huomattavaa, mutta sitä esiintyi jonkin verran, lähinnä typen osalta. Päällysveden kokonaistyppija fosforipitoisuudet viittasivat pohjoisosissa hyvään ja eteläosissa erinomaiseen ekologiseen tilaan. a-klorofyllipitoisuus vaihteli elokuussa 2016 asemittain, ekologisen luokittelun mukaan tulokset viittasivat suurimmalla osalla asemista tyydyttävään luokkaan. Lokakuussa Huruslahden aseman 1 vesi oli sekoittunutta. Happitilanne oli hyvä ja vesi rehevää, sähkönjohtavuus hieman korkeampi kuin Voimakanavassa ja Pirtinvirrassa. Voimakanavassa vesi oli hyvähappista ja samanlaatuista kuin loppusyksyllä yleensäkin. Pirtinvirran vedenlaatu oli lähes samankaltaista Voimakanavan kanssa. Ykspuussa sähkönjohtavuus ja typpipitoisuus kasvoivat vaikka vesi pysyi muuten samanlaatuisena yläpuolisten asemien kanssa.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Akonniemessä happipitoisuus pysyi hyvänä alusveteen asti. Sähkönjohtavuus ja kokonaistyppipitoisuus olivat hieman koholla kertoen lievästä jätevesivaikutuksesta. Ammoniumtypen määrä oli matala. Jätevesivaikutus näkyi tuloksissa alapuoliselle Siitinselän asemalle asti, josta etelämpänä vedenlaatu parani. Happea riitti alusveteenkin kaikilla havaintoasemilla. Pidemmän aikavälin tarkastelussa havaitaan, että alusvesi kärsii ajoittain hapettomuudesta kerrostuneisuuden aikana sekä kesällä että talvella useilla eri asemilla. Huonoin happitilanne on ollut Akonniemen ja Tahkonselän asemilla. Akonniemen veden laatuun vaikuttaa jätevedenpuhdistamon purkuputki ja Tahkonselän laatuun hajakuormitus. Sähkönjohtavuus on ollut koholla Akonniemen asemalla, mutta muilla asemilla se on olut luonnonvesien tasoista. Alusveden kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuus ovat olleet korkeita Akonniemen asemalla etenkin talven havaintokerroilla. Fosforipitoisuudet ovat kesällä talvea alhaisemmat, typpipitoisuus pysyy korkeana talvellakin. Akonniemen lisäksi viime vuosina korkeita fosforipitoisuuksia on mitattu myös mm. Kinkamon ja Siitinselän asemilta kesällä, kun alusveden huono happitilanne on aiheuttanut sisäistä kuormitusta. Selviä muutossuuntia ei ole havaittavissa. Päällysveden sähkönjohtavuus on ollut havaintoasemilla pääasiassa luonnonvesien tasoa. Kokonaistyppi- ja -fosforipitoisuudet ovat alimmilla asemilla Äimisvedeltä Peonselälle selvästi matalammat kuin ylemmillä asemilla. Ylempien asemien ravinnepitoisuudet viittaavat lievästi rehevään veteen, kolmen alimman aseman karuun veteen. Päällysveden ekologisen luokittelun mukaan kolmen alimmaisen aseman kokonaistyppija -fosforipitoisuudet ovat viitanneet erinomaiseen ekologiseen luokkaan. Ylemmillä asemilla pitoisuudet ovat viitanneet yleisimmin hyvään ja joinakin vuosina tyydyttävään luokkaan. Klorofylli-a-pitoisuuksien mukaan luokitelluista asemista Heposelän aseman elokuun pitoisuus on yleisimmin viitannut hyvään luokkaan ja sen yläpuolisten asemien pitoisuudet tyydyttävään tai välttävään. Kinkamon asemalla pitoisuus vaikuttaa hieman nousseen havaintovuosien aikana, muilla asemilla ei muutossuuntia ole selkeästi havaittavissa. Mineraaliravinnesuhteen perusteella fosfori on Haukivedellä minimiravinne. Kasviplanktontarkastelun perusteella limalevää esiintyi näytteissä runsaasti. Biomassa oli korkein havaintopaikalla Saviluoto 34; sen ekologinen tila viittasi välttävään. Muut havaintopaikat luokittuivat tyydyttäviksi tai hyviksi (Kinkamonselkä). Haitallisten sinilevien prosenttiosuus oli suurin asemalla Saviluoto 34 luokittuen hyvään ekologiseen tilaan yhdessä aseman Siitinselkä 134 kanssa. Heposelän asema 35 oli hyvän ja erinomaisen rajamailla. Muut luokittuvat erinomaisiksi. Rehevyysindeksin arvot (TPI) olivat useilla havaintopaikoilla korkeat. Hyvään tilaan luokittuu Heposelkä 35, tyydyttävään tilaan Akonniemi, Yksipuu, Kinkamonselkä ja Huruslahti 1 sekä välttävään tilaan Saviluoto 34 ja Siitinselkä 134. Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa o havaintoasemilla noususuuntainen johtuen sulkasääsken toukkien runsastumisesta tutkimusalueella. Taksoniluvut olivat vuonna 2016 korkeat kuten aikaisempana tutkimuskertana vuonna 2013.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Chironomidi-indeksin (CI) perusteella Haukiveden pohjan tilassa ei ole kehitystä parempaan suuntaan, vaan pohjat ovat pysyneet rehevinä ja melko muuttumattomina seurannan ajan. Heposelän näyteaseman pohja on ollut parhaimmassa kunnossa. Taksoniluvut ovat pysyneet melko tasaisina, mutta 2000-luvulta alkaen lajisto on lisääntynyt. Alhaisia tiheyksiä ja biomassoja on mitattu Kinkamon, Tahkosalmen ja Heposelän näyteasemilla. Vaateliaampien pohjaeläinlajien puuttuminen, tai niiden vähäinen esiintyminen, asettaa pohjan ravinteisuuden Chironomidi-indeksin perusteella yleisesti rehevään luokkaan. Vuonna 2016 PICM-indeksin perusteella Haukiveden syvänteet sijoittuivat enimmäkseen tyydyttävään ekologiseen luokkaan. Kostonselkä oli välttävässä luokassa ja Kinkamon sekä Heposelän syvänteet hyvässä luokassa. Vuodesta 2010 seurantaan otetun Saviluodon näyteaseman syvänne oli vuonna 2016 mitattujen parametrien perusteella hyvin rehevä.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ...2 1. JOHDANTO...7 1.1 Yhteistarkkailun tarkoitus ja peruste...7 1.2 Tarkkailualueen kuvaus...7 1.3 Tarkkailun toteutus...8 2. SÄÄOLOT...9 2.2 Säätila...9 2.3 Virtaamat ja vesivarat...12 3. VESISTÖKUORMITUS...13 3.1 Stora-Enso Oyj Varkauden tehtaat...13 3.2 Keski-Savon Vesi Oy, Akonniemen jätevedenpuhdistamo...16 3.3 Carelian Caviar Oy...17 3.4 Haukiveteen kohdistuva kuormitus...18 4. VESISTÖTARKKAILUN TULOKSET...19 4.1 Maaliskuu...19 4.2 Toukokuu...21 4.3 Elokuu...21 4.4 Lokakuu...23 4.5 Vedenlaatu pidemmällä aikavälillä...24 4.5.1 Alusvesi...24 4.5.2 Päällysvesi...31 5. KASVIPLANKTON...36 6. POHJAELÄIMET...37 Liitteet Tarkkailuohjelman muutokset Vuoden 2016 analyysitulokset Kasviplanktonraportti Pohjaeläinraportti

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy JOHDANTO 1.1 Yhteistarkkailun tarkoitus ja peruste Yhteistarkkailun tarkoituksena on seurata ympäristölupavelvollisten, Stora Enso Oyj, Keski-Savon Vesi Oy ja Carelian Caviar Oy, jätevesien leviämistä ja niiden vaikutuksia purkuvesistössä. Stora Enson Oyj:n tämän hetkinen tarkkailuvelvoite perustuu Itä-Suomen ympäristölupaviraston 27.8.2015 antaman päätöksen nro 53/2015/1 (ISAVI/4379/2014). Kohdan 54 mukaan luvan saajan on tarkkailtava tehtaiden päästöjen vaikutuksia osallistumalla Haukiveden yhteistarkkailuohjelmaan. Keski-Savon Vesi Oy:n Varkauden Akonniemen jätevesipuhdistamon tarkkailuvelvoite on määritelty Itä-Suomen aluehallintoviraston 30.9.2015 antamassa päätöksessä nro 64/2015/1 (ISAVI/114/2015). Luvan kohdassa 14 todetaan, että vesistövaikutuksia ja kalastusoloja tulee tarkkailla yhdessä Stora Enso Oyj:n kanssa. Carelian Caviar Oy:llä on toiminnalleen Itä-Suomen ympäristölupaviraston 29.3.2012 myöntämä lupa (numero 25/2012/1, Dnro ISAVI/83/04.08/2011). Vesistö- ja kalataloustarkkailut toteutetaan yhteistarkkailuna Stora Enson Oyj:n ja Keski-Savon Vesi Oy:n kanssa. Haukiveden yhteistarkkailun ohjelma päivitettiin vuonna 2015 ja hyväksyttiin Pohjois- Savon ELYn toimesta 13.1.2016 (POSELY/400/07.00/2010). Aiempi ohjelma oli hyväksytty Pohjois-Savon ympäristökeskuksen toimesta 21.5.2007 (PSA-2003-Y-78-121). Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy toteutti ohjelmaa osin jo vuonna 2015, mutta kokonaisuudessaan se otetaan käyttöön vuonna 2016. Uuden ohjelman liite 6, Tarkkailuohjelman muutokset, on liitteessä 1. 1.2 Tarkkailualueen kuvaus Varkauden seudun jätevesien purkuvesistö Haukivesi ja sen valuma-alue sijaitsevat pääosin Etelä-Savon maakunnassa Rantasalmen ja Joroisten kuntien sekä Savonlinnan kaupungin alueella. Pääkuormittajat, Stora Enso Oyj:n Varkauden tehtaat ja Varkauden kaupunki, sijaitsevat Pohjois-Savon maakunnassa. Alueen maaperä on moreenivaltaista, jonka osuus on 50 60 %. Joroisissa esiintyy myös suhteellisen runsaasti hietamaita (yli 30 %), jolloin moreenin osuus jää noin 30 %:iin. Kallioperä on pääosin kiteistä liusketta. Pellon osuus maa-alasta on Etelä-Savon alueella noin 7 %. Haukivedellä tarkoitetaan Varkauden salmien, Virtasalmen Sikonleuan Selkäsalmen, Savonlinnan salmen, Oravin kanavan ja Tappuvirran rajoittamaa vesialuetta. Haukiveden katsotaan kuuluvan osana tasapintaiseen Iso-Saimaaseen, joskin Savonlinnan Kyrönsalmessa on pienehkö kynnys. Edellä rajatun Haukiveden pinta-ala on 514 km 2. Varsinaisen Haukiveden pinta-alaksi ilman saaria ja Joroisten selkää on saatu 460 km 2. Järvi on lahtien ja saarien rikkoma, luoteesta kaakkoon suuntautuva verrattain kapea allas. Järven suurin pituus on 80 km ja suurin syvyys 52 m.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Haukivesi kuuluu Vuoksen vesistön Haukiveden valuma-alueeseen 4.21 ja tarkemmin Haukiveden lähialueeseen (4.211), jonka alarajana on Savonlinna. Haukiveden lähivaluma-alueen pinta-ala on 1 289 km 2 ja järvisyys 57,46 %. Alue kuuluu Vuoksen vesienhoitoalueeseen ja se luokitellaan tyypiltään suureksi humusjärveksi (Sh). 1.3 Tarkkailun toteutus Vertailualueena on Varkauden yläpuolinen Unnukan Kinkamonselkä ja tarkkailualueena jätevesien aikaisempi purkualue Huruslahti sekä Haukivesi Siitinselältä Peonselälle saakka (kartta 1). Varkauden lähialueen havaintoasemien sijainti on esitetty kartassa 2. Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy otti tutkimusvuonna vesistötarkkailunäytteet maaliskuussa, toukokuussa, heinä-elokuussa ja syys-lokakuussa. Näytteet tutkittiin Ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa akkreditoiduin menetelmin ja tulokset lähetettiin niiden valmistuttua asianosaisille sekä Pohjois- ja Etelä-Savon ELY-keskuksille. Vuosi 2016 oli ns. laaja vuosi, jolloin vesistöstä tutkittiin myös biologisia tekijöitä; kasviplanktonnäytteet otettiin elokuussa ja pohjaeläinnäytteet lokakuussa. Erikseen raportoitava koekalastus tehtiin kesällä. Edellisten lisäksi haitta-ainepitoisuuksia (organotinat ja raskasmetallit) tutkittiin sedimenttinäyttein ja -keräimin, ja tuloksista on koostettu oma raporttinsa. Kartta 1. Haukiveden alueen fysikaalis-kemialliset havaintopaikat.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Kartta 2. Varkauden lähialueen vesistötarkkailuhavaintopaikkojen sijainti 2. SÄÄOLOT 2.2 Säätila Loppuvuoden 2015 sekä tarkkailuvuoden 2016 sääoloja Pohjois-Savossa on arvioitu Kuopiossa havaittujen ilman lämpötilan ja sademäärien perusteella (kuvat 1 ja 2). Vuosi oli pääosin keskiarvoja sateisempi, mutta maalis-, touko-, elo-lokakuussa sekä joulukuussa sademäärä jäi alle keskiarvon. Tiedot ovat Pohjois-Savon ELY-keskuksen sekä Suomen Ympäristökeskuksen vesikatsauksista ja Ilmatieteenlaitoksen ilmastokatsauksista.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Kuva 1. Kuopion kuukausittainen keskilämpötila 2015 2016 verrattuna pitkän ajan keskiarvoon. Kuva 2. Kuopion kuukausittainen sademäärä 2015 2016 verrattuna pitkän ajan keskiarvoon. Tammikuussa lämpötila vaihteli nopeasti, paukkupakkasista aina loppukuun nollakeleihin. Helmikuun keskilämpötila oli pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna hieman korkeampi. Toisella viikolla saatiin laajalti myös vesisateita. Maaliskuussa päivät olivat lämpimiä, mutta öisin lämpötila laski kuitenkin vielä pakkasen puolelle. Lumipeite alkoi hiljalleen sulaa loppukuuta kohti. Huhtikuussa keskilämpötila oli Pohjois-Savossa pitkän ajan keskiarvoa hieman korkeampi. Viimeisetkin lumet sulivat huhtikuun aikana ja sateita tuli hieman keskimääräistä enemmän. Lumen esiintyminen tammi-huhtikuussa 2016 on esitetty kuvassa 3. Toukokuussa lämpötila oli myös hieman pitkän ajan keskiarvoa korkeampi ja sateita tuli hieman keskiarvoa vähemmän.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Kuva 3. Lumen esiintyminen lokakuusta 2015 toukokuuhun 2016. Kesäkuun ensimmäisinä päivinä lämpötila hipoi hellelukemia. Sää kuitenkin viileni parin hellepäivän jälkeen ja kuun ensimmäisellä puolikkaalla lämpötila vaihteli 4 ja 16 asteen välillä. Sateita tuli alkukuussa muutamana päivänä. Lämpimiä päiviä kirjattiin kesäkuulle 15. Heinäkuu alkoi hellelukemissa. Sää kuitenkin viileni jo ensimmäisellä viikolla ja sateita saatiin runsaasti useana päivänä. Kuun ensimmäisellä puolikkaalla lämpötila vaihteli 11 ja 25 asteen ja toisella 11 28 asteen välillä. Lämpimiä päiviä kirjattiin heinäkuulle 23. Elokuu alkoi ensimmäisien päivien osalta noin 20 asteen lämpötilassa, mutta hieman epävakaisena ja sateitakin esiintyi. Sateita tuli hieman keskiarvoa vähemmän. Sää viileni syyskuuta kohden. Syyskuun alkupäivinä päästiin vielä lähes 20 asteen päivälämpötiloihin. Alkupäivien jälkeen sää jatkui suhteellisen poutaisena ja päivälämpötilat kohosivat päivittäin lähes poikkeuksetta yli 15 asteen. Yölämpötilat pysyttelivät lähes poikkeuksetta 10 asteen tuntumassa, mutta muutamina öinä lämpötila laski jo 5 asteen tuntumaan. Sateita tuli hieman pitkän ajan keskiarvoa vähemmän. Lokakuussa päivälämpötila nousi vielä 10 asteen tuntumaan ja sateitakin esiintyi. Alkupäivien jälkeen päivälämpötilat laskivat ja pysyttelivät noin 8 asteen tuntumassa. Lokakuun ensimmäisellä viikolla yölämpötila laski ensimmäistä kertaa nollan alapuolelle ja yöpakkasia esiintyi ympäri maata. Lokakuun toisella viikolla sää kylmeni ja päivälämpötilat pyörivät 2-8 asteen välillä. Sademäärä oli noin puolet keskimääräisestä. Marraskuun toisella viikolla 10. 11.11, lunta satoi keskimäärin 5 20 cm. Kolmannella viikolla sää taas lauhtui ja lämpötila kipusi paikoitellen muutamia asteita plussan puolelle. Viimeisellä viikolla sää vaihteli muutaman pakkasasteen ja nollakelin välillä, mutta yölämpötilat pysyttelivät reilusti pakkasen puolella. Joulukuu alkoi noin viiden pakkasasteen

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy päivälämpötiloissa. Öisin pakkanen kuitenkin laski ympäri Suomen kauttaaltaan yli kymmenen astetta pakkasen puolelle. Ensimmäisen viikon aikana saatiin myös paikoittain sakeitakin lumisateita. Toisella viikolla sää lauhtui hieman ja viikon päivälämpötilat pyörivät nollan molemmin puolin. Kuun loppupuolisko oli lauhaa ja päivälämpötilat olivat muutamia asteita plussan puolella. Viimeisellä viikolla päivä- ja yölämpötilat putosivat hieman pakkasen puolelle. Lumen esiintyminen marras-joulukuussa vuonna 2016 on esitetty kuvassa 4. Kuva 4. Lumen esiintyminen marras-joulukuussa 2016 2.3 Virtaamat ja vesivarat Joulukuu oli sateinen, joten tammikuussa useimpien suurten järvien vedenpinnat olivat ajankohtaan nähden hieman korkeammalla. Helmikuun lumisateet kaksinkertaistivat lumen vesiarvon. Alkuvuoden aikana pinnat monin paikoin hieman nousivat ja tulvahuiput saavutettiin toukokuun puolen välin jälkeen. Alkukesän aikana pinnat olivat pääosin sateiden myötä nousussa, mutta loppukesä oli keskimääräistä kuivempaa. Marraskuussa sateet hieman nostivat vedenpintoja. Lumimäärä kasvoi vielä tammi-helmikuussa, mutta maaliskuun aikana lumipeite alkoi jo pienentyä. Lumet sulivat suurimmilta osin huhtikuussa. Loppuvuodesta lunta saatiin muutamaan otteeseen loka-marraskuussa, mutta pysyvät lumet tulivat Pohjois-Savoon joulukuun paikkeilla. Kallaveden vedenpinta oli tammi-maaliskuussa 15 47 cm pitkäaikaista keskiarvoa korkeammalla, joten pinnankorkeuksien säätelemiseksi vettä juoksutettiin Naapuskosken säännöstelypadosta. Tammikuussa kovat pakkaset pysäyttivät pinnan nousun. Huhtikuussa vedenpinta kääntyi hieman laskuun, mutta lisäjuoksutuksia jatkettiin. Tulvahuiput saavutettiin Pohjois-Savossa keskimääräistä aikaisemmin. Toukokuussa saavutettu tulvahuippu tasolla NN+ 82,06 m. Kesäkuussa pinnanlaskua tulvahuipusta 20 cm ja lisäjuoksutukset lopetettiin. Heinäkuussa ei Pohjois-Savossa saatu suuria sateita ja pinnat alenivat pienennetyistä virtaamista huolimatta. Kallaveden vedenpinta NN+ 81,63 m, mikä on 16 cm ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa alempi lukema. Syys-lokakuun alussa Kallaveden vedenpinta NN+ 81,50 m. Pitkäaikaiskeskiarvon minimi on yleensä

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy syys-lokakuun vaihteessa. Säännöstely on muuttunut pohjapatojen valmistuttua keväällä ja pinnan aleneminen on selvästi hidastunut. Lokakuun lopussa vedenpinta NN+ 81,38 m, mikä on 9 cm ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa matalampi lukema. Pohjapatojen käyttöönotosta huolimatta pinta aleni vähäsateisessa lokakuussa 12 cm, mutta kehittyi täsmälleen samalla tavalla kuin edellisenä vuonna. Marraskuussa pinnat kääntyivät jälleen nousuun ja lisäjuoksutukset aloitettiin joulukuussa. Vuoden vaihteessa Kallaveden vedenpinta on Itkonniemen asteikolla NN+ 81,59 m, mikä on 3 cm ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa alhaisempi lukema. Alkuvuonna Pohjois-Savon järvet jäätyivät pysyvästi joulukuussa, mutta suurimmat selät vasta joulun ja uudenvuoden välipäivinä. Pohjois-Savon järvien jäät olivat alkuvuoden normaaleissa paksuuksissa. Jäät sulivat monin paikoin huhtikuun loppupuolella. Loppuvuonna Pohjois-Savon järvet jäätyivät pysyvästi joulukuussa. 3. VESISTÖKUORMITUS 3.1 Stora-Enso Oyj Varkauden tehtaat Ympäristöluvan (ISAVI/4379/2014, päätös nro 53/2015/1, annettu 27.8.2015) mukaan jätevedet on käsiteltävä siten, että jätevesien mukana vesistöön joutuvat päästöt ovat enintään seuraavat: kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo COD-Cr 25tO 2/d (1.10.18; 15 t O 2/d) 20tO 2/d (1.10.18; 9 t O 2/d) (AOX 110 kg/d 90 kg/d) Fosfori 25 kg/d 20 kg/d (1.10.18.; 18 kg/d) Lupaehdot osin tiukkenevat ja AOX jää pois 1.10.2018. Puhdistamon keskimääräinen jätevesien puhdistuksen kokonaistehokkuus (%) on viime vuosina ollut seuraava: 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Kiintoaine 95 93 94 96 96 97 94 96 95 95 94 COD 86 86 87 88 85 84 81 80 77 76 85 BOD 95 93 95 95 96 97 96 96 95 96 96 Fosfori 69 71 74 74 68 68 54 60 51 29 61 Typpi 19 34 29 22 13-22 -54-73 -107-513 5 AOX 54 49 49 46 61 68 44 64 56 30 - Typen puhdistustehokkuus oli positiivinen usean negatiivisen vuoden jälkeen. AOXia ei sellun valkaisemisen loputtua enää tarkkailla.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Puhdistamon kuormitus Kuormitukseen lasketaan mukaan kaikki velvoitetarkkailun alaiset purkuviemärit; puhdistamolta vesistöön, päätehdasalueen sadevesiviemäri ja puhtaiden/jäähdytysvesien viemäri. Taulukossa 1 ja 2 sekä kuvassa 5 on viimeaikaisia tuloksia ja kehitys puhdistamolla. Puhdistamolta lähtevä jätevesimäärä oli suurin heinä-elokuussa. Kuormituksen määrä ainekohtaisesti vaihteli kuukausittain. Virtaama oli matalin lokakuussa. Kuormituksen vuosikeskiarvo kemiallisen hapenkulutuksen ja fosforin osalta täytti lupaehdot. Sellun kloorivalkaisu on loppunut ja AOX-kuormitus on laskenut. Niitä ei myöskään tarvitse enää raportoida ja jäänevät seuraavasta vuosiyhteenvedosta pois. Taulukko 1. Varkauden tehtailta vesistöön lähtevä keskimääräinen jätevesikuormitus kuukausittain vuonna 2016. Kuukausi Virtaama m3/d Kiintoaine t/d COD BOD Kok.N kg/d Kok.P kg/d Kok.S AOX kg/d 1 48921 2,25 t/d t/d 106,3 14,74 t/d 3,2 1 48921 2,3 12 1,3 106 14,7 5,3 3,2 2 58039 5,5 22 1,8 154 20,0 7,4 3,8 3 53204 2,4 9,0 0,5 129 11,3 5,1 7,2 4 55079 3,5 9,7 0,7 195 17,0 6,0 0 5 65952 1,5 6,2 0,5 147 6,0 4,9 4,0 6 66521 2,1 6,5 0,3 268 10 4,8 0 7 72525 0,6 4,3 0,2 127 4,7 4,1 0 8 73842 0,6 5,5 0,5 138 8,5 3,8 4,6 9 57729 1,6 6,9 0,7 89 14 0,9 4,0 10 43351 2,4 15 1,7 147 9,79 7,6 3,2 11 48202 2,3 14 1,8 141 15 4,0 4,0 12 47528 2,2 11 1,54 134,6 13 4,1 4,1 Varkauden tehtaiden keskimääräinen virtaama oli hieman edellisvuotta suurempi. Kuormituksen osalta kiintoaine sekä biologinen ja kemiallinen hapenkulutus nousivat edellisvuodesta (kuva 5). AOX:n kuorma laski sellun valkaisemisen loppumisen johdosta. Muiden mitattujen muuttujien osalta kuormitus oli suunnilleen edellisvuoden tasoista tai vähäisempää. Typen negatiivinen reduktio johtuu ravinnelisäyksen (urea) tarpeesta. Kesällä 2012 tehtiin lammikon ruoppauskoe, jossa testattiin ruoppauslietteen käsittelyä. Tavoitteena oli aloittaa kesällä 2013 lammikon ruoppausta kohdista, joihin on eniten kertynyt lietettä. Tertiäärivaihetta on ajettu ilmastetun lammikon toimintatehokkuuden mukaan lähinnä fosforin poistamiseksi. Ureaa joudutaan annostelemaan koko vuoden ajan ilmastetun lammikon biotoiminnan tehostamiseksi. Typen poistoreduktio on muodostunut negatiiviseksi siitä syystä, että riittävä liukoisen typen tarve on saavutettu urean annostelua lisäämällä. Vuonna 2016 Lisätypen annostelua on tarkennettu ja flotaatiota ajettu pienellä kemikaaliannostuksella. Sitä kautta typpiproduktio on muuttunut reduktion puolelle.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Kuva 5. Varkauden tehtaiden jätevesivirtaaman (m 3 /d), kokonaistypen- ja fosforin, AOX:n, BOD 7 ja kiintoaineen sekä kemiallisen hapenkulutuksen ja kokonaisrikkikuorman (kg/d) kehittyminen vuosina 2007 2016. Lupaehtojen kokonaisfosforin vuosikeskiarvon raja (20 kg/d) merkitty kuvaan. COD Cr:n ja AOX:n rajat ovat asteikon ulkopuolella.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Taulukko 2. Varkauden tehtaiden kokonaiskuormituksen (mukana jäähdytysvedet ja pääsadevesikanaali) kehittyminen vuosina 2006 2016. 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Johtamisvrk 365 365 365 365 365 365 365 Virtaama m 3 /d 68390 71438 60744 63305 52473 59741 57575 Kiintoaine kg/d 3040 2815 1860 1690 760 1270 2240 BOD7 kg/d 2210 2052 1680 1190 430 650 970 COD kg/d 15180 15883 13740 12990 7110 7640 10180 kok.p kg/d 20 18 16 19 15 19 12 kok.n kg/d 261 260 222 259 166 208 148 kok.s kg/d 12770 13550 9120 9680 8360 8510 4830 TOCL (AOX) kg/d 55 47 34 42 37 37 3,2 3.2 Keski-Savon Vesi Oy, Akonniemen jätevedenpuhdistamo Keski-Savon Vesi Oy:n Akonniemen rinnakkaissaostuslaitoksen ensimmäinen toimintavuosi oli 1998. Akonniemen jätevedenpuhdistamon lupa tarkastettiin ja Keski-Savon Vesi Oy sai Itä-Suomen aluehallintoviraston 30.9.2015 päätöksellä nro 64/2015/1 (ISAVI/114/2015) uudet lupaehdot. Päätös tuli voimaan vasta loppuvuodesta, joten vuoden 2015 kuormituksia tarkastellaan aiempien lupaehtojen mukaan: - BHK7ATU enintään 10 mg/l, puhdistusteho vähintään 95 % - Kok. P enintään 0,3 mg/l, puhdistusteho vähintään 95 % Arvot lasketaan neljännesvuosikeskiarvoina mahdolliset ohitukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Lisäksi jäteveden käsittelyn tulee täyttää valtioneuvoston asetuksen Nro 888/2006 mukaiset vähimmäisvaatimukset: - COD-Cr enintään 125 mgo2/l tai puhdistusteho vähintään 75 % - kiintoainepitoisuus enintään 35 mg/l tai puhdistusteho vähintään 90 % Arvot lasketaan näytekohtaisina. Tarkkailuvuoden aikana saa olla enintään kaksi sellaista näytettä, jotka eivät täytä määrättyjä raja-arvoja. Vuonna 2016 Akonniemen puhdistamon fosforin kokonaiskuormitus oli 840 kg ja typen kuormitus 124 100 kg (kuva 6). Typen kuormitukset ja biologinen hapenkulutus nousivat edellisvuoden tasosta selvästi, mutta fosforikuormitus ja biokemiallinen hapenkulutus nousivat hieman vähemmän. Kaikki puhdistamon ympäristöluvan vaatimukset täytettiin vuonna 2016. Myös Valtioneuvoston asetuksen VNa 888/2006 vaatimukset BOD7- ATU-arvolle, kokonaisfosforille ja kiintoaineelle täyttyivät. Puhdistamolle tuleva keskikuorma ylitti vuonna 2016 mitoituskuorman virtaaman ja typen kuorman osalta. Vuotovesiä tuli laitokselle vuositasolla arvioituna keskimäärin 24 % tulovirtaamasta, eniten huhti-toukokuussa sekä heinä-elokuussa, keskimäärin noin 16 63 % virtaamasta.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Kuva 6. Varkauden kaupungin Akonniemen jätevedenpuhdistamon kuormitus viime vuosina. 3.3 Carelian Caviar Oy Carelian Caviar Oy:n ympäristöluvan lupaehdoissa todetaan mm. seuraavaa: 5. Laitoksella tapahtuvan kalankasvatuksen suora päästö vesistöön saa olla korkeintaan 330 kg fosforia ja 6 300 kg typpeä vuodessa. Kuormituksessa on otettava huomioon ohijuoksutukset ja toimintahäiriöiden aikainen kuormitus. 6. Laitoksen suorien päästöjen (purkuputkeen johdettavat vedet) fosforin ominaiskuormitus saa olla enintään 2,0 g tuotettua kalakiloa kohti. Vuonna 2016 kalalaitoksen kuormitus vesianalyysitulosten perusteella oli 299 kg fosforia ja 3210 kg typpeä sekä rehunkäytön perusteella arvioituna 142 kg fosforia ja 5 096 kg typpeä taulukon 3 mukaisesti. Kuorma alapuoliseen vesistöön kasvoi vesinäytteeseen perustuvan typen ja fosforin osalta. Rehuun perustuvat typpi- ja fosforikuormat sen sijaan pienenivät. Carelian Caviar Oy:n kuormitus on murto-osa Haukiveden kokonaiskuormituksesta, mutta voi paikallisesti näkyä rehevöitymisen merkkeinä.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Taulukko 3. Carelian Caviar Oy:n laskennallinen ravinnekuormitus rehunkäytön ja vesianalyysien perusteella vuosina 2013 2016. Laskennallinen kokonaiskuormitus 2013 2014 2015 2016 Rehun kok P %(keskiarvo) 1,0 1,0 1,1 1,0 Rehun kok P 987 kg 1117 kg 1091kg 1057kg Sitoutuu kalaan 89 kg 105 kg 120 kg 185 kg Poistettu lietteen mukana 350 kg 932 kg 802 kg 730 kg Päästö kok P 548 kg 80 kg 170 kg 142 kg Rehun kok N %(keskiarvo) 6,8 7,8 9,7 7,7 Rehun kok N 6714 kg 8643 kg 9006kg 7830 kg Sitoutuu kalaan 610 kg 721 kg 822 kg 1274 kg Poistettu lietteen mukana 1267 kg 1911 kg 2516kg 1460 kg Päästö kok N 4837 kg 6010 kg 5 668 kg 5 096 kg Kokonaiskuormitus vesianalyysien perusteella KokN 1756 kg 1855 kg 2044 kg 3210 kg KokP 193 kg 139 kg 175 kg 299 kg 3.4 Haukiveteen kohdistuva kuormitus Taulukossa 4 on laskettu Haukiveden pohjoisosaan, Varkauden alueelle tuleva kuormitus (yp. valuma-alueet, Unnukasta v-a 04.271 ja Osmanjoen alue 04.261), Varkauden alueen tarkkailuvelvollisten vuosikuormitukset (pistekuormitus) sekä Haukiveden (04.211) kokokuormitus. Sen lisäksi on yläpuolisten valuma-alueiden ja pistekuormituksen osuus Haukiveden kokonaiskuormituksesta sekä pistekuormituksen osuus Varkauden alueen kuormituksesta. Huruslahden valuma-alueelta tulevaa kuormitusta ei ole huomioitu, mutta sen osuus on todennäköisesti vähäinen. Yläpuolisten valuma-alueiden ja Haukiveden kokonaiskuormitus ovat ympäristöhallinnon VEMALA-mallista. Pistekuormitus on Haukiveden pohjoisosien kuormituksesta noin 5 % ja koko Haukiveden kuormituksesta 2 %. Haukiveden ravinnetase oli positiivinen vuonna 2016; fosforia pidättyi noin 17 % ja typpeä 7 % kokonaiskuormasta.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Taulukko 4. Fosforin ja typen kuormitus ja osuudet vuonna 2016. Yläpuolisten valumaalueiden kuorma on Haukiveden pohjoisosaan, Varkauden ympäristöön laskevien valuma-alueiden Unnukan sekä Osmanjoen kuormia. Haukivesi on koko järveen kohdistuva kokonaiskuorma. Prosenttiosuuksissa on em. yläpuolisten valuma-alueiden ja pistekuormituksen (Yhteensä) osuus Haukiveden kokonaiskuormituksesta sekä pistekuormituksen osuus Varkauden alueelle laskevien vesien osuudesta (Pistekuormitus pohj.). Pistekuormittajien luvut ovat kuormittajakohtaisesti laskettuja. Muut ovat ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmästä (VEMALA). Fosfori Typpi Pkg/v % Nkg/v % Yp. valuma-alueet Unnukka 04.271 96 897 39 3 281 677 36 Osmanjoen alue 04.261 3 209 1,3 98 964 1,1 Pistekuormittajat Varkauden tehtaat 4 380 54 020 Keski-Savon Vesi Oy 840 124 100 Carelian Caviar Oy 299 3 210 Yhteensä 5 519 2,2 181 330 2,0 Pistekuormitus pohj. 5,2 5,1 Haukivesi 04.211 250 671 9 233 775 4. VESISTÖTARKKAILUN TULOKSET 4.1 Maaliskuu Jätevesivaikutuksiin viittasivat lähinnä Akonniemen aseman alusveden hapen niukkuus ja korkea typpipitoisuus sekä päällysveden koholla ollut bakteeritiheys. Koko reitin matkalla olivat päällysveden väri ja kokonaisfosforipitoisuus koholla. Näytteet otettiin ja määritykset tehtiin aiemman ohjelman mukaisesti ohjelmointivirheestä johtuen. Varkauden yläpuolisessa Unnukan Kinkamon syvänteessä vesi oli lämpötilakerrostunut ja happitilanne oli alimmassa vesikerroksessa heikko, käytännössä happi oli lähes loppunut. Alusveteen oli kerääntynyt ravinteita ja pitoisuudet sekä sähkönjohtavuus olivat päällysvettä korkeammat. Hygieeninen laatu päällysvedessä oli hyvä eikä bakteereja esiintynyt. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus ja väri olivat lievästi keskimääräistä korkeampia. Varkauden tehtaiden yläpuolisen Voimakanavan vesi oli runsashappista. Sähkönjohtavauus oli koholla (8.7 ms/m, keskimäärin 5,8 ms/m). Väri ja kokonaisfosfori olivat koholla, kokonaisfosfori alle mittaustarkkuuden. Bakteereita oli vähäisesti ja veden hygieeninen laatu säilyi hyvänä. Huruslahden hapetinaseman Huruslahti 1 vesi oli sekoittunutta ja happitilanne hyvä koko vesipatsaassa. Vesi oli myös lähes tasalaatuista. Sama värin ja kokonaisfosforin

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy lievä kohoaminen kuin muillakin asemilla oli havaittavissa. Sähkönjohtavuus oli keskimääräinen, Voimakanavaa matalampi. Bakteereista oli voimakanavaa enemmän lähinnä ulosteperäisiä enterokokkeja. Veden hygieeninen laatu säilyi kuitenkin hyvänä. Huruslahden perukassa asemalla 3 happea oli hieman alusvedessä. Väliveden happipitoisuus oli heikko. Hapettomuus näkyi alusvedessä korkeina ainepitoisuuksina, joskin fosforin pitoisuus oli tavanomaista matalampi. Bakteerien määrä oli vähäinen päällysvedessä. Huruslahdesta laskevassa Pirtinvirrassa veden laatu ei käytännössä eronnut voimakanavan vedestä muuten kuin matalampana sähkönjohtavuutena. Ravinnepitoisuudet olivat Huruslahden aseman 1 päällysveden tasolla ja enterokokkeja oli Huruslahden asemaa 1 vähemmän. Varkauden tehtaiden alapuolella Ykspuusta näyte on 1,8 m syvyydestä hankalien näytteenotto-olosuhteiden vuoksi. Vesi oli laadultaan voimakanavan ja Pirtinvirran kaltaista, joskin sähkönjohtavuus oli Pirtinvirtaa hieman korkeampi. Vesi luokittui lievästi reheväksi. Veden hygieeninen laatu oli hyvä. Ammoniumtypen pitoisuus oli matala. Varkauden kaupungin jätevedenpuhdistamon alapuolisella havaintopaikalla Akonniemessä vesi oli kerrostunut. Alusveden happitilanne oli heikentynyt, mutta happea riitti vähän alusveteen. Seuraavassa näytekerroksessa, noin kolme metriä yläpuolella happea oli hyvin. Alusveteen oli tiivistynyt typpeä, josta suuri osa oli ammoniumtyppenä. Väliveden ammoniumtyppipitoisuus oli tavanomaista matalampi. Kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvettä korkeampi, keskimääräisellä tasolla. Liukoisen nikkelin pitoisuus oli matala. Päällysveden väri oli muiden asemien tavoin koholla. Kokonaisravinteiden pitoisuudet olivat päällysvedessä tavanomaisia. Sähkönjohtavuus päällysvedessä oli Ykspuun asemaa matalampi. Jätevesien vaikutus näkyi alusveden hapen niukkuutena ja korkeana typpipitoisuutena sekä päällysvedessä bakteerien määrässä. Niiden tiheys oli tavanomaista suurempi. Siitinselällä vesimassa oli sekoittunut ja happitilanne oli hyvä koko vesimassassa, alusvedessä tavanomaista parempi. Veden laadun erot eri syvyyksien välillä olivat vähäisiä. Bakteerien tiheys oli laskenut Akonniemestä. Selviä merkkejä jätevesien vaikutuksesta ei ollut havaittavissa. Sähkönjohtavuus oli Ykspuun aseman tasolla, Akonniemen päällysvettä korkeampi. Kokonaistyppi oli Ykspuun aseman tasoinen ja ammoniumtypen pitoisuus tavanomaista matalampi. Siitinselän alapuolisilla asemilla alusveden happitilanne oli tavanomainen. Alusveden sähkönjohtavuus oli lievästi korkeampi sinne luontaisesti kertyneistä ravinteista, Selviä merkkejä jätevesivaikutuksista ei ollut lukuun ottamatta Joroisten suunnasta tulevien vesien, aseman Tahkonselkä 023 korkeita fekaalien kolien bakteeritiheyksiä. Päällysveden hygieeninen säilyi kuitenkin hyvänä. Päällysveden väri ja kokonaisfosfori olivat usealla asemalla koholla, kuten olivat jo reitin ylemmillä asemilla. Muutoin veden ravinnepitoisuudet laskivat Haukivedellä alavirtaan mentäessä. Vesireitin alimmaiselta asemalla, Peonselällä, vesi oli niukkaravinteista. Alusveden happipitoisuus oli kohtuullinen. Veden laatu oli tavanomainen.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 4.2 Toukokuu Pirtinvirrasta tehtiin organotinaselvitykseen liittyen ylimääräisiä analyysejä, joiden tulokset ovat mukana tässä lausunnossa. Haukiveden tarkkailuohjelma päivitettiin loppuvuodesta 2015. Kevään ja syksyn kierron aikainen näytteenotto muutettiin vesipatsaan puoliväliin, jos lämpötilaero alus- ja päällysveden välillä on < 2 astetta. Asemilta Ykspuu, Akonniemi, Siitinselkä 134 ja Huruslahti 1 näyte otettiin puolivälistä. Happinäyte on päällys- ja alusvedestä. Kevään näytteenotossa vesi oli verrattain keskimääräistä joskin toukokuun lämpimien kelien lämmittämää. Voimakanavan näyte otettiin 23.5. kun muut otettiin 19.5. Tarkkailuvelvollisten kuormitusvaikutus jäi lieväksi tai ei ollut selvästi havaittavissa. Huruslahdessa syvänne oli sekoittunut ja näyte otettiin vesipatsaan puolivälistä 10 m syvyydestä. Veden happipitoisuus oli erinomainen ja ph neutraali. Vesi oli laadultaan tavanomaista. Pirtinvirrassa vedenlaatu oli Huruslahden kaltaista, lievästi rehevää. Pirtinvirran ylimääräisten analyysien osalta tina, sinkki ja elohopea olivat alle määritysrajojen. Organotinoista havaittiin mono-oktyylitinaa vähäisesti. Voimakanavan näyte otettiin neljä päivää Pirtinvirran jälkeen. Vesi oli Pirtinvirran kaltaista, lukuun ottamatta kokonaisfosforia, joka oli viime vuoden tavoin koholla. Muutoin vesi oli tavanomaista ajankohdalle. Varkauden tehtaiden alapuolella Ykspuussa vesimassa oli sekoittunut ja näyte otettiin puolivälistä, 3 m syvyydestä. Veden happitilanne oli erinomainen ja laatu pitkälti Voimakanavan ja Pirtinvirran kaltaista. Kokonaisfosfori oli Voimakanavaa matalampi. Varkauden tehtaiden vaikutusta ei ollut analyysituloksissa selkeästi erotettavissa. Varkauden kaupungin jätevedenpuhdistamon alapuolella Akonniemessä vesipatsas oli sekoittunut ja veden laatu oli tavanomaista parempi. Happitilanne oli kevättäyskierron jälkeen eriomainen myös alusvedessä. Puhdistamon purkuvedet nostivat lievästi veden sähkönjohtavuutta sekä kokonaistyppi- että ammoniumtyppipitoisuutta verrattuna Ykspuuhun. Kokonaisfosforipitoisuus oli Ykspuun tasolla, Voimakanavaa matalampi. Typpipitoisuudet laskivat alempana Siitinselällä sekä Saviluodossa. Kokonaisfosforipitoisuus oli Saviluodossa Akonselkää korkeampi. Myös Heposelällä veden laatu oli yläpuolisten selkien kanssa saman laatuista lukuun ottamatta kokonaisfosforia, joka oli yläpuolisia asemia hieman korkeampi. Happitilanne oli kaikilla paikoilla erinomainen. 4.3 Elokuu Veden laatu oli elokuun havaintokerralla verrattain tavanomaista ja keskimääristä. Paikoin oli alusvedessä hapen niukkuutta ja siitä johtuvaa sisäistä kuormitusta. Akonniemen edustalla ja Siitinselällä jätevedenpuhdistamon vaikutus näkyi alusveden hapettomuutena sekä kokonaistypen että ammoniumtypen pitoisuuksien nousuna. Myös ulosteperäisiä bakteereita oli Akonniemen edustalla jonkin verran.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Varkauden yläpuolisessa Unnukassa Kinkamonselällä (KINKAMO) vesi oli elokuussa näytteenottohetkellä lämpötilakerrostunut. Harppauskerros oli kymmenen metrin alapuolella. Veden happipitoisuus oli alentunut pohjasta 20 m näytesyvyyteen asti. Happitilanne oli edellistä kesää parempi, aiempiin vuosiin verrattuna keskimääräinen. Alusveteen oli kertynyt ravinteita ja niiden pitoisuudet olivat alusvedessä päällysvettä jonkin verran korkeampia. Päällysveden happitilanne oli erinomainen. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus oli tavanomainen ja yhdessä a-klorofyllin kanssa viittasivat lievästi rehevään rehevään veteen. Huruslahden hapetinsyvänteessä (Huruslahti 1) vesimassa oli sekoittunut ja happitilanne oli hyvä pinnassa sekä tavanomaista huomattavasti parempi alusvedessä. Alusveden kiintoaine oli päällysvettä korkeampi, mutta ravinnepitoisuuksissa ei ollut paljoa eroa. Päällysvesi oli neutraalia, lievästi humuksista ja lievästi rehevää. Päällysveden levätuotanto oli tavanomaista, klorofylli-a-pitoisuuden perusteella rehevää. Veden sähkönjohtavuus oli tavanomainen. Hygieeninen laatu oli hyvä; bakteerien määrä oli vähäinen. Huruslahden perukassa asemalla 3 vesi oli hapetonta pohjalla ja välivedessä. Pinnassa happitilanne oli tyydyttävä. Huonosta alusveden happitilanteesta johtuen sisäinen ravinnekuormitus oli huomattavan suurta (Nkok 2100 µg/l, Pkok 340 µg/l). Myös sähkönjohtavuus, kiintoainepitoisuus ja väri nousivat alusvedessä. Päällysvesi oli ravinteikasta. Bakteereita ei havaittu. Huruslahdesta purkautuvan Pirtinvirran (PI) sekä Unnukasta tulevan Voimakanavan (154) veden laadussa ei juuri ollut eroja. Pirtinvirran kokonaisfosforipitoisuus oli Voimakanavan tasolla, tavanomaista matalampi. Bakteeritiheydet olivat molemmissa virroissa matalia. Kokonaistyppipitoisuus oli hieman Kinkamoa korkeampi. Kokonaisfosforipitoisuus oli Pirtinvirrassa Kinkamon tasoa. Varkauden tehtaiden alapuolella Ykspuussa veden lämpötilakerrostumista ei ollut ja happitilanne oli koko vesimassassa erinomainen sekä vesi sekoittunutta. Alusveden ammoniumtyppipitoisuus oli matala. Päällysveden laatu oli Pirtinvirran ja Voimakanavan kaltaista; kokonaisfosforipitoisuus oli tavanomaista matalampi. Hygieeninen laatu oli hyvä ja levätuotanto viittasi reheviin olosuhteisiin. Päällysveden kokonaistyppipitoisuus ja sähkönjohtavuus nousivat hieman Pirtinvirrasta ja Voimakanavasta, mikä voi viitata lievään jätevesivaikutukseen. Varkauden kaupungin jätevedenpuhdistamon purkuvesien lähihavaintopaikalla Akonniemessä (AKO) syvänne oli lämpötilakerrostunut. Happi oli loppunut alusvedestä ja oli heikko 15 metrin syvyydessäkin. Ylemmissä vesikerroksissa happea riitti hyvin. Puhdistamon purkuvesien vaikutukseen viittasi pohjan lähellä typpiyhdisteiden suuri määrä, hapen niukkuus ja 15 metriin asti korkea sähkönjohtavuus. Typen määrä oli tavanomaisen korkea ja se koostui pitkälti ammoniumtypestä. Myös kokonaisfosfori, kiintoainepitoisuus ja väri olivat tavanomaista korkeampia. Akonniemen päällysvesi oli tavanomaista, kokonaisfosforipitoisuus ei muuttunut yläpuoliselta asemalta. Bakteereita oli jonkin verran, mutta hygieeninen laatu säilyi hyvänä. Päällysveden kokonaistypen pitoisuus oli Ykspuuta korkeampi, mikä viittasi puhdista-

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy mopäästöön. Ravinnepitoisuudet ja levätuotantoa mittaava a-klorofyllipitoisuus viittasivat rehevään veteen. Levän määrä oli tavanomaista matalampi. Liukoisen nikkelin pitoisuudet olivat matalia. Akonniemen alapuolisella Siitinselällä (134) vesikerros oli lämpötilakerrostunut ja happi oli loppunut alusvedestä (14 m). Kymmenen metrin syvyydessä happea oli erinomaisesti. Alusveden ainepitoisuudet olivat korkeita typen ja värin osalta. Kokonaisfosfori oli päällysveden tasoa. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus oli yläpuolisen aseman tasoa ja levätuotanto Akonniemen tasoa. Bakteeritiheys oli matala. Siitinselän alapuolisella Haukivedellä (23, 255, 34, 256, 45, 35, 235) syvänteissä vallitsi heikompi tai voimakkaampi loppukesän lämpötilakerrostuneisuus. Havaintopaikkojen happitilanne oli lähellä edellisvuosien vastaavaa tilannetta. Osalla paikoista esiintyi hapen kulumista syvimmistä vesikerroksissa; Tahkoselällä (23) ja Saviluodossa (34) tilanne oli heikoin, mutta vain Tahkonselällä oli tavanomaista heikompi. Aineiden kertyminen alusveteen ei ollut huomattavaa, mutta sitä esiintyi jonkin verran, lähinnä typen kertymistä. Päällysveden kokonaistyppipitoisuus oli elokuussa asemilla keskimääräinen tai hieman matalampi. Vain Kuokanselällä se oli selvästi koholla. Keskimäärin pitoisuudet viittasivat pohjoisosissa hyvään ja eteläosissa erinomaiseen. Kokonaisfosforipitoisuudet jäivät pohjoisosissa monin paikoin tavanomaista matalammiksi viitaten hyvään ekologiseen luokkaan. Eteläosissa ne olivat keskimääräisellä tasolla viitaten erinomaiseen luokkaan. a-klorofyllipitoisuus vaihteli elokuussa 2016 asemittain. Levämäärä oli asemakohtaisesti osin keskimääräinen, osin matala ja osin korkea. Elokuussa Saviluodon pitoisuus oli korkein ja kaikkein korkein tulos oli Siitinselällä heinäkuussa. Ekologisen luokittelun mukaan tulokset viittasivat tyydyttävään, vain Kinkamo ja Heposelkä hyvään luokkaan. Fosfaattifosforin määrä oli matala koko kesän ja ravinnesuhde osoitti selvää fosforin niukkuutta. 4.4 Lokakuu Haukiveden syvänneasemien vesi oli sekoittunutta ja vesinäytteet otettiin vesipatsaasta noin puolivälistä paitsi Heposelältä, missä vesi oli lämpötilakerrostunutta. Lämpötilat ja happi mitattiin metri pinnasta ja metri pohjasta. Varkauden alueen kuormitus näkyi lievänä alapuolisilla havaintoasemilla. Voimakanavasta virtaava vesi oli selvästi tavanomaista tummempaa. Kokonaisfosforipitoisuus oli keskimääräinen. Muutoin vesi oli hyvähappista ja tavanomaista laadultaan ajankohtaan nähden. Huruslahden syvänteen lämpötilakerrostuneisuus oli purkautunut ja vesi oli sekoittunutta. Happitilanne oli hyvä. Vesi oli lievästi rehevää, samaa tasoa Voimakanavan kanssa. Kiintoainetta oli vedessä jonkin verran. Sähkönjohtavuus oli hieman Voimakanavaa korkeampi ja happamuus samalla tasolla. Humuksikkuus oli Voimakanavaa vähäisempää.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Huruslahdesta Pirtinvirran kautta Haukiveteen tuli lievästi rehevää vettä. Vedenlaatu oli lähes samanlaatuista Varkauden tehtaiden yläpuolelta tulevan voimakanavavan vedenlaadun kanssa. Heposelkää lukuun ottamatta myös Haukiveden puolella vallitsi täyskierto. Vesimassa oli sekoittunutta ja happitilanne hyvä. Veden lämpötila oli ajankohtaan nähden koholla ylemmissä vesikerroksissa. Happamuus oli asemien välillä tasainen, neutraali. Varkauden tehtaiden alapuolella Ykspuussa vesi oli laadultaan lähellä Pirtinvirtaa, joskin sähkönjohtavuus ja typpipitoisuus kasvoivat lievästi ilmentäen jätevesivaikutusta. Ammoniumtyppipitoisuus oli tavanomaisella tasolla. Varkauden kaupungin jätevedenpuhdistamon alapuolella Akonniemen havaintoasemalla puhdistamovaikutus näkyi lievästi kohonneena sähkönjohtavuutena ja typenpitoisuuksina, joskin arvot olivat Ykspuun tasoa. Ammoniumtypen määrä oli matala ja nitraattinitriittitypen pitoisuus ammoniumtyppeä korkeampi, mikä kertoo toimivasta nitrifikaatiosta. Akonniemen liukoisen nikkelin pitoisuudet olivat matalia. Kokonaisuudessaan Varkauden alueen jätevesivaikutus näkyi lievästi tuloksissa Haukiveden asemalle Siitinselkä 134 asti edellisvuoden tapaan. Veden laatu parani etelämpänä Saviluodossa ja Heposelällä. Heposelän vesi oli kerrostunutta. Alusveden happipitoisuus oli päällysvettä heikompi, mutta happea riitti alusveteen hyvin. Alusveden kokonaistyppipitoisuus oli aiempiin mittauksiin ja päällysveteen nähden. Fosforipitoisuus ilmensi niukkaravinteisia olosuhteita. 4.5 Vedenlaatu pidemmällä aikavälillä Varkauden yhteistarkkailun vesistötuloksia pidemmällä aikavälillä vuosina 2010 2016. Vuoden 2016 tuloksia tarkastellaan ensin havaintoasemien alusvedestä ja sitten päällysvedestä. Tarkempia tuloksia esitetään tärkeimmistä asemista Kinkamonselkä, Huruslahti 2 ja 1, Akonniemi ja Siitinselkä 134. Unnukan alueen vesi on happamuudeltaan lähinnä neutraalia ja melko vähähumuksista. Varkauden alapuolella veden happamuus kasvaa hieman, mutta humuksisuus säilyy samalla tasolla. Veden hygieeninen laatu on ollut havaintokerroilla yleisesti hyvä. 4.5.1 Alusvesi Alusveden tilannetta kuvaavissa kuvissa (7 10) on kerätty yhteen vuosien 2010 2016 tulokset. Analyysimäärät havaintoasemittain vaihtelevat. Talvella 2016 näytteet otettiin maaliskuussa ja vesipatsaat olivat lämpötilakerrostuneita kuten edellisenäkin vuonna. Happitilanne oli heikentynyt osalla asemia aiempien kerrostuneisuustalvien tavoin (kuva 7). Kesällä happitilanne oli heikko Kinkamon, Akonniemen ja Tahkonselän asemilla, mutta muualla parempi. Akonniemen veden laatuun vaikuttaa jätevedenpuhdistamon purkuputki ja Tahkonselän laatuun hajakuormitus. Aiempina havaintovuosina happipitoisuus on ajoittain ollut alhainen myös useimmilla muilla tutkimusasemilla etenkin talvella. Talven 2014 korkea happipitoisuus joillakin asemilla johtuu näytteenottoajankohdasta, huhtikuussa näytteenoton aikana vesi oli jo osin kiertänyt.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Kuva 7. Alusveden happipitoisuus asemilla talvella ja kesällä vuosina 2009/10 2016. Asteikot eivät ole yhtenäiset. Vuonna 2016 sähkönjohtavuus oli koholla sekä talvella että kesällä Akonniemen asemalla, jossa sitä nostaa jätevesivaikutus (kuva 8). Tilanne on ollut sama aiempinakin vuosina. Muilla asemilla sähkönjohtavuus on pääasiassa matala ja luonnonvesille ominainen; joitakin hieman korkeampia arvoja on mitattu, mutta ne johtuvat todennäköisesti aineiden konsentroitumisesta alusveteen sen huonon happitilanteen johdosta. Kuva 8. Alusveden sähkönjohtavuus asemilla talvella ja kesällä vuosina 2009/10 2016.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Alusveden kokonaistyppipitoisuus on ollut erittäin korkea Akonniemen asemalla talven havaintokerroilla, ja korkea myös kesällä (kuva 9). Korkeisiin pitoisuuksiin vaikuttaa sekä puhdistamo että kerrostuneisuuden ja alhaisen happipitoisuuden aiheuttama aineiden konsentroituminen alusveteen. Kuva 9. Havaintoasemien alusveden kokonaistyppipitoisuus talvella ja kesällä vuosina 2009/10 2016. Akonveden talven yli menevät arvot vanhimmasta uusimpaan ovat 18000, 13000, 15000, 13000 ja 8500 µg/l. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut korkea etenkin talvella Akonniemen asemalla, mutta korkeita pitoisuuksia on mitattu viime vuosina myös mm. Kinkamon, Siitinselän ja Tahkonselän asemilla (kuva 10). Kokonaisfosforipitoisuutta nostaa osaltaan alusveden heikko happitilanne kerrostuneisuuden aikoina.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Kuva 10. Havaintoasemien alusveden kokonaisfosforipitoisuus talvella ja kesällä vuosina 2009/10 2016. Unnukka, Kinkamonselkä Kinkamonselkä toimii vertailualueena Varkauden alapuolisille asemille. Kinkamonselän alusveden happipitoisuus on ollut alhainen talvisin (poikkeus v. 2014) ja lievää sisäistä fosforikuormitusta on ilmennyt happipitoisuuden ollessa alhainen (kuva 11). Ajoittain hapen niukkuutta on ilmennyt myös ylemmissä vesikerroksissa. Kesällä happitilanne on ollut pääasiassa talvea parempi; fosforipitoisuudet ovat kuitenkin ajoittain nousseet, esimerkiksi v. 2014. Selvää muutossuuntaa ei ole havaittavissa. Kuva 11. Kinkamonselän kokonaisfosforipitoisuus ja happipitoisuus alusvedessä talvella ja kesällä vuosina 2006 2016.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Huruslahti 3 Huruslahden pohjoispään aseman 3 alusvedessä happi on usein loppunut tai pitoisuus on ainakin suuresti heikentynyt kerrostuneisuuden aikana sekä talvella että kesällä (kuva 12). Vuonna 2014 happitilanne oli tavallista parempi, samoin kuin esimerkiksi Kinkamonselän vertailuasemalla. Hapettomuus Huruslahdessa on ulottunut myös väliveteen. Sisäinen fosforikuormitus on talvella ollut runsaampaa kuin kesällä, paitsi vuonna 2016, jolloin kesän sisäinen kuormitus on ollut suurempi. Kuva 12. Huruslahti 3 -aseman kokonaisfosforipitoisuus ja happipitoisuus alusvedessä talvella ja kesällä vuosina 2006 2016. Huruslahti 1 Huruslahden asema 1 alusvettä hapetetaan, minkä johdosta alusveden happitilanne (kuva 13) on keskimäärin paljon parempi kuin asemalla 3. Alusvesi on ollut hapeton talvella vain satunnaisesti, viimeksi v. 2011. Sisäistä fosforikuormitusta on esiintynyt satunnaisesti. Kesällä alusveden happitilanne on ollut talvea heikompi ja fosforipitoisuus keskimäärin hieman korkeampi. Kuva 13. Huruslahti 1 -aseman kokonaisfosforipitoisuus ja happipitoisuus talvella ja kesällä vuosina 2006 2016.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Akonniemi Akonniemen aseman läheisyydessä sijaitsee Varkauden kaupungin jätevedenpuhdistamon purkuputki, joten jätevesivaikutus on asemalla voimakkaampi kuin muilla havaintoasemilla. Alusveden happipitoisuus on ollut talvella parempi kuin kesällä, vaikka talvisinkin ajoittain heikentynyt (kuva 14). Kesällä heikko happitilanne on ulottunut myös ylempiin vesikerroksiin. Talvisin alusvedessä on usein ollut sisäistä fosforikuormitusta, mikä on hieman kasvanut viime vuosina. Kesällä fosforipitoisuudet ovat olleet alempia, vaikka happipitoisuus onkin ollut huono. Kesän kerrostuneisuus ei ole yhtä pysyvää kuin talven ja sekoittumista ylempien vesikerrosten kanssa tapahtuu enemmän, mikä osaltaan selittää asiaa. Kuva 14. Akonniemen kokonaisfosforipitoisuus ja happipitoisuus alusvedessä talvella ja kesällä vuosina 2006 2016. Akonniemessä puhdistamovaikutus näkyy myös alusveden ja sitä ylemmän vesikerroksen typpipitoisuuksissa ja sähkönjohtavuudessa (kuva 15). Talven kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet keskimäärin korkeammat kuin kesän, myös sähkönjohtavuus on ollut korkeampi sekä alusvedessä että 10 m syvyydessä. Viime vuosien alusveden alhaisin sähkönjohtavuus ja kokonaistyppipitoisuus on mitattu talvella 2014, jolloin happitilanne oli keskimääräistä parempi johtuen näytteenottoajankohdasta, huhtikuun loppu; vesi oli sekoittunutta. Kuva 15. Akonniemen alusveden kokonaistyppija happipitoisuus sekä sähkönjohtavuus alusvedessä (p-1 m) ja 10 m syvyydessä talvella ja kesällä vuosina 2006 2016.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Siitinselkä 134 Siitinselän aseman 134 alusveden happipitoisuus on ollut keskimäärin parempi talvella kuin kesällä (kuva 16), mutta talvisinkin happi on ajoittain loppunut. Viime vuosina kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin pienempi talvella kuin kesällä, mutta poikkeusvuosiakin löytyy (esim. v. 2010 ja 2011, talven happipitoisuus on ollut nollan tuntumassa). Kuva 16. Siitinselkä 134 -aseman kokonaisfosforipitoisuus ja happipitoisuus alusvedessä talvella ja kesällä vuosina 2006 2016. Siitinselän alusveden sähkönjohtavuus on pysynyt tasaisena mutta on hieman alapuolisia asemia korkeampi (kuva 17). Alusveden ja 10 m syvyyden arvot ovat olleet suunnilleen samalla tasolla. Alusveden kokonaistyppipitoisuus on kohonnut erityisesti heikon happitilanteen vallitessa, ja happitilanteen ollessa hyvä typpipitoisuus on usein pienempi (esim. kesinä 2012 ja 2015). Kuva 17. Siitinselkä 134 -aseman alusveden kokonaisfosfori- ja happipitoisuus sekä sähkönjohtavuus alusvedessä (p-1 m) ja 10 m syvyydessä talvella ja kesällä vuosina 2006 2016.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 4.5.2 Päällysvesi Vuoden 2016 päällysveden sähkönjohtavuus oli talvella samankaltainen kuin edellisenäkin vuonna ja eri näytteenottokertojen arvot noudattelivat pääasiassa pitkän ajan keskiarvoa (kuvat 18 ja 19). Kesällä sähkönjohtavuus oli myös aiempien vuosien kaltainen, joskin välillä Ykspuu Tahkonselkä se oli selvästi edellisvuotta matalampi. Varkauden tehtaiden, Carelian Caviar Oy:n, kaupungin jätevedenpuhdistamon ja kaupungin hulevesien kuormitusvaikutus näkyy yleensä Ykspuusta Siitinselälle lievästi korkeampina arvoina, mutta viime vuosina erot muiden asemien kanssa ovat olleet pienet. Äimisveden, Heposelän ja Peonselän sähkönjohtavuus on selvästi matalampi kuin muilla asemilla. Kuva 18. Havaintoasemien päällysveden (1 m) sähkönjohtavuus vuoden 2016 havaintokerroilla maalis-, touko-, elo- ja lokakuussa sekä keskiarvo, minimi ja maksimi vuosilta 2006 2016. Havaintokertojen määrä vaihtelee asemittain. Kuva 19.. kuvateksti seuraavalla sivulla

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Kuva 19. Havaintoasemien päällysveden (1 metri) sähkönjohtavuus kesällä ja talvella vuosina 2007 2016. Analyysimäärä vaihtelee asemittain. Vuonna 2016 päällysveden kokonaistyppipitoisuus vaihteli: maaliskuun arvot olivat monin paikoin keskiarvoa suuremmat ja elokuun arvot pienemmät (kuva 20). Talvella 2016 Kinkamon, Pirtinvirran, Siitinselän, Tahkoselän, Saviluodon, Kuokanselän, Äimisveden ja Peonselän asemien typpipitoisuudet olivat edellisvuotta korkeammat, muilla asemilla edellisvuotta matalammat (kuva 22). Akonniemen päällysveden typpipitoisuudet ovat osin olleet yläpuolisia asemia hieman matalampia, mitä saattaa selittää Osmajoen suunnasta tuleva virtaus, mikä tällöin laimentaisi sitä. Typen pitoisuustaso laskee Kuokanselästä alaspäin. Kuva 20. Havaintoasemien päällysveden (1 m) kokonaistyppipitoisuus vuoden 2016 havaintokerroilla maalis-, touko-, elo- ja lokakuussa sekä keskiarvo, minimi ja maksimi vuosilta 2006 2016. Havaintokertojen määrä vaihtelee asemittain. Kokonaisfosforipitoisuudet eri havaintokerroilla noudattelivat pitkän ajan keskiarvoa (kuva 21). Talviset kokonaisfosforipitoisuudet olivat korkeita suunnilleen samoilla asemilla kuin typpipitoisuudet (kuva 22). Fosforitaso laskee Kuokanselältä alavirtaan ja viittaa lähinnä karuun veteen selkävesillä. Niiden yläpuolella vesi on lievästi rehevää.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Kuva 21. Havaintoasemien päällysveden (1 m) kokonaisfosforipitoisuus vuoden 2016 havaintokerroilla maalis-, touko-, elo- ja lokakuussa sekä keskiarvo, minimi ja maksimi vuosilta 2006 2016. Havaintokertojen määrä vaihtelee asemittain. Kuva 22. Kokonaistyppi- ja fosforipitoisuus päällysvedessä havaintoasemilla vuosina 2007 2016. Havaintokertojen määrä vaihtelee asemittain.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Päällysveden ekologinen luokittelu Haukivesi kuuluu ekologisen tyypittelyn mukaan suuriin humusjärviin (Sh). Vesistö voidaan jakaa ekologisiin laatuluokkiin päällysveden kasvukauden ravinne- ja klorofylli-a-pitoisuuksien perusteella (taulukko 5). Taulukko 5. Suurten humusjärvien ekologisen luokittelun raja-arvot päällysvedessä kasvukaudella VI-IX. E/Hy = erinomainen/hyvä, Hy/T = hyvä/tyydyttävä, T/V = tyydyttävä/välttävä, V/Hu = välttävä/huono E/Hy Hy/T T/V V/Hu klorofylli-a µg/l 6 11 20 40 kokonaisfosfori µg/l 15 25 40 80 kokonaistyppi µg/l 460 600 900 1300 Kuvissa 23 25 on esitetty vuoden 2007 2016 kesäajan mittaustuloksiin perustuvat eri havaintopaikkojen päällysveden ravinne- ja klorofylli-a-pitoisuudet. Pitoisuuksia on verrattu niitä koskevan ekologisen luokituksen raja-arvoihin. Vuonna 2016 avovesikaudella mitattujen elokuun päällysveden kokonaistyppija fosforipitoisuuksien perusteella Kinkamon ja Savilahden välisen alueen pitoisuudet viittaavat lähinnä luokkaan hyvä. Kuokanselän tavallista korkeampi typpipitoisuus viittaa tyydyttävään luokkaan mutta havaintoaseman kokonaisfosfori on matala ja viittaisi erinomaiseen luokkaan. Äimisvesi Peonselän asemilla ravinnepitoisuudet ovat matalat ja viittaavat erinomaiseen luokkaan. Kuva 23. Päällysveden kokonaistyppipitoisuus elokuussa asemilla vuosina 2007 2016. Vuosi 2016 punaisella. Mukana myös luokittelun rajat E = erinomainen, H = hyvä, T = tyydyttävä.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Kuva 24. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus elokuussa asemilla vuosina 2007 2016. Vuosi 2016 punaisella. Mukana myös luokittelun rajat E = erinomainen, H = hyvä, T = tyydyttävä. Klorofyllli-a:n avulla mitataan kasviplanktonin määrää, jonka perusteella arvioidaan vesistön rehevyyttä. Fosforirajoitteisissa järvissä klorofyllipitoisuuden ja kokonaisfosforipitoisuuden välillä on riippuvuus, joten järven rehevyystasoa voidaan arvioida myös fosforipitoisuuden perusteella. Aikaisemmin vesistöjen yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa lievästi rehevän ja rehevän raja-arvona on käytetty kokonaisfosforipitoisuutta 30 µg/l, mutta käytännössä vesistön rehevyys ilmenee levämäärän lisääntymisenä kun kokonaisfosforipitoisuus ylittää tason 20-25 µg/l. Toisaalta humusvesissä fosforipitoisuudet voivat olla hieman korkeampia, koska tuottava vesikerros on matalampi. Vuonna 2016 klorofylli-a-näytteet otettiin heinäkuussa, elokuussa ja syyskuussa. Myös vuosina 2006, 2010 ja 2013 klorofyllinäytteet on otettu kolmesti kesässä (kuva 25). Kasviplanktonnäytteet otettiin vuonna 2016 elokuussa. Kinkamon alueen klorofylli-a-pitoisuus viittaa suurten humusjärvien ekologisen luokittelun perusteella hyvälle tasolle. Varkauden ja ympäröivien alueiden kuormitus näkyy levätuotannon kasvuna alapuolisilla asemilla Saviluotoon asti; vuoden 2016 pitoisuudet viittasivat keskimäärin tyydyttävään ekologiseen luokkaan. Rehevyyteen vaikuttaa voimakkaasti myös hajakuormitus ja edeltävät sääolosuhteet. Selvää muutossuuntaa ei rehevyystasossa vuosien välillä ole havaittavissa, lukuun ottamatta Kinkamoa, missä taso näyttäisi hieman nousseen. Myös Heposelän asemalla, jonka klorofyllipitoisuus viittaa hyvän luokkaan, pitoisuus vaikuttaa nousseen. Kaikkien asemien klorofylli-a-arvot ilmentävät lähinnä reheviä olosuhteita. Heposelän taso on selvästi matalin. Mineraaliravinnesuhde kuvaa leville käyttökelpoisten liuenneiden ravinteiden suhdetta eli ammonium-, nitriitti- ja nitraattitypen suhdetta fosfaattifosforiin. Mineraaliravinnesuhde kertoo, onko vesistö typpi- vai fosforirajoitteinen. Suhteen perusteella fosfori on selvästi Haukivedellä minimiravinne (päällysveden DIN:DIP 32 104).

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Kuva 25. Havaintoasemien klorofylli-a-pitoisuus päällysvedessä kasvukaudella vuosina 2005 2016 sekä ekologisen luokituksen raja-arvot. Vuosina 2006, 2010, 2013 ja 2016 mittauksia oli kolmesti kesässä. Mukana myös luokittelun rajat E = erinomainen, H = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä. 5. KASVIPLANKTON Näytteet laajaa kasviplanktonanalyysiä varten on otettu vuonna 2016 seitsemältä eri vesistötarkkailuasemalta: Unnukka Kinkamonselkä, Haukivesi Siitinselkä Ykspuu, Haukivesi Akonniemi, Siitinselkä 134, Saviluoto 34, Heposelkä 35 ja Huruslahti 1. Kasviplanktonraportin ja -analyysin on tehnyt Tmi Sanna Kankainen (liite 3). Kuvat kasviplanktonin biomassasta, haitallisten sinilevien prosenttiosuudesta ja TPI-arvoista on tuottanut Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy. Heposelän asemalla kasviplanktonlajistosta suurin osa kuului nieluleviin (28 %) ja piileviin 21 %) haitallisten sinilevien osuuden ollessa 5,8 %. Saviluodossa biomassasta 32 % koostui Gonyostomum semen -limalevästä; piileviä oli 20 % nieluleviä 15 % ja haitallisia sinileviä 10,1 %. Kinkamonselän näytteen biomassasta 34 % koostui piilevistä; lisäksi esiintyi limalevää (20 %), nieluleviä (12 %) ja haitallisia sinileviä (4,6 %). Siitinselän näytteestä 43 % koostui piilevistä, 25 % limalevästä ja 6,5 % haitallisesta sinilevästä. Ykspuun näytteessä oli piileviä 43 %, limalevää 16 %, nieluleviä 13 % ja haitallisia sinileviä 2,9 %. Akonniemen näytteessä piileviä oli 44 %, limalevää 16 %, nielulevää 10 % ja haitallisia sinileviä 3,8 %. Huruslahden näytteen biomassasta piilevät muodostivat 47 %, limalevä 22 % ja haitalliset sinilevät 4,9 %. Kasviplanktonin biomassa oli korkein havaintopaikalla Saviluoto 34 (1,8 mg/l), jolloin sen ekologinen luokitus viittaa välttävään tilaan (kuva 26). Muut havaintopaikat luokittuivat tyydyttäviksi tai hyviksi (Kinkamonselkä). Limalevän runsas esiintyminen lisäsi kasviplanktonin biomassaa useissa järvissä.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Haitallisten sinilevien prosenttiosuus oli suurin asemalla Saviluoto 34 (10,1 %) (kuva 26). Ekologisen luokittelun mukaan hyväksi luokittuu Saviluodon lisäksi Siitinselkä 134, Heposelän ollessa hyvän ja erinomaisen rajamailla. Muut luokittuvat erinomaisiksi. TPI-arvot ovat useilla havaintopaikoilla korkeat (kuva 26). Hyvään tilaan luokittuu vain Heposelkä 35, tyydyttävään tilaan Akonniemi, Yksipuu, Kinkamonselkä ja Huruslahti 1 ja välttävään tilaan Saviluoto 34 ja Siitinselkä 134. Kuva 26. Kasviplanktonin kokonaisbiomassa, haitallisten sinilevien prosenttiosuus ja TPI havaintopaikoilla elokuussa 2016. Luokkarajat on merkitty kuvaan viivoilla: erinomainen/hyvä = sininen, hyvä/tyydyttävä = vihreä, tyydyttävä/välttävä = keltainen, välttävä/huono = oranssi. 6. POHJAELÄIMET Pohjaeläinraportin on tehnyt hydrobiologi Jussi Iso-Tuisku Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistyksestä. Alla raportin yhteenveto; raportti kokonaisuudessa on liitteenä 4. Muutokset lajistossa Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa on noususuuntainen johtuen sulkasääsken toukkien runsastumisesta tutkimusalueella. Näyteasemakohtaiset tiheydet ovat myös nousevia pääasiassa samasta syystä. Taksoniluvut olivat vuonna 2016 korkeat kuten aikaisempana tutkimusvuonna 2013. Chironomidi-indeksin (CI) perusteella Haukiveden pohjan tilassa ei ole edelleenkään tapahtunut kehitystä parempaan suuntaan. Vaateliaampia pohjaeläinlajeja ei seurannassa tavattu S. ferox -harvasukasmatoa ja okakatkaa (Pallasea quadrispinosa) lukuun ottamatta. Aikaisemmin Kinkamonselällä ja Heposelällä esiintynyttä karua pohjaa indikoivaa Micropsectra - suvun surviaissääskeä ei ole havaittu enää 2010-luvulla. Hyvin rehevää pohjaa suosiva C. plumosus on vakiinnuttanut asemansa Haukiveden syvänteissä Heposelän syvännettä lukuun ottamatta.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Pohjien tilan kehitys Taksoniluvut ovat pysyneet melko tasaisina, mutta 2000-luvulta alkaen lajisto on lisääntynyt Haukiveden alueella. Alhaisia tiheyksiä ja biomassoja on mitattu Kinkamon, Tahkosalmen ja Heposelän näyteasemilla. Vaateliaampien pohjaeläinlajien puuttuminen, tai niiden vähäinen esiintyminen, asettaa pohjan ravinteisuuden Chironomidi-indeksin perusteella kuitenkin yleisesti rehevään luokkaan. Haukiveden tarkkailualueen pohjat ovat pysyneet Chironomidi-indeksin perusteella rehevinä ja melko muuttumattomina seurannan ajan. Heposelän näyteaseman pohja on ollut parhaimmassa kunnossa, ravinteisuudeltaan keskimääräinen, mutta 2000-luvulla indeksi on alentunut rehevän suuntaan. Sulkasääsken toukkien määrä (400 yks/m²) Heposelän (CI = 2.54 ja PICM-luokka: hyvä) syvänteessä oli vuonna 2016 edelleen merkittävä. Tahkosalmen syvänteessä ekologinen luokka laski erinomaisesta tyydyttävään sulkasääsken toukkien ja harvasukasmatojen lisääntymisen sekä herkkien lajien puuttumisen seurauksena. Vuonna 2016 PICM-indeksin perusteella Haukiveden syvänteet sijoittuivat enimmäkseen tyydyttävään ekologiseen luokkaan. Kostonselkä oli edelleen välttävässä luokassa, Kinkamonselän ja Heposelän syvänteet hyvässä luokassa. Vuodesta 2010 seurantaan otetun Saviluodon näyteaseman syvänne on edelleen vuonna 2016 mitattujen parametrien perusteella hyvin rehevä. Pohjaeläinlajisto on samankaltainen kuin Haukiveden Saviluodon ympäröivissä syvänteissä. SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Minna I Kukkonen tutkija, FL

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 24 Liite 1, Haukiveden yhteistarkkailuohjelma: Tarkkailuohjelman muutokset aiemmasta ohjelmasta Liite 6 1. Kevään ja syksyn täyskierron näytteenotto vaihtui siten, että jos vesi on sekoittunutta, niin vesinäyte otetaan happea ja lämpötilaa lukuun ottamatta noin vesipatsaan puolivälistä aiemman kokoomanäytteen sijasta. Happinäytteet otetaan yhä päällys- ja alusvedestä sekä lämpötila päällysvedestä, noin vesipatsaan puolivälistä ja alusvedestä. 2. Kemiallisen hapenkulutuksen analyysejä havaintoasemittain eri syvyyksistä on vähennetty. Kemiallisen hapenkulutuksen erot eri vesikerrosten välillä ovat olleet vähäisiä, joten sen vaihtelua pystytään seuraamaan vähemmällä näytesyvyysmäärällä. 3. Asemilta Unnukka/Kinkamo, Huruslahti 1, Saviluoto 34 ja Heposelkä 35 on poistettu joitakin kerrostuneisuuden ajan (talvi/kesä) näytesyvyyksiä, koska tulokset ovat verrattain samantasoisia muiden syvyyksien kanssa. Poistojen johdosta määrityksistä väheni lähinnä happi ja sähkönjohtavuus. Huruslahden asemalta 1 poistui vedenkierron aikainen (kevät/syksy) kymmenen metrin näytesyvyys. Huruslahdelle lisättiin kerrostuneisuuden ajalle (talvi/kesä) välisyvyys, mitä siellä ei ollut. 4. Typpimäärityksiä (Nkok, NH 4-N, NO 23-N) lisättiin asemille Akonniemi, Siitinselkä 134 ja Saviluoto 34. Akonniemen puhdistamovaikutus näkyy alapuolisella vesistöalueella korkeina typen pitoisuuksina, mihin myös vaikuttavat vuodenaikaiset olosuhteet. Typpimäärityksiä lisättiin, jotta saadaan paremmin selvitettyä vaikutuksen laajuus. Typpimääritysten tarpeellisuus tarkastetaan, kun Akonniemen vaikutusalueen laajuus ja jätevesien kulkeutumissyvyys tarkentuu. 5. Sähkönjohtavuusmäärityksiä lisättiin yleismuuttujaksi selvittämään jätevesivaikutusten laajuutta kuormitetuimmille alueille. 6. Fosfaattimäärityksiä lisättiin alusveteen asemille, joilla on ollut hapen niukkuutta ja poistettiin talvelta päällysvedestä. 7. Sameusmittaukset poistettiin kokonaan. 8. Bakteerimääritykset poistettiin Unnukan Kinkamolta, Äimisvedeltä, Heposelältä ja Peonselältä. Samalla fekaaliset kolibakteerit vaihdettiin E.coli bakteerimääritykseen. 9. Kolmen vuoden välein osalle asemia kolmesti kesässä tehtävä suppea kasviplanktonmääritys vaihtui vain elokuun näytteestä tehtävään laajaan kasviplanktonanalyysiin. 10. Typen ja fosforin ravinnefraktiot lisättiin jokavuotisiksi Kinkamon ja Heposelän elokuun päällysveden näytteeseen seuraamaan ravinnesuhteiden kehitystä. 11. Nikkeli jätettiin pois Akonniemen aseman mittauksista niiltä kerroilta, kun vesi on sekoittunutta eli lämpötilaero alus- ja päällysveden välillä on alle 2 astetta.

15.3.2016 1741 / 256 Haukivesi Kuokanselkä 256 15.3.2016 1741 / 045 Äimisvesi 045 15.3.2016 1741 / 35 Haukivesi Heposelkä 35 15.3.2016 1741 / 235 Haukivesi Peonselkä 235 16.3.2016 1741 / 134 Haukivesi Siitinselkä 134 16.3.2016 1741 / 023 Haukivesi Tahkoselkä 023

16.3.2016 1741 / 255 Haukivesi Vuoriselkä 255 16.3.2016 1741 / 34 Haukivesi Saviluoto 34 17.3.2016 1741 / KINKAMO Unnukka Kinkamonselkä 17.3.2016 1741 / 1 Haukivesi Huruslahti 1 17.3.2016 1741 / 3 Haukivesi Huruslahti 3

21.3.2016 1741 / VO154 Voimakanava 154 21.3.2016 1741 / PIRTINVI Pirtinvirta 21.3.2016 1741 / YKSPUU Haukivesi Siitinselkä Ykspuu 21.3.2016 1741 / AKONNIEM Haukivesi Siitinselkä Akonniemi 19.5.2016 1741 / PIRTINVI Pirtinvirta 19.5.2016 1741 / YKSPUU Haukivesi Siitinselkä Ykspuu 19.5.2016 1741 / AKONNIEM Haukivesi Siitinselkä Akonniemi 19.5.2016 1741 / 134 Haukivesi Siitinselkä 134

19.5.2016 1741 / 34 Haukivesi Saviluoto 34 19.5.2016 1741 / 35 Haukivesi Heposelkä 35 19.5.2016 1741 / 1 Haukivesi Huruslahti 1 23.5.2016 1741 / VO154 Voimakanava 154 26.7.2016 1741 / KINKAMO Unnukka Kinkamonselkä 26.7.2016 1741 / YKSPUU Haukivesi Siitinselkä Ykspuu 26.7.2016 1741 / AKONNIEM Haukivesi Siitinselkä Akonniemi 26.7.2016 1741 / 134 Haukivesi Siitinselkä 134

26.7.2016 1741 / 34 Haukivesi Saviluoto 34 26.7.2016 1741 / 35 Haukivesi Heposelkä 35 26.7.2016 1741 / 1 Haukivesi Huruslahti 1 23.8.2016 1741 / 256 Haukivesi Kuokanselkä 256 23.8.2016 1741 / 045 Äimisvesi 045 23.8.2016 1741 / 35 Haukivesi Heposelkä 35

23.8.2016 1741 / 235 Haukivesi Peonselkä 235 24.8.2016 1741 / VO154 Voimakanava 154 24.8.2016 1741 / PIRTINVI Pirtinvirta 24.8.2016 1741 / 34 Haukivesi Saviluoto 34 25.8.2016 1741 / KINKAMO Unnukka Kinkamonselkä 25.8.2016 1741 / YKSPUU Haukivesi Siitinselkä Ykspuu

25.8.2016 1741 / AKONNIEM Haukivesi Siitinselkä Akonniemi 25.8.2016 1741 / 134 Haukivesi Siitinselkä 134 25.8.2016 1741 / 023 Haukivesi Tahkoselkä 023 25.8.2016 1741 / 255 Haukivesi Vuoriselkä 255 25.8.2016 1741 / 1 Haukivesi Huruslahti 1 25.8.2016 1741 / 3 Haukivesi Huruslahti 3

14.9.2016 1741 / KINKAMO Unnukka Kinkamonselkä 14.9.2016 1741 / YKSPUU Haukivesi Siitinselkä Ykspuu 14.9.2016 1741 / AKONNIEM Haukivesi Siitinselkä Akonniemi 14.9.2016 1741 / 134 Haukivesi Siitinselkä 134 14.9.2016 1741 / 34 Haukivesi Saviluoto 34 14.9.2016 1741 / 35 Haukivesi Heposelkä 35 14.9.2016 1741 / 1 Haukivesi Huruslahti 1 3.10.2016 1741 / VO154 Voimakanava 154

3.10.2016 1741 / PIRTINVI Pirtinvirta 3.10.2016 1741 / YKSPUU Haukivesi Siitinselkä Ykspuu 3.10.2016 1741 / AKONNIEM Haukivesi Siitinselkä Akonniemi 3.10.2016 1741 / 134 Haukivesi Siitinselkä 134 3.10.2016 1741 / 34 Haukivesi Saviluoto 34 3.10.2016 1741 / 35 Haukivesi Heposelkä 35 3.10.2016 1741 / 1 Haukivesi Huruslahti 1

MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ HAVAINTOPAIKAT MÄÄRITYKSET

MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ MUITA MERKINTÖJÄ

Haukiveden yhteistarkkailu 2016 Heposelkä 35, 23.8.2016 Rantasalmen Heposelkä on tyypiltään suuri humusjärvi (Sh). Elokuussa 2016 havaintopaikan Heposelkä 35 kasviplanktonin biomassa-arvo (1,3 mg/l) viittasi järven tyydyttävään tilaan. Haitallisten sinilevien osuus biomassasta (5,8 %) viittasi hyvään tilaan. TPI-indeksi (-0,48) viittasi hyvään tilaan. Suurimman osan biomassasta muodostivat nielulevät (38 %) ja piilevät (21 %). Saviluoto 34, 24.8.2016 Rantasalmen Saviluoto on tyypiltään suuri humusjärvi (Sh). Elokuussa 2016 havaintopaikan Saviluoto 34 kasviplanktonin biomassa-arvo (1,8 mg/l) viittasi järven välttävään tilaan. Haitallisten sinilevien osuus biomassasta (10, 1 %) viittasi hyvään tilaan. TPI-indeksi (1,7) viittasi välttävään tilaan. 32 % näytteen biomassasta koostui limalevistä (Gonyostomum semen). Suurikokoisena lajina limalevän runsas esiintyminen lisää kasviplanktonin biomassaa. TPI- indeksi onkin limaleväjärvissä (osuus kokonaisbiomassasta > 5 %) parempi rehevyyden mittari kuin kokonaisbiomassa. Tässä näytteessä TPI-indeksi ja kokonaisbiomassa ilmensivät välttävää tilaluokkaa. Suurimman osan biomassasta sinija limalevien ohella muodostivat nielulevät (15 %) ja piilevät (20 %). Kinkamonselkä, 25.8.2016 Leppävirran Kinkamonselkä on tyypiltään suuri humusjärvi (Sh). Elokuussa 2016 havaintopaikan Kinkamonselkä kasviplanktonin biomassa-arvo (0,9 mg/l) viittasi järven hyvään tilaan. Haitallisten sinilevien osuus biomassasta (4,6 %) viittasi erinomaiseen tilaan. TPI-indeksi (0,6) viittasi tyydyttävään tilaan. 20 % näytteen biomassasta koostui limalevistä (Gonyostomum semen). Suurikokoisena lajina limalevän runsas esiintyminen lisää kasviplanktonin biomassaa. TPI- indeksi onkin limaleväjärvissä (osuus kokonaisbiomassasta > 5 %) parempi rehevyyden mittari kuin kokonaisbiomassa. Tässä näytteessä TPIindeksi kuitenkin ilmensi huonompaa tilaluokkaa kuin kokonaisbiomassa. Suurimman osan biomassasta sinija limalevien ohella muodostivat nielulevät (12 %) ja piilevät (34 %). Siitinselkä 134, 25.8.2016 Joroisten Siitinselkä on tyypiltään suuri humusjärvi (Sh). Elokuussa 2016 havaintopaikan Siitinselkä 134 kasviplanktonin biomassa-arvo (1,6 mg/l) viittasi järven tyydyttävään tilaan. Haitallisten sinilevien osuus biomassasta (6,5 %) viittasi hyvään tilaan. TPI-indeksi (1,6) viittasi välttävään tilaan. 25 % näytteen biomassasta koostui limalevistä (Gonyostomum semen). Suurikokoisena lajina limalevän runsas esiintyminen lisää kasviplanktonin biomassaa. TPI- indeksi onkin limaleväjärvissä (osuus kokonaisbiomassasta > 5 %) parempi rehevyyden mittari kuin kokonaisbiomassa. Tässä näytteessä TPI-indeksi kuitenkin ilmensi huonompaa tilaluokkaa kuin kokonaisbiomassa. Suurimman osan biomassasta sinija limalevien ohella muodostivat piilevät (43 %).

Ykspuu, 25.8.2016 Varkauden Ykspuu on tyypiltään suuri humusjärvi (Sh). Elokuussa 2016 havaintopaikan Ykspuu kasviplanktonin biomassa-arvo (1,2 mg/l) viittasi järven tyydyttävään tilaan. Haitallisten sinilevien osuus biomassasta (2,9 %) viittasi erinomaiseen tilaan. TPI-indeksi (0,2) viittasi tyydyttävään tilaan. 16 % näytteen biomassasta koostui limalevistä (Gonyostomum semen). Suurikokoisena lajina limalevän runsas esiintyminen lisää kasviplanktonin biomassaa. TPI- indeksi onkin limaleväjärvissä (osuus kokonaisbiomassasta > 5 %) parempi rehevyyden mittari kuin kokonaisbiomassa. Tässä näytteessä TPI-indeksi ja kokonaisbiomassa ilmensivät tyydyttävää tilaluokkaa. Suurimman osan biomassasta sinija limalevien ohella muodostivat nielulevät (13 %) ja piilevät (43 %). Akonniemi, 25.8.2016 Varkauden Akonniemi on tyypiltään suuri humusjärvi (Sh). Elokuussa 2016 havaintopaikan Akonniemi kasviplanktonin biomassa-arvo (1,1 mg/l) viittasi järven tyydyttävään tilaan. Haitallisten sinilevien osuus biomassasta (3,8 %) viittasi erinomaiseen tilaan. TPI-indeksi (0,3) viittasi tyydyttävään tilaan. 16 % näytteen biomassasta koostui limalevistä (Gonyostomum semen). Suurikokoisena lajina limalevän runsas esiintyminen lisää kasviplanktonin biomassaa. TPI- indeksi onkin limaleväjärvissä (osuus kokonaisbiomassasta > 5 %) parempi rehevyyden mittari kuin kokonaisbiomassa. Tässä näytteessä TPI-indeksi ja kokonaisbiomassa ilmensivät tyydyttävää tilaluokkaa. Suurimman osan biomassasta sinija limalevien ohella muodostivat nielulevät (10 %) ja piilevät (44 %). Huruslahti 1, 25.8.2016 Varkauden Huruslahti on tyypiltään pieni humusjärvi (Ph). Elokuussa 2016 havaintopaikan Huruslahti 1 kasviplanktonin biomassa-arvo (1,5 mg/l) viittasi järven hyvään tilaan. Haitallisten sinilevien osuus biomassasta (4,9%) viittasi erinomaiseen tilaan. TPI-indeksi (0,8) viittasi tyydyttävään tilaan. 22 % näytteen biomassasta koostui limalevistä (Gonyostomum semen). Suurikokoisena lajina limalevän runsas esiintyminen lisää kasviplanktonin biomassaa. TPI- indeksi onkin limaleväjärvissä (osuus kokonaisbiomassasta > 5 %) parempi rehevyyden mittari kuin kokonaisbiomassa. Tässä näytteessä TPI-indeksi kuitenkin ilmensi huonompaa tilaluokkaa kuin kokonaisbiomassa. Suurimman osan biomassasta sinija limalevien ohella muodostivat piilevät (47 %).

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. AINEISTO JA MENETELMÄT... 1 3. TULOKSET... 2 3.1 Tiheys ja biomassa... 2 3.2 Taksoniluku ja lajisto... 6 3.3 Chironomidi-indeksi ja PICM-indeksi... 7 4. YHTEENVETO... 9 4.1 Muutokset... 9 4.2 Pohjien tilan kehitys 1994 2016...10 VIITTEET LIITTEET: Liite 1. Lajilistat (tiheys & biomassa) Liite 2 Indeksit ja parametrit Liite 3. Havaintopaikkakartta

Kalaosasto/JI-T 23.2.2017 Kirjenumero 317/17 Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy Yrittäjäntie 24 70150 Kuopio HAUKIVEDEN POHJAELÄINTARKKAILU 2016 1. JOHDANTO Haukiveden pohjaeläintarkkailualue ulottuu Kinkamonselältä Heposelälle. Tarkkailu käsittää nykyisellään yhdeksän vesialuetta, joissa kussakin on näyteasema. Vuonna 2010 seurantaa muutettiin jättämällä näyteasemien 10 ja 20 metrin pohjaeläinnäytteet pois. Näyteasemien syvännealueelta otettiin seitsemän rinnakkaista pohjaeläinnäytettä näytteenottosyvyyttä vaihdellen (Taulukko 1 ja Liite 1.). Tarkkailua on toteutettu vuodesta 1980 lähtien. Nykyisellään tarkkailuväli on ollut neljä vuotta. Edellinen raportti käsitteli vuotta 2013. Tämän tutkimuskerran pohjaeläinnäytteet otettiin 4. 12.10.2016 välisenä aikana. Tässä raportissa esitetään vuoden 2016 pohjaeläintarkkailun tulokset ja niitä verrataan soveltuvin osin aikaisempien tutkimuskertojen näytteenottojen tuloksiin. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Näytteenotossa ja -käsittelyssä seurattiin ympäristökeskuksen laatimaa ohjetta sekä näytteenottostandardia SFS 5076. Näytteet otettiin Ekman-noutimella (Wildco), jonka näytepinta-ala on 232 cm². Kultakin näyteasemalta nostettiin seitsemän näytettä, jotka käsiteltiin erikseen. Näytteet seulottiin 0,50 mm:n seulalla ja seulos säilöttiin 70 % etanoliin. Taulukko 1. Haukiveden pohjaeläinseurannan näyteasemat, syvyydet, koordinaatit ja pohjan laatu vuonna 2016. Haukivesi 2016 näyteasema syvyys koordinaatit ETRS-TM35FIN pohjan laatu seulos Kinkamo 28,5-35,5 m 6913270:551003 lieju kasvikarike Huruslahti 22-26,5 m 6910583:545421 lieju, keinotekoinen pohja hiekka ja 0-kuitu Murkinasaari/Siitinselkä 12,5-15,4 m 6905435:547910 lieju hieno ja karkea kasvikarike Tahkosalmi 15-20,3 m 6902296:552008 sora, savi ja lieju sora, hieno ja karkea kasvikarike Kostonselkä 14-17 m 6897546:553161 lieju hieno kasvikarike Vuoriselkä 12-15,6 m 6900827:555280 lieju, siltti ja keinotekoinen pohja hieno kasvikarike ja kuoriaines Kuokanselkä 22-28 m 6897732:561379 lieju, keinotekoinen pohja hieno kasvikarike ja kuoriaines Heposelkä 33-41 m 6891335:569647 lieju hieno ja karkea kasvikarike Saviluoto 25-32 m 6899767:558171 lieju, keinotekoinen pohja hieno kasvikarike ja kuoriaines www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) 2461 111 PL 265, 33101 Tampere

2 Pohjaeläimet poimittiin seuloksesta myöhemmin laboratoriossa valkealta alustalta suurennuslamppua apuna käyttäen. Biomassa mitattiin ryhmittäin säilöttynä märkämassana SFS-standardin 5076 mukaan. Nilviäiset (Mollusca) punnittiin kuorineen. Määritys pyrittiin tärkeimpien ryhmien osalta ulottamaan lajitasoon tai vähintään valtion ympäristöhallinnon (SYKE) asettamaan vähimmäistasoon asti. Aineistosta laskettiin pohjaeläimistön tiheyden ja biomassan lisäksi pohjaeläinyhteisöjen rakennetta kuvaava taksoniluku sekä tiettyjen surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva pohjan laatua kuvaava Chironomidi-indeksi (CI) ja ekologista luokkaa kuvaava syvännepohjaeläinindeksi (PICM). Haukiveden näyteasemille laskettiin myös pohjaeläinyhteisön perusteella biologista monimuotoisuutta kuvaava Shannon-Wienerin diversiteetti-indeksi (H') (Liite 2.). Näyteasemakohtaiset lajitiedot, tiheydet ja biomassat taulukoitiin (Liite 1.). Lisäksi pohjan ravinteisuutta arvioitiin lasketun biomassan avulla Paasivirran esittämän luokituksen mukaan (Taulukko 2.). Taulukko 2. Profundaalin ravinteisuus biomassan mukaan (Paasivirta 1989). Pohjan ravinteisuus WW, tuorepaino g/m 2 Niukkaravinteinen 0,1-0,5 Jokseenkin niukkaravinteinen 0,5-1,6 Lievästi ravinteikas 1,6-6,0 Ravinteikas 6,0-17,0 Erittäin ravinteikas yli 17,0 Myrkyllinen alle 0,1 Savo-Karjalan ympäristötutkimuksessa näytteenottoon osallistuivat Ilkka Kinnunen ja Jorma Huttunen avustajineen. Pohjaeläinmääritykset, aineistoanalyysit ja raportoinnin suoritti hydrobiologi Jussi Iso-Tuisku. 3. TULOKSET 3.1 Tiheys ja biomassa Pohjaeläimistön tiheys vaihteli 973 3214 yks/m² välillä Haukiveden seuranta-alueen näyteasemilla. Sulkasääsket dominoivat tutkimusalueella kuten myös vuonna 2013. Alhaisimmat pohjaeläintiheydet mitattiin Heposelän, Kinkamonselän havaintoalueilla. Suuri muutos tiheyden kasvussa havaittiin Tahkosalmen näyteasemalla, mutta se on lähellä näyteaseman tiheyskeskiarvoa (Kuva 1.). Vuoden 2016 tiheydet noudattavat seuranta-alueen pitkän ajan tiheyksiä lukuun ottamatta muutamaa vuoden 2006 havaintoa. Saviluodon näyteasemalla pohjaeläintiheys on edelleen korkea (3214 yks/m²) (Kuva 2.). Vuonna 2016 sulkasääskitiheydet olivat edelleen seurannan huipputasoa lukuun ottamatta Siitinselän näyteasemaa, jossa tiheys oli lähellä seurannan keskiarvoa ja selvästi 2000-luvun havaintoja alhaisempi. (Kuva 3.) Suuret erot sulkasääskitiheyksissä voivat johtua vaihteluista syvännealueiden happioloissa, sillä lajin esiintyminen voi ilmentää vähähappisia olosuhteita (Kuva 3.).

3 yks/m² Haukivesi 2016, lajikohtainen pohjaeläintiheys 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 2106 1736 1207 1441 800 757 437 560 400 554 437 960 456 727 511 665 345 425 320 505 222 326 222 179 68 12 80 12 129 49 43 28,5-35,5 m 22-26,5 m 12,5-14,5 m 15-19 m 14-17,2 m 12-15 m 22-28 m 33-41 m 25-31 m Kinkamo Huruslahti Siitinselkä Tahkosalmi Kostonselkä Vuoriselkä Kuokanselkä Heposelkä Saviluoto muut äyriäiset sulkasääsket surviaissääsket harvasukasmadot simpukat Kuva 1. Pohjaeläinten tiheys (yks/m²) eliöryhmittäin Haukiveden syvänteissä vuonna 2016. yks/m² 5000 Näyteasemakohtaiset pohjaeläintiheydet 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 1980 1984 1994 1998 2002 2006 2010 2013 2016 keskiarvo Kuva 2. Näyteasemakohtaiset pohjaeläintiheydet (yks/m 2 ) tarkkailualueen syvänteissä vuosina 1980 2016.

4 yks/m² 3500 Sulkasääsket Syvänteet 3000 2500 2000 1500 1000 500 1980 1984 1994 1998 2002 2006 2010 2013 2016 keskiarvo 0 Kinkamo Huruslahti Siitinselkä TahkosalmiKostonselkä Vuoriselkä Kuokanselkä Heposelkä Saviluoto Kuva 3. Sulkasääskien tiheys (yks/m 2 ) tarkkailualueen syvänteissä vuosina 1980 2016. Havaintoalueen pohjaeläimistön kokonaisbiomassa vaihteli 2,4 15,6 g/m² välillä. Pienimmät biomassat mitattiin Heposelän ja Kinkamonselän näyteasemilta. Kinkamonselällä biomassa koostui sulkasääsken toukista lähes kokonaan. Ilman sulkasääsken toukkia (Chaoborus flavicans) mitattu biomassa vaihteli havaintoalueella 0,11 8,00 g/m² välillä. Haukiveden syvännealueet olivat mitatun kokonaisbiomassan perusteella pääsääntöisesti lievästi ravinteikkaita tai ravinteikkaita lukuun ottamatta Heposelkää, joka luokiteltiin jokseenkin niukkaravinteisen ja lievästi ravinteikkaan pohjan välimaastoon (Kuva 4. ja Taulukko 2.). g/m² 18 Haukivesi syvänteet 2016, lajikohtainen pohjaeläinbiomassa 16 14 12 10 8 6 4 2 0 7,63 7,38 3,75 2,70 1,31 2,42 1,65 2,85 1,96 2,38 3,92 1,08 5,19 5,64 4,91 4,03 2,21 4,41 1,15 2,50 1,88 1,15 0,42 0,10 0,13 0,24 0,78 28,5-35,5 m 22-26,5 m 12,5-14,5 m 15-19 m 14-17,2 m 12-15 m 22-28 m 33-41 m 25-31 m Kinkamo Huruslahti Siitinselkä Tahkosalmi Kostonselkä Vuoriselkä Kuokanselkä Heposelkä Saviluoto muut äyriäiset sulkasääsket surviaissääsket harvasukasmadot simpukat Kuva 4. Pohjaeläinten biomassa (g/m 2 ) eliöryhmittäin Haukiveden syvänteissä vuonna 2016.

5 Sulkasääsken toukat pois luettuina harvasukasmadot (Oligochaeta) ja surviaissääsket (Chironomidae) muodostivat biomassan perusteella valtaosan Huruslahden, Tahkosalmen ja Vuoriselän syvänteiden pohjaeläinyhteisöistä. Seurantajakson (1980 2016) näyteasemakohtaiset kokonaisbiomassat ovat yleisesti noususuuntaiset rehevissä syvänteissä johtuen osittain sulkasääsken toukkien runsastumisesta (Kuvat 3., 4. & 5.). Kinkamonselän, Vuoriselän ja Heposelän karuissa syvänteissä kokonaisbiomassat ovat pysyneet aikaisempien vuosien melko alhaisella tasolla (Kuva 6.). g/m² 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Harvasukasmadot & surviaissääsket Syvänteet Kinkamo Huruslahti Siitinselkä Tahkosalmi Kostonselkä Vuoriselkä Kuokanselkä Heposelkä Saviluoto 1980 1984 1994 1998 2002 2006 2010 2013 2016 keskiarvo Kuva 5. Harvasukasmatojen ja surviaissääsken toukkien yhteen laskettu biomassa (g/m²) syvänteissä vuosina 1980 2016.

6 Kuva 6. Näyteasemakohtaiset pohjaeläinbiomassat (g/m²) Haukiveden syvänteissä vuosina 1980 2016. 3.2 Taksoniluku ja lajisto Haukiveden seuranta-alueen pohjaeläimistön taksoniluku vaihteli 6 15 välillä. Taksoniluvut olivat pienimpiä Kinkamonselällä ja Siitinselällä, suurimpia Kostonselällä ja Vuoriselällä (Kuva 7.). Pohjaeläinyhteisöjä dominoivat pääasiassa sulkasääskien ja surviaissääskien toukat sekä Limnodrilusja Potamotxrix/Tubifex- harvasukasmadot. Sulkasääskien toukkia havaittiin runsaasti lähes kaikilla näyteasemilla, vähäisemmin ainoastaan Heposelän ja Vuoriselän näyteasemilla (Kuvat 3. & 4.). Harvasukasmatoja esiintyi runsaasti Saviluodon, Kuokanselän ja Huruslahden syvänteissä. Muilla havaintoalueilla surviaissääsken toukat olivat yleensä runsaslukuisin ryhmä (Kuvat 1. & 4.). Procladius sp. surviaissääsken toukkaa ja rehevää pohjaa ilmentäviä Chironomus anthracinus ja C. neocorax surviaissääsken toukkia havaittiin tutkimusalueelta yleisemmin ja runsaimmin. Erittäin rehevää pohjaa ilmentävä C. plumosus havaittiin kahdeksalta havaintoasemalta. Erityisiä vähäravinteista pohjaa ilmentäviä surviaissääskilajeja ei vuoden 2013 seurannassa havaittu, ainoastaan keskimääräistä ravinteisuutta indikoivat Sergenti coracina ja Stictochironomus rosenschoeldi esiintyi paikallisesti esimerkiksi Heposelän syvänteessä (Liite 1.). Harvasukasmadoista runsaimpina esiintyivät Limnodrilus- ja Potamothrix-suvut. Heposelältä havaittiin vaateliaampi Spirosperma ferox -harvasukasmato. Heposelän syvänne on tutkimusalueen syvänteistä parhaimmassa tilassa. Okakatka (Pallasea quadrispinosa) havaittiin vuonna 2016 Saviluodon syvänteestä. Muita katkoja tai massiaisia ei vuoden 2016 seurannassa havaittu (Liite 1.).

7 lajia 18 Näyteasemakohtaiset taksoniluvut 16 14 12 10 8 6 4 2 1980 1984 1994 1998 2002 2006 2010 2013 2016 keskiarvo Kuva 7. Näyteasemakohtaiset taksoniluvut Haukiveden syvänteissä vuosina 1980 2016. 3.3 Chironomidi-indeksi ja PICM-indeksi Chironomidi-indeksi vaihteli 1,70 2,54 välillä ollen pienin Siitinselällä ja suurin Heposelällä. Diversiteetti-indeksi oli matala. Indeksi vaihteli 0,74 2,15 välillä ollen pienin Kostonselällä ja suurin Tahkosalmessa (Kuva 8.). 5,00 4,50 4,00 3,50 3,00 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 0,00 Haukivesi, syvänteet 2016 Chironomidi-indeksi (CI) Diversiteetti-indeksi (H') Kinkamo Huruslahti Siitinselkä Tahkosalmi Kostonselkä Vuoriselkä Kuokanselkä Heposelkä Saviluoto Kuva 8. Chironomidi- (CI) ja diversiteetti-indeksi (H ) Haukiveden näyteasemilla vuonna 2016.

8 5 Haukivesi syvänteet vuosina 1980-2016 1980 CI 4 3 2 1 1984 1994 1998 2002 2006 2010 2013 2016 0 Kinkamo Huruslahti Siitinselkä Tahkosalmi Kostonselkä Vuoriselkä Kuokanselkä Heposelkä Saviluoto Kuva 9. Haukiveden tutkimusalueen näyteasemakohtaiset Chironomidi-indeksit (CI) vuosina 1980 2016. Chironomidi-indeksi on osoittanut Haukiveden syvänteiden olevan ravinteisuudeltaan reheviä tai hyvin reheviä koko seurannan ajan. Heposelän syvänne on aiemmin ollut ravinteisuudeltaan keskimääräinen, mutta 2000-luvulla indeksi on laskenut osoittanut pohjan olevan keskimääräisen ja rehevän välillä (Kuva 9.). Chironomidi-indeksin perusteella Haukiveden syvänteissä ei ole tapahtunut oleellista kehitystä parempaan suuntaan. Heposelän syvänne on tutkimusalueen syvänteistä parhaimmassa tilassa (Kuvat 8. & 9.). Syvänteen ekologista tilaa kuvaava PICM indeksi vaihteli välttävän ja hyvän välillä. Parhaimmassa ekologisessa tilassa olivat Kinkamonselän ja Heposelän syvänteet. Kostonselältä Heposelälle ekologinen luokka vaihteli välttävästä (Kostonselkä) hyvään (Heposelkä). Vuonna 2016 PICM-indeksi laskettiin Haukiveden tutkimusalueelta toista kertaa (Taulukot 3. & 4.). Tahkosalmen Syvänteen ekologinen luokka on laskenut erinomaisesta tyydyttävään luokkaan. Rehevän pohjan harvasukasmadot ja sulkasääsken toukat ovat lisääntyneet vuodesta 2013 ja vaateliaampia pohjaeläimiä ei enää vuonna 2016 havaittu. Muutoin syvänteiden ekologinen tila on samankaltainen kuin vuoden 2013 näytteenotossa (Taulukko 5.). Taulukko 3. Haukiveden Kinkamonselän, Huruslahden, Siitinselän ja Tahkosalmen näytepisteiden ekologiset laatuluokat PICM-indeksin perusteella vuonna 2016. Indeksi voi saada arvoja 0-5 välillä (huono-erinomainen). Arvoja verrataan johdettuihin järvikohtaisiin PICM-luokkarajoihin. Vesimuodostuman tyyppi: Sh Sh Sh Sh Havainnon nimi: Unnukka, Kinkamonselkä 36 m Haukivesi, Huruslahti 26 m Haukivesi, Siitinselkä 15 m Haukivesi, Tahkosalmi 19 m Syvyys (m) 34,0-35,0 25,7-26,3 15,0-15,4 20,0-20,3 PICM, havaittu arvo: 1,434 1,013 0,853 1,092 PICM:n vertailuarvo (Malli 1): 2,331 2,405 2,047 2,222 PICM, luokkarajat: E/Hy 1,865 1,924 1,638 1,778 Hy/T 1,399 1,443 1,228 1,333 T/V 0,932 0,962 0,819 0,889 V/Hu 0,466 0,481 0,409 0,444 PMA, havaittu arvo: 0,150 0,320 0,325 0,330 PMA, luokkarajat: E/Hy 0,287 0,287 0,287 0,287 Hy/T 0,215 0,215 0,215 0,215 T/V 0,143 0,143 0,143 0,143 V/Hu 0,071 0,071 0,071 0,071 Luokka PICM hyvä tyydyttävä tyydyttävä tyydyttävä PMA tyydyttävä erinomainen erinomainen erinomainen

9 Taulukko 4. Haukiveden Kostonselän, Vuoriselän, Kuokanselän, Heposelän ja Saviluodon näytepisteiden ekologiset laatuluokat PICM-indeksin perusteella vuonna 2016. Indeksi voi saada arvoja 0-5 välillä (huonoerinomainen). Arvoja verrataan johdettuihin järvikohtaisiin PICM-luokkarajoihin. Vesimuodostuman tyyppi: Sh Sh Sh Sh Sh Havainnon nimi: Haukivesi, Kostonselkä 17 m Haukivesi, Vuoriselkä 14,5 m Haukivesi, Kuokanselkä 28 m Haukivesi, Heposelkä 41 m Haukivesi, Saviluoto 28 m Syvyys (m) 14,8-15,0 15,0-15,6 25,5-28,0 37,0-38,0 32,0 PICM, havaittu arvo: 0,812 1,217 1,023 1,709 1,283 PICM:n vertailuarvo (Malli 1): 2,047 2,047 2,461 2,716 2,568 PICM, luokkarajat: E/Hy 1,638 1,638 1,969 2,173 2,054 Hy/T 1,228 1,228 1,477 1,630 1,541 T/V 0,819 0,819 0,984 1,086 1,027 V/Hu 0,409 0,409 0,492 0,543 0,514 PMA, havaittu arvo: 0,317 0,451 0,319 0,417 0,383 PMA, luokkarajat: E/Hy 0,287 0,287 0,287 0,287 0,287 Hy/T 0,215 0,215 0,215 0,215 0,215 T/V 0,143 0,143 0,143 0,143 0,143 V/Hu 0,071 0,071 0,071 0,071 0,071 Luokka PICM välttävä tyydyttävä tyydyttävä hyvä tyydyttävä PMA erinomainen erinomainen erinomainen erinomainen erinomainen Taulukko 5. Tutkimusalueen näytepisteiden ekologiset luokat PICM-indeksin perusteella vuosina 2013 ja 2016. näyteasema ja näytteenottovuosi 2013 2016 Unnukka, Kinkamonselkä, 36 m T H Haukivesi, Huruslahti, 26 m V T Haukivesi, Siitinselkä, 15 m T T Haukivesi, Tahkosalmi, 19 m E T Haukivesi, Kostonselkä, 17 m V V Haukivesi, Vuoriselkä, 14,5 m T T Haukivesi, Kuokanselkä, 28 m T T Haukivesi, Heposelkä, 41 m H H Haukivesi, Saviluoto, 32 m T T 4. YHTEENVETO 4.1 Muutokset Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa on noususuuntainen johtuen sulkasääsken toukkien runsastumisesta tutkimusalueella. Taksoniluvut olivat vuonna 2016 korkeat kuten aikaisempana tutkimuskertana vuonna 2013. Taksoniluku oli aikaisempaa korkeampi ainoastaan Heposelän ja Kostonselän syvänteissä. Vaikka Siitinselän ja Kostonselän pohjaeläimistön biomassoihin ja tiheyksiin vaikutti suuri sulkasääskien määrä, myös taksoniluku on ollut 2000-luvulla molemmilla alueilla nouseva. Näyteasemakohtaiset tiheydet ovat nousevia johtuen pääasiassa sulkasääsken toukkien määrän kasvamisesta. Chironomidi-indeksin (CI) perusteella Haukiveden pohjan tilassa ei ole edelleenkään tapahtunut kehitystä parempaan suuntaan. Vaateliaampia pohjaeläinlajeja ei seurannassa tavattu S. ferox harvasukasmatoa ja okakatkaa (Pallasea quadrispinosa) lukuun ottamatta. Aikaisemmin Kinkamonselällä ja Heposelällä esiintynyttä karua pohjaa indikoivaa Micropsectra -suvun surviaissääskeä ei ole havaittu enää 2010-luvulla. Hyvin rehevää pohjaa suosiva C. plumosus on vakiinnuttanut asemansa Haukiveden syvänteissä Heposelän syvännettä lukuun ottamatta.

10 4.2 Pohjien tilan kehitys 1994 2016 Haukiveden tarkkailualueen pohjat ovat pysyneet Chironomidi-indeksi perusteella rehevinä ja melko muuttumattomina seurannan ajan. Heposelän näyteaseman pohja on ollut parhaimmassa kunnossa, ravinteisuudeltaan keskimääräinen, mutta 2000-luvulla indeksi on alentunut rehevän suuntaan. Sulkasääsken toukkien määrä (400 yks/m²) Heposelän (CI = 2.54 ja PICM-luokka: hyvä) syvänteessä oli vuonna 2016 edelleen merkittävä. Tahkosalmen syvänteessä ekologinen luokka laski erinomaisesta tyydyttävään sulkasääsken toukkien ja harvasukasmatojen lisääntymisen sekä herkkien lajien puuttumisen seurauksena. Taksoniluvut ovat pysyneet melko tasaisina, mutta 2000-luvulta alkaen lajisto on lisääntynyt Haukiveden alueella. Alhaisia tiheyksiä ja biomassoja on mitattu Kinkamon, Tahkosalmen ja Heposelän näyteasemilla. Vaateliaampien pohjaeläinlajien puuttuminen, tai niiden vähäinen esiintyminen, asettaa pohjan ravinteisuuden Chironomidi-indeksin perusteella kuitenkin yleisesti rehevään luokkaan. Vuonna 2016 PICM-indeksin perusteella Haukiveden syvänteet sijoittuivat enimmäkseen tyydyttävään ekologiseen luokkaan. Kostonselkä oli edelleen välttävässä luokassa, Kinkamonselän ja Heposelän syvänteet hyvässä luokassa. Vuodesta 2010 seurantaan otetun Saviluodon näyteaseman syvänne on edelleen vuonna 2016 mitattujen parametrien perusteella hyvin rehevä. Pohjaeläinlajisto on samankaltainen kuin Haukiveden Saviluodon ympäröivissä syvänteissä. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Tampereella 24.2.2016 Laatinut: FM hydrobiologi Jussi Iso-Tuisku Hyväksynyt: Osastonjohtaja Olli Piiroinen

11 VIITTEET Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K.-M. 2012: Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012 2013 - päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. Ass. Sci. Publ. 22: 1-52. Res. Board Can. 193: 1-67. monisteita 3/1993, Oulun yliopisto. ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009. versio 10.12.2010. Brinkhurst, R. O. 1971: A guide for the identification of British aquatic Oligochaeta. Chernovsky, A. A. 1949: Identification of larvae of the midge family Tendipedidae (Engl. transl. by E. Entomologica Scandinavica, Suppl. no: 19. (Diptera: Chironomidae). - Ent. Scand. Suppl. 10: 99 116. Lund, Sweden. Hoffrichter, O. (ed.). Late 20th Century Research on Chironomidae: an Anthology from the 13th International Symposium on Chironomidae, pp. 599-603. Hubendick, B. 1949: Våra snäckor. - Bonniers, Stockholm. 100 s. Hutri, K. & Mattila, T. 1991: Kotilo- ja simpukkaharrastajan opas. - LuontoLiiton harrasteoppaat. Iso-Tuisku, J. 2010: Haukiveden pohjaeläintarkkailu 2010, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, kirje nro 257. Iso-Tuisku, J. 2014: Haukiveden pohjaeläintarkkailu 2013, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, kirje nro 340. Krebs, C.J. 1985. Ecology: The experimental analysis of distribution and abundances. 3. painos. Kuusela, K. 1993: Suomen surviaistoukkien (Ephemeroptera) lajinmääritys. - Eläintieteen laitoksen Lees 1961). -Publ. Zool. Inst. Acad. Sci. USSR 31:1-186. Enckell, P. H. 1980: Kräftdjur. Fältfauna. - Bokförlaget signum i Lund. 685 s. Lindeberg, B. & Wiederholm, T. 1979: Notes on the taxonomy of European species of Chironomus Me-ded. 1. 276 s. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S. M., Kuoppala, M., Mykrä, H. ja Vuori, K-M. 2012: Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. - Moniste, versio 5.11.2012. Moller Pillot, H. K. M. 1978-1979: De larven der Nederlandse Chironomidae (Diptera). - Nederl. Faun. Nilsson, A. N. (ed.) 1996: Aquatic insects of Northern Europe: A Taxonomic handbook. Volume I. Nilsson, A. N. (ed.) 1997: Aquatic insects of Northern Europe: A Taxonomic handbook. Volume II. Paasivirta, L. 1989: Pohjaeläintutkimuksen liittäminen järvisyvännealueiden seurantaan. - VYH:n monistesarja nro 164, 69 s. Paasivirta, L. 2000: Propsilocerus species in Finland with a new bioindex for lake sediments. In: Hoffrichter, O. (ed.). Late 20th Century Research on Chironomidae: an Anthology from the 13th International Symposium on Chironomidae, pp. 599-603.

12 Paasivirta, L. 2000: Propsilocerus species in Finland with a new bioindex for lake sediments. In: Hoffrichter, O. (ed.). Late 20th Century Research on Chironomidae: an Anthology from the 13th International Symposium on Chironomidae, pp. 599-603. Panelius, S. 1973: Finlands kräftdjur. - Helsingfors Universitet. Moniste, 31 s. Rassi, P., Hyvärinen E., Justlen, A. & Mannerkoski, I. 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Saether, O. 1975: Nearctic and Palearctic Heterotrissocladius (Diptera, Chironomidae). - Bull. Fish. SFS 1989: SFS 5076. Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. - Suomen standardisoimisliitto. SFS 1989: SFS 5077. Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavissa vesissä. - Suomen standardisoimisliitto. SFS 5077, 1989: Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavissa vesissä. Suomen standardisoimisliitto SFS r.y., 6 s. SFS-EN 28265, 1994: Veden laatu. Pohjaeläinten kvantitatiivinen näytteenotto matalilta kivikkopohjilta. Suomen standardisoimisliitto SFS r.y., 1 s. Svensson, B. S. 1986: Sveriges dagsländor (Ephemeroptera), bestämning av larver. - Ent. Tidskr. 107. Tarmo, T. 1999: Eesti röngusside (Annelida) määraja, A Guide to the Estonian Annelida. Naturalist s Society. Wiederholm T. 1983: Chironomidae of the Holarctic region. Keys and diagnoses. Part 1 - Larvae. Wiederholm, T. 1980: Use of benthos in lake monitoring. J.Water. Pollut. Cont. Fed. 52: 537-543.

13 LIITE 1. Liitetaulukot: Haukiveden tutkimusalueen näyteasemakohtainen pohjaeläinlajisto ja tiheys (yks/m²) vuonna 2016.

15 Liitetaulukot: Haukiveden tutkimusalueen näyteasemakohtaiset pohjaeläinbiomassat (gww/m²) vuonna 2016.

17 LIITE 2.. Liitetaulukko 1. Surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva pohjan laatua kuvaava Chironomidi-indeksi (CI), joka voi saada arvoja välillä 1-5 (hyvin rehevä - hyvin karu) (Paasivirta 2000 1 ). n n i * k i = lajin i yksilömäärä i CI = å ---------- N k i = lajin i ekologinen kerroin N = indikaattorilajien kokonaisyksilömäärä Indikaattorilajit: Ekologinen kerroin k Pohjan ravinteisuus Tanypus spp. 1 Hyvin rehevä Chironomus f.l. plumosus Chironomus f.l. semireductus Chironomus anthracinus 2 Rehevä Chironomus f.l. thummi Chironomus f.l. salinarius Einfeldia spp. Polypedilum nubeculosum Microchironomus tener Sergentia spp. 2,5 Lievästi rehevä Monodiamesa bathyphila 3 Keskimääräinen Polypedilum f.l. breviantennatum (pullum) Microtendipes spp. Stictochironomus spp. Heterotanytarsus apicalis 4 Karu Heterotrissocladius grimshawi Heterotrissocladius maari Mesocricotopus thienemanni Paracladopelma nigritula (syn. obscura) Micropsectra spp. Heterotrissocladius subpilosus 5 Hyvin karu Liitetaulukko 2. Profundaalin ravinteisuus biomassan mukaan (Paasivirta 1989 2 ). Pohjan ravinteisuus Niukkaravinteinen WW, tuorepaino g/m 2 0,1-0,5 Jokseenkin niukkaravinteinen 0,5-1,6 Lievästi ravinteikas 1,6-6,0 Ravinteikas 6,0-17,0 Erittäin ravinteikas yli 17,0 Myrkyllinen alle 0,1 1 Paasivirta, L. 2000: Propsilocerus species in Finland with a new bioindex for lake sediments. In: Hoffrichter, O. (ed.). Late 20th Century Research on Chironomidae: an Anthology from the 13th International Symposium on Chironomidae, pp. 599-603. 2 Paasivirta, L. 1989: Pohjaeläintutkimuksen liittäminen järvisyvännealueiden seurantaan. - VYH:n monistesarja nro 164.

19 LIITE 3. Liitekuva: Haukiveden pohjaeläinseurannan näyteasemien sijainti ja tunnukset vuonna 2016. MML, 2015.