Ilmatorjuntayhdistyksen Päijät-Hämeen osasto Suurin uhka tulee ilmasta 6.2.2017 Lahti Muistio
Ilmatorjuntayhdistyksen Päijät-Hämeen osaston Suurin uhka tulee ilmasta tilaisuus 6.2.2017 Lahdessa Ilmatorjuntayhdistyksen Päijät-Hämeen osaston Suurin uhka tulee ilmasta -tilaisuus järjestettiin maanantaina 6.2.2017 Maanpuolustustalolla Lahdessa. Tähän muistioon on koottu tilaisuudessa käsitellyt teemat osallistuneiden ja kiinnostuneiden tarkasteltavaksi. Muistion materiaalia lainattaessa pyydetään tarkennukset osoittamaan alustuksen pitäjälle. Ilmatorjuntayhdistys ry ei vastaa muistion materiaalin sisällöstä. Kapteeni Santtu Eklund: Ilmatorjunta tänään Ilmauhkasta - nyt ja tulevaisuudessa Nykyaikaisen ja tulevaisuuden ilmauhkan piirteitä lähestytään tässä kuudella teemalla. Tämän kuvauksen tarkoituksena ei ole luoda kokonaiskuvaa siitä ilma-alusten suorituskyvystä, joka vieraan valtion ilmavoimilla on käytössään vaan nostaa esille nykyisiä ja mahdollisia tulevaisuuden teemoja, jotka voisivat kuvata ilma-asetta. Vuosikymmeniä vanhat ilma-alukset ovat tyypillisesti niitä, joita on edelleen lukumäärällisesti eniten. Kylmän sodan aikana tuotetut mallit ovat perusvarustelultaan aikakautensa tuotteita. Yksinkertaisuus on mahdollistanut osaltaan tuotannon volyymin ja edelleen sen, että niiden voidaan katsoa edelleen muodostavan kaluston lukumäärällisen rungon. Lukumäärä aiheuttaa sen, että näiden osin vanhaakin tekniikkaa sisältävien koneiden armeija muodostaa potentiaalisimman uhkan. Niillä on kyky toimittaa kohteelle huomattava määrä erilaista asevaikutusta, konetyypistä riippuen ripustuksiin voidaan kiinnittää jopa tuhansien kilojen aselasti. Uusia konetyyppejäkin on tuotannossa. Niiden varustelu on nykyaikainen, niillä on kyky toimia monissa valaistus- ja sääolosuhteissa eli ne eivät ole riippuvaisia esimerkiksi pilvikorkeudesta tai hämärän asteesta. Uusien konetyyppien valmistukseen vaikuttaa kuitenkin valtion taloudellinen tilanne. Pienempienkin varusteluohjelmien toteuttaminen suunnitellussa aikataulussa tai laajuudessa ei ole mahdollista mikäli taloudellinen tilanne (niin kansallinen kuin maailmankaupan osalta) on heikko tai epävakaa. Ilma-alukset suunnitellaan nykyisin siten, että yhtä lavettia voidaan käyttää useampaan tehtävään. Erilaisia kyvykkyyksiä voivat olla kuljetuskyky (henkilöiden tai materiaalin), asevaikuttaminen, elektroninen vaikuttaminen, tiedustelu- ja valvontakyky tai johtamiskyky. Ilma-alus voidaan varustella erilaisiin tehtäviin nopeastikin, jolloin sen käyttöaste paranee ja voidaan nähdä myös, että lavetteja, joille erilaisia järjestelmiä kiinnitetään tai joilla erilaisia tehtäviä suoritetaan, tarvitaan näin ollen vähemmän. Ilmatiedustelusta on tullut jatkuvaa. Miehittämättömien ilma-alusten käyttö on miehitettyihin verrattuna edullista eikä sisällä henkilöstötappioiden riskiä. Tuotantokustannukset mahdollistavat niiden suuremman lukumäärän, joka mahdollistaa ajallisesti jatkuvan ja alueellisesti kattavan tiedustelun. Miehittämättömien ilma-alusten datalinkki mahdollistaa 1
reaaliaikaisen tiedonvälityksen, joka tarkoittaa käytännössä esimerkiksi reaaliaikaista tulenkäytön mahdollisuutta tiedustelun luoman kuvan perusteella. Kolmiulotteinen tulostus mahdollistaa tulevaisuudessa lennokkien tuottamisen vaikka taistelukentällä. Taistelussa menetettyjen suorituskykyjen korvaaminen mahdollistuu siis lähempänä etulinjaa kuin koskaan aiemmin. Käytännössä lennokkisuorituskyvyn kasvattaminen nopeasti on mahdollista jo nyt kaupallisilla tuotteilla. Niiden käyttäminen esimerkiksi tiedusteluun ja valvontaan mahdollistaa jo nyt jatkuvan tilannekuvan täydentämisen. Ohjusuhka muodostaa haasteen tulevaisuuden ilmatorjunnalle. Ohjusten laukaisuetäisyys voi olla jopa useita satoja kilometrejä ja niiden laukaisu on mahdollista mitä erilaisimmilta laveteilta niin maalta, mereltä kuin ilmastakin, sekä pinnan alta että pinnalta. Ohjukset ovat myös vaikeasti torjuttavissa: niiden lentonopeus on suuri ja havaittavuus hankalaa pienen pinta-alansa vuoksi. Ilmatorjunta - suojaamisesta tappioiden tuottamiseen Valtakunnallisesti tärkeiden kohteiden suuri määrä, ilmatorjunnan resurssit (järjestelmien sekä ampumatarvikkeiden lukumäärä) ja niiden ominaisuudet (käyttömahdollisuudet eri valaistus- ja sääolosuhteissa) sekä arvio vastustajan toiminnasta luovat tämän päivän ilmatorjunnan käyttöön reunaehtoja. Olemassa olevilla resursseilla ilmatorjunta on siirtynyt kohteiden suojaamisesta entistä voimakkaammin toimintaan, jossa ilmavihollista kulutetaan maksimaaliset tappiot sille aiheuttaen. Sen sijaan, että ilmatorjunta ryhmittyisi kohteiden ympärille, valitaankin alueet, joilla halutaan kiistää viholliselta ilmatilan vapaa käyttö. Näin kuluttamalla vihollisen ilma-asetta pyritään vaikuttamaan sen kykyyn käyttää ilmavoimaa sekä kohteita vastaan. Tämä edellyttää ryhmittymistä mahdollisimman edullisiin tuliasemiin alueille, joissa ilmavihollisen toiminta on aktiivista ja mahdollistaa runsaan ja tuloksekkaan tulitoiminnan. Suojaaminen tarkoittaa ilmatorjunnalla ilma-aseeseen vaikuttamista ennen sen toimimista suojattavana olevaa kohdetta vastaan. Suojaamistehtävän onnistumisen edellytyksenä pidetään riittävää ilmatorjuntajoukkojen sekä ampumatarvikkeiden määrää ja varmennettuja, puheella toteutettuja johtamisyhteyksiä tulenkäytön johtajasta kuhunkin johdettavaan tuliyksikköön (kuten ohjusryhmään). Käytössä olevilla resursseilla suojaamistehtävän antamista voidaan pitää harvinaisena, ellei jopa poikkeuksellisena tehtävänä ilmatorjuntajoukolle. Suojaamistehtävän antamiseen voisi liittyä tarkka rajoite, esimerkiksi tehtävän keston rajaaminen ajallisesti tai esimerkiksi taistelun vaiheeseen sitoen. Ilmatorjunnan käyttöperiaatteen muutoksen vuoksi korostuu passiivinen ilmapuolustus, siis tutummin ilmasuojelu. Ilmasuojelutoimenpiteet ovat perustaistelumenetelmiä kaikkien joukkojen toteutettavaksi. Osaltaan ne ovat myös väestönsuojeluun kuuluvia toimenpiteitä. Ilmasuojelun osa-alueita ovat ilmatilanteen seuraaminen, naamiointi ja maastouttaminen, hajauttaminen ja suojan edistäminen sekä salaaminen ja harhauttaminen. Ilmatorjunnan taistelun toteuttamisen periaatteista Ilmatorjunta on osa aktiivista ilmapuolustusta, johon kuuluvat lisäksi esimerkiksi hävittäjätorjunta ja ilmavalvonta sekä elektroninen vaikuttaminen. Näin ilmapuolustuksen 2
kokonaisuuden voidaankin todeta muodostuvan aktiivisesta ja passiivisesta ilmapuolustuksesta, jossa aktiivinen ilmapuolustus muodostuu ilmatorjunnan ja hävittäjätorjunnan yhteistoimenpiteistä ja passiivinen ilmapuolustus on kaikkien joukkojen toteuttamaa ilmasuojelua. Ilmatorjunnan taistelun toteuttamisen periaatteita on seitsemän ja niitä pyritään toteuttamaan kaikilla joukkotasoilla, kaikkien yksikkötyyppien taistelussa. Aktiivisen toiminnan ydin on passiivisessa ilmapuolustuksessa. Ilmatorjuntajoukkojen aktiivisilla ilmasuojelutoimenpiteillä luodaan taistelunkestävyyttä ja salataan oma toiminta, joka mahdollistaa halutulla hetkellä aloitteen tempaamisen ja yllätyksellisen toiminnan. Liike on tyypillisimmillään aktiivista taisteluteknistä toimintaa ja oikein ajoitettu oikeansuuntainen liike onkin käytännön esimerkki yllätykseen tähtäävästä oikeanlaisesta aktiivisuudesta. Tavoitteellisuus tarkoittaa sitä, että kussakin ilmatorjunnan toimintaympäristössä käytetään tarkoituksenmukaisia suorituskykyjä. Suorituskykyjen tarkoituksenmukaisella käytöllä aikaansaadaan ilmatorjunnan painopiste ja optimoidaan näin koko ilmatorjunnan käyttö tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteellisuuteen liittyy myös priorisointi. Esimerkkinä priorisoinnista voidaan pitää esimerkiksi ennakkovaroituksen saamisen korostamista ja ennakkovaroituksen saamiseksi vaadittavien menetelmien, varsinaisten ja varamenetelmien, muodostamista ja ylläpitämistä kaikissa tilanteissa. Monipuolisuus tarkoittaa laajemmassa mittakaavassa ilmapuolustuksen muodostamaa kokonaisuutta. Ilmatorjunnan näkökulmasta monipuolisuus voidaan nähdä eri järjestelmien tarkoituksenmukaisena käyttönä, jossa erilaisista suorituskyvyistä muodostetaan taistelunkestävä kokonaisuus, jossa on toimivat valvonta- ja johtamismenetelmät sekä kyky toimia erilaisia maalitilanteita vastaan erilaisissa valaistus- ja sääolosuhteissa. Ennakoinnilla tarkoitetaan valmistautumista vaihtoehtoiseen tilannekehitykseen. Ennakoinnin perustana ovat perustaistelumenetelmät, joiden hallinta luo pohjan myös toiminnalle odottamattomissa tilanteissa. Kaikkien joukkojen on tunnettava taisteluajatus ja perustaistelumenetelmät siten, että ne kykenevät myös itsenäiseen toimintaan esimerkiksi johtamisyhteyksien häiriötilanteissa tai siirtojen aikana. Synkronointi tarkoittaa ilmatorjunnan kokonaisuuden koordinoitua käyttöä. Koordinoinnin perustana on hyvä tilannekuva ja siihen liittyvä jatkuva, tarkoituksenmukainen yhteistoiminta. Tilannekuvaa muodostetaan kaikilla joukkotasoilla ja sitä välitetään yhteistoimintaosapuolille aktiivisesti tavoitellen reaaliaikaista tilanneymmärrystä. Tarvittaessa tilannekuvan muodostaminen tapahtuu vaihtoehtoisten ja varamenetelmien avulla. Esimerkkinä tilannekuvan luomisesta voidaan pitää ilmavalvontaselosteen seuraamista. Muiden yhteyksien katkeamisen jälkeenkin on vielä mahdollista muodostaa käsitys ilmatilanteesta kaikilla joukkotasoilla seuraamalla ilmavalvontaselostetta. Ketteryys edellyttää perustaistelumenetelmien hallintaa ja taisteluajatuksen ymmärrystä. Joustavuus ja soveltaminen mahdollistaa eri tasoilla sekä eri tilanteissa ketterän toiminnan. Ketteryyden tulee kuitenkin olla hallittua ja harkittua, sillä harkitsematon soveltaminen heikentää nopeasti muiden taistelun toteutusperiaatteiden mahdollisuuksia toteutua. Vaikutuskeskeisyys - ilmatorjunta hakeutuu aktiivisesti tilanteisiin, joissa se kykenee tuottamaan vastustajalle mahdollisimman mittavat tappiot. Tavoitteena on, että riittävien tappioiden seurauksena se joutuu muuttamaan toimintatapojaan ja lopulta keskeyttämään 3
ilmahyökkäykset. Näin tappioita tuottamalla ilmatorjunta nakertaa vastustajan ilmavoimaa sen kuluttamalla lamauttaen. Ilmatorjuntayhdistys ry www.ilmatorjunta.fi 4