Kestävän kehityksen ja yhteisöllisyyden nykykäytänteet, asenteet ja tiedot sekä tuen tarve

4V: Välitä, Vaikuta, Viihdy, Voi hyvin - yhteisöllisyys ja hyvä elinympäristö -hankkeen selvitys Kestävän kehityksen ja yhteisöllisyyden nykykäytänteet, asenteet ja tiedot sekä tuen tarve Yksikönjohtaja Sakari Nurmela Tutkimuspäällikkö Elina Rautavaara TNS Gallup Oy (09) 613 500, Itätuulenkuja 10, 02100 Espoo Työnumero: 76852, 76772 ISO 20252- ja 26362 -sertifioitu Hankepäällikkö Eija Koski eija.koski@kierratyskeskus.fi, 045-636 6302 Hankekoordinaattori Mervi Romppanen mervi.romppanen@espoo.fi, 050-524 6026 Hankekoordinaattori Sanna Lehtinen sanna.lehtinen@vantaa.fi, 050-312 4430

Tämän tutkimuksen tulokset on tarkoitettu vain tilaajan omaan käyttöön. Niitä ei saa lainata, luovuttaa, jälleenmyydä tai julkaista ilman tutkimusyrityksen lupaa.

Taustaa 4V: Välitä, Vaikuta, Viihdy, Voi hyvin yhteisöllisyys ja hyvä elinympäristö - hankkeen toteutti Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy (päätoteuttaja) yhdessä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien kanssa. Hanke saa rahoitusta EU:lta Etelä-Suomen kilpailukykyä ja työllisyyttä tukevasta EAKRohjelmasta sekä kansallista rahoitusta Uudenmaan liitolta. Hankkeen tavoitteena on parantaa elinympäristöä, viihtyisyyttä ja turvallisuutta edistämällä kestävää, osallistumiseen ja yhteisöllisyyteen perustuvaa suurkaupunkikulttuuria ja elämäntapaa. Tämä loppuraportti on tehty 4V-hankkeelle ja koskee hankkeen tueksi toteutettua hankintatutkimuskokonaisuutta. Tutkimuskokonaisuus rakentui kvalitatiivisella (laadullinen) tutkimusmenetelmällä ja kvantitatiivisella (määrällinen) tutkimusmenetelmällä toteutetuista tutkimusosuuksista ja sen toteutti TNS Gallup Oy ajanjaksolla 28.4.-21.9.2009. Tutkimus toteutettiin 4V-hankkeen kohdekaupunginosissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Helsingissä kohdekaupunginosia olivat Mellunkylä, Herttoniemi ja Roihuvuori, Espoossa Kirkkojärvi, Leppävaara ja Suvela sekä Vantaalla Länsimäki ja Korso. Tutkimusyrityksen vastaavina tutkijoina toimivat kvantitatiivisen tutkimuksen osalta yksikönjohtaja Sakari Nurmela, joka toimi myös koko hankkeen yhteyshenkilönä, sekä tutkimuspäällikkö Elina Rautavaara kvalitatiivisen tutkimuksen osalta. Lisäksi merkittävässä avustajan roolissa erityisesti kvalitatiivisen osuuden osalta toimi Sonja Lehtonen. Osallistujarekrytoinnista vastasi tutkimuskoordinaattori Eeva-Kaarina Ojala-Kylmäniemi. Raportin rakenne Raportin kvalitatiivisessa osuudessa (Osa I) kartoitettiin ajatuksia, joita tutkimusalueen neljällä eri osakohderyhmällä eli päiväkotien johtajilla, koulujen rehtoreilla, vuokratalojen asukkailla sekä asukasaktiiveilla, mukaan lukien maahanmuuttaja-aktiivit, on kestävään kehitykseen ja yhteisöllisyyteen liittyen. Osa I sisältää kvalitatiivisen tutkimusosuuden tulokset, yhteenvedon ja johtopäätökset kunkin osakohderyhmän osalta. Raportin kvantitatiivisessa osuudessa (Osa II) selvitettiin kahden osakohderyhmän, tutkimusalueen 5. luokka-asteen opettajien sekä Helsingin, Espoon ja Vantaan kuntien vuokratalojen toimitusjohtajien, isännöitsijöiden ja asumisneuvojien näkemyksiä kestävää kehitystä koskevista kysymyksistä. Osa II sisältää kvantitatiivisen tutkimusosuuden tulokset ja johtopäätökset molempien osakohderyhmien osalta. Molempien osuuksien liitteet on sijoitettu raportin loppuun. Tavoitteet 4V-hankkeen tavoitteet toteutetaan vahvistamalla kestävän elämäntavan osaamista ja kehittämällä malleja, ohjelmia ja verkostoja osallistuvan asumisen, yhteisöllisyyden ja elinympäristön parantamistyön tueksi. Hanke tähtää alueen toimijoiden osaamisen ja toimintakyvyn vahvistamiseen. Näin mahdollisuudet ja kyvyt vaikuttaa elinympäristön laatuun paranevat. Uudet mallit tähtäävät pysyvien käytäntöjen luomiseen kuntien ja muiden organisaatioiden käyttöön. Kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimusosuuden tavoitteet määrittyivät hankkeelle asetettujen tavoitteiden kautta. Kvalitatiivisessa tutkimusosuudessa keskityttiin selvittämään kunkin osakohderyhmän (päiväkotien johtajien, koulujen rehtoreiden, vuokratalojen asukkaiden sekä asukasaktiivien, mukaan lukien maahanmuuttaja-aktiivit) keskuudessa, mitä kestävään kehitykseen liittyen tällä hetkellä tehdään ja osataan, millaisia siihen liittyviä tarpeita ja toisaalta esteitä tarpeiden saavuttamiseksi on, mistä aihepiiriin liittyvää tietoa haetaan ja tunnetaanko aihepiiriin liittyvät vaikuttamisen keinot, mistä saa-

daan tai tulisi saada tukea, millaisia tavoitteita kestävään kehitykseen liittyen on ja miten kestävään kehitykseen liittyviä asioita tulisi kehittää. Kvantitatiivisissa tutkimuksissa kartoitettiin peruskouluissa ja vuokrataloyhtiöissä olevia kestävän kehityksen käytäntöjä ja seurantajärjestelmiä sekä toiminnan systemaattisuutta kestävän kehityksen osalta. Lisäksi luotiin näkemys kestävän kehityksen tulevaisuuteen ja haasteisiin. Käsillä olevan tutkimuksen ja TNS Gallupin niistä tekemien johtopäätösten pohjalta 4V-hankkeelle tarjoutuu käyttöön Helsingin, Espoon ja Vantaan hankealueelta kohderyhmälähtöistä tietoa suunnittelun ja kehittämisen tueksi sekä hankearvioinnin pohjaksi.

Yhteenveto ja johtopäätökset Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kestävää kehitystä ja yhteisöllisyyttä kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusotteen avulla. Sekä tutkimuksen kvalitatiivisessa että kvantitatiivisessa osuudessa ilmeni, että yleinen asenne kestävää kehitystä kohtaan on myönteinen. Valtaosa tutkimuksen osallistujista piti kestävää kehitystä tärkeänä, ellei jopa erittäin tärkeänä asiana. Tutkimuksen osallistujat näkivät kestävän kehityksen lähinnä ympäristöstä huolehtimisena. Sen muut osa-alueet eli taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset näkökohdat he jättivät vähemmälle huomiolle. Myös kestävän kehityksen ydintavoitteet nähtiin samankaltaisina eri kohderyhmissä: jätteitä on lajiteteltava ja niiden syntyä on vähennettävä; energiaa, luonnonvaroja ja vettä on säästettävä; liikkumisen ja tilojen ekotehokkuutta on parannettava; ekologisuus huomioitava hankinnoissa. Lisäksi kestävään kehitykseen liitettiin ympäristön siisteys, vihreys ja viihtyisyys. Kestävää kehitystä edistettiin päiväkodeissa, kouluissa, taloyhtiöissä ja kaupunginosissa melko samoin keinoin: (1) jätteitä lajiteltiin ja niiden määrää vähennettiin, (2) vettä, energiaa ja materiaaleja pyrittiin käyttämään säästäväisesti ja (3) tavaroita, esineitä ja materiaaleja kierrätettiin. Tilojen käytön ekotehokkuutta oli usein parannettu ja ympäristöystävällisyys huomioitu myös hankinnoissa ja liikkumisessa. Osallistujat painottivat vahvasti sitä, että kestävä kehitys on ennen kaikkea tekemistä, yksilön pieniä arkipäivän tekoja ja valintoja luonnon hyväksi. Periaatteella pienistä asioista tulee suuria asioita. Tavalliset, pienet asiat arkielämässä tekevät suuren eron. (rehtori, Espoo) Tämän tutkimuksen aineistossa oli selvästi nähtävillä se, että vaikka asenteet kestävää kehitystä kohtaan ovat periaatteessa myönteiset, kestävän kehityksen käytännön toteutus saattaa kuitenkin ontua. Osallistujia kiinnostikin eniten se, miten kestävää kehitystä voitaisiin käytännössä parhaiten toteuttaa tietyssä ympäristössä ei niinkään kestävä kehitys yleensä. Esimerkiksi kouluissa haluttiin tietää erityisesti muiden koulujen hyvistä käytännöistä, päiväkodeissa muiden päiväkotien hyvistä käytännöistä jne. (ks. esimerkkejä hyvistä käytännöistä, liite 5). Ei luentotyyppistä kierrätys on tärkeää, vaan enemmän sitä, miten se [kestävä kehitys] tehdään. Se on hyödyllistä. (rehtori, Espoo) Sekä tutkimuksen kvantitatiivisessa että kvalitatiivisessa osuudessa ilmeni, että kestävän kehityksen käytännön toteuttamisen suurimpina esteinä pidettiin ihmisten välinpitämättömiä tai kielteisiä asenteita kestävää kehitystä kohtaan. Kestävän kehityksen käytännön toteuttaminen vaatii yksilöiltä ja yhteisöiltä ennen kaikkea viitseliäisyyttä sekä motivoituneisuutta. Tutkimuskokonaisuuden molempien aineistojen perusteella esiin nousi kaksi merkittävänä pidettyä kestävän kehityksen toteuttamiseen liittyvää viitseliäisyyden ja motivaation estettä: (1) Epävarmuus kestävän kehityksen toteutustapojen hyödyllisyydestä Ruohonjuuritasolla on paljon innostusta ja energiaa toimia kestävän kehityksen edellyttämällä tavalla. Tietoa kestävästä kehityksestä on tarjolla paljon, mutta sen laatua ja luotettavuutta on vaikea arvioida mistä esimerkiksi voi tietää, mikä on oikeasti ympäristöystävällinen tapa toimia? Esim. energiansäästölamput ovat ongelmajätettä, mutta hehkulamput käyttävät enemmän energiaa kumpi vaihtoehdoista on parempi luonnon kannalta? Halutaan tehdä ekotekoja, mutta ollaanko me hyväntahtoisia hölmöjä? (rehtori, Helsinki)

Lisäksi jätteiden lajittelun motivaatiota vähensi osallistujien keskuudessa melko yleisesti jaettu käsitys, että lajittelusta huolimatta jätteet päätyvät kuitenkin yhteen ja samaan sekajäteastiaan. Se on järjetöntä, että porukka kulkee täällä edestakaisin ja sitten se kipataan jonnekin yhteen. (rehtori, Espoo) Tulosten perusteella voidaan esittää, että ihmisten motivoimiseksi toimimaan kestävän kehityksen edellyttämällä tavalla, tulisi (a) toiminnalla olla selvät tavoitteet, (b) toiminnan tuottaa selkeitä tuloksia, (c) ihmisillä olla varma tunne siitä, että tehty työ on aidosti hyödyllistä sekä (d) tarjota ihmisille selkeitä ja yksikäsitteisiä toimintamalleja: tee näin, älä näin. 2) Puutteellinen kestävän kehityksen infrastruktuuri Sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen tutkimusaineiston mukaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaista toimintaa edistävät etenkin helpot, selkeät ja vaivattomat käytännöt. Pääkaupunkiseudulla infrastruktuuri ei kuitenkaan tue tällä hetkellä riittävästi kestävän kehityksen mukaista toimintaa ja helppoja käytäntöjä. Tämä luultavasti johtuu siitä, että toimintaa ei ole systemaattisesti mietitty läpi kestävän kehityksen näkökulmasta. Infrastruktuurissa onkin lukusia puutteita, jotka haittaaavat kestävän kehityksen käytännön toteuttamista. Tässä tutkimuksessa tuli ilmi seuraavat puutteet: kodeissa ei ole riittävän hyvää jätteidenlajittelujärjestelmää, joka saisi jätteiden lajittelun yksinkertaiseksi, nopeaksi ja helpoksi eri jätteiden kierrätyspisteitä ei ole riittävästi eikä niiden sijainteja usein tiedetä taloyhtiöiden erilaiset seka- ja lajitellut jätteet noudetaan eri jäteautoilla eri aikoina, mikä lisää sekä pakokaasupäästöjä että kustannuksia noutokertojen lisääntyessä kouluissa rehtorit ja opettajat toimivat itse roskakuskeina, kuljettaen eri jätetyyppejä omilla autoilla pääkaupunkiseudun kierrätyspisteisiin, koska koululla ei ole erikseen kestävään kehitykseen varattuja määrärahoja (esim. lajiteltujen jätteiden poiskuljetuskustannuksiin) kouluissa oppilaat saattavat lajitella jätteitä todetakseen vain, että siivooja laittaa ne kaikki samaan jätesäkkiin, koska siivoussopimuksissa ei ole sovittu lajittelusta huonekalujen ja lelujen korjaaminen on yhtä kallista tai kalliimpaa kuin uusien ostaminen virallisten tahojen tuki puuttuu: tarvittaisiin selkeitä suuntaviivoja, suosituksia ja tavoitteita ja jopa lainsäädännöllisiä linjauksia kestävän kehityksen tueksi Kestävä kehitys päiväkodeissa ja kouluissa Kestävä kehitys nähtiin päiväkodeissa ja kouluissa tärkeänä osana lasten ja nuorten asennekasvatusta. Päiväkodeissa ja kouluissa luodaan perusta kestävää kehitystä suosivalle arvomaailmalle ja aloitetaan kestävään kehitykseen liittyvien tietojen ja taitojen opettelu. Kestävän kehityksen vaatimien tietojen ja taitojen opettelu nähtiin spiraalimaisena prosessina ensiksi lapsi opettelee omaa arkea lähinnä olevia tapoja (esim. jätteiden lajittelun) ja myöhemmin, lapsen ja nuoren tietojen ja taitojen karttuessa, opetuksessa otetaan esille laajempia ja vaikeammin ymmärrettäviä asioita. Kestävää kehitystä ja kestävän kehityksen kasvatusta ei nähty kovinkaan erillisinä asioina. Sekä päiväkodeissa että kouluissa ajateltiin, että kestävästä kehityksestä kertomisen lähtökohtana tulisi aina olla lapsen ikä ja kehitystaso. Lapsia ei esimerkiksi tulisi pelotella liiaksi erilaisilla uhkakuvilla kuten otsonikadolla tai sademetsien tuhoutumisella. Päiväkotien arjessa kestävää kehitystä pidetään vielä melko uutena asiana, kun kouluissa se on omaksuttu jo luonnolliseksi usein jopa itsestään selväksi osaksi koulun arkea. Päiväkodeissa asiaa koskevan tiedon tarve olikin suurempi kuin kouluissa.

Tutkimuksen kvantitatiivisessa osuudessa opettajat arvioivat, että oppilaat ovat vähiten sitoutuneita kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan. Kvalitatiivisen aineiston valossa oppilaiden ympäristöinnostuksen sytykkeenä voivat toimia etenkin isot, elämykselliset koulun tapahtumat, joissa on jokin kestävään kehitykseen liittyvä teema. Oppilaiden edustajia tulisi myös ottaa mukaan koulun ympäristötiimiin nykyistä enemmän. Meillä järjestettiin ympäristöaiheinen vappukarnevaali. [ ] Naamiaisasuihin ei saanut käyttää uusia materiaaleja, vaan kaikki piti olla vanhasta roskasta tai kierrätysmateriaalista, esim. kotoa tuotiin vanhoja kankaita. Siellä oli sitten kuningattaria, keisareita, robotteja jne. Ja me laulettiin yhdessä Varrella virran -laulua. Oppilaat olivat hirveän innostuneita! (rehtori, Helsinki) Kouluissa ilmeni muitakin esteitä kestävälle kehitykselle. Ensinnäkin opettajat tekevät kestävään kehitykseen liittyvän työn oman työnsä ohella. Ongelmia tuottaa myös se, että koulun keittiö- ja siivoushenkilökunta on usein ulkoistettu, jolloin he eivät toimi rehtorin alaisuudessa, eivätkä siten ole sitoutuneet noudattamaan koulun määrittelemiä kestävän kehityksen linjauksia. Ikävimmillään tästä seuraa, että kaikki koululaisten lajittelemat jätteet päätyvät sekajätteisiin. Merkittävä este on myös kestävään kehitykseen suunnattujen määrärahojen puute. Kestävä kehitys taloyhtiöissä Myös taloyhtiöiden isännöitsijät ja vuokratalojen asukkaat pitivät kestävän kehityksen edistämistä tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena asiana. Isännöitsijöiden mukaan melkein kaikkiin taloihin on esimerkiksi asetettu veden ja energian säästöön sekä jätteiden lajitteluun liittyviä tavoitteita, joihin myös pyritään käytännön toimin. Asukasturvallisuus ja -demokratia otetaan huomioon ja asukkaita pyritään innostamaan mukaan toimintaan erilaisissa rooleissa. Tuloksia myös seurataan suhteellisen tarkasti. Sekä vuokratalojen asukkaat että isännöitsijät pitivät tärkeimpinä kestävän kehityksen esteinä asukkaiden asenteita. Asukkaat pitivät lisäksi isännöitsijöiden sekä muun taloyhtiöiden henkilökunnan asenteita esteinä. Asukkaiden vaihtuvuus ja monikulttuurisuus lisäävät edelleen kestävän kehityksen edistämiseen liittyviä haasteita. Yhteisöllisyys nähtiin tärkeänä asumisviihtyvyyden ja turvallisuuden lisääjänä taloyhtiöissä. Se liitettiin lähinnä yhteishenkeen, naapureista välittämiseen ja yhteiseen tekemiseen. Toisaalta osallistujat kertoivat, että yhteisöllisyys voi saada taloyhtiössä myös erilaisia kielteisiä muotoja. Yhteisöllisyyttä edistäisi hyvä yhteistyö asukkaiden ja kiinteistöyhtiön henkilökunnan välillä. Sekä isännöitsijöiden että asukkaiden mielestä yhteistyössä olisi kuitenkin selvästi parantamisen varaa. Vuokratalojen asukkaat toivoivat, että talot ja pihat pidettäisiin hyvässä kunnossa, eikä niitä päästettäisi ränsistymään. Talojen ja pihojen hyvä kunto on asukkaiden suurin asumisviihtyvyyden tae. Viihtyvyyttä ja sitä kautta myös yhteisöllisyyttä - lisäävät myös sellaiset asiat kuin viihtyisät saunatilat, grillikatos pöytineen ja penkkeineen sekä kauniit pensas- ja kukkaistutukset. Kestävää kehitystä taloyhtiöissä edistäisi etenkin hankintojen tekeminen aikaisempaa ympäristöystävällisemmin perustein. Nyt vain osa isännöitsijöistä ottaa asian huomioon hankintojensa yhteydessä. Tästä asiasta haluttaisiin saada enemmän koulutusta ja tietoa kuin mistään muusta yksittäisestä aiheesta. Myös kotien tarkoituksenmukaiset jätteidenlajittelujärjestelmät, jätekatosten eri jätelajien paikan kertovat selkeät kyltit sekä tavoitteiden seuranta mm. asuntokohtaisilla sähkön ja veden kulutusta mittaavilla mittareilla edesauttaisivat kestävää kehitystä taloyhtiöissä. Vuokrataloyhtiöiden toimitusjohtajat, isännöitsijät ja asumisneuvojat ovat keskeinen ryhmä kestävän kehityksen periaatteiden toteutumiselle taloyhtiöissä. Taloyhtiöiden toimihenkilöt luovat työssään ne puitteet, missä kestävän kehityksen periaatteet toteutuvat tai jäävät toteutumatta. Heidän motivaationsa varmistaminen ja kestävän kehityksen saaminen luonnolliseksi osaksi heidän johtamistoimintaansa

edesauttaa asian esillä pysymistä. Asukkaat puolestaan pystyvät hyödyntämään laajemmin kiinteistöyhtiön ratkaisuja käytännössä, jos ne kyetään tarjoilemaan heille helppoina ja vaivattomina asioina. Kestävä kehitys kaupunginosissa Kaupunginosan kestävä kehitys on laaja kokonaisuus, johon kuuluvat mm. sen asukkaat, taloyhtiöt, kiinteistöt ja niiden pihat, viheralueet, vesistöt, liikennejärjestelyt, yritykset, kirjasto, lähikauppa, terveysasema, poliisi, paloasema, neuvola, koulut, päiväkodit ja alueella toimivat yhdistykset ja järjestöt. Tämä laajuus tekee kestävään kehitykseen liittyvän tuen tarjoamisen erittäin haasteelliseksi. Kaupunginosat ovat myös keskenään hyvin erilaisia, minkä vuoksi kestävän kehityksen toteuttaminen vaihtelee kaupunginosittain. Joissakin kaupunginosissa on esim. hyvin järjestetty liikenne, kun toisissa saattaa olla puutteita jalkakäytävistä ja kevyen liikenteen kulkuväylistä lähtien. Kullekin kaupunginosalle tulisikin räätälöidä oma kestävän kehityksen ohjelmansa, jossa huomioitaisiin kaupunginosan erityispiirteet samoin kuin sen vahvuudet ja heikkoudet. Vaikka kaupunginosan kestävä kehitys on aiheena laaja, ja vaikka kaupunginosat poikkeavat toisistaan suuresti, ovat kuitenkin tutkimukseen osallistuneiden sitä koskevat unelmat hyvin samansuuntaisia: unelmien kaupunginosa on siisti, vihreä ja viihtyisä paikka elää. Yhteisöllisyyttä edistävät kaupunginosissa omat asukastilat, isot kaupunginosatapahtumat (kuten Kontulapäivät) sekä jokin oma paikallinen erikoisuus, josta kaupunginosa muistetaan ja josta sen asukkaat voivat olla ylpeitä (vrt. japanilainen puutarha Roihuvuoressa). Toimintamalli eri ympäristöihin Kaikissa ympäristöissä kestävää kehitystä edistäisi selvästi se, että toiminta tehtäisiin astetta järjestelmällisemmäksi ja suunnitelmallisemmaksi. Tulosten perusteella syntyi kuva seuraavasta toimintamallista, jota soveltamalla olisi mahdollista päiväkodeissa, kouluissa, taloyhtiöissä ja kaupunginosissa päästä tähän päämäärään: (1) Ympäristökartoituksen tekeminen (mitä tehdään nyt, mitä voisi tehdä paremmin) (2) Toiminnan suunnitteleminen, ympäristöohjelman laatiminen (mitkä ovat tavoitteet) (3) Tavoitteiden seuraaminen (esim. sähkö- ja vesimittareiden käytön avulla) (4) Hyvien toimintaperiaatteiden ylläpito palkitseminen hyvästä työstä ja innostaminen Viestintä kestävästä kehityksestä Kestävää kehitystä koskevan viestinnän toivottiin välttävän tyyliä, jossa liiallisesti synkisteltäisiin maapallon tilaa tai sälytettäisiin liikaa koko maapallon tulevaisuuteen liittyvää vastuuta yksilön kannettavaksi. Enemminkin siinä tulisi painottaa, että kestävä kehitys on pieniä arjen tekoja, joita jokainen voi toteuttaa omassa elämässään, ja että kestävän kehityksen toteuttaminen on hauskaa, helppoa ja siitä saa hyvän mielen! Toiveita 4V-hankkeelle 4V-hankkeelta toivottiin etenkin käytännönläheisiä vinkkejä, valmiita toimintamalleja ja hyviä oppaita siitä, miten kestävää voidaan parhaiten toteuttaa arkielämässä. Koska kestävän kehityksen toteuttaminen näyttäytyy erilaisena riippuen siitä, onko kyse taloyhtiöstä, kaupunginosasta, päiväkodista tai koulusta, tulisi myös tuki ja tarjottu tieto räätälöidä kohteen erityispiirteet huomioiden. Kaikille tahoille tulisi siksi tehdä oma kestävän kehityksen oppaansa, jossa olisi mm. tietoa hyvistä käytänteistä juuri kyseisessä ympäristössä (esim. päiväkodeissa, kouluissa jne.). 4V-hankkeen toivottiin lisäksi toimivan eräänlaisena koordinoijana ja kestävään kehitykseen liittyvän tiedon kokoajana, koska tällä hetkellä kestävästä kehityksestä saatavaa tietoa pidettiin melko sirpaleisena. Hyvänä ideana pidettiin esim. omaa kestävän kehityksen nettisivustoa tai infopistettä, jonne voisi poiketa tai soittaa. Kiinnostusta olisi myös kestävää kehitystä koskevalle asiantuntevalle koulutukselle.

Sisällys Osa I Kvalitatiivinen osuus - Kestävä kehitys ja yhteisöllisyys: päiväkotien johtajat, rehtorit, asukkaat ja asukasaktiivit... 1 1 Johdanto... 3 2 Kestävä kehitys ja kestävän kehityksen kasvatus päiväkodeissa... 5 2.1 Kestävä kehitys unelmien päiväkodissa... 5 2.2 Mitä on kestävä kehitys?... 7 2.3 Kestävän kehityksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen merkitys... 8 2.4 Nykytilanne päiväkodeissa... 10 2.5 Kestävän kehityksen kasvatus päiväkodeissa... 16 2.6 Tiedonsaanti ja viestintä kestävään kehitykseen liittyen... 17 2.7 Yhteistyö, yhteistyötahot ja saatu tuki kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä... 18 2.8 Tuen tarve kestävään kehitykseen ja kestävän kehityksen kasvatukseen liittyen... 23 2.9 Toiveet, tavoitteet ja tulevaisuuden visiot kestävään kehitykseen ja kestävän kehityksen kasvatukseen liittyen... 26 2.10 Kokemuksia 4V-hankkeesta ja terveisiä 4V-hankkeelle... 28 2.11 Yhteenveto... 30 2.12 Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset... 31 3 Kestävä kehitys ja kestävän kehityksen kasvatus kouluissa... 33 3.1 Kestävä kehitys ja yhteisöllisyys unelmien koulussa... 33 3.2 Mitä on kestävä kehitys?... 35 3.3 Kestävän kehityksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen merkitys... 36 3.4 Nykytilanne kouluissa... 38 3.5 Kestävän kehityksen kasvatus kouluissa... 43 3.6 Tiedonsaanti ja viestintä kestävään kehitykseen liittyen... 44 3.7 Yhteistyö ja yhteistyötahot kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä... 45 3.8 Tuen tarve kestävään kehitykseen ja kestävän kehityksen kasvatukseen liittyen... 50 3.9 Esteitä kestävälle kehitykselle kouluissa... 53 3.10 Toiveet, tavoitteet ja tulevaisuuden visiot kestävään kehitykseen ja kestävän kehityksen kasvatukseen liittyen... 53 3.11 Kokemuksia 4V-hankkeesta ja terveisiä 4V-hankkeelle... 54 3.12 Yhteenveto... 54 3.13 Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset... 55 4 Kestävä kehitys ja yhteisöllisyys taloyhtiöissä... 58 4.1 Unelmien taloyhtiö... 58 4.2 Mitä on kestävä kehitys taloyhtiön asukkaan näkökulmasta?... 58 4.3 Kestävän kehityksen eri osa-alueiden tärkeys... 60 4.4 Nykytilanne taloyhtiöissä kestävän kehityksen suhteen... 60 4.5 Yhteistyö ja yhteistyötahot taloyhtiöiden kestävän kehityksen ja yhteisöllisyyden suhteen... 68 4.6 Esteet kestävälle kehitykselle taloyhtiöissä... 70 4.7 Yhteisöllisyys taloyhtiöissä... 72 4.8 Maahanmuuttajat taloyhtiöissä ja monikulttuurisuuden haasteet... 80 4.9 Tiedonsaanti ja viestintä kestävään kehitykseen ja yhteisöllisyyteen liittyen... 87 4.10 Toiveet, tavoitteet ja tulevaisuuden visiot kestävään kehitykseen ja yhteisöllisyyteen liittyen.. 88 4.11 Terveisiä 4V-hankkeelle... 89 4.12 Yhteenveto... 89 4.13 Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset... 90

5 Kestävä kehitys ja yhteisöllisyys kaupunginosissa... 92 5.1 Unelmien kaupunginosa... 92 5.2 Mitä on kestävä kehitys kaupunginosan asukkaan näkökulmasta?... 96 5.3 Suhtautuminen kestävän kehityksen määritelmään... 97 5.4 Mitä on ympäristövastuullisuus kaupunginosan asukkaan näkökulmasta?... 98 5.5 Nykytilanne kaupunginosissa... 100 5.6 Yhteisöllisyys kaupunginosissa... 101 5.7 Maahanmuuttajat ja monikulttuurisuus kaupunginosissa... 102 5.8 Esteitä ympäristövastuulliselle toiminnalle ja yhteisöllisyydelle... 104 5.9 Saatu tuki ja tuen tarve kaupunginosan kestävään kehitykseen liittyen... 105 5.10 Yhteistyö ja yhteistyötahot kaupunginosan kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä... 108 5.11 Tiedottaminen kaupunginosan tapahtumista ja muista yhteisistä asioista... 113 5.12 Miten innostaa asukkaita toteuttamaan ympäristövastuullisuutta ja yhteisöllisyyttä?... 114 5.13 Toiveet, tavoitteet ja tulevaisuuden visiot kaupunginosan ympäristövastuullisuuteen ja yhteisöllisyyteen liittyen... 114 5.14 Terveisiä 4V-hankkeelle... 115 5.15 Pääkaupunkiseudun kaupunkien väliset erot... 117 5.16 Yhteenveto... 118 5.17 Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset... 119 Osa II Kvantitatiivinen osuus - Kestävä kehitys ja yhteisöllisyys: opettajat sekä vuokratalojen toimitusjohtajat, isännöitsijät ja asumisneuvojat... 121 6 Johdanto... 123 7 Opettajat ja kestävä kehitys... 123 7.1 Kestävän kehityksen kasvatuksen sisältö... 123 7.2 Kestävän kehityksen toteuttaminen kouluissa... 126 7.3 Kestävän kehityksen näkyminen ja toteutuminen koulutyössä... 136 7.4 Tietämyksen riittävyys opetuksessa... 145 7.5 Tulevaisuuden ihannekoulu... 148 7.6 Suoraa palautetta opettajilta... 150 7.7 Johtopäätökset: opettajat ja kestävän kehityksen edistäminen... 152 8 Vuokratalojen toimitusjohtajat, isännöitsijät sekä asumisneuvojat ja kestävä kehitys 153 8.1 Kestävän kehityksen rooli ja näkyvyys isännöitsijätyössä... 153 8.2 Asumis- ja asukasviihtyvyyteen vaikuttavat tekijät... 154 8.3 Kestävän kehityksen periaatteiden toteutuminen... 160 8.4 Kestävän kehityksen tulevaisuuden haasteet... 169 8.5 Tärkeimmät tietolähteet ja koulutustarpeet... 172 8.6 Suoraa palautetta isännöitsijöiltä... 174 8.7 Johtopäätökset: vuokratalojen toimitusjohtajat, isännöitsijät sekä asumisneuvojat ja kestävän kehityksen edistäminen... 174 Liitteet Liite 1: Kvalitatiivisen tutkimuksen keskustelurungot Liite 2: Kvantitatiivisen tutkimuksen kyselylomake opettajille Liite 3: Kvantitatiivisen tutkimuksen kyselylomake isännöitsijöille Liite 4: Liitekuviot Liite 5: Hyviä käytäntöjä

Osa I Kvalitatiivinen osuus Kestävä kehitys ja yhteisöllisyys: päiväkotien johtajat, rehtorit, asukkaat ja asukasaktiivit 1

2

1 Johdanto Tässä raportin kvalitatiivisessa (laadullisessa) osiossa selvitetään tutkimusalueen neljän eri osakohderyhmän ajatuksia kestävästä kehityksestä ja yhteisöllisyydestä. Tutkimusalueen muodostivat seuraavat kohdekaupunginosat Espoo: Kirkkojärvi, Leppävaara ja Suvela Helsinki: Mellunkylä, Herttoniemi ja Roihuvuori Vantaa: Länsimäki ja Korso Kvalitatiivisen tutkimuksen osakohderyhmät muodostivat päiväkotien johtajat koulujen rehtorit vuokratalojen asukkaat sekä asukasaktiivit, mukaan lukien maahanmuuttaja-aktiivit Kohdealueiden päiväkodin johtajille ja rehtoreille käytettiin samaa keskustelurunkoa, huomioiden kuitenkin heidän toimintaympäristönsä erityispiirteet. Samoin vuokra-asukkaiden, asukasaktiivien ja maahanmuuttaja-aktiivien keskustelurungot olivat samansuuntaiset, mutta kysymyksenasettelussa oli otettu huomioon kunkin kohderyhmän suhde tutkittaviin aihepiireihin. (Ks. tarkemmin liite 1.) Ennen ryhmään tai haastatteluun saapumista osallistujat saivat sähköpostitse tai kirjeitse ennakkotehtävän. Kunkin kohderyhmän huomioivat kysymykset orientoivat varsinaiseen haastatteluun tai ryhmäkeskusteluun. Asukkaiden ja asukasaktiivien tehtävänä oli visioida parempaa elinympäristöä tai unelmien kaupunginosaa, arvioida mikä tekisi omasta elinympäristöstä paremman, sekä kertoa, mitä he odottaisivat muiden talon asukkaiden ja kiinteistöyhtiön asioista vastaavien tekevän paremman elinympäristön suhteen. Päiväkotien johtajat ja rehtorit saivat miettiä, miten kestävä kehitys ja yhteisöllisyys voisivat näkyä unelmien päiväkoti-/koulumaailmassa, miten kestävän kehityksen ja yhteisöllisyyden teemat voisi tuoda lähelle lapsia ja nuoria, sekä esittää niitä toiveita ja odotuksia, mitä heillä päiväkodin johtajina/koulun rehtoreina oli toisaalta paremman päiväkoti-/kouluympäristön ja toisaalta sen lähialueen ympäristön suhteen. Tutkimusmenetelmä valittiin kohderyhmän mukaan. Tutkimuksessa hyödynnettiin sekä syvähaastatteluja että ryhmäkeskusteluja. Henkilön vaikea tavoitettavuus ja tehtävänsä puolesta runsas aihepiiriä koskeva tietämys ohjasivat lähestymään päiväkodin johtajia ja koulujen rehtoreita henkilökohtaisin syvähaastatteluin. Samoin maahanmuuttaja-asukasaktiivit haastateltiin henkilökohtaisesti. Tällä haluttiin varmistaa, että heidän äänensä tulee varmasti kuulluksi. Kaikki haastattelut toteutettiin haastateltavalle itselleen sopivassa ja hänen valitsemassaan paikassa, joko työpaikalla tai esimerkiksi kaupunginosan asukastilassa. Yksilöhaastattelut toteutettiin 14.5. - 4.6.2009. Haastattelijoina toimivat Elina Rautavaara ja Sonja Lehtonen. Vuokratalojen asukkaat kutsuttiin puolestaan ryhmäkeskustelutilaisuuksiin ja kaupunginosaa edustavat asukasaktiivit pienryhmäkeskusteluihin. Kohderyhmissä, joissa tutkimusaiheeseen liittyvät asiat eivät ole aktiivisesti päivittäin esillä, aihepiiristä käydyn keskustelun kuuleminen antaa hyvän taustan omille ajatuksille ja generoi näkemään aihepiiriä eri näkökulmista. Koska asukasaktiivit ovat eräällä tapaa kaupunginosansa asioiden asiantuntijoita ja omaavat runsaasti ajatuksia aihepiiriin liittyen, pienemmällä ryhmällä varmistettiin, että jokaiselle jäi riittävästi aikaa kertoa näkemyksistään. Ryhmä- ja pienryhmäkeskustelut pidettiin 18.5. -25.5. välisenä aikana Helsingin ja Vantaan ryhmien osalta TNS Gallupin Itäkeskuksen ja Espoon osalta TNS Gallupin Tapiolan ryhmäkeskustelutiloissa. Ryhmien moderaattorina toimi Elina Rautavaara. 3

Seuraavassa on kooste tutkimuksen kohderyhmän haastattelujen sekä ryhmäkeskustelujen kaupunkikohtaisista lukumääristä sekä aineistonkeruutavoista. päivänkodin johtajat koulujen rehtorit maahanmuuttajat vuokratalojen asukkaat kaupunginosaaktiivit Helsinki Espoo Vantaa Yhteensä 3 kpl tunnin mittaisia yksilöhaastatteluja 3 kpl tunnin mittaisia yksilöhaastatteluja 2 kpl tunnin mittaista yksilöhaastatteluja 1 ryhmäkeskustelu, kesto n. 2 tuntia, yhteensä 5 osallistujaa 1 pienryhmäkeskustelu, kesto n. 2 tuntia, yhteensä 5 osallistujaa 3 kpl tunnin mittaisia yksilöhaastatteluja 3 kpl tunnin mittaisia yksilöhaastatteluja 2 kpl tunnin mittaista yksilöhaastatteluja 1 ryhmäkeskustelu, kesto n. 2 tuntia, yhteensä 6 osallistujaa 1 pienryhmäkeskustelu, kesto n. 2 tunti, yhteensä 3 osallistujaa 3 kpl tunnin mittaisia yksilöhaastatteluja 3 kpl tunnin mittaisia yksilöhaastatteluja 2 kpl tunnin mittaista yksilöhaastatteluja 1 ryhmäkeskustelu, kesto n. 2 tuntia, yhteensä 4 osallistujaa 1 pienryhmäkeskustelu, kesto n. 2 tuntia, yhteensä 4 osallistujaa 9 yksilöhaastattelua 9 yksilöhaastattelua 6 yksilöhaastattelua 3 ryhmäkeskustelua, yhteensä 15 osallistunutta 3 pienryhmäkeskustelua, yhteensä 12 osallistunutta Toteuttamalla syvähaastattelut ja ryhmäkeskustelut kunkin kaupungin kohdekaupunginosa-alueella, varmistettiin tulosten kattavuutta ja vertailukelpoisuutta. Rekrytointi toteutettiin 5.5.-5.6.2009 puhelimitse käyttäen hyväksi tutkimuksen tilaajan toimittamia yhteystietoja. Kaikki osallistujat saivat osallistumisesta 30 arvoisen lahjakortin. Ryhmäkeskustelujen osalta aineiston tallennemateriaali litteroitiin ja yksilöhaastattelujen kohdalla nauhoittamisen lisäksi tehtiin yksilöhaastattelujen kuluessa muistiinpanot joko tietokoneelle tai paperille. Raporttiin on otettu runsaasti suoria lainauksia haastateltavien puheista. Seuraavia lyhennelmiä on käytetty viitattaessa haastateltaviin: - p = päiväkodin johtaja (tai vastuuhenkilö) - r = koulun rehtori - a = asukas - aa = asukasaktiivi - ma = maahanmuuttaja-aktiivi - E = espoolainen - H = helsinkiläinen - V = vantaalainen 4

2 Kestävä kehitys ja kestävän kehityksen kasvatus päiväkodeissa Tässä luvussa on käytetty aineistona päiväkotien johtajien haastatteluja ja kirjallisia ennakkotehtäviä. Joukossa oli kuitenkin yksi haastateltava, joka ei ollut päiväkodin johtaja, vaan päiväkodin vastuuhenkilö ympäristövastuullisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Kestävän kehityksen periaatteiden noudattamista ja siihen kasvattamista pidettiin päiväkodeissa pääsääntöisesti erittäin tärkeänä, sillä päiväkodeissa luodaan perusta kestävää kehitystä suosivalle arvomaailmalle. Päiväkodeissa myös aloitetaan kestävään kehitykseen liittyvien tietojen ja taitojen opettelu. Kestävä kehitys ja siihen kasvatus on tärkeää päiväkodeissa. Näinhän kasvatetaan hyviä kansalaisia Suomeen. (p, E) Se on sitä, että lapsille kerrotaan, että luonto ja sen hyvinvointi on tärkeä asia. Ei roskata, lähiympäristöstä huolehditaan, ja eväsastiat pestään. (p, V) On tärkeää, että lapsessa syntyy rakkaus luontoa kohtaan. (p, H) Kestävän kehityksen vaatimien tietojen ja taitojen opettelu nähtiin spiraalimaisena prosessina ensin lapsi opettelee omaa arkea lähinnä olevia tapoja (esim. jätteiden lajittelun) ja myöhemmin, lapsen ja nuoren tietojen ja taitojen karttuessa, voidaan ottaa esille yhä laajempia ja vaikeammin ymmärrettäviä asioita. 2.1 Kestävä kehitys unelmien päiväkodissa Unelmien päiväkodissa piha-alue olisi siisti, vihreä ja viihtyisä. Siellä voisi myös kasvattaa ja hoitaa omia kasveja. Lähiympäristössä olisi monimuotoinen luonnonmetsä, jonne voisi mennä turvallisin mielin lasten kanssa retkelle. Päiväkotien pihat ovat nykyisin jotenkin karuja, on pyritty siihen, että ne olisivat helppohoitoisia ja kestäisivät kulutusta, jolloin on jouduttu tinkimään mm. nurmikoista, jotka kuitenkin tuovat vehreyttä ja viihtyisyyttä pihoille. (p, V) Olisi ihanaa, jos lähialueella olisi oikea monimuotoinen luonnonmetsä, johon voisi turvallisin mielin mennä lasten kanssa retkeilemään. Päiväkodin omalla pihalla kasvien kasvatus ja hoito olisi myös mieluista. (p, H) Ympäristön tulisi olla mahdollisimman monimuotoinen, rehevä, lapsia innostava ja nykyistä esteettisempi. (p, H) Siisti ympäristö ehdottoman tärkeä. (p, V) Päiväkoti- ja lähiympäristössä säännöllisiä siivoustalkoita yhdessä lasten, vanhempien ja lähitalojen asukkaiden kanssa. (p, E) 2.1.1 Jätteet lajitellaan, käytetään uusio- ja luonnonmateriaaleja ja säästetään energiaa Unelmien päiväkodin arjessa kaikki jätteet lajitellaan, ja jätteiden lajittelu on helppoa. Jätteiden kierrätyspisteet olisivat lähellä. Askartelussa käytetään uusio- ja luonnonmateriaaleja. Energiaa säästetään mm. sammuttelemalla turhia valoja. 5

Kierrätys toimii moitteettomasti. Biojätteet, lehdet, pahvit, lasit ja peltipurkit omiin jäteastioihin. Ongelmajätteet kuljetetaan niitä vastaanottaviin pisteisiin. (p, E) Kierrättämisen tulisi olla helppoa. Jokaiselle jätteelle oma astia. (p, E) Käytetään jätemateriaaleja askartelussa, tuunataan uusiokäyttöön, käytetään paperin molempia puolia, sammutetaan turhat valot, suljetaan tietokoneet kokonaan kun ei käytetä, ei pidetä puhelimen latureita pistokkeessa turhaan yms. Ei hankita mitään turhaa ja tilataan vain sitä mitä todella tarvitaan. (p, E) Tuotaisiin kierrätyspisteet lähemmäs, parannettaisiin yhteistyötä paikallisten järjestöjen kanssa ja päiväkodin sisällä tehtäisiin mahdollisimman helpoksi lajittelu, kierrätys ja korjaaminen. (p, V) Hankinnoissa kestävä kehitys huomioidaan ostamalla vain se, mikä oikeasti tarvitaan. Joissakin päiväkodeissa pyrittäisiin myös hankkimaan kestäviä ja korjattavia leluja, huonekaluja yms., eikä kertakäyttötavaraa. Kaikki kierrätetään, käytetään uusiomateriaaleja, korjataan kalusteita ja leluja uusien hankkimisen sijaan. Hankitaan vähän, mutta kestävää ja korjattavaa. (p, V) 2.1.2 Miten lapset saataisiin innostumaan kestävästä kehityksestä? Lapset saataisiin mukaan kestävän kehityksen toteuttamiseen etenkin sillä, että henkilökunta näyttää esimerkkiä: Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Lapset olisivat mukana kaikessa toiminnassa, kuten jätteiden lajittelussa ja ongelmajätteiden viemisessä kierrätyspisteeseen. Lapset olisivat mukana toteuttamassa kaikkea edellä lueteltua: Mitä isot edellä sitä pienet perässä! (p, E) Kaikella konkreettisella. Ei oteta ruokaa lautaselle kuin sen verran kun syödään. Ei kuluteta turhaan vettä, ei haaskata paperia, ei jätetä roskia luontoon. Keskustelua, miten paljon leluja ja tavaroita tarvitaan. Kierrättämisen opettelua. Asennekasvatusta. (p, E) Lapset otettaisiin mukaan toimintaan ja kaikki toiminta olisi sellaista, mihin myös lapset pystyvät. (p, V) Käytännön esimerkein, konkreettinen toiminta, esimerkin voimalla. (p, V) Selkeät kuvat, sadut, pelit yms. innostavat myös lapsia. Kestävän kehityksen teemat tulisivat lapsille tutuiksi myös keskustellen, askarrellen ja piirtäen. Jotta lapset saadaan innostumaan asiasta pitäisi teemojen olla heille tuttuja ja konkreettisia. Hyvät selkeät kuvat, sadut, pelit yms. materiaalit helpottaisivat teemojen käsittelyä. (p, H) 2.1.3 Innostunut henkilökunta Päiväkodissa olisi myös kestävästä kehityksestä innostunut henkilökunta. Kaikkea toimintaa lasten ruuasta vaippojen ja lelujen valintaan arvioitaisiin kestävän kehityksen näkökulmasta. Koko henkilökunta olisi asian takana samoin ostopalveluna tuotettu palvelu kuten siivous ja ruokahuolto. (p, E) Henkilökunnan tulisi olla innostunutta ja toiminnan pitäisi olla lapsille mahdollista ja turvallista. Keskustellen, askarrellen, piirtäen jne. asioista. (p, V) 6

Kaikkea toimintaa arvioidaan kriittisesti. Sitä mitä lapsille ruuaksi tarjotaan, mitä vaippoja käytetään ja minkälaisia leluja hankitaan. (p, E) 2.1.4 Tuki ja tieto kaupungin puolelta Päiväkodit saisivat tukea ja tietoa kaupungilta kestävän kehityksen suhteen. Kaupungilla olisi esim. oma Vihreä Kirjansa, ja konsultit, jotka neuvoisivat jatkuvasti päiväkoteja kestävässä kehityksessä. Helsingin kaupungilla olisi oma Vihreä Kirjansa ja omat konsulttinsa, jotka kouluttaisivat ja neuvoisivat jatkuvasti kestävän kehityksen kysymyksissä. (p, H) 2.2 Mitä on kestävä kehitys? Kestävää kehitystä pidettiin lähinnä ympäristöstä huolehtimisena, tuhlaamisen välttämisenä ja yleisenä asioista välittämisenä. Se liitettiin mm. kierrätykseen, jätteiden lajitteluun ja vähentämiseen sekä ekologiseen kuluttamiseen. Kestävä kehitys on ympäristöstä huolehtimista, tuhlauksen välttämistä ja asioista välittämistä. Se ei ole välinpitämättömyyttä. (p, V) Se liittyy ympäristönsuojeluun ja hyvinvointiin. (p, E) Se on tuhlaamisen vähentämistä, kierrätystä ja lajittelua, ekologista kuluttamista, retkiä lähimetsiin, julkisten kulkuvälineiden käyttämistä, jne. (p, V) Se on sitä, että me tuotetaan mahdollisimman vähän jätettä, ja että me mahdollisimman vähän tuhlataan resursseja. (p, H) Ei käytetä loppuun luonnonvaroja, vaan jätetään niitä myös tuleville sukupolville. Ei kuluteta tarpeettomasti energiaa ja materiaaleja. (p, E) Vain yksi päiväkodin johtaja yhdisti kestävään kehitykseen myös sosiaalisia ja kulttuurisia näkökulmia. Muut haastateltavat näkivät kestävän kehityksen miltei pelkästään ympäristönsuojeluna. Mun mielestä monikulttuurisuus kuuluu siihen myös, en tiedä miksi, mutta kuuluu. Sellainen yhteisöllisyys, että ei olla niin individualisteja, vaan että on kylä kasvattaa -ajattelumalli. (p, H) 2.2.1 Suhtautuminen kestävän kehityksen määritelmään Päiväkodinjohtajille näytettiin seuraava kestävän kehityksen määritelmä ja heitä pyydettiin kommentoimaan sitä. Kestävän kehityksen tavoitteena on, että pystyisimme yhdessä huolehtimaan ihmiskunnan hyvinvoinnista nyt ja tulevaisuudessa vähentämättä luonnon monimuotoisuutta ja ylittämättä luonnonjärjestelmien kantokykyä. Sillä tarkoitetaan ajattelua, jossa päätöksiä ja valintoja tehtäessä otetaan samanaikaisesti huomioon niiden ekologiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset seurausvaikutukset. Kestävän kehityksen kasvatuksella puolestaan tähdätään kestävän elämäntavan oppimiseen." Kaikki haastateltavat pitivät määritelmää erittäin hyvänä, selkeänä ja kattavana. Haastateltavien mielestä se sisälsi kaikki keskeiset kestävän kehityksen osa-alueet. Yksi haastateltava ehdotti, että kestävä kehitys olisi hyvä määritellä myös lapsentasoisesti, tavalla, jonka myös lapsi ymmärtää. Ihan viisasta tekstiä, näinhän se on. Että ei satuteta puita, revitä kukkia, jne. (p, V) 7

Nämä samat asiat pitäisi myös määritellä lapsen tasoisesti. (p, E) Määritelmää myös arvosteltiin. Sen tavoitteet ovat niin korkealla ja niin maailmaa syleileviä, että niiden tavoittaminen tuntuu mahdottomalta. Voi, mua rupesi ihan ahdistamaan kun tuli näin isot päämäärät eteen. (p, H) Tuosta tulee mieleen, että apua, minä tuhoan meidän maapallon, että tuntuu voimattomalta. Varmaan monella on se fiilis. (p, H) Määritelmältä toivottiin myös lisää konkreettisuutta, eli miten ja millä keinoin hienoihin päämääriin voitaisiin päiväkodin arjessa päästä? Mun mielestä toi on noin. Tätähän se on. Hieno ajatus ja siihen pitäisi pyrkiä, mutta miten oikeasti? Sitä konkreettista vielä enemmän. Että millä eri tavoin tähän päästäisiin. Kun aikaisemmin kysyit, että mitä tarvitsisi ja oli puhetta, että tietoa ja infoa ja kokemuksia muualta (p, H) Ettei maailmaa syleileviä ajatuksia. Ajatukset ovat hienoja, mutta miten niitä kohden päästään oikeasti. Ei riitä, että on hienot visiot, jos ei ole mitään miten edetään. En usko, että tästäkään maasta löytyisi ihmisiä aikuisväestöstä, ketkä ei tietäisi että huonompaan ollaan menty, miten ympäristö voi huonosti ja ihmisetkin voi huonosti, että pitäisi tehdä jotain, mutta että mitä. (p, H) Ympäristönäkökohdat koettiin luontevimmaksi osaksi kestävän kehityksen määritelmää, kun taas määritelmän taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset näkökohdat olivat haastateltaville uusi asia. Ne hyväksyttiin kuitenkin poikkeuksetta relevantiksi osaksi kestävän kehityksen määritelmää. Tämä on laajempi näkökulma kuin mitä itselleni tuli mieleen. (p, H) Näitä sosiaalisia ja kulttuurisia seurausvaikutuksia ei kyllä tule ajatelleeksi. Mutta kyllä ne siellä päiväkotitoiminnassa tulee automaattisesti esille. (p, H) 2.3 Kestävän kehityksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen merkitys Kestävää kehitystä ja kestävän kehityksen kasvatuksen merkitystä tarkasteltiin ympäristöllisistä, taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista näkökohdista käsin. Sekä kestävää kehitystä että kestävän kehityksen kasvatusta pidettiin erittäin tärkeinä useimmissa päiväkodeissa. Asennekasvatus on tärkeää ja kasvatus hyvään elämään, että sitä ovat luonto, perhe, ystävät, terveys, huumori, arjen pienet asiat, onnistumisen elämykset, rauha, vapaus, kohtuullinen toimentulo. (p, E) Olisihan se hienoa, jos me voitaisiin meidänkin päiväkodissa helposti toteuttaa kestävään kehitykseen liittyviä juttuja. (p, E) 2.3.1 Ympäristönäkökohdat Valtaosa päiväkotien johtajista oli hyvin tietoisia ympäristösuojelun tarpeellisuudesta. Vain muutamassa päiväkodissa sitä ei pidetty kovinkaan tärkeänä, ja se oli jäänyt arjen kiireiden jalkoihin mm. ajanpuutteesta johtuen. Mutta myös näissä päiväkodeissa tunnustettiin kestävän kehityksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen tärkeys, ja toivottiin, että näitä voitaisiin tulevaisuudessa toteuttaa paremmin. 8

Ennen luonto oli paljon lähempänä lapsia kun lapset olivat aina ulkona, omalla pihallaan ja lähimetsässä. Mutta nyt se suhde on paljon etäisempi kun lapsia viedään satujumppaan ym. harrastuksiin jonnekin kauas omalla autolla. (p, V) Kestävää kehitystä ja kestävän kehityksen kasvatusta pidettiin tärkeänä mm. siksi, että lapsuudessa valetaan perusta kestävää kehitystä suosivalle arvomaailmalle ja toimintatavoille. Suomalaisten tuntema rakkaus ja luonteva suhtautuminen luontoa kohtaan haluttiin siirtää myös uusille sukupolville, sillä luonnosta ja sen eläimistä välittävä lapsi haluaa todennäköisesti vaalia ympäristöään aikuisenakin. Siitä alkaa se kansalaiskasvatus. Että ne ei myöhemmin roskaa ja särje bussipysäkkejä ja heittele pulloja luontoon. Jos ne ovat oppineet kunnioittamaan ympäristöä. (p, E) Ei riitä, että esim. kompostoidaan, vaan asenne on tärkeä. (p, E) 2.3.2 Taloudelliset näkökohdat Hankintojen, liikkumisen sekä tilojen käytön ja ylläpidon ekotehokkuutta ja omien kulutusvalintojen merkitystä oli mietitty monessa päiväkodissa. Joissakin päiväkodeissa nämä taloudelliset näkökohdat olivat erittäin tärkeitä, ja niitä toteutettiin myös päiväkodin arjessa, kun taas toisissa päiväkodeissa taloudellisia näkökohtia ei huomioitu juuri ollenkaan. Koska meillä ei ole rahaa hankkia juuri mitään, niin se pakottaa toimimaan luontoa säästävästi. Me käytetään kaikki ihan loppuun. Monet kalusteet voivat kiertää vaikka viidessä eri päiväkodissa! (p, V) Meillä on vuokratilat. Ehkä siksi meillä ei ole tullut mietittyä ekotehokkuutta. Me myös tehdään hankinnat sen mukaan, mitä tarvitaan. Toki me ei osteta ylettömiä määriä leluja. (p, E) 2.3.3 Sosiaaliset näkökohdat Toimintaympäristön tasa-arvoisuutta, terveellisyyttä ja turvallisuutta, osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä yhteistyötä ympäröivän yhteiskunnan kanssa pidettiin myös tärkeänä osana päiväkodin arkea. Näiden katsottiin toteutuvan tai niihin pyrittiin päiväkodin kaikessa toiminnassa. Nämä pitää ottaa joka päivä huomioon päiväkodissa. Esim. terveellisyydestä ja turvallisuudesta meidän pitää huolehtia koko ajan. (p, E) Näitä me toteutetaan läpivalaisuna meidän kaikessa toiminnassamme. (p, V) Kyllä me tähän panostetaan, pyritään yhteisöllisyyteen. (p, H) Erityisen tärkeät ovat päiväkodin henkilökunnan suhteet lasten vanhempiin: Lasten vanhempien kanssakin ollaan joka päivä yhteistyössä, kun he hakevat lapsensa tarhasta me kerrotaan esim. miten päivä on mennyt ja jos on tapahtunut jotain erityistä. (p, E) Meidän talossa on semmoinen henki henkilökunnan ja vanhempien välillä, että kynnys on tosi matala. Semmoinen on ollut aina tavoitteena, että henkilökuntakin antaa jotain itsestään ihmisenä niille perheille, ettei olla niin vain asiakassuhteessa. Ettei kohdata heitä vain asiakkaina vaan vanhempina. Ja ollaan saatu siitä myös positiivista palautetta. Ja sitten kun on vaikeampikin paikka, niin se on helpompi ottaa puheeksi, kun välit ovat luottamukselliset ja lämpimät. (p, H) Muutama päiväkodin johtaja näki myös, että päiväkodin rooli voisi olla laajempikin. Se voisi olla eräänlainen kyläyhteisön sydän, ja olla mukana luomassa laajempaa yhteisöllisyyttä kaupunginosassaan. 9

Kiinnostaa ajatus siitä, että päiväkodin rooli olisi kyläyhteisön sydän -tyyppinen. Päiväkoti on tavallaan keskipiste, jossa alueen lapset ja heitä sinne tuovat vanhemmat kohtaavat. Voisi olla tapahtumia ja muita yhteisöllisyyttä lisääviä piirteitä. Meillä oli esim. onnistunut tapahtuma, jota varten pihalle oli tuotu mm. grilli. (p, V) Kaupunginosan asukkaiden, lasten vanhempien, muiden alueen päiväkotien ja koulujen kanssa voitaisiin yhdessä tehdä jotain mukavaa ja hyödyllistä, esim. siivota lähimetsiä, grillata, istuttaa kukkia jne. Olisi kiva saada vinkkejä jollekin isolle, yhteisölliselle, yhteisen asian jutulle. Esim. tapahtuma, jossa yhdessä päiväkodin, kaupungin asukkaiden, lasten ja lasten vanhempien kanssa siivottaisiin metsää. (p, H) Yhdessä päiväkodissa osallistuttiinkin koko alueen yhteisöllisyyden elvyttämiseen. Päiväkoti oli yhteistyössä muiden tahojen kanssa esim. järjestänyt alue- ja asukasiltoja, joihin oli tullut runsaasti ihmisiä. Toiminta oli kantanut hedelmää ja koko alueeseen oli tullut uutta eloa. Yksi meidän työntekijöistä kuuluu tämän alueen kehittämis-kokoonpanoon. Hän on siellä päiväkotien edustajana. Ja sieltä on kuullut missä täällä alueella mennään ja yritetään saada tämän alueen me-henkeä nostettua. Tässä on tehty jo paljon, ollut mm. alueiltoja. Ja se asukasiltakin, joka oli ollut, niin oli ollut tosi hyvä, ja siellä oli ollut paljon ihmisiä. Tuntuu, että tännekin on tullut jotain uutta eloa. Tuo Mellari tuli myös tuohon, joka on asukkaiden olohuone. (p, H) 2.3.4 Kulttuuriset näkökohdat Kulttuuriperinnön vaalimista, monikulttuurisuutta ja yhteisöllisen toimintakulttuurin tukemista pidettiin tärkeänä. Päiväkotien johtajat käsittivät kulttuuristen näkökohtien liittyvän ennen kaikkea monikulttuurisuuteen. Maahanmuuttajataustaisia lapsia pyrittiin kasvattamaan suomalaisten kulttuuriin ja tapoihin, mutta kuitenkin niin, että lapsen oma kulttuuritausta otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan. Myös suvaitsevaisuuteen pyrittiin. Sitten suvaitsevaisuuteen tietysti on nyt jouduttu kiinnittämään enemmän huomiota, miten erilaisia ihmisiä kohdellaan ja miten kaikki ovat tasavertaisia. Meillä on ollut ennen viime syksyä hyvin valtaväestövoittoinen päiväkoti, mutta viime syksynä maahanmuuttajataustaisia lapsia tuli meidän taloon tosi reilusti, parikymmentä, ja kun ne tulevat kerralla, niin se näkyy täällä. Siihen on jouduttu satsaamaan vähän enemmän. Tietenkin henkilökunnan on täytynyt miettiä omia arvojansa myös, että tästä on käyty keskustelua, miten eri kulttuurit kohtaavat. (p, H) Meillä on noin 30 % monikulttuurisesta taustasta olevia lapsia. Heille nämä asiat eivät aina ole yhtä selviä kuin suomalaisille. (p, E) Päiväkodissamme on paljon maahanmuuttajia. Me yritetään perehdyttää heidät suomalaisiin asioihin. (p, V) Lapset eri kulttuureista ovat rikkaus. Me koetetaan meidän päiväkodissa häivyttää evankelisluterilaisuus taustalle. (p, V) 2.4 Nykytilanne päiväkodeissa 2.4.1 Jätteiden lajittelu Miltei kaikissa päiväkodeissa lajiteltiin jätteitä. Vain yhdessä päiväkodissa ei lajiteltu jätteitä ollenkaan. Useimmissa päiväkodeissa lajiteltiin mm. biojätteet, paperit ja pahvit. Joissakin päiväkodeissa lajiteltiin myös esim. metallit, lasit, paristot, maitotölkit ja ongelmajätteet. 10