Työssäoppijan ohjaaminen työpaikalla

3. Työssäoppijan ohjaaminen työpaikalla - Nuorten ohjaaminen ja valmentaminen työssäoppimisjaksolla - Erilaiset opiskelijat ja ohjaustyylit työpaikalla - Erilaiset työssäoppimisen opiskelu- ja toteutustavat - Oppimisilmapiiri ja motivointi - Vuorovaikutustaidot - Ristiriitatilanteiden ja konfliktien käsittely

3.1 Työpaikkaohjaajan rooli Sanonta Työ tekijäänsä opettaa ei sellaisenaan päde työssäoppimisessa, sillä opiskelija ei ole vielä alansa ammattilainen, vaan tarvitsee kehittyäkseen ammattinsa osaavan henkilön tukea ja ohjausta työ- tehtävissään. Työssäoppijan ohjaamisessa tärkeää on sanallinen ohjaus, rohkaiseminen, motivointi ja oppijan mielen- kiinnon suuntaaminen oleelliseen. Työpaikkaohjaajan keskeisenä tehtävä on hyvän oppimisympäristön luominen ja ylläpitäminen. Hyvä oppimisympäristö on avoin, oppimaan innostava, myönteinen ja turvalli- nen. 36 Ohjaaja auttaa opiskelijaa pohtimaan kriittisesti omia oppimiskokemuksiaan. Ohjaajalla on merkitystä myös opiskelijan ammatillisen uran suuntaamisessa. Työpaikkaohjaaja toimii opiskelijalle usein roolimallina tai esikuvana. (Lasonen 2000, 6, 10.) Työhön opastaja Ammatillinen esikuva Neuvonantaja Tuki, mentori Perehdyttäjä Ohjaaja TYÖPAIKKA- OHJAAJAN ROOLIT Kouluttaja, opettaja Ulkoinen markkinoija, yhteyshenkilö Valmentaja Sisäinen markkinoija, yhteyshenkilö Muutosagentti Kehittäjä Koordinaattori KUVIO 7: Työpaikkaohjaajan roolit

momutoko TYÖTEHTÄVÄN KOKONAISUUDESTA VASTAAMINEN TYÖTEHTÄVIEN ITSENÄINEN TEKEMINEN TIETTYJEN VALITTUJEN TEHTÄVIEN ITSENÄINEN SUORITTAMINEN TYÖTEHTÄVIEN TEKEMINEN AUTETTUNA JA AVUSTETTUNA TYÖTEHTÄVISSÄ AVUSTAMINEN TYÖTEHTÄVIEN TEKEMISEN SEURAAMINEN JA HAVAINNOINTI Kuvio 8: Työpaikkaohjaajan rooli ja ohjauksen tarve muuttuu työsoppimisen edistyessä ja työssäoppijan taitojen kasvaessa. Opastaja Ohjaaja Kouluttaja Valmentaja Mentori Kehittäjä Muutosagentti Sisäinen markkinoija ja yhteyshenkilö Ulkoinen markkinoija ja yhteyshenkilö Koordinaattori perehdyttää yrityksen / työyhteisön toimintaan ja yksittäisiin työtehtäviin sekä työturvallisuuteen huolehtii oppijan ammattipätevyyden kehittymisestä ohjaten ja arvioiden. Työpaikkaohjaaja on opiskelijan tuki ja opastaja ammattitaidon kehittyessä ja henkilökohtaisessa kasvussa. Vastaa oppimisen arvioinnista ja toteuttaa sen yhdessä oppijan ja työyhteisönsä niiden jäsenten kanssa, joiden työhön oppimisella on välitöntä vaikutusta. opettaa ja arvioi erilaisin menetelmin tarkastelee yhdessä opiskelijan kanssa laajempia työkokonaisuuksia ja niiden yhteyttä henkilökohtaiseen opiskeluohjelmaan. Osallistuu työssäoppimisen kehittämiseen. neuvonantaja, henkinen tuki, mikä vaatii myönteistä asennetta ja herkkyytä huomata tuen tarve oikein. Tarkastelee opiskelijan ammatillista kasvua ja opiskelun yleisiä tavoitteita sekä työelämän vaatimuksia ja mahdollisuuksia koulutuksen tukemiseen. kehittää työyhteisöä ja tukee työssäoppijan kehittymistä. dynaaminen asioiden muuttaja, jolla on rohkeutta uida vastavirtaan. organisaatiossa ylös- ja alaspäin sekä sivuille. Työpaikkaohjaaja on koulutusasioiden yhdyshenkilö yrityksen sisällä. toimii koulutusasioissa yhteistyössä oppilaitoksien ja muiden tahojen kanssa työelämän edustaja, esittelee yrityksensä työpaikkakoulutusta. organisoi ja kehittää toimialueensa erilaisten työssäoppijoiden (harjoittelijat, TET-jaksolaiset, oppisopimusopiskelijat, uudet työntekijät) ohjaamista, oppimista ja koulutusta. 37

Ohjaaja opastajana Työssäoppiminen alkaa opiskelijan perehdyttämisellä ja työtehtävien antamisella. Alkuvaiheessa monet asiat ovat opiskelijalle uusia ja hän kaipaa ohjausta. Työpaikkaohjaajan tulisi antaa hänelle selkeitä ohjeita sekä seurata ja tukea työn suoritusta. Neuvojen ja ohjeiden ymmärtämisen varmistamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Työpaikkaohjaajan tulisi ottaa huomioon opiskelijoiden erilaiset valmiudet suoriutua tehtävistä. Oppijat ovat keskenään erilaisia, osa oma-aloitteisia, helposti innostuvia ja uusiin asioihin ripeästi tarttuvia, toiset arempia ja enemmän ohjausta vaativia. Opiskelijan lähtötasoon perehtyminen on ohjaamisen kannalta tärkeää. Työpaikkaohjaajan olisi hyvä tutustua opiskelijan aikaisempiin opintoihin ja muuhun osaamiseen. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että opiskelija esittelee osaamistaan joko opintosuoritusotteen, laatimansa ansioluettelon (CV), portfolion tai työnäytteen avulla. 38 Ohjaaja valmentajana Työssäoppimisen edetessä työpaikkaohjaaja voi toimia enemmän opiskelijan valmentajana. Ohjaaja voi antaa opiskelijalle enemmän vastuuta huomatessaan, että tämä pystyy suoriutumaan annetuista tehtävistä ja osoittaa työssään vastuuta ja sitoutuneisuutta. Työtehtäviä voi suunnata opiskelijan taipumusten ja mielenkiinnon mukaan. Ohjaaja pyrkii tarjoamaan opiskelijalle yhä haastavampia tehtäviä ja auttaa opiskelijaa ratkaisemaan ongelmia. Opiskelijalle ei enää tarvitse antaa valmiita ratkaisumalleja, vaan opiskelijan on itse pyrittävä muodostamaan työtehtäviinsä ratkaisut, jotka ohjaaja hyväksyy. Ohjaaja motivoi opiskelijaa tekemään tuottavaa ja laadukasta työtä oikeilla ja turvallisilla työmenetelmillä sekä kannustaa ja rohkaisee opiskelijaa yhä parempiin suorituksiin. Ohjaaja tukijana Omista oppimistavoistaan tietoisen, itseohjautuvan ja vastuuta ottavan opiskelijan työpaikkaohjaaja toimii opiskelijan oppimisen ja kasvun tukijana. Opiskelija tarvitsee ohjaajaa enimmäkseen asiantuntijana ja tukijana. Oleellista ohjauksessa on keskustelu ja ajatusten vaihto opiskelijan kanssa. (Määttä 2001; Tonet.) Ohjauksen tarve muuttuu työssäoppimisjakson aikana. Työpaikkaohjaaja on opiskelijan opastaja, neuvonantaja ja tukija ammattitaidon kehittymisessä ja henkilökohtaisessa kasvussa. (Ohjeita työpaikkaohjaajan arkeen; Liite 8).

momutoko Opiskelija Itseohjautuva = aika Sitoutunut Kiinnostunut Riippuva Opastaja Valmentaja Tukija Ohjaajan roolit KUVIO 9: Opiskelijan ohjauksen tarve ja sen mukana ohjaajan rooli muuttuu työssäoppimisen aikana. (Grown 1991 mallia [Kolkka 1997] mukaillen.) Työssäoppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa 39 Valtaosa ihmisen oppimisesta tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuk- sessa muiden kanssa (Rauste von Wright 1995, 36). Vuorovaikutusta voi ajatella kahden tai useamman ihmisen väliseksi avoimeksi viestinnäksi. Siihen kuuluvat kieli, aktiivinen kuuntelu, toisen huomioonottava palaute, eleet, ilmeet, tunteet ja sanaton viestintä. Vuorovaikutuksessa saattaa tulla ongelmia, jos osapuolet eivät ymmärrä toisiaan. Vaikka osapuolet kuulevat toisensa, ei vuorovaikutus kuitenkaan aina toimi. Samaa kieltä keskenään puhuvat ihmiset eivät aina ymmärrä toisiaan, samat sanat voivat eri ihmisille tarkoittaa erilaisia asioita. Toiselle sana kohta tarkoittaa muutaman minuutin kuluttua, kun taas toiselle se tarkoittaa muutaman tunnin kuluttua. On tärkeää, että ohjaaja keskustelee opiskelijan kanssa erilaisista työhön liittyvistä asioista. Ohjaaja voi myös tuoda esille omia ajatuksiaan ja rohkaista opiskelijaa pohtimaan ja perustelemaan tekemiään ratkaisuja. Hyvä ohjaaja kuuntelee opiskelijaa. Hyvä kuuntelija kuuntelee myönteisesti kuuntelee keskittyneesti kuuntelee, mitä ja miten sanotaan kuuntelee loppuun asti etsii kuulemastaan tosiasiat tekee muistiinpanoja tulkitsee myös elekieltä pohtii, mikä toisen sanomassa on uutta hallitsee tunteensa

Nuorten ajatusmaailma on erilainen kuin aikuisten Nuorten ja aikuisten ajatusmaailmat eroavat toisistaan. Elämänkokemuksen puuttuessa nuoret ajattelevat usein vielä melko mustavalkoisesti monista asioista ja heidän saattaa olla vaikea hahmottaa laajoja asioiden välisiä yhteyksiä. Nöyryys, kriisitilanteiden hallintataidot ja pettymyksen sietokyky sekä muut työelämässä tarvittavat taidot kasvavat ja kehittyvät vasta iän ja kokemuksen karttuessa. Nuorissakin on eroja. Toiset tietävät jo varhaisessa vaiheessa, miksi he haluavat valmistua ja heillä on selkeät tavoitteet elämälleen. He tietävät heti, mitä tahtovat ja osaavat ottaa myös työssäoppimisjaksosta kaiken mahdollisen hyödyn irti. Toiset sen sijaan saattavat vielä olla kypsymättömiä oman elämänsä suunnitteluun ja tavoitteiden asettamiseen. 40 Työssäoppimassa oleva nuori ei vielä välttämättä osaa opiskella itseään varten, omaa tulevaisuutta ajatellen. Tämä saattaa näkyä työssäoppimisjaksolla motivaation puutteena ja jopa välinpitämättömänä suhtautumisena työtä ja oppimista kohtaan. Ystävät, harrastukset, opiskelijaelämä ja muut nuorelle tärkeät asiat kiinnostavat kenties enemmän kuin opiskelu ja itsensä kehittäminen. Työssäoppimaan tulevan nuoren elämäntilanne on usein vielä vakiintumaton. Tulevaisuus, oma ammatti ja urasuunnitelmat saattavat olla nuorelle vielä selkiintymättömät. Nuorten ajatusmaailmassa tilaa vievät opintojen ohella myös muut asiat! Työssäoppimisjakson aikanakin opiskelijalla on monta roolia. Opiskelija on työpaikalla ollessaankin Nuori nuorten kulttuurin ja arvojen edustaja kehittyvä nuori ja aikuinen Opiskelija oppilaitoksen opiskelija opiskelijayhteisön jäsen opintojensa suunnittelija Työssäoppija ammattiin valmentautuja työuraansa ja tulevaisuuttansa suunnitteleva työyhteisön jäsen

momutoko Ongelmat selviävät yleensä puhumalla Nuorten kanssa toimiessaan ohjaaja saattaa kohdata ongelmia tai ristiriita- tilanteita. Kaikilla työssäoppimaan tulevilla nuorilla ei välttämättä ole aikaisempaa työkokemusta. Tällöin tarvittavat työelämän perustaidot ja käyttäytymissäännöt, kuten esimerkiksi työajan noudattaminen tai pukeutuminen ja siisteys, erityisesti asiakaspalveluammateissa, saattavat olla nuorelle uusia, opettelua vaativia asioita. Työssäoppimisjakson alussa on hyvä tehdä selväksi työpaikan säännöt. Opiskelijan tulee tietää, kuka vastaa mistäkin, mitä työpaikalla saa tehdä ja mitä ei, kuinka työpaikalla tulee käyttäytyä, kuinka paljon opiskelijalla on valtuuksia ja mitä häneltä odotetaan. Mahdolliset ristiriitatilanteet ohjaajan ja opiskelijan välillä tulisi pyrkiä käsittelemään mahdollisimman nopeasti, jotta tilanteet eivät pääsisi kärjistymään. Paras tapa hoitaa ongelmatilanteet on puhua asiat heti selviksi. Ratkaisemattomien ristiriitatilanteiden kohdatessa oppilaitos on viimekädessä se, joka selvittää asiat. Mikäli tilanne ei ratkea puhumalla ja neuvottelemalla, voidaan työssäoppimissopimus purkaa. 41 Työpaikkaohjaajan tulisi pystyä ottamaan opiskelija huomioon niin työyhteisön jäsenenä, opiskelijana kuin oman kulttuurinsa ja arvomaailmansa omaavana nuorena. Tapa, jolla työpaikalla käsitellään eteen tulevia konflikteja vaikuttaa työskentelyilmapiiriin. Ohjaaja, joka käyttäytyy itse joustavasti konfliktitilanteessa voi odottaa joustavuutta ja ymmärrystä myös opiskelijoilta.

KUVIO 1O: Thomas & Kilmannin (1982) mukaan ongelmatilanteista selviytymiseen on olemassa mm. seuraavia vaihtoehtoja: Yhteistyö on paras vaihtoehto, kun asia on molemmille osapuolille tärkeä ja molemmat haluavat sitoutua yhteiseen ratkaisuun. Kompromissiin kannattaa pyrkiä, kun asia on suhteellisen tärkeä, mutta aikaa tai tarvetta perusteellisempaan yhteistyöhön ei ole. 42 Mukautuminen toisen tahtoon on järkevää, jos asia on toiselle tärkeä ja halutaan säilyttää yksimielisyys ja sopu. Välttäminen toimii, kun asia on toisarvoinen ja tavoitteeseen pääseminen näyttää mahdottomalta. Taistelu malli on perusteltu, jos on puolustettava jotain oleellisen tärkeää tai suojauduttava toisen hyväksikäytöltä. (Vuorinen 1998, 35-37, ref. Thomas & Kilmann 1982.)

momutoko 3.2 Oppimista ohjaavat käsitykset ihmisistä, tiedosta ja oppimisesta Ihmiskäsitys Tieto on Opetussuunnitelman taustalla olevat oppimiskäsitykset rakentuvat humanistiselle ihmiskäsitykselle. Humanistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen pyrkii aktiivisesti kehittämään itseään sekä hallitsemaan elämäänsä. Hän on sosiaalinen ja vastuullinen, valintoja tekevä ja päämääriinsä suuntautunut persoona. Humanistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on perusluonteeltaan hyvä ja omaa rajattomat kasvumahdollisuudet. (Korte 2001.) Yksilöllistä Rakentuvaa Kokonaisvaltaista Sovellettavaa Muuttuvaa omakohtaisen ajattelun tulosta uusi tieto liitetään aikaisempiin tietorakenteisiin tieto ymmärretään ja muistetaan osana kokonaisuutta tietoa käytetään toiminnassa faktat ovat nopeasti muuttuvia, keskeiset periaatteet pysyvämpiä 43 Tietokäsitys Väline tieto on ajattelun ja toiminnan väline, joka mahdollistaa uuden oppimisen ja Opetussuunnitelma pohjautuu aktiiviseen tietokäsitykseen, jonka kehittymisen mukaan tieto muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Uusi tieto rakentuu vanhan tiedon pohjalle. Opiskelija jäsentää mielessään opiskelemiaan asioita ja muodostaa niistä omia tulkintojaan. Työssäoppimisessa tieto on monikerroksisista. Siihen sisältyy teoreettinen ja käsitteellinen perusta sekä käytännön työssä opitut taidot. Informaatio on kaikkea sitä, mitä voidaan todeta aistien avulla, mutta se muuttuu tiedoksi vasta, kun annamme sille merkityksen (Järvinen, Koivisto & Poikela 2000, 69).

Oppimiskäsitykset Konstruktivismi Oppimista ja opettamista ohjaavat Kognitivismi käsitykset ovat muuttuneet viime Humanismi vuosisadan aikana. Ennen oppiminen nähtiin tiedon siirtämisenä opettajalta Behaviorismi oppijalle, jolloin opiskelija oli lähinnä 1900 1920 1940 1960 1980 2000 passiivinen tiedon vastaanottaja KUVIO 11: 1: Oppimisen valtasuuntauksia 1900 -luvulla (behavioristinen näkemys). Nykyisin oppiminen ymmärretään paljon laajemmin. 44 Oppimista ei tapahdu itsestään, vaan oppijan oma aktiivisuus on olennainen tekijä oppimisessa. Oppiminen on tiedon valikoimista, jäsentämistä, tulkintaa ja uuden tiedon sulauttamista jo olemassa olevaan vanhaan tietoon (Engeström 1992, 43). Oppimisen valtasuuntauksia on neljä (Kuvio 11), joita voi tarkastella historiallisena kehittymisenä behaviorismista konstruktivistiseen. Kaikissa näissä myös oppija nähdään eri tavalla. Behavioristinen oppimiskäsitys Behavioristisen oppimiskäsityksen mukaan oppimista tapahtuu, kun tietoa siirretään opettajalta oppijalle. Oppija nähdään passiivisena tiedon vastaanottajana. Oppimista kontrolloidaan käyttämällä apuna palkkioita ja rangaistuksia. Behaviorismi sopii parhaiten opetustilanteisiin, joissa on kysymys opitun suorittamisesta. Humanistinen oppimiskäsitys Humanistisessa oppimiskäsityksessä painottuu oppijan kehittyminen kokonaisvaltaiseksi ja eheäksi ihmiseksi. Oppimista ohjaavat oppijan omat motiivit. Opettajan tehtävänä on luoda suotuisia oppimistilanteita sekä auttaa, tukea ja ohjata tarvittaessa oppimista ja ihmisenä kasvamista. (Patrikainen 1999, 153.) Kognitiivinen oppimiskäsitys Kognitiivisen käsityksen mukaan oppija on aktiivinen tiedon käsittelijä ja tietoinen toimija. Oppimisen katsotaan koostuvan oppijan sisäisistä ajattelu-, muisti- ja ymmärtämistoiminnoista ja oppimiseen vaikuttavat kognitiivisen käsityksen mukaan ennen kaikkea oppijan omat ominaisuudet. Kognitiivisen suuntauksen mukaan oppiminen on ihmisessä tapahtuvaa toimintaa. Kognitiivisen oppimisnäkemyksen mukaan oppija tulkitsee ja valikoi informaatiota sekä jäsentää sitä antaen sille merkityksen omien sisäisten malliensa (skeema) pohjalta. Opettajan tulisi ymmärtää, kuinka oppija hahmottaa opittavan asian. (Toiskallio 1988, 64-66.)

momutoko Konstruktivistinen oppimiskäsitys Tällä hetkellä vallitsevaa oppimiskäsitystä kutsutaan konstruktivistiseksi. Konstruktivismissa on kyse tiedon uudelleen rakentamisesta aikaisempaa kokemus- ja tietopohjaa hyödyntäen. Keskeisenä ajatuksena on, että tieto ei vain siirry, vaan oppija rakentaa eli konstruoi sen itse uudelleen omiin kokemuksiinsa perustuen. Oppiminen on siis oppijan oman toiminnan tulosta. Oppiminen ei ole vain vanhojen asioiden oppimista, vaan myös uuden tiedon luomista. Lähtökohtana konstruktivistisessa oppimisnäkemyksessä on oppijan tapa hahmottaa maailmaa ja tulkita ympäristöään. Oppijan aikaisemmat tiedot, käsitykset ja kokemukset säätelevät, mitä oppija tilanteessa havaitsee ja miten hän tilanteita tulkitsee. Mielekäs asioiden uudelleenrakentaminen edellyttää asioiden ymmärtämistä. Sama asia voidaan tulkita ja käsittää monella eri tavalla. Oppiminen tapahtuu aina jossakin ympäristössä ja tilanteessa, mikä vaikuttaa siihen, mitä opitaan. Sanotaankin, että oppiminen on kontekstisidonnaista (= ympäristö- tai tilannesidonnaista). Lisäksi sosiaalinen vuorovaikutus vaikuttaa keskeisesti oppimiseen. (Rauste von Wright 1995, 15, 121-122.) Toisten oppilaiden tai opettajan kanssa käytävät keskustelut ja asioiden pohtiminen yhdessä auttaa vahvistamaan tai muuttamaan omia käsityksiä ja helpottaa asioiden ymmärtämistä ja uuden oppimista. Oppiminen Oppiminen voidaan jakaa muodolliseen eli formaaliin, ei-muodolliseen eli nonformaaliin ja informaaliin oppimiseen. Formaalisella oppimisella tarkoitetaan oppilaitoksissa tapahtuvaa oppimista, kun taas nonformaali oppiminen on peruskoulutuksen ulkopuolella, esimerkiksi kielikurssilla tapahtuvaa oppimista. Informaali oppiminen on arkielä- mässä tapahtuvaa oppimista, joka on epävirallisempaa, ei suunniteltua. Informaalia oppimista tapahtuu koko ajan, ja se voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. (Sarala 1993, 116-117.) Oppiminen on paljon muutakin kuin koulutusta. Se on jatkuvaa muuttumista. Nykyään puhutaan yhä enemmän avoimesta oppimisympäristöstä, millä tarkoitetaan sitä, että oppimista voi tapahtua muuallakin kuin koulun seinien sisäpuolella, tiukasti rajatussa ympäristössä. Suurin osa asioista opitaan tekemällä, elämällä ja kokemalla. (Otala 1999, 58.) Tavoitteellinen oppiminen on taito, jota voi harjoittaa. Tänä päivänä oppimisen merkitys on korostunut tiedon lähes räjähdyksenomaisen kasvun myötä ammattikuvien jatkuvasti muuttuessa. Oppiminen ei pääty koulutuksen päättyessä, vaan oppiminen on elinikäistä. Oppi- maan oppimisen taidosta on tullut tämän päivän tärkeimpiä taitoja. Olemme erilaisia oppijoita Oppiminen on yksilöllistä. Jokainen meistä on erilainen oppija, toiset oppivat paremmin kuuntelemalla ja tarkkailemalla, toiset taas tekemällä. Toisille on ominaista muodostaa pienistä yksityiskohdista suurempia kokonaisuuksia, toisille taas on helpompaa edetä suurista kokonaisuuksista yksityiskohtiin. Kaikki tavat oppia ovat yhtä hyviä. (Otala 1999, 58.) Oppimistyylit kuvastavat oppijan tapaa vastaanottaa ja käsitellä tietoa. Omaa oppimiskykyään voi parantaa oppimistyylejä kehittämällä. (Otala 1999, 38-43.) 45

Erilaisia oppimistyylejä kuvaavat esimerkiksi seuraavat tyylit: Aktiivinen osallistuja innostuu helposti kaikesta uudesta ja on valmis kokeilemaan uusia asioita tekee useita tehtäviä samanaikaisesti uskaltaa ottaa riskejä ja paneutua vaikeisiinkin aiheisiin sopeutuu hyvin tiimi- ja ryhmätyöhön, hän ratkoo mielellään ongelmia yhdessä muiden kanssa ei pysty kovin pitkäjänteiseen toteutustyöhön 46 Oppii parhaiten: Oppii heikoimmin: Oppimista voi parantaa: kokeilemalla, tekemällä ja kehittämällä passiivisessa roolissa kyselemällä passiivisissa tilanteissa saadessaan haastavia tehtäviä olleessaan pelkän kirjallisen materiaalin avulla laatimalla muistiinpanoja mukana monessa nopeatempoisessa yksitoikkoisissa tehtävissä luomalla mielikuvia asiasta toiminnassa oppimista auttavat visuaaliset keksimällä itselleen asiasta muistisääntöjä, keinot: kuvat, videot ja esineet jotka perustuvat tilaan tms. -> Aktiiviselle osallistujalle sopivat oppimistavoitteiksi projekti- ja kehitysluontoiset tehtävät, joissa on mahdollisuus saada opastusta ja tietoa tarvittaessa.

momutoko Käytännöllinen toteuttaja haluaa testata uusia ajatuksia, teorioita ja tekniikoita käytännössä nauttii päätöksenteosta ja ongelmien ratkomisesta sekä siitä, että asiat tapahtuvat nopeasti tulee kärsimättömäksi asioiden liiallisesta pohtimisesta nauttii asioiden toimivuudesta Oppii parhaiten: Oppii heikoimmin: Oppimista voi parantaa: 47 tekemällä, kehittämällä taitoja, ellei ole välitöntä tarvetta tehdä jotain tekemällä muistiinpanoja kokemusten kautta teoreettisesti, koulumuotoisessa opettamalla itse asiaa jälkeenpäin toisille seuratessaan muiden työskentelyä opetuksessa keskustelemalla aiheesta roolien avulla pohtimalla, miten asiaa voi soveltaa saadessaan soveltaa oppimaansa heti käytäntöön käytäntöön -> Käytännön toteuttaja oppii tehokkaimmin itse tekemällä. Työssäoppiminen on hänelle paras tapa oppia, jolloin uutta osaamista voi soveltaa heti käytäntöön.

Looginen ajattelija yhdistelee havaintoja teorioiksi, rakentaa mielessään malleja pyrkii ymmärtämään ilmiöiden syyt ja seuraukset on järjestelmällinen, käy ongelmat läpi kohta kohdalta pyrkii täydellisyyteen, ei luovuta nauttii analysoinneista ja johtopäätösten tekemisestä kyselee ja kertaa mielellään 48 Oppii parhaiten: Oppimista voi parantaa: Oppii heikoimmin: mallien, käsitteiden ja teorioiden avulla lukemalla, tutkimalla ja päättelemällä etsimällä loogisia toimintamalleja hahmottelemalla asioiden keskinäisiä riippuvuuksia epävarmoissa ja epämääräisissä tehtävissä tunnepohjaisissa tilanteissa joutuessaan toimimaan päämäärättömästi ja suunnittelemattomasti -> Loogiselle ajattelijalle sopivat kurssit ja koulumuotoinen opetus.

momutoko Harkitseva tarkkailija vetäytyy mielellään syrjään puntaroimaan ja tarkastelemaan tapahtumia eri näkökulmista kerää tietoa, havainnoi ja keskustelee pitkään ennen johtopäätöksen tekoa Oppii parhaiten: Oppii heikoimmin: Oppimista voi parantaa: 49 seuratessaan asioita sivusta joutuessaan esiintymään suunnittelemalla ajankäyttöä huomioimalla, analysoimalla väkisin asettamalla takarajoja asioille ajattelemalla ennen toimintaa kiireessä pitämällä päiväkirjaa ja pohtimalla jälkeen- toimimalla suunnittelemattomasti päin asioiden sujumista -> Harkitseva tarkkailija tarvitsee aikaa selvittääkseen asioita perusteellisesti. Hänelle parhaiten sopivia opiskelutapoja ovat itseopiskelu ja kirjat.

Dramatisoitu kuva tyypeistä (Ken ja Rita Dunnin St. John sin yliopistossa tekemästä tutkimuksesta) Erilaisia oppimistyylejä voidaan tarkastella myös erilaisten aistikanavien käyttöön perustuvien tyyppien kautta. Oppimisessa, keskittymisessä ja vuorovaikutuksessa tärkeimmät aistimme ovat näkö-, kuulo- ja tuntoaisti. Aistikanavien käyttömme kertoo siitä, millaisia oppijoita olemme. Merkitys painottuu myös tilanteen mukaan. 50 Kinesteettinen tyyppi oppii jaloillaan, tuntee kropassaan, sydämessään (tunneyhteys) ei jaksa istua pitkään paikallaan, alkaa kiemurrella tuolilla, korjaa asentoa fyysinen tekeminen tärkeää tarvitsee itse osallistumista, haluaa pistää itsensä peliin tarvitsee opitun aineksen yhdistämistä henkilökohtaisiin kokemuksiinsa pitää väittelystä, aktiviteeteista ja kilpailusta kaipaa vuorovaikutusta Auditiivinen tyyppi oppii kuuntelemalla ja muistaa hyvin, minkä on kuullut sopii luennot ja suulliset ohjeet ääneen lukeminen auttaa muistamista on yleensä looginen ja perusteellinen haluaa paneutua asioihin, eikä edetä liian nopeasti Kinesteettiselle opiskelijalle kannattaa yrittää löytää tekemistä, jossa opiskelija pääsee liikkumaan. Vaihtelevat tehtävät, miellyttävä ympäristö ja osallistumisen mahdollisuus auttavat oppimaan. Auditiivinen opiskelija tarvitsee kuuloa muistamiseen, hänelle kannattaa kertoa suullisesti tärkeät työohjeet, pelkkä ohjeiden lukeminen ei välttämättä riitä.

momutoko Monet oppilaitoksissa käytetyistä opetusmenetelmistä (ryhmätyöt, esitelmät, videot) sisältävät eri aistikanavien käyttöä. Työssäoppimisjaksolla korostuu usein käsin tekeminen ja siksi usein etenkin kinesteettiset ja taktuaaliset opiskelijat, joiden on ehkä ollut vaikea keskittyä opetukseen koulussa, ovat työssäoppimisessa parhaimmillaan päästessään tekemään asioita käytännössä. Visuaalinen tyyppi silmät tärkeimmät, kokoaa maailmaa silmien kautta visuaalinen näkijä muistaa kuvat, jotka on nähnyt tai tekstin, minkä on lukenut, jopa missä kohtaa kirjassa asia on lukeminen tärkeää osaa tuottaa mielikuvia, luoda muistikarttoja, filmi pyörii sopii kirjallinen materiaali, graafiset esitykset, ei niinkään luennot yleensä suorittaa ja haluaa siirtyä tehtävästä toiseen nopeasti puhuu nopeasti ei aina malta riittävästi paneutua yksityiskohtiin Visuaalisen opiskelijan kanssa kannattaa käyttää oppimisen apuna kuvia mahdollisuuksien mukaan. Taktuaalinen tyyppi muistuttaa kinesteettistä, mutta oppii käsillään tekee mielellään muistiinpanoja, alleviivaa, piirtelee kuvia -> saa tekemistä käsille ottaa kynän käteen ja leikittelee sillä, jotta voi keskittyä Taktuaalista opiskelijaa auttaa esimerkiksi muistiinpanojen tekeminen opittavasta asiasta. 51 Useimmiten toimintamme on näiden em. tyyppien sekoitusta, mutta jotkut aistikanavat painottuvat toimissamme enemmän.

3.3 Ammattitaidon oppiminen Työelämän edellyttämä osaaminen 52 Työn tekeminen muuttuu jatkuvasti ja työelämä edellyttää työntekijöiltä monenlaisia uusia taitoja ja osaamista. Yrityksissä ja työyhteisöissä on pidettävä huolta osaamisen päivittämisestä ja uuden tiedon saamisesta. Osaaminen on monien osien yhteenlaskettu summa. Osaamiseen kuuluu koulutuksen kautta hankitun tiedon lisäksi myös taito soveltaa näitä tietoja. Koulussa annettu opetus antaa perustiedot työelämään siirtymistä varten syvällisempi ammattiin oppiminen tapahtuu vähitellen työssä kokemuksen karttuessa. Opittu tieto (teoriatieto) muuttuu osaamiseksi vasta pitkäaikaisen harjoittelun myötä (Järvinen, Koivisto & Poikela 2000, 72). Kokemukset muovaavat osaamista ja jokainen kokemus tuo lisää tietoa. Asenteet, halu oppia, kyky luoda vuorovaikutussuhteita ja käyttää erilaisia tiedonhankintamenetelmiä ovat myös osa työelämässä tarvittavaa osaamista. (Otala 1999, 21.) Työelämässä menestyminen vaatii työntekijöiltä monia perustaitoja. Eräs näkemys tarvittavista taidoista on Otalaa (1999, 27) mukaillen: Työelämän perustaidot Sosiaaliset taidot kyky luoda ja ylläpitää vuorovaikutussuhteita Oppimistaidot kyky oppia ja suunnitella oppimista Tiimityötaidot kyky yhteistyöhön ja tiimi-työskentelyyn Kokonaisuuksien kyky käsitellä asiakokonaisuuksia ja ymmärtää hallintataidot asioiden keskinäisiä yhteyksiä Tiedonkäsittely ja tietotekniikan hallinta, taito hakea tietoa ja tiedonhallintataidot arvioida sitä kriittisesti sekä valita siitä oleellinen Taloudelliset taidot ymmärrys taloudellisista asioista Luovuus kyky luoda uusia ratkaisuja

momutoko YHTEISET TYÖELÄMÄVALMIUDET Elämänhallinta Kommunikointitaito Ihmisten ja tehtävien johtaminen Innovaatioiden ja muutosten vauhdittaminen Taito oppia Vuorovaikutustaito Koordinointikyky Hahmottamiskyky Kyky organisoida ja hallita ajankäyttöä Henkilökohtaiset vahvuudet Ongelmanratkaisutaito ja analyyttisyys Kuuntelutaito Suullinen viestintätaito Kirjallinen viestintätaito Päätöksentekotaito Johtamistaito Taito hallita konflikteja Suunnittelu- ja organisointitaito Luovuus, innovatiivisuus, muutosherkkyys Riskinottokyky Visiointikyky Ammattitaito KUVIO 12: Yhteiset työelämävalmiudet Työelämässä vaadittava ammattitaito sisältää hyvän yleissivistyksen ja oppilaitoksessa opitun perustan lisäksi myös paljon sellaista, mitä ei voida koulussa oppia tai kirjoista lukea. Ammattitaito käsittää monia työsuorituksissa näkyviä tietoja taitoja asenteita kykyjä valmiuksia Ammattitaito on taitoalueiden kokonaisuus, joka on enemmän kuin taitojen summa. Hiljainen tieto Suuren osan ammattitaidosta muodostaa ns. hiljainen tieto (tacit knowledge), jolla tarkoitetaan toimintaan sisältyvää sanatonta tietoa. Se näkyy ulospäin taitavana ja sujuvana toimintana. Hiljainen tieto on kokemuksen tuomaa osaamista, jota on sanoin vaikea kuvata ja selittää toisille. Se on sydämen sivistystä ja viisautta, joka syntyy vasta pitkäaikaisen kokemuksen myötä. Hiljaisen tiedon määrä kasvaa ammattia harjoitettaessa jatkuvan oppimisen myötä. Hiljainen tieto perustuu kokemukseen, tekemällä oppimiseen, yritykseen ja erehdykseen. (Järvinen, Koivisto & Poikela 2000, 72; Otala 1999, 21.) Työssäoppijaa ohjaavat henkilöt ovat yleensä kokeneita ammattilaisia, joille on kertynyt osaamista jo vuosien ajan. Opiskelijan oppimista ajatellen oleellista on, miten ammattinsa hallitseva henkilö onnistuu 53

54 jakamaan tietoaan ja saamaan sen osaksi yhteistä osaamista. Parhaiten tämä onnistuu keskustelemalla opiskelijan kanssa töistä, työtavoista ja siitä, miksi asiat tehdään kyseisellä tavalla. Pukemalla hiljainen tieto ja osaaminen sanoiksi niistä tulee osa laajempaa ja jaettua tietämystä. Yrittäjyyteen ohjaaminen Monet työpaikoista ovat yrityksiä, joissa usein itse yrittäjinä toimivilla työpaikkaohjaajilla on paljon osaamista ja näkemyksiä alan tarjoamista mahdollisuuksista. Nuorilla saattaa kuitenkin olla pelkoja ja ennakkoluuloja yrittäjyyttä kohtaan. Työssäoppimisjakson aikana työpaikkaohjaaja voi hälventää tätä epätietoisuutta ja kannustaa nuoria yrittäjyyteen. Opiskelijat oppivat yrittäjyyttä myös erillisten oppimistehtävien avulla. Sisäinen yrittäjyys ammattitaidon osana Työssäoppimisjakso tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden oppia myös sisäistä yrittäjyyttä, joka ilmenee yrittäjämäisenä ajattelu-, toimintaja suhtautumistapana työhön. Sisäinen yrittäjyys on myönteistä, luovaa ja innostunutta asennetta, sitoutumista tavoitteisiin, laatutietoisuutta, aloitekykyä, itsenäisyyttä, tulosvastuuta ja yrityskulttuurin omaksumista. Todellinen asiantuntijuus kehittyy hitaasti, vuosien mittaan kokemuksien kautta. Asiantuntijuuteen kehittymisen kulkua voidaan kuvata vaiheittain. Työssä opitaan monipuolisesti Työssäoppimisen on tarkoitus täydentää kouluoppimista, jolloin osa tutkintoon kuuluvista asioista opitaan työpaikoilla. Vaikka työssäoppimisjaksoihin liittyvä tavoiteltava oppiminen määritelläänkin etukäteen, opitaan jakson aikana paljon muutakin kuin ennalta suunniteltuja opintoihin liittyviä asioita. Työssäoppiminen on siis sekä formaalia että informaalia oppimista. Työssäoppimisen aikana opiskelijalle tulevat tutuksi tulevat työelämän pelisäännöt sekä alan käytännöt ja normit. Työssäoppimisjakson aikana opiskelijalle muodostuu ehkä ensi kertaa käsitys myös työn arvosta. Työpaikalla opitaan asiakaspalveluun ja laatuun liittyviä asioita, kuten myös vuorovaikutustaitoja, pitkäjänteisyyttä ja työs- kentelemään nopeassa tahdissa. Työssäoppiminen kehittää ammatillisen koulutuksen lisäksi myös työelämää ja merkitsee usein myös työpaikalle mahdollisuutta oppia. Opiskelijan kysellessä ja kyseenalaistaessa tulee myös työpaikkaohjaajan pohdittua omia käsityksiään ja työskentelytapojaan. Parhaimmillaan nämä keskustelut tuottavat uusia, parempia toimintatapoja. Ammatillinen kasvu on yksilön kehittymistä. Kasvun kannalta olisi tärkeää, että opiskelija ymmärtää, missä kehitysvaiheessa hän itse on ja minne hänen on mahdollista päästä. Opettajan ja ohjaajan tehtäväksi jää tarkkailla ja tukea kasvua. (Huhtala 2000, 26.) Ekspertti Taitava suorittaja Kehittynyt aloittelija Osaava suorittaja Noviisi KUVIO 13: Ammatillinen kasvu Noviisi on aloittelija, joka kehittyessään työtehtävissään tulee taitavaksi suorittajaksi ja lopulta ammattinsa osaavaksi ekspertiksi. (Varila 1992, 53-54.)

momutoko 3.4 Erilaisia opiskelutapoja työssäoppimisen aikana Työssäoppimisjaksolla opiskelija työskentelee osana työyhteisöä tehden mahdollisimman monipuolisesti työpaikan normaaleja työtehtäviä. Työpaikan ei ole tarkoitus muuntua oppilaitokseksi eikä työntekijöiden opettajiksi. Työpaikalta nimetään vastuullinen työpaikkaohjaaja, joka vastaa opiskelijan ohjaamisesta muun työyhteisön tuella. Työssäoppimisjakson aikana opitaan pääsääntöisesti tekemällä. Eri työpaikoilla ja erilaisissa työtehtävissä on luontevaa käyttää erilaisia opetus- ja opiskelutapoja. Työpaikan mahdollisuuksien mukaan työssä voi oppia esimerkiksi: 55 katselemalla ja kuuntelemalla seuraamalla ja havainnoimalla työtehtävissä avustamalla työtehtäviä tekemällä ongelmia ratkomalla kokemuksista oppimalla omatoimisesti asioista selvää ottamalla

56 Anna suorittaa työssäoppimisjakson pienessä vaatetusalan Aliikkeessä, missä hänen on tarkoitus perehtyä asiakaspalveluun. Työssäoppimisjakson alkaessa työpaikkaohjaaja antaa Annalle tehtäväksi perehtyä itsenäisesti liikkeessä esillä oleviin myyntituotteisiin. Anna tutustuu tuote- ja värivalikoimiin, materiaaleihin, hintoihin ja tuotemerkkeihin. Lisäksi Annalla on mukanaan opettajan antama oppimistehtävä yrityksen liikeideaan ja toimintatapaan liittyen. Hän haastattelee liikkeen omistajaa tehtävää varten. -> Selvitystyön avulla Annalle syntyy kokonaiskuva liikkeen tuotevalikoimasta, ja hän pystyy käyttämään tietojaan hyväksi jatkossa ja palvelemaan asiakkaita paremmin. Perehtymällä liikkeen toimintaan ja yrittäjyyteen Anna laajentaa omaa näkemystään liiketoiminnasta ja saa realistisen käsityksen alan toiminnasta. Antti suorittaa työssäoppimisjaksonsa pienoismalleja valmista- yrityksessä. Tehtävänä on asiakkaan tilaaman pienois- Bvassa mallin suunnitteleminen ja toteuttaminen. Antti pyytää työpaikkaohjaajaa näyttämään, miten osat kiinnitetään alustaan. Työpaikkaohjaaja ei kuitenkaan anna valmista ratkaisua vaan antaa Antin ensin itsenäisesti pohtia asiaa. Antti miettii eri kiinnitysmateriaaleja ja -tapoja ja valitsee mielestään parhaan vaihtoehdon ja työtavan. Ennen työn jatkamista Antti keskustelee työpaikkaohjaajan kanssa eri vaihtoehdoista ja niiden hyvistä ja huonoista puolista. Työpaikkaohjaaja pyytää perusteluja Antin ratkaisulle. Perustellessaan valintaansa Antti huomaa, ettei ollut osannut ottaa kaikkia työhön vaikuttavia asioita huomioon. -> Antti oppii uutta materiaaleista ja niiden ominaisuuksista ja osaa hyödyntää oppimaansa seuraavassa tehtävässä. Antti oppii, miksi toinen materiaali ja työtapa on parempi eikä suorita työtä pelkästään työpaikkaohjaajan esimerkkiä ja mallia seuraamalla. Opiskelijalle voi antaa ongelmia ratkottavaksi melko itsenäisestikin. Esimerkissä opiskelija paneutuu opiskeltavaan asiaan ja ottaa itsenäisesti selvää asioista. Itsenäisesti suoritettavat selvitystehtävät kehittävät opiskelijan itseohjautuvuutta. Opiskelija harjaantuu kysymään ja tarkastelemanaan asioita erilaisista näkökulmista. (Lindberg 1998, 18). Ongelmaperusteinen oppiminen on työssäoppimisen kannalta merkittävä oppimismuoto, sillä työssä ihminen joutuu jatkuvasti uusien ongelmien ja ratkaisua vaativien tehtävien eteen. Ongelmaperustaisen oppimisen lähtökohtana on käytännön työstä nouseva ongelma tai pulma, joka halutaan ratkaista. Ongelmanratkaisuprosessi on oppimisen kannalta oleellinen. (Kivimäki 2000, 7-8.) Ongelmien analysointi ja ratkaisun perusteleminen edellyttää asioiden ymmärtämistä, pelkistämistä, tiivistämistä ja käsitteellistämistä, jonka jälkeen opittua on helpompi suhteuttaa ja soveltaa muihin tehtäviin.

momutoko CPekka on työssäoppimassa puuverstaalla. Hänen ensimmäisenä tehtävänään on valmistaa kulmahyllykkö. Ennen työhön ryhtymistä työpaikkaohjaaja opastaa Pekkaa hiomakoneiden ja muiden laitteiden turvallisessa käytössä. Työpaikkaohjaaja kertoo työpaikan työsuojeluohjeista, työturvallisuussäädöksien noudattamisesta ja näyttää tarvittavat suojavarusteet. Työpaikkaohjaaja käy läpi kaikki verstaan laiteet ja koneet ja näyttää kuinka ne toimivat. Kun työpaikkaohjaaja on vakuuttunut, että Pekka hallitsee laitteet, tuntee työturvallisuusohjeet ja osaa myös noudattaa niitä, aloitetaan varsinaisen työn opiskelu. -> Pekka huomaa, että ohjaaja pitää suojavarusteiden käyttöä sekä työsuojeluohjeiden noudattamista tärkeänä asiana työpaikalla. DMatti on työssäoppimassa restaurointityömaalla, missä hänen tehtävänään on asentaa pinkopahvia seinään. Työpaikalla on kiire. Matti sanoo hallitsevansa asian ja pystyvänsä tekemään asennuksen itsenäisesti. Hän kastelee pahvit ja kiinnittää ne hetken kuluttua seinään. Työ sujuu nopeasti ja Matti on työhön tyytyväinen. Seuraavana päivänä töihin tulleessaan Matti kuitenkin huomaa, että pahvit ovat räsähtäneet halki. Hän pohtii, mikä työssä meni vikaan ja mistä halkeaminen voisi johtua. Keskustellessaan ohjaajan kanssa varmistuu se, mitä Matti oli jo epäillytkin. Hän oli kastellut pinkopahvit liian märiksi, vettyneet pahvit venyivät liikaa ja pingottuivat liian kireälle, jolloin ne halkesivat kuivuessaan. Seuraavaa kohdetta työstäessään Matti muistaa saamansa opetuksen ja osaa toimia oikein. -> Matti oppi virheestään ja osaa soveltaa tietoa jatkossa. Virheen tajuaminen, sen syiden pohtiminen ja ymmärtäminen on edellytyksenä tiedon soveltamiselle. 57 Varsinaisten oppimistavoitteiden lisäksi opiskelija oppii havainnoimalla ja seuraamalla vanhemman ja kokeneemman henkilön työskentelyä. Asenteet ja työskentelytavat välittyvät opiskelijalle ja usein kerran opitut tavat jäävät pysyviksi. Työpaikkaohjaaja voi siis omalla käyttäytymisellään toimia hyvänä tai huonona esimerkkinä. Työssäoppimisessa kokemuksellinen oppiminen on tärkeä oppimisen muoto, jossa oppiminen etenee konkreettista toimintaa ja kokemuksia tarkastellen kohti asian teoreettista ymmärtämistä ja parempia toimintamalleja. Työssäoppiminen tarjoaa hyvät mahdollisuudet tämänkaltaisen oppimissyklin toteutumiselle (kuva 2, Kolbin malli). Omakohtaisia kokemuksia pohtimalla pyritään asian ymmärtämiseen ja sen kautta uuden tiedon soveltamiseen käytännössä. (Kivimäki 2000, 9-10.)

Konkreettinen, aktiivinen toiminta Teoreettinen tarkastelu Omakohtainen kokemus Asian pohtiminen 58 KUVIO 14: Kolbin (1984) kokemuksellisen oppimisen kehä Oleellista on, että työssäoppimisen aikana pysähdytään pohtimaan eli reflektoimaan syntyneitä oppimiskokemuksia. Työssäoppimisessa kokemuksellista oppimista voidaan toteuttaa esimerkiksi oppimispäiväkirjojen, keskusteluiden tai yhteisten pohdiskelujen avulla. Reflektoimisella tarkoitetaan prosessia, jossa oppija aktiivisesti tarkastelee ja pohtii kokemuksiaan ja konstruoi eli rakentaa saamaansa uutta tietoa tai uusia näkökulmia aikaisempiin tietoihinsa perustuen. Reflektio on pysähtymistä pohtimaan kriittisesti omia oletuksia ja näkemyksiä. (Patrikainen 1999, 154.)

momutoko 3.5 Palaute motivoi ja parantaa oppimistuloksia Työpaikan myönteisellä ilmapiirillä ja opiskelijan motivoinnilla on erittäin suuri merkitys oppimiseen. Motivaatio on yksi tärkeimmistä oppimistuloksiin vaikuttavista tekijöistä. Työssäoppijaa voivat motivoida esimerkiksi arvosanat tai ajatus kurssin suorittamisesta ja valmistumisesta. Opiskelijan aito halu kehittyä ammatissaan kertoo vahvasta sisäisestä motivaatiosta. Sisäisellä motivaatiolla oppimisen yhteydessä tarkoitetaan, että oppiminen itsessään on palkitsevaa, jolloin ulkoisilla palkinnoilla (esim. arvosanat) ei ole niin paljon painoarvoa. Opiskelijan motivaatio on suurimmillaan hänen opiskellessaan sellaista, mikä tukee hänen päämääriään. Liian helpot tai toisaalta liian kaukaiset, saavuttamattomissa olevat tehtävät eivät motivoi. Tärkeää on asettaa oppimistavoitteet siten, että ne on mahdollista saavuttaa sekä tarjota jatkuvasti uusia haasteita. Motivoinnin tehtävänä on auttaa opiskelijaa selvittämään, millä tavalla työskentely ja opiskeltavat asiat liittyvät heidän tarpeisiinsa ja tavoitteisiinsa. (Vuorinen 1998, 21.) Saamansa palautteen perusteella opiskelija voi suunnata oppimistavoitteitaan ja kehittymistään alansa ammattilaiseksi. Parhaiten opiskelija hyötyy päivittäisestä työskentelyn ohessa annetusta palautteesta. ei ole palkinto eikä rankaisu annetaan heti, mieluiten kahden kesken on säännöllistä on rakentavaa on kannustavaa on tilannekohtaista on perusteltua Negatiivista palautetta kannattaa antaa kerroksittain ns. hampurilaismalli, jolloin aloitetaan ensin positiivisella asialla, minkä jälkeen kerrotaan kehittämistä vaativat tai huonosti menneet asiat ja lopuksi kannustetaan jatkosuorituksiin. Tällöin palautteesta jää hyvä maku ja nekin asiat, joissa opiskelijalla on vielä parantamisen varaa tulevat sanotuksi. 59 Palautteen saamisella on keskeinen merkitys motivaatioon ja oppimistuloksiin. Palautteen pitäisi olla kannustavaa ja ennen kaikkea realis- tista. Sekä positiivinen että negatiivinen palaute on tärkeää. Oleellista on tapa, jolla palaute annetaan. Palautteen antaminen ja vastaanottaminen on taito, jota kannattaa harjoitella. Palautteen tulisi hyödyttää opiskelijaa, sen tulisi motivoida ja antaa tietoa hänen osaamisestaan. Hyvä palaute myös ohjaa opiskelijaa erilaisissa ratkaisuissa. Olet päässyt hyvin alkuun tässä tehtävässä ja ymmärtänyt asian oikein. Oletko kuitenkaan huomannut pohtia myös muita vaihtoehtoja? Nopeudessa sinulla on vielä kehittämisen varaa. Nyt kun vielä keskityt viimeistelyyn samalla tavalla kuin edellisessä työssäsi niin lopputulos varmasti miellyttää asiakasta!