VESISTÖTARKKAILU 2015 16X290125 29.8.2016 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2015 Hämeen ELY-keskuksen alueella
1
Vapo Oy, Läntisen Suomen Hämeen turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2015 2 Sisältö 1 JOHDANTO...4 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA...4 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia...4 2.2 Turvetuotannon käsitteitä...6 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA...9 3.1 Lämpötila...9 3.2 Sadanta... 10 3.3 Lumitilanne... 11 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS... 11 4.1 Yleistä... 11 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto... 12 4.3 Vesinäytteiden analysointi... 12 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2015... 13 5.1 Turvetuotantoalueet... 13 5.3 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut... 14 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2015... 15 6.1 Yleistä... 15 6.2 Kokonaiskuormitus... 15 7 VESISTÖTARKKAILUT VUONNA 2015... 16 7.1 Yleistä... 16 8 TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU HÄMEEN ELY-KESKUKSEN ALUELLA VUONNA 2015... 17 9 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35... 17 9.1 Vanajan reitin valuma-alue 35.8... 19 9.1.1 Väärälammensuo (Hattula)... 19 9.1.2 Röyhynsuo (Janakkala)... 21 9.2 Loimijoen valuma-alue 35.9... 22 9.2.1 Varsansuo (Ypäjä)... 22 9.2.2 Letkunsuo (Ypäjä)... 23 9.2.3 Okssuo (Tammela)... 25 9.2.4 Letonsuo (Forssa)... 28 9.2.5 Rinnansuo (Tammela)... 29 10 PAIMIONJOEN VESISTÖALUE 27... 32
3 10.1 Painion valuma-alue 27.04... 33 10.1.1 Koivansuo (Tammela)... 33 11 PORVOONJOEN VESISTÖALUE 18... 35 11.1 Luhdanjoen valuma-alue 18.05... 36 11.1.1 Hirvisuo (Hollola)... 36 12 KYMIJOEN VESISTÖALUE 14... 38 12.1 Sysmän reitin valuma-alue 14.8... 38 12.1.1 Jaakkolansuo (Hartola)... 38 12.2 Ruotsalaisen alue 14.14... 39 12.2.1 Laviassuo (Heinola)... 39 13 YHTEENVETO... 41 14 VIITTEET... 42 Liitteet Liite 1. Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset Hämeen ELY -keskuksen alueella vuonna 2015 Liite 2. Hämeen ELY-keskusten alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2015 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Yhteystiedot Paristotie 15 67900 Kokkola sähköposti: etunimi.sukunimi@poyry.com puh. 010 33 28210 www.poyry.fi
4 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2015 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n 23.12.2013 ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille 2014 2018. Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2015 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen, ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY-keskuksilla. Vuonna 2015 Hämeen ELY -keskuksen Vapon 11 tuotantoalueella sijaitsi 30 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2015 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli µg/l Vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää kuvastaa a-klorofyllipitoisuus. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3 7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7 40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä.
Fosfori (kok-p) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15 25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25 100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (kok-n) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400 600 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 600 1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi, ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden ph-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa, ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä, ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista, kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat COD Mn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. 5
Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena, ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo Happamuusaste eli ph kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6 7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia, ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll. Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja, ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita, jos väriluku on alle 40 mgpt/l, ja ruskeita, jos väriluku on yli 100 mgpt/l. 6 2.2 Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä sekä veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden
7 väriluvun avulla. COD Mn -arvoa ja värilukua nostavat kuitenkin myös muut tekijät, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta. Jako-oja Oja, jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja, joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne alapuoliseen vesistöön. Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat. Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle, joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisimmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg/vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja, jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoliseen vesistöön. Lietteenpidätin Sarkaojaan asennettava säleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan Lohko Useista saroista muodostunut, yleensä luonnonesteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala.
Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha/päivä tai kg/km 2 /vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta. Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla. Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s/km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuolista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä). Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s). Virtaamansäätöpato Yleensä kokoojaojiin asennettu virtaamia tasaava patolaite 8
Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteiden poiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA-prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 9 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Hämeen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Jokioinen ja Lahti sijaitsevat painopistealueella, joten turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2015 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja. Vuoden 2015 keskilämpötila oli Jokioisilla 6,3 o C ja Lahdessa 6,0 o C, jotka olivat 1,6 1,7 astetta vertailukauden 1981 2010 keskilämpötiloja korkeampia. Vuosi 2015 oli Lahdessa ja Jokioisilla 0,3 astetta edellistä vuotta lämpimämpi (kuvat 1 2). Lämpötiloiltaan molemmat havaintopaikat olivat lähes identtiset. Talven 2014 2015 keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella vain tammi-helmikuun ajan. Kevät 2015 oli tavanomaista lämpimämpi. Kesäkuu oli keskimääräistä hieman viileämpi, mutta loppukesä keskimääristä lämpimämpää. Syksy 2015 oli vertailujaksoa 1981 2010 hieman lämpimämpi ja marras- ja joulukuu selvästi lämpimämpiä. 25 20 JOKIOINEN 2014 2015 1981-2010 15 10 oc 5 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -5-10 -15 Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Jokioisilla vuosina 2014 2015 ja vertailuajanjaksona vuosina 1981 2010.
25 20 LAHTI 2014 2015 1981-2010 10 15 10 oc 5 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -5-10 -15 Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Lahdessa vuosina 2014 2015 ja vertailuajanjaksona vuosina 1981 2010. Vuonna 2015 terminen kasvukausi alkoi Hämeessä 8.4. eli noin kaksi viikkoa aikaisemmin kuin vuosina 1981 2010 keskimäärin. Terminen kasvukausi päättyi 4.10. eli noin viikon tavanomaista aikaisemmin (Ilmatieteen laitos 2016). Terminen kasvukausi alkaa, kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy, kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5 10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 3.2 Sadanta Vuonna 2014 Jokioisissa saatiin sateita vertailujakson 1981 2010 keskiarvoa (627 mm) selvästi vähemmän (586 mm), mutta vuonna 2015 hieman enemmän (680 mm). Lahdessa satoi vuonna 2014 hieman keskimääräistä (636 mm) vähemmän (525 mm) ja myös vuonna 2015 hieman vähemmän, sillä vuoden sadesumma oli 578 mm. Turvetuotantokaudella touko- ja kesäkuu 2015 olivat hieman tavanomaista sateisempia (kuvat 3 4). Kuva 3. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Jokioisilla vuosina 2014 2015 ja vertailuajanjaksona vuosina 1981 2010.
11 Kuva 4. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Lahdessa vuosina 2014 2015 ja vertailuajanjaksona vuosina 1981 2010. 3.3 Lumitilanne Joulu- helmikuun aikaan Jokioisissa ja Lahdessa lumensyvyydet olivat tavanomaisella tasolla. Helmikuussa Lahdessa oli lunta 38 cm ja Jokioisissa 25 cm. Maaliskuun puolivälissä lahdessa oli lunta enää 10 cm ja Jokioisista lumi oli jo sulanut (kuva 5) Kuva 5. Lumen syvyys Jokioisten ja Lahden mitta-asemilla talvella 2014 2015 ja vertailuajanjaksolla vuosina 1981 2010. 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti.
12 Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. 1.11. 31.1.2015 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta vastasi Nab Labs Oy. 1.2.2015 alkaen näytteenoton ja näytteiden analysoinnin ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2015 Vapo Oy:n turvetuotannon Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 225 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 446 havaintopaikalta. Hämeen ELY-keskuksen alueelta tarkkailussa mukana järvihavaintopisteitä 10 kpl ja virtavesipisteitä 20 kpl (taulukko 1). Taulukko 1 Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2015. ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet Yhteensä Häme 20 10 30 Keski-Suomi 84 58 142 Varsinais-Suomi 62 4 66 Etelä-Pohjanmaa 106 39 145 Pirkanmaa 41 22 63 Yhteensä 313 133 446 Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa. - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa. - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa. 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä.
Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: 13 Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) ph sameus väri ph COD Mn (kaikki syvyydet) väri Kokonaisfosfori COD Mn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.- 30.8.) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5. 31.10.) 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2015 5.1 Turvetuotantoalueet Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2015 tuotantopinta-alaa 19 357 ha. Levossa oli 3 100 ha ja valmistelussa 755 ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan 3 775 ha (taulukko 2). Taulukko 2. Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2015. Vapo Oy Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut Yhteensä Häme 601 71 49 720 Pirkanmaa 2 078 151 55 677 2 961 Varsinais-Suomi 3 473 9 81 640 4 203 Keski-Suomi 3 038 1 155 264 461 4 918 Etelä-Pohjanmaa 10 081 1 800 355 1 949 14 185 Yhteensä 2015 19 270 3 186 755 3 775 26 987 Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella ja 17 eri vesistöalueella (taulukko 3). Vuonna 2015 Kokemäenjoen vesistöalueella tuotannossa olevan alan osuus (4 806 ha) oli Vapon läntisen Suomen tuotannossa olevasta pinta-alasta 24,8 %. Kyrönjoen vesistöalueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 354 ha) edusti 22,5 % Vapon läntisen Suomen tuotantoalasta, ja Kymijoen vesistöalueella vastaava osuus oli 15,6 %. Karvianjoen vesistöalueella oli 12,6 % Vapon läntisen Suomen tuotannossa olevasta pinta-alasta. Muiden 13 vesistöalueen osuus tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 25,5 %.
14 Taulukko 3. Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2015. Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa ValmistelussaTuotannosta Yhteensä poistunut 14 Kymijoen vesistöalue 3 025 1 124 264 452 4 865 18 Porvoonjoen vesistöalue 27 27 27 Paimionjoen vesistöalue 66 0,7 67 28 Aurajoen vesistöalue 68 68 33 Lapinjoen vesistöalue 77 1,0 78 35 Kokemäenjoen vesistöalue 4 720 676 124 1 041 6 561 36 Karvianjoen vesistöalue 2 437 2,1 37 358 2 835 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 285 53 107 444 38 Teuvanjoen vesistöalue 138 0,8 139 39 Närpiönjoen vesistöalue 255 22 277 42 Kyrönjoen vesistöalue 4 354 128 68 989 5 538 44 Lapuanjoen vesistöalue 804 529 390 1 723 46 Purmonjoen vesistöalue 145 96 242 47 Ähtävänjoen vesistöalue 776 109 0,7 164 1 049 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 618 329 44 37 1 028 49 Perhonjoen vesistöalue 972 288 68 208 1 536 83 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 504 7,2 511 Yhteensä 2015 19 270 3 186 755 3 775 26 987 5.2 Ominaiskuormitussuot v. 2015 Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vuonna 2015 Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannossa oli 61 ominaiskuormitussuota. Niiden mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä 6 935 ha, mikä on 26 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta (26 987 ha). Kuormituslaskentaan käytettävä pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa ja valmistelussa olevat ja alle 5 vuotta sitten tuotannosta poistuneet alueet. Vuonna 2015 ominaiskuormitussoista 44 suolla oli käytössä pintavalutus, 2 suolla kasvillisuuskenttä, 12 suolla kosteikko ja 3 suolla vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. Ominaiskuormitussoista tuotannossa tai levossa oli 59 ja valmistelussa 2. 5.3 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2015 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi vuosien 2014 ja 2015 kiintoaineen nettokuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia edellisvuosiin nähden. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2015 mittaustuloksia niiltä 61 ympärivuotiselta tarkkailuasemalta, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 2015. Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 72 g/ha/d, kokonaistypen 17,2 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,52 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) 455 g O 2 /ha/d (taulukko 4). Vuoden 2015 brutto-ominaiskuormitukset olivat edellisvuoden tasoa. Ravinteiden ja kemiallisen hapenkulutuksen nettokuormitukset olivat edellisvuotta pienempiä.
Taulukko 4. Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 2005 2015. 15 Vuosi Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn g/ha/d g O2/ha/d g/ha/d g O2/ha/d ka 2015 (n = 61) 72 17,2 0,52 455 59 10,9 0,26 49 ka 2014 (n = 57) 69 16,9 0,56 447 58 11,4 0,34 96 ka 2013 (n=42) 117 14,4 0,48 346 107 9,4 0,28 30 ka 2012 (n=38) 113 26,5 0,84 773 77 * 17,2 0,48 152 ka 2011 (n=25) 87 18,9 0,56 489 57 * 11,3 0,26 ka 2010 (n=19) 64 19,2 0,57 43 * 13,7 0,35 ka 2009 (n=25) 95 20,5 0,79 69 * 14,0 0,53 ka 2008 (n=24) 123 27,7 0,85 81 * 17,2 0,43 ka 2007 (n=23) 89 23,2 0,75 68 * 18,0 0,54 Ka 2006 (n=24) 126 28,4 0,95 93 * 20,1 0,61 Ka 2005 (n=24) 142 25,1 0,90 117 * 19,0 0,65 * Kiintoaineen taustapitoisuus 2 mg/l. 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2015 6.1 Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraporteista. Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan vuonna 2011, jolloin sille laskettiin bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 alkaen COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. 6.2 Kokonaiskuormitus Vuonna 2015 Läntisen Suomen kuormitustarkkailun raportointiin kuuluvat Vapo Oy:n turvetuotantoalueet sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Eteläisimmät suot sijoittuvat lähelle Varsinais-Suomen eteläosia ja pohjoisimmat suot Keski-Suomen pohjoisosiin. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa oli tuotantoalueita viiden eri ELY-keskuksen alueella (taulukko 5). Suurin osa tuotantoalueista sijaitsee Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, jossa on myös suurin kuormitus ELYkeskuksittain verrattaessa. Taulukko 5. Läntisen Suomen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset ELYkeskuksittain vuosina 2007 2015. Vapo Oy Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kok-N Kok-P COD Mn Häme 29 5,1 0,14 114 3,5 0,073 10 Pirkanmaa 107 17 0,60 549 9,3 0,31 81 Varsinais-Suomi 139 29 0,98 701 19 0,57 55 Keski-Suomi 125 29 0,82 723 18 0,37 11 Etelä-Pohjanmaa 403 88 2,6 2 495 56 1,3 463 Yhteensä 2015 803 168 5,1 4 582 106 2,6 620 Yhteensä 2014 797 157 4,6 4 174 109 2,7 1 092 Yhteensä 2013 1 160 156 5,8 4 110 105 3,7 693 Yhteensä 2012 1 355 294 9,7 8 713 193 5,7 1 723 Yhteensä 2011 973 204 6,2 5 301 123 2,9 Yhteensä 2010 732 208 6,3 148 3,9 Yhteensä 2009 1 040 222 8,7 150 5,8 Yhteensä 2008 1 369 301 9,4 191 5,1 Yhteensä 2007 975 251 8,1 194 5,8
16 Vesistöalueittain suurin bruttokuormitus aiheutui kiintoaineen osalta Kyrönjoen vesistöalueelle. Kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta suurimmat bruttokuormitukset tulivat Kokemäenjoen vesistöalueelle (taulukko 6). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset kohdistuivat Kymijoen ja Karvianjoen vesistöalueisiin. Näillä neljällä päävesistöalueella sijaitsee suurin osa tarkkailualueen soista. Taulukko 6. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset vesistöalueittain vuonna 2015. Vesistöalue Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 14 Kymijoen vesistöalue 125 29 0,80 727 103 17 0,36 18 18 Porvoonjoen vesistöalue 1,7 0,16 0,003 4,9 1,6 0,11 0,001 1,3 27 Paimionjoen vesistöalue 1,27 0,25 0,007 14,1 0,97 0,10 0,001 4,6 28 Aurajoen vesistöalue 3,35 0,56 0,017 23 3,1 0,41 0,011 13 33 Lapinjoen vesistöalue 4,1 0,63 0,015 11,4 3,8 0,49 0,009 2,7 35 Kokemäenjoen vesistöalue 203 40 1,4 1136 172 24 0,76 151 36 Karvianjoen vesistöalue 86 20 0,67 443 71 12 0,37-38 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 6,7 2,1 0,07 73 4,5 1,0 0,02 0,2 38 Teuvanjoen vesistöalue 3,2 0,84 0,03 21 2,6 0,56 0,016 3,0 39 Närpiönjoen vesistöalue 3,3 1,6 0,08 64 2,1 1,06 0,05 26 42 Kyrönjoen vesistöalue 210 35 0,96 990 186 23 0,48 228 44 Lapuanjoen vesistöalue 38 8,5 0,30 258 31 5,2 0,17 48 46 Purmonjoen vesistöalue 3,8 2,0 0,04 60 2,8 1,5 0,02 27 47 Ähtävänjoen vesistöalue 26 6,4 0,20 182 21 3,9 0,11 26 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 38 8,0 0,23 235 33 5,5 0,13 76 49 Perhonjoen vesistöalue 32 10,3 0,25 250 24 6,4 0,10 3 83 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 18 3,4 0,08 90 16 2,4 0,04 29 Yhteensä 2015 803 168 5,1 4582 679 106 2,6 620 7 VESISTÖTARKKAILUT VUONNA 2015 7.1 Yleistä Vuoden 2015 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, on sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa siirryttiin vuonna 2014 aiemmin käytetystä kalenterivuosijaksosta päästötarkkailussa käytettyyn tarkkailujaksotukseen, joka alkoi 1.11.2013 ja päättyi 31.10.2014. Vesistötarkkailuun jaksotuksen muutos ei suoranaisesti vaikuta, sillä vesinäytteenottoa ei vesistöistä tehdä marras-joulukuussa. Päästötarkkailutuloksien perusteella tehtyihin vesistöjen pitoisuusvaikutusarvioihin voidaan muutoksen seurauksena käyttää suoraan saatuja päästötarkkailutuloksia. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2015 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueelle on laskettu käyttäen 1.11.2014 31.10.2015 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vastaavan ajan keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1. 3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2015 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat liitteenä 2.
17 8 TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU HÄMEEN ELY-KESKUKSEN ALUELLA VUONNA 2015 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2015. Hämeessä voimassaolevat ympäristöluvat olivat vuonna 2015 Janakkalassa Röyhynsuolla, Hattulassa Väärälammensuolla, Tammelassa Rinnansuolla, Okssuolla ja Koivansuolla, Hollolassa Hirvisuolla, Hartolassa Jaakkolansuolla ja Heinolassa Laviassuolla. Myös pienillä Forssan Letonsuolla sekä Ypäjän Letkunsuolla ja Varsansuolla on voimassa olevat ympäristöluvat. Loimaalla sijaitsevalla pienellä Keinusuolla (5 ha) on tuotanto päättynyt. 9 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu Keski- Suomesta Selkämerelle, ja sen pinta-ala on 27 046 km 2 ja järvisyys 10,99 %. Viljelymaita on 456 090 ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden, Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen luonnetta on muutettu aikojen saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten, ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön. Taajamien ja teollisuuden jätevesikuormituksen vähennyttyä hajakuormitus on noussut joen suurimmaksi kuormittajaksi. Turvetuotantoalueita on vesistöalueella noin 9 100 ha, mikä on 0,33 % koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista Kokemäenjoen vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 2015 noin 5 520 ha (tuotannossa, levossa tai valmistelussa). Kokemäenjoen keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2014 31.10.2015 Huittisissa Loimijoen Maurialankoskessa 23,0 m 3 /s, kun vuosien 1971 2000 keskivirtaama on vastaavalla jaksolla ollut 24,7 m 3 /s (kuva 6). Loimijoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2014 ja myös kevättulvien 2015 aikaan. Kuva 6. Kokemäenjoen vesistöalueen Loimijoen Maurialankosken päiväkeskivirtaama 1.11.2014-31.10.2015 ja vertailukaudella vuosina 1971 2000.
18 Kokemäenjoen vesistöalueella Hämeen ELY-keskuksen alueella oli vuonna 2015 Vapolla 7 toiminnassa olevaa turvetuotantoaluetta (tuotannossa noin 490 ha). Pienellä Keinusuolla tuotanto on päättynyt, mutta sen kuormitukset lasketaan edelleen alle 5 vuotta sitten poistuneelle 9 ha alalle. Tuotantoalueet sijaitsevat Vanajan reitillä ja Loimijoen valuma-alueella (taulukko 7). Taulukko 7. Kokemäenjoen vesistöalueen Hämeen ELY-keskuksen alueen Vapon turvetuotantoalueet ja tuotantoalat vuonna 2015. Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2015, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 35 Kokemäenjoen vesistöalue 4806,0 589,4 124,3 35.8 Vanajan reitin valuma-alue 237,6 0,0 0,0 35.81 Hiidenjoen alue 127,2 0,0 0,0 35.811 Hiidenjoen suualue Röyhynsuo Janakkala 127,2 0,0 0,0 35.88 Hyvikkälänjoen valuma-alue 110,4 0,0 0,0 35.885 Renkajoen yläosan va Väärälammensuo Hattula 110,4 0,0 0,0 35.9 Loimijoen valuma-alue 632,3 5,1 0,0 35.92 Loimijoen yläosan alue 47,3 0,0 0,0 35.923 Jokioisen a Varsansuo Ypäjä 26,1 0,0 0,0 35.924 Ypäjoen va Letkunsuo Ypäjä 21,2 0,0 0,0 35.93 Pyhäjärven alue 128,3 5,1 0,0 35.937 Oksjoen va Okssuo Tammela 128,3 5,1 0,0 35.96 Kojonjoen valuma-alue 32,3 0,0 0,0 35.964 Koijoen yläosan a Letonsuo Forssa 32,3 0,0 0,0 35.969 Onkijoen va Keinusuo Loimaa 35.98 Turpoonjoen valuma-alue 43,0 0,0 2,0 35.985 Kauhaojan va Rinnansuo Tammela 43,0 0,0 2,0 Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Satakunnan vesien toimenpideohjelman mukaan Kokemäenjoen vesistöalueen viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 337 t ja typpeä 9 630 t. Kokemäenjoen alaosan ja Loimijoen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on noin 65 % ja typpikuormituksesta noin 54 %. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueelle oli vuonna 2015 kiintoaineen osalta noin 172 t, typen osalta 24,2 t, fosforin osalta 0,76 t ja kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli noin 1 136 t O 2.. Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueilla on arvioitu käyttäen Kokemäenjoen vesistöalueen virtaamahavaintopaikkojen keskivaluntoja ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vesistökuormitustietoja. Jaksolla 1.11.2014 31.10.2015 keskivalunnat olivat Kokemäenjoen vesistöalueella välillä 5,3 11,7 l/s/km 2. Suurimmat valunnat olivat Virroilla Killinkoskella ja alhaisimmat Äetsässä. Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotannon kuivatusvesien vuonna 2015 aiheuttama teoreettinen kiintoaineen lisäys oli 0,03 mg/l, typen 3,6 µg/l ja fosforin 0,1 µg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen teoreettinen bruttolisäys oli 0,17 mg/l O 2 (taulukko 8). Hämeen ELY-keskuksen 1. jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat erittäin pieniä. 2. jakovaiheen valuma-alueista keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset olivat Pyhäjärven valuma-alueella. 3. jakovaiheen valuma-alueista suurimmat typen ja fosforin vesistökuormitusvaikutukset tulivat Tammelan Okssuolta kohdistuen Oksjokeen.
19 Kiintoaineen osalta suurimmat laskennalliset pitoisuusnousut tulivat Tammelan Rinnansuolta kohdistuen pieneen Kauhaojaan. Taulukko 8. Vapon Kokemäenjoen vesistöalueen Hämeen ELY-keskuksen turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna 2015. Vesistöalue Suo Kunta Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 35 Kokemäenjoen vesistöalue 0,17 0,03 3,6 0,1 35.8 Vanajan reitin valuma-alue 0,07 0,01 2,2 0,03 35.81 Hiidenjoen alue 0,05 0,004 1,3 0,03 35.811 Hiidenjoen suualue Röyhynsuo Janakkala 0,05 0,004 1,3 0,03 35.88 Hyvikkälänjoen valuma-alue 0,09 0,02 3,5-0,0004 35.885 Renkajoen yläosan va Väärälammensuo Hattula 0,68 0,17 27,0-0,003 35.9 Loimijoen valuma-alue 0,14 0,07 4,0 0,28 35.92 Loimijoen yläosan alue 0,02 0,01 0,9 0,07 35.923 Jokioisen a Varsansuo Ypäjä 0,01 0,01 0,7 0,06 35.924 Ypäjoen va Letkunsuo Ypäjä 0,16 0,14 8,0 0,62 35.93 Pyhäjärven alue 0,19 0,008 3,7 0,07 35.937 Oksjoen va Okssuo Tammela 4,63 0,19 90,8 1,7 35.96 Kojonjoen valuma-alue 0,03 0,02 1,4 0,01 35.964 Koijoen yläosan a Letonsuo Forssa 0,08 0,07 4,3 0,04 35.969 Onkijoen va Keinusuo Loimaa 0,06 0,01 1,6 0,03 35.98 Turpoonjoen valuma-alue 0,1 0,03 2,6 0,02 35.985 Kauhaojan va Rinnansuo Tammela 1,8 0,66 50,4 0,3 9.1 Vanajan reitin valuma-alue 35.8 9.1.1 Väärälammensuo (Hattula) Väärälammensuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös nro 65/2006/4, dnro LSY 2004-Y-418, myönnetty 15.6.2006). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 10.10.2007 (nro 07/0328/1). VHO:n päätöksestä valitettiin Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi asian 20.11.2008 antamallaan päätöksellä (dnro 3667/1/07). Väärälammensuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Renkajoen yläosan valuma-alueella (35.885). Väärälammensuolla oli vuonna 2015 tuotannossa 110,4 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä ja kosteikko. Väärälammensuon kuivatusvedet purkautuvat kahta eri laskuojaa pitkin: Pikkulamminojan kautta Veittijärveen ja edelleen Renkajokeen ja myös reittiä Väärälammen, Keskisen, Alalammen ja Pikkulamminojan kautta Veittijärveen. Pikkulamminojan vesistöhavaintopaikat on poistettu tarkkailusta Hämeen ELYkeskuksen hyväksynnällä vuonna 2010, mutta Väärälampi ja Veittijärvi kuuluvat edelleen vesistötarkkailuun. Väärälammin pintavesi on ollut väriltään tummaa, hapanta ja rautapitoista (taulukko 9). Typpiyhdisteitä on ollut vedessä kohtalaisesti runsaasti, mutta fosforia suhteellisen vähän. Vuonna 2015 Väärälammin pintaveden laatu oli pääpiirteittäin samanlaista kuin jaksolla 1999 2014 keskimäärin. Väärälammin levätuotanto on ollut yleensä runsasta, mutta elokuussa 2015 se oli suhteellisen vähäistä. Pintavesien happitilanne oli sekä talvella että kesällä 2015 välttävä, mutta kesällä happi oli loppunut kokonaan alusvedestä, ja sen seurauksena alusveden rauta- ja typpipitoisuudet olivat erittäin korkeita. Väärälampi on vuosien 1999 2015 keskimääräisen typpipitoisuuden ja levätuotannon perusteella rehevä ja fosforipitoisuuksien perusteella lievästi rehevä.
20 Veittijärven vesi on laadullisesti hyvin samanlaista kuin Väärälammin, eli sen vesi on ollut rautapitoista, tummanruskeaa ja COD Mn -arvon perusteella humuspitoista (taulukko 9). Fosforia Veittijärven pintavedessä on ollut vähän. Pintaveden keskimääräiset ravinnepitoisuudet kuvaavat rehevyyttä tai lievää rehevyyttä. Veittijärven pintaveden laatu oli vuonna 2015 hieman parempaa kuin jaksolla 1999 2014 keskimäärin, sillä ravinteita ja rautaa oli vähemmän. Veittijärvi on selvästi syvempi (max. 10 m) kuin Väärälampi, mistä johtuen Veittijärven alusvesi on ollut usein lähes hapeton. Myös talvella ja kesällä 2015 alusvesi oli hapetonta ja välivedessäkin (5 m) happitilanne oli huono. Taulukko 9. Väärälammensuon järvihavaintopaikkojen vedenlaatu vuosina 1999 2015. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Väärälampi 1999-2014 n= 32 52 6,2 2,7 287 5,4 4,9 1182 367 46 19 3 2639 18,5 38 minimi 11 5,4 <1 150 0,8 2,9 800 31 <5 9 <2 820 1,4 21 maksimi 90 7,2 11,0 450 26,0 6,9 1730 1300 160 41 7 5300 89,1 57 16.3.2015 66 5,6 1,0 230 1,5 3,2 930 10 930 32 10.8.2015 55 7,0 2,5 300 4,1 7,0 780 44 18 24 <2 3600 6,4 35 Veittijärvi 1999-2014 n= 32 67 6,6 1,9 226 4,7 5,1 1070 133 110 17 3 2094 27,2 28 minimi 33 6,0 <1 150 1,4 1,7 670 12 20 9 <2 950 7,3 20 maksimi 91 7,3 3,9 400 53,0 6,5 1500 650 210 26 7 3100 50,0 47 16.3.2015 74 5,9 1,2 220 1,8 3,6 940 11 1100 27 10.8.2015 96 7,3 2,4 170 1,8 5,2 680 14 110 17 <2 1500 10,0 24 Väärälammensuon pintavalutuskentältä lähtevän veden laatu oli vuonna 2015 suhteellisen hyvää, sillä 29 otetun näytteen keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli 14 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 1 125 µg/l, kiintoainepitoisuus 4,6 mg/l ja COD Mn -arvo 25 mg/l O 2. Väärälammensuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset (netto) Renkajoen yläosan valuma-alueelle olivat vuonna 2015 keskivalumatilanteessa suhteellisen vähäisiä eli typelle 27 µg/l ja kiintoaineelle 0,17 mg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta pitoisuusvaikutus (brutto) oli 0,7 mg/l O 2, ja sen nettopitoisuusnousu oli negatiivinen, sillä kuivatusvesien keskimääräiset pitoisuudet olivat alempia kuin luonnontilaisten suovesien. Fosforia Väärälammensuolta lähtevässä vedessä oli niin vähän, että sen pitoisuusvaikutukset jäivät myös negatiivisiksi. Väärälammensuon turvetuotantoalueelta lähtevissä kuivatusvesissä oli vuonna 2015 enemmän typpiyhdisteitä, mutta vähemmän fosforia ja humusaineita kuin Väärälammessa, joten vesistövaikutukset Väärälampeen jäivät lieviksi näkyen typpipitoisuuksien lievänä kasvuna. Teoreettiset laskelmat osoittavat samaa. Väärälammen luusuassa yläpuolinen valuma-alue on ympäristöluvan mukaan 5,4 km 2, ja laskelmien perusteella vuonna 2015 typen pitoisuus kohosi kuivatusvesien vaikutuksesta Väärälammessa 365 µg/l. Kiintoaineen pitoisuusnousu oli 2,3 mg/l, mutta fosforin pitoisuuksia kuivatusvedet eivät kohottaneet lainkaan. Veittijärven luusuassa yläpuolinen valuma-alue on ympäristöluvan mukaan 7,9 km 2, ja teoreettisen laskelman perusteella vuonna 2015 typen pitoisuus kohosi kuivatusvesien vaikutuksesta Veittijärvessä 250 µg/l. Kiintoaineen pitoisuusnousu oli vähäinen, 1,6 mg/l, mutta Veittijärven fosforin pitoisuuksia kuivatusvedet eivät kohottaneet lainkaan. Väärälammensuon kuivatusvesien vaikutukset Veittijärven vedenlaatuun ovat todellisuudessa laskennallisia vähäisempiä, sillä kuivatusvesireitillä on kaksi lampea ennen Veittijärveä, jotka osaltaan pidättävät aineita ja siten osaltaan vähentävät kuivatusvesisen vesistövaikutuksia.
9.1.2 Röyhynsuo (Janakkala) Röyhynsuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös nro 52/2007/4, dnro LSY 2004-Y-142, myönnetty 1.6.2007). Röyhynsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 2000 ja tuotanto 2001. Röyhynsuolla oli tuotantoa 127,2 ha alalla vuonna 2015. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuoden toimiva pintavalutuskenttä. Röyhynsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Hiidenjoen suualueen valumaalueella (35.811). Röyhynsuon kuivatusvedet purkautuvat pintavalutuskentältä Ilmusjärveen ja Välijoen kautta edelleen Vettenjakamoon, jossa ne yhtyvät Kernaalanjärvestä tulevaan virtaukseen. Röyhynsuon havaintopaikoista Puujoki sijaitsee kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ja Välijoki purkukohdan alapuolella. Puujoen ja Välijoen havaintopaikkojen välille jää matala ja virtausta tasaava Ilmusjärvi. Puujoen valuma-alue on suuri (noin 1 000 km 2 ), ja siitä Röyhynsuon turvetuotantoalueen osuus on vain 0,2 %. Puu- ja Välijoen vedet ovat olleet vuosina 1999 2014 happamuudeltaan neutraaleja, ravinteikkaita ja sameita (taulukko 10). Puujoen ja Välijoen vuosien 1999 2014 keskimääräisessä vedenlaadussa on ollut hieman eroja. Välijoen vedessä on ollut yleensä Puujokea enemmän fosforia ja humusaineita. Vuonna 2015 havaintopaikkojen vedenlaatu oli samanlaista, eikä käytännössä eroja ollut lainkaan. Vuosien 1999 2015 keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Puujoki ja Välijoki ovat reheviä vesistöjä. Taulukko 10. Röyhynsuon havaintopaikkojen vedenlaatu vuosina 1999 2015. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Puujoki yp. 1999-2014 keskiarvo n = 43 7,0 7,6 94 8,1 12,4 1626 53 879 52 11 714 15 minimi 5,9 <1 35 1,8 9,9 480 6 <5 25 <2 330 6 maksimi 7,6 80,5 200 35,9 17,2 4500 200 2800 190 44 2300 31 7.4.2015 7,0 15,0 140 24,0 11,9 3000 61 1700 17 10.8.2015 7,1 5,2 84 4,7 12,3 1100 37 440 45 2 530 14 5.10.2015 7,2 2,4 70 4,4 13,9 1100 33 470 11 keskiarvo 2015 7,1 7,5 98 11,0 12,7 1733 37 440 46 2 900 14 Välijoki ap. 1999-2014 keskiarvo n = 43 7,0 12,5 107 8,6 11,7 1629 69 657 60 9 743 19 minimi 5,7 1,3 35 1,1 6,0 460 10 <5 23 <2 320 6 maksimi 7,4 270,0 420 83,8 17,1 6300 800 2700 460 36 3000 130 7.4.2015 7,1 15,0 140 25,0 11,8 3000 61 1700 17 10.8.2015 7,1 6,0 84 5,2 12,3 1100 40 440 40 2 550 15 5.10.2015 7,3 3,4 75 5,2 14,0 1200 37 580 11 keskiarvo 2015 7,2 8,1 100 11,8 12,7 1767 40 440 46 2 943 14 Puujoen kautta tuleva hajakuormitus on niin suurta, ettei Röyhynsuon turvetuotantoalueen kuivatusvesillä ole ollut havaittavaa vaikutusta Välijoen vedenlaatuun, sillä ylä- ja alapuolisten havaintopaikkojen vedenlaatu on ollut viime vuosina lähes samanlaista. Röyhynsuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Hiidenjoen suuren (2191 km 2 ) valuma-alueen alarajalla (Miemalanselkä) olivat vuoden 2015 keskivalumatilanteessa hyvin vähäiset, typelle 1,3 µg/l, kiintoaineelle 0,004 mg/l ja fosforille 0,03 µg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttopitoisuuslisäys oli 0,05 mg/l O 2. Röyhynsuolta lähtevässä vedessä oli vuonna 2015 otetuissa 25 näytteessä keskimäärin kokonaisfosforia 76 µg/l, kokonaistyppeä 1 868 µg/l, kiintoainetta 9,3 mg/l ja COD Mn - arvo oli 61 mg/l O 2. Laimeneminen on tehokasta alapuolisessa vesistössä, joten kohta- 21
22 laisen korkeista ainepitoisuuksista huolimatta ei vesistövaikutuksia ollut havaittavissa vuonna 2015. 9.2 Loimijoen valuma-alue 35.9 9.2.1 Varsansuo (Ypäjä) Varsansuolle on Etelä-Suomen aluehallintovirasto myöntänyt ympäristöluvan 5.12.2012 (päätös nro 268/2012/2, dnro ESAVI/205/04.08/2011). Vapo Oy haki muutosta ympäristölupaan ja Etelä-Suomen Aluehallintovirasto teki päätöksen asiasta 11.6.2013 (dnro ESAVI/113/04.08/2013). Varsansuon pienehkön turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin puiden kaadolla vuonna 1996, mutta varsinaisia ojituksia ei tehty kuin vuonna 1997, joka oli myös ensimmäinen tuotantovuosi. Varsansuon tuotantoalueen vesiensuojelumenetelmänä on ollut kesäkuusta 2013 lähtien kemikaalikäsittely. Vuonna 2015 tuotannossa oli 26,1 ha. Varsansuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Jokioisen valuma-alueella (35.923). Varsansuon kuivatusvedet johdetaan purkuojaa pitkin Varsanojan kautta Alhonojaan ja edelleen Loimijokeen. Varsanojassa on sijainnut vesistötarkkailupiste jo vuodesta 1999 alkaen. Vuonna 2013 lisättiin Alhonojaan myös vesistöhavaintopaikka. Varsanoja on pieni, matala ja savipohjainen oja. Varsanoja kerää vesiä tuotantoalueen lisäksi kahdelta laajalta peltoaukealta. Peltoalueilta tuleva voimakas hajakuormitus peittää Varsansuon tuotantoalueen kuivatusvesien mahdolliset pitoisuusvaikutukset. Vuosien 1999 2014 keskimääräisten vedenlaatutietojen perusteella (taulukko 11) Varsanojan vesi on ollut laadullisesti erittäin heikkoa; ravinteita ojavedessä on ollut erittäin runsaasti ja vesi on ollut hyvin sameaa sekä rautapitoista. Korkeista rautapitoisuuksista johtuen vesi on ollut väriltään varsin tummaa. Vuonna 2015 Varsanojan vedenlaatu oli yhtä heikkoa kuin aikaisempina vuosina, vaikka ravinteita oli aiempaa vähemmän, mutta silti runsaasti. Alhonojan vedenlaatu oli vuonna 2015 parempaa kuin Varsanojassa, sillä humusta ja rautaa oli vedessä huomattavasti vähemmän (taulukko 11). Suovesien ja siten myös kuivatusvesien vaikutukset Alhonojan veteen ovat varsin vähäiset erittäin alhaisten humusainepitoisuuksien perusteella. Varsansuon kemikaloinnin toimintaa tarkkailtiin vuonna 2015 tehostetusti. Lähtevän veden laatu oli 18 näytteen perusteella heikohko. Keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli 177 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 2132 µg/l, kiintoainepitoisuus 34 mg/l ja COD Mn -arvo 31 mg/l O 2. Kemikalointi alentaa yleensä fosforipitoisuuksia ja COD Mn - arvoa. Kuivatusvesissä oli edelleen runsaasti fosforia, ja COD Mn -arvo ei ollut alhainen, joten käsittely ei ollut erityisen tehoavaa. Varsanojan veden ravinnepitoisuudet olivat vuonna 2015 alempia kuin tuotantoalueelta lähtevän veden, joten kuivatusvesillä oli vaikutuksia Varsanojan veden laatuun. Varsanojan valuma-alue laskussa Loimijokeen on ympäristöluvan mukaan 11,8 km 2 ja teoreettisen laskelman perusteella vuonna 2015 typen pitoisuus kohosi kuivatusvesien vaikutuksesta Varsanojassa 66 µg/l, fosforin 5,5 µg/l ja kiintoaineen 1,0 mg/l. Varsansuon teoreettiset pitoisuusvaikutukset Loimijokeen ovat kiintoaineen ja ravinteiden osalta erittäin vähäiset, sillä Jokioisen valuma-alueen yläpuolinen pinta-ala on varsin suuri (1077 km 2 ) ja siten laimenemisolosuhteet hyvät.